Koira ja fillaristi eivät mahdu samalle väylälle

Keskiviikko 2.11.2011 - Kauko Niemi

Viimeaikaiset kirjoittelut lehdissä ja nettipalstoilla ovat ryöpsähtäneet vauhtiin kahden onnettomuuden siivittämänä. Toisessa mopoilija ajoi koiran päälle kevyenliikenteen väylällä. Toisessa fillarikaveri sotkeentui pennun hihnaan niin pahasti, että rytäkässä pentu kuoli. Pyöräilijä poistui paikalta kommentoimalla vain että oho. Poliisi peräänkuulutti eilen tätä mikkeliläispyöräilijää.

Itse olen tavallaan kahden tulen välissä, sillä taidan olla vieläkin intohimoisempi pyöräilyihminen kuin koiraihminen. Ajan tuhansia kilometrejä vuodessa, eivätkä kehä kolmosen ja Suomen rajojen ulkopuoliset reitit ole jääneet tuntemattomiksi.

Yhtään koiraottelua ei ole kohdalleni sattunut (ja nyt koputan puuta) vaikka ajankin sekä maantie että maastopyörällä kaikenlaisia reittejä. Ja olen myös muutenkin   kevyenliikenteenväylien kuluttaja.

Kevyenliikenteenväylät ovat kieltämättä ongelmallisia, etenkin viimeisen lakimuutoksen myötä. Loogista olisi jos kaikessa noudattaisimme oikeanpuolesta liikennettä ja vasemmalta ohitse.

Näinhän ei laki määrää ja käytäntö on erityisen sekava. Väylä on oikeastaan vääränimi tuolle paikalle, jossa kuljetaan eteenpäin ja jossa liikkuu niin monenlaisia ihmisiä niin monenlaisin tarkoitusperin ja monenlaisilla välineillä monenlaista nopeutta. Parempi olisi kutsua vaikka joksikin siirtymäseka-alueeksi.

Tapaus koira kevyenliikenteenväylällä. Niitä koiran ulkoiluttajia on todella vaikea ymmärtää, joiden koira saa hölköttää flexissä väylän laidalta toiselle. Toki koiria lähellä olevana fillaristina osaan varoa ja hiljentää vauhtia sekä valita sopivan raon ohittamiseen. Entäs ne pyöräilijät, jotka eivät elämässään ole flexsistä kuulleetkaan. Saati eivät tiedosta, että koira voi täysin vapaasti hypätä eteen. Kun tiedän koiran arvaamattomuuden soitan myös varoitukseksi kelloa. Tosin siitä saa poikkeuksessa ainakin puolivihaisia mulkaisuja.

Niitä koiranulkoiluttajia ymmärrän, jotka kävelevät aina pientareen eikä ajoradan laidalla. Koiralle on pientareella aina enemmän hajuja. Ja koira on poikkeuksetta johdonmukaisemmin sillä samalla puolella.

Tapaukset sinällään ovat ne koirat, jotka reagoivat kaikkeen liikkuvaan, ja hyökkäävät fillaristia kohti. Vastaantulevasta koirasta voi ja ehtii jopa nähdä, etteivät kaikki opit ole menneet perille.

Hankalia ohitettavia ovat myös sunnuntaikävelyryhmät valloittaessaan laidasta laitaan koko väylä ja väistyvät jos väistyvät kuka minnekin. Ja mukana oleva koira väistää vasemmalle kun omistaja väistää oikealle.

En suinkaan ole puhtoinen pyöräilijä minäkään. Ajan kyllä aina mahdollisimman oikeaa laitaa. Rikon usein liikennesääntöjä ja ajan ajoväylällä autojen seassa. Etenkin silloin kun vauhti nousee autojen kanssa samalle tasolle. Tällä vauhdilla ei olisi koiranlukutaidoistakaan hyötyä kevyenliikenteenväylällä.

Sanotaan - kyllä sopu tilaa antaa – ja näinhän se on. Etenkin jos meillä tulkittaisiin soittokellon rooli sovunrakentajana eikä keskisormen korvikkeena. Jos meillä kevyenliikenteenväyliä pidettäisiin yleisinä eikä ”minun yksityis” –väylinä. Sekä koiranomistajat että pyöräilijät käyttäytyisivät niin, että luontokappaleena koira voi yllättää koska vaan ja miten vaan.

Pienillä lakimuutoksilla ja suurilla asennemuutoksilla väylille tulisi joustavuutta, tilaa ja loogisuutta.

ps.
eilisellä liki tunnin ajolenkillä nopeushuippu 42,9 km/tunnissa ja kohtasin 23 koiraa sulassa sovussa.

Tämän vuoden ylivoimaisin turhake

Tiistai 25.10.2011 - Kauko Niemi

En todellakaan keksi ainuttakaan etua miksi vessapaperirullan hylsy pitäisi huuhtoa vessanpöntöstä alas. Ensimmäinen koira on sitä vastoin saanut siitä suolitukoksen. Milloin on lapsen vuoro?

Yleensä tuotteita kehitetään ja vanhoja parannellaan, jotta käyttäjä saisi jotakin selkeää etua joko toiminnallisesti tai taloudellisesti. Veikkaan, että huuhdeltava vessapaperirullan hylsy tuo vain harmia yhdelle jos toiselle.

Vanha hyvä konsti on tehdä rullan hylsystä puuhapaketti koiralle piilottamalla hylsyn sisään ruokaa. Pienen askaroinnin jälkeen koira saa toiminnan palkkioksi namia.

Nyt huuhdeltavaa hylsyä ei kannata antaa lemmikin leikkikaluksi. Vessapaperivalmistaja Georgia-Pacific Nordicille on tullut tällä viikolla kuluttajapalaute huudeltavan hylsyn koiralle aiheuttamasta suolitukoksesta.
Samanaikaisesti Facebookissa leviää viesti, jossa koiranomistajia varoitetaan kyseisen paperirullan vaaroista.

Turun Sanomissa markkinointijohtaja Heidi Toivola Georgia-Pacific Nordicilta pitää tapausta valitettavana, mutta muistuttaa, ettei hylsy ole elintarvike eikä syötäväksi tarkoitettu. Toivola kehottaakin kuluttajia noudattamaan varovaisuutta lemmikkieläinten ja lasten kanssa.

Veteen joutuessaan hylsy hajoaa. Täytyy muistaa, että olemme tutkineet hylsyn käyttäytymistä putkistossa, ei suolistossa, Toivola sanoo.

En ole noihin testeihin tutustunut, mutta minun vessani huuhtelu kestää korkeintaan 10 sekuntia ja siinä ajassa hylsy tuskin sulaa hajulukkomutkissa. Vielä pahempaa on opettaa ihmisiä työntämään mitä milloinkin vessanpönttöön.

Aika harva on niin merkkiuskollinen vessapaperin käyttäjä etteikö ostaisi milloin mitäkin paperia tarjouksesta riippuen ja muistaako mikä hylsy menee paperikeräykseen ja mikä pönttöön. Ei varmasti. Helsingin Vedestä oltiinkin jo huolestuneita tämän kulttuurin löystymisestä. Löytyyhän puhdistamoiden siivilöistä jo nytkin mitä ihmeellisimpiä asioita.

Leikkeihinsä Flush&Go-vessapaperirullan saanut koiranpentu on huhujen mukaan hoidettavana eläinlääkärissä suolitukoksen takia. Tukosta yritetään hoitaa parafiinillä. Kyseinen koira on tiettävästi nesteytetty ja kipulääkitty, eikä se pysty syömään tai juomaan itse.

Jos tällaisella keksinnöllä olisi selkeä etu tässä maailmassa, jossa harvoilla on vesivessa, ja joilla on rajoitukset kuinka monta paperirepäisyä saa käyttää yhdellä istunnolla.

Itse en keksi ainuttakaan etua - vain pelkkiä haittoja. Olen valmis antamaan kannatusääneni, kun valitaan tämän vuoden turhaketta.

Timo Soini pääsee kuin koira veräjästä

Torstai 22.9.2011 - Kauko Niemi

Presidenttiehdokas Paavo Lipponen asetti viime viikolla kielikuvat pramille  suomiessaan Timo Soinin joukkojen demokraattisia perustaitoja. Lipposen on vaikeauskoa, että Suomen eduskunnassa johtopaikoilla olevat ihmiset avoimesti halveksivat demokratiaa ja näyttävät pääsevän siitä kuin koirat veräjästä.

Googlaan ilmaisun – kuin koira veräjästä – vastauksia tulee noin 142.000. Kaikkia en ryhdy lukemaan läpi, mutta uskon tämän sanonnan olevan varsin yleisessä käytössä. Veräjä-sanaa tuskin juuri normaalissa kielessä ei enää käytetä. Tämä koirasanonta kuvaa kuitenkin koiran vakaata asemaa ihmisen elämässä. Kielikuva on laajahko ajatus siitä, että joku ei saa asianmukaista, yleisen käsitteen mukaista seuraamusta huonosta, vilpillisestä jopa lainvastaisesta käyttäytymisestään ja teoistaan.

Kuinkahan usein Lipposen valkoinen länsiylämaanterrieri Onni on päässyt lujahtamaan veräjästä karkuun?

Koiran varsin vankkaa asemaa kielessä kuvastaa se, että koira-aiheisia sanontoja löytyy paljon. Hauva.comin Facebook-sivulla listattiin hetkessä useita koirasanontoja ja nyt listaan ne tämän blogin loppuun.

Lukuisat elämään jääneet koira-aiheiset sanonnat kuvaavat myös sitä, että koiran asema ihmisen elämässä on vankkumaton. Koiran käytös ja temput ovat laajasti koettuja ja ymmärrettyjä.

Kuinka paikkansapitäviä eri sanonnat ovat, onkin sitten toinen juttu. Koiran ovela karkaaminen ja etenkin jonkun koiruuden jälkeen on jokaiselle tuttua ja ruokkii päivittäin karkaa kuin koira veräjästä –sanonnan vetovoimaa.

Sanonnasta Ei vanha koira opi uusia temppuja – ollaankin jo montaa mieltä sekä todellisuudessa että kielikuvamaailmassa. Niin moni vanhus käyttää ihan sujuvasti nettiä ja oppinut uuden tempun, kokonaan uuden maailman.


Koiranilma
Nukkua koiran unta
Koirakii on hyvä kuoltuaan
Ei ole koiraa karvoihin katsomista
Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa...
Mitä enemmän opin tuntemaan ihmisiä, sitä enemmän pidän koirastani
Ei vanha koira opi uusia temppuja
On kuin uitettu koira
Kyllä koira koiran tuntee
Käy kuin kahden talon koiralle, kuolee portaille
Haukkuva koira ei pure
Ei haukku haavaa tee
Kyllä koira haavansa nuolee
Leipänsä edestä se koirakin haukkuu
Sellainen emäntä/isäntä kuin koira
Etsiä kissojen ja koirien kanssa
Koiran virka
Epäsiisti ihminen jättää kaiken kuin koira paskansa.


 

Loistavaa oppimateriaalia medianlukutaidon opettamiseen

Perjantai 26.8.2011 - Kauko Niemi

Liven keskiviikkona aloittama ohjelma Kiinteistökuningatar Kaisa ja pitkään kanavilla pyörinyt Koirakuiskaaja ovat molemmat parasta mahdollista oppimateriaalia medialukutaidon opetukseen.

Kumpikin ohjelma jäljittelee dokumentin tyyliä. Leikataan lyhyisiin pätkiin sieltä täältä. Kiinnitetään katsojan huomio pois pääasiasta. Tarjoillaan perustelematta muutama faktan poikanen ja hämärretään kokonaisuus ja etenkin todellisuus.

Vauhti, viihteellisyys luo taikuritunnelman. Hämätään katselijoita sellaisilla epäolennaisilla seikoilla, jotta katsojan ajatukset pyörähtävät muualle kuin itse asiaan. Tehdään jotain muuta kuin miltä näyttää. Tällaiset formaatit sopivat oikein hyvin sirkukseen. Siis tämän päivän mediasirkukseen. Kuinka hävitetään kani silinterihattuun.

Koirakuiskaajassa Cesar Millan taikoo luontokappaleelta, siis koiralta ihmisen mielestä huonot (koiralle luontaiset) ominaisuudet kerralla pois. Siitäkin huolimatta, että rotua on jalostettu sata vuotta näiden ominaisuuksien takia.

Koirakuiskaaja-ohjelma unohtaa näyttää tai kertoa kuinka monta tapausta on epäonnistunut, eli koiraa ei ole saatu ihmisen mielestä kiltiksi. Ohjelma unohtaa kertoa kuinka monta sataa toistoa oppiminen on vaatinut. Kuinka monta kertaa metodia ja palkitsemista on pitänyt muuttaa. Nyt koirakuiskaajalta sataprosenttiseen tulokseen menee pari minuuttia, mikä ei ikinä tapahdu elävässä elämässä.

Kokematon koirakuumetta sairastava ihminen menee helppoon, kun ei osaa lukea mediaa eikä tunnista tai erota ohjelman tyylilajia.

Liv:n aloittama Kiinteistökuningatar Kaisa noudattaa samaa tyylilajia. Huomio itse asiasta harhautetaan pikakuvilla audin logorenkaista tai Vuittonin myymälästä. Kaisa on viety niin kauas todellisuudesta kaikessa ärsyttävyydessään, että mieleen tuli aikoinaan Valittujen Palojen Kaarina Mäkelä. Henkilö, jota ei todellisuudessa ollut olemassakaan.

Ilmeisesti Kaisa on oikea kiinteistövälittäjä. Ohjelman nettisivuilla hän on saanut sukunimenkin ja tiedetään hänen hoitamattomista veloistaan ja muistakin yksityisasioistaan. Tämä tuskin Liv-kanavaa haittaa, että keskustelua syntyy. Kokonaan toinen asia on mitä tapahtuu Kaisan kiinteistövälitykselle, jos hän ihan oikeasti sellaista tekee. Kiinteistönvälitys on saanut oman johanna tukiaisensa.

Jos tällainen sisältö toteutettaisiin painetussa lehdessä, niin kulmissa lukisi – mainos. Kyseessä olisi niin sanottu advertoriaali. Lukijaahan ei saa hämätä toimituksellisen ja mainossisällön välillä.

Ohjelman formaatti synnyttää keskustelua, mutta vaatii hyvää medialukutaitoa. Kiinteistökuningattaressa kyse on viihdeohjelmasta, joka on naamioitu dokumentin oloiseksi. Nettisivujen keskustelu osoittaa jo selvästi, ettei ohjelmaformaattia ole ymmärretty.

Ohjelman väärin ja oikeinymmärrys tulee joka tapauksessa muuttamaan kuvaa alan toiminnasta. Minun veikkaukseni on ettei ainakaan kiinteistövälittäjien toivomaan suuntaan.  Alan maine ei muutoinkaan ole paras mahdollinen. Ja ohjelman yksi pääsponsoreista on Oikotie.

Kaisako välittäisi minun asuntoni päivässä, pyhkäisisi Audillaan Vuittonille ostamaan uuden laukun – ei ainakaan minun rahoillani rällätä.

Jokaisen on syytä oppia katsomaan ja ymmärtämään näitä uuden tyyppisiä ohjelmia, missä faktat ja fiktiot sekoitetaan tahallaan ja tarkoituksella viihteen voimalla.
 

Koiran irtipito-oikeutta ei ole olemassa

Torstai 18.8.2011 - Kauko Niemi

Huomenna perjantaina on viimeinen päivä kun metsästyslain  (615/1993) 51 §, 53 §) mukaan koira on aina pidettävä ulkona kytkettynä tai siten, että se on välittömästi kytkettävissä. Ilman maanomistajan tai metsästysoikeuden haltijan lupaa koiraa ei saa pitää irti toisen alueella.

Tämä lienee yksi niistä koiraa koskevista laeista, jota rikotaan jatkuvasti ja sumeilematta. Lain tarkoituksena on rauhoittaa luonnon eläinten lisääntyminen rauhassa maaliskuun 1. päivästä aina elokuun puoliväliin asti.

Kesän aikana poronvasat ja linnunpojat on pieniä ja kaikki muutkin eläimet poikasvaiheessa. Jänisten hankiaiset syntyvät jo maaliskuussa. Koiranomistajien tulisi ymmärtää, että kiinnipitoaikana on meneillään tärkeä lisääntymisvaihe, jolloin riistan pitää saada olla rauhassa.

Laissa on myös mielenkiintoinen maininta, että koira pitää olla välittömästi kytkettävissä. Näinhän se on kun vastaan tulee vaikkapa ihminen, mutta kun koira saa vainun ja käyttäytyy vaistojensa mukaan – mitä silloin tarkoittaa kytkettävissä välittömästi?

Liian usein ajatellaan, että oma koira ei aiheuta vahinkoa, kunnes se joutuu riistaeläinten kanssa nokatusten ja silloin on satavarmaa, että tottelevaisuus unohtuu. Lisäksi metsästyskoiraharrastajissa on liian kilpailuhenkisiä ihmisiä, jotka tähtäävät koirakokeisiin. He ajattelevat, että koiraa pitäisi pystyä pitämään irti lähes ympäri vuoden kiinnipitoajoista piittaamatta.

Metsästyskoiraa voi treenauttaa lauantaista lähtien, mutta silloinkin pitää olla asian mukaiset luvat maanomistajilta. Koirahan ei saa olla koskaan irti ilman maanomistajan tai metsästysoikeuden haltijan lupaa.

Monet koiraharrastajat ja metsästäjät ovat huolestuneita löystyneestä koirakurista. Karkulaisten määrän lisääntyminen johtuu paitsi tietämättömyydestä, ymmärtämättömyydestä, myös silkasta välinpitämättömyydestä.

Käytännössä yleistä koiran irtipito-oikeutta ei oikeastaan ole olemassakaan. Taajamissa koira on aina pidettävä kytkettynä.

Näittenkin sääntöjen noudattaminen kasvattaa suvaitsevuutta koiria kohtaan.

Voiko tiedotusta huonommin hoitaa

Tiistai 26.7.2011 - Kauko Niemi

Ei ole ensimmäinen kerta, kun ihmettelen koiratapahtumista saatavaa tietoa. Saati, että tapahtumista tiedotettaisiin aktiivisesti.

Tiedottamisen alkeellisuus varmasti vääristää käsitystä koiraharrastuksesta. Jos uutisten pääsääntöinen lähde on poliisien raportit koiran puremista tai koirien pahoinpitelystä, Syntyykö siitä tasapainoista kuvaa koiraharrastuksesta.

Voiko tiedottamista enää huonommin hoitaa. Tuskin tai en ainakaan heti muista missä maailman laajuisessa tapahtumassa olisi huonommin hoidettu.

Maailman yksi ykköstapahtuma, Maailman voittajanäyttely Pariisissa oli malliesimerkki. Verkkosivujen tuorein uutinen tapahtuman alettua heinäkuun puolivälissä, oli ja on vieläkin kesäkuun 23 päivältä. Toiseksi tuorein uutinen 31.5.2011.

Virallisten sivujen kielivalinnat ovat Ranskan lisäksi Englanti ja Venäjä. Käytännössä valikko vaihtuu Englanniksi, mutta sisältö pysyy edelleen Ranskankielisenä. Lehdistölle annettiin mahdollisuus pysyä uutisvirrassa antamalla sähköposti. Koskaan ei tullut yhtään viestiä, eikä yhteenkään sähköpostikyselyyn ole tähän päivään mennessä vastattu.

Verkkopavelua oli myös hajautettu niin, että tapahtuman pääsivulta oli linkitetty sponsorin sivulle ja he taas puolestaa kertoivat vain asioista omalta kantiltaan.

Suomen Kennelliitolla ei ole suurtakaan haastetta panna paremmaksi vuonna 2014, kun vastaava tapahtuma järjestetään Suomessa. Toivottavasti Suomessa löytyy hieman enemmän kunnianhimoa, ettei tapahtuma jää pienen (30.000 – 40.000) sisäpiirin salajuhlaksi kuten nyt tapahtui Pariisiissa.

Paljonkohan se maksaisi lisää jos koiranäyttelyistä ja muista tapahtumista saisi ennakkoon perustietoja uutisoitavaksi. Ja löytyyhän aina kaikenlaista tapahtuman ympäriltä, jolla voisi rakentaa tapahtuman kiinnostavuutta. Vain harva tilaisuus kehittyy ja kasvaa ilman riittävää viestintää.

Ei koskaan aikaisemmin

Keskiviikko 13.7.2011 - Kauko Niemi

Suurin osa, veikkaanpa että kaikki, koiranomistajista on sanonut vähintään kerran, että meidän koira ei koskaan ole aiemmin käyttäytynyt tuolla tavoin. Monet ovat joutuneet sanomaan ja tunnustamaan ihmettelynsä useammankin kerran koiran eliniän aikana.

Näin se on ja tulee olemaan. Koira tuottaa omistajalleen yllätyksiä tämän tästä. Koira on luontokappale, eikä ohjelmoitu robotti tai kuten säännöillä, määräyksillä puhki peloteltu ihminen.

Koira yllättää omistajansa kovin helposti kun seuraa uutisotsikoita, liiankin helposti. Se kiltti, koulutettu ja aina mallikkaasti käyttäytyvä koira onkin hyökännyt lajitoverinsa tai ihmisen kimppuun. Koira rassukka on mahdollisesti kokenut tilanteen tavalla tai toisella uhkaavaksi ja ryhtynyt puolustamaan itseään. Kokenut tilanteen sellaiseksi mitä aiemmin ei ole kohdalle sattunut, vaikka koiraa onkin sosiaalistettu pennusta lähtien mennen tullen monin eri tavoin.

Kokonaan toinen asia on se, että miten koira voi olla vapaana ja hyökätä? Tälläkin hetkellä koiraa pidetään kiinni tai se on oltava hallittavissa. Siis ei juoksennella pitkin metsiä ja polkuja vaikka se kuinka tuntuisikin parhaalta mitä rakkaalle koiralle voi juuri nyt tarjota.

Kyse ole koiran koosta tai rodusta eikä yksilöstä. Mäyräkoira on jalostettu jahtaamaan mäyriä koloistaan ja kun tutkitaan yhdysvaltalaisia vakuutustilastoja, niin eniten on korvattu mäyräkoirien tekemiä tuhoja. Pieni koko, ärhäkkä luonne, voimakas purukalusto tekevät tehtävänsä, kun koiran vaisto laukaisee yllätyksen.

Koskaan ei pitäisi tulla - ei koskaan aikaisemmin tilaisuutta. Ei koirasi muista niitä ohjeita, jota olet sille antanut – ei saa metsästää luonnon eläimiä (siihenhän se on luotu), ei saa purra vastaantulevia ihmisiä tai toisia koiria.

Lähdetään siitä, että luonnon eläin provosoituu sellaisista asioista, joita sinä et parhaalla tahdollakaan pysty ymmärtämään saati ennakoimaan. Nämä tilanteetkin on kuitenkin hallittava.

Iloisia ja huolestuttavia uutisia samassa paketissa

Keskiviikko 8.6.2011 klo 12.07

Tuoreet uutiset kertovat kuinka Yhdysvalloissa karsitaan jo omista menoistaan ja hemmotellaan lemmikkejä. Amerikkalaiskoirat ja -kissat nauttivat luomuruokaa, juovat lähdevettä ja ulkoilevat muodinmukaisissa sadetakeissa.

Taantumasta huolimatta lemmikkieläintarvikkeiden myynti jatkaa kasvuaan Yhdysvalloissa ja muuallakin maailmassa. Amerikkalaiset kuluttavat lemmikkien ruokiin ja tarvikkeisiin 56 miljardia dollaria vuodessa. Perinteisesti Japani on ollut muutaman koiranloikan yhdysvaltoja edellä kun kokonaismarkkinoita mitataan rahassa.

Hyvä uutinen tässä on tietenkin se, että ihmiset luopuvat omistaan ja huolehtivat lemmikeistään ennen omia tarpeitaan.

Huolestuttavaa tässä on puolestaan se, että millaista tämä huolenpito on. Tukeeko se rodunomaista, tervettä koiran elämää.

Yhdysvalloissa on 77,5 miljoonaa koiraa, joten markkinavoimilla on intressiä kehitellä mitä ihmeellisimpiä härpäköitä ja luoda niille kysyntää ja pelata koiranomistajan tunteilla.

Siis hyvinvointia koiran vai ihmisen ehdoilla? Koiran rattaat tai koiran juoksumatto eivät varmastikaan luo rodunomaista elämää koiralle. Saati että se puetaan omistajan kanssa sävy sävyyn. Suomessa kovilla pakkasilla lyhytkarvainen koira saattaa tarvita lämpöisen vaatteen ulkoilulenkeilleen.

Jotain kertonee sekin, että yhdysvaltalaisista koirista 55 prosenttia on ylipainoisia.

Toistaiseksi ei ole tullut vastaan rotumääritelmää, missä kerrottaisiin, että rotu on jalostettu edustamaan emäntäänsä ja isäntäänsä näyttävästi ja erikoisella tavalla.  Suuria ennustajan lahjoja ei tarvitse olla kun voi olla huolissaan siitä etteivät koirat saa rodulle ominaista tekemistä. Ei ainakaan Yhdysvalloissa.

Millä oikeudella ihminen saa tappaa viattomia

Keskiviikko 18.5.2011 - Kauko Niemi

Parhaillaan on tutkinnassa liian monta koirien myrkytystapausta eri puolilla Suomea. Espoon Matinkylässä on yksi varma kuolema ja toisesta kuolemasta kiertää sitkeitä huhuja.

Millä ihmeen oikeudella ihminen saa tappaa viattomia luontokappaleita. Ihmisen tekosiahan nämä ovat, sillä yksikään lihapulla tai nakki ei osaa kävellä syötiksi ulkoilualueille.

Asian vakavuutta ei yhtään lievennä onko osoitteena linnut, oravat tai koirat. Viranomaiset pystyvät kyllä arvioimaan milloin oravia on liikaa ja suunnittelemaan niiden vähentämistä.

Olkoonkin näiden syöttien osoite mikä tahansa, levittäjän on syytä tuntea vastuunsa siinäkin tapauksessa, että esimerkiksi Matinkylän puiston laidassa on päiväkoti. Annos pystyy myrkyttämään myös pienen lapsen.

Toivon mukaan poliisi pääsee näiden jäljille. Lain mukaiset rangaistukset eivät päätä huimaa jos nyt todetaan yhden pennun kuolleen.

Eniten ihmetyttää, mitä ihmisen päässä voi liikkua. Mikä on se niin ärsyttävä asia, joka saa tappamaan täysin viattomia luontokappaleita. Voiko jonkun ihmisen mielessä olla sellainen ajatus, että hän voi valita oman mielensä mukaan tapettavan kohteen ja eihän siinä mitään, jos siinä sivussa kuolee joku muukin.

Laillista ja hallittua eläinten tappamista, metsästystä, on säädetty tarkoin lailla. Metsästys periytyy esi-isiltämme. Hehän metsästivät elannoksi. Nykyisellä metsästyksellä ei ole enää mitään tekemistä elannon hankkimisen kanssa. Sitähän todistaa jo sekin, että useille lajeille on asetettu kaatomäärä, eikä niitä metsästetä tarpeen mukaan.

Onko tällainen myrkyttäjäihminen oikeasti yhteiskuntakelpoinen, jos ei pysty selvittämään asioita ja purkamaan harmistumistaan muuten kuin tappamalla. Linnut ja oravat eivät lopu myrkkysyöttejä levittämällä. Koiraihminen hankkii uuden koiran tilalle. Tämä sota on turhaakin turhempi.

Koiran rääkkäystä muutaman tonnin tähden

Keskiviikko 4.5.2011 - Kauko Niemi

Julki tullut suuri Viialan koirahuijaus mietityttää mistä oikein on kyse. Vaikka laskisi mitenkä päin tahansa, niin kenneltoiminta ei ole suuri kultakaivos tai oikotie miljonääriksi.  

Viialan suuressa koirahuijauksessa noin 700 coton de tuléar koiraa asetetaan jalostuskieltoon sukutauluissa olevien epäselvyyksien takia. Kyseessä on kuitenkin virallinen Suomen Kennelliiton hyväksymä kennel. Miten ihmeessä tällaista voi tapahtua niin sanotussa valvotussa systeemissä.

Asiahan on näköjään ollut tiedossa pidemmän aikaa, sillä rotusivuilla on kehotettu dna-selvityksiin jo vuoden 2010 alusta.

Aamulehti on julkaissut tietoja asiakkaiden kokemuksista kyseisestä kennelistä. Paitsi virallisten tietojen vääristely, niin esiin on tullut siivottomuus ja muita omituisuuksia toiminnassa. Kyseessä ei ole ainakaan rakkaus koiriin.

Virallinen kennel on myös se, josta ystäväni pelasti langan laihan, synnytystyönsä tehneen saksanpaimenkoiran. Työnsä tehnyt koira olisi joutunut ulkotarhaan odottelemaan elämänsä loppua, joka olisi tullut varmaan melko nopeasti. Kennelin ilmoittama koiran ikä ja sirun tiedot ovat ristiriidassa. Kennelin mukaan venäjältä tuotu koira oli tehnyt kuudet pennut. Siis kehrännyt noin 20000 euroa kahdeksan vuoden aikana. Miljoonat kaukana tästäkin tapauksesta.

Ja näitä valitettavia tapauksia löytyisi lisää, joissa eläinrakkaus on kaikonnut tipotieheen ja viekkaudella ja vääryydellä kerätään pennosia kasaan.

Tilanteen ymmärtäisi varsin hyvin, jos tässä bisneksessä tavoiteltaisiin miljoonia euroja. Miljonäärihaaveet voi unohtaa ainakin suomalaisessa koiramaailmassa. Yhdysvalloissa on löytynyt pentutehtaita, joissa samaan aikaan elää 200 jopa 700 pentua ja pennut toimitetaan eläinkauppaan myytäväksi. Sitä voisi jo nimittää bisnekseksi, jossa pyörivät huomattavat dollarit piittaamatta pentujen kohtalosta.

Mikä saa ihmisen rääkkäämään eläimiä vain muutaman euron takia?

Kuinka toimii kennelien valvonta? Esimerkiksi Viialan tapauksessa eläinlääkäri on käynyt tarkistamassa tilanteen, mutta hänellä ei ollut eläinsuojelullisesti huomautettavaa. Aamulehdessä eläinlääkäri sanoo ettei hänen vastuulleen kuulu paikan siisteys.

Jos tähän mennessä on varoiteltu, ettei koiraa pidä ostaa netti-ilmoitusten perusteella ja saada koira kotiin kuljetettuna tai nouto parkkipaikalta, niin pakko on nyt varoitella, ettei kennel-nimikään takaa aina koirien hyvinvointia ja rehellistä toimintaa.

Mikseivät koirat nouse otsikoihin muulloin kun purressaan

Keskiviikko 20.4.2011 - Kauko Niemi

Koirasesonki on taas käynnistynyt. Valtaosa koiranäyttelyistä, kilpailuista  ja muistakin aktiviteeteistä tapahtuu sulan ja lämpöisen aikaan, kun ei tarvita halleja tai muita suojaisia paikkoja.

Jokaisena kesäviikonloppuna on useita koiratapahtumia ja liki joka arki-ilta jollakin kentällä, parkkipaikalla on jokin tapahtuma ja kymmeniä, satoja koiria.

Osa tapahtumista on hyväntekeväisyyttä, osa koirajärjestöjen varainkeruuta, osa totista kilpailua paikalliselta tasolta aina MM-tasolle. Laji- tai rotukohtaisia tapahtumia ja kilpailuja riittää aivan varmasti jokaiselle päivälle useita. Silti median otsikoissa toistuu jatkuvasti kuinka koira on hyökännyt ja purrut toista koiraa, muuta eläintä tai ihmistä.

Hevoset ovat esimerkiksi päässeet urheilun eliittiin. Jokainen tietää, että ravit ja ratsastus on urheilua ja niitä voi seurata median urheilu-uutisissa. Ihmisen ulkomuoto on myös saanut kilpailustatuksen.

Kehonrakentajien saavutuksia voi myös lukea urheilusivuilta. Harvempi tietää, että agilityn harrastukseen voi käyttää liikuntaseteleitä.

Koiraharrastusten kilpailun, liikunnan, harrasteen rajat ovat epäselviä. Mikä on urheilua ja mikä koiramussutusta ja mikä jotain siltä väliltä. Statukset ovat aika hämärät.

Se ettei koiratapahtumat ja kilpailut näy mediassa ja luo positiivista kuvaa koirista, jotka tekevät muutakin kuin pelottavat ja purevat, johtuu koiraväestä itsestään.

Tietoa ei yksinkertaisesti ole saatavissa oikealla ajoituksella. Seuraavalla viikolla julkaistavat tulokset ovat enää sisäpiiritietoa kenen koira oli parempi kuin omani. Ja harvoin edes helposti tiedossa kellä tietoa olisi.

Tällä hetkellä koiraurheilu ei kiinnosta niin paljon, että media lähettäisi toimittajaa paikalle seuraamaan ja raportoimaan kilpailua. Ja paikalla olevalle tietoa pitäisi olla tarjolla online.

Tähän mennessä itse olen ollut yhdessä tapahtumassa, missä tieto ja järjestelyt ovat sujuneet mallikkaasti. Suomessa järjestetyt agilityn MM- kisat. Siellä oli helppo työskennellä oikean ja relevantin tiedon kanssa tässä ja nyt. Sekä paikan päällä että netissä. Ja ei ollut ihme, että tapahtumasta oli niinkin paljon uutisia.

Koiranäyttelyiden kohdalla on kyse myös maksavasta yleisöstä. Etukäteistiedolla ja uutisoinnilla pystytään vaikuttamaan yleisömääriin, mutta ani harvoin tätä ennakkotietoa on tarjolla. Voittaja-näyttelyt Helsingissä hoitaa tätä ennakkotiedottamista ja maakunnista ainoastaan Kuopion Sawo Show hoitaa tätä tonttia.

Oikea ajoitus julkisuudelle on se, että media voi kirjoittaa muodossa – tänään.

Luulo ei ole tiedon väärtti edes koirien kouolutuksessa

Keskiviikko 6.4.2011 - Kauko Niemi

Eläinsuojeluyhdistysten viesti koirakoulutuksesta levisi mediassa laajasti tällä viikolla. Syytä onkin, jos Etsijäkoiraliiton puheenjohtaja Timo Lillbackan havainnot pitävät paikkansa.

Lillbacka kertoo, että erään koirakoulun omistaja ilmoittautui Etsijäkoiraliiton tutustumiskurssille. Heti ilmoittautumisen jälkeen hänen koirakoulunsa kurssitarjontaan ilmestyi uusi kurssi, jonka esittelyteksti oli sanasta sanaan kopioitu Etsijäkoiraliiton nettisivuilta.

Ammattitaitoinen kouluttaja selvittää ongelmien syyn eikä vain pyri parantamaan oiretta. ”Kaikenlaisia pikaratkaisuja tai ”koirankorjausta” tarjoavia toimijoita on syytä välttää. Koirankouluttaminen on pitkäjänteistä positiivista työtä. Moni ongelma saa alkunsa koiran virikkeettömästä tai liian stressaavasta elinympäristöstä. Monesti aggressiivisena pidetty koira onkin kipeä”, muistuttaa Suomen Eläinsuojeluyhdistyksen, SEY, toiminnanjohtaja Helinä Ylisirniö.

Jotenkin tulee mieleeni muutama vuosi sitten käyty laaja keskustelu ihmisten luontaishoitojen heppoisuudesta. Kuka tahansa voi ryhtyä hoitamaan ihmisiä millä koulutuksella tahansa ja kutsua itseään luontaisterapeutiksi. Ero vain on siinä, että ihminen itse tietää auttaako hoito vai ei. Harvemmin hoidoilla saadaan tuhoa aikaiseksi.

Koirakoulutuksessa tuhon aikaansaaminenkin on hyvin mahdollista, kun käytetään vääriä metodeja tai ei tunneta lainkaan koiran käyttäytymistä. Tästähän eläinsuojeluliitotkin kantavan aiheellisesti syvää huolta. Lähtökohtana pitää olla se mitä koira ajattelee sinusta, eikä se mitä sinä ajattelet koirasta.

Vallalla on runsaasti yleisiä totuuksia, jotka eivät perustu mihinkään tutkittuun tietoon saati ymmärrykseen. Yleiset totuudet syntyvät sattuman kauppaa joidenkin temppujen onnistuessa muutaman kerran. Nämä ruokkivat mielipiteitä ja niitä riittää.

Helsingin yliopistolla tutkitaan koiraa moneltakin eri kannalta hyvin tuloksin. Tuloksia löytyy yliopiston sivuilta  ja kannattaa lukaista Koiran mieli sivustoa. Viime viikolla suomeksi ilmestyneen kirjan, Koiran silmin, sisältö perustuu reilut 200 erilaiseen tutkimukseen eri puolilla maailmaa.

Mielipiteitä reippaasti jakava koirakuiskaaja taas käyttää aika ajoin jopa eläinsuojeluyhdistysten varoittamia menetelmiä saadakseen koirat uskomaan. Cesar Millan on joka tapauksessa jenkkiläisen markkinointikoneiston tuote siinä missä Dr Phil.

Hyvä keskustelu on nyt avattu ja toivottavasti jatkuu asiallisella linjalla.

Positiivisia uutisia koirankakoista

Keskiviikko 2.3.2011 - Kauko Niemi

Varmempi kevään merkki, kuin muuttolinnut, ovat keskustelut koirankakoista. Ne ovat alkaneet jo, siis kevät on täällä tänään.

Tämän kevään keskusteluissa on toivonpilkahduksia. Mukana on ensimmäistä kertaa jopa rakentavia ajatuksia. Koirankakka kun tuppaa jakamaan ihmiset jyrkästi kahtia ja keskustelu saa jopa vihamielisiä sävyjä koko koiraharrastusta kohtaan.

Monesti sitä miettii, että miksi koiraihmiset antavat näin hyvän aseen vastustajilleen. Koirien vastustajat saavat aina viimeisen valttikortin, kun he siirtyvät kakkakeskusteluun, kun mikään muu ei enää auta. Siinä heillä on valitettavasti faktat, eli koirankakat käsissään. Kakkojahan löytyy luvattoman paljon joka kevät lumien sulaessa.

Voi hyvin ymmärtää, että jokaiselle tapahtuu unohduksia ilman dementiaakin. Kakkapussi ei sittenkään tullut mukaan. Toisaalta voi ihmetellä, että tapahtuuko unohduksia ja vahinkoja niin paljon kuin tapahtuu. Tuskin. Mukana on aimo annos välinpitämättömyyttä ja laiskuutta.

Talven ja kevään erikoispiirteenä on ollut koirankakkojen liputtaminen ja maalaaminen. Rauhallinen protesti sekin, joka sai kyllä suunnattoman paljon julkisuutta. Arvuuttelut liputuksen merkityksestä löi vain pökköä pesään.

Vuosi sitten rantautunut koirankakkatarra on saanut kaivattua positiivista keskustelua ja toivoa paremmasta. Tosin tarralla varustettujen roskisten määrä on vasta alkutaipaleella, jotta todellisia hyötyjä alkaisi näkyä.

Positiivista on myös se, että kaupungit ovat lähteneet tukemaan tarrakampanjoita. Viimeisimpänä Porin kaupunki, joka jakaa tarroja kaikille halukkaille.

Toinen hyvä uutinen on roska päivässä –liikkeen mukaantulo koirankakkatalkoisiin. Liikkeen kiinnittämät kyltit ovat osoittautuneet toimivaksi keinoksi saada koiranomistajat huolehtimaan paremmin lemmikkinsä jätöksistä. Kokeilukylttejä on tällä hetkellä viisi eri puolilla Pohjois-Haagaa.

Roskaliikkeen perustaja Tuula-Maria Ahonen puhdisti oman koiransa ulkoilureitin Helsingin Pohjois-Haagassa kaikista jätöksistä.
Samalla hän kiinnitti ulkoilureitin varrella olevalle aukiolle kyltin, jossa kiitetään koiranomistajia, jotka kantavat oman vastuunsa, sekä toivotaan kaikkien huolehtivan yhteisestä ympäristöstä. Myöhemmin kylttejä kiinnitettiin vielä neljä lisää.

Roskaliike on lähtenyt liikkeelle myönteisellä lähestymisellä - kiittämällä niitä, jotka pitävät paikat siistinä. Myönteisellä palkkiollahan niitä koiriakin kasvatetaan, miksei sitten isäntiä ja emäntiä.

Roskaliikkeen kyltittämä aukio on Helsingin Haagassa pysynyt puhtaana ja myös muiden kylttien ympäristö on pysynyt puhtaana.

Roska päivässä ansaitsee kiitoksen ja tunnustuksen. Heillä on jo 11 vuoden kokemus paikkojen siistinä pitämisestä. Kokemusta siitä mikä toimii ja mikä ei. Suurin arvo on erilaisten tempausten organisoinnissa. Toivottavasti tulevana keväänä kampanjoidaan myös koiran kakkojen hävittämiseksi.

Tärkeintä kuitenkin on, että jokainen koiranomistaja lopettaa kohdallaan sotkemisen ja luo vastuullisen kuvan koiraihmisestä.

Ostetaan yhteisvastuurahoilla koiranpentuja

Keskiviikko 23.2.2011 - Kauko Niemi

Apua yksinäisille nuorille ”Joka kymmenes suomalainen nuori kokee itsensä yksinäiseksi. Joka viidennellä yläasteikäisistä pojista ei oman arvionsa mukaan ole yhtään todellista ystävää. Yksinäisyys on Suomessa eri-ikäisten ihmisten todellinen, vakava ongelma”, sanoi tasavallanpresidentti Tarja Halonen avatessaan yhteisvastuukeräyksen.

Tämän vuoden yhteisvastuukeräys pureutuu yksinäisyyteen. Suomessa Yhteisvastuun tuella tarjotaan yläkoululaisille uudenlaista tukioppilastoimintaa, jossa vanhemmat tukioppilaat auttavat nuorempia koululaisia vahvistamaan ystävyyssuhteita. Nuorten turvatalojen yksinäisille asiakkaille koulutetaan ja välitetään ystäviä. 13-20-vuotiaille nuorille järjestetään vertaistukiryhmiä, joissa yksinäisyyttä opitaan käsittelemään. Hankkeen toteuttavat Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Suomen Punainen Risti ja Suomen Mielenterveysseura yhdessä seurakuntien kanssa.

Monet tutkimukset todistelevat koiran vaikutuksen terveyteen monin eri tavoin, eikä vähiten yksinäisyyteen. Koiran omistajat tietävät kuinka helppoa on aloittaa keskustelut lenkkipolulla, koirapuistoissa ja kaduilla. Onhan kummallakin yhteinen intressi reilusti esillä hihnan päässä. Lupa pysähtyä. Siinä koirat haistelevat toisiaan ja taluttajat vaihtavat päivän kuulumisia.

Olisiko löydettävissä niitä yksinäisyydestä kärsiviä, jotka haaveilevat koirasta, mutta joilla ei ole varaa siihen tai perheissä pannaan hanttiin koiran hankintaa?

Koira avaisi ovia monenlaisiin harrastuksiin, leireihin ja yhdessäoloon. Koira on hyvä silta sosiaalisempaan elämään, kun ei tarvitse esitellä itseään, vaan yhteinen kiinnostus kanavoituu koirien kautta.

Sosiaalista kanssakäymistä voi hyvin tukea myös tukemalla kaverikoiratoimintaa. Kaverikoirille löytyisi huomattavasti enemmän käyttöä, mitä nyt pystytään toteuttamaan.

Tässäkään tapauksessa koira ei voi olla lyhytaikaista lääkettä oireisiin. Tarkalla seulalla olisi varmasti löydettävissä aitoja eläinystävällisiä tapauksia, jotka pystyisivät sitoutumaan lemmikkiin seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi.

Koiran ikä on loppujen lopuksi aika sopiva jakso ihmisen muutokselle. Ei yksinäisyyttä karkoteta ja sosiaalisuutta rakenneta yhdessä yössä, eikä muutamassa vuodessakaan. Muutos ja kehittyminen vaatii ihmiseltä vuosien mittaisen matkan, jota koira hyvin tukisi.

Tarua vai totta - koirien ylimaagiset seikkailut

Keskiviikko 9.2.2011 - Kauko Niemi

Koira palaa kotiin viiden vuoden kateissaolon jälkeen. Tällä välin perhe oli muuttanut useamman kerran.

Toisessa tapauksessa koira löytyi hyväkuntoisena 600 kilometrin päästä kotoaan. Eräässä tapauksessa koira löytyi kotikylän raitilta kolme vuotta katoamisen jälkeen ja sirusta löytyi omistajan tiedot.

Tai jo kolmeen kertaa elokuvaksikin taipunut japanilainen Hachi-koira, joka tuli juna-asemalle aina samaan aikaan isäntäänsä vastaan kymmenen vuotta sen jälkeen kun isäntä oli kuollut.

Koira herättää usein suuria tunteita ja sitä myöten myös koiratarinat kertautuvat moninkertaisiksi. Koirista syntyy yli-inhimillisiä otuksia. Näin ainakin halutaan uskoa ja tarina sen kun kasvaa entisestään.

Koira toimii vaistollaan, eikä kukaan ole pystynyt tarkasti ratkomaan käyttäytymismalleja. Olen muutamaan kertaan kirjoittanut ja yrittänyt arvioida kuinka pitkä on koiran ikävä. Omista kokemuksistani löydän ainakin kahdeksan kuukauden pituisen ikävän, jolloin koira vielä reagoi.

Voisiko näihin mystisiin tarinoihin liittyä ihmisen nykyajan tunteetonta ja raadollista käyttäytymistä. En halua olla ilon pilaaja mutta kuitenkin.

Seuraan kansainvälistä lehdistöä, joissa on kaksi uutisaihetta ylitse muiden. Koiran puremat ja koirien varastaminen. Näitä uutisia on myös omissa uutisvälineissämme. Viimeksi viime viikolla koira varastettiin Vihdissä keskellä päivää pihalta juoksunarusta.

Jos koira on viisi vuotta kateissa ja löytää perheen kotioven taakse viiden muutonkin jälkeen, eikä kukaan ole näiden vuosien aikana tarkistanut mitä mahdollisessa sirussa kerrotaan. Helposti tulee mieleen toisenlainenkin karkuretki. Koira on varastettu ja siihen on kyllästytty ja tullut muunlaista ”koira-allergiaa.” Koira on palautettu vaivihkaa omistajien oven taakse. Tai lasketaan karkuteille ja vihdoin viimein irrallisen koiran sirusta löytyy omistajan tietoja.

Jos maailma muuttuu sellaiseksi, ettei koiraa voi kytkeä kauppareissun ajaksi kaupan eteen tai mihinkään muuhunkaan paikkaan muutamaksi minuutiksi varastamisen pelossa, niin hankalaksi menee.

Eläinsuojelulaki muuttuu ensi kuun alusta. Valitettavasti koira on edelleen esineeseen verrattavaa omaisuutta ja siksi koiravarkauksista ei puhuta kidnappauksena vaan omaisuuden varkautena. Toivoisi kuitenkin, että koiravarkauksien yhteydessä voitaisiin puhua myös eläinsuojelusta. Koiralle äkillinen muutos on joka tapauksessa kova paikka.

Koiran kouluttaminen on helppoa mutta työlästä

Tiistai 14.12.2010 - Kauko Niemi

Koirakouluttaja Tommy Wiren palautti monia perusasioita koirankasvatuksesta Voittaja-viikonlopun luennolla - Kuinka eläin oppii.

Tommy Viren sanoo miettineensä vastausta pitkään kysymykseen mikä on se ensimmäinen ja kaikkein keskeisin asia koiran tai eläimen kasvatuksessa. Hän kiteyttää mainiosti tärkeimmäksi asiaksi – Älä ota eläimen käytöstä henkilökohtaisesti.

Tuo lause sisältää todella paljon. Eläin käyttäytyy vaistonsa mukaan, eikä ymmärrä asiayhteyksiä. Koiran sama käytös on jossakin tapauksessa hyvää käyttäytymistä ja jossakin tapauksessa huonoa.

Koiranomistajan on turha ottaa henkilökohtaisesti koiran käytöstä ja ryhtyä uhomaan koiralle saati rankaisemaan sitä käytöksestä, jota ei edes ymmärrä tai halua ymmärtää.

Viimeviikkoinen, laajasti levinnyt Kaleva-lehden haastattelu, missä Suomen eläinsuojeluyhdistysten liiton vapaaehtoinen eläinsuojeluvalvoja Sinikka Rauma kertoo saavansa tällä hetkellä eniten eläinsuojeluilmoituksia huonosti kohdelluista koirista.

Muutos aikaisempaan näkyy Rauman mukaan nimenomaan aiempaa kovempana väkivaltaisuutena koiria kohtaan. Kun omistaja menettää hermonsa, niin hakataan koira.

Ajattelun aihetta antaa myös Wirenin toteamus, että koirien käytöshäiriöt eivät ole vaikeita asioita ratkaista. Ne vaan ovat työläitä.

Suurin osa häiriöistä poistuu, kun koiralle tarjotaan riittävästi tekemistä ja mielellään rodunomaista tekemistä.

Energinen koira on virtaa täynnä ja johonkinhan se energiansa purkaa. Jos purkukanavaa ei tarjota, niin koira varmasti keksii sen itse ja silloin se ei läheskään aina miellytä omistajaa.

Mitenkäs se energia nyt meidän rahalliselle koiralle kerääntyy.

Yksinkertaista laskuoppia voi jokainen miettiä mielessään, jos koira tekee purkaa energiaansa sinun mielestäsi huonolla tavalla. 

Olenhan hyvä koiranomistaja, kun lenkitän koiraa neljä kertaa päivässä ja ainakin puolituntia kerrallaan. Tosin joskus on niin kiire, ettei ehdi kuin 15 minuutin pissatauolle. Ja enhän minä ryhdy harrastamaan koiran kanssa mitään älyllistä, kun se on niin tyhmä, eikä pärjäisi kuitenkaan kisoissa. 

Toisin päin ajateltuna karu totuus konkretisoituu. Tämän ahkeran koiranomistajan koiralle jää aikaa energian keruuseen ja lepäämiseen 22 tuntia vuorokaudessa. Kuka meistä jaksaisi olla paikallaan 22 tuntia vuorokaudessa ilman mitään tekemistä. Ei todellakaan kukaan.

Tähän kun lisätään hyvän koiranomistajan tarkka, monipuolinen ja terveellinen ruokinta, joka ei kulje käsi kädessä kulutuksen kanssa. Ylienerginen yhtälö on valmis pahantekoon ja hyvän koiran omistajalla on niin sanottu ongelmakoira. Ongelma on todellisuudessa varsin yksinkertainen mutta omistajan mukaan työläs poistaa.

Rakkautta vai politiikkaa

Torstai 18.11.2010 - Kauko Niemi

Venäjän pääministeri Vladimir Putin hali koiranpentua  viime lauantaina, kun hän oli valtiovierailulla Bulgariassa. Putinin hellyyskohtaus purkautui juuri ennen lehdistötilaisuutta.

Putinin macho-imago vaatinee pientä pehmennystä jo senkin jälkeen kun Bushin muistelmissa Putin oli isotellut  koirallaan Bushille, jonka koira oli vain pieni turri Putinin koiran rinnalla.

Ilmeisen eläinrakas Putin on ikuistettu eläinkuvissa aikaisemminkin. Yleensä vain eläimet ovat olleen miehekkään kokoisia, joten koiranpennun hyväily silloin kun kamerat ”sattuvat” olemaan paikalla, lienee harkittua politiikkaa.

Kaikilla suurilla päämiehillä, ja kuninkaallisilla on oma koiratarinansa ja koira vilahtaa sopivasti inhimillistäen politiikan retoriikkaa.

Barack Obama oli yksi harvoista presidenteistä, jolla ei ollut vaalikampanjan aikana koiraa. Yhdysvalloissa gallupit mittasivat koko kampanjan ajan kannatusta koiranomistajien ja koirattomien äänestäjien keskuudessa. Jako oli selkeä. Koiraihmisten keskuudessa Obaman kannatus oli yli 10 prosenttiyksikköä alempi kuin muiden keskuudessa.

Suomessa politiikkaa ei juurikaan ole inhimillistetty näillä konstein. Helsingin eläinsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja Hannele Luukkainen on esiintynyt kissansa kanssa vaalimainoksissa.

Hauva.com teki juttua ministereiden koirista ja ministerit tai heidän sihteerinsä olivat enemmänkin ihmeissään koirakyselyistä kuin olisivat käyttäneet tilaisuutta hyväkseen.

Ensi kevään eduskuntavaaleissa on merkittävässä roolissa uusi kommunikaatiokanava Facebook ja muut sähköiset vaikuttamiskeinot. Mielenkiintoista on nähdä pehmennetäänkö ja inhimillistetäänkö kovaa ja ryvettynyttä politiikkaa lemmikeillä.

Suomessa on joka viidennessä taloudessa koira ja koiria on noin 600 000. Tuosta voi arvioida että Suomessa on koiriin myönteisesti suhtautuvia äänestäjiä helposti 1,5 miljoonaa. Ei aivan mitätön kohderyhmä.

Mainostajat ovat myös kautta aikojen oivaltaneet koiran symboliikan. Elisan vahtipalvelussa koira symbolisoi kodin valvontaa, mutta tässä tapauksessa elektronista. Tulikiven takkamainoksissa kodikkuutta luo koira. BMW:n dalmatialainen luonee kuvaa luotettavuudesta ja ihmisen parhaasta ystävästä. Tosin mainos pelaa enemmän visuaalisuudella. Musta täplikäs koira poseeraa mustan ja valkoisen auton välimaastossa. Noutaja on saanut tehtäväkseen noutaa ja repiä vakuutuslaskuja OP:n mainoksessa. Saunalahden internet-yhteys tarjoillaan myös koiran tuomalla piuhalla.

Mopsi karkasi käsistä

Tiistai 2.11.2010

Viimeaikaiset vakavat koiranrääkkäystapaukset osoittavat, että teot, oikeuden päätökset ja nykyinen eläinsuojelulaki eivät vastaa kansan käsitystä koirien hyvästä huolenpidosta.

Varsinais-Suomen käräjäoikeuden päätös palauttaa koira takaisin rääkkääjälle sai vastaryöpyn kahdella rintamalla. Facebook-ryhmässä ja adressin allekirjoituksena.

Adressi sai hetkessä yli 32000 allekirjoitusta ja se eteni kohtuullisen säädyllisesti ilman suuria ylilyöntejä. Hauva.com myös suositteli allekirjoitusta. Sen sijaan Facebook-ryhmältä karkasi mopo tai tässä tapauksessa mopsi käsistä.

Poliisi arvelee tällä hetkellä, että facebook-ryhmän jäsenille tullaan nostamaan syytteitä. Käräjäoikeudessa ehdollisen tuomion saaneen miehen nimi on ryhmässä julkaistu ja henkeä ja hyvinvointia uhattu sadoissa kirjoituksissa. Monet kommentit täyttävät rikoslain pykälän laittomasta uhkauksesta.

Netin helppous ja nopeus ei kuitenkaan saa pettää harkintakykyä eikä sen kautta tule provosoitua ja lähteä sumeilematta mukaan.

Eläinsuojelulakia ollaan parhaillaan muuttamassa ja se saa kokonaan uuden rangaistusluokan, törkeä eläinsuojelurikos. Uusi laki tullee voimaan vielä tällä vaalikaudella. Tosin tälläkin hetkellä tuomioistuimilla olisi mahdollisuus suurempiin rangaistuksiin kuin mitä langetetaan.

HESY:n puheenjohtaja Hannele Luukkainen vaatii tuomioistuimia ottamaan vakavissa eläinrääkkäystapauksissa käyttöön eläinsuojelurikosten rangaistusasteikon yläpään.

Luukkaisen mukaan rangaistuksen ankaruus on viesti kansalaisille: se kertoo tehdyn rikoksen vakavuudesta ja tekijän syyllisyydestä. Tällä hetkellä maksimirangaistus eläinrääkkäyksestä on kaksi vuotta vankeutta, mutta ehdollisiakin vankeusrangaistuksia jaetaan hyvin säästeliäästi, ehdottomina vankeustuomioita ei langeteta juuri lainkaan.

Luukkaisen vaatimuksiin on helppo yhtyä, kun esimerkiksi alkuvuodesta Espoossa dobermannin pesäpallomailalla kuoliaaksi iskeneen miehen syyte hylättiin käräjäoikeudessa.

Ihmisten mielissä koira tuntuu ikään kuin perheenjäseneltä ja mielissä pyörivät rangaistusvaateet ovat helposti samanlaisia kuin henkirikoksissa. Kuitenkin on muistettava, että koira on laintulkinnassa esine. Omaisuuden suoja on taas lainsäädännössämme hyvin vahva.

Se että koira on esine saattaa jopa johtaa surkuhupaisiin tilanteisiin. Oikeuslaitoksen tulkinnat saattavat olla hyvin erilaiset, jos sinä itse aiheutat naapurin koiralle vahinkoa tai kun koirasi aiheuttaa naapurinkoiralle vahinkoa. vaikka lopputulos saattaisi olla sama. Olet kajonnut toisen omaisuuteen.

Turussa syyttäjä on saanut uutta tietoa tapauksesta ja vie jutun hovioikeuteen, joten koiraa ei palauteta ennen seuraavaa oikeusastetta omistajalleen. Toivottavasti siihen mennessä suurimmat intohimot ovat laantuneet. Saamme aikanaan nähdä saadaanko päätöstä, joka paremmin vastaa ihmisten käsitystä hyvästä koiranpidosta.

Oikeuden ottaminen omiin käsiin ei laillista edes internetissä.

Paniikin lietsontaa voisi hillitä

Tiistai 5.10.2010 - Kauko Niemi

Koiranmyrkyttäjiä liikkuu joka viikko lähes jokaisella paikkakunnalla. Tätä menoa Suomesta kuolevat koirat tuota pikaa.

Puhelinpylväiden liput ja laput ovat siirtyneet Facebookiin. Viestinnän nopeus ja laajuus on monisatakertaistunut. Panikointia ei siten pystytä millään hillitsemään. Sitkeitä koiran myrkyttäjiä liikkuu nykyisin harvase viikko liki jokaisella paikkakunnalla.

Jokainen varmasti muistaa kuiskaamisleikin, missä toinen kuiskaa tarinan toisen korvaan. Jo muutaman henkilön ringissä alkuperäinen viesti on saanut uusia muotoja, asia on saattanut muuttua paljon, jopa alkuperäinen viesti on muuttunut päälaelleen. Mitä tapahtuukaan hetkessä tuhansia ihmisiä tavoittavassa Facebookissa.

Koiranomistajia Kaarinassa säikäyttäneestä lihapullasta ei tutkimuksessa löytynyt mitään myrkkyjä. Huhut levisivät nopeasti verkossa mahdollisesta koiramyrkyttäjästä.

Kaarinan tapauksessa tehtiin kuitenkin ilmoitus Kaarinan poliisiasemalle syyskuun alussa. Ilmoittajan mukaan hänen koiransa oli syönyt puistoalueelta löytyneen lihapullan.

Poliisi lähetti lihapullan tutkittavaksi keskusrikospoliisin rikostekniseen laboratorioon. Siellä tehdyssä tutkimuksessa lihapullan ei todettu sisältävän huumaus- tai lääkeaineita, rotanmyrkkyjä tai muutakaan myrkkyihin viittaavaa.

Jyväskylässä, Oulussa ja Kuopiossa pyörii jatkuvasti paniikkiviestejä koiranmyrkyttäjistä. Silti poliisille ei ole tehty yhtään ilmoitusta, eikä yksikään eläinlääkäri ole kohdannut yhtään myrkytystapausta.

Koiramaailma ei toki ole ainoa, missä helppo tapa panikoida tuottaa tuloksia. Poliisi selvittää parhailla Pohjois-Helsingissä liikkuvaa namusetää. Itse olen törmännyt kyseiseen viestiin lukuisia kertoja.

Jokainen varmasti ymmärtää, että maailma ei ole täynnä koiranmyrkyttäjiä. Jokainen ymmärtää myös sen, että eväslaatikosta saattaa pudota lihapulla tai nakin palanen matkan varrelle. Tervettä järkeä peliin milloin viestiä kannattaa levittää, milloin kannattaa lisätä bensaa tuleen – siitä huolimatta, että levittämisvälineet ovat äärimmäisen helppoja käyttää. Siitä huolimatta, että tuntee itsensä tärkeäksi ja vastuulliseksi lähettäessään viestiä eteenpäin.

Kannattaa miettiä kuinka todenmukainen viesti on, kuinka läheltä, lähipiiristä se tulee, voinko tarkistaa sen todenperäisyyttä. Vastuuta myös viestien edelleen lähettämiseen.

Ensi vuonna terveitä ja hyväluonteisia koiria

Torstai 9.9.2010 - Kauko Niemi

Tänä vuonna uudistetussa kasvattajasitoumuksessa koirankasvattajat lupaavat kasvattaa terveitä ja hyväluontoisia koiria. Vaatimus on kova, jopa epärealistinen.

Kun tällaisen lauseen allekirjoittaa, niin tulkinnasta tulee aivan varmasti erimielisyyksiä. Sitä en epäile, etteikö kaikkien intressissä olisi hyvää tarkoittava koirankasvatus.

Käytäntö ei ole niin kaunista ja yksinkertaista nykyisessä yhteiskunnassa, missä juristi astuu heti esiin, kun erimielisyyksiä ilmaantuu. Erimielisyyksiä syntyy viimeistään silloin kun eläinlääkärilaskut alkavat nousta yli sietorajan.

Kun terveyden pettävän pennun kanssa tulee ongelmia, vakuutusyhtiöillä on laajat rotukohtaiset tilastot, joilla osoitetaan perinnölliset sairaudet ja evätään kalliit hoitokulut. Tämän jälkeen oikeuksia lähdetään peräämään kasvattajilta.

Kuinka määritellään terve ja hyväluonteinen koira. Tällä hetkellä ei ole olemassakaan tervettä koirarotua. Kuinka terve koiran sitten pitää olla, jotta kasvattaja selviää sitoumuksestaan. Kuinka ja kuka terveyden määrittää. 

Entä missä menee hyväluonteisuuden raja ja kuinka se juridisesti määritellään. Etenkin kun tiedämme, että suurin osa arkielämän hyvä- ja huonoluonteisuudesta aiheutuu hihnan toisessa päässä.

Tämän vuoden kahden ensimmäisen kuukauden aikana tehtiin koirakaupoista 57 valitusta kuluttajaneuvontaan. Valitettavasti moni ostaja ei malta selvittää tunteiden palossa sitä mitä on todella ostamassa. Vuonna 2009 valituksia tehtiin 466 kappaletta.

Tällä hetkellä ei tarvitse yhtään ihmetellä, jos kasvattajat ovat näreissään uudesta sopimuksesta, joka on allekirjoitettava tämän vuoden aikana mikäli aikoo kennelnimen alla koirankasvatusta jatkaa.