Pitääkö äänestysnumero arpoa

Perjantai 3.3.2023 klo 9:20 - Kauko Niemi

Heitä viisi lapiollista numeroita myllyyn ja pyöritä aikasi, niin saat betonin lujan ehdokkaan

Olen umpikujassa oleva äänestäjä ja kuukausi aikaa. Käytännössä en haluaisi liputtaa jonkun tietyn puolueen nimeen, vaikka oikein hyvin tiedän, että yksittäisen edustajan on varsin vaikea kulkea omia polkujaan ja saada jotain järkevää aikaan ilman puoluekuria.

Päätin auttaa itseäni ja hakukoneella etsin kaikki mahdolliset vaalikoneet ja sitten niitä vaan pyörittämään. Tuota pikaa huomaan, että oikeastaan taitaa olla tällä hetkellä vain kaksi konetta. Sanomien ja Alman. Ei löytynyt ahaa-elämystä sen enempää ehdokkaasta kuin puolueestakaan. Taas olen autiolla, avomeren luodolla ja aivan sama mihin suuntaan tästä lähtisi ja mihin päätyisin kuukaudessa.

Nyt on myös ihan ensimmäinen kerta elämässäni, että olen miettinyt, josko jättäisi väliin koko vaalit. Tähän mennessä olen äänestänyt ihan jokaisessa vaalissa, olipa sitten valinnan kohteena seurakunta tai presidentti.

Nyt jo tiedän, että ainakin ne ehdokkaat, joka eivät kykene keskustelemaan asioista putoavat minun valikoimasta. Omia ajatuksiaan voi ja pitää esittää selkeästi, mutta toisten haukkuminen, jopa nimeltä ja kaikenlainen sättiminen menee minun viemäristäni puhdistuslaitoksen jätealtaaseen.

Erittäin heikoilla ovat ne ehdokkaat, joilla on näkemystä vain juhannukseen asti. Kun pitäisi kaavailla kuinka esimerkiksi suomalaisten terveyttä hoidetaan niin, että 30 vuoden kuluttua ylipaino on väestötasolla alle nykyisen 62 prosentin. Kuinka kakkostyypin diabetes on saatu selkeään laskuun. Haluaisin myös kuulla ne suunnitelmat, kuinka ilmaston lämpeneminen pidetään kurissa seuraavien 30 vuoden aikana. Kuinka lopetetaan tappelut kaduilla ja eduskunnan käytävillä.

Tietenkin ne henkilöt, jotka minut tuntevat, sanovat ettet ole enää tuolloin hengissä. Miksi niistä murehdit? En tosiaan ajattele itseäni, vaan sinua ja teitä ja sitä kokonaisuutta mihin pitkällä aikavälillä ajaudutaan. Ja siihen ei auta pätkääkään, kuinka muodikkaasti Sanna Marin pukeutuu tai millaisella autolla Petteri Orpo ajaa.

Kikka kolmosilla, lyhyillä hauskuutuksilla tai intohimoisilla lööppiratsastuksilla ei tätä menoa kehitetä. Tämä on laaja kokonaisuus ja erityisesti vain keskustelemalla ja tutkimalla löydetään parhaita tapoja toimia. Minä oon oikeessa ja sinä oot väärässä ei ikinä rakenna mitään hyvää.

Viime eduskuntavaaleissa valitsin lopulta toisenlaisen vaihtoehdon. Päätin yhden asian, josta en anna periksi. Sekin oli tietysti asia, joka vaikuttaa hamaan tulevaisuuteen ja kulttuuriimme. Minulle jäi jäljelle Helsingistä kuusi ehdokasta. Heistä olikin sitten kohtuullisen helppo valita sopiva numero.

Nyt en ole löytänyt minulle yhtä selkeää vastaavanlaista arvovalintaa kuin edellisissä vaaleissa. Pyörittelin vaalikoneita mennen tullen saamatta omalle valinnalleni tanakkaa pohjaa.

Jos nyt on yhtään uskonen tämän hetkisiin vaalikoneisiin, niin asetun nelikentän oikeaan alalohkoon. Siis snadisti oikealle ja reilusti liberaaliin kenttään. Kas siellä ei ole yhtään puoluetta minun seuranani. Olo tuntuu yksinäiseltä. Näinhän se vähän tuntui mutunakin ennen vaalikoneiden kanssa leikkimistä.

Onhan tässä nyt vielä kuukausi aikaa kypsytellä asiaa, vaikka näin tärkeää asiaa ei pitäisi missään nimessä päästää kuukauden vaalikampanjoiden pyöritettäväksi vaikka kuinka hyviä tarjoiluja olisikin vaaliteltoilla. Kuukauden pintaliidon julistan pannaan. Kuunneltuani aika monta vaalikeskustelua, on pakko antaa tunnustusta sille taidolle, että ihminen pystyy puhumaan lähes hengittämättä minuuttitolkulla sanomatta mitään, antamatta puheenvuoroa toisille.

Ehdokkaani on siis täysin hakusessa.

 

Tämä on kuultavissa Finnradion kanavilla 6.3.2023 alkaen:

www.finnradio.fm

https://livetaajuus.fi/radio/finnradiofm/

https://www.radio-suomi.com/finnradiofm

https://mytuner-radio.com/fi/radio/finnradiofm-461841/

 

Lisää aiheesta:

Puolet maailman väestöstä ylipainoisia vuonna 2035

https://yle.fi/a/74-20008814/64-3-140846?utm_medium=social&utm_source=copy-link-share

 

 

 

Jonkinlainen sopu kyllä syntyy

Lauantai 8.1.2022 klo 22:40 - Kauko Niemi

 

Tällä viikolla alkaa historian ensimmäisten aluevaalien ennakkoäänestys. Valitettavasti kuvan jonossa ei ole innokkaita äänestäjiä, vaan jonottajia korona-testiin. Koronakin näyttelee jonkinlaista osaa vaaleissa.

Otsikon mukainen näkemys on varsin yleinen, kun kuuntelee ja lukee erilaisia kommentteja hyvinvointialueiden hallinnon muodostamisesta. Sekavuudella ja näkemyseroilla ei tunnu olevan rajaa. Millainen sopu sitten tämän vuoden aikana syntyykään, kun ensi vuoden alusta alkavat hyvinvointialueet toimia.

Nyt olen onnellinen, että asun Helsingin alueella ja minulla ei ole äänestysoikeutta. Ja miksi onnellinen? Nämä olisivat todennäköisesti elämäni ensimmäiset vaalit, jotka olisin jättänyt väliin. Minulle äänestys on niin tärkeä osa demokratiaa, että olen tähän asti ollut täysin varma miksi äänestän jotakuta ehdokasta. Jos minulla olisi ollut oikeus, olisi nämä todennäköisesti todellakin ollut elämäni ensimmäiset väliin jääneet vaalit.

Lueskelin useita sivuja pitkän ministeriön strategiapaperin ja yritin ymmärtää kuinka asiassa edetään. Tavattoman fiiniä tekstiä tuotettuna puppusanageneraattorilla. Kaikki on mahdollista kun vain jonkinlainen sopu syntyy eri kuntien ja kaupunkien välillä.

Aika monesti miettinyt, että onko kyseessä vuosien mittaan syntynyt poliittinen pakkomielle, vain syntyisikö ihan oikeasti jotakin toiminnallista hyvää kahdella ikään kuin päällekkäisellä mallilla. Entä jos lakkautettaisiin kunnat ja kaupungit ja siirrettäisiin kaikki toiminnot aluehallinnoille. Ainakin byrokratiaa saataisiin vähennettyä.

Olisiko uusista toimintatavoista ja tekniikoista löytynyt ratkaisuja. Näinhän tapahtui Sotkamossa, missä vuoteen ei ole ollut ruuhkia eikä jonoja terveyskeskuksessa ja pääosin kaikki ovat tyytyväisiä. Samaa on yritetty muuallakin Suomessa mutta surkein lopputuloksin.

Sotkamolainen lääkäri avasi haastattelussa ihan perusasioita. Hän on toiminut lääkärinä samassa paikassa vuosikymmenet ja tuntee ja tietää tapaukset, joten etähoidon on mahdollista onnistua, kun tunnetaan ja tiedetään kulloinenkin tapaus. Tätä tietoa ei synny silloin kun lääkäri lukee vain kannasta mitä edellinen lääkäri on joskus kirjoittanut jossakin tapauksessa.

Jos hyvinvointialueilla on tavoitteena rakentaa huipputehokkaita ja kustannuksia säästäviä terveystuotantolinjoja, joissa mitataan kuinka monta ongelmallista asiakasta saadaan tunnissa läpi ja kuinka pienillä kustannuksilla. Silloin on unohtunut ihan perusasia – henkisen tai fyysisen hoidon tarpeessa oleva yksilöllinen ihminen.

Palokuntien kohdalla tilanne saattaa olla hieman helpompi. Kun talo palaa niin se pitää sammuttaa ammattitaidolla kohteen mukaan.

Suuri epätietoisuus vallitsee päässäni myös sen suhteen mikä on se paras kombinaatio, joka pitäisi äänestyksessä syntyä. Kuinka suuri osa tulevien hyvinvointialueiden hallinnosta pitäisi olla terveyden ja hyvinvoinnin osaajia ja mikä osuus politiikkaa. Pelkkään polotikointiin en jaksa uskoa, vaikka se lainsäädännöllisesti ja rahoituksellisesti onkin erittäin tärkeää.

Poliitikon valinta on myös puolueen valinta. Sitä en ole koskaan tehnyt enkä haluaisi nytkään tehdä. Poliitikko tuskin tässäkään tapauksessa ajattelee ensisijaisesti muuta kuin omaa ja puolueensa saavuttamaa asemaa. Yle aloitti juuri mielenkiintoisen juttusarjan. Yle selvittää, ovatko poliitikkojen vaalikeskusteluissa esittämät väitteet tosia, epätosia vai siltä väliltä.

Helsinki onnistui keplottelemaan ulos koko muutoksesta. Onko se hyvä vai huono, sitä ei tiedä kukaan. Omakohtaisesti vain tiedän, ettei itselläni ole yhtään tosimyönteistä kokemusta terveyskeskuskäynneistäni. En ole kertaakaan kohdannut samaa henkilöä kahdesti. Homma alkaa aina alusta ja päätyy johonkin ”kokeiluun.”

Tämä blogini on täynnä kysymysmerkkejä ja ihmettelyjä. Sinä joka olet ymmärtänyt mitä kaikkea hyvää muutos tuo tullessaan, niin sinun pitää äänestää ja pitää yllä demokraattisen päätöksenteon perusasetelmaa.

Ehkä nämä asiat selkenevät minullekin jossakin vaiheessa ja saattaa olla etten ole ainut ihmettelijä tässä maassa ja tässä tilanteessa.


Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa 10.1.2022 alkaen ma ja ke 07.00 ja 14:00 Suomen aikaan

 

 

 

 

Kansa äänestää sekavia tunnepäätöksiä

Sunnuntai 18.11.2018 klo 11:26 - Kauko Niemi

Kun Britanniassa kansa äänesti EU-erosta oli saarivaltakunnan kaikkein googlatuin asia – mikä on EU.

Kansanäänestykset olisivat saattaneet onnistua 50 vuotta sitten, mutta ei enää someaikana. Oikean ja vääräntiedon levittämistä ei kukaan pysty hallitsemaan. Ei etenkään, kun tiedon manipulointiin osallistuvat poikkeuksetta jopa naapurivaltioiden trollit omien etujensa ajamiseksi.

Mitä enemmän mennään tunteiden tasolla, sitä helpompaa on ulkopuolinen vaikuttaminen ja sitähän riittää jokaisella tasolla. Suorien kansanäänestysten aika on ohitse. Ainakin jos halutaan välttää jälkisotkut ja mitä erilaisemmat tulkinnan äänestettävästä asiasta. Jopa silloinkin on kyseenalaista, kun äänestettävänä on vain kaksi yksinkertaista vaihtoehtoa.

Brexit-kansanäänestys on aivan erinomainen esimerkki, ettei monikymmen miljoonainen kansa ole tiennyt mistä he äänestivät. Neuvottelujen käännyttyä nyt loppusuoralle asiantuntijatkaan eivät pysty tällä hetkellä sanomaa vastaako sopimusluonnos kansan tahtoa vai ei. Jopa ministerit nostaa kytkintä toinen toisensa perään.

Jos kaikki sujuu pääministeri Theresa Mayn kaavailujen mukaan, parlamentti äänestää sopimuksen hyväksymisestä joulukuussa. Ensi vuoden alussa parlamentti hyväksyy eroa säätelevän lain.

Seuraavaksi sopimusta käsittelee EU-parlamentti, jossa vaaditaan sen tueksi yksinkertainen enemmistö.

Jäsenmaiden johtajien on hyväksyttävä sopimus vielä Eurooppaneuvostossa, tueksi vaaditaan vähintään 20 maata, jotka edustavat 65 prosenttia unioniin brexitin jälkeen jäävien jäsenmaiden väestöstä. Britannian EU-ero astuu voimaan 29. maaliskuuta, siirtymäkausi jatkuu vähintään joulukuuhun 2020. Kaikkia muitakin vaihtoehtojakin on roppakaupalla.

Veikkaan, että ani harva kansanäänestyksessä äänensä eron puolesta antanut Britti kadunmies pystyi edes aavistamaan mitä hänen äänestään seuraa. Ja jos ero toteutuu, niin vielä harvemmalla on aavistustakaan mitä siitä seuraa.

Romaniassa järjestettiin kansanäänestys perustuslain muutoksesta, joka olisi määritellyt avioliiton vain miehen ja naisen väliseksi. Sen tulos kuitenkin mitätöitiin, koska äänestysaktiivisuus jäi alle vaaditun 30 prosentin.

Tässä yksittäisessä ja selkeässä tapauksessa äänestämättä jättäminen oli romanialaiselle varmin ja turvallisin tapa välittää oma mielipide.

Makedoniassa kansanäänestys maan nimestä johti melkoiseen selkkaukseen. Äänestyksessä yli 90 prosenttia tuki maan nimen vaihtamista Pohjois-Makedonian tasavallaksi. Äänestykseen osallistui kuitenkin vain vajaat 37 prosenttia äänioikeutetuista. Tässäkin tapauksessa kuitenkin äänestettiin vain yhdestä selkeästä asiasta. Nimiasia sisälsi 30 vuotta kestäneen ja kiehuneen tunnelatauksen.

Kotoisessa Suomessa on järjestetty yksi iso kansanäänestys ja sekin oli neuvoa antava äänestys. Vuonna 1994 Suomessa järjestetty neuvoa-antava kansanäänestys Suomen liittymisestä Euroopan unioniin. Enemmistö (56,9 %) äänestykseen osallistuneista kannatti liittymistä ja eduskunta noudatti äänestyksen tulosta. Toki kaikki oli pedattu liittymisen puolesta.

Suomessa käytössä oleva kansalaisaloite on lievempi versio kansanäänestyksestä mutta kuitenkin kansan vaikuttamiskanava. Varmaan pian tulee pohdittavaksi, onko 50 000 allekirjoittajan raja liian alhainen ja liian helposti mobilisoitavissa

Tuorein esimerkki viime maanantain julkaistu dieselveron poistaminen, joka on nyt viikossa saanut 120 000 allekirjoitusta. Tässäkin tapauksessa on nähtävissä, että mennään enemmän tunteella kuin tiedolla. Koko auto- ja polttoaineverotus on sellainen hallintohimmeli, että yhden dieselveron poistaminen vaikuttaisi ainakin seitsemään eri asiaan. Tuskin kovin moni allekirjoittaja tätä tiedosti.

Hyväähän tässä dieselveroaloitteessa on tietenkin se, että kun se aikoinaan tulee eduskunnan käsittelyyn, syntynee keskustelua laajemmin koko auto- ja polttoaineverohimmelistä.

Toivottavasti tulevaisuudessa pysytään järjissään, eikä järjestetä sitovia kansanäänestyksiä. Kansan mielipiteitä pitää toki kartoittaa ja kunnioittaa, mutta siihen löytyy muitakin tapoja kuin suora sitova äänestys. Ja kyllähän ensi kevään eduskuntavaalit on selkeä kansanäänestys. Kunhan kansa vain tutustuisi tilanteeseen ja äänestäisi.

 

Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion taajuudella 104,8 Espanjan Aurinkorannikolla tai Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm maanantain 19.11.2018 klo 06:15 ja 20:15 (Espanjan aikaa) alkavassa ohjelmassa.

 

 

 

 

 

 

Melodia kantaa pitkään

Lauantai 1.1.2011 - Kauko Niemi

Tämä olkoon minun uuden vuoden puheeni tai aatokseni heti Tarjan jälkeen. Paljoa en Tarjalta lainaa, vaikka asiallisia pointteja hänkin pudotteli mietittäväksi.

Viime viikkoina olen moneen otteeseen pysähtynyt miettimään mikä oli Kari Tapion menestyksen salaisuus. Ennen hänen kuolemaansa Kari Tapio oli vain pirun rehellinen mies, josta hän ansaitsi minulta täydet kymmenen pinnaa. Viinan kanssa läträämisessä oli ainut positiivinen asia jälleen rehellisyys. Ei hän sitä juurikaan kieltänyt eikä julistanut, että on ollut viikon selvin päin.

Hänen musiikkinsa oli miellyttävää, vaikken hevidiggari ollutkaan. Hänen äänensä soi kauniisti ja hänen ylärekisterinsä oli oikeinkin hyvä. Korvani eivät panneet hanttiin jos kohdalle osui. Livenä en koskaan kuullut.

Mutta nyt hän on osunut kohdalle melkein harvase päivä jonkin muotoisessa muistokonsertissa tai muisto-ohjelmassa. Omantiensä kulkijaksi jopa sotapäälliköksi nimetyn mestarin tuotanto on avautunut riittävän laajasti saadakseen aivojumpan käyntiin ja arviot alulle, mikä siinä viehättää minua ja ennen kaikkea muita ihmisiä.

Olen melko vakuuttunut että se on melodia. Oman tiensä kulkijana Kari Tapiolla oli varaa valita esittämänsä musiikki siltä pohjalta mikä häntä itseään miellytti, pääsi sisään kappaleisiin mikä kuului myös lopputuloksessa. ja yhteinen nimittäjä on melodia.

En ole toistaiseksi törmännyt yhteenkään hänen esittämäänsä lauluun, jossa melodialla ei olisi ollut ensisijaista tehtävää. Peruutuspeiliin on helppo katsoa ja tulkita mikä oli Abban suuren menestyksen salaisuus. Lauluissa oli omaksuttavat melodiat.

Miksi Beatlesit nousivat suosioon. Biiseissä oli omaksuttavia melodioita. Miksi Mozartin musiikki on kestänyt vuosisadat ja valloittanut koko maailman ja Kaija Saariahon musiikkia sietää vain kourallinen itsensä musiikkiasiantuntijoiksi itsensä nostaneita ihmisiä. Mozartin musiikissa tempaavat melodiat yllättävät jatkuvasti.

Nykymuusikot itkevät menestyksen puutettaan, kun teknokombin  päälle räpätään joitakin sanoja, eikä anneta kuulijan sielulle voiteluainetta. Musiikin historia on osoittanut, ettei suosikkeja tai vielä vähemmän kestosuosikkeja synny tällä kaavalla.

Näin uuden vuoden ensimmäisenä päivänä jäin miettimään, että millaista on elämä ilman melodiaa, ilman kauniita linjoja tahdista toiseen, ilman legatoa. Se on räppiä tässä ja nyt – tuosta poikki ja pinoon. Pohjattomia pettymyksiä ja rahalla hankittuja lyhytkestoisia hyvänolontuntemuksia.

Millainenkohan se hyvä elämän melodia olisikaan tai ainakin kannattaa etsiä niitä tekniikoita ja ajatuksia, joilla sellaisen voi itselleen säveltää ja olla itse kapellimestarina tulkitsemassa kestäviä ja mieluusti kauniisti soljuvia melodisia linjoja. Sellaisia joita kehtaa esittää toisenkin kerran ensi-illan jälkeen.