Kilpailuviettini on pettynyt urheiluun

Perjantai 2.9.2022 klo 11:59 - Kauko Niemi

2400kake.jpg

 Olenhan minäkin toki ajanut fillarilla Helsingistä Venetsiaan ja juossut ensimmäisen maratonini kolmen päivän varoitusajalla ilman kilpailua

Onkohan sellaista päivää, ettei uutisissa olisi jotakin urheilullista katastrofia. Viime aikoina ryöpytyksessä ovat olleet naisleijonat.

Eikä se suinkaan ole pelkästään joku kilpaileva joukkue. Suomen Olympiakomitean sekoilut olivat ja lienee ovat edelleen selvittämistä vailla ja jääkiekkojoukkue Jokereiden peliä pelataan enemmän kulissien takana kuin jäällä.

Moni muistaa Lahden doping-käryt ja sadat yksittäiset doping-käryt sen jälkeenkin. Kilpailukuntoa pitää virittää keinolla millä hyvänsä, vaikka tuottaisi pidemmällä aikajaksolla elimistölle mitä tahansa ongelmia.

Norjassa on parhaillaan suuria ongelmia, koska Norjan laki estää 15–18-vuotiaiden urheilijoiden dopingtestaamisen ilman heidän vanhempiensa lupaa.  Norja ei tämän myötä täytä kansainvälisen antidopingkoodiston vaatimuksia ja doping-kierteet alkavat jo varhaisteini-iässä.

Urheilu ja lajit, jossa raha liikkuu enemmän ovat myös alttiita selvemmin dopingille ja muille välistävedoille. Eri maissa kulttuuri taustasta johtuen lajit vaihtelevat. Myös vedonlyönnin vilpit ja järjestetyt ottelut ja rahastaminen ei ole vierasta sekään.

No viimeaikaisista urheilu-uutisista löytyy toki positiivisiakin asioita. Wilma Murto olisi voinut tyytyä tuulettamaan varmaa kultamitaliaan jo silloin, kun rima keikkui mitoissa 480. Huippu-urheilijan kilpailuvietti hannasi kuitenkin vastaan: miksei kokeilla vielä 485:ttä, kun kerran kulki? Ja yli meni, niin että heilahti!

Itse en ole koskaan ollut urheilun sisäpiirissä ja siksi tämäkin blogi on pelkkää ulkopuolista ihmettelyä. Minä olin koulussakin se, joka viimeksi valittiin joukkueeseen, kun kaikkien piti olla urheilutunnilla kuitenkin joukkueessa. Siis minun kilpailuviettini ei herätä ketään eikä mitään. Paljon mukavampaa on olla tasavertoinen muiden kanssa. Ja joukkuelajeista ainoa, missä olen ollut pitkään aktiivinen, on kuorolaulu. Siellä kun ei kilpailtu yksilöllisesti kuka vetää korkeimmalta ja kuka kovimmalla volyymilla.

Erittäin ristiriitaisia ajatuksia herättää omassa ajattelussa se, että olen aina pitänyt ja arvostanut urheilua kategoriassa – reipas, reilu, terveellinen ja yhteiskykyä kasvattava.

Näin ei sittenkään taida olla. Doping-käry Suomessa haulla Google antaa liki 16000 vastausta. Kun haet urheilun riita, niin saat luettavaksesi 1,8 miljoonaa Suomenkielistä juttua.

Silloin kun kilpailuvietti ei ole hallinnassa, tapahtuu pahoja. Tämä koskee sekä kilpailijoita, vanhempia, valmentajia että joukkuejohtajia ja urheilun hallinnointia ja rahoitusta. Kilpailuvietin raja on hiuksen hieno, missä se alkaa kääntyä tekijöitään vastaan.

Mielikuvani urheilusta on ollut siis täysin vinksallaan. Sitä huolestuttavampi tilanne on mitä nuoremmissa porukoissa ylitetään kilpailuvietin terve haamuraja. Rajan pitäisi tulla vastaan silloin, kun häviäminen jossakin jättää pahan mielen pitkäksi aikaa.

Urheilu ja etenkin kilpaurheilu herättää suuria tunteita. Urheilu ja seuratoiminta ovatkin otollisia paikkoja riitojen syntymiselle. Ristiriitatilanteita aiheuttavat esimerkiksi erilaiset näkemykset arvokilpailuihin pääsystä tai jäsenyyteen liittyvissä asioissa sekä sopimusrikkomukset. Tällaisia tapauksia varten on oikein jouduttu perustamaan oma oikeusturvalautakunta.

Kilpaileminen on persoona- ja temperamenttikohtainen kysymys, sanoo Kilpailu- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen, KIHU:n urheilupsykologi Niilo Konttinen Ylen haastattelussa.

Hänen mukaan jo lapsista huomaa, että toiset lapset ovat jopa pieninä hyvin kilpailuhenkisiä ja kilpailevat lähes kaikesta mahdollisesta. Toiset sen sijaan suhtautuvat huomattavasti rauhallisemmin tämmöisiin tilanteisiin. Kilpailuhalun takana voi olla myös persoonallisuuden piirre, elämyshakuisuus. Kilpailemisen kautta me saamme erilaisia elämyksiä. Toisille se on tärkeämpää kuin toisille.

Vanhempien vastuu korostuu tässäkin tapauksessa. Lasten vanhemmat saattavat olla kilpailuhenkisempiä kuin lapsi itse ja silloin lasta viedään. Vippaskeinot nuorilla saattavat syntyä ei pelkästään valmentajien johdatuksella vaan todellakin vanhempien halusta "tukea" lapsen menestystä rikkauksiin ja vaurastumista ja kunniaa perheelle.

Ehkä minun arvostusasteikko urheilua kohtaan laskee muutaman pykälän. Keskityn enemmänkin kilpailemaan itseni kanssa omilla tavoitteillani. Tässäkin toki voi mennä täysin harhaan, jos omien tavoitteiden lähtökohtana on hakea muiden kunnioitusta ja arvostusta. Oma ja terve kilpailuvietti tuottaa vain sisäistä tyytyväisyyttä ja tasapainoa.

Tämä on kuultavissa ääniversiona Finnradio.fm kanavilla 5.9.2022 alkaen

 

Lisää aiheesta:

 

En pelkää, että urheilu loppuu

Jokerit ei pääse SM-liigaan

 

 

 

 

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio.fm, kilpailuvietti, urheilu, doping,

Haalistuneet olympiarenkaat

Sunnuntai 20.2.2022 klo 8:04 - Kauko Niemi

Opympiarenkaat.jpg

Tällä kerralla Pekingin kisoissa en yltänyt minkään tasoiseen olympiahuumaan. Enkä ole juurikaan kuullut kavereidenkaan hehkutuksia. Mikään intohimoinen penkkiurheilija en toki ole muutenkaan heikohkon kilpailuviettini takia. Pekingin olympialaisissa kilpailtiinkin kolmessa kategoriassa – talviurheilussa, Kiinan ihmisoikeuksissa ja median hömppäuutisissa.

Oman ongelmansa muodostaa myös oma laiskuuteni etsiä sellaisia sopivia kanavia katsella tai kuunnella kisoja ilman että pitäisi istua sohvaperunana ja tuijottaa jotakin tv-kanavaa siis siitä televisiovastaanottimesta. Kuten edellisessä blogissani jo valistinkin, niin Yle ja maikkari ovat evänneet minulta suorat lähetykset netissä. Minun tietokoneiden asetukset kun eivät ole heidän kanssaan yhteensopivia.

Yle jakoi Pekingin olympialaisten mediaoikeudet Suomessa Discovery Finlandin kanssa. Discovery esittää kisoista yksinoikeudella jääkiekkoa televisiossa ja digikanavissa. Siis radiosta sai kuunnella jos kiinnosti.

Olen sataprosenttisesti sitä mieltä, että liike on lääke. Nyt näyttää kuitenkin siltä, ettei olympialiike ole oikein minkäänlainen lääke oikein mihinkään.

* * *

Uiguurit ovat Kiinan Xinjiangissa ja Keski-Aasian valtioissa asuva kansa, josta on viime vuosina luettu paljon ikäviä uutisia. Islaminuskoisia uiguureja on lähetetty Kiinassa vankileireille “uudelleenkoulutettavaksi”, heidän sananvapauttaan ja vapaata liikkuvuuttaan on rajoitettu ja tärkeitä kulttuurisia paikkoja tuhottu. Kiinan tavoite vaikuttaa Amnestyn mukaan olevan se, että uiguurit hylkäisivät uskontonsa ja kulttuurinsa.

* * *

Aloitin jo ennen kisoja kuuntelemaan äänikirjaa – Totaalinen poliisivaltio, tutkimusmatka Kiinan valvontakoneiston uumeniin. Kirja luo niin häijyjä tunteita, että se piti keskeyttää jatkuvasti. Mielipaha ja verenpaineeni kohosivat liikaa. Voidaanko ihmisiä oikeasti käsitellä tuolla tavalla.

Korona on tarjonnut sekä olympialaisten järjestäjille ja mitä todennäköisemmin koko Kiinalle erinomaisen syyn kaiken kattavaan kuplautumiseen, seurantaan ja erittäin kapeisiin näkökulmiin.

Kisojen avajaiset näytettiin ainakin kahtena eri versiona. Kansainvälinen versio oli erilainen kuin kiinalaisille näytetty super-versio suurine johtajineen. Toisaalta poliittinen paine kisojen isäntämaata kohtaan on saanut pääsponsorit vähentämään olympialaisiin liittyvää näkyvyyttään länsimaissa.

Venäjän ja Ukrainan jännite ei myöskään ole jäänyt paitsioon. Ukrainalainen Skeleton-kelkkailija Vladyslav Heraskevych kohautti, kun mies näytti laskunsa jälkeen tv-kameroille kylttiä, jossa lukee ”Ei sotaa Ukrainassa”. Sääntöjen mukaan urheilijat eivät saa antaa poliittisia lausuntoja olympialaisissa.

Kaikkiin kisoihin kuuluvat dopingkohut eivät jääneet vaisuiksi tälläkään kertaa kun vaikkapa 15-vuotiaan, venäjäläisen taiturin testeistä löytyi kolmenlaista sydänlääkettä. Tapauksessa on keskusteltu ja tullaan vielä pitkään keskustelemaan moraalista. Tiesikö tämä lapsi, mitä isoisän juomalasissa oikeasti on ollut. Kaiken kaikkiaan dopingtulkinnat ovat hämmentäviä. Taitoluistelijat selvittäköön lapsiurheilijoiden aseman ja koko lajin pelisäännöt ihan alusta asti uudelleen ilman venäläistä asiantuntijuutta.

Kaiken tämän politisoinnin ja varsinaisen urheilun väliin mahtuu sitten melkoinen määrä media-hömppää. Tähän toki osasyynä on kiinalaisittain terästetty koronakupla, ettei urheilijoita olla päästy henkilökohtaisesti haastattelemaan tiukkojen eristystoimien takia.

Kaiken maailman somepäivityksistä revitään lööppejä ja otsikoita ilman että pystyttäisiin tarkistamaan taustoja.

* *  *

Jasmi Joensuun kämppään sataa vedet sisään: ”Luulin, että reissussa ei voi mennä enempää pieleen”

Huomasitko tätä tv:ssä? Suomalaistähden pinna paloi täysin – näin hän selittää raivokohtaustaan

Ruotsalaistoimittaja vihjaili huijauksesta naisten hiihdossa – venäläistähti latasi: ”Miksi et vaadi alusvaatteitani tarkastettavaksi?”

William Poromaa kertoi Aftonbladetille, että elämä olympiakylässä on kaukana lemmenlomasta.

* * *

Toki olympialaisissa on myös kilpailtu ja suomalaisittain oikein hyvällä menestyksellä. Mitaleja ennakoitua enemmän. Näiden kisojen suomalaissankariksi nousi ehdottomasti Iivo Niskanen kolmella mitalillaan, vaikka jättikin kisat ikään kuin kesken. Suomi voitti Pekingin kisoista kahdeksan mitalia. Jääkiekon naisleijonillekin pronssia, vaikka kuukauden verran markkinoitiin täyttä fiaskoa. Miesten jääkiekkokullasta puhettakaan.

Iivolle menee irtopisteet myös hänen käyttäytymisestään omine tunteineen ja omine esiintymisineen, jotka ovat olleet tyylikästä katsottavaa ja jopa uskottavaa. Ensimmäisen pronssin jälkeen Iivoa haukuttiin vaitonaiseksi, mutta jos tunne oli se mikä oli, niin miksi pitäisi näytellä yhtään mitään.

Pekingin olympialaiset piti olla Kiinan imagon kasvattaja, mutta nyt paistoi niin pahasti ja rumasti läpi, ettei mielikuvaa hevin paikata millään tempuilla. Olympiarenkaat haalistuivat melkoisesti.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa 21.2.2022 alkaen ma ja ke 07.00 ja 14:00 Suomen aikaan

 

Lisää aiheesta:

Analyysi: Kylmää jauhelihakastiketta "ydinvoimalan" varjossa – Pekingin kisoista jäi hapan jälkimaku, joka liittyy ihmisoikeuksiin vain hatarasti

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio.fm, Peking, olympialaiset, Uigurit, Kiina, Totaalinen poliisivaltio, doping,

Koira-doping: kaikki sen tietävät, kukaan ei oikeasti puutu

Tiistai 23.10.2012 klo 13:50 - Kauko Niemi

Eilen illalla A-studio raapaisi koira-dopinkia, muttei valitettavasti päässyt tälläkään kertaa pintaa syvemmälle.

Eniten ohjelmassa huolestutti Kennelliiton hallituksen puheenjohtajan Helena Sunin vähättelevä asenne. ”Suomessa se ei ole laajamittainen ongelma.” Tarkoittaako Suni tosiaan sitä, ettei siihen pidä kajota, ennen kuin kaikki käyttävät mitä erilaisimpia vilunkikonsteja saadakseen koirilleen menestystä = itselleen.

Tämä ajattelumalli tarkoittaisi, ettei se nyt niin nokonnuukaa ole jos joku vähän douppaa olympialaisissa tai muissa kisoissa, kun kaikki eivät kuitenkaan.

Eläinlääkäri Milla Männistö sanoo samassa ohjelmassa, että koirien hengitysteitä availlaan leikkauksilla ja hampaita oiotaan, mutta ne tehdään vain lääketieteellisin perustein. Lääkärin näkökulma on lääketieteellinen vaikka omistajan näkökulma on oma menestyminen. Kenelläkään ei siis ole pahaa oloa paitsi koiralla. Eikö tällaisten koirien lisääntyminen pitäisi kaiken järjen mukaan kieltää?

Käyttötarkoitusjalostamisen voi vielä ymmärtää, mutta ulkomuotojalostus ajaa koko koiramaailman sivuraiteille. A-studion ulkomuototuomari ei kovin vakuuttavaa kuvaa luonut. Kepulikonsteja on vaikea huomata; milloin turkkia on värjätty tai milloin ylivilkkaalle koiralle on syötetty ennen kehää rauhoittavia.

Liian tarkka ulkomuototuomari menettää ”asiakkaitaan” ja tieto tuomarista, joka huomaa liian tarkkaan hampaiden kirurgiset toimenpiteet, leviää koirapiireissä nopeasti. Entä jos ryhdyttäisiin miettimään käytäntöä, ettei näyttelyn tuomareita ilmoitettaisikaan ennakkoon.

Ylen verkkosivuilla olleen tiiseri-jutun kymmenissä kommenteissa ei tähän mennessä ole ainuttakaan nykymenon puolustajaa. Nykyistä ulkomuotojalostusta pidetään koiranäyttelyiden tuotoksena ja ennen kaikkea ihmisten turhamaisuutena eläinten kustannuksella.

Suomessa järjestetään joka vuosi lähes 300 koiranäyttelyä, joissa käy noin 163 000 koiraa ja 400 000 ihmistä. Näyttelyillä rahoitetaan erilaisten järjestöjen ja yhdistysten toimintaa ja ruokitaan ihmisten kilpailuviettiä sekä luodaan pentubisnekselle hinnoittelupohja.

Katso koko juttu

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: doping, ruskeakarvaisia valheita, koira, jalostus, koiranäyttely