Keväinen koirankakka jää kakkoseksi

Lauantai 13.2.2021 klo 16:33 - Kauko Niemi

johdinsarja.jpg

Nyt tulee historian ensimmäinen kevät, kun ei tarvitse kinata ja kiihkoilla koirankakoista. Nyt paljastuu tuhansia kertoja suurempia ongelmia ja tuhansia kertoja laajemmalla alueella kuin koirankakka kotikadulla.

Tänä keväänä paljastuu lumien sulaessa tuhansia vahingossa pudonneita tai huolimattomasti heitettyjä korona-maskeja ja muuta ulkoilujätettä ja eväspaketteja.

Helsingin kaupungin vapaaehtoistyön koordinaattori Armi Koskela painottaa, että ylipäätään roskaantumisessa jokaisen pitäisi ottaa huomioon oma rooli ja vastuu.

Koskelan mukaan yhteiskuntaamme on pesiytynyt asenne, että kunnalla / kaupungilla on velvollisuus huolehtia asukkaiden roskista, ja asukkailla taas on oikeus hankkiutua eroon tuottamistaan roskista mahdollisimman nopeasti ja helposti. Tämä tarkoittaa monille, että jos lähimmälle roska-astialle on yli 50 metriä, niin roskan saa heittää maahan. Kaikkien pitäisi ymmärtää, että vastuu tuottamistaan roskista säilyy niin kauan kuin se on asianmukaisesti hävitetty eli niin, ettei siitä aiheudu ympäristöhaittaa. Jos lähimpää roska-astiaa ei ole näkyvissä, tulee roska kantaa mukanaan, kunnes sellainen löytyy. Tämän on jokaisen velvollisuus. Jos tähän ei pysty, ei pidä tuottaa roskaa. Kaupunki ei voi asentaa roska-astioita ympäri kaupunkia 50 metrin välein, tämä olisi kaupunkikuvallisesti todella epäesteettisen näköistä.

Entäs sitten kun lähdetään varsinaiseen luontoon? Metsähallituksen hoitamien kaikkien valtion suojelualueiden ja asiakaspalvelupisteiden kokonaiskäyntimäärä vuonna 2020 oli 9,2 miljoonaa käyntiä. Tästä kansallispuistojen käyntimäärä oli lähes neljä miljoonaa. Kaikkien maastokohteiden käyntimäärä kasvoi edellisestä vuodesta 17 prosenttia, kansallispuistojen 23 prosenttia.

Metsähallituksen mukaan ensikertalaisten retkeilijöiden ja luonnosta monin eri tavoin nauttivien asiakasryhmien, kuten maastopyöräilijöiden ja nuorten määrät ovat kasvaneet. Tämä kaikki on aivan mahtavaa, jos vain jaksetaan kantaa eväspaperit ja tyhjät juomatölkit takaisin metsästä. Puhettakaan lasisista pulloista, jotka särkyessään aiheuttavat luonnon eläimille vahinkoa.

Helsingin yliopiston kaupunkiekosysteemitutkimuksen professori Heikki Setälän mukaan Ylen haastattelussa tavallisimmat siniset maskit ovat pääosin muovia, tarkemmin sanottuna polypropyleenia, minkä hajoaminen on varsin hidasta. Se on noin 500 vuotta kestävä prosessi. Eikä tämäkään vielä riitä. 500 vuoden päästä maskit ovat hajonneet mikro- ja nanomuovihiukkasiksi, jotka jatkavat ympäristössä omaa elämäänsä vielä paljon pidempään. Hajotessaan maskit päätyvät mikromuoveiksi ja kulkeutuvat usein vesistöihin ja sitä kautta kaloihin ja myös ihmisiin.

Yhdessä tupakan tumppien kanssa olemme hyvin pian mikromuovilla kyllästettyjä ohmisolentoja. Tuoreen tutkimuksen mukaan Suomen kaikilta rannoilta löytyy jo mikromuoveja. Ei siis ole suurimpien asutuskeskusten yksinoikeus.

Olkaamme jokainen tästä hetkestä eteenpäin puistokummeja. Esimerkiksi Helsingin kaupungilla on erityinen puistokummiohjelma. Ja ainakin Keravan kaupungilla on samanniminen ohjelma, ehkä muillakin paikkakunnilla.

Armi Koskelan mukaan Helsingissä on virallisesti puistokummiksi ilmoittautuneita vapaaehtoisia kaikkiaan tällä hetkellä 1483 henkilöä. Määrä vaihtelee helpostikin, sillä puistokummeissa on paljon ryhmiä, ja kun joku ryhmä lopettaa tai uusi aloittaa, saattaa määrä muuttua usealla kymmenellä. Viime vuonna näistä koronan sotkuisista jälkiseurauksista johtuen puistokummien määrä lisääntyi ennätysmäisesti noin 400, kun normaalina vuonna määrä lisääntyy noin 50 – 80 uudella puistokummilla.

Jotkut puistokummit keräävät roskia ympäristöstään päivittäin ulkoilun tai koiran lenkityksen yhteydessä, jolloin tuntimäärät voivat olla useita satoja vuodessa. Toiset taas tekevät toimintaan vain muutaman tunnin vuodessa.

Suuri huoli on todellakin laajat ulkoilualueet, missä ei vakituista siivousta ole. Sieltä poistetaan rojuja vain ilmoitusten perusteella. Tämän blogin kuvan olen ottanut espoolaisesta metsästä ja ilmoittanut siitä Espoon kaupungille.

Jokainen varmasti vierastaa ajatusta, että ryhtyisi käsin noukkimaan vaikkapa maskeja maasta. Heitän haasteen niille valmistajille ja kauppiaille, joiden valikoimissa on niin sanottuja roskapihtejä. Nyt jos koskaan on imagon nostamisen sauma ja aika kampanjoida hyvän puolesta ja tehdä sellaisia tarjouksia, että tänä keväänä olisi suomalaisten käytössä vähintään puolimiljoonaa roskapihtiä.

Retkietiketti

 

Tämä on kuultavissa ääniversiona www. finnradio.fm nettiradiossa 14.2.2021 su, ma ja ke 07.00 ja ti 15.00! (paikallista, Espanjan aikaa)

Maski_IMG_93371.jpg

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, puistokummi, maski, roskaaminen, koirankakka, Armi Koskela, Metsähallitus, luonnonpuisto, Heikki Setälä,

Positiivisia uutisia koirankakoista

Keskiviikko 2.3.2011 - Kauko Niemi

Varmempi kevään merkki, kuin muuttolinnut, ovat keskustelut koirankakoista. Ne ovat alkaneet jo, siis kevät on täällä tänään.

Tämän kevään keskusteluissa on toivonpilkahduksia. Mukana on ensimmäistä kertaa jopa rakentavia ajatuksia. Koirankakka kun tuppaa jakamaan ihmiset jyrkästi kahtia ja keskustelu saa jopa vihamielisiä sävyjä koko koiraharrastusta kohtaan.

Monesti sitä miettii, että miksi koiraihmiset antavat näin hyvän aseen vastustajilleen. Koirien vastustajat saavat aina viimeisen valttikortin, kun he siirtyvät kakkakeskusteluun, kun mikään muu ei enää auta. Siinä heillä on valitettavasti faktat, eli koirankakat käsissään. Kakkojahan löytyy luvattoman paljon joka kevät lumien sulaessa.

Voi hyvin ymmärtää, että jokaiselle tapahtuu unohduksia ilman dementiaakin. Kakkapussi ei sittenkään tullut mukaan. Toisaalta voi ihmetellä, että tapahtuuko unohduksia ja vahinkoja niin paljon kuin tapahtuu. Tuskin. Mukana on aimo annos välinpitämättömyyttä ja laiskuutta.

Talven ja kevään erikoispiirteenä on ollut koirankakkojen liputtaminen ja maalaaminen. Rauhallinen protesti sekin, joka sai kyllä suunnattoman paljon julkisuutta. Arvuuttelut liputuksen merkityksestä löi vain pökköä pesään.

Vuosi sitten rantautunut koirankakkatarra on saanut kaivattua positiivista keskustelua ja toivoa paremmasta. Tosin tarralla varustettujen roskisten määrä on vasta alkutaipaleella, jotta todellisia hyötyjä alkaisi näkyä.

Positiivista on myös se, että kaupungit ovat lähteneet tukemaan tarrakampanjoita. Viimeisimpänä Porin kaupunki, joka jakaa tarroja kaikille halukkaille.

Toinen hyvä uutinen on roska päivässä –liikkeen mukaantulo koirankakkatalkoisiin. Liikkeen kiinnittämät kyltit ovat osoittautuneet toimivaksi keinoksi saada koiranomistajat huolehtimaan paremmin lemmikkinsä jätöksistä. Kokeilukylttejä on tällä hetkellä viisi eri puolilla Pohjois-Haagaa.

Roskaliikkeen perustaja Tuula-Maria Ahonen puhdisti oman koiransa ulkoilureitin Helsingin Pohjois-Haagassa kaikista jätöksistä.
Samalla hän kiinnitti ulkoilureitin varrella olevalle aukiolle kyltin, jossa kiitetään koiranomistajia, jotka kantavat oman vastuunsa, sekä toivotaan kaikkien huolehtivan yhteisestä ympäristöstä. Myöhemmin kylttejä kiinnitettiin vielä neljä lisää.

Roskaliike on lähtenyt liikkeelle myönteisellä lähestymisellä - kiittämällä niitä, jotka pitävät paikat siistinä. Myönteisellä palkkiollahan niitä koiriakin kasvatetaan, miksei sitten isäntiä ja emäntiä.

Roskaliikkeen kyltittämä aukio on Helsingin Haagassa pysynyt puhtaana ja myös muiden kylttien ympäristö on pysynyt puhtaana.

Roska päivässä ansaitsee kiitoksen ja tunnustuksen. Heillä on jo 11 vuoden kokemus paikkojen siistinä pitämisestä. Kokemusta siitä mikä toimii ja mikä ei. Suurin arvo on erilaisten tempausten organisoinnissa. Toivottavasti tulevana keväänä kampanjoidaan myös koiran kakkojen hävittämiseksi.

Tärkeintä kuitenkin on, että jokainen koiranomistaja lopettaa kohdallaan sotkemisen ja luo vastuullisen kuvan koiraihmisestä.

2 kommenttia . Avainsanat: koirankakka,