Koronakauden osavuosikatsaukseni

Lauantai 7.8.2021 klo 11.06 - Kauko Niemi

Meistä ihan jokainen kokee covidin ihan omalla tavallaan ja ottaa vastuun sen mukaan. Tämä blogi on tasan minun kokemus, eikä se ole yhtään huonompi tai parempi kuin kenenkään muunkaan. Tämä on minun kokemusperäinen korona-ajan puolivälikatsaus.

Siis puolivälikatsaus. Itse olen henkisesti varautunut, että tilanne jatkunee vielä noin puolitoista vuotta monine eri versioineen ja laimenee pikkuhiljaa normaaliksi sairaudeksi muiden joukkoon, josta ei enää kannata pitää päivittäistä kirjanpitoa.

Merkittävä syy tämän hetkiseen huolestuttavan ärhäkkään leviämiseen on se, että deltavariantin aiheuttamaan koronatautiin sairastunut kantaa nenänielussaan jopa tuhat kertaa enemmän viruksia kuin alkuperäiseen Wuhanin koronavirukseen sairastunut ja kymmenen kertaa enemmän kuin alfamuunnoksen aiheuttaman taudin saanut. Alfamuunnos tunnettiin aiemmin brittivarianttina. Toinen merkittävä asia on se, että tällä hetkellä sairaalahoitoa vaativista tapauksista on 80 prosenttia rokottamattomia.

Deltamuunnos ei varmaankaan ole viimeisin versio, tai kuten Ruotsin ja Suomen asiantuntijat uskovat sitä ei saada koskaan hävitettyä. Luonto on aina viisaampi kuin ihminen sekä hyvässä että pahassa (siis pahassa ihmisen mielestä).

Puolitoista vuotta on sen verran pitkä aika, että ihminenkin omaksuu tällaisen pakon edessä uusia asioita, kun on pakko. Erittäin positiivinen asia on esimerkiksi etätyö. Käytäntö on nyt osoittanut varmana, että ihminen tekee pääsääntöisesti vastuullisesti etätöitä. Positiivista siinä on, että etätyö pienentää kuluja monella eri tavalla ja pienentää jopa maapallon saastuttamista. Etätyö rauhoittaa monissa tapauksissa työtä ja elämänrytmiä. Positiivista on myös vastuunottamisen taidon kehittyminen muulloinkin, kun esimiehen hengittäessä niskaan.

Etätyön monet yksityiskohdat vaativat vielä hiomista jopa työlainsäädännön tasolla, mutta muutoksille on nyt osoitettu tukeva tarve ja pohja.

Henkilökohtaisesti yksilönä ja uutisnarkomaanina olen seurannut uutisointia päivittäin sekä kotimaisista lehdistä että kansainvälisistä medioista. Seurannut viranomaisten ohjeistuksia, joista aina ei ole ottanut tolkkua missä menee suosituksen ja lain noudattamisen raja. Kovasti ihmettelen, kun ihmiset vaativat oikeuksiaan pilkun tarkasti, mutta vastuusta ei välitetä piirun vertaa. Ehdotan kaikille ajattelun pohjaksi omaa vastuullisuutta eikä viikoittain vaihtuvia suosituksia.

Olen siinä onnellisessa tilanteessa, ettei eläke- eikä muutkaan tuloni ole muuttuneet koronan seurauksena kuten vaikka monella taiteen ja viihdealan freelancereilla ja muuten itsensä työllistäjillä.

Olen myös onnellisessa tilanteessa, ettei yksikään läheinen, eikä edes tuttu ole kuollut koronaan, eikä saanut pitkäaikaisia vakavia vaurioita. Ikävät uutiset eivät ole muokanneet ajatteluani.

Laadin itselleni omasta mielestäni vastuullisen käytösmallit vallitsevaan tilanteeseen, joka on näköjään toiminut ainakin toistaiseksi. Käytösmallin, jota ei ole tarvinnut muuttaa harvase päivä. Nyt delta tosin pistää miettimään.

”Vältän kaikkia sellaisia sisäkontakteja, joiden taustaa ja tilannetta ei tunne. Vältän myös ulkotiloja, missä on paljon ihmisiä. Maski kuuluu vakiovarusteisiini aina valmiina käytettäväksi.”

Tällä ajatuksella karsiutuivat pois kaikki sisätilat paitsi ruokakaupat. Ei tuottanut mitään ongelmia – päinvastoin. Ravintoloissa olen käynyt ennen koronaa vain olosuhteiden pakosta. Vakio kulttuurin kuluttajana netti ja olemassa oleva levykokoelma on herännyt henkiin. Viikoittainen etätyörupeama on sekin toteutunut kuin itsestään pakottamatta.

Toisaalta olen oppinut entistä enemmän nauttimaan hiljaisuudesta ja rauhallisuudesta, jopa niin paljon, että esimerkiksi tv on ollut auki vain yhden kerran puolentoista vuoden aikana.

Ulkoreitit olen tietoisesti suunnitellut ja ajoittanut niin että kohtaan mahdollisimman vähän ihmisiä. Kuitenkin olen ulkoillut paljon ja joka päivä. Esimerkkinä vaikkapa yksi vakiolenkkini Töölönlahden ympäri. Aamupäivällä kymmeneltä ja iltapäivällä kahdelta siellä saa olla liki yksin.

Ylivoimaisesti parasta mitä korona toi tullessaan on kamerani jatkuva ulkoiluttaminen. En ole koskaan oppinut kuvaamisesta ja kuvankäsittelystä niin paljon kuin koronan aikana. Luonnosta nauttivana kameran kaverina on todellista laatuaikaa luovuuteen.

Erittäin myönteistä on myös se, ettei tule vaakuiltua missään kaupoissa. Ei synny mitään mielihaluja ja kun olen tietoisesti mainoskaranteenissa niin hankinnat syntyvät vain todellisen tarpeen mukaan ja nekin sitten pääsääntöisesti nettikaupoista. Ja sikäli mikäli jossakin tapahtuu jotakin, niin kaikki tapahtumakalenterit jää lukematta eikä tule turhia houkutuksia.

Tämä korona-ajan katsaus osoittaa minulle enemmän positiivisuutta, rauhaa kuin paskoja fiiliksiä. Olen liikkunut paljon maaseuduilla kohtaamatta ihmisiä ihailemassa ja kuvaamassa luontoa. Viime syksynä ruska-matka Leville näytti täydellisen ruskan, jota en ole edes osannut koskaan kuvitella. Ja sekin yksityisessä ja viihtyisässä mökissä.

Koronasaldoni on tällä hetkellä positiivinen ja testit (toistaiseksi) negatiiviset.

 

 Tämä on kuultavissa ääniversiona www. finnradio.fm nettiradiossa 9.8.2021 alkaen ma ja ke 07.00 ja 14:00 Suomen aikaan