Jos joku olisi kysynyt

Jos joku olisi kysynyt toukokuun 8. päivänä kello 09:30 Uimastadionin kassalla, että paljonko aiot uida loppuvuonna, olisi vastaus varmasti ollut, että räpiköin sen minkä jaksan.

Tuolloin ostin kausikortin Uimastadionille, niin kuin aina kesäaikana. Uimastadion on minun kesämökkini, aamusuihkuni, saunani ja joskus myös rentoutumispaikkani. Se on parasta mitä Helsinki verorahoillaan pystyy minulle tarjoamaan.

Tänä vuonna altaassa vain tapahtui jotain aiemmista vuosista poikkeavaa ja Uimastadionin sulkeuduttua Mäkelänrinteen uimakeskuksessa.

Tänään täyttyi 100 kilometriä uintia tuosta toukokuun alun hetkestä. Löysin syystä tai toisesta uuden vaihteen näille allaskäynneille. Uusi vaihde on kuntoiluvaihde, pesu- ja räpiköintivaihteen sijaan.

Pääsääntöisesti uin kilometrin kerrallaan. Olisi hienoa, jos pystyisi tuplaamaan matkan. Uintitekniikan vaje on edelleen aika suuri, enkä ole saanut aikaiseksi mennä aikuisten tekniikkakursseille.

Sen verran olen Youtube-opetusvideoista hyötynyt, että kilsan matka taittuu nyt noin 15 minuuttia nopeammin kuin toukokuussa.

Suurin löydös on kuitenkin nautinto. Ja paras ajankohta uinnille on ollut ennen kuoron harjoituksia. Hengitys on saanut rytmikästä tehotreeniä ja kosteus röörit auki.

Ilman määrätietoista tavoitetta olen aikaansaannoksesta erittäin tyytyväinen itseeni. Osoittanee, että motivaatio on syttynyt sisältäni, eikä kilpailun tai näyttämisen pakosta.

Olisiko nyt vaarallista luoda seuraava muutos tavoitteen kera. Kerätä vaikka 1000 hiihtokilometriä toukokuun alkuun mennessä, kunnes Uimastadion taas avautuu.

Olen uinut 8.5.2012 – 15.12.2012 välisenä aikana 121 kertaa ja käyttänyt siihen aikaa noin 86 tuntia.