Luonnonsuojelun puheet eivät riitä

Perjantai 29.9.2023 klo 14:57 - Kauko Niemi

Tulvia, rankkasateita, myrskyjä, kuumuutta, maanvyörymiä. Siinäpä liki päivittäisiä uutisaiheita, joihin vain harva ihminen pysähtyy luodessaan omaa menestystään. Nuohan tapahtuvat jossain muualla, eikä koske minua. Ihminen häviää kuitenkin luonnolle ja ihminen on kuitenkin vain osa luontoa siinä missä metsäludekin.

Nyt on mielenkiintoista seurata, kuinka paljon tarvitaan lunnonkatastrofeja ennen kuin puppusana-generaattorilla tuotetut vastuullisuusjargoniat muuttuvat teoiksi.

Jäätiköt sulavat ja vesien pinnat nousevat. Rantojen luxusalueet voivat jäädä veden alle. Harva asia tässä maailmassa on jakautunut niin epätasaisesti kuin sade. Tekniikka&Talous-lehden mukaan maailman sateisimmassa paikassa nimittäin tippuu vettä taivaalta lähes 250 000 kertaa enemmän kuin planeettamme kuivimmalla aavikolla.

Tekoja tarvitaan paitsi ilmastomuutoksen hillitsemiseksi niin pikaisesti myös vaikkapa ihan tavallisessa rakentamisessa. Rakennusmateriaalit, itse rakentaminen ja hulevesiratkaisut on jo nyt pakko huomioida.

Ruotsin poliisi tutkii Stenungsundissa tapahtunutta tuhoisaa maanvyöryä ympäristörikoksena. Länsi-Ruotsissa sijaitsevassa Stenungsundin maanvyöryssä E6-moottoritie murtui useissa kohdissa peräti 16 hehtaarin kokoisen maa-alueen romahdettua.

Maanvyöryn aiheuttajiksi on arveltu alueella pitkään jatkuneita sateita mutta myös läheisiä rakennustyömaita ja kaivoksia. Ruotsissa aiemmat varoitukset luonnon väärästä käytöstä ovat menneet kuuroille korville.

Saman tyyppinen tilanne on myös Libyassa. Libyan valtakunnansyyttäjä on määrännyt kahdeksan ihmistä pidätettäviksi tuhoisista tulvista johtuen. Pidätettäviksi määrättyjä epäillään huonosta hallinnosta ja laiminlyönneistä.

Kaksi patoa tuhoutui myrskyn aikana muutama viikko sitten, mikä aiheutti valtavia tuhoja Dernan satamakaupunkiin ja sen ympäristöön.

Valtakunnansyyttäjän mukaan halkeamista molemmissa padoissa oli raportoitu jo vuonna 1998. Murtuneet padot oli rakennettu 1970-luvulla.

Näennäistä hyvää luonnon suojelemiseksi tehdään näyttävilläkin luonnonsuojelutempuilla, mutta vaan ihmisten ehdoilla ei luonnon. Jani Kaaro kokoaa kolumnissaan luonnonpuistojen varjolla tehtävää ”hyvää” ja erityisesti alkuperäiskansojen ahdistusta.

Kovaa on peli luonnonsuojelualueiden vartioinnissa. BBC vieraili vuonna 2017 Kazirangan kansallispuistossa, jossa elää Intian suurin sarvikuonopopulaatio. Sarvikuonot ovat aidosti vaarassa joutua salametsästäjien ampumaksi, joten puistonvartijoille on annettu poikkeukselliset valtuudet. Heillä on lupa tappaa eikä tappamisesta koidu heille seurauksia. Vuoden 2017 tilanteessa puistonvartijat olivat tappaneet noin 20 ihmistä vuodessa, mutta olivatko kaikki salametsästäjiä?

Tulevaisuuden rankimpia ennusteita tuli juuri julki. Uusi supermanner voi tappaa ihmiset ja muut elossa olevat nisäkkäät 250 miljoonan vuoden päästä. Näin tutkijat ennustavat tuoreessa tutkimuksessa.

Tutkimuksessa Bristolin yliopiston tutkijat ajoivat simulaatioita ilmastomalleista kaukaisessa tulevaisuudessa. Tietokonemallinnusten mukaan ilmaston ääriolosuhteet voimistuvat, kun maailman mantereet sulautuvat jälleen yhdeksi supermantereeksi, joka tunnetaan nimellä Pangea Ultima.

Tutkijat havaitsivat, että uusi supermanner olisi asuinkelvoton ihmisille ja valtaosalle nisäkkäistä. Pangea Ultiman ilmasto olisi äärimmäisen kuuma ja kuiva, ja nisäkkäiltä loppuisi ruoka ja vesi.

No tämä ei suoraan koske meidän huomista, ei tarvitse muuttua pentti linkolaksi puoleen yöhön mennessä. Suunta on kuitenkin selvä nykymenolla. Ratkaisuun ei ole yhtä selkeää kytkintä, vaan se tapahtuu pienin ja ymmärtäväisin teoin jokapäiväisessä elämässä. Ei muuta kuin taas Hulluille Päiville, kun halvalla saa paljon mitä ei tarvitse!

 

 Tämä on kuultavissa ääniversiona FinnRadio.fm kanavalla 2.10.2023 alkaen

 

Lisää aiheesta:

Luonnonsuojelun linnoituksessa ei ole sijaa alkuperäiskansoille

Kuusi  kuvaa – Ava Numminen

Vihdissä aloitti uusi ilmastokoordinaattori

New Yorkissa tulvii

 

 

Liiallinen kilpailuvietti pilaa rehdin ja terveellisen urheilun

Torstai 9.2.2023 klo 12:12 - Kauko Niemi

 

Monet Iranin urheilijat ovat vaatineet viime kuukausina loppua hallinnon harjoittamalle sorrolle. Se on käynyt heille kalliiksi.

Olympia-aate rypee niin syvällä, eikä jalkapallojohtajien hattuun tullut yhtään sulkaa Qatarissa – pikemminkin päinvastoin.

Niin reilua ja rehtiä urheilulajia ei ole olemassakaan, että venäläiset urheilijat mahtuisivat tällä hetkellä mukaan.

Fitnessistä on tullut suomalaisen urheilun häpeäpilkku. Lajin parissa vallitsee synkkä doping- ja huumeongelma, josta kaikki lajin sisällä tietävät, mutta josta kukaan ei puhu.

Riikka Smolander-Slotte Ylestä on ehdolla journalistipalkinnon saajaksi Vuoden juttu -kategoriassa jutuillaan rytmisen voimistelun epäasiallisesta urheilukulttuurista.

Sveitsiläinen Andreas Küttel on nyt avannut mäkihypyn sisäpiirihuijauksista. Maailmanmestari muun muassa paljastaa, että on juniorivuosinaan suihkuttanut hyppypukuaan hiussprayllä, jotta ilma läpäisisi sen mahdollisimman huonosti ja hypyt kantaisivat pidemmälle.

 

Tällaisia uutisia urheilusta on saanut viime päivinä lukea. Ettei vaan urheilusivuilla olisi näitä uutisia enemmän kuin tulosuutisia. Ja kokonaan oman ryhmän muodostavat tyrkkyurheilijat. He pyrkivät ja pääsevät julkisuuteen ottamatta ainuttakaan kilpa-askelta, kuka lemmikillään, kuka vaatteillaan ja ties millä tempuilla.

Monet urheilijat varsin hyvin tiedostavat asemansa suosittuina ja seurattuina ihmisinä. He ovat käyttäneet asemaansa ja toimineet kansan äänenä vastustaessaan sortoa ja muita vääryyksiä vastaan. Toisaalta Qatar oli esimerkki, jossa rahalla pyrittiin ostamaan kultaa ja kunniaa. Tosin tässä tapauksessa vallanpesu epäonnistui pahasti.

Tokion olympialaisissa venäläiset urheilijat voittivat 71 mitalia, niistä 45 meni urheilijoille, joiden seura on Central Sports Club of the Russian Army. Ovatko mitalistit nyt hakemassa kultaa ja kunniaa Ukrainassa?

Ihmisoikeusjärjestöt ovat tosiaan raportoineet Iranin mielenosoittajien teloituksista, mielivaltaisista vangitsemisista ja kidutuksista. Julkisuuteen on tullut myös lista useista nuorista urheilijoista, jotka ovat teloitettu kerrottuaan mielipiteensä liian selkokielellä.

Itse en ole koskaan ollut himourheilija, enkä minkään joukkueen himo kannattaja, eikä intohimoni pysty estään pohdintaani kilpaurheilun tulevaisuudesta. Toki jo koulupoikana kävin KPL:n pesäpallo-otteluissa. Katsellut livenä ja telkkarista monenlaista urheilua tuntitolkulla ja ollut oikein tyytyväinen suomalaisten voitoista.

Kaiken voittokiihkoni puutteen syynä lienee se, että minulla on niin tavattoman heikko kilpailuvietti. Kävin kyllä pikkupoikana kulttuurikilpailuissa laulamassa, vaikka tiesin aina etukäteen, etten koskaan voita, en ainakaan jos naapurikylän Esko Airikka on mukana kilpailussa. Minulla on kohta miljoona valokuvaa kovalevyillä, mutta kertaakaan en ole osallistunut minkäänlaisiin kuvakilpailuihin. Sen sijaan ”kuvanäyttely” minulla on somessa liki jokaisena päivänä.

Kilpailuviettiä kasvatetaan jopa koiramaailmassa. Kennelliitto kilpailuttaa koiria pitkälti ulkonäön mukaan, joka sitten vaikuttaa suoraan pentujen hintaan. Koiran ja ihmisen välinen suhde on kaikkea muuta kuin oikea säkäkorkeus. Kilpailuvietti on istutettu tässä tapauksessa aivan väärään paikkaan.

Kilpailuvietti on ylivirittynyt silloin kun viekkaudella ja vääryydellä ja hinnalla millä hyvänsä pitää voittaa. Ja tämähän vielä kertautuu, kun kilpailijan hallitsematonta kilpailuviettiä boostaa hänen valmentajansa ylikehittynyt kilpailuvietti.

Ollaanko pian siinä tilanteessa, että reippaan, terveellisen ja rehdin maineessa oleva urheilu alkaa menettämään vaarallisella tavalla arvostustaan. Olympiarenkaat alkavat rapistumaan. Urheilu alkaa menettämään paitsi kannattajiaan, mutta pahimmassa tapauksessa rahoittajiaan. Haluaako yksikään yritys kehittää mainettaan vilpillisessä riitapesässä. Mites se meneekään kiekkojoukkue Jokereiden kanssa parhaillaan.

Urheilun sponsorointi ei missään tapauksessa ole hyväntekeväisyyttä. Kyllä siinäkin mitataan rahalle saatavaa hyötyä ja viimekädessä myös mainehaittaa.

Nykyisessä viestintäkehityksessä kulissipeli ei yksinkertaisesti pysy enää piilossa. Iranin ja Qatarin sekä Olympiakomitean esimerkit osoittavat, ettei urheilua pystytä enää käyttämään propagandakoneistojen työvälineenä.

Kyseessä on tämän hetken toivottavasti hidas, mutta vääjäämätön trendi, jota voi olla jopa vaikeaa edes pysäyttää, saati käyttää urheilua rakentavana, terveellisenä yhteistyön voimavarana.

 

 

Tämä on kuultavissa Finnradion kanavilla 12.2.2023 alkaen:

www.finnradio.fm

https://livetaajuus.fi/radio/finnradiofm/

https://www.radio-suomi.com/finnradiofm

https://mytuner-radio.com/fi/radio/finnradiofm-461841/

Lisää aiheesta:

Lista Iranin urheilijoiden kohtaloista on pysäyttävää luettavaa

Saudi-Arabia tarjoutui maksamaan kahden muun isäntä­maan kulut, jotta se saisi 2030 MM-kisat

Mestarisuosikki jälleen talousongelmissa? Valioliiga tiputti tylyn tiedotteen

Räppäri Westin ja Adidaksen sopimuksen purku pudottaa Adidaksen myyntiä noin 1,2 miljardia

 

 

 

 

 

 

Keväinen koirankakka jää kakkoseksi

Lauantai 13.2.2021 klo 16:33 - Kauko Niemi

Nyt tulee historian ensimmäinen kevät, kun ei tarvitse kinata ja kiihkoilla koirankakoista. Nyt paljastuu tuhansia kertoja suurempia ongelmia ja tuhansia kertoja laajemmalla alueella kuin koirankakka kotikadulla.

Tänä keväänä paljastuu lumien sulaessa tuhansia vahingossa pudonneita tai huolimattomasti heitettyjä korona-maskeja ja muuta ulkoilujätettä ja eväspaketteja.

Helsingin kaupungin vapaaehtoistyön koordinaattori Armi Koskela painottaa, että ylipäätään roskaantumisessa jokaisen pitäisi ottaa huomioon oma rooli ja vastuu.

Koskelan mukaan yhteiskuntaamme on pesiytynyt asenne, että kunnalla / kaupungilla on velvollisuus huolehtia asukkaiden roskista, ja asukkailla taas on oikeus hankkiutua eroon tuottamistaan roskista mahdollisimman nopeasti ja helposti. Tämä tarkoittaa monille, että jos lähimmälle roska-astialle on yli 50 metriä, niin roskan saa heittää maahan. Kaikkien pitäisi ymmärtää, että vastuu tuottamistaan roskista säilyy niin kauan kuin se on asianmukaisesti hävitetty eli niin, ettei siitä aiheudu ympäristöhaittaa. Jos lähimpää roska-astiaa ei ole näkyvissä, tulee roska kantaa mukanaan, kunnes sellainen löytyy. Tämän on jokaisen velvollisuus. Jos tähän ei pysty, ei pidä tuottaa roskaa. Kaupunki ei voi asentaa roska-astioita ympäri kaupunkia 50 metrin välein, tämä olisi kaupunkikuvallisesti todella epäesteettisen näköistä.

Entäs sitten kun lähdetään varsinaiseen luontoon? Metsähallituksen hoitamien kaikkien valtion suojelualueiden ja asiakaspalvelupisteiden kokonaiskäyntimäärä vuonna 2020 oli 9,2 miljoonaa käyntiä. Tästä kansallispuistojen käyntimäärä oli lähes neljä miljoonaa. Kaikkien maastokohteiden käyntimäärä kasvoi edellisestä vuodesta 17 prosenttia, kansallispuistojen 23 prosenttia.

Metsähallituksen mukaan ensikertalaisten retkeilijöiden ja luonnosta monin eri tavoin nauttivien asiakasryhmien, kuten maastopyöräilijöiden ja nuorten määrät ovat kasvaneet. Tämä kaikki on aivan mahtavaa, jos vain jaksetaan kantaa eväspaperit ja tyhjät juomatölkit takaisin metsästä. Puhettakaan lasisista pulloista, jotka särkyessään aiheuttavat luonnon eläimille vahinkoa.

Helsingin yliopiston kaupunkiekosysteemitutkimuksen professori Heikki Setälän mukaan Ylen haastattelussa tavallisimmat siniset maskit ovat pääosin muovia, tarkemmin sanottuna polypropyleenia, minkä hajoaminen on varsin hidasta. Se on noin 500 vuotta kestävä prosessi. Eikä tämäkään vielä riitä. 500 vuoden päästä maskit ovat hajonneet mikro- ja nanomuovihiukkasiksi, jotka jatkavat ympäristössä omaa elämäänsä vielä paljon pidempään. Hajotessaan maskit päätyvät mikromuoveiksi ja kulkeutuvat usein vesistöihin ja sitä kautta kaloihin ja myös ihmisiin.

Yhdessä tupakan tumppien kanssa olemme hyvin pian mikromuovilla kyllästettyjä ohmisolentoja. Tuoreen tutkimuksen mukaan Suomen kaikilta rannoilta löytyy jo mikromuoveja. Ei siis ole suurimpien asutuskeskusten yksinoikeus.

Olkaamme jokainen tästä hetkestä eteenpäin puistokummeja. Esimerkiksi Helsingin kaupungilla on erityinen puistokummiohjelma. Ja ainakin Keravan kaupungilla on samanniminen ohjelma, ehkä muillakin paikkakunnilla.

Armi Koskelan mukaan Helsingissä on virallisesti puistokummiksi ilmoittautuneita vapaaehtoisia kaikkiaan tällä hetkellä 1483 henkilöä. Määrä vaihtelee helpostikin, sillä puistokummeissa on paljon ryhmiä, ja kun joku ryhmä lopettaa tai uusi aloittaa, saattaa määrä muuttua usealla kymmenellä. Viime vuonna näistä koronan sotkuisista jälkiseurauksista johtuen puistokummien määrä lisääntyi ennätysmäisesti noin 400, kun normaalina vuonna määrä lisääntyy noin 50 – 80 uudella puistokummilla.

Jotkut puistokummit keräävät roskia ympäristöstään päivittäin ulkoilun tai koiran lenkityksen yhteydessä, jolloin tuntimäärät voivat olla useita satoja vuodessa. Toiset taas tekevät toimintaan vain muutaman tunnin vuodessa.

Suuri huoli on todellakin laajat ulkoilualueet, missä ei vakituista siivousta ole. Sieltä poistetaan rojuja vain ilmoitusten perusteella. Tämän blogin kuvan olen ottanut espoolaisesta metsästä ja ilmoittanut siitä Espoon kaupungille.

Jokainen varmasti vierastaa ajatusta, että ryhtyisi käsin noukkimaan vaikkapa maskeja maasta. Heitän haasteen niille valmistajille ja kauppiaille, joiden valikoimissa on niin sanottuja roskapihtejä. Nyt jos koskaan on imagon nostamisen sauma ja aika kampanjoida hyvän puolesta ja tehdä sellaisia tarjouksia, että tänä keväänä olisi suomalaisten käytössä vähintään puolimiljoonaa roskapihtiä.

Retkietiketti

 

Tämä on kuultavissa ääniversiona www. finnradio.fm nettiradiossa 14.2.2021 su, ma ja ke 07.00 ja ti 15.00! (paikallista, Espanjan aikaa)

 

 

 

Järkeviä jarruja ihmisen liioittelulle

Torstai 3.9.2020 klo 19:16 - Kauko Niemi

Tuhisevat koiraparat ovat muka niin söpöjä, ihmisen mielestä. Ja kun vielä yritetään saada sairaita kuonoja vieläkin sairaamman lyhyemmäksi, ollaankin jo liki rikoksen tiellä.

Ongelma on ollut tiedossa jo vuosikymmeniä, mutta ohitettu sujuvasti. Koiran terveys ei paljoa paina ihmisen mielihalujen tiellä. Lyhyt kuono ei ole mikään luonnon oikku, vaan lyhyt kuono on jalostettu koirille ulkonäkösyistä ihmisen mielihalusta.

Nyt on taas saatu aikaan selvitys, jonka ”yllättävä tieto” on, että koirien lyttynaamat ja lyhyet kallot ovat eläinsuojelulain vastaisia. Onneksi otetaan myös kantaa, että tiettyjä rotuja pitää muuttaa terveempään suuntaan.

Selvityksen ovat tehneet luonnonvarakeskuksen (Luke), maa- ja metsätalousministeriö (MMM) ja Ruokavirasto.

Eläimelle kärsimystä ja perinnöllisiä sairauksia aiheuttava koiranjalostus pitäisi tuoreen selvityksen mukaan lopettaa. Hyvä selvitys, joka olisi pitänyt tehdä ainakin 25 vuotta sitten, vai peräti sata vuotta sitten.

Ongelma ei siis ole mikään uusi eikä yllättävä. Kun googletat lyhytkuonoinen koira, saat 7900 juttua, jossa asiaa käsitellään. Rotujärjestöillä on liian suuri valta ja suuri rooli mielikuvien rakentamisessa. Eikä Kennelliittoakaan voi kehua asian edistämisestä. Koirien geeneistä tässä maassa eniten tietävä geenitutkija Hannes Lohi on ilmaissut varsin selkeästi, että ulkonäkökeskeisestä jalostuksesta pitäisi luopua.

Uuden selvityksen esittelyssä Kennelliiton tiedote on täysin ympäripyöreää puppusanageneraattorilla tuotettua tekstiä, joka antaa kuvaa ikään kuin asia olisi jo jotenkin hallinnassa. Ei ole.

Ihmisillä on taipumus liioitella kaikenlaisia asioita. Koiramaailmassakin asia tulee selkeästi vastaan ja korostuu etenkin näyttelytoiminnassa. Näyttelyissä menestyvät liioitellut piirteet ja näyttelymenestys puolestaan kasvattaa kunniaa ja pentujen hintaa.

Nyt julkaistun selvityksen suurin ansion on siinä, että tätä ikuisuuskiistaa ollaan jälleen kerran asettamassa eläinsuojelulain alaiseksi. Jos tässä nyt onnistuttaisiin, niin lainvastaisuus olisi se ase, millä tämä eläinrääkkäys saataisiin loppumaan. Tosin eläinsuojelulakia on yritetty saada mukaan tähän rääkkäykseen jo vuonna 2016. Tosin huonoin tuloksin. Jokohan nyt.

Eläinlääkäriliitto nosti asian esiin noin puolitoista vuotta sitten laihoin tuloksin. Suomen arvostetuimpiin koira-alan asiantuntijoihin lukeutuva Marjatta Snellman on tutkinut koirien terveysongelmia yli 40 vuotta. Hän on ollut asian kanssa kiitettävästi esillä vuosikymmenet, mutta huippuasiantuntijan sana ei ole johtanut tekoihin.

Eläinlääkäriliitto tuntee ja tietää tilanteen, sillä ongelmia hoidetaan leikkauksilla.  Keskisuomalainen eläinlääkäri Suvi Heinola on Iltalehden mukaan tehnyt kymmenen vuotta. Leikkaus on vaativa operaatio ja yksi koira on kuollut hänen käsissään. Lievempiä komplikaatioita on ollut useamminkin. Hänen klinikallaan leikkaus maksaa 850 euroa, mikä ei koiran leikkauksena ole kallis, mutta sitä ei ole haluttukaan hinnoitella niin, että hinta estäisi koiran terveyden edistämisen.

Useat lentoyhtiöt ovat jo vuosia kieltäytyneet kuljettamasta lyhytkuonoisia koiria. Taustallahan on muutama lennon aikana kuollut koira, joka ei ole pystynyt hengittämään ja lentoyhtiö on tuomittu korvauksiin koiran kuolemasta.

Lyhytkalloisuus koskee erityisesti esimerkiksi englanninbulldoggia, ranskanbulldoggia, bostoninterrieriä ja mopsia. Nämä kärsivät tyypillisimmin hengitysvaivoista. Brakykefaalisia koiria lienee tässä maassa kokonaisuudessaan noin 20 000. Yksi niistä on presidentti Niinistön bostoninterrieri Lennu.

Hollannissa koirien terveyteen on puututtu jo lainsäädännön avulla. Siellä kuonon pituuden pitää olla puolet kallon pituudesta, siirtymäaikana vaatimuksena on kolmannes. Ruotsissa on puolestaan meneillään kartoitus, jossa yritetään löytää mahdollisimman pitkäkuonoisia yksilöitä roduista.

Toivottavasti järki vihdoin voittaa asiassa, missä ihminen itse on aiheuttanut eläimellisen ongelman vain omien mieltymysten ja ulkonäkökysymysten takia. Asian voisi jotenkin sietää, jos olisi yritetty jotenkin parantaa koirien elämää ja sitten ajan saatossa huomattu, että hyvät aikeet eivät onnistuneet. Siitähän tässä ei tällä kertaa ole kyse.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa ma 7.9.2020  alkaen ma, ke ja pe 08.00 ja ti ja to 16.00! (paikallista, Espanjan aikaa)

 

Kirjoitin asiasta jo kymmenisen vuotta sitten ja monta muutakin kertaa

http://kauko.niemi.palvelee.fi/blogi/2012/5/23/208

 

 

 

 

 

Ovi on vasta rakosillaan valvontaan ja vastuihin

Sunnuntai 17.2.2019 klo 8:50 - Kauko Niemi

Näin tervetullutta tuuletusta ei kukaan varmastikaan odottanut, kuin mitä hoivakotimaailmassa on nyt tapahtumassa. Ja toivottavasti kukaan ei selvittelyjä kykene vaimentamaan edes vaalien jälkeen.

Jos nyt palautetaan mieliin presidentti Sauli Niinistön maininta, että kasakka ottaa kaiken mikä on irti, niin näin se valitettavasti on hyväuskoisessa yhteiskunnassamme. Hyväuskoisuus olisi erinomainen ominaisuus tai on ollut, muttei ole enää.

Vanhusten hoivassa kasakoita ovat olleet bisness-periaatteella, markkinataloutta toteuttavat hoivayhtiöt. Ne vedättävät hyväuskoisia kunnallispolitiikkoja, jota ymmärtävät kilpailutuksesta vain hinnan, eikä todellisia kytköksiä kokonaisuuteen.

Hyväuskoisuudessa sopimukset ovat olleet ilman perälautaa, joka paljastuu nyt vanhuksien kohdalla sydäntä särkevällä tavalla Ilman poliittista vastuuta ja valvontaa.

Vanhusongelman kirvoittamana sama rakenne paljastuu myös päiväkodeissa ja varhaiskasvatuksesta, mihin raaka bisnesmalli sopii harvinaisen huonosti.

Perjantaina käytiin Eduskunnassa kiivas keskustelu, sillä uudessa sote-mallipapereistasta löytyy kohta, jossa valvonta siirrettäisiin yhä enemmän palvelun tuottajan harteille. Toisaalta kukaanhan ei tiedä kuinka uusi sote varmistaa vastuun ja valvonnan.

Perälauta vuotaa monessa muussakin asiassa. Valvonnan järkiperäinen järjestäminen on hiertänyt muiden muassa poliisiorganisaatiota. Aarnio-oikeudenkäynnissä ei meinata saada selvää kuka on ollut vastuussa mistäkin. Samaan aikaan ihmetellään ja kaikessa hiljaisuudessa yritetään selkeyttää, kuka on oikeasti vastuussa Suojelupoliisin valvonnasta.

Viime viikkoinen äkkijarrutus tiedustelulain kanssa johtui perustuslakiasiantuntijoiden arvio mahdollisuudesta, missä tarjoutuisi kasakoille laillinen joukkoseurannan mahdollisuus. Kaikki poliitikot ovatkin kuitenkin olleet lain kannalla ja sen kiireellisyydestä.

Suomessa on ainakin kaksi julkista organisaatiota, joiden valvonnasta ja vastuusta ei tunnu olevan käsitystä kenellekään. Tai ei ainakaan kukaan halua ottaa vastuuta niiden toimista.

Kela nousi otsikoihin viime viikolla sen mielivaltaisilta vaikuttavien päätöstensä takia ja Kelan toiminnasta on myös tehty eduskuntakysely. Kelan nippuun kun yhdistetään vakuutuslääkäreiden täydellinen mielivaltaisuus, on siinä pieni ihminen heikoilla.

Viimeisen kuuden vuoden aikana on tehty ainakin seitsemän eduskuntakyselyä Valviran toimista, jotka eivät ole johtaneet yhtään mihinkään muuhun kuin vastuun pakoiluun. Ministerille esitettyihin kyselyihin tulee vastaukset Valviran puppusanageneraattorista. Siis Valvira valvoo Valviraa.

Kun nyt on päästy perkaamisen alkuun hallinnollisten vastuiden ja valvonnan höttöisellä saralla, niin toivottavasti Kela ja Valvira ovat ihan työlistan alkupäässä tässä työssä.

Onhan se tietty äärimmäisen ikävää, että kansakuntana joudutaan luopumaan sinisilmäisyydestä ja luottamuksellisuudesta.  Niiden varassa on pystytty elämään vuosikymmeniä. Oma arvioni on, että Suomi tulee tämän kehityksen myötä menettämän muutamia pykäliä korruptiolistoilla.

Kun valvontaa kiristetään ja kasakoiden on entistä hankalampaa vetää välistä, niin korruptio tulee lisääntymään tavalla tai toisella. Piilokorruptiota on toki nytkin enemmän kuin riittävästi. Tehdään mitä erilaisimpia ”tieteellisiä” tutkimuksia, järjestetään ”koulutuksia”, ja tehdään ”opintomatkoja.” Tulevaisuudessa päätöksiä ostettanee sitten suoraan rahallakin, jota viime viikkoinen irakilaiskenraalin vedätykset enteilevät.

 

 Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm maanantaina 18.2.2019 klo 08:00 ja uusintoina viikon aikana (Espanjan aikaa).

 

Kaksi valkoista paimenkoiraa vapaana

Perjantai 10.5.2013 - Kauko Niemi

Koira kun ei ryhdy hädän hetkellä ajattelemaan, että katsotaan nyt, josko tilanteesta jotenkin selvittäisiin. Se vain vaistovaraisesti puolustautuu sekunnin murto-osassa, hyökkää kimppuun ja puree. Ja sitten päivitellään, kun se ei koskaan aiemmin ole tällaista tehnyt ja aina tottelee kun käsketään. Kyse on vain kahdesta täysin eri asiasta.

Eilinen kuuden ja puolen tunnin patikointi Nuuksion poikki toi vastaa kauniin ja herkässä vaiheessa olevan luonnon sekä kymmenkunta koiraa. Omassa seurueessani oli mukana husky ja osan aikaa australian kelpie.

Koirat olivat lain mukaan asianmukaisesti kytkettynä paitsi kaksi isoa valkoista paimenkoiraa. Koirilla ei ollut edes pantoja, joten niiden välittömästi kytkeminen tuskin olisi onnistunut.  

Kyseisessä tapauksessa näytti myös siltä, että koirien hallinta ei muutoinkaan sujunut kuin strömsöössä. Koirat houkuteltiin reitiltä syrjään ja makupalojen turvin pidettiin koirien katse muualle kuin vastaan tulevaan huskyyn. Koirien katse ohjattiin tiukasti pensaikkoon.

Näissä tapauksissa aina vaan tulee mieleen, että omistaja ei ole ymmärtänyt pätkääkään koiran perusluonnetta. Luontokappale reagoi vaistollaan alle sekunnissa. Niin hyvin kasvatettua ja koulutettua koiraa ei ole olemassakaan, etteikö se hädän hetkellä purisi, hyökkäisi uhkaavan kohteen kimppuun.

Tässä vaiheessa on varmuuden vuoksi alleviivattava, että hädänhetki on koiralle aivan joku muu kuin ihmiselle.

Eilisessä tapauksessakin liikuttiin suositulla liikunta-alueella, missä ihmiset treenaavat juosten, pyöräillen ties minkälaisissa ja värisissä vaatetuksissa.

Tällaisen nopeasti eteen tulevan kohteen koira helposti kokee uhkaksi. Koira kun ei ryhdy ajattelemaan, että katsotaan nyt, josko tilanteesta jotenkin selvittäisiin. Se vain vaistovaraisesti puolustautuu sekunnin murto-osassa. Ja sitten päivitellään, kun se ei koskaan aiemmin ole tällaista tehnyt ja aina tottelee kun käsketään.

Kyse on vain kahdesta täysin eri asiasta.

Metsästyslaissa määrätään koiran kiinnipitovelvollisuudesta, että maaliskuun 1. päivästä elokuun 19. päivään ulkona oleva koira on pidettävä kytkettynä tai siten, että se on välittömästi kytkettävissä. Taajamissa on kuitenkin voimassa järjestyslaki, jonka mukaan koira on aina pidettävä kytkettynä.

Pesintä on jo käynnissä ja pian luonnossa kaikki on pientä ja hentoa. Tämä on myös koiranomistajan ymmärrettävä.

Hyvää koiranpäivää

Keskiviikko 24.4.2013 klo 9:42 - Kauko Niemi

Koiranpäivälle tavoitellaan paikkaa virallisessa kalenterissa. Tänään koiranpäivää vietetään seitsemättä kertaa. Koiranpäivän ajoittuminen kevääseen keskelle pahinta koiranpaskakeskustelua. Onko tämä ajankohta oikea, jos halutaan myönteistä suhtautumista koiriin.

Keskustelu velloo koiranpäivän aikoihin niin voimakkaana, että päreet palavat jopa niiltäkin, jotka muulloin suhtautuvat myönteisesti koiriin.

Tänä vuonna tosin teemana on  koiranomistajan vastuu siitä, että ulkona voisi kävellä valkoisilla tennareilla. Pitäisikö tämä teema toistua joka vuonna jokaisena koiranpäivänä. Tältä pohjalta ajateltuna koiranpäivän kivijalka on aika hutera.

Koiranpäivän arvostus vaatisi selkeitä irtiottoja. Toimintaa, joka ylittäisi uutiskynnyksiä myös valtakunnan tasolla. Muutaman koirakon, paikallisten järjestöjen aktivistien marssit eivät riitä päivän panostukseksi.

Nyt koiranpäivän ohjelmat ovat kokolailla normaalia päivittäistä toimintaa, jotka ovat ajoitettu huhtikuun 24. päivään. Tosin tästäkin lipsutaan, kuten pääkaupunkiseudulla, missä niin sanottua koiranpäivää vietetään sitten joskus.

Joka viidennessä perheessä on koira. Koira ansaitsee ehdottomasti oman päivänsä. Nyt vain ideoimaan painavampaa sisältöä päivälle. Ensimmäinen ehdotukseni on, että Kennelliiton sankarikoirat julkistetaan koiranpäivänä.

Koira-doping: kaikki sen tietävät, kukaan ei oikeasti puutu

Tiistai 23.10.2012 klo 13:50 - Kauko Niemi

Eilen illalla A-studio raapaisi koira-dopinkia, muttei valitettavasti päässyt tälläkään kertaa pintaa syvemmälle.

Eniten ohjelmassa huolestutti Kennelliiton hallituksen puheenjohtajan Helena Sunin vähättelevä asenne. ”Suomessa se ei ole laajamittainen ongelma.” Tarkoittaako Suni tosiaan sitä, ettei siihen pidä kajota, ennen kuin kaikki käyttävät mitä erilaisimpia vilunkikonsteja saadakseen koirilleen menestystä = itselleen.

Tämä ajattelumalli tarkoittaisi, ettei se nyt niin nokonnuukaa ole jos joku vähän douppaa olympialaisissa tai muissa kisoissa, kun kaikki eivät kuitenkaan.

Eläinlääkäri Milla Männistö sanoo samassa ohjelmassa, että koirien hengitysteitä availlaan leikkauksilla ja hampaita oiotaan, mutta ne tehdään vain lääketieteellisin perustein. Lääkärin näkökulma on lääketieteellinen vaikka omistajan näkökulma on oma menestyminen. Kenelläkään ei siis ole pahaa oloa paitsi koiralla. Eikö tällaisten koirien lisääntyminen pitäisi kaiken järjen mukaan kieltää?

Käyttötarkoitusjalostamisen voi vielä ymmärtää, mutta ulkomuotojalostus ajaa koko koiramaailman sivuraiteille. A-studion ulkomuototuomari ei kovin vakuuttavaa kuvaa luonut. Kepulikonsteja on vaikea huomata; milloin turkkia on värjätty tai milloin ylivilkkaalle koiralle on syötetty ennen kehää rauhoittavia.

Liian tarkka ulkomuototuomari menettää ”asiakkaitaan” ja tieto tuomarista, joka huomaa liian tarkkaan hampaiden kirurgiset toimenpiteet, leviää koirapiireissä nopeasti. Entä jos ryhdyttäisiin miettimään käytäntöä, ettei näyttelyn tuomareita ilmoitettaisikaan ennakkoon.

Ylen verkkosivuilla olleen tiiseri-jutun kymmenissä kommenteissa ei tähän mennessä ole ainuttakaan nykymenon puolustajaa. Nykyistä ulkomuotojalostusta pidetään koiranäyttelyiden tuotoksena ja ennen kaikkea ihmisten turhamaisuutena eläinten kustannuksella.

Suomessa järjestetään joka vuosi lähes 300 koiranäyttelyä, joissa käy noin 163 000 koiraa ja 400 000 ihmistä. Näyttelyillä rahoitetaan erilaisten järjestöjen ja yhdistysten toimintaa ja ruokitaan ihmisten kilpailuviettiä sekä luodaan pentubisnekselle hinnoittelupohja.

Katso koko juttu

 

 

Koirat: Huijarit vaihtoivat parkkipaikat nettiin

Perjantai 17.8.2012 klo 17:18 - Kauko Niemi

Parkkipaikat koiran ostopaikkoina vaihtuivat nettiin. Erona on vain se, että koiran ostaminen anonyymiltä myyjältä parkkipaikalta sait koiraa muistuttavan eläimen. Nettiostoissa et saa eläintä vaan menetät rahasi.

Kanta-Hämeen poliisilaitos kehottaa suomalaisia tarkkaavaisuuteen ostaessaan koiraa ulkomailta. Koiraa ei usein nimittäin tule, vaikka raha vaihtaisi omistajaa.

Tällä viikolla kirjattiin Hämeessä kaksi tällaista koirahuijausta, poliisi kertoo.

Ensimmäisessä tapauksessa suomalaisostaja teki koirakauppaa Kreikasta. Kauppaneuvottelut käytiin sähköpostilla, minkä jälkeen suomalainen lähetti ”myyjälle” 375 euroa koirasta ja vielä 500 euroa häkistä.

Toinen tilasi Espanjasta Yorkshiren terrierin ja maksoi 185 euroa. Myyjä pyysi vielä 800 euroa kuljetuksesta ja muista kuluista. Koiraa ei Suomeen ole kuulunut.

Koiran hankkimiseen liittyy aina sekä lain noudattamista sekä moraalisia että eläinsuojelullisia kysymyksiä. Kuka hankkii itselleen haukkuvan tuotteen, jolle ei ole olemassa mitään tuotevastuuta, jonka taustasta ja eläinsuojelullisesta asioista ei ole harmainta aavistusta, jonka lainmukaiset terveysdokumenteista ei ole tietoakaan.

Muutaman satasen menetys on loppujen lopuksi pieni sakko ja muistutus hyväuskoisuudesta ja perin tyhmästä toiminnasta, jossakin hetken hurmoksessa.

On vaikea uskoa, että joku koiraharrastaja tai koirakokemusta omaava hankkisi koiran tuntemattomalta netistä pitkän ja vakaan harkinnan tuloksena tietäen vastuunsa koirasta seuraavat 10 vuotta.

Miten ihmeessä tämä valistus menisi jakeluun, että koiran hankinta on vastuullinen prosessi. Koira hankitaan ensisijaisesti vastuulliselta kasvattajalta kaikkine dokumentteineen.

Tai jos hankit lemmikkisi eläinsuojelullisista syistä kotimaasta tai ulkomailta, niin käytä vastuullista järjestöä, joka on valvonut ja varmistanut koiran terveydelliset ja kaikki lainmukaiset asiat kuntoon.

Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku

Keskiviikko 23.5.2012 - Kauko Niemi

Tiistaisen seminaarin – Jalostettua kärsimystä suurin anti oli se, että kaikki osapuolet tunnustavat tosiasiat. J.K. Paasikiven lausahdusta lainaten tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku.

Koirien jalostus on mennyt pieleen ja aiheuttaa kärsimystä eläimille. Kuinka tästä eteenpäin ja millä keinoin onkin jo toinen asia. Kukaan ei uskalla arvioida konkreettisesti millä aikataululla koirien hyvinvointi paranee ja keinoistakin ollaan montaa eri mieltä.

Eilisen seminaarin järjestelyvastuussa olivat Suomen Eläinlääkäriliitto, SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto, Helsingin Eläinsuojeluyhdistys ja Eläinsuojeluliitto Animalia. Kuvannee hyvin, että kyse on paljon muustakin kuin koiran elinolosuhteiden parantamisesta. Siinä ei paljon häkin koko auta, jos aivot eivät mahdu pääkoppaan. Jos selkäranka on jalostettu vinoksi, eikä normaali liikkuminen enää suju kivutta ja tuskitta.

Koirien terveydentilaa on hyssytelty liian pitkään. Yhden naisen, eilisen pääpuhujan professori emerita Marjatta Snellmanin kiihkoton, tosiasioiden esilletuonti ei ole riittävää, kun vastassa ovat jäykät byrokratiat, sisäsiittoiset rotujärjestöt, rahan kiilto silmissä toimivat kasvattajat ja tietämättömät, tunteella toimivat koirien ostajat.

Eilisistä äänenpainoista voi tulkita, että yksi politikoinnin pääpesäkkeistä on kansainvälinen koirajärjestö FCI. Kennelliiton jalostustieteellisen toimikunnan puheenjohtaja ja FCI:ssäkin toimiva Kirsi Sainio tunnustaa, ettei politikoinnilta vältytty viime viikonlopulla Salzburgissa järjestetyissä Maailman Voittaja 2012 järjestetyssä tapahtumassa.

Rotujärjestöillä, siis liki neljällä sadalla kuppikunnalla on merkittävä rooli koirien terveyskehityksessä. Rotujärjestöistä kaikki eivät ole tosiasioita vielä tunnustaneet. Siinä kohtaa missä kerrotaan rodun kymmen kaunista ja yksitoista hyvää ominaisuutta, pitäisi kertoa totuudenmukaisesti rodun sairaudet.

Rotukoirien rekisteröinnit laskevat niin Suomessa kuin etenkin muualla Euroopassa. Koirien määrä kuitenkin kasvaa. Mistä se kertoo? Kentällä on kaikenlaisia yrittäjiä, joille rekisteröintien välttely on samalla myös vastuun välttelyä. Suomessakin uusia virallisia kasvattajanimiä myönnetään noin 800 vuodessa.

Eteenpäin on menty koirien hyvinvoinnissa, oli eilinen virallinen yhteenveto. Voisiko myös ajatella, että huonompaan suuntaan ei oikeastaan ole tietä olemassakaan.

Ongelmien taustalla on pitkälti vastuuton sisäsiittoisuus koirien jalostuksessa. Tai jalostus lienee väärä sana vaan parempi olisi puhua pentujen teettämisestä. Eikä kyse edes ole pentutehtailusta.

”Suurten massojen itkut itketään eläinlääkärillä”, kuten Snellman eilen sanoi. Avoimuus ja vastuu ovat avain asioita lähitulevaisuudessa. Rotua kun ei voida muuttaa ja tervehdyttää yhdessä yössä. Ostajien valistaminen kaikissa kuppikunnissa koirien terveydellisestä tilanteesta pitää nostaa päällimmäiseksi. Ostajalla on oikeus tiedostaa riskit ja arvioita onko hänellä mahdollisuus maksaa tuhansia euroja eläinlääkärimaksuja ja kärsiä lemmikkinsä rinnalla.

Englannin yleisradioyhtiö BBC on tehnyt arvokasta työtä tiedon levittämissä ja julkistamisessa sekä saanut aikaan nopeitakin ratkaisuja esimerkiksi näyttelyiden suhteen.

Näyttelyiden roolia ja muotoakin tulisi arvioida uudestaan. Jos Suomen vastuullisista ulkomuototuomareista löytyy eläinlääkärikoulutuksen saanut henkilö, joka julkisesti sanoo, että molemminpuolinen lonkkavika ei häiritse, kun koira ei kehässä linkkaa, niin kaukana ollaan terveystavoitteista. Ja yksikin tällainen henkilö on liikaa.

Yleinen laaja ja avoin keskustelu tilanteen vakavuudesta tuo ihmisten tietoisuuteen tosiasiat. Koirakuumeen iskettyä olisi uhrilla valmius puntaroida myös tosiasioita eikä edetä päättömästi tunteiden vallassa.

Koira on onnellinen, jos se saa olla koira. Liikkua vaivattomasti, synnyttää normaalisti ja hengittää vapaasti.

Vastuutonta eläinrakkautta

Tiistai 7.2.2012 - Kauko Niemi

Lemmikkieläinten lihomisesta huolissaan olevan amerikkalainen Association for Pet Obesity Prevention –yhdistys toteaa tuoreessa tutkimuksessaan, että 55 prosenttia kissoista ja 53 prosenttia koirista on liikalihavia. Luvuiksi muutettuna tämä tarkoittaa, että maasta löytyy yli 88 miljoonaa liian pulleaa kissaa ja koiraa.

Ylimääräisistä kiloista seuraa, että lemmikit ovat alttiimpia erilaisille lihavuudesta johtuville sairauksille, kuten sokeritaudille ja erilaisille syöville. Lisäksi elikoilla on muun muassa hengitysvaikeuksia ja korkeaa verenpainetta.

Syyt lemmikkieläinten lihomiseen ovat samat kuin ihmisilläkin, liikaa, vääränlaista ruokaa ja liian vähän liikuntaa.

Kirurgi, ortopedi ja traumatologian erikoislääkäri Antti Heikkilä kirjoittaa eilen julkaistussa blogissaan samasta asiasta. Heikkilä ottaa rajusti kantaa omaan tyyliinsä tällä kertaa eläinten ruokinnasta.

Mielestäni kaikki eläimille tarkoitetut valmisruuat ja kuivamuonat ovat roskaa, joka sairastuttaa lemminkin vuoren varmasti ennen aikojaan. Kissojen ja koirien ruuissa on paljon tärkkelystä, joka on peräisin viljasta ja sisältää gluteiinia. Tärkkelys-gluteiini -yhdistelmä on todellinen sairauspommi eläimelle, jonka suolisto on tarkoitettu vain lihan syöntiin. Vaikka tärkkelys olisi riisistä, on sillä sama teho. Ajan kuluessa iskee diabetes. Sama koskee myös ihmistä, mutta siitähän ei saa puhua.

Olipa ruokinta kunkin mielestä kuinka hyvää tai huonoa tahansa, niin lopputulos ja kehitys on huolestuttava ja siitä on vastuussa yksinomaan koiran omistaja. On vastuutonta eläinrakkautta syöttää koira ylipainoiseksi ja kipeäksi.

Moni tekee tämän tietämättömyyttään. Liian moni ei ymmärrä lajin luontaista ruokavaliota. Kovin moni on vain niin laiska koiranomistaja, että nappulat riittäköön.

Jos on vastuutonta ruokkia koira sairaaksi, niin jopa vieläkin vastuuttomampaa on olla hyväksymättä koiran lajille tyypillinen käyttäytyminen ja ryhtyä syöttämään sille vaikkapa ihmisille valmistettuja rauhoittavia lääkkeitä.

Iltalehden haastattelussa eläinlääkäri Tuulia Burgherr varoittaa, ettei koiran lääkitseminen ole ongelmatonta, koska mielialalääke poistaa eläimeltä pelon tunteen.

Kun lääke poistaa pelon, on valitettavasti riski, että koirasta tulee jopa entistä aggressiivisempi. Se ei pelkää taistelua, vaan uskaltaa tapella.

Ei koskaan aikaisemmin

Keskiviikko 13.7.2011 - Kauko Niemi

Suurin osa, veikkaanpa että kaikki, koiranomistajista on sanonut vähintään kerran, että meidän koira ei koskaan ole aiemmin käyttäytynyt tuolla tavoin. Monet ovat joutuneet sanomaan ja tunnustamaan ihmettelynsä useammankin kerran koiran eliniän aikana.

Näin se on ja tulee olemaan. Koira tuottaa omistajalleen yllätyksiä tämän tästä. Koira on luontokappale, eikä ohjelmoitu robotti tai kuten säännöillä, määräyksillä puhki peloteltu ihminen.

Koira yllättää omistajansa kovin helposti kun seuraa uutisotsikoita, liiankin helposti. Se kiltti, koulutettu ja aina mallikkaasti käyttäytyvä koira onkin hyökännyt lajitoverinsa tai ihmisen kimppuun. Koira rassukka on mahdollisesti kokenut tilanteen tavalla tai toisella uhkaavaksi ja ryhtynyt puolustamaan itseään. Kokenut tilanteen sellaiseksi mitä aiemmin ei ole kohdalle sattunut, vaikka koiraa onkin sosiaalistettu pennusta lähtien mennen tullen monin eri tavoin.

Kokonaan toinen asia on se, että miten koira voi olla vapaana ja hyökätä? Tälläkin hetkellä koiraa pidetään kiinni tai se on oltava hallittavissa. Siis ei juoksennella pitkin metsiä ja polkuja vaikka se kuinka tuntuisikin parhaalta mitä rakkaalle koiralle voi juuri nyt tarjota.

Kyse ole koiran koosta tai rodusta eikä yksilöstä. Mäyräkoira on jalostettu jahtaamaan mäyriä koloistaan ja kun tutkitaan yhdysvaltalaisia vakuutustilastoja, niin eniten on korvattu mäyräkoirien tekemiä tuhoja. Pieni koko, ärhäkkä luonne, voimakas purukalusto tekevät tehtävänsä, kun koiran vaisto laukaisee yllätyksen.

Koskaan ei pitäisi tulla - ei koskaan aikaisemmin tilaisuutta. Ei koirasi muista niitä ohjeita, jota olet sille antanut – ei saa metsästää luonnon eläimiä (siihenhän se on luotu), ei saa purra vastaantulevia ihmisiä tai toisia koiria.

Lähdetään siitä, että luonnon eläin provosoituu sellaisista asioista, joita sinä et parhaalla tahdollakaan pysty ymmärtämään saati ennakoimaan. Nämä tilanteetkin on kuitenkin hallittava.

 

Luulo ei ole tiedon väärtti edes koirien kouolutuksessa

Keskiviikko 6.4.2011 - Kauko Niemi

Eläinsuojeluyhdistysten viesti koirakoulutuksesta levisi mediassa laajasti tällä viikolla. Syytä onkin, jos Etsijäkoiraliiton puheenjohtaja Timo Lillbackan havainnot pitävät paikkansa.

Lillbacka kertoo, että erään koirakoulun omistaja ilmoittautui Etsijäkoiraliiton tutustumiskurssille. Heti ilmoittautumisen jälkeen hänen koirakoulunsa kurssitarjontaan ilmestyi uusi kurssi, jonka esittelyteksti oli sanasta sanaan kopioitu Etsijäkoiraliiton nettisivuilta.

Ammattitaitoinen kouluttaja selvittää ongelmien syyn eikä vain pyri parantamaan oiretta. ”Kaikenlaisia pikaratkaisuja tai ”koirankorjausta” tarjoavia toimijoita on syytä välttää. Koirankouluttaminen on pitkäjänteistä positiivista työtä. Moni ongelma saa alkunsa koiran virikkeettömästä tai liian stressaavasta elinympäristöstä. Monesti aggressiivisena pidetty koira onkin kipeä”, muistuttaa Suomen Eläinsuojeluyhdistyksen, SEY, toiminnanjohtaja Helinä Ylisirniö.

Jotenkin tulee mieleeni muutama vuosi sitten käyty laaja keskustelu ihmisten luontaishoitojen heppoisuudesta. Kuka tahansa voi ryhtyä hoitamaan ihmisiä millä koulutuksella tahansa ja kutsua itseään luontaisterapeutiksi. Ero vain on siinä, että ihminen itse tietää auttaako hoito vai ei. Harvemmin hoidoilla saadaan tuhoa aikaiseksi.

Koirakoulutuksessa tuhon aikaansaaminenkin on hyvin mahdollista, kun käytetään vääriä metodeja tai ei tunneta lainkaan koiran käyttäytymistä. Tästähän eläinsuojeluliitotkin kantavan aiheellisesti syvää huolta. Lähtökohtana pitää olla se mitä koira ajattelee sinusta, eikä se mitä sinä ajattelet koirasta.

Vallalla on runsaasti yleisiä totuuksia, jotka eivät perustu mihinkään tutkittuun tietoon saati ymmärrykseen. Yleiset totuudet syntyvät sattuman kauppaa joidenkin temppujen onnistuessa muutaman kerran. Nämä ruokkivat mielipiteitä ja niitä riittää.

Helsingin yliopistolla tutkitaan koiraa moneltakin eri kannalta hyvin tuloksin. Tuloksia löytyy yliopiston sivuilta  ja kannattaa lukaista Koiran mieli sivustoa. Viime viikolla suomeksi ilmestyneen kirjan, Koiran silmin, sisältö perustuu reilut 200 erilaiseen tutkimukseen eri puolilla maailmaa.

Mielipiteitä reippaasti jakava koirakuiskaaja taas käyttää aika ajoin jopa eläinsuojeluyhdistysten varoittamia menetelmiä saadakseen koirat uskomaan. Cesar Millan on joka tapauksessa jenkkiläisen markkinointikoneiston tuote siinä missä Dr Phil.

Hyvä keskustelu on nyt avattu ja toivottavasti jatkuu asiallisella linjalla.

Positiivisia uutisia koirankakoista

Keskiviikko 2.3.2011 - Kauko Niemi

Varmempi kevään merkki, kuin muuttolinnut, ovat keskustelut koirankakoista. Ne ovat alkaneet jo, siis kevät on täällä tänään.

Tämän kevään keskusteluissa on toivonpilkahduksia. Mukana on ensimmäistä kertaa jopa rakentavia ajatuksia. Koirankakka kun tuppaa jakamaan ihmiset jyrkästi kahtia ja keskustelu saa jopa vihamielisiä sävyjä koko koiraharrastusta kohtaan.

Monesti sitä miettii, että miksi koiraihmiset antavat näin hyvän aseen vastustajilleen. Koirien vastustajat saavat aina viimeisen valttikortin, kun he siirtyvät kakkakeskusteluun, kun mikään muu ei enää auta. Siinä heillä on valitettavasti faktat, eli koirankakat käsissään. Kakkojahan löytyy luvattoman paljon joka kevät lumien sulaessa.

Voi hyvin ymmärtää, että jokaiselle tapahtuu unohduksia ilman dementiaakin. Kakkapussi ei sittenkään tullut mukaan. Toisaalta voi ihmetellä, että tapahtuuko unohduksia ja vahinkoja niin paljon kuin tapahtuu. Tuskin. Mukana on aimo annos välinpitämättömyyttä ja laiskuutta.

Talven ja kevään erikoispiirteenä on ollut koirankakkojen liputtaminen ja maalaaminen. Rauhallinen protesti sekin, joka sai kyllä suunnattoman paljon julkisuutta. Arvuuttelut liputuksen merkityksestä löi vain pökköä pesään.

Vuosi sitten rantautunut koirankakkatarra on saanut kaivattua positiivista keskustelua ja toivoa paremmasta. Tosin tarralla varustettujen roskisten määrä on vasta alkutaipaleella, jotta todellisia hyötyjä alkaisi näkyä.

Positiivista on myös se, että kaupungit ovat lähteneet tukemaan tarrakampanjoita. Viimeisimpänä Porin kaupunki, joka jakaa tarroja kaikille halukkaille.

Toinen hyvä uutinen on roska päivässä –liikkeen mukaantulo koirankakkatalkoisiin. Liikkeen kiinnittämät kyltit ovat osoittautuneet toimivaksi keinoksi saada koiranomistajat huolehtimaan paremmin lemmikkinsä jätöksistä. Kokeilukylttejä on tällä hetkellä viisi eri puolilla Pohjois-Haagaa.

Roskaliikkeen perustaja Tuula-Maria Ahonen puhdisti oman koiransa ulkoilureitin Helsingin Pohjois-Haagassa kaikista jätöksistä.
Samalla hän kiinnitti ulkoilureitin varrella olevalle aukiolle kyltin, jossa kiitetään koiranomistajia, jotka kantavat oman vastuunsa, sekä toivotaan kaikkien huolehtivan yhteisestä ympäristöstä. Myöhemmin kylttejä kiinnitettiin vielä neljä lisää.

Roskaliike on lähtenyt liikkeelle myönteisellä lähestymisellä - kiittämällä niitä, jotka pitävät paikat siistinä. Myönteisellä palkkiollahan niitä koiriakin kasvatetaan, miksei sitten isäntiä ja emäntiä.

Roskaliikkeen kyltittämä aukio on Helsingin Haagassa pysynyt puhtaana ja myös muiden kylttien ympäristö on pysynyt puhtaana.

Roska päivässä ansaitsee kiitoksen ja tunnustuksen. Heillä on jo 11 vuoden kokemus paikkojen siistinä pitämisestä. Kokemusta siitä mikä toimii ja mikä ei. Suurin arvo on erilaisten tempausten organisoinnissa. Toivottavasti tulevana keväänä kampanjoidaan myös koiran kakkojen hävittämiseksi.

Tärkeintä kuitenkin on, että jokainen koiranomistaja lopettaa kohdallaan sotkemisen ja luo vastuullisen kuvan koiraihmisestä.

Koiran kouluttaminen on helppoa mutta työlästä

Tiistai 14.12.2010 - Kauko Niemi

Koirakouluttaja Tommy Wiren palautti monia perusasioita koirankasvatuksesta Voittaja-viikonlopun luennolla - Kuinka eläin oppii.

Tommy Viren sanoo miettineensä vastausta pitkään kysymykseen mikä on se ensimmäinen ja kaikkein keskeisin asia koiran tai eläimen kasvatuksessa. Hän kiteyttää mainiosti tärkeimmäksi asiaksi – Älä ota eläimen käytöstä henkilökohtaisesti.

Tuo lause sisältää todella paljon. Eläin käyttäytyy vaistonsa mukaan, eikä ymmärrä asiayhteyksiä. Koiran sama käytös on jossakin tapauksessa hyvää käyttäytymistä ja jossakin tapauksessa huonoa.

Koiranomistajan on turha ottaa henkilökohtaisesti koiran käytöstä ja ryhtyä uhomaan koiralle saati rankaisemaan sitä käytöksestä, jota ei edes ymmärrä tai halua ymmärtää.

Viimeviikkoinen, laajasti levinnyt Kaleva-lehden haastattelu, missä Suomen eläinsuojeluyhdistysten liiton vapaaehtoinen eläinsuojeluvalvoja Sinikka Rauma kertoo saavansa tällä hetkellä eniten eläinsuojeluilmoituksia huonosti kohdelluista koirista.

Muutos aikaisempaan näkyy Rauman mukaan nimenomaan aiempaa kovempana väkivaltaisuutena koiria kohtaan. Kun omistaja menettää hermonsa, niin hakataan koira.

Ajattelun aihetta antaa myös Wirenin toteamus, että koirien käytöshäiriöt eivät ole vaikeita asioita ratkaista. Ne vaan ovat työläitä.

Suurin osa häiriöistä poistuu, kun koiralle tarjotaan riittävästi tekemistä ja mielellään rodunomaista tekemistä.

Energinen koira on virtaa täynnä ja johonkinhan se energiansa purkaa. Jos purkukanavaa ei tarjota, niin koira varmasti keksii sen itse ja silloin se ei läheskään aina miellytä omistajaa.

Mitenkäs se energia nyt meidän rahalliselle koiralle kerääntyy.

Yksinkertaista laskuoppia voi jokainen miettiä mielessään, jos koira tekee purkaa energiaansa sinun mielestäsi huonolla tavalla. 

Olenhan hyvä koiranomistaja, kun lenkitän koiraa neljä kertaa päivässä ja ainakin puolituntia kerrallaan. Tosin joskus on niin kiire, ettei ehdi kuin 15 minuutin pissatauolle. Ja enhän minä ryhdy harrastamaan koiran kanssa mitään älyllistä, kun se on niin tyhmä, eikä pärjäisi kuitenkaan kisoissa. 

Toisin päin ajateltuna karu totuus konkretisoituu. Tämän ahkeran koiranomistajan koiralle jää aikaa energian keruuseen ja lepäämiseen 22 tuntia vuorokaudessa. Kuka meistä jaksaisi olla paikallaan 22 tuntia vuorokaudessa ilman mitään tekemistä. Ei todellakaan kukaan.

Tähän kun lisätään hyvän koiranomistajan tarkka, monipuolinen ja terveellinen ruokinta, joka ei kulje käsi kädessä kulutuksen kanssa. Ylienerginen yhtälö on valmis pahantekoon ja hyvän koiran omistajalla on niin sanottu ongelmakoira. Ongelma on todellisuudessa varsin yksinkertainen mutta omistajan mukaan työläs poistaa.

Ensi vuonna terveitä ja hyväluonteisia koiria

Torstai 9.9.2010 - Kauko Niemi

Tänä vuonna uudistetussa kasvattajasitoumuksessa koirankasvattajat lupaavat kasvattaa terveitä ja hyväluontoisia koiria. Vaatimus on kova, jopa epärealistinen.

Kun tällaisen lauseen allekirjoittaa, niin tulkinnasta tulee aivan varmasti erimielisyyksiä. Sitä en epäile, etteikö kaikkien intressissä olisi hyvää tarkoittava koirankasvatus.

Käytäntö ei ole niin kaunista ja yksinkertaista nykyisessä yhteiskunnassa, missä juristi astuu heti esiin, kun erimielisyyksiä ilmaantuu. Erimielisyyksiä syntyy viimeistään silloin kun eläinlääkärilaskut alkavat nousta yli sietorajan.

Kun terveyden pettävän pennun kanssa tulee ongelmia, vakuutusyhtiöillä on laajat rotukohtaiset tilastot, joilla osoitetaan perinnölliset sairaudet ja evätään kalliit hoitokulut. Tämän jälkeen oikeuksia lähdetään peräämään kasvattajilta.

Kuinka määritellään terve ja hyväluonteinen koira. Tällä hetkellä ei ole olemassakaan tervettä koirarotua. Kuinka terve koiran sitten pitää olla, jotta kasvattaja selviää sitoumuksestaan. Kuinka ja kuka terveyden määrittää. 

Entä missä menee hyväluonteisuuden raja ja kuinka se juridisesti määritellään. Etenkin kun tiedämme, että suurin osa arkielämän hyvä- ja huonoluonteisuudesta aiheutuu hihnan toisessa päässä.

Tämän vuoden kahden ensimmäisen kuukauden aikana tehtiin koirakaupoista 57 valitusta kuluttajaneuvontaan. Valitettavasti moni ostaja ei malta selvittää tunteiden palossa sitä mitä on todella ostamassa. Vuonna 2009 valituksia tehtiin 466 kappaletta.

Tällä hetkellä ei tarvitse yhtään ihmetellä, jos kasvattajat ovat näreissään uudesta sopimuksesta, joka on allekirjoitettava tämän vuoden aikana mikäli aikoo kennelnimen alla koirankasvatusta jatkaa.

17500 osuman kakkasota

Tiistai 27.4.2010 - Kauko Niemi

Lyhytkin nettiselailu osoittaa, että koirankakkasota käy kiivaana joka keväiseen tyyliin. Hetkessä löytyy noin 17500 osumaa ja niistäkin suurin osa keskustelupalstoja, joissa sanan säilää ei ole säästelty.

Onko todella pakko edetä näin? Ei ole, jos otamme mallia nokialaisista Johanna Hulkosta ja Jussi Kallioniemestä ja tekisimme jotakin konkreettista asian eteen kuten koirankakkaroskis.

Mielenkiinnolla odotan asian etenemistä. Lähtö on ollut jo kiitettävää. Erityisen suurella mielenkiinnolla odotan niitä koirankakkaroskiksia, jotka ovat pystytetty ei-koiratalouksiin. Varmasti tehokas tapa pitää lähialue siistinä.

Suurin vastuu on edelleen koiranomistajalla. Valitettavasti näitä vastuuttomia koiraihmisiä on liian paljon, jotka tulkitsevat vallitsevia käytäntöjä miten sattuu ja saavat teoillaan paska-puheet vauhtiin.

Kuulen jo korvissani, että minähän en teidän paskatalkoisiinne osallistu. Valitettavasti nämä samat henkilöt eivät osallistu mihinkään muuhunkaan talkoisiin, vaan ovat sitä mieltä että kunnan ja kaupungin on siivottava ilmaiseksi. Tosin siinäkin tapauksessa maksajana on verovelvollinen.

Ensi viikonlopun vappusiivoaminen maksaa meille yksin Helsingissä yli 100.000 euroa. Montakohan koiran kakkaa tuolla rahalla siivottaisiin. Ja lisäksi taloyhtiöt pesevät kusisia porttikongejaan. Viikonloppuna on siis paljon muidenkin jätöksiä kuin koiran. Viime vappuna Kaivarista kerättiin 29.000 ihmisen jättämää kuohuviinipulloa, mutta ei yhtään koiran jättämää.

Koiran jätöksethän on korjattava teiltä ja kaduilta sekä hoidetuilta alueilta, puistoista, pihoilta jne. Niin kuin jokin aika sitten blogini loppukaneetissa totesin, ettei ollut suurtakaan ideaa pussittaa koiran kakkaa hajoamattomaan kaupan hedelmäpussiin ja jättää pussi Nuuksion luontoon.

Sairaan siistiä vappua kaikille ja vapun jälkeen pystyttämään ja huolehtimaan koirankakkaroskiksista!

Hihna kireällä

Maanantai 14.12.2009 - Kauko Niemi

Kävellessäni viikonloppuna paikoitusalueelta Helsingin Messukeskukseen sisään tuli mieleen ne monet hauva.comin jutut, joissa käsitellään koiran vetämistä hihnassa.

Viikonloppuna hauvojen hihnojen kireys oli luonnollista, kun 17000 koiran hajut ja kohtaamiset pienellä alueella oli käytännön sanelemaa pakkoa. Jokainen liikkui aikataulujen pakottamana paikasta toiseen, eikä läheskään aina ollut aikaa kohtaamishaisteluun.

Hihna oli kireällä siinäkin perheessä, jossa äiti ja poika lähtivät ihailemaan valitsemaansa koirarotua. Perheen koira oli vielä odotusvaiheessa. Perheen isä sen sijaan jätti messukeskuksen väliin osoittaakseen, ettei ole satasella mukana koiranhankinnassa. Isä sanoo tietävänsä lopputuloksen jo nyt. Kenen kontolle koiran ulkoiluttaminen loppujen lopuksi kaatuu.

Hihnat olivat kireillä monen monissa käytäväkeskusteluissa kehien ulkopuolella. Edellisen näyttelyn tuomari kun oli täysin eri mieltä koirasta kuin tämänkertainen tuomari. ”Tuomaripeli” taitaa nostattaa suurempia tunteita ja kiristää hihnaa enemmän kuin missään muussa lajissa.

Hihna kiristyi aina itkuun asti ykköspaikan jäämisestä niinkin lähelle nuorten koirakäsittelijöiden kilpailussa. Kilpailun kuuluttaja jaksoi toistaa liki jokaisen kohdalla kuinka harrastus on tuonut uusia, hyviä ystäviä ympäri maata. Mutta jos harrastus muuttuu itkuiseksi kilpailuksi, niin voi kysyä onko hihna silloin liian kireällä.

Hihnan kireys oli sopivasti hallinnassa tilaisuuksien järjestäjällä, Suomen Kennelliitolla. Maailman suurin yhden päivän koiranäyttely sujui hienosti. Järjestäjä oli etukäteen jo varoittanut Messukeskukseen tulevia suurista liikenneruuhkista. Kaikki eivät neuvoa noudattaneet, mikä aiheutti pientä sekaannusta ohjelmistoon.

Olin aistivinani, että koirien terveys on noussut terveen kritiikin kohteeksi ja konkreettisia toimenpiteitä tukien haetaan ratkaisuja tilanteen hallintaa. Koiranäyttelyt ovat olleet aikojen saatossa yksi syy ulkomuotojalostukseen piittaamatta koiran terveydestä.

Tässä koirien terveysasiassa hihnan kireys on pidettävä hallinnassa. Jopa näyttelytoiminnan periaatteita tulisi muuttaa terveyden ehdoilla.