Vilpitön kiitos Yle:lle

Keskiviikko 20.7.2016 klo 16:59 - Kauko Niemi

Ihmisen terveyden ja hyvinvoinnin motivointi ei ole niitä kaikkein yksinkertaisimpia asioita. Ohjeista ei ole puutetta, eikä ole puutetta kalliista varusteista ja vielä kalliimmista suorituspaikoista.

Yle:n aamu-tv on nyt kerrankin onnistunut yli odotusten keskiviikkoaamuisin ohjaamaan ihan tavallista ihmistä parempaan kuntoon.

Puhun kokemuksen syvällä rintaäänellä. Olen yrittänyt motivoitua esimerkiksi kuntosalin käyttäjäksi. Se vain ei ota onnistuakseen. Ensimmäinen kuntosalivierailu noin 25 vuotta sitten tyssäsi ladon kokoisiin miehiin, joiden puheesta en ymmärtänyt mitään, enkä parhaalla tahdollani pystynyt kuvittelemaan, että he kävisivät salilla terveen elämän takia.

Muut kokemukseni ovat jotain sen suuntaisia, että pinkkiin sonnustautunut lady lukee jotain glooriaa kuntopyörän päällä, eikä aina muista polkea. Silläkään tuskin on mitään tekemistä terveyden kanssa.

Yle on valinnut aamuohjaajaksi Jarno Härkösen. Hänellä ei ole mitään tarvetta pullistella. Eikä hänellä näytä olevan tarvetta tuotesijoitteluunkaan. Kuka tahansa löytää kaapistaan hommaan sopivan t-paidan ja jonkinlaiset shortsit.

Härkösen olemus ei vaikuta proteinipatukkamainoksen photoshopatulta himokuntoilijalta. Hänen kaikki tekeminen kuitenkin osoittaa tosi hyvää lihaskuntoa, erinomaista koordinaatiota ja liikkeiden hallintaa. Ja mikä parasta – valitut ohjeet ja liikkeet ovat tavallisen ihmisen tavoitettavissa ja tuntuvat hyödyllisen järkeviltä, eikä yliampuvilta. Ja samalla selviävät sudenkuopat, joita pitäisi välttää.

Siis tavallisen ihmisen tavallista terveyttä edistävää tekemistä. Jos tämä on ollut Yle:n tavoite, niin onneksi olkoon!

 

ps.

Itselläni ei ole mitään yhteyttä Härköseen eikä hänen tekemisiinsä, eikä hänen bisneksiin personal trainerinä. Olen vaan omalla kohdallani tavattoman kiinnostunut terveyttä edistävistä asioita sekä syömisestä että liikunnasta.

 

Todiste - http://areena.yle.fi/1-3627066

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kuntoilu, liikunta, YLE, Jarno Härkönen

Laiskistumaan päin

Keskiviikko 31.12.2014 klo 19:37 - Kauko Niemi

Liikuntavuosi 2014 on nyt pulkassa. Ei suuria yllätyksiä, eikä suuria saavutuksia aiempaan verrattuna. Samat toiveet kuin ennenkin jäivät toteutumatta.

Sinnikkyydestä voisin kiittää itseäni, jos kyse olisi tekemällä tekemisestä. Vaan ei – kyse on siitä, että päivittäin vain tulee sellainen sisäinen tarve tehdä jotakin. Liike on lääke –ajatus on syvällä jossakin ja fiiliksessä ei ole kehumista, jos jämähtää tiekkarin ääreen.

Vuonna 2014 tein 330 liikuntasuoritetta (349/2013 ja 319/2013). Liikkumiseen käytin aikaa 310 tuntia (363 ja 349). Tähän ei siis ole laskettu hyötyliikuntaa, jota kertyy kilometreittäin joka päivä eikä noin 380 päivittäistä porrasaskelmaa. Eikä tähän ole laskettu kotona tehtyjä kuminauhalla venyttelyä, keppijumppaa tai tasapainolaudalla keikkumista.

Liikuin keskimäärin 51 minuuttia joka päivä (58 ja 57). Siis laiskistumaan päin - seitsemän minuuttia vähemmän kuin vuonna 2013. Kokonaisuutta ajatellen se on vuositasolla peräti 53 tuntia ja tämä tuntuu jo aika pahalta.

Vuoden päälajiksi ajalla mitattuna muodostui tänäkin vuonna uinti. Uintikilometrejä kertyi 150,5, siis 9,5 kilometriä vähemmän kuin vuonna 2013. Kilometreissä mitattuna pyöräily ja kävely olivat tietty omassa luokassaan. Uinti on kuitenkin kokonaisvaltaista etenkin minun rintauintini, jossa kädet/hartijat joutuvat myös hommiin.

Aikaisemmin olen surrut, ettei motivaatio kuntosalille herää henkiin. Eikä se herännyt nytkään. Vaikka kuinka tiedän, että iän kertyessä lihasvoima nousee arvoon arvaamattomaan. Lihaskunto ratkaisee kuin hyvin pysyy pystyssä, kuinka hyvin jaksaa asioitansa hoitaa.

Toinen epämääräiseen hämäryyteen on jäänyt tekemisen teho. Seurantatekniikka on sen verran vanhaa, etten pysty sykettä mittaamaan uidessa. Näppituntuma on kuitenkin, että useammin saisi silti hikeä pukata ja syvemmin hengästyä. Niihin olisi kuitenkin kaikki mahdollisuudet.

Jokohan taas tekisi uudenvuodenlupauksen tehon kasvattamisesta ja lihaskunnon parantamisesta. Jos vaikka tavoitteeksi Michelle Obaman taso – 40 etunojapunnerrusta.


1 kommentti . Avainsanat: liikunta, terveys, kunto

Täysin epäonnistunut ihmiskokeeni - varpaat heilumaan

Keskiviikko 3.12.2014 klo 13:36 - Kauko Niemi

Patikoinnissa tarvitaan hyvin tukevat jalkineet. Juoksussa tarvitaan hyvä joustavuus. Ja aina tarvitaan jalalle sellainen ja sellainen tuki. Näihin myyntiväittämiin uskoin ja hain jaloilleni tukevaa alustaa. Loppujen lopuksi ryhdyin käyttämään Footbalance pohjallisia.

Pohjalliset muokataan omien jalkojen mukaan. Paitsi jos jalat ovat jo entuudestaan väärässä asennossa, niin pohjalliset pitävät ne jämäkästi väärässä asennossa jatkossakin. Ja minun tapauksessani jatkuvasti.

Tästä seurasi, että jalat ”pääsivät surkastumaan”, kun eivät liikkuneet tarpeeksi ja jalkapohjien lihakset eivät saaneet tarpeeksi treeniä.

Pian, noin 2-3 vuoden kuluessa, alkoivat jalat väsymään jo alle 15 km kävelylenkeillä. Sitten riitti jo 5-10 km kävely, kun jalkapohjat alkoivat huutamaan hoosiannaa.

Ihmiskeho on vain tuotekehittelijöitä viisaampi sekä hyvässä että pahassa. Toiminta, jota keho ei koe tarvitsevansa, niin se alkaa surkastua pois. Kenkien tuottama mielihyvä kääntyy ajan mittaan jalkojen pahoinvoinniksi.

Jalat ja etenkin jalkapohjat tarvitsevat jatkuvasti luonnollista treeniä pysyäkseen oikeassa kuosissa ja välittääkseen kaiken tarvittavan tasapaino- ja muun informaation hermoratoja pitkin koko keholle.

Jalkaterän alueella voi esiintyä yli 2000 erilaista ongelmaa, häiriötä tai epänormaalia tilaa. Ongelmat liittyvät usein jalkaterän monimutkaiseen rakenteeseen sekä toimintaan. Jalkaterän kuormituksen määrää kuvaa se, että ihminen ottaa päivässä keskimäärin 8000 askelta ja kävelee elämänsä aikana noin 100 000 kilometriä.

Jaloissa on kaikkiaan 26 luuta, 33 niveltä ja yli sata lihasta ja jännettä. Ihmisen hermoista 70 prosenttia päättyy jalkoihin ja käsiin. Ei ole samantekevää millaista kuntoutusta ja ylläpitoa jalkineet tarjoavat.

Tässä jutussa ei oteta kantaa lainkaan siihen mitä muotioikut tuovat tullessaan, vaan että hyvää tarkoittava kenkäkehitys ajaakin mitä erilaisimpiin jalkaongelmiin.

Ihmisen jalkaterän, joka bioteknisesti on ainutlaatuinen taidonnäyte, kehittyminen ja sen seurauksena meille ominaisen kävelytyylin muotoutuminen kestivät noin neljä miljoonaa vuotta. Muutamassa tuhannessa vuodessa tekniikan kehitys on vääristänyt luonnollisen kävelytyylin muuttamalla sitä ulkoisilla välineillä, jalkineilla.

Maratonille ei silti ole syytä lähteä paljain jaloin, mutta juoksutossujen ja muiden runsaasti joustettujen kenkien jatkuva käyttö opettaa jalat väärille tavoille. Jalkojen luonnolliselle liikkuvuudelle on luotava sopivat ja jatkuvat edellytykset. Mitään jalkinetta ei pitäisi käyttää jatkuvasti, on minun käytännön kokemukseni.

Korostan, että kokemukseni ei ole tieteellisesti todistettu totuus, vaan oma, useamman vuoden kestänyt ihmiskoe. Omia kokemuksiani olen kyllä testannut keskustelemalla usean eri ammattilaisen kanssa. Kukaan heistä ei ole tyrmännyt kokemuksiani.

Nyt olen käyttänyt vajaan vuoden erilaisia jalkineita, erilaisia pohjallisia lähtökohtana, että jalat saavat erilaista treeniä ja sitä kautta luonnollista vahvistusta. Olen käyttänyt erittäin paljon suomalaisia Feelmaxin paljasjalkakenkiä, joita jo nyt pystyn käyttämään myös metsälenkeillä. Niin paljon jalat ovat jo vahvistuneet näiden kuukausien aikana.

Feelmax on vienyt asian niin pitkälle, että sen kevytjalkineessa ei ole oikeastaan mitään muuta eroa paljain jaloin kävelyyn kuin suoja lasinsiruja vastaan.

Tärkeää on myös jalkapohjan tuntoaistimusta välittävä ominaisuus pysyisi mahdollisimman luonnollisena, jolloin liikkuja tunnistaa alustan pintojen ja muotojen muutokset erittäin herkästi ja tuntemukset välittyvät jalkaterän kautta muualle kehoon ja aina aivoihin asti.

Avojaloin liikkuminen parantaa jalkaterän asentotuntoa sekä herkkyyttä. Näin jalkaterä toimii tehokkaasti, sille luonteenomaisella tavalla. Se vahvistaa jalkaterän tukirakenteita, erityisesti lihaksia ja nivelsiteitä. Tuntoaistimuksen herkistyessä ja toimiessa tehokkaasti, paranee alustalta tulevan iskun voimakkuuden arviointi.

Kehon suojamekanismit toimivat luontaisella tavalla, alentaen siten jalkaterään ja alaraajaan kohdistuvia kuormituksia.

Verrattuna ihokarvojen peittämään reiden ihoon, karvaton jalkapohjan iho kestää keskimäärin 600 prosenttia suurempia hiertäviä kuormitusvoimia ennen kipukynnyksen ylittymistä. On arvioitu, että jalkapohjan iho on hyvin suojattu hiertäviltä vammoilta juuri sen herkän tuntoaistimuksen ansiosta.

Viime aikoina huippu-urheilijat ovat pohtineet kateellisena afrikkalaisten juoksijoiden erinomaista menestystä. Kenialaiset ovat tottuneet liikkumaan paljain jaloin ja huippujuoksijat myös harjoittelevat paljain jaloin.

Varsinaisia tutkimuksia ei ole tehty, mutta kaikki merkit viittaavat siihen, että heidän jalkojen kunto ja koordinaatio korvienväliin toimii paremmin kuin länsimaisella tossukansalla.

Seuraavaksi otan ohjelmaan jalkaterien treenaamisen muutoinkin kun erilaisilla jalkineilla.

2 kommenttia . Avainsanat: jalkojen kunto, jalat, jalkojen särky

Kahta tuntia vaille tunti

Keskiviikko 1.1.2014 - Kauko Niemi

Viime vuoden liikunnallinen saldo oli 349 liikuntasuoritetta, joihin investoin aikaa 363 tuntia oman kirjanpitoni mukaan. Vuositasolla kahta tuntia vaille tunnin päivittäistä keskiarvoa. Tähän ei siis ole laskettu niin sanottua hyötyliikuntaa, vaikkapa vain kotiin tuloa ja kotoa lähtöä, jolloin hissittömän talon portaikossa on otettava 96 porrasta ylös tai alas.

Eniten aikaa käytin viime vuonna uimiseen. Uintikilometrejä kertyi 160 km, mikä on 51 kilometriä enemmän kuin vuonna 2012. kirjanpidosta löytyy toki patikointia, kävelylenkkejä, fillarointia, keilausta, kuntosalia jne. Yhden lajin ihminen en siis ole, enkä missään lajissa hyvä. Ylläpidän liikettä, sillä uskon, että liike on lääke.

Teen mielelläni ihmiskokeita itseni kanssa sekä liikunnassa että monessa muussakin, oppiakseni ymmärtämään mikä sopii minulle ja mikä ei. Mikä asia toimii käytännössä ja mikä ei. Opettelen siis jatkuvasti kuuntelemaan itseäni.

Olen sen verran oppinut, että kaikki muutokset ravinnossa ja muussakin kestää noin kuusi viikkoa, ennen kuin todellisia tuloksia näkyy. Oletpa sitten pudottamassa painoa, kasvattamassa lihasvoimaa, muuttamassa ruokavaliota tms, oikotietä ei ole onneen. Tai pian olet palannut entiseen kuosiin.

Tällä hetkellä pisin ihmiskoe on nyt kestänyt kohta 3,5 vuotta. Tässä ihmiskokeessa on tavoitteena vastustuskyvyn parantaminen. Nyt on kulunut 3,5 vuotta viimeisestä flunssasta. Lopullista totuuttahan kukaan ei tiedä onko tämä vain sattumaa, mutta ajatuksenani oli tuolloin liikunnan lisäksi pitää vatsani mahdollisimman hyvässä bakteeritasapainossa, lisätä D-vitamiinin ja sinkin käyttöä sekä käsihygieniaa. Olen myös laistanut kaikki flunssarokotteet.

Ehdoton kielto itselleni oli kaikkien särkylääkkeiden käyttö, koska ne tappavat sekä hyvät että huonot bakteerit. Ja luojan kiitos en ole tarvinnut muutakaan lääketieteellistä kemiaa. Lisäsin maitohappobakteerien käyttöä ja sellaisten luontaisten ravinteiden käyttöä, jotka sisältävät hyviä bakteereita.

Nyt olen puolisen vuotta käynyt hermoratahieronnassa, jolla aktivoidaan ja edesautetaan kropan omia luonnollisia toimintoja.  

Ruokavalioni on vähähiilihydraattinen. Oman tien karppaaja, jonka pitäisi ottaa hieman tiukempi ote viljatuotteita kohtaan.

Päivittäinen D-vitamiiniannokseni on noin kymmenkertainen viralliseen suositukseen verrattuna. Sinkki ja muut vitamiinit ohjeiden mukaan.         

Alkavan vuoden liikunnallinen tavoite ajallisesti olkoon samaan tasoa. Tosin ajallisesti minulle vapautuu jonkun verran lisää mahdollisuuksia jopa kasvattaa liikunnan määrää. Pitkään olen paininut kuinka saisi tekemisiin enemmän sykettä. Liikunnan myönteinen vaikutus jää vähäiseksi in ilman sykkeen nousua ja hikeä. Siinä tavoitetta alkaneelle vuodelle.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kuntoilu, terveys, flunssa

Kaksi vuotta reilu tunti päivässä - rollaattori-iässä

Maanantai 16.9.2013 klo 11:20 - Kauko Niemi

Tänään on kulunut tasan kaksi vuotta, kun ryhdyin taltioimaan 16.09.2011 nykyiseen palveluun kaikki liikuntasuoritteeni. Toki olen aiemminkin motivoinut itseäni samalla tavalla, mutta kun sovelluksia tulee ja menee, niin samalla tulevat ja menevät minunkin tietoni.

Kaksi vuotta sitten Suunnon Movescount kysyi mottoani ja silloin kirjoitin, enkä ole sitä muuttanut:

- Liike on lääke. Terveyttä ja hyvinvointia. Kilpailen vain itseni kanssa. Tavoitteena kuolla terveenä.

Olihan tuolloin huolestuttavampikin, tuohon yllä olevan määritykseen mahtuva yksityiskohta. Lievästi kohollaan oleva verenpaine, johon lääkärien yksioikoinen kanta oli pillereitä ja pillereitä. Kirjoitin tuolloin itselleni toisenlaisen reseptin, joka on palauttanut paineet normaaleiksi.

Toinen havaittava piirre on ollut se, etten ole 2,5 vuoteen sairastanut yhtään flunssaa. Siihen taas saattaa olla osasyynä, että aloitin tuolloin D-vitamiinin säännöllisen käytön. Sekä enemmän ja vähemmän säännöllisen sinkin ja maitohappobakteereiden käytön. Nämä yhdessä liikunnan kanssa lienee sopiva vastustuskyvyn kehittäjä - minun tapauksessani.

Ruokavalion suhteen olen valikoiva. En käytä juurikaan valmisruokia sen enempää kaupasta kuin ravintoloistakaan ostettuna. Ainakin valinnoissani on vähemmän lisäaineita ja vähemmän suolaa, jonka käyttöä on syytä valvoa verenpaineen takia. Alkoholiannokset kahdelta vuodelta taitavat mahtua kahden käden sormiin.

Olen ollut karppaaja 15 vuotta tosin omien tuntojeni mukaan täysin omaa kroppaani kuunnellen. Pääsääntöisesti ruoka-aineista puuttuvat leipä, peruna, pasta ja riisi. Absolutisti en ole tässäkään asiassa. Ajatukseni mukaan hyvä ja oikea bakteerikanta suolistossa ylläpitää vastustuskykyä. Olen lisännyt maitohappobakteereiden käyttöä muodossa tai toisessa ja vältän viimeiseen asti tulehduskipulääkkeitä ja muita kemiallisia pillereitä, jotka tappavat sekä pahat että hyvät ja tarpeelliset pöpöt.

Tosin olen vain kerran kieltäytynyt lääkärin kirjoittamasta reseptistä viime helmikuussa kun kaaduin suksilla ja yhden selkänikaman etuosaan tuli murtuma. Tämä myös rajoitti jonkin verran ja jonkin aikaa liikunnan riemua.

Läheskään aina ei meinaa ymmärtää, että olen jo rollaattori-iässä.  Tunnin treeni tarkoittaa, että toinen tunti pitäisi pyhittää venyttelyyn ja palautuksiin.

Mikä on sitten ollut liikunnallinen aktiivisuuteni tämän hienon ja terveen kahden vuoden aikana. Nämä suoritteet eivät sisällä esimerkiksi hyötyliikuntaa, jota kertyy helposti kävelyä 4-10 km päivässä, Sillä en käytä kaupungissa autoa enkä julkista liikennettä. Ja asunhan hissittömässä talossa ja portaita kertyy päivässä noin 384.

Kahden vuoden aikana (730 päivää) olen tehnyt kaikkiaan 680 liikuntasuoritetta. Niihin olen käyttänyt aikaa kaikkiaan 737 tuntia. Siis kahden vuoden aikana keskimäärin hieman yli tunti jokaisena päivänä.

Lajeina ovat olleet uinti, eniten suoritteita - pyöräily eniten kilometrejä, kävely ja patikointi eniten aikaa. Näiden lisäksi kuntosalia, hiihtoa ja keilailua.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kunto, terveys, Suunto

Uimakauden aloituksen kunniaksi tänään tuli 50 km täyteen

Keskiviikko 5.6.2013 klo 14:42 - Kauko Niemi

Tänään voi siis avata uimakauden, kun tämän alkuvuoden lämmittelyuintikilometrejä on kertynyt 50 kilometriä.

Alkuvuosi on käynnistynyt liikunnallisesti melko mukavasti, vaikka helmi-maaliskuun vaihteessa viaton kaatuminen suksilla aiheutti yhden selkänikaman murtumisen. Oireettomuus saattaa kestää jopa kahdeksan kuukautta.

Alkuvuonna rekisteröityjä liikuntasuoritteita on kertynyt kaikkiaan 141 kappaletta ja niihin olen käyttänyt aikaa 146 tuntia. (119 suoritusta / 144 tuntia /2012) Siis aktiivisuus kutakuinkin samalla tasolla.

Eniten aikaa olen käyttänyt uimiseen ja toiseksi eniten kävelylenkkeihin. Seuraavina tulevat hiihto, kuntosali, patikointi. Hyvää vauhtia kärkilajien joukkoon on kiilaamassa fillarointi.

Nämähän ovat tietysti suoritteita ja numeroita, mutta mihin se on johtanut. Alkuperäinen tavoite vuonna 2011 oli verenpaineen pitäminen kurissa, toimii hyvin edelleen. Painoa on edelleen liikaa jostakin merkillisestä syystä, jota en ymmärrä. Muutenhan olisin melkein 10 kiloa kevyempi.

Olisin valmis uskomaan, että yksi seuraus tästä kaikesta on se, että viimeisin flunssa on ollut reilu puolitoistavuotta sitten. Osasyynä voi olla myös reilu yliannos d-vitamiinia sekä sinkkiä ja maitohappobakteereja.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: uinti, kuntoilu, terveys, hyvinvointi

Uinti on ulkoilulaji

Maanantai 6.5.2013 klo 20:35 - Kauko Niemi

Tänään olen avannut ulkouintikauden uimastadionilla. Ensimmäisen kilometrin jälkeen on pakko sanoa, että uinti on ulkoilulaji.

Kuulen jo korvissani kommenttisi siitä kuinka kallista on lämmittää tuollaista määrää vettä. Niin on, mutta uinti on yksi monipuolisimmista liikuntalajeista ja toivoisi jokaisen hoitavan kuntoaan ja puhtauttaan. Olen aina sanonut, että tämä on parasta mitä verorahoillani saan.

Ennen tämän päivän debyyttiä stadikalla uintikilometrejä on tänä vuonna kerääntynyt 31,2 km. Muutoinkin alkuvuoden liikunta on sujunut kohtuullisesti hidasteesta huolimatta. Hidaste selvisi magneettikuvauksessa. Helmikuinen rojahdus suksilla on aiheuttanut lievän murtuman yhden selkänivelen etuosaan. Tiettyjä asioita ja asentoja on pitänyt välttää. Tosin suurin haitta on ollut selällään nukkumisessa.

Huhtikuussa liikuntasuoritteita kertyi kaikkiaan 28 kappaletta ja niihin käytetty aika 27 tuntia. (2012/huhtikuu – 29/34) Tämän vuoden maaliskuussa 25/26. Ja kun koko alkuvuoden suoritteiden määrä on 103 ja käytetty aika 102 tuntia, niin tunti per suorite keskiarvo on aika vakio. Laiskoja päiviä 18 tai pitäisikö laskea liikuntaa 50 minuuttia jokaisena päivänä. Tahti on hieman verkkaisempi kuin vuoden 2012 koko vuoden keskiarvo. Kesä kuitenkin tulossa!

Toivottavasti nämä luvut ovat oikeita. Suunto nimittäin teki Movescountiin niin sanotun vuosisadan päivityksen. Suurin muutos lienee ulkoasussa, niin kuin valitettavasti niin monissa muissakin asioissa nykyään. Tärkeämpää miltä näyttää kuin miten palvelee käyttäjiään.

Yhteenvedot ovat nyt tosi hankalia, kun ne aiemmin olivat aina valmiina nähtävissä. Tai sitten en ole kahden viikon etsiskelyn jälkeen löytänyt näitä toimintoja. Jos yhteenvedot löytyvät, niin sitten vahvistuu, että sovellut on käyttäjälle liian hankala nykyisin ja entiseen verrattuna. Vai mitä sanotte esimerkiksi päiväyksen sorttaamisesta. Se tuntee päiväyksestä vain ensimmäisen ykkösen. Sorttaustulos 1.1.2013 / 1.1.2012 / 1.11.2012 – huikean älyllistä. Nyt jos löytyisi vielä kanava Suunnolle, johon näitä bugeja voisi ilmoittaa. Bugejahan ne ovat.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: uinti, kuntoilu, terveys, hyvinvointi

On se niin helppo pettää itseään.

Tiistai 9.4.2013 klo 15:08 - Kauko Niemi

Lienee aika siirtyä kvarttaalitalouteen myös liikunnassa. Ja tämä vain sen takia, että on vertailtavaa statistiikkaa edelliseltä vuodelta.

Vuoden ensimmäinen kvarttaali toi takapakkia selkäongelmien kanssa. ja vuosi sitten pitkän flunssan takia. Se mikä on kiinnostavaa, että vuoden takaisen flunssan jälkeen ei sitten ole flunssaa ollutkaan.

Reilu yliannostus, virallisiin suosituksiin verrattuna, D vitamiinia, sinkkiä ja erilaisia vatsalle tarkoitettuja bakteereja suoraan pillereinä tai niin sanottuina terveysjuomina, ovat flunssattomuuden salaisuus. Näin kuvittelen ja näin mielessäni ajattelin, kun tätä kuuria suunnittelin. Toimii tai ei toimi – joka tapauksessa lopputulos on erinomainen.

Se että retkahdin suksilla, selvin päin selälleni, oli sellainen keikka, ettei siihen juurikaan olisi ruokavalio, eivätkä vitamiinilisät auttaneet.

Itse statistiikka osoittaa että tänä vuonna tein kolmen kuukauden aikana 71 liikuntasuoritetta ja käytin niihin aikaa 70 tuntia. Vuotta aiemmin vastaavat luvut olivat 53 suoritetta ja 72 tuntia.

Vuosi sitten oli ohjelmassa pitkiä kävelylenkkejä ja tänä talvena lyhyitä, mutta intensiivisempiä hiihtolenkkejä.
Viime vuonna kaikkien liikuntasuoritteiden keskisyke oli 106 ja tämän alkuvuoden suoritteiden 109. Valitettavasti tilastoihin ei sisälly uintia, viime vuonna 119 km ja nyt on kasassa 21 km.

Jälleen kerran on todettava, etteivät peili ja housujen puristukset ohjaa riittävästi toimintaa, vaikka asiantuntijat kuinka väittäisivät, ettei joka päivä tarvitse mennä vaa’alle. Minun tarvitsee.

Kun joka aamu en palauta mieleeni kiloja, niin luulen syöväni kuin hiiri, vaikka mässäilen näköjään kuin virtahepo. Paino on päässyt hieman nousemaan vaikka liikunnan määrä on sama ehkä hieman enemmän ja intensiteetti hieman kasvanut.

On se niin helppo pettää itseään.


Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kuntoilu, liikunta, terveys

Hyvinvointipäiväkirja: Marraskuu jäi piirun verran keskiarvosta

Lauantai 8.12.2012 klo 7:33 - Kauko Niemi

Liikuntapäiväkirja osoittaa, että tasaisesti mennään kaikin puolin. Kun koko vuoden liikuntasuoritteet marraskuun loppuun asti lasketaan, jäi marraskuu piirun verran keskiarvosta. Suoritteita 26 (keskiarvo 27) käytetty aika 24,40 tuntia (keskiarvo 29,21).

liikunta.jpg

Tuo ajallinen poikkeavuus johtuu siitä, että suoritteista suurin osa oli uintia ja kilometrin uinti kestää tätä nykyä noin 35 – 40 minuuttia. Pitkäkestoiset kävelylenkit ja patikoinnit olivat vähemmällä.

Jonkin verran jäi harmittamaan, että syksy olisi ollut mitä mainiointa pyöräilykautta, mutta pyörä jäi varastoon. Pyöräilyllä olisi hyvin voinut pitää yllä korkeampaa sykettä.

Sykemittarini ei toimi vedessä, joten suurin osa marraskuun liikuntasuoritteista jää sykkeen osalta arvioimatta.

Uinnin osalta olisi tavoite saada tekniikkaa paremmaksi ja pyrkiä noin tunnin kestävään kahden kilometrin kertatreeniin. Uintikilometrejä on nyt kasassa toukokuun alusta lähtien 95.

Painon ja terveyden kannalta marraskuu muodostui myös tasaiseksi. Ei heittoja mihinkään suuntaa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: hyvinvointi, kunto, terveys

Ilman irtiottoja

Keskiviikko 31.10.2012 klo 22:27 - Kauko Niemi

Liikuntapäiväkirja kertoo, että sopiva tahti jatkuu, mutta ilman irtiottoja. Mitään radikaalia tai yltiöpäistä puurastamista ei ole kahden viime kuukauden aikana tapahtunut.

Ehdottomasti plussalistalle on laskettava, ettei uinti loppunutkaan, vaikka uimastadion suljettiin. Nyt paikkana on pääsääntöisesti Mäkelänrinne. Toukokuun alusta uintimatkaa on nyt kertynyt 80 km. Aivan Norppauimariksi ei minusta sentään ole.

Positiiviseen sarakkeeseen on myös laskettava ne muutamat juoksulenkit ilman jälkiseuraamuksia.
Edelleen on hakusessa motivaatio saliharjoitteluun. Toki käyn siellä epäsäännöllisen säännöllisesti, mutta ilman suuria kiksejä, väkisin puurtaen. Täytynee siirtyä vain niihin osiin salia mihin eivät näy järkyttävät ostoskanavat ja muut kotkotukset.

Todellakin ilman irtiottoja. Syyskuussa suoritteita kertyi 31 ja lokakuussa 31. Syyskuussa niihin kului aikaa 26 tuntia 48 minuuttia ja lokakuussa vastaavasti 27 tuntia ja 11 minuuttia.

Siis joka päivä noin tunti päivässä. Nämä ovat siis varta vasten tehtyjä liikuntasuoritteita, eikä kauppamatkoja.

Tasaista, pelottavan tasaista. Ettei vaan muutu rutiiniksi. Pikkuhiljaa pitäisi löytää taas joku uusi laji tai aloittaa syyspyöräily. Tai rikkoa tasainen rytmi jollakin kunnon irtiotolla.

Aivan loistava hierojani on opastanut treenaamaan ihan kotioloissa sellaisia lihasryhmiä mitä normaalisti esimerkiksi salilla on vaikea härnätä, kuten syviä vatsalihaksia.

Marraskuussa on taas aika tehdä kuntotesti ja ihmetellä missä mennään.




Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kuntoilu, hyvinvointi, terveus skarppaus, ruoka

Vuosi täydellistä kuntoilukirjanpitoa

Maanantai 17.9.2012 klo 14:11 - Kauko Niemi

Eilen tuli vuosi täyteen siitä kun aloitin taas kerran pitämään kirjaa tekemisistäni ja nimenomaan liikunnallisista tekemisistä.

Kaiken lyhyenkin kirjanpidon jälkeen tunnen itseni patologiseksi valehtelijaksi. Se mitä ihmiselle jää mieleen liikkumisesta, syömisestä, rahan käytöstä ja ties mistä, ovat yleensä kaukana totuudesta. Hyvä puoli on tietenkin, että niillä voi huijata muita ja etenkin itseään. Luulottelemalla vaikkapa, että syön kuin hiiri ja liikun kuin gebardi ja silti lihon ja voin huonosti. En pysty tekemään mitään asian eteen, se on geeneissä.

Eikä ole, ainakaan sataprosenttisesti.

Todellisuudessa on rehellistä elää. Toki haaveitakin pitää olla, mutta ymmärtää, etteivät ne toteudu ilman toimintaa.

16.9.2011 tein ensimmäisen merkinnän Suunnon Movescaunt –palveluun. Ja eilisen iltakävelylenkin jälkeen vuodessa kertyi 309 liikuntasuoritetta. Aikaa niihin käytin 367 tuntia (itse suoritteisiin, ei matkoja halleille tms.).

Näiden lisäksi piti käydä muutama kerta kaupassa kardemummia ja muita tarvikkeita ostamassa. Niin sanottua hyötyliikuntaa kertyi keskimäärin 8815 askelta päivässä. Se lienee lähellä 7 kilometriä päivässä. Tavoitehan on 10.000 askelta päivässä. Pahoillani en ole tästä käpistä, sillä muut aktiviteetit kyllä korvaa sen.

Tämän kesän ehdoton hitti oli uiminen. Olen siitä enemmän kuin ylpeä. Uimastadionilla tuli tällä kaudella käytyä 71 kertaa ja matkaa kertyi 59 kilometriä. Se on paljon miehelle joka hädin tuskin on pysynyt pinnalla. Kiitos kuuluu myös Helsingin kaupungille – parasta mitä verorahoilla voi tarjota kaupunkilaiselle. Maksoin siis 0,67 euroa kerrasta.

Koko hyvinvointiprojektini aikana puolessatoista vuodessa kuntoni on nyt noussut alle keskitasosta korkeimpaan, erittäin hyvä –luokkaan. Kävelytestien mukaan. Toivottavasti tämä ei kuitenkaan jää projektiksi vaan elämäntavaksi.

Taas voisi miettiä myös uutta lajia. Se pitää mielen virkeänä ja luo haasteita oppimiseen.

1 kommentti . Avainsanat: hyvinvointi, kunto, terveys

Hyvinvointi: Heinäkuussa nousin parhaaseen kuntoluokkaan

Sunnuntai 12.8.2012 - Kauko Niemi

Tänä aamuna tein Eläintarhan kentällä kuntotestin 1600 metrin kävelynä. Suunnon  mukaan olen nyt noussut parhaaseen kuntoisuusluokkaan. Tosin siinäkin luokassa riittää haasteita nousta ainakin pari porrasta ylöspäin.

Heinäkuussa olin ihan kiitettävästi liikkeellä. 30 liikuntasuoritetta, joihin käytin aikaa 39,03 tuntia. Näiden lisäksi arki/hyötyliikuntaa kuvannee parhaiten askelmittaus, joka kertoo keskimäärin noin 7 kilometrin kävelystä jokaisena heinäkuun päivänä.

Hieman aloin jo epäillä harjoitusten vaikutusta, sillä tuppasivat olemaan aika matalasykkeisiä. Luuloni oli siis väärä ja vaikutus oli oikein positiivinen. Lajeinahan on ollut uinti, pyöräily, kävely (lähinnä patikointi luonnossa)  ja kuntosali.

Kokonaan uutta elämässäni on tänä kesänä ollut uiminen. Aiempien kesien räpiköinti on vaihtunut oikeampaan uintiin. Näillä näkymin tämän kesän uintimatkaksi tullee yli 50 km. Tekniikka on edelleen hakusessa ja kaukana taloudellisesta uintityylistä. Olen katsellut netissä videoklippejä ja yrittänyt omaksua Sievisen tekniikkaneuvoja. Pientä parannusta havaittavissa, mutta itseltäni ei onnistu kropan kontrollointi, liikkeiden ja hengityksen rytmittäminen. Harkinnassa aikuisten uintitekniikkakoulu.

Edelleen tämän terveysprojektin päätavoitteena reilun vuoden takaa ollut verenpaine, on erinomaisesti hallinnassa ja vakiintunut hyvälle tasolle. Eikä yhtään harmita, että kesäkiloja on kadonnut 2-3. Olen kuitenkin herkutellut tänä kesänä enemmän kuin vuosiin.

Olen tässä matkan varrella raportoinut hyvinvointiprojektista. Ehkä nyt 15 kuukauden ja 17 kilon jälkeen on syytä muuttaa nimitystä projektista elämäntavaksi. Siis jatkan uutta elämäntapaa hamaan tulevaisuuteen.

Uuden elämäntavan keskeisiä asioita ovat liikunta, terveellinen ruoka, jossa on selkeitä piirteitä karppauksesta ja opeteltavaa on vielä ruoan määrässä ja rytmissä. Monen pienen aterian rytmi on kohdallani lihavuuteen tuomittu. Sanoivatpa asiantuntijat mitä tahansa.

Opeteltavaa on myös leporytmissä. Kunto kasvaa levon aikana. Enkä panisi hanttiiin vaikka nukkuisinkin vielä kuuden jälkeen aamulla.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kuntoilu, hyvinvointi, terveus skarppaus, ruoka

Hyvinvointiraportti heinäkuu 2012: 6,0 ? 6,6 ? 6,8

Lauantai 7.7.2012 - Kauko Niemi

Siis alkukesän kunto kehitysnumeroita, kun hyvinvointiprojekti vierähti toiselle vuodelle. Luvut asettuvat Suunnon kävelytestin mukaan tasolle oikein hyvä ( 6,0 – 5,9). Tavoite 7,0 erinomainen on siis tähtäimessä. Vuosi sitten olin kuntoluokituksessa keskitasolla.

Toukokuun alun 6,0 ja kesäkuun alkuun 6,6 kehitys oli voimakasta. Toukokuussa harjoituksia oli enemmän kuin kesäkuussa ja harjoitukset olivat kovempia. Kesäkuussa harjoituskertoja oli 11 vähemmän kuin toukokuussa ja tunteja 13 vähemmän.

Kesäkuuta on jonkin verran sotkenut ja erityisesti kirjanpitoa on sotkenut uinti. Siitä ei jää mitään dokumenttia harjoituksen tasosta. Uintikertoja on kertynyt 2 kuukauden aikana 34 ja 26 kilometriä. Pahaa pelkään, että harjoitusvaikutus jää kuitenkin vähäisemmäksi kuin tiukalla fillarilenkillä.

Tein heinäkuun testin tämän viikon tiistaina Eläintarhan kentällä. Portti oli auki ja sinne vain muiden sekaan kiertämään 400 metriä neljästi. Yllätyksekseni huomasin seuraavan päivän lehdestä, että kenttä oli avattu remontin ja EM-kisojen jälkeen helsinkiläisille tuntia aikaisemmin. Uunituoretta kokemusta upouudesta kentänpinnasta.

Nyt olisi niillä kolmella lääkärillä ihmettelemistä, jotka ovat kirjoittaneet aikoinaan verenpaineeseen pillereitä, joita tosin en ole koskaan syönyt. Hieman rupeaa itseäni huolestuttamaan, vaan ei vielä huimaamaan nykyiset kotimittarilla mitatut verenpainearvot. Tämän aamun arvot kun painuivat jo niinkin alas kuin 116/70/56.

Kuuntelin eilen radiosta Antti Heikkilän haastattelua ja hänen viisaita sanojaan. Ihmisen pitää oppia kuuntelemaan omaa kehoaan. Jos  muuttaa vaikka ruokavaliotaan ja tuntee olonsa paremmaksi, niin muutos on hyvä. Näin yksinkertaistahan se on paitsi, ettei nykyihminen jaksa kuunnella ja odottaa sitä muutosta.

Kolmessa viikossa ei tapahdu juurikaan mitään pysyvää. Elimistö pistää hanttiin viimeiseen asti, ennen kuin taipuu ja mukautuu uuteen tilanteeseen. Emmehän me kuole emmekä paranekaan yhdessä yössä. Kehomme muuttuu solutasolla hitaassa rytmissä.

Hiljaa hyvä tulee – näin ainakin koen tällä hetkellä.







Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: hyvinvointi, kunto, terveys

Kehitys ja kunto kehittyy

Lauantai 2.6.2012 - Kauko Niemi

Sitähän on taas kuin mullikka kevätlaitumella, kun pääsee tuulista huolimatta kunnolla ulkoilemaan.

Toukokuun terveysprojektin saldo ei ole paha. Toukokuussa tuli uusia lajeja matkaan kuten pyöräily ja uinti. Kuukauden kokonaissaldo oli 37 liikunnallista suoritetta yhteensä 40,23 tuntia. Kuukauden aikana kertyi keskimäärin 10569 askelta joka päivä - siis mukana hyötyliikunta ja kävelylenkit.

Tekeminen jakautui mukavan tasaisesti. Kävelyä ja patikointia reilut 13 tuntia, salilla yhdeksän tuntia, uintia 10,5 tuntia ja fillarointia 7,5 tuntia. Eiköhän tällä tahdilla tule rasitettua kroppaa tasaisesti eripuolilta.

Ehkä kaikkein positiivisin yllätys on uinti ainakin kirjanpitoa seuratessa. Se on ollut aina hauskaa mutta niin hankala laji. Pinnalla pysyn, mutta tekniikka täysin hakusessa. Kaikki mummon menee menojaan, kun pärskin epätoivoisesti eteenpäin. Silti kolmessa viikossa on Uimastadionilla kertynyt uintimatkaa 9,1 km ja paljon raitista ilmaa.

Tekemisen tarkkuus nyt kärsii, sillä Suunnon mittarini ei suostu toimimaan vedessä ja uinnista ei siis kirjaudu mitään merkintää kunto-ohjelman tavoitetauluun. Siksi myös yhteenveto kertoo tavoitteiden toteutuneen vajaa 70 prosenttisesti. Näillä kuitenkin mennään.

Fiilikset ovat pirteät ja halu liikkua sen kun kasvaa kasvamistaan. Mitään väkinäistä pakkopullaa ei nyt mössötetä. Paino on lievässä laskussa, mikä sekään ei haittaa pätkääkään. Varaa on menettää läskiä.

Tänään kävin tekemässä kuntotestin Leppävaaran urheilukentällä. Kuntotestissä kävellään 1,6 km niin nopeasti kuin suinkin. Sykemittarin ohjelma laskee ajasta ja sykkeestä kuntotason. Lienee sukua UKK-testille, vaikka onkin amerikkalaisen yliopiston kehittämä.

Tänään karu totuus osoitti kuntoa numerolla mitattuna 6,6. Tämä tarkoittaa selkokielellä oikein hyvä. Kuukausi sitten vastaava luku oli 6,0. Silloinkin oli oikein hyvä, kun osuu asteikolle 6,0 – 6,9. Kohti erinomaista ollaan siis menossa ja se alkaa asteikolla 7,0. Eivätpä ole hukkaan menneet nämäkään aherrukset.

Terveysprojektini alkoi vuosi sitten toukokuun alussa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kunto, laihdutus, terveys

Olis luullu

Tiistai 10.4.2012 - Kauko Niemi

Maaliskuussa 30 liikuntasuoritetta - 40t 41 min - jaloilla matkaa 85,66 km – liikuntasuoriteilla poltettu energiaa 9885 kcal ja silti painossa ei tapahtunut muutosta suuntaan eikä toiseen.

Tässä maaliskuisessa terveyblogissani iloitsen ennen kaikkea siitä, että pääsin taas liikkumisen makuun tammi- ja helmikuun pakkasten jälkeen. Olis kuitenkin luullu, että liikunnan näinkin reipas lisääminen olisi muuttanut painoa lähemmäs tavoitetta.(tammikuu/10, helmikuu/13). -   Vaan ei.  - Kilot ovat nyt tiukasti samassa lukemassa mihin ne jysähtivät joulukuun puolivälissä.

Suuria muutoksia ruokailussa ei ole tapahtunut. Jääkö sitten ainoaksi vaihtoehdoksi liikunnan tehon nostaminen, kun aikaa ei juurikaan pysty lisäämään.

Olen kuitenkin seurannut Suunnon antamia harjoitusohjeita ja suurin muutos liikunnassa on ollut voimaharjoittelu punttisalilla. Maaliskuussa salikertoja kertyi 13.

Tässä vaiheessa kannustavimmat ja optimistisimmat ystäväni sanovat, ettet voi pudottaa painoasi kun käyt salilla ja kasvava lihasmassa on painavampaa kuin läski. Toivottavasti asia olisi juuri näin, vaikkei se peilissä näykään.

Huijaanko ja kuinka paljon itseäni?  Ainoa asia tässä terveysprojektissani, jota en faktisesti mittaa on syönti. Veikkaanpa, että siinä tulee huijatuksi itseään. Olen jo melko varma, että tämä yleisesti hyväksi tavaksi sanottu monta pientä ateriaa ei nyt ihan mene kaikkien sääntöjen mukaan. Luulenpa, että kohdallani on kyse monta ateriaa päivässä ja se sana pientä on nyt vain pudonnut matkan varrella pois.

Ehkä mämmin jälkeen ennen tippaleipiä on parasta palata perusruutuun ja syödä vain ihan tavalliset ateriat pieninä. Ruoan laatuun ja terveellisyyteen ei tarvitse edelleenkään puuttua. Tuoteselosteet luen erittäin tarkkaan. Leipä eikä muutkaan tuotteet, joissa hiilarit ylittävät 10 prosenttia eivät kuulu edelleenkään ruokapöytääni. Hedelmät, juurekset ja marjat eivät sisälly tähän kieltoon.

Siis kohti seuraavaa etappia mennään hieman liikuntatehoja lisäten – onneksi pyöräilykausi pääsee käyntiin. Luovun useiden pienten aterioiden suosituksesta.

Helmikuu

Tammukuu

Joulukuu

Marraskuu

Lokakuu

Syyskuu

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kunto, laihdutus, terveys

Terveisiä kuntosalilta

Keskiviikko 14.3.2012 klo 17:59 - Kauko Niemi

Tämä ei ollut kirjoitusvirhe. Eikä liioin löysää löpinää toiveajattelusta. Sen verran olen saanut itseäni niskasta kiinni, että olen asiantuntijan avulla tehnyt kuntosaliohjelman ja miettinyt kuinka yhdistän sen sykemittarin tuottamaan kunto-ohjelmaan.

Tämä helmikuun kuntokatsaus tulee hieman jälkijunassa. Voi johtua oikeestikin siitä, ettei ollut intoa kirjoittaa, kun vähän kaikki olivat hakusessa. Eikä oikein mikään suosinut  liikkumista – ei ainakaan ilmat. Etenkin kun en saanut kaivettua suksia pramille.

Näistä alkukommenteista voi jo päätellä, että suurta edistymistä ei ole tapahtunut. Päätavoite eli verenpaineet pysyvät loistavasti tavoitteessaan. Sen sijaan paino on keikkunut samoissa lukemissa ja edelleen puuttuva viisi kiloa odottaa suurta hävitysvimmaa.

Faktisesti tein helmikuussa treenejä 18 tuntia. En kuitenkaan niin intensitiivisesti kuin olisi pitänyt. Se oli kuitenkin kuusi tuntia enemmän kuin tammikuussa. Syömäpuolella en sortunut kuin kerran.
Runebergintorttua en pystynyt ohittamaan. Se onkin sitten ensimmäinen ja toistaiseksi viimeinen leivonnainen viime toukokuun jälkeen.

Painonhallinnan kannalta on keskeistä - vaikka ruoan laatu onkin pysynyt hyvänä, niin liikuntaan nähden sitä on ollut liian paljon, eikä painon pudotusta ole tapahtunut. Ikuinen ongelma liian vähäinen nesteytys jatkuu sekin.

Jos helmikuuta luonnehtisi, ettei mitään uutta länsirintamalla, niin maaliskuun alkuun on oltava tyytyväinen ainakin liikunnan suhteen. Nyt tuo kuntosalipainajainen näyttäisi asettuvan uomaansa. Harjoituksia on kasassa jo yhtä paljon kuin helmikuussa ja kauaahan ei mene kun voi hypätä fillarin selkään.

Kuntosaliharjoitteet teen reilun alkulämmittelyn jälkeen ja jos tämän jälkeen päivän harjoitustavoitteesta puuttuu, niin hyppään soutukoneeseen, fillariin tai crostraineriin ja teen korkealla sykkeellä niin kauan, että tavoite on 100 prosentissa.

Nyt olen 0,5 kg viikkovauhdista hieman jäljessä, mutta toukokuuhun mennessä kuitenkin kirittävissä. Ja kaikki huomio ruokailun rytmiin ja ruoan määrään.

Tammikuu

Joulukuu

Marraskuu

Lokakuu

Syyskuu

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kunto, laihdutus, terveys

Kuntoprojektini marraskuussa

Keskiviikko 30.11.2011 - Kauko Niemi

Kaikki tavoitteet eivät ole toteutuneet eli robotti en ole minäkään - onneksi. Pahintahan tavoitteista jäämiseen on tietenkin se, ettei tarkalleen tiedä mistä kiikastaa vaikka kuinka pitää kirjaa ja mittaa tekemisiään.

Pahin pettymys on se, että painon lasku on pysähtynyt ja paino pysynyt kutakuinkin samassa vaikka sen olisi tavoitteen mukaan pitänyt laskea puoli kiloa viikossa. Toisaalta alku oli jonkin verran reippaampaa, joten tuo puolikiloa viikko on toteutunut, mutta pysynyt paikoillaan viimeiset noin neljä viikkoa. Nyt on siis syöty tuo alkukiihdytys.

Nyt pitäisi siis aloittaa loppukiihdytys, joka kestää 10 viikkoa puolen kilon viikkovauhdilla. Itsetutkiskelun paikka on nyt kohdallaan. Kummassa tapahtuu lipeämistä syömisessä vai liikunnassa.

Päätavoite verenpaine oli tänä aamuna marraskuun lopun kunniaksi 76/119. Tämä on se taso, jolla nyt liikun. Lääkäritädille voisi lähettää viestin haluaako hän takaisin kirjoittamansa lääkereseptin.

Toinen tavoite, vai pitäisikö sanoa sivutuote, on myös hyvin pulkassa. Kisakallion urheiluopistossa pariviikkoa sitten tehty kuntokartoitus kertoo peruskunnon olevan erittäin hyvän ja se vaarallinen rasva sisävyötäröltä on sulanut normaalille tasolle.

Kuntoilun kohdalla Suunnon sykemittarin asettama kuukauden tavoite marraskuussa toteutui 87 prosenttisesti. Faktoina se tarkoittaa 32 suoritusta, joihin käytin aikaa 37:48:28 tuntia. Lokakuussa suorituksia oli tasan sama määrä, mutta kestoltaan neljä tuntia enemmän. Oma näppituntumani on, että marraskuun suoritteet eivät olleet riittävän korkeasykkeisiä.

Tähän kun lisätään vielä niin sanottu arkiliikunta, jota ilmaisee päivittäiset askeleet. Niitä kertyi päivittäin keskimäärin 10299 askelta jokaisena marraskuun päivänä.

Liikunnan määrässä ei ole tapahtunut mullistuksia. Laadussa on petraamisen varaa, vaikken siinäkään ei kovin hakoteillä ole. Fillarin rasitustesti Kisakalliossa osoitti aivan ideaalikäyrää eri kuormituksilla.

Ruokapuoli menee mututuntumalla ja painon laskun hidastuminen taitaa mennä ruokailun piikkiin.

Edelleenkään en osaa juoda tarpeeksi. Pahaa pelkään, että ruoan laadussa en ole lipsunut paljoakaan paitsi ehkä hieman lisää pitäisi syödä proteiinia. Sen sijaan määrä lienee se todellinen syyllinen vaikka edelleenkin käytän leipälautasta ruokalautasena.

Lopputoteamuksena marraskuulta pitää vielä muistaa, että tämä on harvinainen syksy moniin vuosiin, kun ei ole ollut ainuttakaan tuhinaa eikä röhinää. Koputan puuta!

Luottavaisin mielin jouluun. Se ei tule tuottamaan ongelmia, sillä minulle joulun tuo musiikki ei ruoka eikä herkut. Yhtään piparia, pullaa, kakkua tai muutakaan hiilarimössöä ei todennäköisesti ilmesty tähän huusholliin. Alkoholitoleranssi jatkuu nollalinjalla.



Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kunto, terveys, liikunta

Haiseeko henki?

Maanantai 12.9.2011 - Kauko Niemi

Ilta-Sanomat kirjoittaa isosti karppauksen haittapuolesta, josta kumppani ei tykkää. Minä en taas tykkää lainkaan kollega Jaana Oksasen tavasta sekoittaa asioita tai kärjistää niitä ja antaa omituinen on-off-kuva karppaamisesta.

Karppaamista on monenlaista ja jos omaa kokemustani käytän pohjatietona, niin ketoosiin olen päässyt vain paastotessa ja silloinkin vasta 5-6 päivän kuluttua. Kyseessä on ollut joka kerta rehellinen vesipaasto, eikä mitään vippaskonsteja. Ja sen voin sanoa, että ketoosissa ei haise ainoastaan henki, vaan koko iho. Ja mitä enemmän haiset sitä parempi. Myrkyt ovat liikkeellä ja poistuvat sinusta.

Paasto, jossa päästään ketoosiin, ei ole laihdutuskeino vaan puhdistautumista niistä tuhansista myrkyistä, joita saamme jokapäiväisessä elämässämme. Se on sisäinen sauna, jossa siivoudutaan sisältä päin.

Karppauksessa en ole koskaan päässyt tai joutunut ketosiin, niin kuin Ilta-Sanomien juttu antaa ymmärtää. Vähennä sokeria ja kumppanisi kaikkoaa, kun haiset niin pahalta.

Minä omasta mielestäni karppaan parhaillaankin. Tällä viikolla täyttyy 20. viikko ilman ainuttakaan leivän murua tai pullaa ilman sokerihumalaa. Olen melko varma, että hengitykseni ei karkota ketään, enkä ole lähelläkään ketoosia. Silti olen saavuttanut hyviä tuloksia tuntematta edes karppaamisen määritelmiä, jos sellaisia yksiselitteisesti ylipäätään on olemassa.

Olen vuosien varrella oppinut kuuntelemaan oman kroppani käyttäytymistä, kun siihen vain paneutuu ja kuuntelee tarkkaavaisesti. Pidän itseäni koekaniinina ja testaan omat karppaustyylini. Olen luonut omia nyrkkisääntöjä, joita on mahdollista toteuttaa arkielämässä.

Tämä on nyt toinen muutos elämäntavoissani, Tai pitäisi sanoa paluu ensimmäiseen muutokseen. Ensimmäinen tapahtui heti 90-luvun alussa. Silloin heräsin keski-ikäisenä; töistä tullessa piti levätä 20 minuuttia sohvalla, että jaksoi mennä jääkaapille. En ollut koskaan harrastanut liikuntaa ja lintsannut kaikki urheilutunnit koulussa. Vihasin hikoilua.

Oman kunnon hallinta on henkinen laji. Itse retkahdin 2004. Siis 15 vuotta niin hyvässä kunnossa kuin keskiverto ihminen voi olla. Tuolloin ja heti sen jälkeen tapahtui liian paljon yhden ihmisen hallittavaksi. Ainakin minun. Kuitenkin loistava opetus, että oman kunnon hallinta lähtee aina korvien välistä, eikä kaloreiden laskemisesta.

Oikotietä ei ole onneen ei nytkään. Tavoitteeni on puoli kiloa viikossa. Puhun painonhallinnasta, koska se on keskeinen keino, josta seuraa kaikkea muuta terveydellistä hyvää, jos on seuratakseen.

Tällä viikolla siis täyttyy 20. viikko kuntokuuria. Luulen, että peruskunto on noussut hyvin. Ainakin Suunnon sykemittari ja sen kunto-ohjelma niin kertovat. Koholla olleet verenpaineet loistavalla tasolla. Ja painoa pois 12 kiloa.

Olen karppaaja omalla tavallani ilman hallitsemattomia hajuhaittoja.  Olen liikkuja. Liike on lääke. Tämän lääkkeen annostusta on lisätty noin sata prosenttia.






Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: karppaus, terveys, liikunta, kunto, Ilta-Sanomat

Kuntoindeksini on nyt 40

Torstai 28.2.2008 - Kauko Niemi

Tänään tuli mitattua oma kuntoindeksi. Mittausmahdollisuuden tarjoaa Polarin sykemittari.

Mittaus perustuu sykkeen palautumisnopeuteen lepotilassa. Siis tehdä kuntotesti sängyssä maaten – miten houkuttelevaa.

Polarin OwnIndex-lukema saadaan Polar-kuntotestistä, joka mittaa aerobisen kunnon lepotilassa noin viidessä minuutissa. OwnIndex-lukemaan vaikuttavat sukupuoli, ikä, pituus, paino, liikunta-aktiivisuus sekä syke ja sykevälivaihtelu. OwnIndex vastaa testattavan VO2max-arvoa, joka on yleisimmin käytetty aerobisen kunnon kuvaaja.

Polarin kunto-ohjeissa kuvataan vähän liikkuvan, huonokuntoisen ihmisen indeksilukemaksi noin 25, kun taas olympiatason kestävyysurheilijoilla se voi olla jopa 95. Siis pykälät eivät ainakaan lopu kesken.

Tänään indeksi oli 40. Se tarkoittaa minun ikäiselläni ihmisellä erittäin hyvää kuntoa. Ja se vastaa 40 vuotiaan hyvää kuntoa. Edellisellä mittauskerralla vajaa vuosi sitten indeksi oli 38. Siis taas kunto on onneksi menossa parempaan päin. Kunnon kohoaminen oikeastaan tuntui tänään kuuden kilometrin aamujuoksullakin.

Kuntoindeksin mittausten historiassa, eli reilun 10 vuoden aikana huonoin on ollut 36 ja paras 42. Paras oli vuonna 1999. Silloin oli treenattu hullun lailla puolitoista vuotta ja toteutettu treenauksen tavoite eli sotkettu fillarilla Senaatintorilta (Helsingistä) Markuksen torille Venetsiaan (Italia)

Viimeisen seitsemän päivän aikana onkin kertynyt erilaisia kuntosuoritteita neljä tuntia ja 40 minuuttia. Hyötyliikuntaa 41.000 askeleen verran, mikä onkin juuri nyt hävyttömän vähän. Sen pitäisi olla 70.000 askelta.

No askeleet vaihtelevat paljon päivittäin ja ehkä viikon juokseva seurantajakso onkin liian lyhyt. Kuka tahansa jaksaa pinnistellä viikon verran 10.000 askeleen päivävauhdilla, mutta mikä onkaan keskiarvo seitsemän kuukauden jaksolla. Se osoittaisi todellista sitoutumista liikkumiseen. Käyttämäni kuntomuistikirja ei sitä suoraan laske. http://www.nokia.com/A4384042. Nokian kehityspojat ja tytöt voisivatkin lisätä muuten niin mainioon ohjelmaan pidempiä aikajanoja.

Edelleenkään en tunne, että olisin jotenkin koukussa tai niksahtanut. Lohdutukseksi mainittakoon, että tämän viikon tiistaina kertyi vain 2686 askelta eikä yhtään mitään muuta. Silti ei ollut yhtään huono omatunto. Ja maanantaina kävin aukomassa selkälukkoja Kuntoutus Karppisella. Ne vain kuuluvat elämään, mutta eivät estä perustavoitteen toteutumista – kuolla terveenä!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kunto