Vastuullisuus on menettämässä merkityksensä

Lauantai 20.3.2021 klo 10:00 - Kauko Niemi


 Vastuullisuus_KN212987.jpg

 

Olisi niin mielenkiintoista tietää mitä on liikkunut niiden ihmisten päissä, joiden on ollut pakko järjestää bileitä ja muita joukkotapaamisia viime aikoina. Ja vielä mielenkiintoisempaa olisi kuulla nyt heidän ajatuksiaan saavutetuista tuloksista.

Ainoa, joka on edes hiukan raottanut tuntojaan, on vaihto-opiskelijoiden epäonnisen Lapin reissun järjestäjä: "Harmittaa vietävästi" – ketjussa jo parikymmentä tartuntaa, vaikka muka kaikki suojatoimet olivat harkittuja.

Harkinnasta ei ole tietoakaan Levin isossa, 6000 euroa per viikko maksavassa mökissä järjestetyistä monipäiväisistä bileistä. Ainakin kymmenkunta tartuntaa ja alun toistakymmentä altistusta. Kait meillä oli kuitenkin hauskaa, mitäs muista.

Entäs kun pärskityttää, niin ei muuta kun ilman maskia linja-autoon ja saaliiksi on muodostunut ketjut, joissa on ainakin 64 tartuntaa ja selvittely on aiheuttanut sairaanhoitopiirille 50 000 euron lisälaskun.

Hämeenlinnalaiset abit näkivät tarpeelliseksi bilettää juuri ennen tähän astisen elämän tärkeintä hetkeä, kirjoituksia. Nyt nuoriso on jakautunut kahteen leiriin ja julkaisevat bilettäjien nimiä ja koulut joutuivat hankaliin järjestelyihin, kun altistuneet pitää sijoittaa eri tiloihin ylioppilaskirjoituksissa. Suositus oli kahden viikon kotikaranteeni. Turun opiskelijapiirissä sairastuneita 71 ja altistuneita luokka tuhat.

Mitäs nyt tuosta pikkuflunssasta. Kuolleita on Suomessa noin 800 ja noin kolmannes sairastuneista kärsii pitkäaikaisista ongelmista. Iltalehdessä 40 vuotias Ville kertoo kuinka mitä ihmeellisemmät oireet ovat jatkuneet jo 10 kuukautta.

Millainen on ihmisten vastuunottokyky ja syyllisyydentunne. Vastuuta voi kantaa sekä suurissa että pienissä asioissa. Ihminen on vastuussa sanomisistaan vaikkapa somessa. Sananvapaus on aina kytkettynä vastuuseen mitä sanoo. Et voi ajatella, että sananvapauden nimissä saat sanoa mitä sylki suuhusi tuo.

Monta astetta vakavammassa vastuunmäärittelyssä ollaan jo koronan kanssa, kun ollaan mukana levittämässä virusta, joka on johtanut kuolemaan tai työkyvyn menetykseen. Kukaan suhailija ei voi itse määritellä kuinka vakavaa menoa hän on edistämässä jopa hyvinkin pienellä tekemisellään, vaikkapa sisätiloissa maskittomuudellaan ihmisjoukoissa.

Viranomaiset ovat olleet uuden asian edessä ja heidän vastuunjakonsa on ollut osittain ihmetyksen keskellä. Suomen mediassa on julkaistu kolmen viikon aikana 2075 juttua, jossa on mainittu sana vastuullisuus. Tuntuu kuin vastuu-sanan merkitys olisi hiipunut. Yksi merkityksetön hieno sana puppusageneraattorista. Sanominen ja tekeminen eivät kohtaa.

Mitä se vastuu sitten oikeasti on meille oikeusvaltiossa asuville. Wikipedian mukaan vastuu (vanhahtavasti myös edesvastuu) merkitsee oikeus­tieteellisenä käsitteenä erityistä velvollisuutta, joka henkilölle aiheutuu hänen tekemisensä tai tekemättä jäämisensä vuoksi.

Yleisten oikeus­periaatteiden mukaan jokainen on vastuussa eli korvaus­velvollinen aiheuttamastaan vahingosta. Korvattava vahinko saattaa aiheutua rikoksesta, mutta myös siviilioikeudellisesta sopimuksen rikkomisesta. Vastuu edellyttää yleensä, että teko on tahallinen tai tuottamuksellinen, mutta se voi perustua myös tehtyyn sopimukseen, missä tapauksessa puhutaan sopimusvastuusta.

Vastuu ja vastuullisuus on hieno ja arvokas sana, paitsi ettemme oikein näköjään sisäistä sen todellista merkitystä. Ei taida olla montaakaan yritystäkään, jotka eivät olisi laatineet itselleen määritystä vastuullisuudestaan.

Vastuullisuus elinkeinoelämässä tarkoittaa, että yritys huomioi toimintansa taloudelliset, sosiaaliset ja ekologiset vaikutukset. Vastuulliset yritykset toimivat mahdollisimman kestävällä tavalla ja huomioivat sidosryhmien edut ja odotukset tähdäten samalla kannattavaan liiketoimintaan.

Tietysti minä voin puhua omasta sisäisestä vastuun kokemuksestani, en muiden, jotka ovat aina erilaiset. Vastuullisuushan kulkee kaikkien ihmisten kaikessa tekemisessä. Itselläni ei tulisi mieleenikään, että menisin istuskelemaan mihinkään ravintolaan tai hengailemaan paikkoihin, missä on ihmisiä, edes kävelemään Helsingin vilkkaimmille kaduille, saati johonkin kauppaan vaan katsemaan mitähän olisi tarjolla. Ja vielä ilman maskia.

Olen harkitsemassa jonkinlaista valokuvauskaluston vaihtoa. Olen jo tarkistuttanut ammattilaisella vaihtoon menevät laitteet omalla kustannuksellani. Haluan olla vastuullinen, että myyn sitä mitä sanon enkä sitä mitä luulen.

Onneksi aika moni muukin ajattelee samoin ja tuoreen puhelindatan mukaan Helsingin keskustassa liikkuu vain kolmannes siitä ihmismäärästä, joka liikkui ennen koronaa.

 

Lopuksi ehdotan, että tekisimme jokainen oman ajatusharjoituksen, ettemme ajattelemattomuuttamme tekisi vääriä asioita. Ajattele miltä tuntuu, kun olet omalla toiminnallasi ollut edesauttamassa sukulaisesi, jopa lähimmäisesi tai hyvän kaverin sairastumista koronaan. Ja jos hän on jäänyt henkiin, miltä tuntuu tavata ja todeta mitä minä tein, kun tilanne karkasi käsistä. Voinko saada tyhmyyteni anteeksi.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www. finnradio.fm nettiradiossa 21.3.2021 alkaen su, ma ja ke 07.00 ja ti 15.00! (paikallista, Espanjan aikaa)

 

 

 

 

Avainsanat: Finnradio, vastuu, korona,


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini