Älä ota

Lauantai 3.4.2021 klo 10:33 - Kauko Niemi


alaota_IMG_6937.jpg

Pysähdyin eräänä aamuna juttelemaan porrassiivoojan kanssa. Hän kulkee ison ja painavan teollisuusimurin kanssa sekä muiden siivoustarpeiden kanssa porraskäytävästä toiseen. Välineet kulkevat varta vasten tehdyissä kärryissä ja odottavat kärryssä omaa käyttövuoroaan.

Sitten yhtenä varhaisaamuna kärryihin oli lisätty teksti – ÄLÄ OTA. Siis ei syytetty ketään varkaaksi tai muuksikaan. Siinä oli vain käyttäytymisohje jokaiselle harkittavaksi.

Kysyi siivoojalta, että tarvitaanko todella tuollaista informaatiota. Vastaus oli yllättävä. Kyllä tarvitaan. Häneltä on viety imuri jo kahdesti ja nyt ohjeen jälkeen ei kertaakaan.

Ihmisten oman ajattelun kieltäminen tai ainakin rajoittaminen on vakava kehityskulku. Se johtaa vastuuttomuuteen ja pienikin hetki, kun joku ei ole vahtimassa sääntöjen noudattamista käytetään täysimääräisesti hyväksi.

Minulla on nyt hieman paha olo siitä tyylilajista, jolla koronaa torjutaan tällä hetkellä. Näperrellään liuta pieniä yksityiskohtia, joita sitten lain voimalla ja auktoriteettisella asenteella väitetään ainoiksi oikeiksi.

Älä siis ajattele äläkä toimi omien ajatustesi pohjalta, vaan niin kuin me käsketään. Tällä en missään nimessä kannata vastuutonta vapautta, vaan jokaisen oman ajattelun kautta syntyvää parasta mahdollista toimintaa omissa vaihtelevissa tilanteissa, jotta tauti saataisiin lopulta torjuttua.

Tällaiseen vastuuttomaan toimintaanhan meidät on valitettavasti opetettu koko elämän ajan. Tai ainakin kolmisenkymmentä ekaa vuottamme kokonaisuutena vähättelee omaa vastuullista ajattelua.

Kotona vanhemmat tietävät sataprosenttisen tarkasti mitä ja miten lapsen pitää toimia (siis heidän mielestään) missäkin tilanteessa jopa fyysisen väkivallan uhalla. Kuinka usein vanhemmat sopivan tilanteen tullen eivät anna valmista ”oikeaa” ratkaisua, vaan kehottavat lasta miettimään vaihtoehtoja ja tiedostamaan vastuun lopullisesta ratkaisusta. Voi jälkeenkin päin jopa kysäistä miltä se nyt tuntuu ja kehua.

Tässäkään en tarkoita, että lapselle työnnetään kaikki päätösvalta ja vastuu, eli hylätään hänet. Kuitenkin se tunne, että minä tein näin ja nyt se tuntuu aika huonolta. Seuraavalla kerralla lisään harkintaa – kasvattaa erittäin paljon.

Seuraavaksi siirrymme kouluun. Jokainen tunteen nahoissaan sen eron, kun auktoriteettiasemaan ripustautunut opettaja määrää pilkun tarkasti ja myös arvostelee pilkun tarkasti, onko kaikki hänen vaateensa toteutuneet pilkulleen.

Entäs se toinen opettaja, joka antaa erikoismaininnan, jopa paremman numeron oivalluksistasi, vaikkei ne olisikaan täsmälleen oppikirjan ja byrokratian vaatimusten mukaisia, mutta muuten perusteltuja ja oivaltavia. Vain harvat asiat tässä maailmassa ovat joko tai.

Vaihtoehdottomat säännöt jatkuvat rippikoulussa ja etenkin armeijassa. Emmekä koskaan ole päässeet, jaksaneet, viitsineet, innostuneet ajattelemaan asioita useammalta eri kantilta ja tekemään omaehtoisia päätöksiä, joista otamme vastuu, eikä tarvitse etsiä jälkikäteen syyllisiä tapahtumiin.

Työelämässä se pilkun tarkka sääntöjen noudattaminen tappaa kaiken luovuuden. Yritysmaailmassa onkin jo vaihtelukirjo huomattavasti laajempi. Toki sielläkin löytyy niitä missä mutterin kiertämiseen on luotu yksi ja ainoa työtapa ja sitten niitä, joissa tavoitteet on luotu yhdessä sopien ja keinot sallittu yrityksen perusarvojen mukaan.

Toki sääntöjä pitää olla. Tuntuisihan se sekavalta, jos vaikka maantiellä saisi huristella oman mielensä mukaan vasemmalla tai oikealla tai keskellä. Tietenkin tämä listaukseni tuntuu pikalukuna itsestään selvyydeltä, mutta ajatellaanpa ihmisen 30 ensimmäistä elinvuotta yhtenä kokonaisuutena ja kuinka se rakentuu. Tavattoman paljon hukataan huikeaa, piilevää voimavaraa pelkällä pikkutarkalla säätämisellä, joka ei lopputulosta kuitenkaan paranna.

25 - 30 vuotta ahtaissa pihdeissä elänyt ihminen on kuin vasikka keväällä päästessään omalle vapaalle laitumelle. Joku päästää harkiten luovuutensa valloilleen, joku ei tunnista rajoja ja päätyy poliisin saattelemana selittämään tekosiaan.

Joillekin kaikki auktoriteetit ovat muodostuneet vihamiehiksi ja heitä pitää vastustaa, vaikka olisivat tällä kertaa oikeassakin. Tämä on juuri nyt korostuneesti esillä, kun koronatoimenpiteen halutaan kumoon hengenmenon uhallakin, uskoen satuihin kuten pikkulapsena. Mikä on muuttunut?

Toivoa sopii, etteivät viranomaiset ruokkisi ahdistusta pikkupiperryksillään, vaan rakentaisivat yhteistä ymmärrystä.

Omalta kohdalta muistan elävästi, kuinka äiti Hellän suupielet menivät mutruun, kun hän oli eri mieltä tekemisistäni sanaakaan sanomatta. Vahva näytönpaikka minulle, että hoidan homman kunnialla loppuun.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www. finnradio.fm nettiradiossa 4.4.2021 alkaen su, ma ja ke 07.00 ja ti 15.00! (paikallista, Espanjan aikaa)

 

 

Avainsanat: Finnradio, vastuu, kasvaminen, kasvattaminen


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini