Kaiken minkä ihminen rakentaa, se on rikottavissaa

Lauantai 18.6.2022 klo 12:48 - Kauko Niemi

alaota_IMG_44492.jpg

 Porrassiivojalta Helsingissä varastettiin kolmasti ilmurikärryt, kunnes hän kiinnitti ihmisten tiedoksi, ettei niitä saa ottaa. Varkaudet loppuivat.

Pysähdyin miettimään laajan somekeskustelun jälkeen kuinka kummallista välistä vetäjien aikaa elämmekään. Ihminen ei oikeastaan ota omaehtoista vastuuta mistään tekemisistään – ainoastaan oma näkökulma ja oma hyöty ratkaisevat.

Onko aina ollut näin – ei ole. Onko sääntö-Suomi vuosien saatossa kasvattanut meidät siihen, että jos joku asia ei ole kielletty niin se on sallittu. Kuinkahan paljon menee turhaa aikaa ja rahaa uusien tuotteiden ja palvelujen kehittämisessä. Uusi toiminta syntynee helposti, mutta väärinkäytösten minimointi onkin jo oma kokonaisuutensa.

Somessa käytiin myös mielenkiintoista keskustelua luutalukoista ja kuinka sitä aikoinaan käytettiin. Luutalukon käyttö oli aikoinaan maaseudulla melko yleistä. Kun talo jäi tyhjäksi ulko-ovelle laitettiin merkiksi pönkä, joka yleisesti oli luuta tai harja.

Minäkin olin siinä onnellisessa tilanteessa, etteivät avaimet unohtuneet koskaan kotiin. Minulla ei vain ollut koskaan kodin avaimia. Taisihan lapsuudenkodissani olla pääovessa kuitenkin toimiva lukko, mutta hankalaahan se olisi ollut, jos jokaiselle olisi pitänyt monistaa avain. Siis käytössä oli luutalukko. Ilman luutaa joku oli kotona ja luuta ovella talo oli tyhjä. Ja siihen luotettiin.

Eikä se ollut suurikaan yllätys, joku koditon kiertolainen vaikkapa Kiiskisen Tauno oli nukkumassa aamulla tuvan lattialla. Tauno kutsuttiin aamukahville ja hän saattoi jäädä ruokapalkalla useammaksi päiväksi töihin ja jatkoi sen jälkeen matkaansa.

Tuota luottamusta ei ole nyt olemassa. Minun asunnon ovessa tietysti viimeistä huutoa oleva lukko ja samalla avaimella toimiva toinen eli turvalukko. Siis asunnon ja porrashuoneen välillä. Asunnossani on kaksi turvakameraa, joiden tulkintoja voin tarkistaa puhelimellani. Porraskäytävän ulko- ja pihaovet ovat aina lukittuina samoin kun sisäpihalle johtavan porttikongin portti.

Näin ovat siis turvallisuusnormit ja käytännöt muuttuneet muutamassa vuosikymmenessä. Veikkaan kuitenkin, että perustietämys siitä, ettei toisen omaisuutta saa ottaa omaan käyttöön ei ole juurikaan muuttunut vaan muutos on tapahtunut vastuunkantokyvyssämme.

Parhaillaan jumissa on ajokorttilaki, joka sallisi ajokortin 17-vuotiaille. Nuorison vastuunottokyky näyttäisi olevan kuitenkin melko huono ja nyt halutaan saada lisää tietoa 17-vuotiaiden onnettomuusalttiudesta, ennen kuin asia etenee. Näyttää myös siltä. että vastuu kortista ja sen käytöstä siirtyisi Traficomilta perheille. Siirto olisi erittäin suositeltavaa.

Siitäkin nuorison vastuullisuus on kovin kaukana, kun jengi kadulla hyökkää kimppuun ja varastaa toiselta jonkin kovasti halutun merkkivaatteen.

Vastuullisuus on pelkkää sanahelinää esimerkiksi yritysten viestinnässä. Se kasvattaa meidät myös siihen, ettei sitä vastuuta tarvitse niin kovin tarkkaan tulkita, saati miettiä. Kyllähän se sitten lakituvassa nähdään, kuka on syyllinen - tuskin ainakaan minä. Tai jos olen, on lakia tulkittu väärin.

Lain mukaan minä olen vastuussa omasta terveydestäni ja hyvinvoinnistani. Ei minun tarvitse napsia lääkärin määräämiä statiineja tai muitakaan pillereitä. Siis niitä, joita lääkäri on käypähoitosuosituksen perusteella luulon ja tiiedon ristiriidassa reseptiin kirjoittanut.

Kuinka moni oikeesti on ottanut vastuun hyvinvoinnistaan liikkumalla, oikealla ravinnolla ja hyvillä unilla ja palautumisella – siis lääkkettömällä elämällä - aniharva kunhan vain seurataan muotidieettejä, lääketehtaiden maksettuja tutkimuksia ja sorrutaan ruokateollisuuden synnyttämään riippuvuuteen.

Vastuun ja luottamuksen kasvattaminen ei ole yhden yön juttuja. 50-60 vuodessa luutalukko on vaihtunut moninkertaiseen huipputekniseen lukitukseen. Jos ei asiaan kiinnitetä huomiota perheissä varhaiskasvatuksessa, kouluissa tilanne vain pahenee ja vastuuttomuus tulee kasvamaan hankaliin mittasuhteisiin.

Hyvän parisuhteen tunnistaa kahdesta asiasta: tavasta olla vuorovaikutuksessa ja tavasta riidellä. Näin tiivistää psykoterapeutti Niina Niemeläinen.

– Parisuhde on kuin yhteisyritys, jossa katsotaan samaan suuntaan, mutta kuitenkin muistetaan, että meistä jokainen voi olla vastuussa vain itsestämme ja omista tekemisistämme. Emme voi muuttaa toista.

Näistä ajatuksista ja itsestään on kunkin hyvä aloittaa, äläkä missään tapauksessa odota ministeriöiden piperrettyjä määrityksiä vastuullisuudesta, joita sitten Valvira vahtii.

Tämän blogin äänimersio on kuultavissa Finnradio.fm sivulla 19.6.2022 alkaen

 

 Lisää aiheesta:

New Yorkin sydän on rikki

Vihapuheen salliminen on tien alku – sen päässä odottaa väkivalta

Nainen vedätti 700 000 eroa yhteiskunnalta

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio.fm, vastuullisuus, luutalukko, ajolorttilaki, terveys, hyvinvointi, riippuvuus, parisuhde,

Jonkinlainen sopu kyllä syntyy

Lauantai 8.1.2022 klo 22:40 - Kauko Niemi

 

Korona_IMG_E11761.jpg

Tällä viikolla alkaa historian ensimmäisten aluevaalien ennakkoäänestys. Valitettavasti kuvan jonossa ei ole innokkaita äänestäjiä, vaan jonottajia korona-testiin. Koronakin näyttelee jonkinlaista osaa vaaleissa.

Otsikon mukainen näkemys on varsin yleinen, kun kuuntelee ja lukee erilaisia kommentteja hyvinvointialueiden hallinnon muodostamisesta. Sekavuudella ja näkemyseroilla ei tunnu olevan rajaa. Millainen sopu sitten tämän vuoden aikana syntyykään, kun ensi vuoden alusta alkavat hyvinvointialueet toimia.

Nyt olen onnellinen, että asun Helsingin alueella ja minulla ei ole äänestysoikeutta. Ja miksi onnellinen? Nämä olisivat todennäköisesti elämäni ensimmäiset vaalit, jotka olisin jättänyt väliin. Minulle äänestys on niin tärkeä osa demokratiaa, että olen tähän asti ollut täysin varma miksi äänestän jotakuta ehdokasta. Jos minulla olisi ollut oikeus, olisi nämä todennäköisesti todellakin ollut elämäni ensimmäiset väliin jääneet vaalit.

Lueskelin useita sivuja pitkän ministeriön strategiapaperin ja yritin ymmärtää kuinka asiassa edetään. Tavattoman fiiniä tekstiä tuotettuna puppusanageneraattorilla. Kaikki on mahdollista kun vain jonkinlainen sopu syntyy eri kuntien ja kaupunkien välillä.

Aika monesti miettinyt, että onko kyseessä vuosien mittaan syntynyt poliittinen pakkomielle, vain syntyisikö ihan oikeasti jotakin toiminnallista hyvää kahdella ikään kuin päällekkäisellä mallilla. Entä jos lakkautettaisiin kunnat ja kaupungit ja siirrettäisiin kaikki toiminnot aluehallinnoille. Ainakin byrokratiaa saataisiin vähennettyä.

Olisiko uusista toimintatavoista ja tekniikoista löytynyt ratkaisuja. Näinhän tapahtui Sotkamossa, missä vuoteen ei ole ollut ruuhkia eikä jonoja terveyskeskuksessa ja pääosin kaikki ovat tyytyväisiä. Samaa on yritetty muuallakin Suomessa mutta surkein lopputuloksin.

Sotkamolainen lääkäri avasi haastattelussa ihan perusasioita. Hän on toiminut lääkärinä samassa paikassa vuosikymmenet ja tuntee ja tietää tapaukset, joten etähoidon on mahdollista onnistua, kun tunnetaan ja tiedetään kulloinenkin tapaus. Tätä tietoa ei synny silloin kun lääkäri lukee vain kannasta mitä edellinen lääkäri on joskus kirjoittanut jossakin tapauksessa.

Jos hyvinvointialueilla on tavoitteena rakentaa huipputehokkaita ja kustannuksia säästäviä terveystuotantolinjoja, joissa mitataan kuinka monta ongelmallista asiakasta saadaan tunnissa läpi ja kuinka pienillä kustannuksilla. Silloin on unohtunut ihan perusasia – henkisen tai fyysisen hoidon tarpeessa oleva yksilöllinen ihminen.

Palokuntien kohdalla tilanne saattaa olla hieman helpompi. Kun talo palaa niin se pitää sammuttaa ammattitaidolla kohteen mukaan.

Suuri epätietoisuus vallitsee päässäni myös sen suhteen mikä on se paras kombinaatio, joka pitäisi äänestyksessä syntyä. Kuinka suuri osa tulevien hyvinvointialueiden hallinnosta pitäisi olla terveyden ja hyvinvoinnin osaajia ja mikä osuus politiikkaa. Pelkkään polotikointiin en jaksa uskoa, vaikka se lainsäädännöllisesti ja rahoituksellisesti onkin erittäin tärkeää.

Poliitikon valinta on myös puolueen valinta. Sitä en ole koskaan tehnyt enkä haluaisi nytkään tehdä. Poliitikko tuskin tässäkään tapauksessa ajattelee ensisijaisesti muuta kuin omaa ja puolueensa saavuttamaa asemaa. Yle aloitti juuri mielenkiintoisen juttusarjan. Yle selvittää, ovatko poliitikkojen vaalikeskusteluissa esittämät väitteet tosia, epätosia vai siltä väliltä.

Helsinki onnistui keplottelemaan ulos koko muutoksesta. Onko se hyvä vai huono, sitä ei tiedä kukaan. Omakohtaisesti vain tiedän, ettei itselläni ole yhtään tosimyönteistä kokemusta terveyskeskuskäynneistäni. En ole kertaakaan kohdannut samaa henkilöä kahdesti. Homma alkaa aina alusta ja päätyy johonkin ”kokeiluun.”

Tämä blogini on täynnä kysymysmerkkejä ja ihmettelyjä. Sinä joka olet ymmärtänyt mitä kaikkea hyvää muutos tuo tullessaan, niin sinun pitää äänestää ja pitää yllä demokraattisen päätöksenteon perusasetelmaa.

Ehkä nämä asiat selkenevät minullekin jossakin vaiheessa ja saattaa olla etten ole ainut ihmettelijä tässä maassa ja tässä tilanteessa.


Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa 10.1.2022 alkaen ma ja ke 07.00 ja 14:00 Suomen aikaan

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio.fm, aluevaalit, äänestys, hyvinvointialue,

Minun elämäni kiky

Perjantai 10.6.2016 klo 12:00 - Kauko Niemi

Menneitä ei nyt kannattaisi hirveästi muistella, mutta näitä työmarkkina-asioiden vatulointia seuratessa jotenkin tuntuu, etten ole samalla aaltopituudella yleisen käsityksen kanssa. Omat ajatukseni työstä ja työmarkkinoista eivät juurikaan ole muuttuneet koko elämäni aikana, eikä edes 40 vuotisen palkkatyöläisurani aikana.

Kasvoin ympäristössä, missä töitä tehtiin silloin kun niiden aika oli. Ei koskaan neuvoteltu luonnon kanssa milloin jyviä pitäisi piilottaa ja odottaa satoa. Koskaan ei neuvoteltu luonnon eikä kenenkään muunkaan kanssa milloin piti tehdä mitäkin ja millä korvauksella.

Ainoan poikkeuksen nuoruudessani teki sokerijuurikas. Sen harventamisesta minulle maksettiin erillinen korvaus metrien mukaan, jotka itse mittasin ja ilmoitin rehellisesti. Näillä rahoilla ostin teini-ikäisenä ensimmäisen, oman polkupyöräni.

Perusteita tästä maksamisesta ei oikein koskaan selvitetty, mutta tulkitsen, että juurikas oli tavallaan ylimääräistä bisnestä. Juurikkaastahan ei koskaan tehty omin voimin perheelle yhteistä ruokaa, eikä muutenkaan käytetty päivittäistalouden yhteiseen pyörittämiseen.

Tapani jatkuivat ensimmäisessä oikeassa työpaikassa. Tein töitä ja kun sain jonkin osan valmiiksi, niin pidin kahvitauon ennen seuraavan vaiheen alkua. Viritin ja lopputarkastin sekä pakkasin maantietyömailla käytettäviä keltaisia varoitusvilkkuja.

Tätä kesti kolmisen viikkoa, kunnes ”valtuuskunta” otti minut puhutteluun ja ilmoitti, että kahvitauko alkaa tasan 14:00, oli työvaihe mikä tahansa, niin ruuvimeisseli putoaa kädestä. Samalla ilmoitettiin, että käsienpesuaika alkaa 15:55 ja kellokortti leimataan 16:00 oli työvaihe mikä tahansa. Vaikka yksi vilkku olisi puuttunut ja toimitus Norjaan olisi saatu lähtemään tänään eikä huomenna.

Samaisessa yrityksessä lähdin eräänä päivänä keikalle Helsingistä Kemiöön ja kun yrityksen tekninen johtaja oli menossa samaan paikkaa, samaan aikaan ja samaan projektiin. Yhteistä hyvää ajatellen lyöttäydyin hänen autoonsa aikaa ja kustannuksia säästääkseni. Tämän jälkeen ”valtuuskunta” otti jälleen puhutteluun, että veljeilen herrojen kanssa.

Kahdeksan kuukauden jälkeen ahdistus kasvoi niin suureksi, että vaihdoin työpaikkaa. Eihän tällaisella mentaalilla saavuteta mitään yhteistä hyvää. Yhteisen hyvän tavoittelu ei tosin kuulunutkaan kulttuuriin.

Seuraava vastenmielinen luokittelukokemus tuli Kokkolan silloisella Rikkihappotehtaalla, missä olin virittämässä magneettisia määränmittareita. Minun olisi pitänyt mennä lounaalle eri henkilökuntaruokalaan kuin siinä päivien mittaan tutuksi tulleet kaverit, jotka olivat duunareita ja minut luokiteltiin toimihenkilöksi ja sitten oli tuolla tehtaalla kolmaskin kanttiini ylemmille toimihenkilöille.

Ehkä nämä arvomaailmaani vastaan tulleet kokemukseni ohjasivat tieni monikansallisten yritysten palvelukseen, missä yhteisiä tavoitteita arvostettiin aikaansaannosten kautta. 17 vuoden työkokemukseni oli toki vain kahdesta organisaatiosta. Kummassakaan en kertaakaan joutunut tilanteeseen, jossa olisi koskaan neuvoteltu yrityksen ja työntekijöiden välisistä suhteista, vaan tavoitteista ja niiden toteutumisista. En myöskään kuulunut minkään valtakunnan työntekijäliittoon. En kokenut tarpeelliseksi.

Työelämäni ilmapiirin käännekohta tapahtui loikatessani aidan toiselle puolelle toimittajaksi. Silloinkin kyllä puhuttiin tavoitteista ja juttujen hyvyydestä, lehtien levikkikasvuista jne, mutta niillä ei käytännössä ollut juurikaan suoraa korrelaatiota esimerkiksi palkkakehitykseen. Me teimme työtämme hyvin tai huonosti ja Journalistiliitto neuvotteli prosenteista ja työnantaja näytti mielihyvin pidättäytyvän prosentin kymmenyksissä.

Näiden vuosikymmenten jälkeenkään en oikein usko, että todellista menestystä ja kilpailukykyä kasvatetaan rakentamalla keinotekoisia barrikaadeja ja voimistamalla asenteita minulle, sinulle.

Puppusanageneraattoreilla tuotetut hokemat yhteisestä tekemistä, yhteiseen hiileen puhaltamiseta eivät toteudu käytännössä, jos kaiken pohjalla on prosentin kymmenesosilla määritellyt lokerot, tehtävät ja asenteet.

2 kommenttia . Avainsanat: kilpailukyky, kiky, työhyvinvointi, palkka,

Uimakauden aloituksen kunniaksi tänään tuli 50 km täyteen

Keskiviikko 5.6.2013 klo 14:42 - Kauko Niemi

Tänään voi siis avata uimakauden, kun tämän alkuvuoden lämmittelyuintikilometrejä on kertynyt 50 kilometriä.

Alkuvuosi on käynnistynyt liikunnallisesti melko mukavasti, vaikka helmi-maaliskuun vaihteessa viaton kaatuminen suksilla aiheutti yhden selkänikaman murtumisen. Oireettomuus saattaa kestää jopa kahdeksan kuukautta.

Alkuvuonna rekisteröityjä liikuntasuoritteita on kertynyt kaikkiaan 141 kappaletta ja niihin olen käyttänyt aikaa 146 tuntia. (119 suoritusta / 144 tuntia /2012) Siis aktiivisuus kutakuinkin samalla tasolla.

Eniten aikaa olen käyttänyt uimiseen ja toiseksi eniten kävelylenkkeihin. Seuraavina tulevat hiihto, kuntosali, patikointi. Hyvää vauhtia kärkilajien joukkoon on kiilaamassa fillarointi.

Nämähän ovat tietysti suoritteita ja numeroita, mutta mihin se on johtanut. Alkuperäinen tavoite vuonna 2011 oli verenpaineen pitäminen kurissa, toimii hyvin edelleen. Painoa on edelleen liikaa jostakin merkillisestä syystä, jota en ymmärrä. Muutenhan olisin melkein 10 kiloa kevyempi.

Olisin valmis uskomaan, että yksi seuraus tästä kaikesta on se, että viimeisin flunssa on ollut reilu puolitoistavuotta sitten. Osasyynä voi olla myös reilu yliannos d-vitamiinia sekä sinkkiä ja maitohappobakteereja.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: uinti, kuntoilu, terveys, hyvinvointi

Uinti on ulkoilulaji

Maanantai 6.5.2013 klo 20:35 - Kauko Niemi

Tänään olen avannut ulkouintikauden uimastadionilla. Ensimmäisen kilometrin jälkeen on pakko sanoa, että uinti on ulkoilulaji.

Kuulen jo korvissani kommenttisi siitä kuinka kallista on lämmittää tuollaista määrää vettä. Niin on, mutta uinti on yksi monipuolisimmista liikuntalajeista ja toivoisi jokaisen hoitavan kuntoaan ja puhtauttaan. Olen aina sanonut, että tämä on parasta mitä verorahoillani saan.

Ennen tämän päivän debyyttiä stadikalla uintikilometrejä on tänä vuonna kerääntynyt 31,2 km. Muutoinkin alkuvuoden liikunta on sujunut kohtuullisesti hidasteesta huolimatta. Hidaste selvisi magneettikuvauksessa. Helmikuinen rojahdus suksilla on aiheuttanut lievän murtuman yhden selkänivelen etuosaan. Tiettyjä asioita ja asentoja on pitänyt välttää. Tosin suurin haitta on ollut selällään nukkumisessa.

Huhtikuussa liikuntasuoritteita kertyi kaikkiaan 28 kappaletta ja niihin käytetty aika 27 tuntia. (2012/huhtikuu – 29/34) Tämän vuoden maaliskuussa 25/26. Ja kun koko alkuvuoden suoritteiden määrä on 103 ja käytetty aika 102 tuntia, niin tunti per suorite keskiarvo on aika vakio. Laiskoja päiviä 18 tai pitäisikö laskea liikuntaa 50 minuuttia jokaisena päivänä. Tahti on hieman verkkaisempi kuin vuoden 2012 koko vuoden keskiarvo. Kesä kuitenkin tulossa!

Toivottavasti nämä luvut ovat oikeita. Suunto nimittäin teki Movescountiin niin sanotun vuosisadan päivityksen. Suurin muutos lienee ulkoasussa, niin kuin valitettavasti niin monissa muissakin asioissa nykyään. Tärkeämpää miltä näyttää kuin miten palvelee käyttäjiään.

Yhteenvedot ovat nyt tosi hankalia, kun ne aiemmin olivat aina valmiina nähtävissä. Tai sitten en ole kahden viikon etsiskelyn jälkeen löytänyt näitä toimintoja. Jos yhteenvedot löytyvät, niin sitten vahvistuu, että sovellut on käyttäjälle liian hankala nykyisin ja entiseen verrattuna. Vai mitä sanotte esimerkiksi päiväyksen sorttaamisesta. Se tuntee päiväyksestä vain ensimmäisen ykkösen. Sorttaustulos 1.1.2013 / 1.1.2012 / 1.11.2012 – huikean älyllistä. Nyt jos löytyisi vielä kanava Suunnolle, johon näitä bugeja voisi ilmoittaa. Bugejahan ne ovat.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: uinti, kuntoilu, terveys, hyvinvointi

Huikeaa kasvua

Perjantai 1.2.2013 klo 10:26 - Kauko Niemi

Otsikko, josta kaikki talousnikkarit unelmoivat. Tosin tämä on minun ihan henkilökohtainen tammikuu verrattuna viime vuoden tammikuuhun ja kyseessä ei ole bisness sen enempää kuin rahantekokaan, vaan liikunta.

Vuosi sitten tammikuussa oli 10 harjoituskertaa ja niihin käytetty aika 13 tuntia, kun eilen päättyneenä, tämän vuoden tammikuussa liikuntasuoritteita oli 29 ja niihin käytetty aika 27 tuntia. Joulukuussa harjoitteita oli 24 ja aikaa kului 25 tuntia.

Huikealle kasvulle löytyy oikein pätevä selitys. Vuosi sitten röhisin kolmisen viikkoa ja kurkkuun kaatui enemmän lämmintä hunajajuomaa kuin urheilujuomaa.

Tammikuun liikunnallisuus oli jonkin verran koko viime vuoden kuukauden keskiarvoa korkeampi. Kokonaan uutena lajina on nyt mukana hiihto ja uinti jatkuu. Kuukauden aikana 14 uintikerralla kertyi 11 kilometriä.

Kun suurin osa liikunnasta oli hiihtoa ja uintia, niin lienee normaalia hieman tehokkaampaa. Onhan kaikkien hiihtolenkkien keskisyke 127.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: hyvinvointi, liikunta, terveys

Tässä hyvä referenssi alkavalle vuodelle

Maanantai 31.12.2012 klo 14:48

Hetki sitten nousin altaasta. Kilometri uintia takana ja samalla oli vuoden viimeinen liikuntasuoritus.

Nyt minulla on ensimmäisen kerran kokonaisen kalenterivuoden kaikki liikuntasuorituksen kirjattuna. Aiemmin olen seurannut SportsTrackerilla ulkoliikunta aktiviteettejä, välillä pyörän mittarilla ajettuja kilometrejä jne jne.

Edelleenkään ei ole yhtä ja ainoaa helppoa rekisteröintitekniikkaa. Suunnon Movescount tarjoaa jo aika paljon, mutta sekin osoittautui huonoksi kun innostuin uimaan. Kaikki uintimerkinnät on tehtävä manuaalisesti.

Terveyden ja hyvinvoinnin kannalta tänään tapahtuu takapakkia. Nokia lopettaa Welness Diaryn kehittämisenja ylläpidon. Nokian BetaLabsin sovellus pyörii vielä jonkin aikaa jos pyörii. Se oli kuitenkin hyvä kännykkäsovellus, johon voi tallentaa terveyden kannalta tärkeitä tietoja kuten uni ja samoin askeleet, jotka mittaavat hyötyliikunnan tasoa melko hyvin.

Joka tapauksessa seuraava yhteenveto antaa jonkinlaisen kuvat ja hyvän referenssin tulevalle vuodelle. Faktat antavat paljon tietopohjaa mitä pitäisi tehdä ja mitä ei pitäisi tehdä.

treenit_12.jpg

Päättyvä vuosi on minulle ehdottomasti uinnin vuosi. Paitsi että viimeisen 8 kuukauden aikana uin 109 km, niin löysin uimisesta liikunnan ilon.

Vuoden saldosta 319 aktiivisesta liikuntasuoritteesta 130 on uintikertoja, siis kolmannes kaikesta liikunnasta. 349 tuntiin on siis laskettu aktiivinen suoritus. Se ei siis sisällä matka-aikoja suorituspaikalle tai saunassa istumisia uintikeikoilla.

Minkälaista tasokorotusta uskaltaisi haaveilla uudelle vuodelle. Ehkä tina kertoo sen myöhemmin illalla. Ja kaikkihan tietty riippuu siitä kuinka terveenä onnistuu elämään.



Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: liikunta, hyvinvointi

Jos joku olisi kysynyt

Lauantai 15.12.2012 klo 11:09 - Kauko Niemi

Jos joku olisi kysynyt toukokuun 8. päivänä kello 09:30 Uimastadionin kassalla, että paljonko aiot uida loppuvuonna, olisi vastaus varmasti ollut, että räpiköin sen minkä jaksan.

Tuolloin ostin kausikortin Uimastadionille, niin kuin aina kesäaikana. Uimastadion on minun kesämökkini, aamusuihkuni, saunani ja joskus myös rentoutumispaikkani. Se on parasta mitä Helsinki verorahoillaan pystyy minulle tarjoamaan.

Tänä vuonna altaassa vain tapahtui jotain aiemmista vuosista poikkeavaa ja Uimastadionin sulkeuduttua Mäkelänrinteen uimakeskuksessa.

Tänään täyttyi 100 kilometriä uintia tuosta toukokuun alun hetkestä. Löysin syystä tai toisesta uuden vaihteen näille allaskäynneille. Uusi vaihde on kuntoiluvaihde, pesu- ja räpiköintivaihteen sijaan.

Pääsääntöisesti uin kilometrin kerrallaan. Olisi hienoa, jos pystyisi tuplaamaan matkan. Uintitekniikan vaje on edelleen aika suuri, enkä ole saanut aikaiseksi mennä aikuisten tekniikkakursseille.

Sen verran olen Youtube-opetusvideoista hyötynyt, että kilsan matka taittuu nyt noin 15 minuuttia nopeammin kuin toukokuussa.

Suurin löydös on kuitenkin nautinto. Ja paras ajankohta uinnille on ollut ennen kuoron harjoituksia. Hengitys on saanut rytmikästä tehotreeniä ja kosteus röörit auki.

Ilman määrätietoista tavoitetta olen aikaansaannoksesta erittäin tyytyväinen itseeni. Osoittanee, että motivaatio on syttynyt sisältäni, eikä kilpailun tai näyttämisen pakosta.

Olisiko nyt vaarallista luoda seuraava muutos tavoitteen kera. Kerätä vaikka 1000 hiihtokilometriä toukokuun alkuun mennessä, kunnes Uimastadion taas avautuu.

Olen uinut 8.5.2012 – 15.12.2012 välisenä aikana 121 kertaa ja käyttänyt siihen aikaa noin 86 tuntia.




Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: liikunta, hyvinvointi, uinti

Hyvinvointipäiväkirja: Marraskuu jäi piirun verran keskiarvosta

Lauantai 8.12.2012 klo 7:33 - Kauko Niemi

Liikuntapäiväkirja osoittaa, että tasaisesti mennään kaikin puolin. Kun koko vuoden liikuntasuoritteet marraskuun loppuun asti lasketaan, jäi marraskuu piirun verran keskiarvosta. Suoritteita 26 (keskiarvo 27) käytetty aika 24,40 tuntia (keskiarvo 29,21).

liikunta.jpg

Tuo ajallinen poikkeavuus johtuu siitä, että suoritteista suurin osa oli uintia ja kilometrin uinti kestää tätä nykyä noin 35 – 40 minuuttia. Pitkäkestoiset kävelylenkit ja patikoinnit olivat vähemmällä.

Jonkin verran jäi harmittamaan, että syksy olisi ollut mitä mainiointa pyöräilykautta, mutta pyörä jäi varastoon. Pyöräilyllä olisi hyvin voinut pitää yllä korkeampaa sykettä.

Sykemittarini ei toimi vedessä, joten suurin osa marraskuun liikuntasuoritteista jää sykkeen osalta arvioimatta.

Uinnin osalta olisi tavoite saada tekniikkaa paremmaksi ja pyrkiä noin tunnin kestävään kahden kilometrin kertatreeniin. Uintikilometrejä on nyt kasassa toukokuun alusta lähtien 95.

Painon ja terveyden kannalta marraskuu muodostui myös tasaiseksi. Ei heittoja mihinkään suuntaa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: hyvinvointi, kunto, terveys

Ilman irtiottoja

Keskiviikko 31.10.2012 klo 22:27 - Kauko Niemi

Liikuntapäiväkirja kertoo, että sopiva tahti jatkuu, mutta ilman irtiottoja. Mitään radikaalia tai yltiöpäistä puurastamista ei ole kahden viime kuukauden aikana tapahtunut.

Ehdottomasti plussalistalle on laskettava, ettei uinti loppunutkaan, vaikka uimastadion suljettiin. Nyt paikkana on pääsääntöisesti Mäkelänrinne. Toukokuun alusta uintimatkaa on nyt kertynyt 80 km. Aivan Norppauimariksi ei minusta sentään ole.

Positiiviseen sarakkeeseen on myös laskettava ne muutamat juoksulenkit ilman jälkiseuraamuksia.
Edelleen on hakusessa motivaatio saliharjoitteluun. Toki käyn siellä epäsäännöllisen säännöllisesti, mutta ilman suuria kiksejä, väkisin puurtaen. Täytynee siirtyä vain niihin osiin salia mihin eivät näy järkyttävät ostoskanavat ja muut kotkotukset.

Todellakin ilman irtiottoja. Syyskuussa suoritteita kertyi 31 ja lokakuussa 31. Syyskuussa niihin kului aikaa 26 tuntia 48 minuuttia ja lokakuussa vastaavasti 27 tuntia ja 11 minuuttia.

Siis joka päivä noin tunti päivässä. Nämä ovat siis varta vasten tehtyjä liikuntasuoritteita, eikä kauppamatkoja.

Tasaista, pelottavan tasaista. Ettei vaan muutu rutiiniksi. Pikkuhiljaa pitäisi löytää taas joku uusi laji tai aloittaa syyspyöräily. Tai rikkoa tasainen rytmi jollakin kunnon irtiotolla.

Aivan loistava hierojani on opastanut treenaamaan ihan kotioloissa sellaisia lihasryhmiä mitä normaalisti esimerkiksi salilla on vaikea härnätä, kuten syviä vatsalihaksia.

Marraskuussa on taas aika tehdä kuntotesti ja ihmetellä missä mennään.




Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kuntoilu, hyvinvointi, terveus skarppaus, ruoka

Vuosi täydellistä kuntoilukirjanpitoa

Maanantai 17.9.2012 klo 14:11 - Kauko Niemi

Eilen tuli vuosi täyteen siitä kun aloitin taas kerran pitämään kirjaa tekemisistäni ja nimenomaan liikunnallisista tekemisistä.

Kaiken lyhyenkin kirjanpidon jälkeen tunnen itseni patologiseksi valehtelijaksi. Se mitä ihmiselle jää mieleen liikkumisesta, syömisestä, rahan käytöstä ja ties mistä, ovat yleensä kaukana totuudesta. Hyvä puoli on tietenkin, että niillä voi huijata muita ja etenkin itseään. Luulottelemalla vaikkapa, että syön kuin hiiri ja liikun kuin gebardi ja silti lihon ja voin huonosti. En pysty tekemään mitään asian eteen, se on geeneissä.

Eikä ole, ainakaan sataprosenttisesti.

Todellisuudessa on rehellistä elää. Toki haaveitakin pitää olla, mutta ymmärtää, etteivät ne toteudu ilman toimintaa.

16.9.2011 tein ensimmäisen merkinnän Suunnon Movescaunt –palveluun. Ja eilisen iltakävelylenkin jälkeen vuodessa kertyi 309 liikuntasuoritetta. Aikaa niihin käytin 367 tuntia (itse suoritteisiin, ei matkoja halleille tms.).

Näiden lisäksi piti käydä muutama kerta kaupassa kardemummia ja muita tarvikkeita ostamassa. Niin sanottua hyötyliikuntaa kertyi keskimäärin 8815 askelta päivässä. Se lienee lähellä 7 kilometriä päivässä. Tavoitehan on 10.000 askelta päivässä. Pahoillani en ole tästä käpistä, sillä muut aktiviteetit kyllä korvaa sen.

Tämän kesän ehdoton hitti oli uiminen. Olen siitä enemmän kuin ylpeä. Uimastadionilla tuli tällä kaudella käytyä 71 kertaa ja matkaa kertyi 59 kilometriä. Se on paljon miehelle joka hädin tuskin on pysynyt pinnalla. Kiitos kuuluu myös Helsingin kaupungille – parasta mitä verorahoilla voi tarjota kaupunkilaiselle. Maksoin siis 0,67 euroa kerrasta.

Koko hyvinvointiprojektini aikana puolessatoista vuodessa kuntoni on nyt noussut alle keskitasosta korkeimpaan, erittäin hyvä –luokkaan. Kävelytestien mukaan. Toivottavasti tämä ei kuitenkaan jää projektiksi vaan elämäntavaksi.

Taas voisi miettiä myös uutta lajia. Se pitää mielen virkeänä ja luo haasteita oppimiseen.

1 kommentti . Avainsanat: hyvinvointi, kunto, terveys

Hyvinvointi: Heinäkuussa nousin parhaaseen kuntoluokkaan

Sunnuntai 12.8.2012 - Kauko Niemi

Tänä aamuna tein Eläintarhan kentällä kuntotestin 1600 metrin kävelynä. Suunnon  mukaan olen nyt noussut parhaaseen kuntoisuusluokkaan. Tosin siinäkin luokassa riittää haasteita nousta ainakin pari porrasta ylöspäin.

Heinäkuussa olin ihan kiitettävästi liikkeellä. 30 liikuntasuoritetta, joihin käytin aikaa 39,03 tuntia. Näiden lisäksi arki/hyötyliikuntaa kuvannee parhaiten askelmittaus, joka kertoo keskimäärin noin 7 kilometrin kävelystä jokaisena heinäkuun päivänä.

Hieman aloin jo epäillä harjoitusten vaikutusta, sillä tuppasivat olemaan aika matalasykkeisiä. Luuloni oli siis väärä ja vaikutus oli oikein positiivinen. Lajeinahan on ollut uinti, pyöräily, kävely (lähinnä patikointi luonnossa)  ja kuntosali.

Kokonaan uutta elämässäni on tänä kesänä ollut uiminen. Aiempien kesien räpiköinti on vaihtunut oikeampaan uintiin. Näillä näkymin tämän kesän uintimatkaksi tullee yli 50 km. Tekniikka on edelleen hakusessa ja kaukana taloudellisesta uintityylistä. Olen katsellut netissä videoklippejä ja yrittänyt omaksua Sievisen tekniikkaneuvoja. Pientä parannusta havaittavissa, mutta itseltäni ei onnistu kropan kontrollointi, liikkeiden ja hengityksen rytmittäminen. Harkinnassa aikuisten uintitekniikkakoulu.

Edelleen tämän terveysprojektin päätavoitteena reilun vuoden takaa ollut verenpaine, on erinomaisesti hallinnassa ja vakiintunut hyvälle tasolle. Eikä yhtään harmita, että kesäkiloja on kadonnut 2-3. Olen kuitenkin herkutellut tänä kesänä enemmän kuin vuosiin.

Olen tässä matkan varrella raportoinut hyvinvointiprojektista. Ehkä nyt 15 kuukauden ja 17 kilon jälkeen on syytä muuttaa nimitystä projektista elämäntavaksi. Siis jatkan uutta elämäntapaa hamaan tulevaisuuteen.

Uuden elämäntavan keskeisiä asioita ovat liikunta, terveellinen ruoka, jossa on selkeitä piirteitä karppauksesta ja opeteltavaa on vielä ruoan määrässä ja rytmissä. Monen pienen aterian rytmi on kohdallani lihavuuteen tuomittu. Sanoivatpa asiantuntijat mitä tahansa.

Opeteltavaa on myös leporytmissä. Kunto kasvaa levon aikana. Enkä panisi hanttiiin vaikka nukkuisinkin vielä kuuden jälkeen aamulla.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kuntoilu, hyvinvointi, terveus skarppaus, ruoka

Hyvinvointiraportti heinäkuu 2012: 6,0 ? 6,6 ? 6,8

Lauantai 7.7.2012 - Kauko Niemi

Siis alkukesän kunto kehitysnumeroita, kun hyvinvointiprojekti vierähti toiselle vuodelle. Luvut asettuvat Suunnon kävelytestin mukaan tasolle oikein hyvä ( 6,0 – 5,9). Tavoite 7,0 erinomainen on siis tähtäimessä. Vuosi sitten olin kuntoluokituksessa keskitasolla.

Toukokuun alun 6,0 ja kesäkuun alkuun 6,6 kehitys oli voimakasta. Toukokuussa harjoituksia oli enemmän kuin kesäkuussa ja harjoitukset olivat kovempia. Kesäkuussa harjoituskertoja oli 11 vähemmän kuin toukokuussa ja tunteja 13 vähemmän.

Kesäkuuta on jonkin verran sotkenut ja erityisesti kirjanpitoa on sotkenut uinti. Siitä ei jää mitään dokumenttia harjoituksen tasosta. Uintikertoja on kertynyt 2 kuukauden aikana 34 ja 26 kilometriä. Pahaa pelkään, että harjoitusvaikutus jää kuitenkin vähäisemmäksi kuin tiukalla fillarilenkillä.

Tein heinäkuun testin tämän viikon tiistaina Eläintarhan kentällä. Portti oli auki ja sinne vain muiden sekaan kiertämään 400 metriä neljästi. Yllätyksekseni huomasin seuraavan päivän lehdestä, että kenttä oli avattu remontin ja EM-kisojen jälkeen helsinkiläisille tuntia aikaisemmin. Uunituoretta kokemusta upouudesta kentänpinnasta.

Nyt olisi niillä kolmella lääkärillä ihmettelemistä, jotka ovat kirjoittaneet aikoinaan verenpaineeseen pillereitä, joita tosin en ole koskaan syönyt. Hieman rupeaa itseäni huolestuttamaan, vaan ei vielä huimaamaan nykyiset kotimittarilla mitatut verenpainearvot. Tämän aamun arvot kun painuivat jo niinkin alas kuin 116/70/56.

Kuuntelin eilen radiosta Antti Heikkilän haastattelua ja hänen viisaita sanojaan. Ihmisen pitää oppia kuuntelemaan omaa kehoaan. Jos  muuttaa vaikka ruokavaliotaan ja tuntee olonsa paremmaksi, niin muutos on hyvä. Näin yksinkertaistahan se on paitsi, ettei nykyihminen jaksa kuunnella ja odottaa sitä muutosta.

Kolmessa viikossa ei tapahdu juurikaan mitään pysyvää. Elimistö pistää hanttiin viimeiseen asti, ennen kuin taipuu ja mukautuu uuteen tilanteeseen. Emmehän me kuole emmekä paranekaan yhdessä yössä. Kehomme muuttuu solutasolla hitaassa rytmissä.

Hiljaa hyvä tulee – näin ainakin koen tällä hetkellä.







Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: hyvinvointi, kunto, terveys

Hyvinvointiprojekti - Still going strong

Perjantai 11.11.2011 - Kauko Niemi

Hyvinvointiprojektini on nyt kestänyt 27 viikkoa. Viimeisen kolmen viikon aikana painonlasku on ollut pysähdyksissä. Asiasta en ole panikoinut. Olen mieluumminkin antanut elimistölle sopeutumisaikaa. Etenkin kun taas kolmen viime päivän aikana lasku on käynnistynyt uudelleen.

Painon pysähdyksestä huolimatta olen silti edellä suunnittelemaani eli puoli kiloa viikossa. Nyt kokonaispainoslasku on 16 kiloa. Lopullinen tavoite on siis neljän kilon, eli kahdeksan viikon päässä.
Päätavoite, verenpaineen taso on sitä vastoin pysynyt erittäin hyväksyttävällä tasolla.

Ensi viikon keskiviikkona menen Kisakallion testeihin. Silloin paljastuu kuntotasoni virallisesti. Silloin paljastuu sekin, että pitääkö kotivaaka paikkansa, ettei painoa ole lähtenyt juurikaan muusta kuin läskistä. Näin ainakin hartaasti toivon.

Olen seurannut entistä kiinnostuneempana netti ja lehtikirjoittelua karppauksesta. Keskustelu, niin kuin kaikki keskustelu netissä näyttää muuttuvan yhden asian kärjistykseksi ja liippaa läheltä vihapuheita. Todella sääli.

Karppaajat syyttää, jopa uhkaa tutkijoita ja niin sanotun virallisen ruokanäkemyksen puolustajia. Toisaalta yksi maamme korkeimmista ruokaviranomaisista esitti jyrkästi kannan, että ihminen tarvitsee leipää jo kuidunkin takia.

Kaikki karppauskeskustelun osapuolet asettuvat yhden totuuden taakse, vaikka jokainen ihminen on yksilö ja ruoka käyttäytyy eri tavoin eri ihmisten elimistössä.

Kuituakin saa vaikka mistä pellava- ja marjarouhetta  on helppo sekoittaa vaikka minkälaiseen ruokaan. Pellavarouheessa on vain 5 prosenttia hiilihydraatteja.

Sen sijaan, että kiisteltäisiin yksittäisten ruoka-aineiden tarpeellisuudesta pitäisi oppia ymmärtämään ravintokokonaisuutta ja ennen kaikkea kuuntelemaan itseään. Ei jokaisen aterian jälkeen vaan viikkojen kuluessa. Olen aiemminkin painottanut, että ainakin minulla muutokset kestävät 2 – 6 viikkoa. Ja yönylitemput eivät silloin auta.

Siis joka tapauksessa olen tyytyväinen mitä nyt on tapahtunut. Olen myös karppaaja omalla tavallani, vaikken mitään virallista karppaussääntöä noudatakaan tai ainakaan tiedä noudattavani.

Ruoka on minulle edelleen lääke, jota pyritään ottamaan sopiva määrä ja kokonaisuus hahmottuu niin, että hiilareita, propeeneita ja rasvaa on kutakin kolmannes.

Ehkä nämä uuden elämän ensimmäiset 27 viikkoa ovat menneet vieläkin vähemmillä hiilareilla. Sillä ainoa radikaali ruokamuutos on ollut, etten ole toukokuun alusta lähtien syönyt lainkaan leipää tai pullaa. Ja erittäin harvoin ostan ruokaa, jossa tuoteselosteessa hiilareden määräksi on ilmoitettu yli 11 g/100 grammaa kohden.

Toinen radikaali lisäys elämään on ollut liikunta. Olen aiemminkin liikkunut, mutta siitä on puuttunut korkeasykkeiset harjoitteet. Ainakin minulla pitää tulla oikea hiki, ennen kuin alkaa tapahtumaan.

Jotta pääsisit oikeaan käsitykseen, niin kirjanpitoni osoittaa lokakuussa olleen 32 harjoitetta, joihin käytin aikaa yhteensä 42 tuntia. Marraskuu on alkanut 12 harjoitteella ja niihin olen käyttänyt aikaa 13 tuntia.

Parhaillaan on pieniä moodinvaihto-ongelmia. Päälajina on ollut fillarointi ja kelit eivät ihan satasella suosi lajia. Nyt on miettimisen paikka kuinka pystyn tekemään korkeasykkeiset harjoitteet kun, edelleenkään en pysty juoksemaan.

Liikuntaa teen Suunnon sykemittarin laatiman kunto-ohjelman opastuksella. Tosin näiden harjoitteiden lisäksi tulle helposti hyötykävelyä 8 – 14 kilometriä päivässä.







Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: karppaus, paino, ruoka, hyvinvointi

Vain naiset ovat kiinnostuneita terveydestään

Maanantai 26.9.2011 - Kauko Niemi

Jouduin hieman odottelemaan vuoroani (niin kuin aina, kun tapojeni mukaan olen etuajassa) ja joutessani selasin neljää erilaista terveys- ja fitneslehtiä.

Mielikuva neljän eri lehden lyhyen skannauksen jälkeen on selkeä. Vain naiset ovat kiinnostuneita terveydestään. Tai tarkemmin sanottuna – vain naiset ovat valmiit ostamaan näitä lehtiä ja unelmoimaan hyvästä fitnes-olemuksestaan ja tehostamaan ja ehostamaan sitä kaupan olevilla tuotteilla ja palveluilla.

Näissä neljässä selatussa lehdessä ei ollut mallina yhtään miestä. Juttujen kohderyhmänä eivät olleet ihmiset ja heidän terveys, vaan naiset. Miltä näyttää ja kuinka helposti kaikki muuttuu tekemättä juuri mitään.

Yksi lehdistä uskaltaa ottaa miehenkin mukaan näihin talkoisiin. Miehen rooli oli tässä laihdutusjutussa olla se sabotoija, joka lähes tahallaan kantaa kaupasta herkkuja kotiin. Näistä vaimo ei voi kieltäytyä. Koko hieno painonpudotuskuuri tyssää tähän kamalaan mieheen – kyllähän sitä muuten.

Tunnustan – olen tilannut yhden niin sanottuun terveyskategoriaan lukeutuvan lehden. Nimensä mukaan lehti ei fiinistele fitnesillä eikä pullistele bodylla. Edellinen alan lehtitilaukseni sai lähinnä vihaiseksi. Aivan kuin ei kuntoaan voisi ylläpitää vanhoissa verkkareissa. Aivan kuin kaikki temput hoidettaisiin viikossa ja sitten jatketaan sipsien syömistä ja kaljan juomista sohvalla.

En tarkoita missään tapauksessa, etteivätkö niin sanotut tekniset asusteen olisi hyviä oikein käytettyinä ja tekisi elämäntavasta miellyttävämpää. Esimerkiksi harrastani fillarointi on asujen toimivuuden kannalta  haastavaa. Ainoana ulkoasukriteerinä on käyttää kirkkaita värejä, jotta erottuu liikenteessä.

Alkuhuuma nykyisen lehtitilaukseni kanssa näyttää hiipuvan hyvää vauhtia. Ei vain tahdo löytyä mitään lisäarvoa nykyiseen elämääni. Seuraava tilausjatko on jo katkolla. En oikein jaksa viihtyä ulkoasuilla ja harhakuvilla uskoa luoduista, helpoista hyvinvointitempuista.






Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: terveys, hyvinvointi, fitnes-lehdet