Älä ota

Lauantai 3.4.2021 klo 10:33 - Kauko Niemi

alaota_IMG_6937.jpg

Pysähdyin eräänä aamuna juttelemaan porrassiivoojan kanssa. Hän kulkee ison ja painavan teollisuusimurin kanssa sekä muiden siivoustarpeiden kanssa porraskäytävästä toiseen. Välineet kulkevat varta vasten tehdyissä kärryissä ja odottavat kärryssä omaa käyttövuoroaan.

Sitten yhtenä varhaisaamuna kärryihin oli lisätty teksti – ÄLÄ OTA. Siis ei syytetty ketään varkaaksi tai muuksikaan. Siinä oli vain käyttäytymisohje jokaiselle harkittavaksi.

Kysyi siivoojalta, että tarvitaanko todella tuollaista informaatiota. Vastaus oli yllättävä. Kyllä tarvitaan. Häneltä on viety imuri jo kahdesti ja nyt ohjeen jälkeen ei kertaakaan.

Ihmisten oman ajattelun kieltäminen tai ainakin rajoittaminen on vakava kehityskulku. Se johtaa vastuuttomuuteen ja pienikin hetki, kun joku ei ole vahtimassa sääntöjen noudattamista käytetään täysimääräisesti hyväksi.

Minulla on nyt hieman paha olo siitä tyylilajista, jolla koronaa torjutaan tällä hetkellä. Näperrellään liuta pieniä yksityiskohtia, joita sitten lain voimalla ja auktoriteettisella asenteella väitetään ainoiksi oikeiksi.

Älä siis ajattele äläkä toimi omien ajatustesi pohjalta, vaan niin kuin me käsketään. Tällä en missään nimessä kannata vastuutonta vapautta, vaan jokaisen oman ajattelun kautta syntyvää parasta mahdollista toimintaa omissa vaihtelevissa tilanteissa, jotta tauti saataisiin lopulta torjuttua.

Tällaiseen vastuuttomaan toimintaanhan meidät on valitettavasti opetettu koko elämän ajan. Tai ainakin kolmisenkymmentä ekaa vuottamme kokonaisuutena vähättelee omaa vastuullista ajattelua.

Kotona vanhemmat tietävät sataprosenttisen tarkasti mitä ja miten lapsen pitää toimia (siis heidän mielestään) missäkin tilanteessa jopa fyysisen väkivallan uhalla. Kuinka usein vanhemmat sopivan tilanteen tullen eivät anna valmista ”oikeaa” ratkaisua, vaan kehottavat lasta miettimään vaihtoehtoja ja tiedostamaan vastuun lopullisesta ratkaisusta. Voi jälkeenkin päin jopa kysäistä miltä se nyt tuntuu ja kehua.

Tässäkään en tarkoita, että lapselle työnnetään kaikki päätösvalta ja vastuu, eli hylätään hänet. Kuitenkin se tunne, että minä tein näin ja nyt se tuntuu aika huonolta. Seuraavalla kerralla lisään harkintaa – kasvattaa erittäin paljon.

Seuraavaksi siirrymme kouluun. Jokainen tunteen nahoissaan sen eron, kun auktoriteettiasemaan ripustautunut opettaja määrää pilkun tarkasti ja myös arvostelee pilkun tarkasti, onko kaikki hänen vaateensa toteutuneet pilkulleen.

Entäs se toinen opettaja, joka antaa erikoismaininnan, jopa paremman numeron oivalluksistasi, vaikkei ne olisikaan täsmälleen oppikirjan ja byrokratian vaatimusten mukaisia, mutta muuten perusteltuja ja oivaltavia. Vain harvat asiat tässä maailmassa ovat joko tai.

Vaihtoehdottomat säännöt jatkuvat rippikoulussa ja etenkin armeijassa. Emmekä koskaan ole päässeet, jaksaneet, viitsineet, innostuneet ajattelemaan asioita useammalta eri kantilta ja tekemään omaehtoisia päätöksiä, joista otamme vastuu, eikä tarvitse etsiä jälkikäteen syyllisiä tapahtumiin.

Työelämässä se pilkun tarkka sääntöjen noudattaminen tappaa kaiken luovuuden. Yritysmaailmassa onkin jo vaihtelukirjo huomattavasti laajempi. Toki sielläkin löytyy niitä missä mutterin kiertämiseen on luotu yksi ja ainoa työtapa ja sitten niitä, joissa tavoitteet on luotu yhdessä sopien ja keinot sallittu yrityksen perusarvojen mukaan.

Toki sääntöjä pitää olla. Tuntuisihan se sekavalta, jos vaikka maantiellä saisi huristella oman mielensä mukaan vasemmalla tai oikealla tai keskellä. Tietenkin tämä listaukseni tuntuu pikalukuna itsestään selvyydeltä, mutta ajatellaanpa ihmisen 30 ensimmäistä elinvuotta yhtenä kokonaisuutena ja kuinka se rakentuu. Tavattoman paljon hukataan huikeaa, piilevää voimavaraa pelkällä pikkutarkalla säätämisellä, joka ei lopputulosta kuitenkaan paranna.

25 - 30 vuotta ahtaissa pihdeissä elänyt ihminen on kuin vasikka keväällä päästessään omalle vapaalle laitumelle. Joku päästää harkiten luovuutensa valloilleen, joku ei tunnista rajoja ja päätyy poliisin saattelemana selittämään tekosiaan.

Joillekin kaikki auktoriteetit ovat muodostuneet vihamiehiksi ja heitä pitää vastustaa, vaikka olisivat tällä kertaa oikeassakin. Tämä on juuri nyt korostuneesti esillä, kun koronatoimenpiteen halutaan kumoon hengenmenon uhallakin, uskoen satuihin kuten pikkulapsena. Mikä on muuttunut?

Toivoa sopii, etteivät viranomaiset ruokkisi ahdistusta pikkupiperryksillään, vaan rakentaisivat yhteistä ymmärrystä.

Omalta kohdalta muistan elävästi, kuinka äiti Hellän suupielet menivät mutruun, kun hän oli eri mieltä tekemisistäni sanaakaan sanomatta. Vahva näytönpaikka minulle, että hoidan homman kunnialla loppuun.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www. finnradio.fm nettiradiossa 4.4.2021 alkaen su, ma ja ke 07.00 ja ti 15.00! (paikallista, Espanjan aikaa)

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, vastuu, kasvaminen, kasvattaminen

Vastuullisuus on menettämässä merkityksensä

Lauantai 20.3.2021 klo 10:00 - Kauko Niemi

 Vastuullisuus_KN212987.jpg

 

Olisi niin mielenkiintoista tietää mitä on liikkunut niiden ihmisten päissä, joiden on ollut pakko järjestää bileitä ja muita joukkotapaamisia viime aikoina. Ja vielä mielenkiintoisempaa olisi kuulla nyt heidän ajatuksiaan saavutetuista tuloksista.

Ainoa, joka on edes hiukan raottanut tuntojaan, on vaihto-opiskelijoiden epäonnisen Lapin reissun järjestäjä: "Harmittaa vietävästi" – ketjussa jo parikymmentä tartuntaa, vaikka muka kaikki suojatoimet olivat harkittuja.

Harkinnasta ei ole tietoakaan Levin isossa, 6000 euroa per viikko maksavassa mökissä järjestetyistä monipäiväisistä bileistä. Ainakin kymmenkunta tartuntaa ja alun toistakymmentä altistusta. Kait meillä oli kuitenkin hauskaa, mitäs muista.

Entäs kun pärskityttää, niin ei muuta kun ilman maskia linja-autoon ja saaliiksi on muodostunut ketjut, joissa on ainakin 64 tartuntaa ja selvittely on aiheuttanut sairaanhoitopiirille 50 000 euron lisälaskun.

Hämeenlinnalaiset abit näkivät tarpeelliseksi bilettää juuri ennen tähän astisen elämän tärkeintä hetkeä, kirjoituksia. Nyt nuoriso on jakautunut kahteen leiriin ja julkaisevat bilettäjien nimiä ja koulut joutuivat hankaliin järjestelyihin, kun altistuneet pitää sijoittaa eri tiloihin ylioppilaskirjoituksissa. Suositus oli kahden viikon kotikaranteeni. Turun opiskelijapiirissä sairastuneita 71 ja altistuneita luokka tuhat.

Mitäs nyt tuosta pikkuflunssasta. Kuolleita on Suomessa noin 800 ja noin kolmannes sairastuneista kärsii pitkäaikaisista ongelmista. Iltalehdessä 40 vuotias Ville kertoo kuinka mitä ihmeellisemmät oireet ovat jatkuneet jo 10 kuukautta.

Millainen on ihmisten vastuunottokyky ja syyllisyydentunne. Vastuuta voi kantaa sekä suurissa että pienissä asioissa. Ihminen on vastuussa sanomisistaan vaikkapa somessa. Sananvapaus on aina kytkettynä vastuuseen mitä sanoo. Et voi ajatella, että sananvapauden nimissä saat sanoa mitä sylki suuhusi tuo.

Monta astetta vakavammassa vastuunmäärittelyssä ollaan jo koronan kanssa, kun ollaan mukana levittämässä virusta, joka on johtanut kuolemaan tai työkyvyn menetykseen. Kukaan suhailija ei voi itse määritellä kuinka vakavaa menoa hän on edistämässä jopa hyvinkin pienellä tekemisellään, vaikkapa sisätiloissa maskittomuudellaan ihmisjoukoissa.

Viranomaiset ovat olleet uuden asian edessä ja heidän vastuunjakonsa on ollut osittain ihmetyksen keskellä. Suomen mediassa on julkaistu kolmen viikon aikana 2075 juttua, jossa on mainittu sana vastuullisuus. Tuntuu kuin vastuu-sanan merkitys olisi hiipunut. Yksi merkityksetön hieno sana puppusageneraattorista. Sanominen ja tekeminen eivät kohtaa.

Mitä se vastuu sitten oikeasti on meille oikeusvaltiossa asuville. Wikipedian mukaan vastuu (vanhahtavasti myös edesvastuu) merkitsee oikeus­tieteellisenä käsitteenä erityistä velvollisuutta, joka henkilölle aiheutuu hänen tekemisensä tai tekemättä jäämisensä vuoksi.

Yleisten oikeus­periaatteiden mukaan jokainen on vastuussa eli korvaus­velvollinen aiheuttamastaan vahingosta. Korvattava vahinko saattaa aiheutua rikoksesta, mutta myös siviilioikeudellisesta sopimuksen rikkomisesta. Vastuu edellyttää yleensä, että teko on tahallinen tai tuottamuksellinen, mutta se voi perustua myös tehtyyn sopimukseen, missä tapauksessa puhutaan sopimusvastuusta.

Vastuu ja vastuullisuus on hieno ja arvokas sana, paitsi ettemme oikein näköjään sisäistä sen todellista merkitystä. Ei taida olla montaakaan yritystäkään, jotka eivät olisi laatineet itselleen määritystä vastuullisuudestaan.

Vastuullisuus elinkeinoelämässä tarkoittaa, että yritys huomioi toimintansa taloudelliset, sosiaaliset ja ekologiset vaikutukset. Vastuulliset yritykset toimivat mahdollisimman kestävällä tavalla ja huomioivat sidosryhmien edut ja odotukset tähdäten samalla kannattavaan liiketoimintaan.

Tietysti minä voin puhua omasta sisäisestä vastuun kokemuksestani, en muiden, jotka ovat aina erilaiset. Vastuullisuushan kulkee kaikkien ihmisten kaikessa tekemisessä. Itselläni ei tulisi mieleenikään, että menisin istuskelemaan mihinkään ravintolaan tai hengailemaan paikkoihin, missä on ihmisiä, edes kävelemään Helsingin vilkkaimmille kaduille, saati johonkin kauppaan vaan katsemaan mitähän olisi tarjolla. Ja vielä ilman maskia.

Olen harkitsemassa jonkinlaista valokuvauskaluston vaihtoa. Olen jo tarkistuttanut ammattilaisella vaihtoon menevät laitteet omalla kustannuksellani. Haluan olla vastuullinen, että myyn sitä mitä sanon enkä sitä mitä luulen.

Onneksi aika moni muukin ajattelee samoin ja tuoreen puhelindatan mukaan Helsingin keskustassa liikkuu vain kolmannes siitä ihmismäärästä, joka liikkui ennen koronaa.

 

Lopuksi ehdotan, että tekisimme jokainen oman ajatusharjoituksen, ettemme ajattelemattomuuttamme tekisi vääriä asioita. Ajattele miltä tuntuu, kun olet omalla toiminnallasi ollut edesauttamassa sukulaisesi, jopa lähimmäisesi tai hyvän kaverin sairastumista koronaan. Ja jos hän on jäänyt henkiin, miltä tuntuu tavata ja todeta mitä minä tein, kun tilanne karkasi käsistä. Voinko saada tyhmyyteni anteeksi.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www. finnradio.fm nettiradiossa 21.3.2021 alkaen su, ma ja ke 07.00 ja ti 15.00! (paikallista, Espanjan aikaa)

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, vastuu, korona,

Vastuullisuudella vatulointia

Sunnuntai 15.9.2019 klo 11:43 - Kauko Niemi

Tunsin itseni vastuulliseksi viime viikolla. Käytin heinä-elokuun vaihteessa majoitusta Ähtärissä. Poikkeuksellisesti lasku luvattiin lähettää jälkikäteen sähköpostilla. Majoituksessa kun ei ollut vastaanottoa. Avain oli koodin takana.

Laskua ei kuitenkaan kuulunut, niin soitin nyt puolentoista kuukauden kuluttua ja kyselin laskua. Majoittaja oli kirjoittanut sähköpostiosoitteeni väärin. Asia selvisi, lasku on maksettu ja lisäbonuksena vastaanotin kiitokset rehellisyydestä, siis vastuullisuudestani. Ainakin omasta mielestäni.

Vastuullisuus tulee vastaan joka käänteessä. Mitä se sitten oikein tarkoittaakaan, kun yritys tai ihminen viestii vastuullisuudesta. Yritys on vastuullinen jossakin asiassa ja sama yritys on toisessa asiassa vastuuton. Tai sitten kuten Jokipiin Pellava, joka ei ole koskaan käyttänyt tuotannossaan kemikaaleja, vaan ollut vesihöyryn varassa vuodesta 1920 lähtien. Juuri pyörineen Habitare-messujen teemana oli vastuullisuus. Vaikkapa huonekaluja, joissa ei käytetä liimaa.

Ylen kolumnissa Pekka Seppänen ihmettelee osuvasti samaa asiaa. Jos vastuullisuus on yhteiskunnassa tärkeää, yhteiskunnan pitäisi määritellä mitä vastuullisuus on. Yhteiskunnan tulisi siinä tapauksessa myös laatia pelisäännöt ja valvoa niiden noudattamista. Itsesääntely on kaunis ajatus, mutta ehkä silti on parempi, että kukaan ei ole tuomari omassa asiassaan.

Keskustelin viime viikolla sijoitustustoiminnan vastuullisuudesta Elite Alfred Bergin toimitusjohtaja Daniel Pasternackin kanssa. Sijoittamisen näkökulmasta tuntuu tuon keskustelun jälkeen huomattavasti järkevämmältä ohjata rahoja yritykseen, joka kehittää vaikkapa aurinkoenergiaa, kuin ostaa puhdasta omaatuntoa jollain lentopäästöjen korvauksilla tai vastaavilla.

Pasternackin arvion mukaan tällä hetkellä vielä vähemmistönä oleva vastuullisuus sijoittamisessa nousee merkittävään rooliin nopeammin kuin osaamme arvioidakaan. Eli rahoja kanavoidaan ainakin sijoittajan omasta mielestä hyvän edistämiseen mieluummin kuin maksellaan oman tunnon tuskissa jotain tilapäisiä kertamaksuja.

Vastuullisuuden määrittäminen sijoittamisessa on tietysti jokaisen sijoittajan arvopohjaan sidottu. Omakohtainen tilanne olkoon tässäkin esimerkkinä, koska haluan päästä eroon Kemiran muutamista osakkeista. Luonnon ja luomun ystävänä en todellakaan halua olla mukana lannoiteteollisuudessa, enkä muutenkaan edistää kemianteollisuutta.

Meistä jokainen on sijoittaja.  Halusimme tai emme, olemme kaikki sijoittajia. Oma asunto on sijoitus. Eläkkeemme maksetaan sijoitustuotoilla. Pankki sijoittaa tilillä olevat varamme uudelleen. Töiden vähentäminen on sijoittamista vapaa-aikaan. Huoli omasta tulevaisuudesta, mutta myös maapallosta voi olla motiivi aloittaa vastuullinen osakesijoittaminen. Näin lohdullisesti todetaan sijoittaja.fi sivulla.

Kuinka moni asunnonostaja miettii elämänsä suurinta sijoitusta, rakennusyhtiön vastuullisuuden näkökulmasta. Rakentamisen laatuongelmat ovat jokapäiväisiä. Onneksi ei vielä kovin usein asunnon rakentaminen jää kokonaan kesken ja ostaja menettäisi rahojaan.

Itselläni on tällä hetkellä kaksi rakennusyhtiötä sulkulistalla, joiden asuntojen ostoja pidän liian suurena riskinä. Yritysten toiminta ja kytkökset eivät ole minun kriteereiden mukaan vastuullisia.

Otetaanpa tähän ajatusleikki vastuullisuudesta, siitä kuinka suomalaiset ihmiset lihovat ja sairastuvat enemmän ja enemmän. Toimivatko silloin elintarviketeollisuus ja kauppa tässä asiassa vastuullisesti, kun yrittävät myydä vain mahdollisimman paljon epäterveellistä ja lihottavaa ruokaa?

Jos yksittäisen ihmisen pitäisi valita sijoituskohteeksi tässä tilanteessa vastuullisesti toimiva kauppaketju, niin sen kassoilla ei olisi makeisia. Sen päivittäisissä tarjouksissa ei olisi huikeita houkutuksia sokeroiduilla virvoitusjuomilla. Vaan parhaille myyntipaikoille olisi sijoitettu tutkitusti terveellisiä tuotteita. Se olisi kaupan vastuullisuuden suunta.

Toki lihavuusongelman poistamista ei tulisi sälyttää kokonaan ruokateollisuuden ja kaupan vastuulle. Yhteiskunnan lainsäädännöllisiin toimenpiteisiin voisi kuulua vaikkapa huomattavan reilu, koukuttavan lisätyn sokerin verotus.

Seurauksena suomalaisissa kodeissa heitetään sekä vastuullista että vastuutonta ruokaa roskiin 120–160 miljoonaa kiloa vuodessa. Tämä selvisi viime viikon hävikkiviikon raporteissa.

Se tarkoittaa jokaista suomalaista kohti 20–25 kiloa vuodessa. Roskiin päätyvän ruuan päästöt vastaavat noin 100 000 keskivertohenkilöauton vuosittaisia hiilidioksidipäästöjä.

Vastuullisuus ei ole koskaan yksittäinen teko silloin tällöin, vaan sen pitää olla luotettavasti läsnä kaikessa.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa ma 16.9.2019 alkaen ma ja ke klo 08:00 sekä to ja pe klo 14:00 (paikallista, Espanjan aikaa)

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, vastuullisuus, Jokipiin Pellava, Yle, Pekka Seppänen, Daniel Pasternack, Elite Alfred Berg, Ähtäri, ruokahävikki

Meitä opetetaan uusavuttomiksi kasakoiksi

Torstai 27.11.2014 klo 13:02 - Kauko Niemi

Suomalaiset ovat 30 – 50 vuoden kuluttua uusavuttomia kasakoita. Ainoa tarpeellinen ajatus päässämme on kuinka kierretään byrokratian millin tarkkoja määräyksiä ja vedetään välistä.

Jokaisesta asiasta löytyy laki ja sitä tulkitaan monella eri tavalla. Ihmisen ei tarvitse omilla pienillä aivoillaan miettiä mitään, puntaroida mitään kuinka arvottaa asioita ja asettaa niitä hyvän, pahan, hyväksyttävän kehyksiin.

Meillä on erinomainen tulevaisuudenkuva tuossa naapurissa, missä omat mielipiteet, ajattelu ja tekeminen ovat historian saatossa olleet kiellettyä ja on seurattu yhtä totuutta. Se on kulttuuri, johon meitä nyt saatellaan vaivihkaa.

Meistä tulee uusavuttomia, kun oma tulkinta on rajattu minimiin. Meistä tulee niitä presidentti Niinistön mainitsemia kasakoita, jotka vetävät välistä, ottavat sen mikä on huonosti kiinni.

Byrokratia näyttää lyhyellä tähtäimellä suurelta ja hienolta ahkeroinnilta. Kiirettä pitää kun pitää niin ja niin monta lakia säätää. Kiirettä pitää virkamiesportaassa, kun pitää pilkkuja vahtia. Halvemmalla päästäisiin, kun kopioitaisiin Itä-Saksan malli, jossa kaikki vahtivat kaikkia, niin ei tarvittaisi näin suurta virkamiesarmeijaa.

Onko kukaan arvioinut sitä kulttuurillista muutosta vuosien saatossa, mikä tapahtuu tällä tiellä, kun ihmisten oma vastuu ja vapaus ulkoistetaan hallinnolle. Voisiko joku selvittää vaikka vuodesta 1930 lähtien kuinka monta lakia vuosittain Suomeen on säädetty.

Omasta lapsuudestani en muista enkä tiedosta yhtään lakia, jolla olisi leikkejäni määritelty mikä on turvallista ja mikä ei. Silti olen edelleen hengissä.

Minulle opetettiin tai ainakin opin kaksi asiaa, jotka ovat voimakkaasti elämääni ohjanneet – älä tee pahaa ja älä valehtele. Sitten käytännön tilanteissa olen kulloisenkin tapauksen kohdalla oman ajattelun kautta joutunut päättelemään pahantekemisen ja valehtelun rajat ja joutunut ottamaan vastuun tekemisistäni.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: vastuu, byrokratia, kasakka, Sauli Niinistö, kulttuuri

Omistaja luikki paikalta

Perjantai 15.6.2012 - Kauko Niemi

Kuukauden sisällä on ollut jo kolme koiran purematapausta, josta koiran omistaja on luikkinut tiehensä. Tuntuu käsittämättömältä.

Käsitys siitä, että koiran omistaja olisi keskimääräistä vastuullisempi henkilö alkaa tuntua kovin väärältä luulolta. Ihminen joka ottaa koiran sitoutuu siihen 10 – 15 vuodeksi. Ottaa vastuu eläimen jokapäiväisestä hyvinvoinnista ja sitten yks kaks yllättäen ei otakaan vastuuta siitä mitä lemmikki tekee.

Viimeisin tapaus Vantaalla, missä vapaana ollut koira puri 8-vuotiasta poikaa ja koiran omistaja poistui paikalta purreen koiran ja muiden koiriensa kanssa. Virhe on jo siinä, ettei koiraan voi koskaan luottaa niin paljon, että sitä voisi pitää vapaana. Siksi siihen on säädetty oikein lakikin, jotta asia olisi täysin selvä kaikille koiranomistajille.

Tällä hetkellä luonto on täynnä erilaisia poikasia, jotka herättävät koiran vainut. Siis ei tarvitse olla edes lapsi tai isompi ihminen, kun rakas lemmikki äkkiarvaamatta tekee omia vaistonvaraisia ratkaisujaan, joita ei koirakoulussa opeteta eikä opita. Ne ovat verenperintönä siltä ajalta kun kaikki koirat ovat olleet enemmän tai vähemmän saalistajia. Joillakin nykyroduilla ja yksilöillä ominaisuuden esiintyvät useammin ja herkemmin kuin toisilla.

Vahinkoja tapahtuu kaikissa asioissa ja kaikissa toiminnoissa, niin liikenteessä, harrastuksissa kuin koiran kanssa. Vahingon sattuessa se viimeisin keino pitäisi olla vahinkopaikalta karkaaminen. Voihan kyseessä olla sellainenkin vahinko, jonka uhri tarvitsee apua. Uhrien heitteillejättö on vastuutonta.

Monesti on mietityttänyt, että mikä tällaiseen tilanteeseen ajaa. Onko kyse silloinkin kun koira on ollut kytkettynä oma häpeä, ettei pysty koiraansa hallitsemaan. Onko kyse jopa koiran menettämisen pelko.




Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: koira, vastuu, onnettomuus

Ostetaan yhteisvastuurahoilla koiranpentuja

Keskiviikko 23.2.2011 - Kauko Niemi

Apua yksinäisille nuorille ”Joka kymmenes suomalainen nuori kokee itsensä yksinäiseksi. Joka viidennellä yläasteikäisistä pojista ei oman arvionsa mukaan ole yhtään todellista ystävää. Yksinäisyys on Suomessa eri-ikäisten ihmisten todellinen, vakava ongelma”, sanoi tasavallanpresidentti Tarja Halonen avatessaan yhteisvastuukeräyksen.

Tämän vuoden yhteisvastuukeräys pureutuu yksinäisyyteen. Suomessa Yhteisvastuun tuella tarjotaan yläkoululaisille uudenlaista tukioppilastoimintaa, jossa vanhemmat tukioppilaat auttavat nuorempia koululaisia vahvistamaan ystävyyssuhteita. Nuorten turvatalojen yksinäisille asiakkaille koulutetaan ja välitetään ystäviä. 13-20-vuotiaille nuorille järjestetään vertaistukiryhmiä, joissa yksinäisyyttä opitaan käsittelemään. Hankkeen toteuttavat Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Suomen Punainen Risti ja Suomen Mielenterveysseura yhdessä seurakuntien kanssa.

Monet tutkimukset todistelevat koiran vaikutuksen terveyteen monin eri tavoin, eikä vähiten yksinäisyyteen. Koiran omistajat tietävät kuinka helppoa on aloittaa keskustelut lenkkipolulla, koirapuistoissa ja kaduilla. Onhan kummallakin yhteinen intressi reilusti esillä hihnan päässä. Lupa pysähtyä. Siinä koirat haistelevat toisiaan ja taluttajat vaihtavat päivän kuulumisia.

Olisiko löydettävissä niitä yksinäisyydestä kärsiviä, jotka haaveilevat koirasta, mutta joilla ei ole varaa siihen tai perheissä pannaan hanttiin koiran hankintaa?

Koira avaisi ovia monenlaisiin harrastuksiin, leireihin ja yhdessäoloon. Koira on hyvä silta sosiaalisempaan elämään, kun ei tarvitse esitellä itseään, vaan yhteinen kiinnostus kanavoituu koirien kautta.

Sosiaalista kanssakäymistä voi hyvin tukea myös tukemalla kaverikoiratoimintaa. Kaverikoirille löytyisi huomattavasti enemmän käyttöä, mitä nyt pystytään toteuttamaan.

Tässäkään tapauksessa koira ei voi olla lyhytaikaista lääkettä oireisiin. Tarkalla seulalla olisi varmasti löydettävissä aitoja eläinystävällisiä tapauksia, jotka pystyisivät sitoutumaan lemmikkiin seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi.

Koiran ikä on loppujen lopuksi aika sopiva jakso ihmisen muutokselle. Ei yksinäisyyttä karkoteta ja sosiaalisuutta rakenneta yhdessä yössä, eikä muutamassa vuodessakaan. Muutos ja kehittyminen vaatii ihmiseltä vuosien mittaisen matkan, jota koira hyvin tukisi.

2 kommenttia . Avainsanat: koira, yhteisvastuu, yksinäisyys