Yhteinen vastuu ja tekeminen hiipuu

Sunnuntai 16.3.2025 klo 17.28 - Kauko Niemi

 

Tämän hetkinen vaalitrendi näyttää olevan huolestuttavan selvää. Yhteinen vastuu ja tekeminen on hiipumassa melko kiihtyvällä vauhdilla. Etenkin näin tapahtuu nuoressa ikäluokassa. Ketä kiinnostaa ja muutos on syytä huomioida tulevaisuutta pohdittaessa.

Tulevissa kuntavaaleissa on yhteensä 29 950 ehdokasta, mikä on noin 16 prosenttia vähemmän viime vaaleihin verrattuna. Kuntavaalien ehdokkaat ovat vaali vaalilta vanhempia, kun taas nuorimman ikäluokan osuus pienenee. Vähintään 65-vuotiaiden osuus ehdokkaista nousi nyt 19 prosenttiin viime kuntavaalien noin 18 prosentista ja alle 30-vuotiaiden osuus putosi vajaaseen 8 prosenttiin viime vaalien 8,5 prosentista.

Ehdokkaiden keski-ikä on noin 51 vuotta. Kolmannes ehdokkaista on 50–64-vuotiaita ja neljännes 40–49-vuotiaita. Tiedot ilmenevät Kuntaliiton koostamasta ensianalyysistä.

Ehdokkaiden keski-iässä on suuret kuntakohtaiset vaihtelut Merijärven 43 vuodesta Luhangan 63 vuoteen. Keski-ikä on alle 50 vuotta 67 kunnassa ja yli 55 vuotta 27 kunnassa.

Nuorten osuus ehdokkaista on laskenut vuoden 2008 kuntavaaleista lähtien. Nyt 11 kunnassa ei ole yhtään alle 30-vuotiasta ehdokasta, kun viime kuntavaaleissa vuonna 2021 sellaisia kuntia oli neljä.

Esimerkiksi Enontekiöllä, Pelkosenniemellä ja Simossa ei ole yhtään alle 30-vuotiasta ehdokasta. Nuorten kuntavaaliehdokkaiden osuus on pudonnut 20 vuodessa 30 prosenttia.

Kaikkiaan 63 kunnassa on vähemmän kuin kaksi ehdokasta yhtä valtuustopaikkaa kohti. Viime kuntavaaleissa vuonna 2021 sellaisia kuntia oli 29.

Esimerkiksi Karkkilassa on kahdella puolueella vähemmän ehdokkaita kuin valtuustopaikkoja. Tällä vauhdilla ollaan pian tilanteessa riittääkö enää ehdokkaita ja saadaanko vaaleja aikaiseksi. Puumalassa ehdokkaita on niin vähän, että harva joutuu pettymään äänestystulokseen.

Kahlasin nyt viikonloppuna omat ehdokkaani, eli Helsingin ehdokkaat läpi. Yhtään tuttua tai tutuntuttua ei listalta löydy, joten en pysty arvioimaan kampanjalupauksia verrattuja todellisiin tekoihin. Nämäkin vaalit menevät sitten arpapeliksi vaalikoneiden armoilla. Puoluepolitiikka ei ole koskaan kiehtonut ja Suomessa on vain yksi puolue, jota en ole periaatteellista syistä koskaan äänestänyt.

Vaalikoneiden käytössä olen huomannut yhden käyttökelpoisen tavan pyörittää tätä rulettia. Vastaan vain minulle tärkeisiin asioihin ja jätän loput tyhjiksi. Ylen vaalikoneella vastasin viiteen asiaan, joissa en halua kompromisseja ja tulos oli hyvin ymmärrettävä verrattuna siihen, että vastasin kaikkiin jotakin.

Eiköhän näissä koneissa ole yhtä hyvä voittomahdollisuus kuin Veikkauksen Lotossa.

Jonkinlainen sopu kyllä syntyy

Lauantai 8.1.2022 klo 22.40 - Kauko Niemi

 

Tällä viikolla alkaa historian ensimmäisten aluevaalien ennakkoäänestys. Valitettavasti kuvan jonossa ei ole innokkaita äänestäjiä, vaan jonottajia korona-testiin. Koronakin näyttelee jonkinlaista osaa vaaleissa.

Otsikon mukainen näkemys on varsin yleinen, kun kuuntelee ja lukee erilaisia kommentteja hyvinvointialueiden hallinnon muodostamisesta. Sekavuudella ja näkemyseroilla ei tunnu olevan rajaa. Millainen sopu sitten tämän vuoden aikana syntyykään, kun ensi vuoden alusta alkavat hyvinvointialueet toimia.

Nyt olen onnellinen, että asun Helsingin alueella ja minulla ei ole äänestysoikeutta. Ja miksi onnellinen? Nämä olisivat todennäköisesti elämäni ensimmäiset vaalit, jotka olisin jättänyt väliin. Minulle äänestys on niin tärkeä osa demokratiaa, että olen tähän asti ollut täysin varma miksi äänestän jotakuta ehdokasta. Jos minulla olisi ollut oikeus, olisi nämä todennäköisesti todellakin ollut elämäni ensimmäiset väliin jääneet vaalit.

Lueskelin useita sivuja pitkän ministeriön strategiapaperin ja yritin ymmärtää kuinka asiassa edetään. Tavattoman fiiniä tekstiä tuotettuna puppusanageneraattorilla. Kaikki on mahdollista kun vain jonkinlainen sopu syntyy eri kuntien ja kaupunkien välillä.

Aika monesti miettinyt, että onko kyseessä vuosien mittaan syntynyt poliittinen pakkomielle, vain syntyisikö ihan oikeasti jotakin toiminnallista hyvää kahdella ikään kuin päällekkäisellä mallilla. Entä jos lakkautettaisiin kunnat ja kaupungit ja siirrettäisiin kaikki toiminnot aluehallinnoille. Ainakin byrokratiaa saataisiin vähennettyä.

Olisiko uusista toimintatavoista ja tekniikoista löytynyt ratkaisuja. Näinhän tapahtui Sotkamossa, missä vuoteen ei ole ollut ruuhkia eikä jonoja terveyskeskuksessa ja pääosin kaikki ovat tyytyväisiä. Samaa on yritetty muuallakin Suomessa mutta surkein lopputuloksin.

Sotkamolainen lääkäri avasi haastattelussa ihan perusasioita. Hän on toiminut lääkärinä samassa paikassa vuosikymmenet ja tuntee ja tietää tapaukset, joten etähoidon on mahdollista onnistua, kun tunnetaan ja tiedetään kulloinenkin tapaus. Tätä tietoa ei synny silloin kun lääkäri lukee vain kannasta mitä edellinen lääkäri on joskus kirjoittanut jossakin tapauksessa.

Jos hyvinvointialueilla on tavoitteena rakentaa huipputehokkaita ja kustannuksia säästäviä terveystuotantolinjoja, joissa mitataan kuinka monta ongelmallista asiakasta saadaan tunnissa läpi ja kuinka pienillä kustannuksilla. Silloin on unohtunut ihan perusasia – henkisen tai fyysisen hoidon tarpeessa oleva yksilöllinen ihminen.

Palokuntien kohdalla tilanne saattaa olla hieman helpompi. Kun talo palaa niin se pitää sammuttaa ammattitaidolla kohteen mukaan.

Suuri epätietoisuus vallitsee päässäni myös sen suhteen mikä on se paras kombinaatio, joka pitäisi äänestyksessä syntyä. Kuinka suuri osa tulevien hyvinvointialueiden hallinnosta pitäisi olla terveyden ja hyvinvoinnin osaajia ja mikä osuus politiikkaa. Pelkkään polotikointiin en jaksa uskoa, vaikka se lainsäädännöllisesti ja rahoituksellisesti onkin erittäin tärkeää.

Poliitikon valinta on myös puolueen valinta. Sitä en ole koskaan tehnyt enkä haluaisi nytkään tehdä. Poliitikko tuskin tässäkään tapauksessa ajattelee ensisijaisesti muuta kuin omaa ja puolueensa saavuttamaa asemaa. Yle aloitti juuri mielenkiintoisen juttusarjan. Yle selvittää, ovatko poliitikkojen vaalikeskusteluissa esittämät väitteet tosia, epätosia vai siltä väliltä.

Helsinki onnistui keplottelemaan ulos koko muutoksesta. Onko se hyvä vai huono, sitä ei tiedä kukaan. Omakohtaisesti vain tiedän, ettei itselläni ole yhtään tosimyönteistä kokemusta terveyskeskuskäynneistäni. En ole kertaakaan kohdannut samaa henkilöä kahdesti. Homma alkaa aina alusta ja päätyy johonkin ”kokeiluun.”

Tämä blogini on täynnä kysymysmerkkejä ja ihmettelyjä. Sinä joka olet ymmärtänyt mitä kaikkea hyvää muutos tuo tullessaan, niin sinun pitää äänestää ja pitää yllä demokraattisen päätöksenteon perusasetelmaa.

Ehkä nämä asiat selkenevät minullekin jossakin vaiheessa ja saattaa olla etten ole ainut ihmettelijä tässä maassa ja tässä tilanteessa.


Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa 10.1.2022 alkaen ma ja ke 07.00 ja 14:00 Suomen aikaan