Maanantai 17.9.2012 klo 10.47 - Kauko Niemi
Hiljattain raotettiin pohjois-irlantilaista tutkimusta, jonka mukaan vihainen koira kertoo vihaisesta omistajasta. Tutkimus julkaistaan kokonaisuudessaan ensi kuussa.
Pohjoisirlantilaisen tutkimuksen mukaan saksanpaimenkoiria ja rottweilereita pidetään yleisesti aggressiivisina, labradorinnoutajia ja muita noutajia kiltteinä ja rauhallisina koirina.
Jos ihminen omistaa yleisesti vihaisena pidetyn koirarodun edustajan, kuten rottweilerin, hän on todennäköisesti luonteeltaan vihaisempi kuin esimerkiksi labradorinnoutajan omistaja.
Tutkimuksen mukaan aggressiiviseksi tyypiteltyjen koirarotujen omistajilla on enemmän psykoottisia taipumuksia, jotka ilmenevät vihana, vihamielisyytenä ja aggressiona.
Tutkimus saattaa osoittaa, että ihmiset valitsevat lemmikkinsä ilmaistakseen omaa persoonallisuuttaan. Näinhän tapahtuu myös autoa ostettaessa. Auto on asenne ja niin on helposti myös koira. Kuvasin Helsingissä muutamassa päivässä kymmeniä mersuja, bmw:tä, audeja, joita ei koskenut tavallisen ihmisen paikoitussäännöt. Ratin ja penkin välissä oli asennevika.
Vuosia jatkunut piina Helsingin Herttoniemessä saatiin ainakin hetkeksi rauhoittumaan. Siellä rottweilerin omistaja ja hänen poikansa uhottelivat koiraihmisiä, kunnes yksi pienempi koira kuoli rottweilerin uhrina. Tässäkään tapauksessa vika ei ollut koiran eikä rodun. Maailmassa on paljon kilttejä rottweilereita, vaikka se onkin ehkä helpompi saada vihaiseksi kuin muut rodut.
Myös aiemmin brittiläisen psykologiseuran tutkimuksessa osoitettiin, että kääpiökoirien omistajat ovat avoimia uusille kokemuksille. Samassa tutkimuksessa todettiin, että paimen- ja palveluskoirien omistajat ovat muita useammin ulospäin suuntautuneita ja sosiaalisia.
Tiedejulkaisu Anthrozoosissa julkaistussa tutkimuksessa puolestaan todettiin, että terrierien omistajat ovat muita riidanhaluisempia.
Tuorein pohjois-irlantilainen tutkimus tehtiin kyselytutkimuksena, jossa 147 koiranomistajaa koirien tottelevaisuuskurssilta Pohjois-Irlannista täyttivät kyselylomakkeen.
|
|
Kommentoi kirjoitusta.
Avainsanat:
koira,
auto,
rottweiler,
noutaja,
BMW,
Audi
|
Perjantai 17.8.2012 klo 17.18 - Kauko Niemi
Parkkipaikat koiran ostopaikkoina vaihtuivat nettiin. Erona on vain se, että koiran ostaminen anonyymiltä myyjältä parkkipaikalta sait koiraa muistuttavan eläimen. Nettiostoissa et saa eläintä vaan menetät rahasi.
Kanta-Hämeen poliisilaitos kehottaa suomalaisia tarkkaavaisuuteen ostaessaan koiraa ulkomailta. Koiraa ei usein nimittäin tule, vaikka raha vaihtaisi omistajaa.
Tällä viikolla kirjattiin Hämeessä kaksi tällaista koirahuijausta, poliisi kertoo.
Ensimmäisessä tapauksessa suomalaisostaja teki koirakauppaa Kreikasta. Kauppaneuvottelut käytiin sähköpostilla, minkä jälkeen suomalainen lähetti ”myyjälle” 375 euroa koirasta ja vielä 500 euroa häkistä.
Toinen tilasi Espanjasta Yorkshiren terrierin ja maksoi 185 euroa. Myyjä pyysi vielä 800 euroa kuljetuksesta ja muista kuluista. Koiraa ei Suomeen ole kuulunut.
Koiran hankkimiseen liittyy aina sekä lain noudattamista sekä moraalisia että eläinsuojelullisia kysymyksiä. Kuka hankkii itselleen haukkuvan tuotteen, jolle ei ole olemassa mitään tuotevastuuta, jonka taustasta ja eläinsuojelullisesta asioista ei ole harmainta aavistusta, jonka lainmukaiset terveysdokumenteista ei ole tietoakaan.
Muutaman satasen menetys on loppujen lopuksi pieni sakko ja muistutus hyväuskoisuudesta ja perin tyhmästä toiminnasta, jossakin hetken hurmoksessa.
On vaikea uskoa, että joku koiraharrastaja tai koirakokemusta omaava hankkisi koiran tuntemattomalta netistä pitkän ja vakaan harkinnan tuloksena tietäen vastuunsa koirasta seuraavat 10 vuotta.
Miten ihmeessä tämä valistus menisi jakeluun, että koiran hankinta on vastuullinen prosessi. Koira hankitaan ensisijaisesti vastuulliselta kasvattajalta kaikkine dokumentteineen.
Tai jos hankit lemmikkisi eläinsuojelullisista syistä kotimaasta tai ulkomailta, niin käytä vastuullista järjestöä, joka on valvonut ja varmistanut koiran terveydelliset ja kaikki lainmukaiset asiat kuntoon.
|
|
Kommentoi kirjoitusta.
Avainsanat:
koira,
koiran hankinta,
huijaus,
netti
|
Keskiviikko 20.6.2012 klo 11.59 - Kauko Niemi
Yhdysvalloissa tuli myyntiin Bowser beer -merkkinen olut, joka on alkoholiton ja kehitetty juuri hemmottelemaan koirien makunystyröitä. Koiraoluessa ei ole myöskään hiilihappoa.
Oluen kehittäjä Jenny Brown sanoo, että ihmisellä on usein vahva tunneside koiraansa ja on täysin luonnollista, että haluaisimme tarjota heille pitkän päivän päätteeksi oluen.
Voi hyvin kysyä onko se tosiaankin täysin luonnollista ja tarvitseeko koira olutta. Onko se luonnollista koiralle, että viime kesänä Yhdysvalloissa tuli markkinoille koirien jäätelö.
Luonnottomalta tuntuu sekin, että koira tarvitsee juoksumaton olohuoneeseen. Tai tässä tapauksessa sitä tarvitsee laiska koiran omistaja, joka ei itse halua liikkua television äärestä.
Yhdysvalloissa markkinoidaan myös koirienvaunuja, joita on vaikea erottaa lastenvaunuista.
Pitkään on keskusteltu koirien vaatetuksista, joka on kasvanut valtavaksi liiketoiminnaksi. Joissakin tapauksissa suojat ovat tarpeellisia, vaikkapa silloin kun lyhytkarvainen koira käy lenkillä -30 asteen pakkasella.
Oluenkehittäjä on siinä oikeassa, että ihmisellä on vahva tunneside koiraansa. Vahvaa tunnesidettä on helppo käyttää sekä hyvässä että pahassa ja ennen kaikkea turhuudessa.
Parasta A-luokan koiran rakkautta on antaa koiran olla koira. Vain silloin kasvaa tyytyväinen ja tasapainoinen koira.
|
|
Kommentoi kirjoitusta.
Avainsanat:
koira,
olut,
kalja,
turhuus
|
Perjantai 15.6.2012 - Kauko Niemi
Kuukauden sisällä on ollut jo kolme koiran purematapausta, josta koiran omistaja on luikkinut tiehensä. Tuntuu käsittämättömältä.
Käsitys siitä, että koiran omistaja olisi keskimääräistä vastuullisempi henkilö alkaa tuntua kovin väärältä luulolta. Ihminen joka ottaa koiran sitoutuu siihen 10 – 15 vuodeksi. Ottaa vastuu eläimen jokapäiväisestä hyvinvoinnista ja sitten yks kaks yllättäen ei otakaan vastuuta siitä mitä lemmikki tekee.
Viimeisin tapaus Vantaalla, missä vapaana ollut koira puri 8-vuotiasta poikaa ja koiran omistaja poistui paikalta purreen koiran ja muiden koiriensa kanssa. Virhe on jo siinä, ettei koiraan voi koskaan luottaa niin paljon, että sitä voisi pitää vapaana. Siksi siihen on säädetty oikein lakikin, jotta asia olisi täysin selvä kaikille koiranomistajille.
Tällä hetkellä luonto on täynnä erilaisia poikasia, jotka herättävät koiran vainut. Siis ei tarvitse olla edes lapsi tai isompi ihminen, kun rakas lemmikki äkkiarvaamatta tekee omia vaistonvaraisia ratkaisujaan, joita ei koirakoulussa opeteta eikä opita. Ne ovat verenperintönä siltä ajalta kun kaikki koirat ovat olleet enemmän tai vähemmän saalistajia. Joillakin nykyroduilla ja yksilöillä ominaisuuden esiintyvät useammin ja herkemmin kuin toisilla.
Vahinkoja tapahtuu kaikissa asioissa ja kaikissa toiminnoissa, niin liikenteessä, harrastuksissa kuin koiran kanssa. Vahingon sattuessa se viimeisin keino pitäisi olla vahinkopaikalta karkaaminen. Voihan kyseessä olla sellainenkin vahinko, jonka uhri tarvitsee apua. Uhrien heitteillejättö on vastuutonta.
Monesti on mietityttänyt, että mikä tällaiseen tilanteeseen ajaa. Onko kyse silloinkin kun koira on ollut kytkettynä oma häpeä, ettei pysty koiraansa hallitsemaan. Onko kyse jopa koiran menettämisen pelko.
|
|
Kommentoi kirjoitusta.
Avainsanat:
koira,
vastuu,
onnettomuus
|
Keskiviikko 23.5.2012 - Kauko Niemi
Tiistaisen seminaarin – Jalostettua kärsimystä suurin anti oli se, että kaikki osapuolet tunnustavat tosiasiat. J.K. Paasikiven lausahdusta lainaten tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku.
Koirien jalostus on mennyt pieleen ja aiheuttaa kärsimystä eläimille. Kuinka tästä eteenpäin ja millä keinoin onkin jo toinen asia. Kukaan ei uskalla arvioida konkreettisesti millä aikataululla koirien hyvinvointi paranee ja keinoistakin ollaan montaa eri mieltä.
Eilisen seminaarin järjestelyvastuussa olivat Suomen Eläinlääkäriliitto, SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto, Helsingin Eläinsuojeluyhdistys ja Eläinsuojeluliitto Animalia. Kuvannee hyvin, että kyse on paljon muustakin kuin koiran elinolosuhteiden parantamisesta. Siinä ei paljon häkin koko auta, jos aivot eivät mahdu pääkoppaan. Jos selkäranka on jalostettu vinoksi, eikä normaali liikkuminen enää suju kivutta ja tuskitta.
Koirien terveydentilaa on hyssytelty liian pitkään. Yhden naisen, eilisen pääpuhujan professori emerita Marjatta Snellmanin kiihkoton, tosiasioiden esilletuonti ei ole riittävää, kun vastassa ovat jäykät byrokratiat, sisäsiittoiset rotujärjestöt, rahan kiilto silmissä toimivat kasvattajat ja tietämättömät, tunteella toimivat koirien ostajat.
Eilisistä äänenpainoista voi tulkita, että yksi politikoinnin pääpesäkkeistä on kansainvälinen koirajärjestö FCI. Kennelliiton jalostustieteellisen toimikunnan puheenjohtaja ja FCI:ssäkin toimiva Kirsi Sainio tunnustaa, ettei politikoinnilta vältytty viime viikonlopulla Salzburgissa järjestetyissä Maailman Voittaja 2012 järjestetyssä tapahtumassa.
Rotujärjestöillä, siis liki neljällä sadalla kuppikunnalla on merkittävä rooli koirien terveyskehityksessä. Rotujärjestöistä kaikki eivät ole tosiasioita vielä tunnustaneet. Siinä kohtaa missä kerrotaan rodun kymmen kaunista ja yksitoista hyvää ominaisuutta, pitäisi kertoa totuudenmukaisesti rodun sairaudet.
Rotukoirien rekisteröinnit laskevat niin Suomessa kuin etenkin muualla Euroopassa. Koirien määrä kuitenkin kasvaa. Mistä se kertoo? Kentällä on kaikenlaisia yrittäjiä, joille rekisteröintien välttely on samalla myös vastuun välttelyä. Suomessakin uusia virallisia kasvattajanimiä myönnetään noin 800 vuodessa.
Eteenpäin on menty koirien hyvinvoinnissa, oli eilinen virallinen yhteenveto. Voisiko myös ajatella, että huonompaan suuntaan ei oikeastaan ole tietä olemassakaan.
Ongelmien taustalla on pitkälti vastuuton sisäsiittoisuus koirien jalostuksessa. Tai jalostus lienee väärä sana vaan parempi olisi puhua pentujen teettämisestä. Eikä kyse edes ole pentutehtailusta.
”Suurten massojen itkut itketään eläinlääkärillä”, kuten Snellman eilen sanoi. Avoimuus ja vastuu ovat avain asioita lähitulevaisuudessa. Rotua kun ei voida muuttaa ja tervehdyttää yhdessä yössä. Ostajien valistaminen kaikissa kuppikunnissa koirien terveydellisestä tilanteesta pitää nostaa päällimmäiseksi. Ostajalla on oikeus tiedostaa riskit ja arvioita onko hänellä mahdollisuus maksaa tuhansia euroja eläinlääkärimaksuja ja kärsiä lemmikkinsä rinnalla.
Englannin yleisradioyhtiö BBC on tehnyt arvokasta työtä tiedon levittämissä ja julkistamisessa sekä saanut aikaan nopeitakin ratkaisuja esimerkiksi näyttelyiden suhteen.
Näyttelyiden roolia ja muotoakin tulisi arvioida uudestaan. Jos Suomen vastuullisista ulkomuototuomareista löytyy eläinlääkärikoulutuksen saanut henkilö, joka julkisesti sanoo, että molemminpuolinen lonkkavika ei häiritse, kun koira ei kehässä linkkaa, niin kaukana ollaan terveystavoitteista. Ja yksikin tällainen henkilö on liikaa.
Yleinen laaja ja avoin keskustelu tilanteen vakavuudesta tuo ihmisten tietoisuuteen tosiasiat. Koirakuumeen iskettyä olisi uhrilla valmius puntaroida myös tosiasioita eikä edetä päättömästi tunteiden vallassa.
Koira on onnellinen, jos se saa olla koira. Liikkua vaivattomasti, synnyttää normaalisti ja hengittää vapaasti.
|
|
Kommentoi kirjoitusta.
Avainsanat:
koira,
koiran jalostus,
koirankasvatus
|
Torstai 17.5.2012 klo 21.24 - Kauko Niemi
Helsingin Herttoniemessä pelkoa kylvänyt, yhden koiran kuoliaaksi purrut koirakko on vihdoin viimein joutunut vastaamaan teoistaan oikeudessa, kun sakot eivät saaneet mitään konkreettista aikaan.
Tällaisessa tapauksessa vuosi tuntuu kovin pitkältä ajalta, ennen kuin poliisi ryhtyy tosi toimiin.
Kyseisellä koiramiehellä on pelottelun ”työkaluna” rotu, jonka yllyttäminen pahantekoon ei ole järin vaikeaa. Luonnevika ei ole koirassa vaan isännässä.
Herttoniemessä ensimmäinen virallinen rikosilmoitus rottweilerin omistajasta tehtiin reilu vuosi sitten. Omistaja on saanut lukuisia sakkoja purematapauksista. Naapuroston pinna petti lopullisesti kun häirikkökoira puri koiratarhassa Tahvo-koiran kuoliaaksi.
Laaja julkisuus ja asukkaiden järjestämä asukastapaaminen, johon kutsuttiin poliisin edustaja mukaan, sai käynnistämään tosi toimet.
Tämä tuntuu kokolailla kohtuuttoman pitkäveteiseltä ratkaisulta, näinkin vakavassa tilanteessa. Jos häiriköintiin ei puututa ripeämmin, syntyy ajan mittaan vääriä signaaleita mitä saa tehdä ja mitä ei.
Nyt kun päästy oikeille raiteille, Helsingin kihlakunnansyyttäjä vaatii Tahvo-koiran tappaneen rottweilerin omistajalle muun muassa eläintenpitokieltoa sekä rottweilerin luovuttamista valtiolle.
Käräjäoikeus aloittaa käsittelyn 23. toukokuuta. Samassa yhteydessä käsitellään koiran omistajan isää vastaan kohdistuneet syytteet.
Isällä ja pojalla on yhteensä kolme rottweileria, joista kahdella omistajat ovat pelotelleet asukkaita.
|
|
Kommentoi kirjoitusta.
Avainsanat:
koira,
jalostus
|
Keskiviikko 9.5.2012 - Kauko Niemi
Pakko jatkaa oikeastaan siitä mihin kaksi viikkoa sitten jäin. Nettihuijarinainen sai aikanakin 114 hyväuskoista, koirainnokasta ansaansa.
Seuraavana poliisi selvittelee nyt tapauksia, missä koirasta maksetaan käsiraha, saadaan pentu itselle ja pian se on jo myynnissä, eikä loppumaksusta ole tietoakaan - eikä aikomustakaan koskaan maksaa. Kauppa tehdään väärällä nimellä ja muutoinkin väärillä tiedoilla.
Mikä ihme tekee koirakaupan osapuolet niin sokeiksi, ettei malteta, haluta tai osata tehdä papereita kuntoon ja tarkistaa oikeellisuuksia.
Nettihuijaksia on tehty jo pitkään ja koiran alkuperästä satuiltu mitä sattuu. Suorissa nettikaupoissa se valokuvissa niin söpö pentu jää yleensä saamatta. Tuskin sitä on koskaan edes ollut olemassakaan.
Norjassa liikkui pari vuotta sitten koiravaras, joka myi hyvistä kodeista ja hyvän kasvatuksen saaneita luotettavia koiria, jotka eivät nyt vaan sattuneet olemaan myyjän omia.
Koira on tunteettomalle huijarille vain kauppatavaraa ja sen ympärille on helppo rakentaa markkinointi-ihmisten suosima tarina. Tällainen tarina uppoaa koirakuumeessa kieriskelevään ihmiseen kuin kuuma veitsi voihin. Huijauksen helppoutta kiihdyttää se, että koira on saatava heti – onhan se niin ihanan söpö.
Perussääntönä voisi pitää, että ani harvoin koiran voi saada kuin maitotölkin supermarketista heti mukaansa.
Se kuinka koirakauppa pitää tehdä, ei tarvitse itse keksiä. Suomen kennelliiton sivuilta on saatavissa muun muassa seuraavia valmiita sopimuspapereita. Kannattaa panna jäitä hattuun ja aina pitää tehdä kirjallinen sopimus ja tarkistaa ostajan tai myyjän henkilöllisyyden oikeellisuus.
Kennelliiton valmiit lomakkeet ovat pdf-muotoisia.
Osan lomakkeista voi tallentaa täytettyine tietoineen omalle koneelle. Tallennettavan lomakkeen nimen perässä on merkki (T). Tallentaminen edellyttää, että sinulla on Acrobat Reader –ohjelmasta versio 8.0 tai uudempi.
Sopimus koiran kaupasta (T)
Köpeavtal för hund (T)
Sopimus nartun sijoituksesta
Lisäehdot sopimukseen nartun sijoituksesta
Sopimus uroksen sijoituksesta
Lisäehdot sopimukseen uroksen sijoituksesta
Fodervärdsavtal för tik
Fodervärdsavtal för hane
Sopimus koiran astutuksesta
Avtal om betäckning av tik
Jalostusoikeuden (kasvattajaoikeuden) luovutussopimus / Överlåtelse av avelsrätten (uppfödarrätten)
Osamaksusopimus
Lue myös:
|
|
Kommentoi kirjoitusta.
Avainsanat:
huijaus,
koira,
käsiraha,
koirakauppa
|
Keskiviikko 25.4.2012 - Kauko Niemi
Netti on hyvä informaatiokanava, muttei koskaan lemmikin lopullinen ja ainoa ostokanava. Lemmikin ostossa raha siirtyy vasta kun olet nähnyt kasvuolosuhteet ja kasvattajan ilman hetkellisiä suuria tunteenpurkauksia.
Asiaahan on toitotettu vaikka kuinka paljon ja aina vaan eläinkauppaa käyvät huijarit käärivät sievoiset summat ja vain osa jää kiinni.
Nuori nainen osti hevosta Suomen rajojen ulkopuolelta ja joutui 8500 euron vedätyksen kohteeksi, eikä hevosesta ole mitään tietoa. Poliisi kertoi viime viikolla tutkivansa asiaa.
Keski-Suomen käräjäoikeus vangitsi tällä viikolla vuonna 1990 syntyneen naisen todennäköisin syin petoksesta epäiltynä, kirjoittaa Keskisuomalainen.
Nuoren jyväskyläläisnaisen epäillään huijanneen ihmisiä, kauppaamalla olemattomia kissan- ja koiranpentuja.
Poliisilla on parhaillaan tutkittavana, pelkästään tämän vuoden aikana tapahtuneita, kissan- ja koiranpentuihin liittyviä petosepäilyjä yhteensä 114.
Poliisin mukaan nainen myi eläimiä yhdellä nettipalstalla. Hän uskotteli myyvänsä rutukissoja ja -koiria. Rahat hän sai, kun ihmiset maksoivat eläimistä varausmaksuja.
Jos netissä annettu puhelinnumero on tekaistu, niin kuin tässä Jyväskylän tapauksessa, pitäisi hälytyskellojen soida melko kovaa.
Aika moni jo ymmärtää jättää lähettämättä pankkitilin numeron, kun viestissä kerrotaan, että rikas sukulainen on kuollut Yhdysvalloissa ja miljoona perintö odottaa.
Nyt pitäisi oppia ymmärtämään, ettei lemmikkiä voi ostaa suoraan netistä. Esimerkiksi koiranpennut ensimmäiset viikot ovat kasvatuksen kannalta ja koko koiran eliniän kannalta niin merkittäviä, ettei kenenkään pidä maksaa sellaisesta pennusta, jonka taustasta ei ole tietoa.
Ja jos hyväsydämisyyttäsi haluat pelastaa lemmikin huonoista oloista, niin senkin pitää olla harkittua riskinottoa.
|
|
Kommentoi kirjoitusta.
Avainsanat:
huijari,
petos,
koira,
kissa
|
Torstai 19.4.2012 - Kauko Niemi
Vain noin kaksi prosenttia uskoo, etteivät koirat kärsi jalostamisesta, ja noin kolme prosenttia ei osaa ottaa kantaa. Huikeat 93 prosenttia, pitivät koirarotuja liian jalostettuina. Suomalaisten käsitys jalostuksen vaikutuksesta koirien terveyteen on varsin selvä.
Luvut selviävät, kun MTV3:n Helmi-verkkopalvelu kysyi lukijoiltaan, jalostetaanko koirarotuja liikaa. Noin 500 henkilöä kävi kertomassa mielipiteensä kyselyssä, jonka mukaan koirat ovat joutuneet kärsimään jalostamisesta.
Vastaajien mukaan erityisesti saksanpaimenkoira ja lyhytkuonoiset rodut kuten mopsi olivat joutuneet kärsimään jalostamisesta. Vastaajien mukaan jalostaminen aiheutti koirille vikoja ja sairauksia, joilta olisi muuten voinut välttyä.
Kyselyssä moni häpesi ihmisten toimintaa. Kuinka moni sitten oikeasti huomioi koiraa valitessaan koiran mahdolliset kärsimykset saati koiran elinkaarikustannukset.
Jos ihmisten toiminta hävettää, niin siihen voi ottaa selkeästi kantaa karttamalla ongelmarotuja. Koirakaupoissa ovat tunteet aina niin pinnalla, ettei ”tuotevalintaa” pystytä tekemään järkiperustein.
Tuttavani koiran polviremontti on maksanut tähän mennessä 2500 euroa. Eikä kyse ole edes ongelmarodusta. Entä sitten kun koiraansa rakastuneella omistajalla ei olekaan noita tuhansia euroja lääkärikuluihin. Valitettavasti silloin astuu piikkivaihtoehto esiin.
Tarkka rodun ja kennelin valinta sekä kaikin puolin terveellinen elämä saattavat auttaa jonkin verran, mutta nekään eivät takaa koiran elinkaarikustannusten pysymistä kohtuullisina. Perinnöllisiä tauteja on jo paikallistettu satoja. Kaikki enemmän ja vähemmän ihmisten oman edun tavoittelun seurauksena.
Brittiläisessä parin vuoden takaisessa selvityksessä laskettiin, paljonko koirien omistajilta uppoaa rahaa eläinlääkäriin, ruokaa, trimmaukseen, vakuutuksiin ja muihin välttämättömyyksiin.
Halvimmalla selviävät jackrusselterrierin, spanielin ja labradorinnoutajan omistajat. He saattavat päästä koiran omistamisesta jopa 33 000 - 38 000 eurolla. Tutkimukseen vastanneista koiranomistajista 39 prosentilla ei ollut käsitystä, kuinka paljon lemmikkiin kokonaisuudessaan kuluu rahaa. Tutkimuksessa haastateltiin yli 3000 koiranomistajaa.
Tässä listaa brittiläisistä koirakustannuksista, jotka antavat osviittaa Millaiseen määrään euroja pitäisi varautua.
Chihuahua 112 400 euroa
Bokseri 62 100 euroa
Kultainennoutaja 60 800 euroa
Bulldog 43 100 euroa
Beagle 42 000 euroa
Labradorinnoutaja 38 400 euroa
Spanieli 34 100 euroa
Jackrussel 33 400 euroa
|
|
Kommentoi kirjoitusta.
Avainsanat:
koira,
jalostus
|
Perjantai 30.3.2012 - Kauko Niemi
Kaikki merkit viittaavat siihen, että allergikot joutuvat lujille tämän kevään aikana. Allergia on vakava tauti ollessaan vakava. Tiedän varmuudella tapauksen, jossa riski mies kuoli ampiaisen pistoon, kun lääkkeet unohtuivat keittiön kaappiin. Tiedän tapauksen, jossa koira on toiminut siedätyshoitajana ja oireilut ovat lieventyneet minimiin.
Jos on koiralle allerginen ja se aiheuttaa voimakkaita reaktioita, niin sellaista rotua ei löydy, joka reaktioita ei aiheuttaisi. Ei kannata tulla petetyksi silla, että jotkut koirat eivät muka aiheuttaisi allergiaa. Eikä se ole edes karvan pituudesta kiinni, sillä pääsääntöinen allergian aiheuttaja on koiran hienon hieno hilse.
Allegia on siis riittävän mystinen tauti, jonka aiheuttajaa eivät asiantuntijatkaan pysty kertomaan. Allergia on hyväksyttävä syy moneen asiaan. Synkimmillään se on silloin kun kyllästytään suurella innolla hankittuun koiraan. Nykyajan koiraihminen ”allergisoituu” yllättävän helposti.
Kouvolan seudun eläinsuojeluyhdistyksen eläintalon johtaja Nina Ledentsa sanoo YLE:n haastattelussa, että ihmiset ottavat lemmikkejä liian heppoisin perustein, eivätkä jaksa huolehtia niistä. Tämä näkyy muun muassa netissä lemmikkien myyntipalstoilla, joissa myyntisyinä mainitaan usein allergia. Ilmiö on Ledentsalle huolestuttavan tuttu.
Monesti meille tulevat kissat ovat 8 kuukauden – 1 vuoden ikäisiä, leikkaamattomia pentuja. Tuolloin kollit alkavat haista ja tyttökissoilla alkaa kiimat. Leikkauksella on hintaa ja kun siitä ei haluta maksaa, puhkeaa allergia, huokaisee Ledentsa.
Jos tunteet ovat kaikonneet kokonaan ja jos koirasta ei ole tiedossa kohtuullista myyntihintaa, viedään entinen rakas piikille. Kukaan ei tarkista todellista syytä ja jälleen allergia on pätevä selitys sekä lääkärille että tuttaville ja naapureille ja voi jatkaa puhtaalla omalla tunnolla ilman koiraa.
Ongelmaryhmänä onkin pääsääntöisesti ne, jotka eivät ole koiriin tutustuneet ja pentu otetaan hetken mielijohteesta ja kun koirakuume on tarttunut tavatusta, niin söpöstä pennusta. Käy kuin aikoinaan Myrsky elokuvassa.
Valistuksen välittäminen kun ei ehdi tavoittaa kovin helposti tätä tietämätöntä ja ymmärtämätöntä ryhmää, jonka on saatava pentu heti seuraavan päivä, kun koirakuume on iskenyt.
|
|
Kommentoi kirjoitusta.
Avainsanat:
allergia,
koira
|
Keskiviikko 21.3.2012 klo 10.02 - Kauko Niemi
Tätä kirjoittaessani minullekin läheinen Helmi muutti koirien taivaaseen. Helmin terveydessä ei ollut kehumista koko elinaikana. Ja kun tuskat tulevat liian suuriksi, niin sekin on eläinrakkautta päästää Helmi tuskistaan. Eikä Helmi ollut edes niin sanottua riskirotua.
Koiran terveyden kustannuksella ei voi tehdä mitä haluaa. Brittiläinen kennelelämä hakee uutta jämäkämpää otetta koirien jalostuksen aiheuttamaan terveysongelmiin. Ei taida olla muuta mahdollisuutta kuin ottaa tosissaan. Saarivaltion koiramaailma ja samalla muukin maailma joutui selkä seinää vasten sen jälkeen kun BBC näytti muutama vuosi sitten dokumentin, millaista jälkeä koirajalostus on saanut aikaan.
Britanniaan on perustettu puolueeton koirien terveyttä tarkkaileva ryhmä, joka ei siis ole maan kennelliiton ohjauksessa. Tällä pyritään välttämään sisäsiittoisuutta sekä roduissa että boirabisneksessä.
Koirabisneksen ydin, koiranäyttelyt kun ovat ajaneet etunenässä koirajalostusta sairaalloiseen suuntaan.
Viimeisin siirto valvonnassa tapahtui pari viikkoa sitten, kun maailman suurimassa ja arvostetuimmassa koiranäyttelyssä asetettiin kuusi rodun edustajaa boikottiin. Cruftsin näyttelyssä päätettiin tehdä perusteellinen eläinlääkärintarkastus viidentoista niin sanotun riskirodun rotunsa parhaaksi tulleille koirille.
Jos eläinlääkäri havaitsi niissä sairaalloisia piirteitä, ne eivät päässeet osallistumaan ryhmäkilpailuun.
Näin tapahtui kaikkiaan kuuden rotunsa parhaaksi valitun koiran kohdalla. Ne olivat englanninbulldoggi, mastiffi, napolinmastiffi, basset hound, kiinanpalatsikoira ja clumberinspanieli.
Siis jos liki 50 prosenttia tarkastetuista joutuu boikottiin, niin tilanne ei vaikuta järin puhtoiselta. Milloinkahan Suomessa otetaan järeämmät otteet käyttöön.
Niin hyvää työtä kuin Hannes Lohen geenitutkimusryhmä tekeekin, niin aika ajoin on hyvä palauttaa mieliimme, että he vain paikkaavat miljoonilla euroilla sitä mitä ihminen on aiheuttanut koirien terveydelle hakiessaan vaan omaa etua.
Siinä vaiheessa kun Suomeen laaditaan jonkin moinen ”koiran ajokortti” koiraa hankkiville, pitää siihen sisällyttää tuon BBC:n dokumentin pakollinen katsominen.
|
|
Kommentoi kirjoitusta.
Avainsanat:
koira,
terveys
|
Keskiviikko 29.2.2012 - Kauko Niemi
Etelä-Savon poliisi varoittivirallisesti Kerimäellä epäillystä koiramyrkytyksestä. Poliisin tiedotteen mukaan ainakin yksi koira oli vakavasti sairastunut syötyään näitä ”herkkupaloja.”
Tässä tapauksessa asiaa oli ilmeisesti asiaa jo selvitetty riittävästi, eikä poliisi julkaissut tiedotettaan huhujen perusteella. Ainakin, jos poliisin toimintaan on luottaminen. Muutaman viikon takainen Tampereen myrkkyvaroitus taas osoittautui parkettilattian hiontapölyksi, vaikka sielläkin koiran epäiltiin sairastuneen tähän ”rotanmyrkkyyn”
Myrkytysuutiset ovat hämääviä. Ne leviävät vauhdilla netissä ja saavat aika ajoin kohtuuttomat mittasuhteet. Aivan kuin vanha huhuleikki, jossa kuiskataan toisen korvaan lyhyt tarina ja jo muutaman ketjun jälkeen tarina on muuttunut melkoisesti.
Myrkytysuutisoinnissa jää myös medialta taustojen tarkistus monasti heppoiseksi.
Myrkytys uutisen kohdatessa tilanne on tietysti kaksijakoinen – olisiko varmuuden vuoksi kuitenkin jatkettava varoitusta, jos se vaikka sittenkin olisi myrkkyä. Jatkettava ennen kuin joku söpö koira ahmaisee nakinpalkan suuhunsa, vaikkei niitä nakkeja edes todellisuudessa tainnut ollakaan.
Tervettä harkintakykyä kannattaa käyttää ja ilmoittaa asiasta poliisille.
Kokonaan toinen asia on se, että mitä mahtaa niiden ihmisten päässä liikkua, jotka vihaavat eläimiä niin totaalisesti, että jaksavat viritellä näitä ansoja. Joita siis ihan todettunakin on löytynyt.
Siinähän ei ole kyseessä voi olla naapurin koiran haukuntaan hermostunut henkilö. Naapurin koiranomistajaa voisi mennä torumaan suoraan. Tai tehdä haukunnasta kohdistetun ilmoituksen virkavallalle.
Mitä liikkuu sen henkilön päässä, joka levittää myrkkyä häätääkseen oravat pois. Siinä samalla tarjoutuu kohtalokasta ”ruokaa”, linnuille, kissoille, joka pienille lapsille.
Kenelle luontokappale voi olla niin suuren vihan kohde? Kuka auttaisi näitä henkilöitä löytämään sovun luonnon kanssa.
|
|
Kommentoi kirjoitusta.
Avainsanat:
koira,
myrkkytys,
poliisi
|
Keskiviikko 22.2.2012 - Kauko Niemi
Taas on se vuodenaika, jopa hiihtolomaviikko, jolloin vakiokeskustelu leimahtaa joka ainoa vuosi. Koirat ja hiihtäjät eivät mahdu samaan metsään.
Keskustelu on yhtä varmaa kuin kahden kuukauden kuluttua koirankakat lumien sulaessa. Keskustelu siirtyy nettipalstoilta aina itse laduille ja valitettavasti jopa sauvojen säestyksellä.
Hiihtäjän ja koirankohtaaminen on ristiriitainen, sillä kumpikin osapuoli tulkitsee eri sääntöjä. Hiihtäjä lukee esimerkiksi kaupunkien järjestyssääntöjen sallimia kieltokylttejä, joissa kielletään laduilla käveleminen. Kävelemiseksi hiihtäjä tulkitsee vaikkapa ladun ylittämisen.
Koiran kanssa metsässä kulkeva toteuttaa taas Suomen perustuslakia jokamiehenoikeudesta. Siis tiukan paikan tullen mitä todennäköisimmin koiran kanssa kulkeva voittaa välikohtauksen. Harvemmin järjestysääntö voi päihittää perustuslain.
Hiihtokulttuuriin kuuluu myös, että takaa tuleva väistää, niin ladulla kuin rinteessäkin. Käytännössähän tämä tarkoittaa, että hiihtäjä nopeampana väistää.
Hiihtäjän ja koiran kohtaaminen on aina niin tulkinnanvarainen tilanne, ettei siinä kenenkään kannata uhotella. Ainoa ratkaisu sen sijaan, että ryhdyttäisiin tulkitsemaan pilkkuja, on kohteliaisuus ja toisten huomioiminen. Sopu tilaa antaa.
Koiran kanssa talvisessa luonnossa liikkuva voi hakeutua vähemmän ladullisille alueille. Hiihtäjien on syytä varautua siihen, että mäen alla voi olla muitakin esteitä kuin koira.
Oman mausteensa soppaan tuo myös se, että kuntien ulkoiluviranomaiset muuttavat kovin helposti vakiintuneita kevyenväylän reittejä hiihtoladuiksi.
Nyt on jo kolmas talvi koko Suomessa kun voit yhdistää nämä asiat ja harrastaa koirahiihtoa. Jotkin edistyneemmät kunnat ja kaupungit ovat varanneet latureittejään koirahiihdolle tiettyinä päivinä viikossa.
Jos olet kiinnostunut koirahiihdosta voit aloitta tutustumisen vaikka lukemalla ensin Suomen Valjakkourheilijoiden Liiton sivuilta Koirahiihto-oppaan.
Kaikille rauhallisia ja nautinnollista hiihtolomahetkiä.
|
|
Kommentoi kirjoitusta.
Avainsanat:
koira,
hiihto,
jokamiehenoikeus,
järjestysääntö
|
Tiistai 7.2.2012 - Kauko Niemi
Lemmikkieläinten lihomisesta huolissaan olevan amerikkalainen Association for Pet Obesity Prevention –yhdistys toteaa tuoreessa tutkimuksessaan, että 55 prosenttia kissoista ja 53 prosenttia koirista on liikalihavia. Luvuiksi muutettuna tämä tarkoittaa, että maasta löytyy yli 88 miljoonaa liian pulleaa kissaa ja koiraa.
Ylimääräisistä kiloista seuraa, että lemmikit ovat alttiimpia erilaisille lihavuudesta johtuville sairauksille, kuten sokeritaudille ja erilaisille syöville. Lisäksi elikoilla on muun muassa hengitysvaikeuksia ja korkeaa verenpainetta.
Syyt lemmikkieläinten lihomiseen ovat samat kuin ihmisilläkin, liikaa, vääränlaista ruokaa ja liian vähän liikuntaa.
Kirurgi, ortopedi ja traumatologian erikoislääkäri Antti Heikkilä kirjoittaa eilen julkaistussa blogissaan samasta asiasta. Heikkilä ottaa rajusti kantaa omaan tyyliinsä tällä kertaa eläinten ruokinnasta.
Mielestäni kaikki eläimille tarkoitetut valmisruuat ja kuivamuonat ovat roskaa, joka sairastuttaa lemminkin vuoren varmasti ennen aikojaan. Kissojen ja koirien ruuissa on paljon tärkkelystä, joka on peräisin viljasta ja sisältää gluteiinia. Tärkkelys-gluteiini -yhdistelmä on todellinen sairauspommi eläimelle, jonka suolisto on tarkoitettu vain lihan syöntiin. Vaikka tärkkelys olisi riisistä, on sillä sama teho. Ajan kuluessa iskee diabetes. Sama koskee myös ihmistä, mutta siitähän ei saa puhua.
Olipa ruokinta kunkin mielestä kuinka hyvää tai huonoa tahansa, niin lopputulos ja kehitys on huolestuttava ja siitä on vastuussa yksinomaan koiran omistaja. On vastuutonta eläinrakkautta syöttää koira ylipainoiseksi ja kipeäksi.
Moni tekee tämän tietämättömyyttään. Liian moni ei ymmärrä lajin luontaista ruokavaliota. Kovin moni on vain niin laiska koiranomistaja, että nappulat riittäköön.
Jos on vastuutonta ruokkia koira sairaaksi, niin jopa vieläkin vastuuttomampaa on olla hyväksymättä koiran lajille tyypillinen käyttäytyminen ja ryhtyä syöttämään sille vaikkapa ihmisille valmistettuja rauhoittavia lääkkeitä.
Iltalehden haastattelussa eläinlääkäri Tuulia Burgherr varoittaa, ettei koiran lääkitseminen ole ongelmatonta, koska mielialalääke poistaa eläimeltä pelon tunteen.
Kun lääke poistaa pelon, on valitettavasti riski, että koirasta tulee jopa entistä aggressiivisempi. Se ei pelkää taistelua, vaan uskaltaa tapella.
|
|
Kommentoi kirjoitusta.
Avainsanat:
koiran ruokinta
|
Keskiviikko 25.1.2012 - Kauko Niemi
Suomi on homeisten tilojen ja rakennusten luvattu maa. Rakennustekniikkamme ja ilmastomme eivät ole vuosien varrella kohdanneet terveellisellä tavalla ja rakennusten homevauriot ovat jokapäiväisiä terveysriskejä ja etenkin kalliita korjata.
Tiedämme ja tunnustamme koirien ilmiömäisen, hajuaistiin perustuvan ominaisuuden tunnistaa ja löytää melkein mitä vain siis myös hometta.
Koiria käytetään tupakan, rahan, huumeiden ja monien muiden asioiden ilmaisemiseen ja puhettakaan kadonneiden ja karanneiden ihmisten jäljittämiseen hajun perusteella.
Etelä-Korean tulli otti koirat käyttöön piraattilevyjen etsimisessä. Ja ensimmäisten kahdeksan kuukauden aikana tulli pysäytti 1,5 miljoonaa piraattilevyä.
Puolustusvoimilla, tullilla ja poliisilla on omat kriteerinsä koiriensa kouluttamisessa ja hyväksynnässä. Nyt olisi kiire saada myös homekoirien asema luotettavalle ja virallisesti hyväksyttävälle tasolle.
Hometta ilmaisevia koiria on kohtuullinen määrä ja ne tekevät jo ainutlaatuista työtä. Tällä viikolla valmistuvat myös ensimmäiset homekoirakot Kannuksen maaseutuopistosta.
Keski-Pohjanmaan Maaseutuopisto on ensimmäinen oppilaitos Suomessa, josta valmistuu homekoiraohjaajia 1,5 vuotta kestäneeltä kurssilta. Aiemmat homekoirat ovat kouluttautuneet omin avuin.
Nyt olisi todella tärkeää kiireesti luoda jonkinlainen sertifiointi-järjestelmä, jolla varmistetaan kunkin koirakon ammattimainen ymmärrys rakennustekniikasta ja koiran ohjaamisesta ja sen homeen ilmaisusta.
Sellainen sertifiointijärjestelmä, jonka voisivat eri viranomaiset ja vakuutusyhtiöt hyväksyä.
Homekoirahan ei hometta miksikään muuta. Sitä vain rakennuksissa on tai sitten ei. Mutta kun homevaurioita kartoitetaan, pystyy koira ilmaisemaan hyvinkin tarkkaan sen alueen missä vaurio sijaitsee. Korjaustyöt voidaan nopeasti paikantaa oikeaan kohtaan.
Tarkka paikantaminen nopeuttaa korjauksia ja säästää merkittävästi kustannuksia. Itse en ainakaan lähtisi tutkimaan homevaurioita purkamalla rakenteita varmuuden vuoksi ja etsimään näköhavaintoja. Etenkin kun kaikki homevauriot eivät edes silmällä näy.
Homekoirien virallinen tunnustaminen osana homevaurioiden korjausketjua olisi todella iso harppaus yhä kasvavaan homeongelmaan. Innokkaista koirista ja ammattitaitoisista ohjaajista ei ole puutetta.
|
|
Kommentoi kirjoitusta.
Avainsanat:
home,
homekoira hajuaisti
|
Keskiviikko 11.1.2012 - Kauko Niemi
Harvoin suuriin muutoksiin suhtaudutaan niin maltillisesti kuin vuoden vaihteessa muuttuneeseen käytäntöön koirien sallimisesta ravintola-asiakkaiksi.
Todennäköisesti seuraavan kerran asia ryöpsähtää nettipalstoille, kun keväällä avautuvat terassit ottavat kantaa, voisiko vaikka yhden oluen siemaista koiranulkoiluttamislenkillä.
Suomalainen hygienia ja siisteys asuvat syvällä ihmisten sisällä, myös koiranomistajien sisällä. Ja hyvä näin, ettei asiasta provosoiduta.
Innokkaimmatkin koiraihmiset haluavat ruokarauhan ravintolassa, eivätkä itse hevin menisi koiran kanssa ravintolaan syömään, vaikka ravintola avaisikin ovensa koirille.
Viimeksi tänään Turkulaisen haastattelussa koira-aktivistit kuvaavat omia ajatuksiaan, jotka ovat hyvin maltillisia ja varmasti sopusoinnussa yleisen suomalaisen siisteys ja hygieniakäsityksen kanssa. Joskin meidän hygieniakäsitys onkin monissa asioissa äärimmäistä liioittelua.
Hygieniakäsityksessä ollaankin ottamassa peruutusaskeleita muissakin kuin koiratapauksissa. Ja aika selvästi on jo osoitettu, että koirat siedättävät hyvin erilaisiin allergioihin. Koiraperheissä on vähemmän allergiaa kuin muissa perheissä.
Koirien ravintolassa käynti on siis pitkälle tottumis- ja kulttuurikysymys, joka muuttuu hitaasti ja omalla vauhdillaan, eikä sitä pidä sen enempää vauhdittaakaan. Ajan mittaan sopu kyllä antaa tilaa.
Itse olin reilu vuosi sitten Wienissä ja lounaspaikaksi valitsin McDonalsin. En välttämättä ruoan takia, vaan hyvän nettiyhteyden takia. Jotain outoa oli ilmassa. Minulla meni pitkään, ennen kuin tajusin ja havainnoin, että ympärillä oli kolme koiraa. Kaksi pientä ja yksi iso.
Näin se varmaan tapahtuu ajan mittaan myös Suomessa. Paikat ja ajat valikoituvat luontaisella tavalla. Olen aiemminkin asiasta kirjoittanut. Kaksi ääripäätä löytyy varmasti kun puhutaan Kahvila Regatasta Helsingin Töölössä tai keskellä metsää Tammelassa, (vuorineuvos Puolimatkan entinen metsästystalo) sijaitsevasta Keppana Kellarista. Regatassa on aina ollut juomakupit koirille kun taas metsäjuottolan pihalla suurin tervetulotoivotus on, ettei koiraa saa ottaa autosta ulos.
Ravintoloitsijat ovat suhtautuneen varovasti muutokseen. Suuria markkinointikampanjoita ei ole näkynyt. Nyt olisi oiva hetki perustaa ravintola vilkkaille koirien ulkoilutusreiteille – vaikkapa Helsingin Töölönlahden ympäristöön.
|
|
Kommentoi kirjoitusta.
Avainsanat:
koira,
ravintola
|
Perjantai 23.12.2011 klo 10.40 - Kauko Niemi
Liian monta purematapausta, liian monta myrkytystapausta, liian monta oikeudenkäyntiä koirien ja muiden lemmikkien huonon kohtelun takia. 500 pelastettua eläintä yksinomaan Helsingin Eläinsuojeluyhdistyksen toiminta-alueella on myös liian paljon.
Sen sijaan 40000 tappouhkausta oli Brasiliassa vasta riittävästi, että poliisi ryhtyi tutkimaan tapausta, jossa nainen rääkkäsi koiransa lopetuskuntoon. Tutkintaan ei ryhdytty kun naapuri ilmoitti tapauksesta, mutta kun naapuri latasi rääkkäyksestä taltioidun videon Youtubeen, niin raivostuneet ihmiset saivat poliisin töihin. Nainen kertoi hänellä olleen huonon päivän.
Korkein oikeus teki merkittävän päätöksen jänistä ajaneen koiran ja auton törmäyksestä. Alemmat asteet tuomitsivat koiran omistajan korvaamaan 1200 euron autonkorvauskulut, mutta korkein oikeus kumosi päätökset, sillä se ei katsonut metsästäjää ja hänen ajavaa koiraansa syylliseksi. Koira on nyt kuitenkin koirien taivaassa.
Mikä meitä riivaa?
Tuntuu kuin autoakin pidettäisiin paremmin kuin tuntevaa, elävää eläintä. Kolarit tutkitaan tarkemmin kuin eläinrääkkäykset. Edes huonoina päivinä emme menisi potkimaan autoa lommoille saati hakata se lunastuskuntoon.
Pienikin hipaisu parkkipaikalla selvitellään juurta jaksain ja sovitaan korvauksista tai kutsutaan poliisi paikalle. Tuusulassa tällä viikolla pikkupoikaa jalkaan purreen koiran omistaja ei korvaansa lotkauttanut, ei edes torunut koiraansa tai puhettakaan, että olisi selvittänyt tilannetta.
Ihmiset näyttävät jakautuvan kovin jyrkästi kahtia koiraihmisiin ja ei koiraihmisiin. Haastaen ja jopa ärsyttäen toisiaan. Koiraihmiset katsovat oikeudekseen tehdä asioita, jopa lakia rikkoen niin sanotusti koiran hyvinvoinnin kustannuksella toisia huomioimatta.
Toisaalta koirattomilla on täysin vääriä käsityksiä purevista ja paskovista karvaturreista.
Tämän kuilun tasoittaminen molemminpuolisen ymmärryksen lisäämisellä olisi hyvä tavoite meille kaikille.
Tämä molemminpuolinen ymmärrys joutuu erityisen suurelle koetukselle vuoden vaihteen jälkeen, kun on mahdollista mennä koiran kanssa ravintolaan. Silloin kun ravintola sen sallii. Pahaa pelkään, että ensi vuonna uutisoidaan ravintola-koira-provokaatioita.
Hyvää Joulua ja paljon yhteisymmärrystä vuodelle 2012 kaikissa yllättävissäkin tilanteissa!
|
|
Kommentoi kirjoitusta.
Avainsanat:
koira,
auto,
eläin
|
Keskiviikko 7.12.2011 - Kauko Niemi
Kesken koiratanssiesityksen koira pysähtyy ja rupeaa ihmettelemään itseään suurelta meganäytöltä. Toiselle kilpailijalle löytyi taas mielenkiintoisia hajuja joltakin edelliseltä koirakolta ja siihen ei sitten auttanut nakinpalatkaan.
Koiratanssin syvin olemus paljastuu vasta kun yrität itse ohjata koiraa tekemään harjoituksia musiikin mukaan ja suunnitellun koreografian mukaan. Tai kun seuraat koiratanssin avoimen luokan esityksiä ja niitä koiran täysin ennalta arvaamattomia kiinnostuksen kohteita.
Kontrasti on valtava kun areenalle astuu voittajaluokan Sini Ericsson ja Sonic. Koira käyttäytyy kuin ajatus. Ei epäillystäkään, että koira keksisi jotakin muuta kuin mitä koreografiaan oli suunniteltu. Koiratanssi näyttää liian helpolta tämän parin esittämänä.
Koiratanssi on kehittynyt muutamassa vuodessa pilkallisen naurun tasosta huippusuoritusten ihailuksi. Lajia verrataan usein jäätanssiin, mutta kyseessä on monin verroin haasteellisempaa toimintaa, kun toinen osapuoli ”tekee periaatteessa mitä haluaa.”
Koiran harhautuminen muihin hommiin kuin mihin oli tarkoitus, tuntuu katsomossa inhimilliseltä. Ajatus kun kulkee enemmänkin, että koiran pitää haistella ja tutkia ympäristöä. Kun taas vaikkapa jäätanssissa ajatuksissa kulkee, ettei ole taitoa ja harjoituksia riittävästi.
Koiratanssi on ollut virallinen kilpailulaji Suomessa reilun vuoden. Kilpailukentällä ei toistaiseksi ole nähty yhtään miestä ohjaamassa koiraansa. Jostain syystä ehkä fyysisempänä lajina agility on houkutellut runsaasti miesohjaajia.
Koiratanssilla tulee olemaan näyttävä tulevaisuus. Siinä yhdistyvät tarina, musiikki, taito näyttävissä puitteissa. Uskon myös, että koiratanssia tullaan näkemään muuallakin kuin kilpakehissä. Jos edelleen verrataan jäätanssiin, niin koiratanssiesityksen saa pystyyn muuallakin kuin jäähallissa.
Suosittelen jokaiselle samanlaista opintomatkaa koiratanssin saloihin, kuin itse tein Voittajanäyttelyn koiratanssikilpailussa. Kuinka liikkeiden määrä kasvaa eri luokissa. Voittajaluokassa liitteitä on jo yli kymmenen erilaista. Kuinka ohjausetäisyys kasvaa. Kuinka koiran ja ihmisen kumppanuus toimii ilman kosketuksia. Kuinka koira ei saisi olla paikallaan yli 10 sekuntia.
|
|
Kommentoi kirjoitusta.
Avainsanat:
koiratanssi,
koira
|
Torstai 17.11.2011 klo 11.12 - Kauko Niemi
Viime viikonloppuna seurasin ajokoirien Suomen Mestaruus ajokoetta Kilpa 2011 tapahtumia netin välityksellä uutisointimielessä, kun Polvijärvelle, Pohjois-Karjalaan ei tuntunut mielekkäältä matkustaa.
Kilpa 2011 oli saanut omat sivunsa, joihin Suomen Ajokoirajärjestön tulospörssisivu tien linkitti. Kennelliiton tiedote ohjasi tapahtuman Facebooksivuille. Tilaisuuden järjestäjän Pohjois-Karjalan Ajokoirayhdistyksen ajankohtaissivulla asia oli mainittu mutta linkitykset puuttuivat.
Käytännössä osoittautui, että Facebook oli parhaiten ajan tasalla. Helppoa se ei ollut. Jos olisi kovasti kiinnostunut mitä ajokoirarintamalla oikeasti tapahtuu, on tieto varsin hajallaan.
Todettakoon vielä, että ajokoiratieto ei ole ainoa koiratieto, joka on hajanaista ja vaikeasti seurattavissa.
Taustallahan on luonnollisesti se, että koiramaailman tieto jakautuu monitasoiseen matriisiin. Rotuja on yli 300. Rotujärjestöjä on melkein yhtä paljon. Toisaalta toiminta hajautuu alueellisiin järjestöihin. Esimerkiksi Ajokoirajärjestöllä on 18 alueellista ajokoiraverkkosivua.
Tuohon toiminnalliseen matriisiin kun yhdistetään tekniikkamatriisi, omine nettisivuineen, Facebookeineen tai rotujärjestöjen tai liittojen tarjoamia verkkoalustoihin, on tietohäkkyrä riittävän monimutkainen ja vaikeasti hallittava. Sisällöntuottajille se on melkoinen haaste. Tätä virallista puolta höystää ja sekoittaa vielä monet koirakeskustelupalstat.
Viikonlopun esimerkki osoitti, että valmis kansainvälinen tekninen alusta Facebook osoittautuu helpoksi ja nopeaksi tavaksi päivittää tällaista hektistä tietoa. Facebook-tieto tulee ja menee päiväkohtaisesti, muttei ole hallittavissa vaikkapa jälkipolville.
Pysyvämpään tiedon säilyttämiseen tarvitaan siis tupla tai jopa tripla päivitystä riippuen palveluiden integraatiosta. Ongelmaa monimutkaistaa jatkuva pula ja osaaminen sisällöntuottajista. Joiden pitäisi vielä mieluusti olla osaavia, palkattomia talkooihmisiä.
Verkkopalvelujen kehitys on haasteellista. Erityisen haasteellista on siirtää niin sanotut mainostajat lehdistä verkkoon. Lehtien painaminen pienillä levikeillä on kohtuuttoman kallista verkkoon verrattuna.
Kilpa 2011 oli onnistunut saamaan 82 linkkiä yhteistyökumppanisivuilleen ja kahdeksan etusivulle. Oliko sivu perustettu vain mainostajia varten, vaikka online-tieto pyöri Facebookissa.
Lähivuosien aikana tullaan näkemään monia kokeiluja ja rakennemuutoksia koiratiedon jakelussa.
|
|
Kommentoi kirjoitusta.
Avainsanat:
koira,
verkkopalvelut
|
Torstai 17.11.2011 - Kauko Niemi
Viime viikonloppuna seurasin ajokoirien Suomen Mestaruus ajokoetta Kilpa 2011 tapahtumia netin välityksellä uutisointimielessä, kun Polvijärvelle, Pohjois-Karjalaan ei tuntunut mielekkäältä matkustaa.
Kilpa 2011 oli saanut omat sivunsa, joihin Suomen Ajokoirajärjestön tulospörssisivu tien linkitti. Kennelliiton tiedote ohjasi tapahtuman Facebooksivuille. Tilaisuuden järjestäjän Pohjois-Karjalan Ajokoirayhdistyksen ajankohtaissivulla asia oli mainittu mutta linkitykset puuttuivat.
Käytännössä osoittautui, että Facebook oli parhaiten ajan tasalla. Helppoa se ei ollut. Jos olisi kovasti kiinnostunut mitä ajokoirarintamalla oikeasti tapahtuu, on tieto varsin hajallaan.
Todettakoon vielä, että ajokoiratieto ei ole ainoa koiratieto, joka on hajanaista ja vaikeasti seurattavissa.
Taustallahan on luonnollisesti se, että koiramaailman tieto jakautuu monitasoiseen matriisiin. Rotuja on yli 300. Rotujärjestöjä on melkein yhtä paljon. Toisaalta toiminta hajautuu alueellisiin järjestöihin. Esimerkiksi Ajokoirajärjestöllä on 18 alueellista ajokoiraverkkosivua.
Tuohon toiminnalliseen matriisiin kun yhdistetään tekniikkamatriisi, omine nettisivuineen, Facebookeineen tai rotujärjestöjen tai liittojen tarjoamia verkkoalustoihin, on tietohäkkyrä riittävän monimutkainen ja vaikeasti hallittava. Sisällöntuottajille se on melkoinen haaste. Tätä virallista puolta höystää ja sekoittaa vielä monet koirakeskustelupalstat.
Viikonlopun esimerkki osoitti, että valmis kansainvälinen tekninen alusta Facebook osoittautuu helpoksi ja nopeaksi tavaksi päivittää tällaista hektistä tietoa. Facebook-tieto tulee ja menee päiväkohtaisesti, muttei ole hallittavissa vaikkapa jälkipolville.
Pysyvämpään tiedon säilyttämiseen tarvitaan siis tupla tai jopa tripla päivitystä riippuen palveluiden integraatiosta. Ongelmaa monimutkaistaa jatkuva pula ja osaaminen sisällöntuottajista. Joiden pitäisi vielä mieluusti olla osaavia, palkattomia talkooihmisiä.
Verkkopalvelujen kehitys on haasteellista. Erityisen haasteellista on siirtää niin sanotut mainostajat lehdistä verkkoon. Lehtien painaminen pienillä levikeillä on kohtuuttoman kallista verkkoon verrattuna.
Kilpa 2011 oli onnistunut saamaan 82 linkkiä yhteistyökumppanisivuilleen ja kahdeksan etusivulle. Oliko sivu perustettu vain mainostajia varten, vaikka online-tieto pyöri Facebookissa.
Lähivuosien aikana tullaan näkemään monia kokeiluja ja rakennemuutoksia koiratiedon jakelussa.
|
|
Kommentoi kirjoitusta.
Avainsanat:
koira,
verkkopalvelut
|
|
« Uudemmat kirjoituksetVanhemmat kirjoitukset »
|
|
|
