Söpöys ohjaa meitä tiedostamattomiin tekoihin

Perjantai 9.7.2021 klo 12:01 - Kauko Niemi

Valkoposkihanhi_KN219139.jpg

Tässä lienee maailman söpöin inhokki (valkoposkihanhen poikanen)

 

Elämme söpöyden aikaa, jolloin kaiken pitää olla ulkoisesti ihmisen määrittelemän mukaista. Jos määritys täyttää niin sanotun söpöyden ehdot, on huomio taattua ja luokittelu selkeästi muiden yläpuolelle.

Nyt vaan valitettavasti emme tajua mitä kaikkea kieroutumia söpöys tuottaa pitkällä aikajaksolla. Otetaanpa ensimmäinen esimerkki vaikkapa koiramaailmasta. Ihminen alkoi jalostamaan lyhytkuonoisia niin söpöjä koiria, Koiranäyttelyissä menestyivät ”lajia korostavat ” yksilöt. Mitä luttanampi kuono sen parempi. Jalostusta piti jatkaa, jotta söpöt mussukat menestyisivät.

Ihminen näkee vaan söpöyden ja menestyksen ja karu totuus paljastuu vasta vuosikymmenten kuluttua. Lyhytkuonoiset söpöliinit ovat poikkeuksetta sairaita yksilöitä, jotka eivät pysty luonnollisella tavalla hengittämään. Ja vasta nyt osa ihmisistä alkaa ymmärtämään tämän kamalan ulkonäkövirheen, kun piti jalostaa söpöjä koiria.

Tasavallan presidentin Sauli Niinistön Lennu koira hävisi Mäntyniemen söpöyskeskiöstä noin viisi vuotta ennen alkuvuoden kuolemaansa. Niinistö on rehtinä miehenä tunnustanut julkisesti häviämisen syyn. Kun hankimme Lennun, meillä ei ollut minkäänlaista käsitystä ongelmista, jotka liittyvät tylppänokkien rodunjalostukseen.

Toki koiramaailmassa on niitäkin tapauksia, kun koira luo söpön katseen omistajaan ja samalla kehnää söpösti ja saa taas ylimääräisen nappulan söpöyden palkaksi. Valitettavasti meistä ei kukaan ole todistamassa kuinka luonnon evoluutio tulevaisuudessa kehittyy. Alkavatko vaikkapa eläimet muuttua tavoitellakseen ihmisen määrittelemää söpöyttä.

Tästähän ei ole sitten pitkääkään matkaa lasten kasvatukseen. Toistuva, vuosia jatkuva ulkonäön kommentointi – nythän sinä näytät söpöltä, määrittää ja sisäistää sen miltä kannattaa näyttää, kun haluaa hyväksyntää ja kukas ei haluaisi. Veikkaukseni ei liene kovinkaan väärässä, jos osa nuorison pahoinvoinnista johtuu söpöyspaineista.

Mikä olisikaan lopputulos, jos vuosia korostettaisiinkin yksilöllisiä ominaisuuksia ja niiden erinomaisuutta ja persoonallisen ainutlaatuista ulkonäköä, jota ei ole kenelläkään muulla. Ei siis yhdessä perheessä vaan kaikissa.

Luonnonsuojelussa söpöt saavat enemmän huomiota osakseen kuin muut. Jos kaikessa suojelutyössä käytettäisiin yhtä paljon työtä, rahaa ja politiikka kun vaikka bandojen ja norppien suojelemisessa, niin mitähän saataisiin aikaan. Nehän ovat söpöjä enkä yhtään halveksi sitä työtä paitsi Kiinan poliittisia kytköksiä söpöjen pandojen kohdalla.

Ajatellaanpa luonnonsuojelua erilaisten pörriäisten ja pölyttäjien kohdalla. Ne kun eivät ole niin söpöjä, niin ihminen ostaa hermomyrkkyä käyttäviä hyttyskarkoittimia ja eihän se nyt niin haittaa vaikka samalla kuolee kaiken maailman muitakin hyödyllisiä iljettävän näköisiä, luonnon toiminnan kannalta hyödyllisiä pieneliöitä.

Tosin meidän ruokatuotannon tulevaisuus on kiinni näistä vähemmän söpöistä kiusankappaleista. Nythän parhaillaan viimeistellään Suomen kansallista pölyttäjästrategiaa, joka valmistuu syyskuun lopussa. Jokainen voi toki osaltaan auttaa pienillä teoilla vaikkapa kodin tai mökin pihapiirissä. Tämä oli minun havaintojen mukaan ensimmäinen kesä, kun valtakunnan ykkösnurmikossa Eduskuntatalon edessä jätettiin leikkaamatta isot valkoapilakukinnot. Kehitystä tuokin.

Ulkonäkökysymys sekin, että nurmikot nuollaan luonnon ötököille kelpaamattomaksi. Pelasta pörriäinen -kampanja on saanut parin vuoden aikana kiitettävästi huomiota. Täkynähän siinäkin on ollut söpöt hyönteishotellit, joilla ihminen on päässyt esittelemään omaa tyyliään ja taitojaan. Kuinka söpöjä hotelleja hän onkaan rakentanut. Sekin on parempi kuin ei mitään, vaikka monet hyönteishotellit ovatkin muodostuneen lintulaudoiksi. Helppo paikka linnuille kerätä ruokaa. Luonnon kiertokulkua toki sekin.

Ulkonäköpaineilla ja söpöyden suosimisella on kauaskantoiset seuraukset, joiden peruuttaminen vie ihmisen asennetasolla vuosikymmeniä ja useita sukupolvia. Vaarallisintahan siinä on, että asioita hoidetaan tiettyyn suuntaan tiedostamatta asian ydintä. Ihmisen synnyttämää syvällistä, jatkuvaa ja vuosia kestävää manipulointia livenä ja sosiaalisessa mediassa.

Joka tapauksessa lähiaikoina ollaan suurten kysymysten edessä suuntaan tai toiseen ja pahintahan asiassa on, ettei syy ja seuraussuhteita tiedä faktisesti kukaan. Mihin johtaa eurooppalainen metsäkiista tai kanadalainen helle. Söpöily ei aina olekaan niin söpöä.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www. finnradio.fm nettiradiossa 12.7.2021 alkaen ma ja ke 07.00 ja 14:00 Suomen aikaan

Mielenkiintoista kuunneltavaa:

Ihmisen mielikuvitus tuottaa käsittämättömiä asioita, joiden varaan sitten rakennetaan ja muokataan elämää ilman mitään faktista perustetta.

Tässä mielenkiintoinen historiakatsaus ihmisestä ja koirasta

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, söpö, koira, vääriä valintoja, Lennu, Sauli Niinistö, pörriäiset, hyönteiset

Koronakoirapäätös sopii hyvin STM:n vastuunpakoiluun

Keskiviikko 3.3.2021 klo 20:50 - Kauko Niemi

Koronakoira_KN172101.jpg
 Sääntösuomi tuhoaa luovuutta ja rajaa toimintamahdollisuuksia sekä tuhoaa luovuutta ja uusien toimintatapojen käyttöönottoa.

Säälittävä esimerkki on tullin korona-koirat, jotka STM jättikin syrjään kaikessa hiljaisuudessa. Sosiali ja terveysministeriöllä näyttää olevan ihan oma toimintamalli, jolla pakoilaan vastuuta. Toimintamallihan on ollut käytössä jo paljon ennen koronaa.

Tulli valmisteli ja koulutti koiria kahdeksan kuukautta. Ensin koirat tekivät harjoituksia hajuerotteluradalla anonymisoiduilla näytteillä. Sen jälkeen koirat harjoittelivat lentokentällä, jossa niiden oli tarkoitus tunnistaa taskussa tai laukussa oleva näyte.

Näytteet olivat koronapotilaiden vaatteita ja pyyhkäisynäytteitä, jotka oltiin saatu Hus Helsingin yliopistolliselta sairaalalta. Verrokkeina oli vastaavia tekstiilejä ja näytteitä, jotka eivät sisältäneet koronavirusta.

Koirat tekivät yhteensä 400 harjoitusta. Niiden perusteella ohjaajat sanovat, että koirat oppivat tunnistamaan positiivisen näytteen negatiivisesta noin 90 prosentin varmuudella.

Koirien kyvykkyydestä käyttää kuonoaan ei ole minkäänlaista epäilyä. Rahakoira on paljastanut ensimmäisen toimintavuotensa aikana 1,3 miljoonaa euroa laitonta rahaa. Tullin ruokakoira Aino paljasti 10 kuukaudessa 1 700 kiloa kiellettyjä liha- ja maitotuotteita. Tuhansien talojen homevaurioita on pystytty korjaamaan taloudellisesti, kun koira on paikantanut, missä ongelma piilee. Erilaisia esimerkkejä löytyy vaikka kuinka paljon. Poliisi ei tulisi päivääkään toimeen ilman koiria. Eikä näiden toimintaa ole tieteellisesti osoitettu. Ne vain ovat käytännön työssä lyömättömiä, tavattoman taitavia ja kertakaikkisen hyödyllisiä.

Nyt kuitenkin lääkintöneuvos Anni Virolainen-Julkunen STM:stä kertoo, että lakipykälästä jätettiin pois maininta koronakoirista, koska menetelmästä ei ole lääketieteellistä tutkimusnäyttöä. STM on mestari laatimaan mitä ihmeellisimpiä sääntöjä ja määräyksiä, joita noudattamalla ei synny ”virheitä” eikä joudu vastuuseen.

Koirat jäävätkin yllättäen käyttämättä tilanteessa missä kaikki luovat keinot olisivat enemmän kuin tarpeen koronan hillitsemiseksi.

Sääntösuomi on toiminut tähän asti melko hyvin ja ennustettavasti, vaikka sitä onkin aika ajoin pilkattu pikkumaisesta nipottamisesta. Ja ihan kamalasta nipottamisesta vaikkapa Italian ja Espanjan näkökulmasta tarkasteltuna.

Jos nyt koronan myötä siirrytään uudelle tasolle, ettei mitään voida tehdä tai toteuttaa, ennen kuin siihen on pystytty osoittamaan tieteellinen näyttö, pysähtyy kaikki kehitys siihen paikkaan. Tieteellisten näyttöjen saaminen kun kestää aivan liian kauan.

Korostan nyt, että tieteellistä näyttöäkin tarvitaan joskus jossakin asiassa, mutta niin ei vain voida kaikkia asioita hoitaa. Kaikkea ei voida edes mitata ja arvottaa, etenkin kun liikutaan tunnetasoilla. Ja toinen äärilaita on sitten pelkät uskomukset. En nyt ole missään tapauksessa niitäkään kannattamassa. Kun tehdään kymmenen päätöstä ja niistä on kaksi oikeaa, se on yksi oikea päätös enemmän kuin, että hierottaisiin ja jauhettaisiin yhtä päätöstä kuukausi ja vuositolkulla tieteellisin menetelmin oikeaksi.

Valitettavasti tämä koira-asiakin näyttää johtavan sylttytehtaalle STM:ään. Eikä STM:n ja Avin nokkapokka yhtään loivenna asiaa. Mitään ei tehdä, johon ei ole laadittu suositusta tai määräystä. Lääkäri ei voi hoitaa potilaitaan muuten kuin STM ja sen alaisten määrittelimillä tavoilla, vaikka potilaan kannalta olisi muita hyväksi koettuja keinoja. Onhan tämä tietysti kirjallista vastuun pakoilua ja hoitovirheiden välttelyä, kun ketään ei voida syyttää silloin kun on virallisia ohjeita noudatettu.

Joka ainoalla sairaustapauksella on aina jonkin asteinen lumevaikutus. Jo lääkärin puheet ja hoitohenkilökunnan käytös synnyttää sellaisen ja se aina ja ihan varmasti vaikuttaa tervehtymisprosessiin. Ja vaikka kuinka ihaltaisiin ja palkittaisiin juhani knuuteja, niin he ovat väärässä väittäessään, että vain tieteellisellä näytöllä on merkitystä.

Meidän jokaisen mielihyvähormonien toiminta on yksilöllistä. Tämä tarkoittaa, että synnynnäinen endorfiinin, dopamiinin, oksitosiinin ja serotoniinin perustuotanto vaihtelee ihmisten välillä paljon. Ei ole viitearvoja eikä siis puutostilojakaan. Tietoakin puuttuu ja mittaamaan ei pystytä. Tehkäämme myös hyväksi koettuja asioita ja kokeilkaamme innolla uusia asioita käytännössä ja ottakaamme niistä oppia jokapäiväiseen elämäämme.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www. finnradio.fm nettiradiossa 7.3.2021 su, ma ja ke 07.00 ja ti 15.00! (paikallista, Espanjan aikaa)

 

Lue myös:

 Valvirassa käydään oppikiistaa ja rajoitetaan lääkäreiden oikeuksia. 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, hajukoira, koronakoira, STM, rahakoira, ruokakoira, sääntösuomi,

Keväinen koirankakka jää kakkoseksi

Lauantai 13.2.2021 klo 16:33 - Kauko Niemi

johdinsarja.jpg

Nyt tulee historian ensimmäinen kevät, kun ei tarvitse kinata ja kiihkoilla koirankakoista. Nyt paljastuu tuhansia kertoja suurempia ongelmia ja tuhansia kertoja laajemmalla alueella kuin koirankakka kotikadulla.

Tänä keväänä paljastuu lumien sulaessa tuhansia vahingossa pudonneita tai huolimattomasti heitettyjä korona-maskeja ja muuta ulkoilujätettä ja eväspaketteja.

Helsingin kaupungin vapaaehtoistyön koordinaattori Armi Koskela painottaa, että ylipäätään roskaantumisessa jokaisen pitäisi ottaa huomioon oma rooli ja vastuu.

Koskelan mukaan yhteiskuntaamme on pesiytynyt asenne, että kunnalla / kaupungilla on velvollisuus huolehtia asukkaiden roskista, ja asukkailla taas on oikeus hankkiutua eroon tuottamistaan roskista mahdollisimman nopeasti ja helposti. Tämä tarkoittaa monille, että jos lähimmälle roska-astialle on yli 50 metriä, niin roskan saa heittää maahan. Kaikkien pitäisi ymmärtää, että vastuu tuottamistaan roskista säilyy niin kauan kuin se on asianmukaisesti hävitetty eli niin, ettei siitä aiheudu ympäristöhaittaa. Jos lähimpää roska-astiaa ei ole näkyvissä, tulee roska kantaa mukanaan, kunnes sellainen löytyy. Tämän on jokaisen velvollisuus. Jos tähän ei pysty, ei pidä tuottaa roskaa. Kaupunki ei voi asentaa roska-astioita ympäri kaupunkia 50 metrin välein, tämä olisi kaupunkikuvallisesti todella epäesteettisen näköistä.

Entäs sitten kun lähdetään varsinaiseen luontoon? Metsähallituksen hoitamien kaikkien valtion suojelualueiden ja asiakaspalvelupisteiden kokonaiskäyntimäärä vuonna 2020 oli 9,2 miljoonaa käyntiä. Tästä kansallispuistojen käyntimäärä oli lähes neljä miljoonaa. Kaikkien maastokohteiden käyntimäärä kasvoi edellisestä vuodesta 17 prosenttia, kansallispuistojen 23 prosenttia.

Metsähallituksen mukaan ensikertalaisten retkeilijöiden ja luonnosta monin eri tavoin nauttivien asiakasryhmien, kuten maastopyöräilijöiden ja nuorten määrät ovat kasvaneet. Tämä kaikki on aivan mahtavaa, jos vain jaksetaan kantaa eväspaperit ja tyhjät juomatölkit takaisin metsästä. Puhettakaan lasisista pulloista, jotka särkyessään aiheuttavat luonnon eläimille vahinkoa.

Helsingin yliopiston kaupunkiekosysteemitutkimuksen professori Heikki Setälän mukaan Ylen haastattelussa tavallisimmat siniset maskit ovat pääosin muovia, tarkemmin sanottuna polypropyleenia, minkä hajoaminen on varsin hidasta. Se on noin 500 vuotta kestävä prosessi. Eikä tämäkään vielä riitä. 500 vuoden päästä maskit ovat hajonneet mikro- ja nanomuovihiukkasiksi, jotka jatkavat ympäristössä omaa elämäänsä vielä paljon pidempään. Hajotessaan maskit päätyvät mikromuoveiksi ja kulkeutuvat usein vesistöihin ja sitä kautta kaloihin ja myös ihmisiin.

Yhdessä tupakan tumppien kanssa olemme hyvin pian mikromuovilla kyllästettyjä ohmisolentoja. Tuoreen tutkimuksen mukaan Suomen kaikilta rannoilta löytyy jo mikromuoveja. Ei siis ole suurimpien asutuskeskusten yksinoikeus.

Olkaamme jokainen tästä hetkestä eteenpäin puistokummeja. Esimerkiksi Helsingin kaupungilla on erityinen puistokummiohjelma. Ja ainakin Keravan kaupungilla on samanniminen ohjelma, ehkä muillakin paikkakunnilla.

Armi Koskelan mukaan Helsingissä on virallisesti puistokummiksi ilmoittautuneita vapaaehtoisia kaikkiaan tällä hetkellä 1483 henkilöä. Määrä vaihtelee helpostikin, sillä puistokummeissa on paljon ryhmiä, ja kun joku ryhmä lopettaa tai uusi aloittaa, saattaa määrä muuttua usealla kymmenellä. Viime vuonna näistä koronan sotkuisista jälkiseurauksista johtuen puistokummien määrä lisääntyi ennätysmäisesti noin 400, kun normaalina vuonna määrä lisääntyy noin 50 – 80 uudella puistokummilla.

Jotkut puistokummit keräävät roskia ympäristöstään päivittäin ulkoilun tai koiran lenkityksen yhteydessä, jolloin tuntimäärät voivat olla useita satoja vuodessa. Toiset taas tekevät toimintaan vain muutaman tunnin vuodessa.

Suuri huoli on todellakin laajat ulkoilualueet, missä ei vakituista siivousta ole. Sieltä poistetaan rojuja vain ilmoitusten perusteella. Tämän blogin kuvan olen ottanut espoolaisesta metsästä ja ilmoittanut siitä Espoon kaupungille.

Jokainen varmasti vierastaa ajatusta, että ryhtyisi käsin noukkimaan vaikkapa maskeja maasta. Heitän haasteen niille valmistajille ja kauppiaille, joiden valikoimissa on niin sanottuja roskapihtejä. Nyt jos koskaan on imagon nostamisen sauma ja aika kampanjoida hyvän puolesta ja tehdä sellaisia tarjouksia, että tänä keväänä olisi suomalaisten käytössä vähintään puolimiljoonaa roskapihtiä.

Retkietiketti

 

Tämä on kuultavissa ääniversiona www. finnradio.fm nettiradiossa 14.2.2021 su, ma ja ke 07.00 ja ti 15.00! (paikallista, Espanjan aikaa)

Maski_IMG_93371.jpg

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, puistokummi, maski, roskaaminen, koirankakka, Armi Koskela, Metsähallitus, luonnonpuisto, Heikki Setälä,

Järkeviä jarruja ihmisen liioittelulle

Torstai 3.9.2020 klo 19:16 - Kauko Niemi

Mopsi.jpg

Tuhisevat koiraparat ovat muka niin söpöjä, ihmisen mielestä. Ja kun vielä yritetään saada sairaita kuonoja vieläkin sairaamman lyhyemmäksi, ollaankin jo liki rikoksen tiellä.

Ongelma on ollut tiedossa jo vuosikymmeniä, mutta ohitettu sujuvasti. Koiran terveys ei paljoa paina ihmisen mielihalujen tiellä. Lyhyt kuono ei ole mikään luonnon oikku, vaan lyhyt kuono on jalostettu koirille ulkonäkösyistä ihmisen mielihalusta.

Nyt on taas saatu aikaan selvitys, jonka ”yllättävä tieto” on, että koirien lyttynaamat ja lyhyet kallot ovat eläinsuojelulain vastaisia. Onneksi otetaan myös kantaa, että tiettyjä rotuja pitää muuttaa terveempään suuntaan.

Selvityksen ovat tehneet luonnonvarakeskuksen (Luke), maa- ja metsätalousministeriö (MMM) ja Ruokavirasto.

Eläimelle kärsimystä ja perinnöllisiä sairauksia aiheuttava koiranjalostus pitäisi tuoreen selvityksen mukaan lopettaa. Hyvä selvitys, joka olisi pitänyt tehdä ainakin 25 vuotta sitten, vai peräti sata vuotta sitten.

Ongelma ei siis ole mikään uusi eikä yllättävä. Kun googletat lyhytkuonoinen koira, saat 7900 juttua, jossa asiaa käsitellään. Rotujärjestöillä on liian suuri valta ja suuri rooli mielikuvien rakentamisessa. Eikä Kennelliittoakaan voi kehua asian edistämisestä. Koirien geeneistä tässä maassa eniten tietävä geenitutkija Hannes Lohi on ilmaissut varsin selkeästi, että ulkonäkökeskeisestä jalostuksesta pitäisi luopua.

Uuden selvityksen esittelyssä Kennelliiton tiedote on täysin ympäripyöreää puppusanageneraattorilla tuotettua tekstiä, joka antaa kuvaa ikään kuin asia olisi jo jotenkin hallinnassa. Ei ole.

Ihmisillä on taipumus liioitella kaikenlaisia asioita. Koiramaailmassakin asia tulee selkeästi vastaan ja korostuu etenkin näyttelytoiminnassa. Näyttelyissä menestyvät liioitellut piirteet ja näyttelymenestys puolestaan kasvattaa kunniaa ja pentujen hintaa.

Nyt julkaistun selvityksen suurin ansion on siinä, että tätä ikuisuuskiistaa ollaan jälleen kerran asettamassa eläinsuojelulain alaiseksi. Jos tässä nyt onnistuttaisiin, niin lainvastaisuus olisi se ase, millä tämä eläinrääkkäys saataisiin loppumaan. Tosin eläinsuojelulakia on yritetty saada mukaan tähän rääkkäykseen jo vuonna 2016. Tosin huonoin tuloksin. Jokohan nyt.

Eläinlääkäriliitto nosti asian esiin noin puolitoista vuotta sitten laihoin tuloksin. Suomen arvostetuimpiin koira-alan asiantuntijoihin lukeutuva Marjatta Snellman on tutkinut koirien terveysongelmia yli 40 vuotta. Hän on ollut asian kanssa kiitettävästi esillä vuosikymmenet, mutta huippuasiantuntijan sana ei ole johtanut tekoihin.

Eläinlääkäriliitto tuntee ja tietää tilanteen, sillä ongelmia hoidetaan leikkauksilla.  Keskisuomalainen eläinlääkäri Suvi Heinola on Iltalehden mukaan tehnyt kymmenen vuotta. Leikkaus on vaativa operaatio ja yksi koira on kuollut hänen käsissään. Lievempiä komplikaatioita on ollut useamminkin. Hänen klinikallaan leikkaus maksaa 850 euroa, mikä ei koiran leikkauksena ole kallis, mutta sitä ei ole haluttukaan hinnoitella niin, että hinta estäisi koiran terveyden edistämisen.

Useat lentoyhtiöt ovat jo vuosia kieltäytyneet kuljettamasta lyhytkuonoisia koiria. Taustallahan on muutama lennon aikana kuollut koira, joka ei ole pystynyt hengittämään ja lentoyhtiö on tuomittu korvauksiin koiran kuolemasta.

Lyhytkalloisuus koskee erityisesti esimerkiksi englanninbulldoggia, ranskanbulldoggia, bostoninterrieriä ja mopsia. Nämä kärsivät tyypillisimmin hengitysvaivoista. Brakykefaalisia koiria lienee tässä maassa kokonaisuudessaan noin 20 000. Yksi niistä on presidentti Niinistön bostoninterrieri Lennu.

Hollannissa koirien terveyteen on puututtu jo lainsäädännön avulla. Siellä kuonon pituuden pitää olla puolet kallon pituudesta, siirtymäaikana vaatimuksena on kolmannes. Ruotsissa on puolestaan meneillään kartoitus, jossa yritetään löytää mahdollisimman pitkäkuonoisia yksilöitä roduista.

Toivottavasti järki vihdoin voittaa asiassa, missä ihminen itse on aiheuttanut eläimellisen ongelman vain omien mieltymysten ja ulkonäkökysymysten takia. Asian voisi jotenkin sietää, jos olisi yritetty jotenkin parantaa koirien elämää ja sitten ajan saatossa huomattu, että hyvät aikeet eivät onnistuneet. Siitähän tässä ei tällä kertaa ole kyse.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa ma 7.9.2020  alkaen ma, ke ja pe 08.00 ja ti ja to 16.00! (paikallista, Espanjan aikaa)

 

Kirjoitin asiasta jo kymmenisen vuotta sitten ja monta muutakin kertaa

http://kauko.niemi.palvelee.fi/blogi/2012/5/23/208

 

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, eläinsuojelulaki, buldogit, mopsi, koiran hengitysvaikeudet, Kennelliitto,

Koira on fiksumpi kuin insinööri, muttei silti saa virallista asemaa

Perjantai 8.11.2019 klo 14:40 - Kauko Niemi

Tutkijat ovat hyvin kiinnostuneita muun muassa kipukoirista. Tutkimuksissa on selvinnyt, että koira tunnistaa hajun vain kymmenen hajumolekyylin perusteella. Tarkimmatkin insinöörin kehittämät laitteet tarvitsevat tunnistamiseen yli miljardi molekyyliä.

Taas on se aika vuodesta, kun liki parisenkymmenlle hauvelille myönnetään sankarikoiran arvonimi.

Kennelliitto myöntää Sankarikoira-arvoja koirille, jotka ovat merkittävästi vaikuttaneet siihen, että yksi tai useampi ihmishenki on pelastunut. Koira voi saada Kennelliiton kunniamaininnan myös muista sankariteoista.

Nämä sankarit astuvat estradille joulukuun alussa. Todennäköisesti heistä ei kovinkaan moni tiedä miksi pitää kävellä salamavalojen räiskeessä. Ehkä joku saa herkkupalan palkkioksi.

Joka tapauksessa he ovat olleet aloitteentekijöinä onnettomuuksien etkoilla ja pelastaneet reilun 20 ihmisen hengen. Fakta on kuitenkin se, ettei heillä kellään ole tästä kunniasta huolimatta virallista asemaa.

Sitten kun itse epäilen sisäilmaongelmien johtuvan kosteuden synnyttämästä homeesta, en ala hajottamaan koko huushollia vaikka se vakuutusyhtiölle sopisikin paremmin kuin rajaaminen tietylle alueelle.

Tämän rajauksen tekee homekoira paremmin kuin yksikään insinöörin kehittämä mittari. Tässäkään tapauksessa koiralla ei ole virallista asemaa ongelmakohdan määrittelyssä.

Ehkä kaikkein virallisin ja tunnustetuin asema koiralla on opaskoiraroolissa. Suomessa on tällä hetkellä noin 200 opaskoiraa auttamassa näkövammaisten elämää. Opaskoirat koulutetaan Opaskoirakoulussa. Tällä hetkellä koirajono on noin puolisen vuotta.

Poliisi ja Tulli eivät tulisi toimeen päivääkään ilman koiraa. Tullilla on huumekoirien lisäksi ruokakoiria ja rahakoiria. Monen rattijuopon karkumatka metsään kiven taakse poliisia piiloon on naurettavaa. Koiralle se on helppo nakki, kun se jäljittää muutamassa minuutissa piiloutujan.

Tullin koiratoiminta täyttää tänä vuonna 50 vuotta. Tulli koulutti ja otti käyttöön ensimmäiset neljä huumausainekoiraa vuonna 1969. Ne saivat heti runsaasti tehtävää, sillä huumausaineiden tuonti oli tuolloin kasvussa. Koirien määrä kasvoi tämän jälkeen. Tällä hetkellä koiria on Tullilla noin 50.

Suomen poliisilla on näitä kuonotyöskentelijöitä noin 260, jotka ovat 210 koiranohjaajan hallussa. Poliisilla on sekä partiokoiria että erikoiskoiria.

Partiokoirat ovat monikäyttökoiria: ne saavat koulutuksen hallittavuuteen, voimankäyttöön, jäljestämiseen, henkilöetsintään sekä esine- ja rikospaikkaetsintään. Erikoiskoirista tuoreinta ajatusta edustaa rahakoirat. Ne on opetettu tunnistamaan setelien hajun, ja ne etsivät rahakätköjä rakennuksista ja maastosta.

Pahimmin vastakkain iskevät insinöörit ja koirat terveydenhuollossa. Terveydenhuollossa koira pystyy moniin sellaisiin asioihin, joihin mikään mittari ei kykene.

Koira pystyy reagoimaan diabetes-potilaan tilaan, kun verensokerin arvot heittelevät liikaa. Yhtään ihmisen keksimää mittaria ei ole olemassa, joka pystyisi tulkitsemaan onko ihmisellä syöpää. Koira pystyy siihenkin.

Varsin mielenkiintoinen tapaus missä koira haistaa ihmisen kehosta kivusta kieliviä välittäjäaineita – kipukoira on kroonisen kivun kanssa elävälle todellinen hengenpelastaja.

Vantaalla koira oppi nopeasti, ja kävi ilmi, että se tunnistaa tulevan kivun hajun perusteella. Koulutuksen jatkuessa kipukohtausta ennakoivat varoitukset alkoivat tulla yhä aikaisemmin.

Kipukohtaus on koirillekin hyvin stressaava tilanne, ja ne tekevät kaikkensa, että sitä ei tulisi. Kun koirat haistavat kivun, ne varoittavat, kunnes tapahtuu riittävästi kivun estämiseksi.

Välillä koiralle riittää pelkkä asennon korjaaminen. Toisinaan tarvitaan lämpötyynyä tai kipulääkettä. Kivun ennakoitavuuden ansiosta lääkkeiden käyttö on vähentynyt.

Kun koira varoittaa kivun tulosta, lääkkeitä ei tarvitse enää syödä varmuuden vuoksi.

Koirien hajuaistin hyödyntämisessä vain mielikuvitus ja asenne ovat rajana.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa ma 11.11.2019 alkaen ma ja ke klo 08:00 sekä to ja pe klo 14:00 (paikallista, Espanjan aikaa)

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, koira, tulli, poliisi, poliisikoira, opaskoira, tullikoira, kipukoira, kennelliitto, sankarikoira,

Missä menee virallisen säännön ja hyvän ja hyödyllisen toiminnan raja?

Sunnuntai 3.6.2018 klo 9:16 - Kauko Niemi

Poliisi ja Tulli eivät tulisi toimeen päivääkään, jos heillä ei olisi apunaan koiria. Homeisiin taloihin koirat eivät virallisesti kelpaa, vaikka paljastavat homepaikat paremmin kuin mikään muu keino. Terveydenhuollossa koira haistaa vaikka mitä, muttei oikein kelpaa lääkäreille ja vielä vähemmän viranomaisille.

Jokin aika sitten Yhdysvalloissa kaverikoiratoimintaa harrastava nainen kävi seurustelemassa koiransa kanssa vanhusten hoitopaikassa viihdyttämässä talon asukkeja. Aika ajoin koira kieltäytyi menemästä huoneeseen, jossa aiemmin oli tuonut asukkaalle hyvää mieltä ja lohtua.

Koiran omistaja ryhtyi viimein selvittämään, miksi koira kieltäytyi tehtävästään. Lopputulos oli niinkin yllättävä, että kieltäytymisestä kolmen päivän sisällä vanhus oli kuollut. Koira siis haistoi ennakkoon kalman hajun.

Viimeisin terveyskokeilu julkistettiin viime viikolla, kun koira haistaa suhteellisen luotettavasti niinkin vaikean taudin kuin uniapnean. Diabeteksessa on saatu hyviä kokemuksia. On jo perheitä, joissa koira hälyttää verensokerin liian suurista muutoksista. Vakuuttavia tuloksia on saatu myös syöpälöydöksissä.

Kenenkään ei pitäisi ryhtyä purkamaan rakennuksia sillä perusteella, että rakennuksessa on homevaurio. Koiralla ei hometapauksissa ole virallista statusta, vaikka se on ehkä luotettavin keino paikallistaa home johonkin tiettyyn kohtaa. Siitä nurkasta on sitten järkevää aloittaa purku- ja korjaustyöt.

Opaskoirilla on luojankiitos virallinen asema, joskin koirien odotusajat ovat tuskaisen pitkiä.

Nyt en ole jahtaamassa jotakin suurta lakipakettia ja virallisia pilkuntarkkoja asetuksia tai koirasotea. Mietin vain, eikö löydy mahdollisuutta järkevään ja rakentavaan yhteistyöhön. Siis sellaiseen, jossa koira on löytänyt homenurkan ja se on korjattu, mutta vakuutusyhtiö kieltäytyy korvaamasta, koska menetelmät olivat vääriä.

Eikö lääkärin kunnia kestä sitä, että jo nyt kokeissa koira on ollut monin verroin herkempi tunnistamaan taudin kuin vain virallista käypähoitosuositusta noudattava ihminen.

Niin moni mummo ja pappa olisivat menehtyneet eksyessään luontoon, jos ei käytettäisi poliisi ja etsijäkoiria. Niin moni huumelasti olisi jatkanut matkaansa ilman Tullin Veikkoa ja muita kuonotyöläisiä.

Koira on hajuaistiltaan ja kyvyiltään ylivoimainen. Se on taitavien kouluttajien ja ohjaajien hallinnassa huikea apuväline asioissa, joihin ihminen ei ole pystynyt luomaan teknistä ratkaisua. Se on kuitenkin luontokappale eikä robotti. Koira voi toki joskus erehtyä ja innostua muustakin kuin itse asiasta. Ihminenkin erehtyy.

Koiralle hajuaisin käyttö on sitäpaitsi luontaista toimintaa, eikä näinollen aiheuta eläimelle vaaraa tai haittaa sen normaalia elämää. Kunhan tässäkin muistetaan olla kohtuudessa.

Siksi olisi tärkeää löytää järkevät vastuutulkinnat, joita ei tarvitsisi joka käänteessä setviä raastuvassa. Viranomaisvastuu kuten poliisilla ja Tullilla on olemassa. Laajennetaan sitä myös terveydenhoitoon. Koiran kykyjä kannattaa ehdottomasti hyödyntää myös virallisessa lääketieteessä johdattamaan sairauden oikeisiin syntyoireisiin.

 

Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion taajuudella 104,8 Espanjan Aurinkorannikolla maanantaina 4.6. 2018 tai www.finnradio.fm  nettiradiosta. Lähetysaika kesäisin klo 13:00 Espanjan aikaa.

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: koira, poliisi, tulli, hajuaisti, lääkäri

Kaikki koirakouluun

Lauantai 31.3.2018 klo 10:37 - Kauko Niemi

Hän joka on yhtäkään koiraa kouluttanut, tietää että koiralle pitää antaa palaute välittömästi. Et voi mennä kolmen vuoden kuluttua torumaan, että tänään et saa herkkua, kun söit minun rakkaan sandaalin eteisen nurkassa. Ei tehoa!

Näinhän se on ihmisten kohdallakin. Ihminen ymmärtää huomattavasti paremmin, jos saa palautteen heti. Ja se palaute ei pidä olla henkilöön kohdistuva – kun sinä olet kuulemma aika vittumoinen kaveri, niin voisitko nyt pitää turpasi kiinni. Vaan oletko nyt aivan varma ja mihin perustuu, että tässä tapauksessa päästäisiin parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen näillä metodeilla.

Sama koskee kiitosta niin koiralla kuin ihmisellä. Jos kiität koiraa puolen vuoden kuluttua rotuyhdistyksen vuosikokouksessa, ei koira tiedä miksi hän saa juuri nyt nakkeja. Eikä yksikään sankarikoira osaa yhdistää joulukuussa messukeskuksen lavalla sitä tunnetta, kun haistoi ja löysi naapurin mummon paleltuneena metsästä. No toki sankariudessa kunnia kuuluu aina myös koiraohjaajalle.

Muodolliset kiitokset firman pikkujouluissa tai vuosijuhlissa ovat myös kovin väljähtyneitä. Monissa tapauksessa kiitettävä on jo ehtinyt töpeksiä välillä, joka sekin kuuluu jokaisen kehittyvän ihmisen elämään ja etenkin työelämään. Virheiden kautta kun oppii eniten.

En todellakaan aliarvio tätä kulttuurin puhdistusta, minkä #metoo on käynnistänyt. Pitää myös muistaa, että moni syytetty on ehkä tehnyt jotain hyvääkin ennen pahantekoa tai sen jälkeen. Toki joukkoomme mahtuu aina muutama psykopaatti. Asioista pitää keskustella heti, eikä vuosikymmenten jälkeen, kun ei edes varmuudella muisteta mitä tapahtui ja miten tapahtui. Aika ja ajanhenkikin on ehtinyt tällä välin muuttua.

Tässähän on nyt käsillä kaksi kulttuurillista perusongelmaa. Ei osata eikä kyetä keskustelemaan asioista menemättä henkilökohtaisuuksiin. Toiseksi pahaa pelkään, että nyt synnytetään nopeassa tahdissa myös kulttuuria missä ihmiset kyttäävät toisiaan ja paljastavat toisiaan ja pahimmassa tapauksessa kostavat menneitä ilman faktoja. Itä-Saksan kulttuurissahan jokaisella henkilöllä oli kolme ilmiantajaa.

Meistä jokainen tekee hyvää ja jokainen tekee pahaa, jokainen onnistuu jossain ja epäonnistuu toisessa. Ihminen tarvitsee kehittyäkseen epäonnistumisia tekemisissään, jotka eivät tarkoita, että hän olisi ihmisenä epäonnistunut. Todennäköisesti entistä vahvempi, sillä ehdolla, että on ottanut opikseen.

Huolestuttavaa on, niin kuin monissa media jutuissa on jo todettukin, että samaan aikaan syyllistetään, tutkitaan ja tuomitaan. Kyse ei ole enää mielipiteestä, kun tähän ketjuun osallistuu tuhansia ja taas tuhansia ihmisiä. Jätetään elinkautinen merkki ihmiseen.

Karjalatalon Evakkoäiti-patsaan kiista kärjistyy Helsingin Käpylässä. Patsaan tekijä kuvanveistäjä Juhani Honkanen vaatii tekijänoikeuksiinsa vedoten elokuvaohjaaja Lauri Törhösen mietelausetta takaisin näkyviin patsaan jalustassa.

Veistoksen tilaaja Karjalan Liitto peitti Törhösen mietelauseen erillisellä laatalla helmikuun lopulla.

Metoo innoittamina ja ilman seksuaalista häirintää hätkähdyttävin seuraus tulee Ruotsista, missä huonon johtamisen painostuksesta eronnut teatterinjohtaja teki itsemurhan.

On tärkeä pohtia, onko julkisesta keskustelusta muodostumassa jonkinlainen kansantribunaali eli kansan tuomioistuin, kuten Pekka Aula omassa anteeksiantoa koskevassa jutussaan toteaa. 

Mitäs jos keskusteltaisiin asioista heti. Nimenomaan asioista, eikä siitä oletko sinä ylipäätään aina väärässä tai oikeassa. Annetaan tilaa ja kunnioitetaan erilaisia ajatuksia se avartaa ja puhkoo omia kupliamme, joissa niin helposti viihdymme.

Vähin mitä voi toivoa ja pyytää, ettei myöskään kasvateta ja hyväksytä ilmiantamisen juorukulttuuria. Jokainen kantakoon vastuun itsestään.

Tämä on kuultavissa myös podcastina maanantain 2.4.2018  klo 21:30 Finnradion kavavalla

 

Lue myös

https://yle.fi/uutiset/3-10130716

https://www.suurkeuruu.fi/puheenvuoro/kolumni-ohjeita-anteeksipyytajalle-200835940

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005617401.html?ref=rss

 

 

 

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: #metoo, koira, koirakoulu, keskustelukulttuuri, palaute

Suomalaisessa koiramaailmassa kuohuu

Perjantai 17.10.2014 klo 15:50 - Kauko Niemi

Suomeen on ilmestynyt Koiraliitto, joka on alkanut hämmentää koirakenttää. Koiraliiton osoite on selvääkin selvempi. Katkeransävyiset kirjoittelut Suomen Kennelliittoa kohtaan eivät anna kohteen epäilykselle tilaa. Motiivit vaan jäävät kovin epäselviksi.

Tapa, jolla Koiraliitto on liikkeellä, on vähintäänkin kyseenalainen, vaikka asia olisi kuinka hyvä. Nimettömänä puskista ampuminen ei kuulu nykyaikaan. Koiraliitolla ei ole myöskään ymmärrystä sen enempää tekijänoikeuksista kuin hyvistä tavoistakaan. Kaikki netissä oleva aineisto ei ole kopioitavissa eikä jaettavissa.

Koiramaailma vaikkapa vain Suomessa on niin laaja ja monisäikeinen, että sen asiallinen hanskaaminen vaatisi huikeat resurssit, osaamisen ja avoimen kanssakäymisen. Mitkään seikat eivät Koiraliiton kohdalla tue tämän suuntaista etenemistä. Temppu jäänee julkiseksi provokaatioksi ja keskustelun herättäjäksi.

Keskustelua toki tarvitaan ja myös Kennelliiton asemasta ja toiminnasta. Ja kyse ei ole vain Suomen kennelliitosta. Kennelliitot ja niiden organisoimat koiranäyttelyt ovat koirien hyvinvoinnin kannalta ristiriitaisia.

Monet kasvattajat eivät suostu myymään sinulle pentua, ellet sitoudu osallistumaan näyttelyihin ja kasvattamaan kennelin karriaarilistaa.

Koirien niin sanottu jalostustoiminta on tähdännyt aivan liikaa koirien menestymiseen näyttelyissä ja haluttujen ominaisuuksien korostaminen koirien terveyden kustannuksella. Vääristynyttä ja koirien terveydelle vahingollista siitostyötä tehdään jalostuksen nimissä.

Asiaan on toki vihdoin herätty ja nyt käytetään miljoonia euroja koirien geenitutkimuksiin, jotta vakava sairauskierre saataisiin katkaistua. Maailmassa Kennelliitot ovat astuneet esiin näennäistukeakseen tutkimusta, mutta toisella kädellä ruokkivat kilpailumenestykseen perustuvaa sisäsiittoisuutta ja rotukohtaisten ominaisuuksien ylikorostumista.

Joulukuussa Helsingin Messukeskuksessa on helppo kohdata myös koiramaailman nurja puoli. Jakkupukukoodiin pukeutuneita, katkeria, kyynelehtiviä ihmisiä, joita tuomarit ovat muka kohdelleet kaltoin.  Koirien, ihmisten määritelmien mukaisia turkkivirheitä on värjätty piiloon. Yli-innokkaille koirille on syötetty jopa rauhoittavia.

Koirat ovat yksi maailman sairaimmista eläinroduista ja kaiken takana on ihminen.

PS: tämän kirjoituksen jälkeen www.koiraliitto.fi on poistanut sisällön näkyvistä, mutta mainitsee, että "Saatamme palata huomenna normaalin palvelun merkeissä."

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: koira, koiraliitto, kennel

Kennelliitto laimentaa kilpailuasennetta?

Perjantai 26.7.2013 klo 16:57

Mikäli oikein tulkitsen tai ainakin haluan tulkita, niin Suomen Kennelliitto on tehnyt ison periaatteellisen päätöksen muuttaessaan vuosittain järjestettävän Suomen suurimman koiratapahtuman nimen.

Mikäli tämä on tietoinen linjanmuutos, ansaitsee Kennelliitto kiitokset kilpailuhengen laimentamisesta. Voittaja-sana on hävitetty tapahtuman nimestä. Seuraava askel olkoon tapahtuman kolmen näyttelyn nimien muuttaminen. Sen olisi toki voinut tehdä jo nyt samalla kertaa.

Kennelliiton joulukuinen koiratapahtuma on nyt nimeltään Koira2013. Koira2013 järjestetään Helsingin Messukeskuksessa 13.–15.12.2013.

Näyttelyissä kilpaileminen ja pärjääminen ovat jo ajat sitten menneet väärille raiteille. Jos koiralle pitää syöttää rauhoittavia ja värjätä turkkia, puhutaan dopingista ja puhettakaan näyttelyissä pärjäämisen jalostuksellisista vinoumista. Senhän kaikki tietävät ja BBC on jo pariin otteeseen dokumenteillaan todistanut.

Muutosta ei saada aikaan säännöillä ja rajoituksilla, niin kun ei saada viinanjuontiakaan. Sääntöjä pystytään aina kiertämään. Se on jo nähty ihmisurheilussa, missä dopingkäryt seuraavat toinen toistaan jatkuvasta kieltolistojen päivityksistä ja jatkuvasta testaamisesta huolimatta.

Muutos tapahtuu asennetasolla, valitettavan hitaasti mutta tapahtuu. Kun arvostetaan eläimen hyvinvointia ja lopetetaan kilpailuhengen lietsominen. Koira rassukka ei ymmärrä arvostelusta mitään, eikä esittäminen ole rodunomaista toimintaa missään muodossa. Ihminen esittää koiriaan näyttelyssä vain oman kilpailuviettinsä ja oman rahanhimonsa siivittämänä.

Tänä vuonna koiraviikonloppu on kolmepäiväinen. Siis yksi näyttely enemmän kuin aiemmin. Helsinki Winner 2013 järjestetään perjantaina 13.12., Nordic Winner 2013 lauantaina 14.12. ja Voittaja 2013 sunnuntaina 15.12.

Koiratapahtumaan on tulossa toki muutakin ohjelmaa niille, joille turkin valkoisen täplän koko ei romuta koirasuhdetta eikä sitä tee puolisenttiä säkäkorkeudessa.

Perjantai on suunnattu erityisesti nuorille. Tuolloin koira-alan ammattilaiset kertovat työstään nuorille. Paikalla on useita oppilaitoksia, joilta saa tietoa ammatinvalintaan koira-alalle. Perjantaina esitellään myös eri harrastuslajeja kuten rallytokoa, agilitya, Doboa, koirafrisbeetä, flyballia, koirakeilausta, näyttelykoulutusta, koiratanssia ja tottelevaisuuskoulutusta.


Neuvontapisteellä järjestetään myös pieniä tietoiskuja koirien hoitotoimenpiteistä kuten kynsien leikkuusta ja turkin hoidosta. Tietoa eri koiraroduista saa myös Rotutorilta, jossa rotujärjestöt kertovat roduistaan.

Viikonloppuna järjestetään näytöksiä sekä annetaan vinkkejä mm. koiran hihnakäyttäytymiseen ja koiran monipuoliseen aktivointiin.

Koira2013-viikonloppuna voi seurata myös luentoja mm. koiran perusterveydenhuollosta, koirahieronnasta sekä koiran hankinnasta.

Tapahtumaan odotetaan 18 000 koiraa yli 300:sta eri rodusta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: koira

Kumpi on suurempi eläinsuojelurikos potkaista koiraa vai aiheuttaa sille loputonta kärsimystä

Keskiviikko 26.6.2013 klo 22:26 - Kauko Niemi


Tiistai-iltaisen dokumentin jälkeen tulee väistämättä mieleen, että artistin pitäisi maksaa syntyneet vauriot. Oikeus ja kohtuus olisi, että merkittävä osuus näyttelytuotoista, Kennelliiton ja rotujärjestöjen keräämistä maksuista pitäisi ohjata Hannes Lohen tutkimusryhmän rahoitukseen.

Ja jos rahaa ei muka riittäisi jälkien perkaamiseen, niin nostettakoon jäsen- ja näyttelymaksuja niin että riittää. Nythän on joka tapauksessa tehtävä radikaaleja siirtoja ja nopeasti. Ne siirrot, joita nyt muka virallisella tehdään, eivät paranna mitään, jossakin onnellisissa tapauksissa vain loiventaa eläinten tuskaa.

Toinen asia, joka tulee välttämättä mieleeni, on valmisteilla oleva eläinsuojelulaki. Suomi voi nyt näyttää esimerkkiä ja ohittaa lain voimalla sisäsiittoiset kuppikunnat.

Kun oikeus pohtii kuukausikaupalla onko kaupan parkkipaikalla koiraa potkinut ihminen syyllistynyt eläinrääkkäykseen, voi kasvattaja aiheuttaa tuleville koirille loputonta kärsimystä. Eivät tällöin ole asiat oikeassa suhteessa.

Toivoa sopii, että joku koiranomistaja veisi oman tapauksensa oikeuteen ja vaatisi tuomiota eläinrääkkäyksestä jo nykylain aikana. Taitaa ollakin turkistarhaus melko pientä eläinrääkkäystä.

Eläimen hyvinvointi on eläimen kokemus omasta psyykkisestä ja fyysisestä olotilastaan. Näin maa- ja metsätalousministeriön asettama Seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta määritteli oman näkemyksensä eläinten hyvinvoinnista, jota tarjotaan pohjaksi lainvalmistelijoille.

Neuvottelukunnan yksi kolmesta pääalueesta on eläimen oikeus hyvään terveyteen ja toimintakykyyn. Jos ihminen tuottaa sellaisia yksilöitä, joiden aivot eivät mahdu pääkoppaan eivätkä eläimet pysty koko elämänsä aikana kunnolla hengittämään, on tämä minun mielestäni rangaistava teko siinä missä koiran potkiminen parkkipaikalla.

Vähin mitä koiraa hankkiva voi tehdä heti huomenna, pyytää kasvattajalta dna-terveyspassin ja selvittänyt muutenkin sukutaulun.

Muutos tapahtuu nopeimmin, kun ostajat tulevat tietoisiksi tulevista tuhansien eurojen terveyskuluista ja kääntävät myyjän markkinat ostajan markkinoiksi.

Jokaisen koiran hankkijan tulisi nähdä nämä kaksi dokumenttia.


Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: koira, eläinrääkkäys

Kaksi valkoista paimenkoiraa vapaana

Perjantai 10.5.2013 - Kauko Niemi

Koira kun ei ryhdy hädän hetkellä ajattelemaan, että katsotaan nyt, josko tilanteesta jotenkin selvittäisiin. Se vain vaistovaraisesti puolustautuu sekunnin murto-osassa, hyökkää kimppuun ja puree. Ja sitten päivitellään, kun se ei koskaan aiemmin ole tällaista tehnyt ja aina tottelee kun käsketään. Kyse on vain kahdesta täysin eri asiasta.

Eilinen kuuden ja puolen tunnin patikointi Nuuksion poikki toi vastaa kauniin ja herkässä vaiheessa olevan luonnon sekä kymmenkunta koiraa. Omassa seurueessani oli mukana husky ja osan aikaa australian kelpie.

Koirat olivat lain mukaan asianmukaisesti kytkettynä paitsi kaksi isoa valkoista paimenkoiraa. Koirilla ei ollut edes pantoja, joten niiden välittömästi kytkeminen tuskin olisi onnistunut.  

Kyseisessä tapauksessa näytti myös siltä, että koirien hallinta ei muutoinkaan sujunut kuin strömsöössä. Koirat houkuteltiin reitiltä syrjään ja makupalojen turvin pidettiin koirien katse muualle kuin vastaan tulevaan huskyyn. Koirien katse ohjattiin tiukasti pensaikkoon.

Näissä tapauksissa aina vaan tulee mieleen, että omistaja ei ole ymmärtänyt pätkääkään koiran perusluonnetta. Luontokappale reagoi vaistollaan alle sekunnissa. Niin hyvin kasvatettua ja koulutettua koiraa ei ole olemassakaan, etteikö se hädän hetkellä purisi, hyökkäisi uhkaavan kohteen kimppuun.

Tässä vaiheessa on varmuuden vuoksi alleviivattava, että hädänhetki on koiralle aivan joku muu kuin ihmiselle.

Eilisessä tapauksessakin liikuttiin suositulla liikunta-alueella, missä ihmiset treenaavat juosten, pyöräillen ties minkälaisissa ja värisissä vaatetuksissa.

Tällaisen nopeasti eteen tulevan kohteen koira helposti kokee uhkaksi. Koira kun ei ryhdy ajattelemaan, että katsotaan nyt, josko tilanteesta jotenkin selvittäisiin. Se vain vaistovaraisesti puolustautuu sekunnin murto-osassa. Ja sitten päivitellään, kun se ei koskaan aiemmin ole tällaista tehnyt ja aina tottelee kun käsketään.

Kyse on vain kahdesta täysin eri asiasta.

Metsästyslaissa määrätään koiran kiinnipitovelvollisuudesta, että maaliskuun 1. päivästä elokuun 19. päivään ulkona oleva koira on pidettävä kytkettynä tai siten, että se on välittömästi kytkettävissä. Taajamissa on kuitenkin voimassa järjestyslaki, jonka mukaan koira on aina pidettävä kytkettynä.

Pesintä on jo käynnissä ja pian luonnossa kaikki on pientä ja hentoa. Tämä on myös koiranomistajan ymmärrettävä.



Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: koira, luonto, koiran reaktiot

Ratkaisematon ikuisuusongelma

Tiistai 7.5.2013 klo 23:09 - Kauko Niemi

Pentutehtailu on ikuisuusongelma. Varo koirahuijareita – oli Kennelliiton hallituksen puheenjohtajan Helena Sunin leike 52 vuotta sitten ilmestyneestä lehdestä. tämän päiväisessä seminaarissa. Edellisen kerran kampanjoitiin 8 vuotta sitten. Tilanne muuttuu hitaasti ja valistus ei tavoita oikeita kohderyhmiä. Koira on juridisesti esine, eikä laki estä esineen kauppaamista haluamallaan tavalla. Mistä vyyhtiä pitäisi purkaa sitä pohdittiin jälleen kerran.

Pentutehtailu, koiran pentujen myynti ei varsinaisesti ole lain vastaista, mutta inhimillisesti karmeaa. Taloudellisesti harmaata taloutta. Lääketieteellisesti otetaan käsittämättömiä riskejä sekä eläinten että ihmisten suhteen. Ansaan langenneelle ostajalle syntyy melkoista rahanmenetystä ja inhimillistä kärsimystä.

Tämän päivän pentutehtailukampanjaa tukenut seminaari ei tuonut yhden yön ratkaisuja tilanteen parantamiseksi. Apuja uskotaan löytyvän laajasta lemmikkirekisteristä. Sellainen on kuitenkin vasta haaveissa niin Euroopassa kuin Suomessakin, vaikka Suomen kennelliitolla onkin kattava rotukoiria koskeva tietokanta, johon nyt voidaan rekisteröidä myös muitakin koiria. Hippoksella on toimiva hevosrekisteri. Rekisterit vaatisi kaikkien lemmikkien siruttamisen. Ja suuri kysymysmerkki on se kuka tämän kaiken maksaisi.

Eikä rekisterikään estäisi eläinten salakuljetusta ja pentutehtailua. Jotakin parannusta tilanteeseen tulee kun uusi eläinsuojelulaki valmistuu mahdollisesti ensi vuonna. Sieltä löytyy tarkempia määritteitä lemmikkien pidosta ja kaupittelusta sekä toivottavasti myös joitakin asioita nousee kriminalisoitavaksi.

Tämän päivän seminaarissa ei varmasti ollut yhtään kuulijaa, joka tänään ei tiennyt mitään pentutehtailusta, mutta huomenna hänellä on netistä ostettu koira kotonaan. Minulle kaikki ja heti - on se idioottiryhmä, joka ruokkii pentutehtailua, kuten Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liiton toiminnanjohtaja Helinä Ylisirniö totesi puheenvuorossaan.

Tällä hetkellä Keltaisessa pörssissä on 2380 ja Tori.fi 1020 koiraa myytävänä. Hatarakin veikkaus osuu oikeaan, jos arvelee suurimman osan näistä ”tuotteita” olevan hämäräihmisten puuhia.

Infektiosairauksien erikoislääkäri, HUS, Katariina Kainulainen ihmettelee ihmisten täydellistä vastuuttomuutta. Hänen esimerkissään Venäjältä tuotu ja sairastunut husky joutui rabies-epäilyksi. Ja kun ryhdyttiin selvittämään kuinka moneen ihmiseen tämä koira on voinut tartuttaa tämän tappavan taudin, niin koiran lähipiiristä löytyi 45 ihmistä. Jokaisen hoito olisi maksanut 1700 euroa. ”Eihän se voi olla niin, että vastuuttomasti tuodaan koira ja annetaan sen levittää mitä tahansa tautia ja bakteereita ja viulut maksatetaan yhteiskunnalla. Onneksi kyseisessä tapauksessa selvittiin säikähdyksellä.”



Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: koira, pentutehtailu

Hyvää koiranpäivää

Keskiviikko 24.4.2013 klo 9:42 - Kauko Niemi

Koiranpäivälle tavoitellaan paikkaa virallisessa kalenterissa. Tänään koiranpäivää vietetään seitsemättä kertaa. Koiranpäivän ajoittuminen kevääseen keskelle pahinta koiranpaskakeskustelua. Onko tämä ajankohta oikea, jos halutaan myönteistä suhtautumista koiriin.

Keskustelu velloo koiranpäivän aikoihin niin voimakkaana, että päreet palavat jopa niiltäkin, jotka muulloin suhtautuvat myönteisesti koiriin.

Tänä vuonna tosin teemana on  koiranomistajan vastuu siitä, että ulkona voisi kävellä valkoisilla tennareilla. Pitäisikö tämä teema toistua joka vuonna jokaisena koiranpäivänä. Tältä pohjalta ajateltuna koiranpäivän kivijalka on aika hutera.

Koiranpäivän arvostus vaatisi selkeitä irtiottoja. Toimintaa, joka ylittäisi uutiskynnyksiä myös valtakunnan tasolla. Muutaman koirakon, paikallisten järjestöjen aktivistien marssit eivät riitä päivän panostukseksi.

Nyt koiranpäivän ohjelmat ovat kokolailla normaalia päivittäistä toimintaa, jotka ovat ajoitettu huhtikuun 24. päivään. Tosin tästäkin lipsutaan, kuten pääkaupunkiseudulla, missä niin sanottua koiranpäivää vietetään sitten joskus.

Joka viidennessä perheessä on koira. Koira ansaitsee ehdottomasti oman päivänsä. Nyt vain ideoimaan painavampaa sisältöä päivälle. Ensimmäinen ehdotukseni on, että Kennelliiton sankarikoirat julkistetaan koiranpäivänä.



Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: koira, koiranpäivä

Vitun ääliö - vihapuheet ovat muuttumassa vihateoiksi

Keskiviikko 27.3.2013 klo 12:41 - Kauko Niemi

Kevät on ollut perinteisesti rauhatonta aikaa koiranomistajien ja muiden välillä. Tennarit eivät ole pysyneet valkoisina. Suunsoitto puolin ja toisin yltyy lumien sulaessa. Nettipalstoilla kielenkäyttö yltyy aina vihapuheasteelle.

Koirattomat ihmiset eivät tunne koirille luotuja sääntöjä ja koiranomistajat eivät niitä noudata vaikka tietäisivätkin. Sota on valmis. Kukaan ei siedä huomautteluja ja vähiten ne koiraihmiset, joilla on maailman kiltein  ja söpöin koira, joka saa tehdä mitä tahansa, jopa purra toisia.

Nyt ei enää riitä, että koirattomat ja koiralliset ottavat nokkapokkaa. Vantaalaisnaiset olivat toistensa rinnuksissa kiinni koirapuistossa.

Niin ikään Vantaalla irralleen päässyt iso koira hyökkäsi kahden pienemmän koiran kimppuun ja aiheutti samalla haavan koirien taluttajalle. Koiria taluttaneen naisen mies kävi uhkaamassa ison koiran omistavaa perhettä tappamisella.

Mies uhkasi tappavansa vesurilla perheen koirat ja perheen. Myös uhkailijan isä tuli paikalle ja lateli tappouhkauksia.

Mistä tällainen käytös kumpuaa? Kaikkein syyttömin on joka tapauksessa koira. Se on ja tulee olemaan luontokappale, joka toimii vaistollaan sen mukaan, kuinka uhkaavana tai mukavana se kulloisenkin tilanteen tuntee. Syyllisiä ovat siis koiran omistajat.

Huolestumisensa on osoittanut myös Kennelliitto. Kevään alkajaisiksi, ennen pahinta suunsoittoaikaa se käynnisti valistuskampanjan – valkoiset tennarit.  Asenneviat eivät tietenkään yhdellä kampanjalla tokene, mutta parempi sekin kuin ei mitään.

Netti näyttää olevan yksi vihapuheiden lietsoja, paitsi koiramaailmassa niin vaikkapa silmittömässä susivihassa tai homo- ja maahanmuuttokeskusteluissa. Nettiin kirjoitettaessa pitäisi aina miettiä esittäisikö asian samalla tavalla kasvotusten.

Harvase päivä saa palstoilta poistaa kommentteja, joissa  toisia, eri mieltä olevia käyttäjiä nimitellään vitun ääliöiksi.

Syödään munat sovinnossa - Hyvää pääsiäistä!


 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: vihapuhe, nettikirjoittelu, koira,

Koira-doping: kaikki sen tietävät, kukaan ei oikeasti puutu

Tiistai 23.10.2012 klo 13:50 - Kauko Niemi

Eilen illalla A-studio raapaisi koira-dopinkia, muttei valitettavasti päässyt tälläkään kertaa pintaa syvemmälle.

Eniten ohjelmassa huolestutti Kennelliiton hallituksen puheenjohtajan Helena Sunin vähättelevä asenne. ”Suomessa se ei ole laajamittainen ongelma.” Tarkoittaako Suni tosiaan sitä, ettei siihen pidä kajota, ennen kuin kaikki käyttävät mitä erilaisimpia vilunkikonsteja saadakseen koirilleen menestystä = itselleen.

Tämä ajattelumalli tarkoittaisi, ettei se nyt niin nokonnuukaa ole jos joku vähän douppaa olympialaisissa tai muissa kisoissa, kun kaikki eivät kuitenkaan.

Eläinlääkäri Milla Männistö sanoo samassa ohjelmassa, että koirien hengitysteitä availlaan leikkauksilla ja hampaita oiotaan, mutta ne tehdään vain lääketieteellisin perustein. Lääkärin näkökulma on lääketieteellinen vaikka omistajan näkökulma on oma menestyminen. Kenelläkään ei siis ole pahaa oloa paitsi koiralla. Eikö tällaisten koirien lisääntyminen pitäisi kaiken järjen mukaan kieltää?

Käyttötarkoitusjalostamisen voi vielä ymmärtää, mutta ulkomuotojalostus ajaa koko koiramaailman sivuraiteille. A-studion ulkomuototuomari ei kovin vakuuttavaa kuvaa luonut. Kepulikonsteja on vaikea huomata; milloin turkkia on värjätty tai milloin ylivilkkaalle koiralle on syötetty ennen kehää rauhoittavia.

Liian tarkka ulkomuototuomari menettää ”asiakkaitaan” ja tieto tuomarista, joka huomaa liian tarkkaan hampaiden kirurgiset toimenpiteet, leviää koirapiireissä nopeasti. Entä jos ryhdyttäisiin miettimään käytäntöä, ettei näyttelyn tuomareita ilmoitettaisikaan ennakkoon.

Ylen verkkosivuilla olleen tiiseri-jutun kymmenissä kommenteissa ei tähän mennessä ole ainuttakaan nykymenon puolustajaa. Nykyistä ulkomuotojalostusta pidetään koiranäyttelyiden tuotoksena ja ennen kaikkea ihmisten turhamaisuutena eläinten kustannuksella.

Suomessa järjestetään joka vuosi lähes 300 koiranäyttelyä, joissa käy noin 163 000 koiraa ja 400 000 ihmistä. Näyttelyillä rahoitetaan erilaisten järjestöjen ja yhdistysten toimintaa ja ruokitaan ihmisten kilpailuviettiä sekä luodaan pentubisnekselle hinnoittelupohja.

Katso koko juttu

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: doping, ruskeakarvaisia valheita, koira, jalostus, koiranäyttely

Oliskohan tämä nyt niin luotettava kuin luotettava voi olla

Tiistai 16.10.2012 klo 14:56 - Kauko Niemi

Suomen Kennelliitto on avannut pentuvälityksen. Sinne pääsevät tuotteitaan myymään kennelnimen omaavat kasvattajat ja ne, jotka ovat allekirjoittaneet Kennelliiton kasvattajasitoumuksen.

Tiedot perustuvat Kennelliiton jalostustietojärjestelmään, joka muuttui viime viikolla tosiaikaiseksi. Nyt pennun taustoista on saatavissa faktatietoa niin paljon kuin sitä ylipäätään on tarjolla. Varmaan monelle pennunhankkijalle enemmän kuin olisi osannut edes kysyä.

Pentuekohtaisissa tiedoissa näytetään tiedot kasvattajasta, tietoja rodusta, perustiedot pentujen isästä ja emästä, tiedot pennuista sekä niiden sukutaulun 6 sukupolvea. Lisäksi palvelusta voi tarkastella pentujen isän ja emän terveystiedot, koetulokset sekä näyttelytulokset. Palvelu näyttää myös pentueen isän ja emän aiemmat pentueet ja niiden terveys- ja muut tulokset.

Kasvattajalla on toki valinnanvapaus. Kasvattajalle palvelun käyttö on helppoa. Hänen tarvitsee vain pentueen rekisteröinnin yhteydessä rastittaa kohta: Haluan liittää tämän pentueen Suomen Kennelliiton pentuvälitykseen. Kasvattaja saa pentujaan Kennelliiton pentuvälitykseen ainoastaan Omakoira-palvelun kautta.

Tämän jälkeen jos käyttöehdot täyttävällä kasvattajalla on pentuja vapaana myynnissä, eivätkä ne näy tässä palvelussa, niin mitähän salattavaa kasvattajalla mahtaakaan olla.

Kasvattajasitoumuksen ja virallisen kennelnimen yhdistelmän pitäisi olla niin luotettava kuin luotettava voi ylipäätään olla. Pelkkä kennelnimi ei aina takaa, ettei pentutehtailua tapahtuisi muodossa tai toisessa. Siitä on myös käytännön esimerkkejä.

Kennelliitto sanoo tavoitteekseen, että oikeanrotuinen koira päätyy oikealle omistajalle. Pentuvälityksen kautta koiran hankintaa harkitseva pääsee tutustumaan rotuihin, kasvattajiin ja rotujärjestöihin.

Kyllähän tavoitteena on myös kitkeä pentutehtailua ja avata kanava niille valistuneille ostajille, jotka välittävät eläinten hyvinvoinnista ja haluavat tulevalle koiralleen mahdollisimman tasapainoiset lähtökohdat.


Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: koira, pentu, pentuvälitys

Kyllä minä mieleni pahoitin

Keskiviikko 10.10.2012 klo 15:38 - Kauko Niemi

Viime viikonloppu oli taas mitä mahtavin koirakansan esiinmarssi. Viikonloppuna järjestettiin kaksi suurta maailmanlaajuista tapahtumaa ja ties kuinka monta pientä. En matkustanut fyysisesti Tsekkeihin, enkä Romaniaan. Mutta matkustin netissä kumpaankin paikkaan monta kertaa päivässä koko viikonlopun ajan.

Tässä vaiheessa tuo otsikkolainaus on paikoillaan. Kyllä minä mieleni pahoitin koirakansan puolesta. Siis suurta sääliä, kun molemmat tilaisuudet hassattiin tiedotuksellisesti samalla tavalla kuin lähes kaikki muutkin tilaisuudet.

Tämä vuodatus tulee pahasti jälkijunassa – vasta keskiviikkona, sillä yritin varmistaa, josko näiden tapahtumien sivuille ilmestyisi jälkikäteen jotakin arvokasta tietoa – mutta ei.

Koirauutisoinnista yleisessä mediassa 80 prosenttia on sitä kuinka koira puri tai kuinka koiraa kohdeltiin kaltoin. Kuinka huijarit jymäyttivät hyväuskoisia. Nämä ovat niitä uutisia, joihin on saatavissa faktatietoa, raaka-ainetta poliisilta ja tuomioistuimilta juuri silloin kun jotakin on tapahtunut tässä ja nyt. Näistä raaka-aineista syntyy uutinen mediassa. Jos ei ole raaka-ainetta, ei kovin helposti synny uutista.

Olen vuosikymmenet ansainnut leipäni toimittaja, mutta näin mykkää ja sisäänpäin lämpiävää ”toimialaa” en ole aiemmin kohdannut. Minua oikeasti säälittää, että näin hieno ja ihmisille hyvää oloa tuottava harrastus näkyy ulospäin tiedon puutteen takia vääristyneenä.

Bugarestin näyttelyn ennakkotiedoissa oli sentään mukana muutama fakta koirien kokonaismäärästä roduittain ja maittain. Sivulla press ainoastaan akreditointi ohjeet. Ei ainuttakaan tiedotetta tai taustatietojuttua.

Agilityn MM-kisoissa tilanne oli jonkin verran parempi suomalaisten aktiivisuuden takia useammalla eri kanavalla. Tosin sekin viestintä oli suunnattu vain sisäpiirille ja oikeiden palikoiden asettaminen kohdilleen oli varsin työlästä.

Virallinen kisaorganisaatio muun muassa pudotti yksilökisojen tuloslistoilta osallistujien maatunnukset pois saati, että olisi kertonut menestyjien taustatietoja.

Mitä tahansa muuta kilpailua pystyy nykyisin seuraamaan netissä jopa ajantasaisena ja riittävine taustatietoineen.

Jos koiramaailmasta halutaan rakentaa avoimempaa ja hyväksyttävämpää kuvaa, kannattaisi erilaiset tilaisuuden hyödyntää myös tiedotuksellisesti. Ruokkia mediaa hyödyllisellä raaka-aineella.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: koira, koiratapahtuma, tiedotus, media

Onko vihaisella koiralla vihainen omistaja

Maanantai 17.9.2012 klo 10:47 - Kauko Niemi

Hiljattain raotettiin pohjois-irlantilaista tutkimusta, jonka mukaan vihainen koira kertoo vihaisesta omistajasta. Tutkimus julkaistaan kokonaisuudessaan ensi kuussa.

Pohjoisirlantilaisen tutkimuksen mukaan saksanpaimenkoiria ja rottweilereita pidetään yleisesti aggressiivisina, labradorinnoutajia  ja muita noutajia kiltteinä ja rauhallisina koirina.  

Jos ihminen omistaa yleisesti vihaisena pidetyn koirarodun edustajan, kuten rottweilerin, hän on todennäköisesti luonteeltaan vihaisempi kuin esimerkiksi labradorinnoutajan omistaja.

Tutkimuksen mukaan aggressiiviseksi tyypiteltyjen koirarotujen omistajilla on enemmän psykoottisia taipumuksia, jotka ilmenevät vihana, vihamielisyytenä ja aggressiona.

Tutkimus saattaa osoittaa, että ihmiset valitsevat lemmikkinsä ilmaistakseen omaa persoonallisuuttaan. Näinhän tapahtuu myös autoa ostettaessa. Auto on asenne ja niin on helposti myös koira. Kuvasin Helsingissä muutamassa päivässä kymmeniä mersuja, bmw:tä, audeja, joita ei koskenut tavallisen ihmisen paikoitussäännöt. Ratin ja penkin välissä oli asennevika.

Vuosia jatkunut piina Helsingin Herttoniemessä saatiin ainakin hetkeksi rauhoittumaan. Siellä rottweilerin omistaja ja hänen poikansa uhottelivat koiraihmisiä, kunnes yksi pienempi koira kuoli rottweilerin uhrina. Tässäkään tapauksessa vika ei ollut koiran eikä rodun. Maailmassa on paljon kilttejä rottweilereita, vaikka se onkin ehkä helpompi saada vihaiseksi kuin muut rodut.

Myös aiemmin brittiläisen psykologiseuran tutkimuksessa osoitettiin, että kääpiökoirien omistajat ovat avoimia uusille kokemuksille. Samassa tutkimuksessa todettiin, että paimen- ja palveluskoirien omistajat ovat muita useammin ulospäin suuntautuneita ja sosiaalisia.

Tiedejulkaisu Anthrozoosissa julkaistussa tutkimuksessa puolestaan todettiin, että terrierien omistajat ovat muita riidanhaluisempia.

Tuorein pohjois-irlantilainen tutkimus tehtiin kyselytutkimuksena, jossa 147  koiranomistajaa koirien tottelevaisuuskurssilta Pohjois-Irlannista täyttivät kyselylomakkeen.



Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: koira, auto, rottweiler, noutaja, BMW, Audi

Koirat: Huijarit vaihtoivat parkkipaikat nettiin

Perjantai 17.8.2012 klo 17:18 - Kauko Niemi


Parkkipaikat koiran ostopaikkoina vaihtuivat nettiin. Erona on vain se, että koiran ostaminen anonyymiltä myyjältä parkkipaikalta sait koiraa muistuttavan eläimen. Nettiostoissa et saa eläintä vaan menetät rahasi.

Kanta-Hämeen poliisilaitos kehottaa suomalaisia tarkkaavaisuuteen ostaessaan koiraa ulkomailta. Koiraa ei usein nimittäin tule, vaikka raha vaihtaisi omistajaa.

Tällä viikolla kirjattiin Hämeessä kaksi tällaista koirahuijausta, poliisi kertoo.

Ensimmäisessä tapauksessa suomalaisostaja teki koirakauppaa Kreikasta. Kauppaneuvottelut käytiin sähköpostilla, minkä jälkeen suomalainen lähetti ”myyjälle” 375 euroa koirasta ja vielä 500 euroa häkistä.

Toinen tilasi Espanjasta Yorkshiren terrierin ja maksoi 185 euroa. Myyjä pyysi vielä 800 euroa kuljetuksesta ja muista kuluista. Koiraa ei Suomeen ole kuulunut.

Koiran hankkimiseen liittyy aina sekä lain noudattamista sekä moraalisia että eläinsuojelullisia kysymyksiä. Kuka hankkii itselleen haukkuvan tuotteen, jolle ei ole olemassa mitään tuotevastuuta, jonka taustasta ja eläinsuojelullisesta asioista ei ole harmainta aavistusta, jonka lainmukaiset terveysdokumenteista ei ole tietoakaan.

Muutaman satasen menetys on loppujen lopuksi pieni sakko ja muistutus hyväuskoisuudesta ja perin tyhmästä toiminnasta, jossakin hetken hurmoksessa.

On vaikea uskoa, että joku koiraharrastaja tai koirakokemusta omaava hankkisi koiran tuntemattomalta netistä pitkän ja vakaan harkinnan tuloksena tietäen vastuunsa koirasta seuraavat 10 vuotta.

Miten ihmeessä tämä valistus menisi jakeluun, että koiran hankinta on vastuullinen prosessi. Koira hankitaan ensisijaisesti vastuulliselta kasvattajalta kaikkine dokumentteineen.

Tai jos hankit lemmikkisi eläinsuojelullisista syistä kotimaasta tai ulkomailta, niin käytä vastuullista järjestöä, joka on valvonut ja varmistanut koiran terveydelliset ja kaikki lainmukaiset asiat kuntoon.




Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: koira, koiran hankinta, huijaus, netti

Juhannuskoiralle kaljaa

Keskiviikko 20.6.2012 klo 11:59 - Kauko Niemi

Yhdysvalloissa tuli myyntiin Bowser beer -merkkinen olut, joka on alkoholiton ja kehitetty juuri hemmottelemaan koirien makunystyröitä. Koiraoluessa ei ole myöskään hiilihappoa.

Oluen kehittäjä Jenny Brown sanoo, että ihmisellä on usein vahva tunneside koiraansa ja on täysin luonnollista, että haluaisimme tarjota heille pitkän päivän päätteeksi oluen.

Voi hyvin kysyä onko se tosiaankin täysin luonnollista ja tarvitseeko koira olutta. Onko se luonnollista koiralle, että viime kesänä Yhdysvalloissa tuli markkinoille koirien jäätelö.

Luonnottomalta tuntuu sekin, että koira tarvitsee juoksumaton olohuoneeseen. Tai tässä tapauksessa sitä tarvitsee laiska koiran omistaja, joka ei itse halua liikkua television äärestä.

Yhdysvalloissa markkinoidaan myös koirienvaunuja, joita on vaikea erottaa lastenvaunuista.

Pitkään on keskusteltu koirien vaatetuksista, joka on kasvanut valtavaksi liiketoiminnaksi. Joissakin tapauksissa suojat ovat tarpeellisia, vaikkapa silloin kun lyhytkarvainen koira käy lenkillä -30 asteen pakkasella.

Oluenkehittäjä on siinä oikeassa, että ihmisellä on vahva tunneside koiraansa. Vahvaa tunnesidettä on helppo käyttää sekä hyvässä että pahassa ja ennen kaikkea turhuudessa.

Parasta A-luokan koiran rakkautta on antaa koiran olla koira. Vain silloin kasvaa tyytyväinen ja tasapainoinen koira.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: koira, olut, kalja, turhuus

Vanhemmat kirjoitukset »