Kuntoindeksini on nyt 40

Tänään tuli mitattua oma kuntoindeksi. Mittausmahdollisuuden tarjoaa Polarin sykemittari.

Mittaus perustuu sykkeen palautumisnopeuteen lepotilassa. Siis tehdä kuntotesti sängyssä maaten – miten houkuttelevaa.

Polarin OwnIndex-lukema saadaan Polar-kuntotestistä, joka mittaa aerobisen kunnon lepotilassa noin viidessä minuutissa. OwnIndex-lukemaan vaikuttavat sukupuoli, ikä, pituus, paino, liikunta-aktiivisuus sekä syke ja sykevälivaihtelu. OwnIndex vastaa testattavan VO2max-arvoa, joka on yleisimmin käytetty aerobisen kunnon kuvaaja.

Polarin kunto-ohjeissa kuvataan vähän liikkuvan, huonokuntoisen ihmisen indeksilukemaksi noin 25, kun taas olympiatason kestävyysurheilijoilla se voi olla jopa 95. Siis pykälät eivät ainakaan lopu kesken.

Tänään indeksi oli 40. Se tarkoittaa minun ikäiselläni ihmisellä erittäin hyvää kuntoa. Ja se vastaa 40 vuotiaan hyvää kuntoa. Edellisellä mittauskerralla vajaa vuosi sitten indeksi oli 38. Siis taas kunto on onneksi menossa parempaan päin. Kunnon kohoaminen oikeastaan tuntui tänään kuuden kilometrin aamujuoksullakin.

Kuntoindeksin mittausten historiassa, eli reilun 10 vuoden aikana huonoin on ollut 36 ja paras 42. Paras oli vuonna 1999. Silloin oli treenattu hullun lailla puolitoista vuotta ja toteutettu treenauksen tavoite eli sotkettu fillarilla Senaatintorilta (Helsingistä) Markuksen torille Venetsiaan (Italia)

Viimeisen seitsemän päivän aikana onkin kertynyt erilaisia kuntosuoritteita neljä tuntia ja 40 minuuttia. Hyötyliikuntaa 41.000 askeleen verran, mikä onkin juuri nyt hävyttömän vähän. Sen pitäisi olla 70.000 askelta.

No askeleet vaihtelevat paljon päivittäin ja ehkä viikon juokseva seurantajakso onkin liian lyhyt. Kuka tahansa jaksaa pinnistellä viikon verran 10.000 askeleen päivävauhdilla, mutta mikä onkaan keskiarvo seitsemän kuukauden jaksolla. Se osoittaisi todellista sitoutumista liikkumiseen. Käyttämäni kuntomuistikirja ei sitä suoraan laske. http://www.nokia.com/A4384042. Nokian kehityspojat ja tytöt voisivatkin lisätä muuten niin mainioon ohjelmaan pidempiä aikajanoja.

Edelleenkään en tunne, että olisin jotenkin koukussa tai niksahtanut. Lohdutukseksi mainittakoon, että tämän viikon tiistaina kertyi vain 2686 askelta eikä yhtään mitään muuta. Silti ei ollut yhtään huono omatunto. Ja maanantaina kävin aukomassa selkälukkoja Kuntoutus Karppisella. Ne vain kuuluvat elämään, mutta eivät estä perustavoitteen toteutumista – kuolla terveenä!