Kuka olisi oikea jäätanssin joukkueenjohtaja

Perjantai 8.3.2024 klo 13.56 - Kauko Niemi

Nervanderinpuistikko_pieni_IMG_77931.jpg

 Näillä keleillä 70.000 suomalaista tarvitsi lääkärin hoitoa päättyvänä talvena

Kokonaisuus taisi unohtua päättyvän talven jäätansseissa. Taitaa olla kokonaisuus kateissa myös työmarkkinaneuvotteluissakin.

Pohditaan nyt kuitenkin talven jäätanssia, jonka valmentajasta ei ole selkeää tietoa. Ylen saamien tietojen mukaan liukastumisten aiheuttamat sairaanhoitokustannukset Suomessa olisivat jopa 1,4 miljardia vuodessa. Joka vuosi noin 70 000 ihmistä liukastuu Suomessa niin pahoin, että joutuu turvautumaan lääkärin apuun.

Kaupanpäällisiksi runsaasti kipuilua, perheiden arjen sekoilua, joillekin jopa loppuelämän ongelmia.

Kukahan tässä pelissä onnistuu säästämään eniten. Kukahan tienaa eniten ja kukahan onnistuu vetämään välistä. Etenkin kun kokonaisuutta ei mieti kukaan. Kuinkahan monta lapiollista sepeliä saisi 1,4 miljardilla? Rautakangen saa Puuilosta 22,50 eurolla. Sellaisen kauniin punaisen ostin juuri tuttavalleni syntymäpäivälahjaksi. Tosin kangen lisäksi lahjaan sisältyi pihajäiden murskaaminenkin.

Hyvinvointialueiden ahdinko paisuu paisumistaan, eikä ne tarvitsi yhtään ylimääräistä katkennutta kättä tai nyrjähtänyttä nilkkaa hoidettavakseen etenkin kun tämän hetken arvioiden mukaan yli 100 terveysasemaa on sulkemassa ovensa.

Sosiaali- ja terveysministeriön kyselyssä kartoitettiin loka-marraskuussa 2021 hyvinvointialueen näkemyksiä sairaalaselvityksen taustaksi. Siinä kysyttiin muun muassa, liittyykö henkilöstön saatavuuteen epätervettä kilpailua. Alueista vain neljä ei nähnyt ongelmia vuokratyövoiman käytössä.

Keikkafirmat haalivat julkisen puolen lääkäreitä palkkalistoilleen myydäkseen heitä takaisin kalliimmalla, selviää tuosta ministeriön teettämästä kyselystä.

Helsingin kaupunki myöntää epäonnistuneen paikoin lumen auraamisessa ja muussa talvikunnossapidossa tänä talvena. Ongelma ei ole se, etteivätkö auraajat tekisi työtään hyvin, Helsingin kaupungilta arvioidaan. Teitä ei hoideta silloin kuin on hoitotarve olisi, vaan sen mukaan, kuinka monta senttiä lunta on satanut.

Pitäisikö liukkaudeneston ohjaus siirtää hyvinvointialueiden vastuulle. Heidän tavoitteenaan voisi olla mahdollisimman vähän liukastumisesta johtuvia hoitokuluja.

Helsingissä talvikunnossapitoon käytetään vuosittain 55 euroa asukasta kohden. Eniten asukasta kohden käyttää rahaa Lahti, 67 euroa. Vähiten taas Pori, vain 16 euroa.

Jotta kokonaisuus ei hämärtyisi entisestään, niin pitää muistaa, että kaupunkien jalkakäytävien liukkauksista vastaa kukin kiinteistö omalta osuudeltaan.

Somen ja muiden sähköisten kanavien myötä liukkauksista ilmoitetaan, vaaditaan, haukutaan entistä enemmän. Kaupunkien edustajien mukaan se on myönteistä kehitys, kunhan maltetaan pitää joku raja arvostelussa.

Some mahdollistaa toki myös tiedottamisen. Turun kaupunki on kehittänyt kuntalaisille palveluja, joiden avulla voi seurata katujen talvikunnossapitoa aiempaa paremmin. Esimerkiksi kännykällä voi lähes reaaliajassa seurata, mitkä kadut on hiekoitettu ja aurattu tai missä on liukasta. On huomattu, että liukkaus saattaa muuttua jopa alle tunnissa, vaikka katu olisi juuri hiekoitettu.

Liukkaudesta aiheutuvia kustannuksia syntyy todella monissa paikoissa. Toiminnallisia vastuita samoin. Mutta onkohan kukaan ja koskaan miettinyt kokonaisuutta. Ainakin niin ettei hiekoittajia palkita suurista kustannussäästöistä ja samaan aikaan suljeta terveyspalveluita kustannussyistä.

Tämä on kuultavissa ääniversiona Finradio.fm kanavalla maanantaina 10.3.2024 klo 08.00 ja 16.00 sekä 21.00

 

Lisää aiheesta:

Suomesta katoamassa yli 100 terveysasemaa

Näin paljon suurimmat kaupungit käyttävät liukkauden estoon

Näin keikkalääkärit vedättävät

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio.fm, liukkaus, Puuilo. rautakanki, hyvinvointialue, keikkalääkäri, terveyskeskus, Helsinki, Lahti, Pori, hiekotus, Turku,

Ettei vaan tulisi takatalvea

Perjantai 1.3.2024 klo 17.36 - Kauko Niemi

Pressat_pieni_KN232335.jpg

 

Herääkö maailma talviuniltaan. Tämän talven lämpötila oli yleisesti 1‒3 astetta pitkän ajan keskiarvoa alempi. Näin tekivät myös Ähtärin eläintarhan karhut viime viikon puolivälissä. Heräämisaika vaihtelee hieman vuosittain, mutta nyt ollaan melko normaalissa syklissä.

Maaliskuun ensimmäisenä Suomi sai virallisesti uuden presidentin. Onnea uuteen pestiin presidentti Stubb. Mediakin on jo ehtinyt avata salaisen arkkunsa, kuinka Sauli huutaa puhelimeen ja ärtsisti komenteli ties ketä. Siis se vakaa ja uskottava tasavallan presidenttikö. Kyllä Niinistö saa joka tapauksessa täydet peukutukset. Onhan hän kyselyn mukaan Suomen kaikkien aikojen paras presidentti.

Samana päivänä monista uhitteluista huolimatta Aleksei Navalnyin muistotilaisuus pidettiin Moskovassa sijaitsevalla Marinon esikaupunkialueella sijaitsevassa kirkossa. Yllätys, yllätys tilaisuus oli avoin. Mitä se avoimuus sitten tarkoittaakaan, kun  naapurin hallintoon on iskenyt synkkä takatalvi ja se kontrolloi nyt suruakin. Yksikään ruumisauto ei ole suostunut/uskaltanut kuljettamaan ruumista siunaustilaisuuteen. Ruumis saatiin kuin saatiinkin kirkolle.

Paperisesta talviunestaan yrittää herätä myös itsetietoisena ja itsevarmana esiintynyt Helsingin Sanomat. Syventävien sisältöjen päätoimittaja Laura Saarikoski on irtisanoutunut HS:n palveluksesta. Parisen kymmentä muuta seuraa Saarikoskea. Päätoimittaja Erja Yläjärven ja Laura Saarikosken tiedotteet olivat melkoista puppusanageneraattorin tuotosta. Sata kertaa enemmän markkinointia kuin journalismia.

Itse olin 46 vuotta putkeen paperisen Hesarin tilaajana. Sen jälkeen hetken sähköinen asiakas. Yhdessä vaiheessa ”myötähäpeäni” oli niin voimakasta, että silmäilin Hesarin vasta iltapäivällä.

Unkari ei meinaa herätä talviunestaan millään. Miten ihmeessä yksi mies voi vitkutella tuolla tavoin. Mielenkiintoista nähdä millaisilla peukutuksilla Orban jatkaa menestystään. Itselläni ei ole muuta kuin turistikokemusta unkarilaisuudesta. Suomessa asuva tuttavani kommentoi tilannetta sanomalla, että häntä hävettää julkisesti tunnustaa itsensä unkarilaiseksi.

Toivottavasti Suomen toiseksi arvostetuin uutisankkuri Matti Rönkä ei vaivu talviunille. Matti Röngän viimeinen uutislähetys viime keskiviikkona kello 20.30 tavoitti 1,3 miljoonaa katsojaa. Röngän viimeinen uutislähetys oli tämän vuoden katsotuin tavallinen uutislähetys. Röngän ansiot perustuvat työn laatuun, eikä somekeikistelyyn. Siinä on iso ero, niin kuin oli suosituimman uutisankkurin Arvi Lindinkin kohdallakin.

Talviunilta on herätelty reserviläisetkin. Puolustusministeri Antti Häkkäsen yksi lausunto, herätteli laajoja joukkoja. Valtaosa aktivoituneista halusi erota reservistä ja tänä vuonna reservistä onkin eronnut yhteensä 1 435 reserviläistä, joista 1 200 helmikuun aikana. Viime vuonna reservistä eronneita oli koko vuonna 1 650.

Toki on sitten sellaisia, jota haluavat takaisin reserviin. Helsingin Sanomien yleisönosastolla 62 vuotias haluaisi palata takaisin reserviin, sillä hän uskoo, että tarpeen niin vaatiessa olisi minulla vielä jotain annettavaa Suomen Puolustusvoimille.

Niinistön viimeiseksi jäänyt armahdus viime viikolla koski sotilasarvon palauttamista. Presidentin esittelyn päätöksestä selviää, että Vantaalta oleva mies oli pyytänyt, että hänen menettämänsä sotilasarvo, tykkimies, palautettaisiin. Toive toteutui.

Minäkin heräsin miettimään, että mikähän mahtaa olla minun sotilasarvoni varusmiespalvelun ja sen jälkeen neljästi kertaamassa olleella? Tätä tietoa ei löytynyt Santahaminan portilta, Uudenmaan aluetoimistosta. Neuvottiin tiedustelemaan Sotilaslääketieteenarkistosta Viitasaarelta. Vastaus oli, että on kansallisarkiston kamaa. Tunnustan – tuplasti arkistokamaa siis.

Mutta eniten tässä menneen talven lumia miettiessä juuri nyt ihmetyttää tuon herra Putinin terveydentila. Millä keinoin tuollaisissa paineissa voi olla sairastumatta. Ei ainakaan niin sanottu normaali ihminen pysyisi terveenä. Olisi varsin mielenkiintoista nähdä herran veriarvot ja muut hyvinvointia mittaavat arvot. Toisaalta emmehän me tietenkään tiedä mitä tai millaisia sairauksia herra on läpikäynyt.

Siinäpä moni hyvinvointiguru, jopa lääketieteen tutkijat voisivat olla huulipyöreänä ja miettiä hyvinvointisuositusten todellista merkitystä. Sinä päivänä, kun tämän herran terveys pettää, soisi maailmalle mahdollisuuden saada tutkimusnäytteitä mitä biologisesti oikeasti on tapahtunut.

Nyt alkavat aamut valoistua, mutta takatalvi iskee liian monella taholla päivittäin, mutta uskotaan Stubbin virkaanastujaispuheen viestiin, ettei kannata kaikkia pelätä.

 

Tämä on kuultavissa ääniversiona Finradio.fm kanavalla maanantaina 4.3.2024 klo 08.00 ja 16.00 sekä 21.00

Lisää aiheesta:

Navalnyin hautajaiset

 

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, Navalnyi, Sali Niinistö, Alexander Stubb, Helsingin Sanomat, reselvi, Putin, Ähtärin karhut, Unkari, Orban, talviuni,

Reilua ja rehtiä urheilua

Perjantai 19.1.2024 klo 12.46 - Kauko Niemi

marathon.jpg

Millainen mielikuva urheilusta tänään rakentuu, kun nettiä ja uutisia ahkerasti selailee. (Suorat otsikkolainaukset kursiivilla)

 

Hiihtotuomio: Tämä tollo halveerasi koko Tour de Skitä

Perttu Hyvärisen ulkonäössä melkoinen muutos – ”Ihan hirveän ruma”

Joukkokäry Suomen hiihtäjillä – nyt puhuu voitelu­pomo: ”Minkä v***u mä sille mahdoin?”

Siinä muutama viimeajan urheiluotsikkoa. Kukahan pärjäisi rehdissä kilpailussa. Aika harvoin nykyään näkee urheilu-uutisia, joissa heti kättelyssä kerrottaisiin urheilijan sijoitus ja hänen tuloksensa. Rehelliset saavutukset eivät näköjään riitä urheilun arvostamiseen – ei ainakaan median klikkien keräämiseen, saati rehdin ja terveellisen urheilun yleisen kiinnostavuuden kasvattamiseen.

 

Elämäni ensimmäinen maraton.
Aikani pistin hanttiin, mutta työkaveri, superkannustaja totesi,
että sittehän tiedät kuinka monta kilometriä jaksat juosta.
Jaksoin 42 km.
Todettakoon, ettei maraton ole terveyden kannalta hyvä suoritus.

Nyt puhuu Kärppien kohukanukki – täräyttää melkoisen näkemyksen jättipelikieltoon johtaneesta törkytempustaan

Yleisurheilupomo haukkui dopingtestaajia ”huoranpennuiksi”

Minulle on nuoresta pitäen painotettu kuinka terveellistä, rehtiä ja reilua urheilu on ja kuinka jokaisen pitää urheilla jo henkisen tasapainonkin takia. Ja voitto jos mikä kasvattaa ihmistä. Eikä häviökään ole huonoasia, kun sitten tietää mitä pitää tehdä paremmin.

 

Ruotsissa kaivettiin esiin häpeällinen tieto Nuorten Leijonien MM-turnauksesta – tämä ei mairittele Suomea

Tähtihiihtäjät kauhistelevat kilpasiskon juopottelua: ”Hänen pitäisi saada pää selväksi”

Minun kilpailuviettini kehittyi harvinaisen huonosti ja hitaasti tai ei ollenkaan. Olin koulupoikanakin aina se viimeinen, joka valittiin joukkueeseen. Eikä minulla ollut mitään yltiöpäistä tarvetta olla ensimmäinen sen enempää juoksussa, hypyissä, hiihtämisessä, laulamisessa, eikä tanssimisessakaan. Pääasia että osaavin saa arvonsa mukaisen tunnustuksen ja sen ensimmäisen palkinnon.

 

NHL-pelin fanitappelulla karmea loppu

Videomateriaali Tour de Skiltä paljasti erikoisen ”huijauksen” – ”Ei se hyvältä näytä”

Voittojen kautta saatava julkisuus ja raha ajavat urheilijat temppuihin, vinoutumiin, rikoksiin, jopa hengenvaarallisiin tilanteisiin. Mutta jos se on tärkeämpää kuin rehti ja reilu urheilu, niin sitten voin olla sitäkin vähää seuraamatta ja arvostamatta urheilua ja siitä uutisointia. Kuitenkin ehdoton ajatukseni on, että liike on paras lääke. Oikealla tavalla toteutettuna.

 

Eläinurheilussa ei kaihdeta keinoja menestystä tavoiteltaessa, mutta tutkijan mukaan kriittisyyskin lisääntyy

Kilpaileminen ei vinouta vain ihmisten urheilusuorituksia. Esimerkiksi koiramaailmassa virallisesti painotetaan rodulle ominaista toimintaa ja sitten kuitenkin jopa Kennelliitto järjestää näyttelyitä, missä ulkomuoto määrittää voittajia ja niiden jälkeläisten hintaa. Melkein kuin naisten pelkällä ulkomuodolla järjestetyt kauneuskilpailut.

 

Syyttäjä kertoi yksityiskohtia norjalaisen urheilujohtajan lahjuskäräjillä – ”Venäläiset järjestivät naisia”

Ruotsalaisurheilijan peniksestä murjottiin vitsiä miljoonayleisölle

Nainen juoksi maratonkisan rintaliiveissä – Sillä oli uskomaton seuraus

Medialla on oma roolinsa urheilun kuvassa ja arvostuksessa, jos ainoa tavoite on saada klikkauksia mieluummin kuin palvella lukijaa. Toki niitä saa enemmän peniksillä tai huoraamisella, paitsi että olemme pahasti sekoittamassa urheilua ja pornoa.

 

SM-liiga puuttui irvokkaaseen ilmiöön – kaikessa hiljaisuudessa tehtiin kova päätös

Raimo Summanen täysin ymmällään – Jukka Rautakorven kohtelu tyrmistyttää: ”Ihmisten tuhoamista”

Suomalaisprofessori sai haukut mitattuaan salaa hyppääjien puvut Lahden maailmancupissa – ”Tulos oli tyrmistyttävä”

Aikuiset huutavat solvauksia, kun Malik Hussein, 16, pelaa – Rasismi on jääkiekossa arkipäivää

Mitä sitten tapahtuukaan urheilun kulisseissa. Siellä taidetaan pelata kovempaa kuin kentällä.
Entäs ne voitonhaluiset vanhemmat kentänlaidalla. He kilpailevat täysillä, että meidän lapsi on parempi kuin teidän lapsi ja osoittavat sen ala-arvoisella käytöksellään, jopa rasismilla.

Toki voihan tämä olla ihan vanhakantainen boomerin näkökulma. Sen verran vaikuttava kuitenkin, että henkinen ja taloudellinen kannustus suuntautukoon muualle kuin urheiluun. Ja lopuksi jos otsikon mukaista etsii, niin se on Lauri Markkanen. Hän tekee huimaa tulosta ja on ihmisenä todellinen symppis.

 

 Tämä on kuultavissa ääniversiona Finradio.fm kanavalla maanantaina 22.1.2024 klo 08.00 ja 16.00 sekä 21.00

 

Lisää aiheesta:

Ja kaiken tämän kiteyttää somettava hiihtäjä vai hiihtävä sometähti?

Kulissipeliä kiihkeimmillään

Henkilö uhkasi tappaa pelaajan perheen

Japanilainen matkusti 9000 km tavatakseen Markkasen

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio.fm, Lauri Markkanen, urheilu, reilu, rehti, kilpailuvietti, eläinurheilu,

Demareiden uutta elämää ilman Sannaa

Perjantai 10.11.2023 klo 20.55 - Kauko Niemi

Vaalit_1A4A4520.jpg

 Kohta tas pystytetään tietoa kansalle

Kahden median, Ylen ja Hesarin teettämissä kannatuskyselyissä Sosiaalidemokraattinen Puolue on ottanut uuden suunnan ja noussut Suomen ykköspuolueeksi. Hallituspuolue Kokoomus on hiipunut kakkoseksi.

Hesarin mittauksessa Demareiden kannatus oli 21,5 ja Ylen mittauksessa 23,5 prosenttia. Kokoomuksen kannatus Hesarin mittauksessa 20,6 ja Ylen mittauksessa 20,2 prosenttia. Suunta on kärkipuolueiden kohdalla selvä ja selvä se on myös molemmissa mittauksissa hiipuvan Perussuomalaisten.

Itse en ole suurikaan politiikan seuraaja, saati tietäjä. Vuosikymmenten aikana olen äänestänyt melkoisella varmuudella kaikkia valtapuolueita Perussuomalaisia lukuun ottamatta. Heidän raakkumisensa ei ole tavoittanut minun arvomaailmaani.

Liikkumisen suunnat eivät sinänsä ole yllättäviä. Ainahan hallitusvastuu nakertaa kannatusta ja oppositio voi jonkin verran vapaammin laukoa ajatuksiaan. Nyt poikkeavaa on se, että muutos on tapahtunut näin nopeasti heti kättelyssä. Mitä se sitten onkaan neljän vuoden kuluttua. Tosin Kokoomuksen alkumetrit hallitusvastuullisena eivät ole olleet kovinkaan sujuvia. Vai pitäisikö sanoa Petteri Orpon eikä Kokoomuksen.

Kokoomuksella on käynnissä jonkin asteinen sisäinen hajaannus, joka välittää ulospäin sekavaa kuvaa. Vanha polvi antaa hienosti palautetta Orpon suunnalle. Uusi polvi ja erityisesti kokoomusnuoret ovat kaukana vanhasta sivistyksestä. Laukovat mitä sattuu ja ovat ehkä enemmän Perussuomalaisia kuin perinteistä Kokoomusta.

Demarit saavat kiittää Sanna Marinia siirtymisestä taka-vasemmalle tai ehkä taka-oikealle. Vihdoinkin puolueen asialliset viestit saavat tilaa kansan keskuudessa ja niitä on myös tutkimusten mukaan otettu vastaan.

Minulla ei oikein syntynyt mitään käsitystä Demareiden puuhastelusta viimeisten neljän vuoden aikana. Tiesin kyllä, kuinka Sanna Marin oli missäkin tilaisuudessa pukeutunut. Tiesin kenen seurassa ja missä hän oli bilettänyt. En vain hahmottanut miten puolue aikoo hoitaa isänmaan asioita. Paitsi, että hommat vaativat taas muutaman miljardin lisää velkaa. Nythän sitä sitten on melko riittävästi.

Nyt on oltava jopa tyytyväinen kehitykseen, että suomalaisten mielipiteitä ohjaavat ihan oikeat asiat. En ole lainkaan tietoinen, missä Antti Lindtman on bilettänyt. En ole nähnyt yhtään kehonkielen arviota Lindthmanin kravaatin sopivuudesta tai sen merkityksestä johonkin tiettyyn tilanteeseen. Silti kannatusluvut nousevat.

Tilanne vaikuttaa myös ihan varmasti tuleviin presidentin vaaleihin. Jokaisessa puolueessa on suuri joukko peruskannattajia asiassa kuin asiassa. Demareilla nyt eniten. Toistaiseksi, Jutta Urpilaista odotellessa Demarit eivät ole paljastaneet jo hyvinkin lähellä olevien vaalien asetelmiaan.

Vai onko se turvallisinta, ettei presidenttiehdokas ole sähläämässä ja mokaamassa elämäni humpassa tai jossain muussa, äänestäjien mielestä väärässä paikassa. Sitten vaan juuri ennen vaaleja ilmestyy stagelle. Ota tai jätä!

Politiikka on kannatettavaa niin kauan kun asiat esitetään selkeästi, kuinka maan asioita on tarkoitus hoitaa, eikä asioita sotketa kaiken maailman klikkiotsikoihin tai muuten mediassa helposti läpi meneviin juttuihin, vaikkapa koiran tekemiin kepposiin.

 

Tämä on kuultavissa ääniversiona Finradio.fm kanavalla maanantaina 13.11.2023 klo 08.00 ja 16.00

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: FinnRadio.fm, Sanna Marin, demari, kannatusmittaus, Petteri Orpo, kokoomus, Perussuomalaiset, Antti Lindthman, Yle, Helsingin Sanomat, presidentin vaalit, Jutta Urpilainen,

Jaakko heitti kylmänkiven

Tiistai 25.7.2023 klo 18.24 - Kauko Niemi

Kylmakivi23_pieni_KN239477.jpg

 Jaakko Koskinen heittää kylmänkiven Helsingissä

Suomalaisen perinteen mukaan Jaakko heittää kylmän kiven veteen ja vedet alkavat sen takia viilentyä. Tuo tapahtuu siis Jaakon päivänä 25. heinäkuuta.

Tänä vuonnakin kiven heitti Jaakko Koskinen Suomen Epätieteellisen Seuran puheen- ja toiminnanjohtaja. Suomen Epätieteellinen Seura nouti kylmänä kivenä käytettävän hirmuliskon kivettyneen silmämunan Kanadassa sijaitsevalta jäiseltä Mount Logan-vuorelta.

Jaakonpäivä loi muutenkin monenlaista kuvaa ihmiskunnan tulevaisuudelle, joista pohdinnan aiheena oli juurikin ilmaston muutos. On melko varmaa, että Jaakko menettää vuosien saatossa tuon arvovaltansa saattaa suomalaiset vedet kylmenemään. Toki kalenterissakin päivä lyhenee ja sen mukana lämpö hiipuu kovasti paljon Jaakon päivästä eteenpäin, mutta toisaalta samaan aikaan maapallon ilma lämpenee ja kumpi ilmiö on voimakkaampi, selviää lähivuosina.

Eurooppa ja muu maailma kärvistelee kuumuudessa ja kaikki merkit viittaavat siihen, että ääri-ilmiöt tulevat esiintymään muodossa jos toisessa. Euroopassa ja Yhdysvalloissa voi syntyä tulevana viikonloppuna uusia lämpöennätyksiä.

Euroopan avaruusjärjestö Esan mukaan Italian Sisiliassa ja Sardiniassa lämpötilan odotetaan nousevan 48 asteeseen ja voivan jopa ylittää maanosan korkeimman mitatun lämpötilan, Sisiliassa vuonna 2021 mitatun 48,8 astetta.

Poikkeuksellinen helleaalto huolestuttaa ja kuumentaa myös tunteita. Maailman ilmatieteen järjestön pääsihteerin Petteri Taalaksen kommentti uudesta normaalista sai osakseen tiukkaa kritiikkiä. ”Antaa virheellisesti ymmärtää, että olemme yksinkertaisesti saapuneet johonkin uuteen ilmastotilaan”, moittii Pennsylvanian yliopiston professori Michael E. Mann.

Perimmäisiä kysymyksiä onkin, milloin tutkimustiedot ja asiantuntijoiden arviot pysäyttävät tavallisen tallaajan ja muuttavat hänen toimiaan.  Siitä ei ole epäselvyyttä mikä on aiheuttanut ilmaston muutoksen – syyllinen on ihminen, joka ei osaa elää sopusoinnussa luonnon kanssa.

Alkuviikon toinen mittava puheenaihe on ollut lintuinfluenssa. Sekin ihmisen aiheuttama luonnon muutos. Muutama vuosi sitten lintuinfluenssa oli vaatimaton ohimenevä ilmiö. Viikonvaihteessa Norjassa löydettiin noin 10000 lintuinfluenssaan kuollutta lokkia yhdeltä jokisuulta.

Virus on muuttanut muotoaan jo niin paljon, että sitä on löydetty kymmeneltä suomalaiselta turkistarhalta tarttuneena turkiseläimiin. Melkein voisin lyödä vetoa, että 3,5 vuoden kuluessa viruksesta on löydetty ensimmäiset muunnokset, jotka elävät ihmisessä. Ja taas ihmetellään, kuinka paha luonto oikein onkaan, kun häiritsee ihmisten elämää.

Entäs jos ihminen on saman arvoinen luotokappale kuin iilimato tai punkki, jonka kuuluisi elää sopusoinnussa kaikkien muiden luontoelementtien kanssa, eikä tuhota luontoa saadakseen ferrareita ja luxuskämppiä.

Jokainen pienikin muutos on osa kokonaisuutta ja kaikki vaikuttaa kaikkeen. Liian kuumat pintavedet karkottavat pintakalat ja linnut jäävät ilman ruokaa jne jne jne.

En nyt ala Greta Thunbergiksi. Sen sijaan ilmastopakolaiseksi saattaisin hyvinkin alkaa ja muuttaa vaikkapa Posiolle. Ei vaan tule mieleenikään esimerkiksi matkustaa lentämällä johonkin etelän kuumaan kohteeseen.

Tämä on kuultavissa ääniversiona FinnRadio.fm sivuilla

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio.fm, Jaakko Koskinen, Epätieteellinen seura, ilmastomuutos, lintuinfluenssa, Petteri Taalas,

Helsingin vetovoima hiipuu huolestuttavalla vauhdilla

Perjantai 5.5.2023 klo 12.25 - Kauko Niemi

Mansku.jpg

 

Ihminen oppii kahdessa vuodessa pysyvästi uusille tavoille - korona tuon osoitti selkeästi. Niin moni ei enää tarvitse sen enempää ylenpalttista riemua kuin ravintolaakaan. Korona opetti kahdessa vuodessa etätyökulttuurin ja moni muutti Helsingistä kauemmas ja halvemmille seuduilla soveltaen osa-aikaista toimistossa työskentelyä

Nyt Helsinki opettaa selkeästi, ettei keskustaan kannata mennä, kun ympäristöstä löytyvät samat asiat helpommalla ja pienemmällä vaivalla. Asioiden hoito netissä sujuu melko mutkattomasti ja sitten kun tarvitsee rahdata jotakin, niin kätevin muoto ja pitkäaikaisin tottumus on oma auto.

En ihmettelisi, vaikka Tampereesta muodostuisi Suomen pääkaupunki, vaikkei siellä hallinnollisia toimintoja olisikaan.

Neljä vuotta Mannerhimintien korjausta opettaasatavarmasti, että piipahdetaan Lahdessa, Hämeenlinnassa jopa Turussa ja löydetään uutta kivaa. Helsingin keskustan vetovoiman hävitysprojekteja on useita muitakin. Hämeentien yksityisautoilun rajoittamisesta ei kovin montaa irtopistettä ole ollut jaossa.

Maskun kanssa samassa orkesterissa soittaa jäähyväislaulua täysin sekaisin oleva Hakaniemi, Kruunuhaka, Sörnäistenrantatie ja Mäkelänkatu. Kruunuvuoren silta. Vanhankaupungin kosken ja sen luotoympäristöä ihailevat saavat olla kekseliäitä, jos meinaa autolla mennä paikalle. Kaiken kruunaa Esplanaadien rajoitukset. Oman osuutensa on hoitanut Finlandiatalon remontti.

Ratatyöt myös vaikuttavat lähijunien liikenteeseen Heti vapun jälkeen. Junat kulkevat tavallista harvemmin osuuksilla Helsinki-Tikkurila-Kerava ja Helsinki-Tikkurila-Lentoasema.

Tämä kaikkihan on toki ok ja ymmärrettävää niin kauan kuin asiaa ajatellaan insinöörimäisesti yksi tekninen asia kerrallaan. Vanhaa ja huonokuntoista pitää huoltaa ja korjata riippumatta mitä tehdään muualla kaupungissa. Onkohan kokonaisuutta ja sen vaikutusta ajatellut tosissaan tunnetasolla kukaan.

Yksittäinen kaupunkilainen ja vielä vähemmän täällä vieraileva kotimainen tai ulkomainen turisti ei mieti Mannerheimintien ratikkakiskon kuntoa, vaan miettii Helsingin tarjoavaa nautittavuutta ja hyötyä. Sitä kokonaista mielikuvaa kaupungista. Ja jos se on pettymys vuodesta toiseen, vetovoimaisuus heikkenee, jopa katoaa.

Valitettavasti en tunne, enkä tiedä kuinka Helsingissä arvioidaan yksittäisten remonttien vaikutusta kokonaiskuvaan. Onko se tietoista, ettei ydinkeskustasta tai ydinkeskustaan juurikaan pääse autolla idästä eikä pohjoisesta.

”Nykyisellä kaupunkisuunnittelulla ydinkeskustan hiljeneminen jatkuu. Puheet keskustasta kaupunkilaisten olohuoneena voidaan unohtaa. Ydinkeskusta toimii kaupunkilaisten olohuoneena korkeintaan keskikesällä, jos silloinkaan.

Helsingin strategia tulla maailman toimivimmaksi kaupungiksi ei nykymenolla toteudu. Keskustan pitäisi olla täynnä elämää, jotta Helsinki menestyisi Itämeren metropolina ja kiinnostavana, vetovoimaisena kohteena”. Näin arvioi emeritusprofessori  Jorma Paavonen Helsingin Sanomissa.

Vetovoimainen ja moderni kaupunki tarvitsee myös helpon saavutettavuuden tuleville kevyille sähköisille ilma-aluksille, mutta mitä tapahtuu Malmin lentokentälle? Eipä juurikaan tue modernia tulevaisuutta.

Tämä sama ajatus on pyörinyt huolestuttavalla vilkkaudella päässäni aiemminkin, kun seuraan ja ennen kaikkea koen asian päivittäin asuessani 00100 postialueella, Helsingin ydinkeskustassa.

 

Tämä on kuultavissa ääniversiona FinnRadio.fm kanavalla 6.5.2023 alkaen
Kauko Niemi Blogi - Helsingin vetovoima hiipuu huolestuttavaa vauhtia - YouTube

 

Lisää aiheesta:

Kauppakeskukset näivettävät Helsingin keskustan

Toinen jättihanke ei mahdu Suvilahteen

Vetovoimaisuutta ilmassa, mutta mihin suuntaan

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio.fm, vetovoima, Helsinki, Mannerheimintie, katuremontit, Tampere,

Vetovoimaisuutta ilmassa - mutta mihin suuntaan

Perjantai 14.4.2023 klo 11.12 - Kauko Niemi

Kevatsiivous_KN234239.jpg

Tätä kylttiä odotta kotikadulle keväisin yhtä innokkaasti kuin muuttolintuja metsään - herää lakaisukoneenkuljettaja. Voisiko tämän tulkita myös muuttokehoitukseksi.

Kaikki on suhteellista. Asun kaupungin keskustassa. Kaupungin, jonka vetovoima on selkeässä alamäessä. Sitä kutsutaan Helsingiksi. Onko tässä mitään järkeä, etenkään taloudellisesti. Entä onko tässä mitään järkeä toiminnallisestikaan, sillä itse ulkoilutan kameraani mielellään luonnossa ja lähimmät henkilökontaktini ovat tällä hetkellä reilun 100 km päässä idässä, lännessä ja pohjoisessa.

Siis voisin periaatteessa asua ihan missä vain metsänlaidassa, enkä paikassa, missä yhdestäkin puusta pitää tapella oikeudessa, jotta saataisiin tilaa betonille. Missä ilman laatu suodattimista ja ilmanputsareista huolimatta on huolestuttavan huono, kevään katupölystä puhumattakaan.

Kaikki on tosiaan suhteellista, kun törmäsin asuntoilmoitukseen, missä 83,5 neliöinen kaksio maksaa 1,65 miljoonaa euroa. Tuosta asunnosta kun kävelee vain 11 minuuttia lännen suuntaan, niin ollaan minun ovellani. Saman neliöhinnan mukaan 1,5 miljoonan euron asunnolla.

No jos joku tulee koputtamaan ovelleni ja ilmoittaa maksavansa 76 neliöisestä, hyväkuntoisesta, ylimmänkerroksen asunnosta 695.000 euroa, niin hän voi muuttaa heti kun viralliset asiat ovat hoidettu kuntoon. Siis liki miljoonan halvemmalla kuin tuossa 850 metrin päässä olevasta naapuristani.

Tämähän ei toki ole ensimmäinen kerta, kun asia pyörii päässäni. Edellinen kerta oli jokin aika sitten kun sain tietää, että autoni ”säilyttäminen” paljaalla kadulla ja tiukasti rajatulla alueella kallistui tänä vuonna 420 prosenttia.

Korona on varsin tehokkaasti kolmessa vuodessa opettanut, ettei joka viikko tarvitse käydä, jossakin massatapahtumassa ja vaihtoehtona metsä ja luonto luo myös nautinnollisen olon. Korona opetti myös, etten välttämättä tarvitse ravintolapalveluita lainkaan. Huoltsikan kahvila riittää erinomaisesti, jos matkalla kahvihammasta pakottaa. Suurimman osan ostoksistani teen joka tapauksessa nettikaupoista. Korona sulatti päivittäiset työmatkat etätyön voimalla.

Tuttavani muutti tuosta lähinaapurista Sisä-Suomen kaupunkiin. Hänen kokemuslistalla on hyviä puolia huomattavasti enemmän kuin huonoja. - asuntojen hintataso selkeästi alempi, koskee myös vastikkeita. Autoilijoita, pyöräilijöitä ja kävelijöitä kohdellaan tasapuolisesti ja kadut puhdistetaan lumesta talvella saman päivän aikana.

Kulttuuripalveluiden monipuolisena käyttäjänä hän toteaa, että kulttuuripalveluja on tarjolla lähes päivittäin ja lippujakin saa lyhyellä varoitusajalla. Muutoinkin erilaiset palvelut ovat nopeasti saavutettavissa eli lyhyet matkat joka paikkaan ja palvelu on ystävällistä.

Huonona asiana hän kokee, että pk-seudulla asuvia ystäviä näkee turhan harvoin ja  julkiset liikenneyhteydet pk-seudulle ovat hitaita. Aika ajoin on ikävä myös Helsingin vanhaa arvokasta arkkitehtuuria.

Minne sitten olen muuttamassa?  Itään, länteen tai pohjoiseen. Etelässä Viro ja siitä eteenpäin ovat toistaiseksi poissa kuvioista. Kouvolassa kerrostalojen keskineliöhinta on 1029 euroa neliö. Nykyisen kokoinen asunto irtoaisi siellä noin 100.000 eurolla, Lahdessa 240.000 eurolla, Turussa 380.000. Suomen tämän hetken vetovoimaisimmassa kaupungissa Tampereella noin 520.000 eurolla. Nämä siis ihan kaupunkien keskustan kerrostaloissa.

Ja sitten kun hillitsee himojaan ja siirtyy ”kaupunkien pääkaduilta” vähän laidemmalle kuten Raisio, niin ollaan 148.000 eurossa, Salo 130.000 ja Heinola 93.000 euroa.

Paikkakuntien hyvä testi, jota olen jonkin verran kokeillut, on käveskellä ja tervehtiä tuntemattomia ihmisiä. Testasin sitä samaa kerran Töölönlahdella. Sain tunnin aikana kolme vastausta tervehdyksiini. Loput eivät olleet näkevinäänkään tai pitivät minua outona. Salon kupeessa pienehköllä kirkonkylällä jokainen koululainenkin moikkaa vastaan tullessaan.

Kaikki on tosiaan suhteellista. Ilman tunteellisia mielihaluja muutto metsään olisi ainoa järkevä toimenpide, kun ei enää ole riippuvainen edes päivittäisistä työmatkoistakaan.

PS hinnat ovat laskettu Etu-ovi palvelun antamien keskiarvojen mukaan.



Tämä on kuultavissa ääniversiona Finnradion kanavilla 17.4.2023 alkaen:

www.finnradio.fm

https://livetaajuus.fi/radio/finnradiofm/

https://www.radio-suomi.com/finnradiofm

https://mytuner-radio.com/fi/radio/finnradiofm-461841/

 

Lisää aiheesta:
Asunnon arvo romahti kolmessa vuodessa

Asuntojen hinnat laskevat

Omakotitalojen hintahaitari

Katupöly kymmenkertaistuu

Näitä haetaan Oikotiellä

 

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: FinnRadio.fm, vetovoima, Helsinki, Tampere, Turku, Lahti, Kouvola, Raisio, Salo, Heinola, muutto, Etu-ovi,

Jokos pelkkien klikkien sijaan ryhdytään ajattelemaan lukijoita

Torstai 15.12.2022 klo 19.23 - Kauko Niemi

klikkiotsikot.jpg

 

Pieniä viitteitä on ilmassa, että media olisi taas kiinnostunut lukijoistaan, eikä vain markkinointiosastoille tuotetusta statistiikasta, joka saattaa näyttää hyvältä muttei kerro totuutta lukijoista.

Itse törmäsin päivittäiseen verkkostatistiikkaan jo vuonna 1998. Sitkeästi tehtiin journalistisin periaattein juttuja WOW:n sivuille, mutta tuolloin statistiikalla tutkittiin lähinnä verkkopalvelun toimivia rakenteita. Mutta ei kuitenkaan tarpeeksi, sillä WOW oli 10 vuotta aikaansa edellä, eikä saavuttanut nettikansaa.

Tuohon aikaan ihminen sieti kaksi klikkausta, mutta kolmas oli jo liikaa ja juttu jäi lukematta. Kieltämättä statistiikka kyllä houkuttelee tekemään melkein mitä vaan, kun palaute on välitöntä ja vähintäänkin mainostilakauppiaat ovat erittäin innostuneita klikeistä. Paperilehden aikaan tehtiin harvakseltaan lukijatutkimuksia, joiden tarkkuus oli suuntaa antava.

Tosin vielä tänäkin vuonna minua on lähestytty lehden mediatutkimuksilla. Mutta enhän minä mitään mediaa käytä vakituisesti päivästä toiseen. Minähän etsin uutisaiheita, eikä sillä ole väliä mikä media sen on julkaissut, kunhan on tehnyt asiallisen jutun ilman turhia liioitteluja.

Viime viikon lumisadejutut olivat taas sellaista kuraa, että mitähän sanoja ja adjektiivejä käytettäisiin sitten ihan oikean myrskyn tullessa. Monesti olenkin miettinyt, että tekisin olemassa olevista mediajutuista sellaisia versiota, joissa adjektiivien käyttö olisi kielletty. Uutisoitaisiin vain itse asia – onko tuulen nopeus 15 m/s vai 29 m/s. Nyt ei muodostunut suurtakaan eroa Helsingin lumisateelle ja Ukrainan sodalle.

Qatarin jalkapallon MM kisoissa oli sensaatio, kun Marokko lähetti Portugalin maitojunalla kotiin. Onkos se nyt muka sensaatio, jos parempi voittaa. Näinhän kaikissa kilpailuissa tuppaa käymään, että paras voittaa. Sensaatio tulee pramille, jos voitto on ostettu tai muuten järjestetty. Toki sekin olisi ollut mahdollista qatarilaisissa kisoissa.

Media on ajautunut maalailuillaan niin päin seinää, että ilmaisut ja adjektiivit loppuvat kesken. Kohta nähdään super-hyper moukarointia, kun sataa lunta ihan normaalisti enemmän kuin kaksi senttiä.

Helsingin Sanomat aloitti kesällä 2022 hankkeen, jossa se kehitti verkon uutisotsikoitaan. Taustalla oli niin lukijoilta kuin toimituksen sisältä tullut palaute, jossa paheksuttiin “pitkiä klikkiotsikoita”. Näin asian ilmaiseen Helsingin Sanomien päätoimittaja Laura Saarikoski Suomen lehdistössä.

Ajatus on erinomainen, että klikkiotsikoita ryhdytään karsimaa. Valitettavasti minä en kuitenkaan ole tuota muutosta Hesarin kohdalla vielä toistaiseksi huomannut.

Sen sijaan olen huomannut ja kiitollisuudella vastaanottanut Ylen ison muutoksen uutistarjonnassa. Uutiset lyhyesti ja selkeä luokittelu antaa nopeasti lukijalle kuvan kuinka maapallo makaa. Parina päivänä olen tietoisesti kahlannut läpi koko Ylen uutisvirran, enkä löytänyt otsikoista yhtään liioittelevaa adjektiivia, enkä yhtään tyhjääkin tyhjempää tyrkkyjulkkista.

Hesarin lukemisen olen jättänyt myöhään iltapäivään, kun en halua pilata päivääni heti aamusta. Hesarin uutisten pääsisältö rakentuu negaation kautta pettureista, murhaajista ja muista pahantekijöistä. Veikkaan että maailmassa tapahtuu myös merkityksellisiä hyviä asioita.

Joka tapauksessa kummankin siirto on varsin oikeaan suuntaan – kiitos heräämisestä. Kilpaillaan lukijoista oikeilla uutisilla ja tarkistetuilla tiedoilla, eikä keksimällä ja somesta noukituilla kaiken maailman tarinoita ja värittämällä niitä. Toimittajan kaikkein tärkein tiedostamisentaso on, että sanat saavat merkityksen vastaanottajan eli lukijoiden päässä.

Tämä on kuultavissa ääniversiona FinnRadio.fm kanavilla 19.12.2022 alkaen

Lisää aiheesta:

Toimituksellinen sisältö ja markkinointi sekaisin

Mediapolitiikkaa tarvitaan demokratian suojaamiseen

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: FinnRadio.fm, klikkiotsikot, Laura Huhtasaari, Helsingin Sanomat, Yle,

Minun asukaspysäköintini kallistuu vuoden sisällä 445 prosenttia

Perjantai 4.11.2022 klo 10.49 - Kauko Niemi

Tyhja_helsinki.jpg

 Tällaisten kuvien kuvaaminen Helsingissä ei ole työlästä eikä sattumanvaraista

Helsinki, missä asun, on kovaa vauhtia ajamassa asukkaitaan patikoimaan. Toki päämäärätön kuljeskelu kävelyalueilla on ihan mukavaa, jos ei tarvitse hoitaa mitään asioita, eikä kanniskella painavia tavaroita kaukana paikoitettuihin autoihin. Se vaan ei ole realistista ja parhaimmillaankin nautittavaa vain kesäaikana.

Onko Keskuskadusta tai Iso-Roobertinkadusta muodostunut jotakin ylitse muiden – no ei ole. Onko autoton Aleksi noussut arvoon arvaamattomaan – no ei ole – pikemminkin päinvastoin.

Positiivisin muutos lienee Baana Kansalaistorilta Ruoholahteen. Ennen etätöiden alkamista sitä käytti miljoona fillaristia vuodessa. Ja nyt suunnitellaan Baanan päälle asuinkerrostaloja. Kuka haluaa sen jälkeen liikkua kenenkään kellarissa.

Viime tiistaisessa kaupunkiympäristölautakunnan kokouksen esityslistalla oli kohta, jonka mukaan Pohjois- ja Eteläesplanadille lisättäisiin kävelyalueita. Alustavien suunnitelmien mukaan tämä tapahtuisi siten, että kummankin kadun ajoradalta otettaisiin toinen kaista kevyen liikenteen käyttöön. Ei ihan vielä päätetty.

Korona toi etätyöt enemmän ja vähemmän pysyviksi. Se muutti lopullisesti asenteita, ettei tarvitse asua mahdollisimman sujuvalla etäisyydellä työpaikasta. Asunnon valinnassa on paljon enemmän vapauksia ja ennen kaikkea säästömahdollisuuksia, kun toteuttaa vaikkapa nurmijärvi-ilmiötä.

Omalla kohdallani kotikaupunkini Helsinki nostaa asukaspysäköintimaksua vuoden sisällä 445 prosenttia. Luovunko autosta vai muutanko pois? Jos näistä pitäisi valita jompi kumpi, niin muutan pois. Helsingin keskustan kuihtuminen on niin konkreettista, etten tunne menettäväni yhtään mitään. Ehkä kuitenkin pitää olla hätiköimättä ja katsoa onko koronan jälkeistä paluuta tapahtumassa.

Toisaalta asukaspysäköintiin on tulevina vuosina luvassa lisää reiluja korotuksia. Että mistäkö minun huimat prosentit tulevat? Tämän vuoden alussa kaupunki keksi poistaa 50 prosentin alennuksen bensa/hybridiautoilta ja sitten tulevassa vuodenvaihteessa päästäänkin jo 720 euron vuositasolle.

Hulppeita korotuksia lätkäistiin myös Helsingin julkiseen liikenteeseen. Bussit, junat, ratikat ja metrot kallistuvat kaksinumeroisilla prosenttiluvuilla. Ei siis paljoa lohduta luopua autosta ja siirtyä julkisten käyttöön.

Erittäin postitiivistä toki on se, jos ihmiset siirtyvät kävelemään ja säästämään energiaa ja samalla kohottamaan terveyttään. Siihen en kuitenkaan usko, että Helsingin kaupunki olisi suuressa viisaudessaan ryhtynyt tätä kautta pienentämään sairaanhoitokulujaan.

Helsingin keskusta kuihtuu ja hiipuu. Metrolla pääsee viiden minuutin välein aina uuteen ostoskeskukseen, missä samat liikkeet samassa järjestyksessä samoilla alennuskampanjoillaan siis samaan aikaan kun Aleksanterinkadulla ei juurikaan ostoskasseja näy.

Mikä on syy ja mikä seuraus? Se selviää vasta muutaman vuoden kuluttua, mutta pahaa pelkään, että kuihtuminen jatkuu. Helsingin ongelman ovat myös niin sanotut ooppera-asunnot. Keskustan asunnot, joissa ei asuta vakituisesti lainkaan. Niitä käytetään vain hotellien korvikkeena Helsingin reissuilla.

Muutaman vuoden sisällä selviää myös Helsingin vetovoima suhteessa Turkuun ja Tampereeseen. Tässä kolmikosta Tampere näyttäisi olevan hyvinkin vetovoimainen ja se on jo mallikkaasti muutaman kerran kampittanut Helsingin. Tampere on myös sijainniltaan keskeinen.

Eikä ole mikään harvinaisuus sekään, että asutaan ja tehdään etätöitä Tampereella ja piipahdetaan kerran tai kahdesti viikossa työpaikan toimistossa Helsingissä. Asuminen Tampereella on niin paljon edullisempaa, että budjetti sietää tarvittavat matkat Helsingin toimistoon.

Koronavuodet ovat tutustuttaneet suomalaiset myös moniin kotimaisiin paikkakuntiin ja keskuksiin sekä avanneet niitä pinttyneitä mielikuvia, jotta Suomessa olisi vain yksi asumiskelpoinen paikka – Helsinki. Tilastokeskuksen mukaan tämän vuoden tammi-helmikuun aikana kuntien välisiä muuttoja tehtiin 39 956. Tilastokeskuksen mukaan vuoden 2020 Kuntien välisessä muuttoliikkeessä Helsingin (1 044 henkilöä) ja Espoon (602 henkilöä) muuttotappiot olivat määrällisesti Suomen suurimmat.

Tämä on kuultavissa ääniversion Finnradion kanavalla 7.11.2022 alkaen

https://www.finnradio.fm/podcast.html

https://www.finnradio.fm/

 

Lisää aiheesta

Helsinki ei pääse 10 vetovoimaisemman kunnan joukkoon

Turku on niin hidas

Maailman paras bines-malli

 

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio.fm, Helsinki, Turku, Tampere, vetovoima, asukaspysäköinti, autoton keskusta, etätyö, nurmijärvi-ilmiö,

Nettiturvallisuuteen ei tarvita insinööritutkintoa

Lauantai 15.10.2022 klo 13.59 - Kauko Niemi

leka.jpg

Jos sinua lyödään lekalla päähän, huomaat se melko nopeasti. Tietoverkoissa olet seurannassa ja vaikuttaminen ja hyökkääminen tapahtuu huomaamattasi vakavin seurauksen.

Suomessa tuskin on montaakaan netinkäyttäjää, joka ei olisi joutunut jonkinlaisen häiriköinnin kohteeksi. Tässäkin pätee vanha totuus – kaiken mitä ihminen rakentaa sen pystyy särkemään. Siis yhtään täysin luotettavaa tietotekniikkajärjestelmää ei maailmassa ole, eikä tule olemaan.

Kenenkään ei pidä hävetä tätä normaalia tilannetta ja vaieta asiasta - No kun minä olen niin avuton ja huono näissä nettihommissa. Näin kasvatat kaiken maailman hakkereille aina vaan lisää mahdollisuuksia ja annat heille lisää aikaa inhottavaan ja rikolliseen puuhasteluun. Tai rehellisyyden nimissä saattaa olla näitä nettirakkaushuijauksia, joista tapauskohtaisesti voi olla parempi rajoittaa tiedon jakelua.

Heitä heti häpeä nurkkaan ja kerro ja varoita heti ystäviäsi ja tuttujasi, millaista soopaa on liikkeellä ja tee huijareiden tie hankalammaksi. Tälläkin hetkellä on melko paljon erilaisia huonolla Suomen kielellä liikkuvia viestejä, joiden linkkien avaaminen johtaa nopeasti ties mihin. Pahimmassa tauksessa jopa raha liikahtaa paikasta toiseen. Suomalaiset ovat menettäneet virallisten arvioiden mukaan ainakin 13 miljoonaa euroa vääriin käsiin todellisuudessa paljon enemmän. Tuore uutinen kertoo pariskunnasta, joka menetti 45.000 euroa. Ja toinen uutinen viikolta, missä 83 vuotias meni pankin nimissä tehtyyn huijaukseen ja menetti 64.000 euroa.

Niin kuin jo mainitsin kaikissa ohjelmissa ja systeemeissä on vikoja ja hakkerin mentäviä reikiä. Sinun ei tarvitse olla it-ammattilainen, kun saat tosi paljon aikaiseksi ihan vaan päivittämällä käyttämäsi koneet ja sovellukset. Itse olen päivittänyt tällä viikolla 32 sovellusta ja kolme konetta. Vähintäänkin yhtä monta tirtoturvareikää olen siis tukkinut.

Jos haluat edes pikkuisen lisää turvaa, niin sitäkin voi hankkia ilman it-tutkintoa. Tietoturvaohjelmat koneellasi kuntoon ja ajan tasalle. Minulle Adblocker ilmoitti tällä viikolla, että ohjelma on estänyt 10.000 mainoksen näyttämisen minulle. Vaikkeivat mainokset nyt suoranaisesti olekaan vahingollisia paitsi lompakollesi. Ne palvelevat tietojen kalastajia ymmärtämään kuinka sinua voi helpoiten vedättää.

Tietoturvaohjelmistoni (F-secure) statistiikka näyttää, että se on estänyt koneideni pääsyn 2377 haitalliselle sivustolle ja estänyt noin 120.000 seurantayritystä. Isoja lukuja muutaman vuoden ajalta yhdeltä ihmiseltä.

Sinuahan siis seurataan ja paikannetaan jatkuvasti missä menet ja keitä tapaat ja sitten tekoäly muodostaa sen niin sanotun algoritmin ja tietojenkalastajatkin tietävät mitkä asiat sinuun vetoavat ja syöttävät sellaisia ansoja. Ei suinkaan ole pakko antaa ohjelmien paikantaa sijaitiasi. Asetuksista vaan paikannukset pois ja sitten niille lupa vain käytettäessä, joita todella tarvitset, vaikkapa löytääksesi Pihtiputaalle.

Selaimilla on taipumus tallentaa muistiinsa mitä olet selaillut – muka helpottaakseen seuraavia hakuja. Itse olen tehnyt sellaisen ratkaisun, että Facebookia käytän vain yhdellä selaimella, enkä samalla selaimella tee mitään muuta. Googlen Chrome selainta en käytä lainkaan, koska en luota Googleen sen enempää kuin Metaverseenkään  ja pankkiinkin menen selaimella, jolla ei sitten tehdä yhtään mitään muuta.

Kaiken tämän jälkeen en missään tapauksessa vannota, ettenkö voisi mennä halpaan ja joutua hakkereiden uhriksi. Se on ihan yhtä todennäköistä kuin korona-tartunta. Tälläkin viikolla olen saanut ainakin kolme viestiä, joiden taustalla ei ollut puhtaita jauhoja.

Suuret kiitokset tuttavalleni, joka avoimesti kertoi menneensä halpaan. Tämä Facebook-päivitys keräsi lukuisia kommentteja erilaisista muiden kokemista tapauksista. Todella hyvää valistusta ja häpeän heittämistä nurkkaan.

Tuttavani sai kaveripyynnön ihailemaltaan taiteilijalta. Hyväksynnän jälkeen taiteilijalta alkoikin tulla ystävällisiä viestejä, joihin tuttavani vastaili. Viestien sävy alkoi kuitenkin vähitellen muuttua asiallisesta kovin tuttavalliseksi, suorastaan äiteläksi. Seuraavaksi tuli videopuhelu, jossa hän näki taiteilijan kasvot, mutta puhelu katkesi nopeasti. Tämä toistui muutaman kerran. Viestit näyttivätkin tulleen Puolasta.

Seuraavaan Puolan-viestiin tuttavani vastasi vain, että olen nyt keskustellut oikean taiteilijan kanssa ja tämä hulluus loppuu nyt tähän.

Potkin (kuvaannollisesti) itseäni takamukseen, miksen reagoinut varoituskellojen kilinään nopeammin ja katkaisssut viestittelyä alkuunsa. Kuulunko aikuisena naisena huijareiden lempikohderyhmään?

Jälkiviisauden kajossa tuttavani teki itselleen ja meille kaikille ohjeet vastaisen varalle. Nämä esimerkiksi ovat varoitussignaaleja:

1. Lähestyminen tuntuu epätodennäköiseltä.

2. Et ole kuullut ihmisestä vuosiin tai olette lähinnä hyvänpäivän tuttuja ja yhtäkkiä tulee ylen tuttavallinen viesti.

3. Tuntemasi ihmisen kirjoitus/puhe/tyyli vaikuttaa oudolta.

4. Sinulta pyydetään puhelinnumeroa tai osallistumaan joihinkin ihmearpajaisiin.

5. Jos et ole varma, onko viestittelijä oikea henkilö, soita tai ota muuten selvää. Lopeta viestittely.

Tähän hyvään listaan lisäisin vielä sen, että ”tarjous” on ainutkertainen, jos tekee päätöksen per heti.

 

Viime torstaina Traficomin Cyperturvallisuuskeskus järjesti tunnin keskustelutilaisuuden, missä pohdittiin monestakin näkökulmasta näitä tietoturva-asioita ja jopa melko kansantajuisesti. Tuo tunti kannatta uhrata ja katsoa opiksi ja ojennukseksi. Jätä vaikka seuraavat sohvaperunat katsomatta.

Tuossa bodcastissa todettiin todella myönteisenä kehityksenä, että asioista on ryhdytty keskustelemaan ja varoittelemaan. Se vie asioita eteenpäin ja vaikka kaikkien ohjeiden mukaan teet heti ilmoituksen omalle pankillesi tai rikosilmoituksen poliisille, niin kannatta ilmoittaa myös Traficomin Cyberturvallisuuskeskukselle ja tuttaville sekä ystäville. Muiden varoittaminen on joukkovoimaa, jolla pidetään nettiturvallisuutta paremmin aisoissa.

Yksityiset henkilöt, yritykset ja organisaatiot voivat ilmoittaa Liikenne- ja viestintävirasto Traficomin Kyberturvallisuuskeskukselle niihin kohdistuneista tietoturvaloukkauksista, kuten tietojen kalastelusta tai palvelunestohyökkäyksistä, sekä näiden loukkausten yrityksistä.

Tämä blogi on kuultavissa ääniversiona Finnradio.fm kanavalla 17.10.2022 alkaen

Traficomin  Ilmoituslomake häiriöiden ilmoittamiseen

Traficomin Cyberturvallisuuskeskuksen tunnin kestävä tietoturvapaketti 

( nähtävissä myös Youtube-kanavalla)

 

Lisää aiheesta;

Neuvoja salasanan hallintasovelluksen käyttöönottoon | Kyberturvallisuuskeskus

Rikollisten salainen ase

Tunnista digihuijaus

Neuvoja salasanan hallintasovelluksen käyttöönottoon

Tarkkana +44- ja +49-numeroiden kanssa – näin suomalaisia huijataan nyt

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: FinnRadio.fm, tietoturva, nettiseuranta, Traficom, Cyberturvallisuuskeskus, selain,

Uutiset - Juttu on julkaistu ensi kerran 31.8.2021

Lauantai 23.7.2022 klo 21.41 - Kauko Niemi

Kierrätys on kestävän kehityksen kannalta olennaista toimintaa, joka kuuluu meidän jokaisen velvollisuuksiin. 

Nyt olen löytänyt toimialan, missä kierrätys on viety huippuunsa. Se on media, missä uutisena julkaistaan parinvuoden takaisia juttuja. Toki sitten loppuun on vaivihkaa lisätty, että juttu on julkaistu ensi kerran 31.8.2021. Juttu on  muutamalla adjektiivilla maustettu ja liioiteltu ikään kuin tähän päivään.

Niin ja aidossa journalismissa adjektiivin saa lisätä juttuun vain päätoimittajan suostumuksella.

Nyt olen jo aika usein tottunut siihen, että ensimmäiseksi kurkkaan jutun loppuun ja varmistan kuinka vanhaa kamaa tämä oikein onkaan. Miksei ensijulkaisupäivää näytetä heti alkuun, silloin voisi päätellä, että tämän julkaisun jälkeen on tehty ainakin kaksi tutkimusta, joista on myös uutisoitu. Näin voisi ymmärtää kokonaisuuden, kuinka asiassa on edetty.

Yle Areena täytti juuri 15 vuotta. Onneksi olkoon! Areenan kohdalla asia on harvinaisen selvä kaikki sisältö, myös aamun uutiset ovat arkistokamaa. Jos joku asia vielä kiinnostaa jälkikäteen, niin se löytyy Areenasta. Reilua peliä jopa helppoa, jos sattuu ymmärtämään Ylen ohjelmien luokituksen ja hakukriteerit. Suosituimmat, Tämäkin saattaa kiinnosta sinua – ei juurikaan auta.

Aika monta kertaa minulle on käynyt niin, että kuuntelen autoradiosta jotakin mielenkiintoista asiaa alusta, lopusta tai keskeltä ja sitten yritän löytää ohjelman Areenasta, jotta voisin kuunnella kokonaan. Aika monta kertaa en Areenan haulla sitä valitettavasti löydä mutta googlettamalla kyllä.

Mutta takaisin tuohon kierrätykseen. Ymmärrän oikein hyvin, ettei millään medialla ole niin paljon hyviä toimittajia, että pystyisi tuottamaan nettisivuilleen jatkuvaa juttuvirtaa uusista ennen julkaisemattomista asioista ja hyvä niin. Tällöinhän juttuvirtaan olisi pakko tuottaa täysin mitättömiä ilmiötä - kuinka joku tyrkkyjulkkis oli tänään pukeutunut kauppareissullaan. 

Kierrätyksen huipentumia ovat sitten nekin jutut, jotka mediatalo julkaisee kymmenessä aluelehdessään ja niiden nettisivuilla. Osalla paikallisjulkaisuista ne ovat netissä vapaasti luettavissa ja osa tunnusten takana, ainakin silloin kun alueellinen aviisi on maksullinen.

Paperisen median siirtyminen sähköiseksi on ollut jo 20 vuoden taistelu ja organosointi, jossa kokeillaan ja testataan mitä kummallisempia toimintatapoja ja rakennetaan mitä kummallisempia mielikuvia. Kuitenkin taustalla pitäisi olla journalistiset periaatteet ja palvella lukijoita. Palvella niin hyvin, että lukija olisi valmis niistä maksamaan

Sähköiset julkaisut ovat kuitenkin ajanut arvostettujakin medioita ärsyttävään nettijournalismiin. Malliesimerkkinä Helsingin Sanomat. Vaikea on enää erottaa pyöriikö ruudulla Iltis vai Hesari vai Seiska. Siksi itse esimerkiksi lopetin Hesarin 45 vuotta putkeen kestäneen maksullisen tilauksen. Ensin paperisen sitten sähköisen.

Kierrätyksessä ei sinänsä ole mitään pahaa ja kasvava osa ihmisistä katsoo ja lukee uutisia ja ohjelmia silloin heille parhaiten sopii ja eniten kiinnostaa. Tämä on joka tapauksessa tulevaisuus. Kierrätetyt jutut vaan pitää reilusti osoittaa, ettei kyseessä ole Yhdysvaltain presidentti Donald Trump vaan Yhdysvaltain entinen presidentti Donald Trump. Mitä tapahtuu nyt ja mitä tapahtui eilen.

Yle on ollut Areenallaan oikeilla jäljillä jo pitkään ja samaa selkeää jakoa toivoisi muidenkin toteuttavan – olkoonkin avatun juttuvaraston muoto tai nimi mikä tahansa. Pääasia ettei kierrätyksellä huijata lukijoita muka suurella uutisellisuudella, aktiivisuudella ja aina paikalla -mentaalilla. 

 

PS. 

Kierrätyksen tärkeys - Minulla on henkilökohtaisesti kahdeksan kierrätysastiaa. Yhdeksäs on tietokoneiden roskakori, joka on ehdottomasti eniten käytössä oleva kierrätysastia. Paperikeräyspussukka pitää tyhjentää nykyään ehkä kahdesti vuodessa, kun paperilehtiä tulee vain silloin tällöin, yksi tilattuna ja kaksi jäsenyyden perusteella.

Yhden ihmisen taloudessa kierrätys on muutoin helpohkoa mutta aikaa vievää. Ennen tämän blogin kirjoitusta piti huuhdella tölkkejä puhtaaksi, jotka näillä keleillä rupeaisivat helposti haisemaan. Se verran harvakseltaan jäteastiat täyttyvät minun taloudessani. 

 

Tämän blogin ääniversio on kuultavissa Finnradio.fm sivulla 25.7.2022 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio.fm, media, uutinen, kierrätys, uutisten toisto, Yle, Yle Areena, Helsingin Sanomat,

Olen vihdoin valinnut poliittisen linjani

Lauantai 30.4.2022 klo 15.05 - Kauko Niemi

Vaalit_1A4A4520.jpg

 

Olen valinnut loppuelämäni poliittisen linjani ja muunkin kanssakäymisen linjani. Ne jotka eivät osaa kuunnella eivätkä osaa tai halua keskustella, ovat kovin heikoilla minun valinnoissani.

Tähän mennessä olen esimerkiksi äänestyksissä valintani tehnyt asioiden pohjalta puolueista välittämättä ja lopuksi arponut asiaa kannattavien keskuudesta sen äänestysnumeron, jonka olen äänestyslippuun piirtänyt. Nyt siis arpajaisetkin jäävät pois, kun ehdokaskarsintaa teen kaiken aikaa. Räksyttäjät, oman ainoan hyväksyttävän asian ajaminen kapeasta näkökulmasta ei enää minulle riitä. Eikä sekään, että onks mun tukka hyvin.

Viime viikolla ryhdistäydyin myös somessa ja poistin yhden keskusteluketjun, joka alkoi sauhuta ilman että sillä olisi ollut mitään yhteyttä alkuperäiseen kuvaan ja tekstiin.

Miten se onkaan mahdollista, että huutamalla ja räyhäämällä pärjää ainakin tarkasti ajoitetun hetken. Toisista piittaamatta saa tehdä ja räksyttää utopistisia asioita ja jopa päästä vielä hetkelliseen suosioon. Putin tosin ei räksytä kuten Trump ja tekee asioita hiljaa hiuttamalla ja huomaamatta. Sekin on yksi tie tyranniaan.

Parhaillaan Turussa ihmetellään kuuinka Turun kaupunki on antanut Venäjän diplomaateille käyttöön kesä¬mökin ja kirkon kaupungin parhailta paikoilta. Kukaan ei tunnu tietävän miten asia on hoitunut, mutta Turun kaupunki on maksanut venäläisten puolesta vuokraa alueen omistajille.

Myös Turun keskustassa Venäjän pääkonsulaatin vieressä sijaitseva talo on ollut konsulaatin käytössä jo 1980-luvun lopulta tai 1990-luvun alusta lähtien. Talo on osa Luostarinmäen suojeltua museoaluetta. Se on toiminut vuodesta 2002 lähtien Moskovan patriarkaatin alaisena ortodoksisena kirkkona. Tästäkään rakennuksesta venäläiset eivät ole maksaneet vuokraa museo¬alueen omistajalle eli Turun kaupungille. HS:n mukaan ei ole olemassa tarkkaa tietoa siitä, miten rakennus päätyi venäläisille.

Ranskan presidentin viikon takaiset vaalit ja vaalihistoria valotti melko hyvin räksytyskulttuuria. Marin Le Pen yritti kolmannella kierroksellaan siivota sanojaan sekä itseään. Sehän toikin selvää saalista, mutta suurella osaa ranskalaisista on kuitenkin sen verran poliittista muistia, ettei auttanut voittoon.

Le Penin räksytys yltää vuosikymmenten taakse isän perintönä. Tällä kertaa kampanjoinnissa jätettiin tuo historiallinen sukunimi kokonaan syrjään kampanjoinnissa. Vain ”ihmisläheinen” Marin oli ehdokkaana, joka pukeutui hempeisiin väreihin ja siivosi suunsa. Auttoi vain hiukan.

Le Penin yrityksestä on monia arvioita. Yksi parhaimmista Helsingin Sanomien Heikki Aittokosken katsaus tilenteeseen, joka päättyy havainnollisesti Jean-Jacques Rousseaun ajatukseen. Hän oli 1700-luvun radikaali valistusfilosofi, joka tosin pilkkasi valistusta. Hän oli pienen ihmisen asialla ja hallitsi kaunan kielen:

”Kaikki ylevät puheet yhteiskunnasta, oikeudenmukaisuudesta, laista, toisten puolustamisesta, heikkojen auttamisesta, filosofiasta ja järjen edistysaskelista ovat vain ovelien poliitikkojen tai alhaisten imartelijoiden keksimiä houkuttimia, joiden avulla alistetaan yksinkertaisia.”

Kotomaassa en uskalla ennustaa kovinkaan pitää ja arvostettua taivalta Ano Turtiaiselle. Hänen kielenkäyttönsä on suomalaisessa politiikassa vertaansa vaille. Siistimmällä suulla hän olisi ehkä voinut jatkaa puolustusvaliokunnassa. Turtiaista ei haluttu salaisen turvallisuustiedon äärelle.

Tapaus Tuomioja on myös herättänyt monenkinlaisia arvioita. Oman tiensä kulkijoita on aina arvostettu, mutta jos oma tie ei risteydykkään julkisen tien kanssa sopivassa kohtaa, niin sanomistahan siitä tulee. Pitäisikö Tuomiojan kulkea uskollisesti vain omaa tietä omissa oloissaan?

Tuomioja on joka tapauksessa julkisesti törmännyt etuajo-oikeutetulle tielle ja ansainnut ainakin rikesakot.

Onkohan maailmassa montaakaan tapausta, joissa mikään ääriryhmä olisi saanut ansaitun, historiaa pysyvästi muuttaneen voiton rehellisellä ja avoimella yhteistyöllä.

Parempi olla hiljaa ja antaa ihmisten luulla että on tyhmä kuin avata suunsa ja poistaa kaikki epäilykset.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa 2.5.2022 alkaen ma ja ke 07.00 ja 14:00 Suomen aikaan

Lisää aiheesta:

Nyt jos koskaan olisi syytä pysyä sovussa

Kun maahanmuuttajien asioista väitellään sosiaalisessa mediassa, väittelyssä ovat usein mukana kaikki muut paitsi maahanmuuttajat itse.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio.fm, politiikka, poliittinen puolue, Heikki Aittokoski, Helsingin Sanomat, Marin Le Pen, vaaalit

Otetaanpa tietoturva nyt astetta vakavammin

Lauantai 19.3.2022 klo 8.55 - Kauko Niemi

Asetukset.JPG

 

Tietoturvasta on vuosien aikana kerrottu asiaa, uhkailtu ja neuvottu jatkuvasti sen käytöstä. Osa ihmisistä on huolissaan - ainakin ne, joilla omakohtaisia tai läheisiä kokemuksia nettihuijauksista, vakoiluista ja vaikuttamisesta. Valta osa kuitenkin etenee pelkällä olankohautuksella hyväksyen muitta mutkitta kaikki käyttöehdot.

Hieman paremmassa asemassa tilanteessa ovat ne, jotka käyttävät työpaikan tietotekniikkaa, jota hoidetaan paremmin myös tietoturvan teknisestä näkökulmasta. Ja nyt en puhu niistä Microsoft apureista, jotka ovat saaneet suomalaisiltakin houkuteltua useamman satatuhatta euroa.

Nyt on kuitenkin se hetki, kun pitää tosissaan huomioida tietoturva ja nimenomaan tehdä asioita sen hyväksi. Nyt on myös se hetki, kun kannattaa ja pitää huomioida myös sisältövaikuttaminen eikä pelkästään sitä missä asennossa häppäsvärkkien palomuurit ja muu tekniikka mahtavat olla.

Koronan aikana saimme jo esimakua huuhaa-kampanjoista, joita aivan ilman kritiikkiä jaettiin tuutintäydeltä. Levitettiin joka paikkaan ”faktaa” vaikkapa rokotteen vaarallisuudesta jonkin yksittäistapauksen perusteella. Jos miljoona ihmistä pelastuu ja yksi saa oireita, niin mittasuhteet pitää tunnustaa.

Kaikki tämä on sitä viime aikojen pinnalle noussutta vaikuttamista, jolle jopa viaton ihminen antaa huomaamattaan tukensa. Vähän niin kuin alettaisiin voimakkaasti jakamaan tietoa, ettei Ukrainassa ole Venäjän aloittamaa sotaa, vaan siellä on sotilaallinen erikoisoperaatio.

Tämänkin blogin julkaisun jälkeen näen omasta statiikastani melko varmasti, että .ru loppuiset nettiosoitteet ovat käyneet katsomassa, onko Kakeniemi käyttäytynyt kunnolla vai pistetäänkö seurantaan. Ei olisi ensimmäinen kerta.

Vaikka meillä olisi kuinka ilmaisun ja sanan vapaus, niin kannattaa aina miettiä sanomisiaan myös tietoturvan näkökulmasta, siis astetta enemmän kuin vain olenko kohtelias toisia kohtaan. Älä kerro ystävistäsi tai lapsistasi kaiken maailman asioita. Muista eivät ne katoa netistä koskaan. Lapsestasi tulee vaikkapa poliitikko ja pian on lööpeissä, kuinka huonosti hän teki asioitaan jo lapsena potalla.

 

Siirrytäänpäs sitten ihan konkreettiselle tasolle. Mieti ensin tarkkaan mitä tietojasi todella haluat jaella julkisesti. Itselläni on erittäin korkea kynnys vaikkapa sijainti/paikkatiedon jakamisessa. Puhelinnumero paljastaa ja johdattaa mitä kummallisempiin tilanteisiin. Puhelinnumeroani pidän saman asteisena kuin pankkitilin numeroa tai sosiaaliturvatunnusta.

Kannattaa kieltää tietojesi yleine jako vaikkapa Traficomin rekisteristä. Auton rekisterihaulla sieltä löytyy kotiosoitteesi. Pitkään kotoa poissaolevat löytyvät helposti esimerkiksi lentoaseman parkkipaikoilta.

Selainten kautta kulkee paljon tietoa ristiin rastiin, joiden hakujen mukaan sitten rakentuu se sinun niin sanottu algoritmisi. Oma käytäntöni on, että käytän tällä hetkellä viittä eri selainta ja kolmea hakukonetta – kaikkein vähiten sitä parasta eli Googlea. Facebookia käytän selaimella, jolla en teen mitään muuta – myös puhelimessa. Selainten välimuisti kannattaa pitää tyhjänä.

Ihan ensimmäisenä perusasiana tarkista, että tietokoneesi ja puhelimesi ohjelmistot ja sovellukset ovat ajantasalla. Useimmissa tapauksissa ohjelmistojen päivitykset ovat asetettavissa automaattisina taustapäivityksinä. Itse en sellaista käytä, sillä haluan tietää mitä on päivitetty ja mitä päivitys tuo tullessaan. Erittäin tärkeää on päivittää selaimet.

Päivitys tarkoittaa suurimmassa osassa tapauksia sitä, että on huomattu vikoja ja tietoturvaongelmia, joita sitten paikataan. Itse olen nyt kahden viikon aika päivittänyt noin 35 tapausta. Aikoinaan käsiini tuli lista, jossa oli lueteltu 81 haavoittuvuutta Android-puhelinten käyttöjärjestelmässä. Siis paljon on jatkuvasti korjattavaa.

Käy puhelimesi jokaisen sovelluksen asetukset läpi harkiten ja tarkista mitä oikeuksia kullekin sovellukselle annat. Tarvitseeko pankkisovelluksesi paikkatietoasi tai saako se käyttää puhelimesi mikrofonia. Ei ole turvallista, jos kaikki sovellukset saavat käyttää laitteesi kaikkia ominaisuuksia.

Ja tietenkin tietoturvaohjelmat ajantasaisina heti käyttöön ja verkkotunnukset ja salasanat riittävän vaikeiksi. Jos olet vuosia sujuvasti kuunnellut sivukorvalla, kuinka pitää hoitaa tietoturva-asioita – mutta tuntuu liian vaikeelta. Nyt on varsin oikea hetki siirtyä tekoihin käytännön tasolla teknisesti ja henkisesti. Maailma on täynnä keinoja, joilla sinua pystytään seuraamaan.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa 21.3.2022 alkaen ma ja ke 07.00 ja 14:00 Suomen aikaan

 

 

Lisää aiheesta ja uutisiahan aiheesta riittää nykyään;

Valeuutisia riittää

Lista mitä kannattaa ainakin tehdä

Suosittuja salaliittoteorrioita

Älä missän nimessä avaa

Apple korjasi kymmeniä haavoittuvuuksia

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio.fm, tietoturva, ohjelmapäivitys, paikannus, selain,

Sote-valmisteluryhmään nopeasti liuta insinöörejä ohjaamaan lääkäreitä

Lauantai 10.4.2021 klo 12.39 - Kauko Niemi

 Sokeri_risti_KN213658.jpg

 Hiilihydraattia ja sokeria tunkee jokaisesta raosta.
Elimistömme ei sitä kestä ja sokeritaudista eli diabeteksestä on muodostunut vakava terveysongelma.
Sen aiheuttamiin ongelmiin kuolee 270 000 amerikkalaista vuosittain.

”Diabeetikot nielevät noin neljänneksen maan sairaanhoidon dollareista. Suoriin diabeteksen hoitokustannuksiin kuluu Yhdysvaltojen diabetesliiton mukaan yli 230 miljardia dollaria (193 miljardia euroa) vuosittain.”

”Diabetekseen tai siihen liittyvään sairauteen kuolee vuosittain noin 270 000 amerikkalaista. Yli 90 prosenttia heistä sairastaa diabeteksen kakkostyyppiä, joka on seurausta geenien, ympäristötekijöiden ja elintapojen monimutkaisesta vuorovaikutuksesta.”

Näillä ”faktoilla” aloittaa Helsingin Sanomat aukeaman laajuisen toivoa täynnä olevan juttunsa kuinka Sami Inkisen bisness Virta Healthin ravitsemuksellinen lähestyminen perustuu ketogeeniseen ruokavalioon. Se sisältää niukasti hiilihydraatteja mutta runsaasti rasvaa.

Noin 20 000 ihmistä Suomessa sairastuu vuosittain sokeritautiin ja joka viidennellä suomalaisella on esidiabetes, eli sokeritaudin esiaste. Se on sairaus, jossa verensokeri on jatkuvasti koholla. Sairaus kulkee kahdessa luokassa joko synnynnäisesti tai sitten elämäntapatautina.

Samainen Helsingin Sanomat järjesti historian suurimman yksittäisen ajojahdin, kun Antti Heikkilä perusteli kirjassaan miksi ja miten ketogeeninen ruokavalio vaikuttaa insuliiniresistenssiin eli sokeritautiin ja sen syntyyn. Heikkilällä on tästä asiasta myös yli 20 vuoden käytännön kokemus.

Hesarin jututhan ovat lähtökohdiltaan tietenkin erilaiset, vaikka puhuvatkin täsmälleen samasta asiasta. Asiasta, joka taitaa olla jopa vakavampi ongelma länsimaissa kuin korona konsanaan. Helsingin Sanomien tulee kantaa myös vastuu asioiden sekoittamisessa ja sekavan kuvan luomisessa näin keskeisessä asiassa.

Heikkilän lynttääminen oli pitkälti kateellisen ja oman egonsa kanssa kipuilevan Juhani Knuutin mobilisoima ajojahti. Inkisen juttu puolestaan taloustoimituksen tekemä huikea amerikkalainen miljoonaunelma. Sami Inkinen on ollut aina mestari lehdistösuhteissaan ja saanut myönteistä näkyvyyttä bisneksilleen. Heikkilän akilleen kantapää on puolestaan täysi ymmärtämättömyys median toimintatavoista.

Siis saman ongelman kimpussa sekä Heikkilä että Inkinen ja vieläpä täysin samoilla metodeilla. Ja perässä hiihtäjiähän on myös riittävästi. Ketogeenistä ruokavaliota tuputetaan joka ikinen päivä monella foorumilla. Ja jos ketogeeninen ruokavalio ei kelpaa viranomaisille, niin heiltä on lupa odottaa parempia tutkimuksia ja ohjeita, kuinka insuliiniresistenssi pidetään hallinnassa. Käytäntöhän on jo osoittanut, etteivät viralliset ruokasuositukset siihen pysty syystä tai toisesta.

Keinoja pitäisi etsiä sokeri/hiilihydraattiverolla, ruokateollisuuden sääntelyllä ja ties millä. Syytä olisi myös tuoda avoimesti julki kaikki ne tutkimukset, joihin nykyiset suositukset pohjaavat. Kuka on tutkimusten taustalla ja ennen kaikkea kuka on rahoittaja. Ei riitä enää pelkkä yliopiston tai tutkimuslaitoksen nimi.

Jos Sami Inkinen onnistuu omassa perusajatuksessaan, että kaikki mitä pystytään mittaamaan, pystytään myös muuttamaan. Tämähän tarkoittaa, että suomalaisen Sote-työryhmään pitää kiireesti palkata liuta hyviä insinöörejä, joiden johdolla toimintaan saadaan riittävästi faktaa ja ennen kaikkea yksilöllisiä mittauksia, joiden mukaan lähdetään toteuttamaan muutoksia terveelliseen suuntaan.

Tällä hetkellä kaikki viralliset hoitopäätökset tehdään keskiarvosuositusten perusteella, vaikka samassa perheessä samalla ravinnolla toinen saa diabeteksen ja toinen pysyy hoikkana ja terveenä. Ja byrokratiamme varmistaa, ettei lääkäri eikä muukaan hoitohenkilökunta saa puhua eikä hoitaa muuten kuin näiden keskiarvoisten käypähoitosuositusten tai paremminkin määräysten mukaan. Sen jälkeen kaikki muu onkin sitten luokiteltu puoskaroinniksi. Inkinen taitaa jälleen istua tukevan rahakirstun päällä.

Onhan se sääli, että hiilihydraattien laskemiseen perustuva ruokavalio oli käytössä sokeritaudin hoidossa 1700 luvun puolesta välistä asti aina 1980 luvulle. Tuolloin kemiallisesti valmistettu insuliini syrjäytti sen. Luulisi, että liki 300 sadassa vuodessa on joku tutkimuskin tehty ja jonkin verran kokemustakin karttunut. Joka tapauksessa sokeritauti fiinimmin ilmaistuna diabetes on jo räjähtänyt käsiin.

Muistetaanhan tästä lähtien aina puhua sokeritaudista, niin kaikki ymmärtävät taudin ja sen aiheuttajan.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www. finnradio.fm nettiradiossa 11.4.2021 alkaen su, ma ja ke 07.00 ja ti 15.00! (paikallista, Espanjan aikaa)

 

 

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, diabetes, sokeritauti, Helsingin Sanomat, Sami Inkinen, Antti Heikkilä, Juhani Knuuti, Sote, insuliini, käypähoitosuositus, ketogeeninen ruokavalio,

Yksi kuva valehtelee enemmän kuin tuhat sanaa

Lauantai 21.11.2020 klo 16.21 - Kauko Niemi

Natural_Kake.jpg

 

Kuvankäsittelyohjelmat ovat pitkään olleet taitavissa käsissä varsin monipuolisia, joilla kuvia on tehostettu, kun ei ole pätkääkään välitetty totuuden mukaisesta dokumentaarisuudesta.

Vanha perinteinen PhotoFinlandia sai melkoisen arvostelyryöpyn tulosten julkistusten jälkeen. Kommenttien perussävy oli, ettei kuvilla ole juurikaan yhteyttä valokuvaustaitojen kanssa. Pitäisikö koko kilpailun nimi muuttaa KuvaFinlandiaksi? Kameran osuus jää kovin vähäiseksi tämän vuoden kilpailukuvissa.

Mainoskuvien manipuloinnit ovat niin itsestään selviä, ettei niiden tulkinnoissa välttämättä ole ollut vääriä ongelmia. Paitsi silloin kun kuvien luomat mielikuvat tuotteista ovat todellisuuden kanssa kokonaan eri planeetoilta.

Kuvien käsittely on nyt hiljaa hiipimässä ihan tavallisen kännykän käyttäjän arsenaaliin. Kun ennen kuvaa pidettiin dokumentaarisena elementtinä totuudesta ja sanottiin, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Tänään on todettava, että yksi kuva valehtelee enemmän kuin tuhat sanaa.

Mietipä vaikka auringonlaskun kuvaa sosiaalisessa mediassa. Kun postaat mahdollisimman luonnonmukaisen kuvan, saa kuva kymmen tykkäystä. Jos taas säädät oranssien ja punaisten värien nupit kaakkoon, niin johan satelee tykkäyksiä.

Sehän on jokaisen ihmisen sisäänrakennettu halu tulla huomioiduksi ja siihenhän koko sosiaalisen median imuteho perustuu. Miksi et siis käyttäisi ylivärjättyjä kuvia. Etenkin kun kuvien muokkaus voi tapahtua helposti suoraan kännykässä. Ja jättää tulkinta katsojan silmiin.

Entäs kun siirrytään askelta kehittyneimpiin suorituksiin tai annetaan kuvien tulkinta koneen tehtäväksi. Ja sehän on varmaa, että huijarit markkinoinnissa kuin tavallisessa elämässä varmasti käyttävät kuvamanipulaatioita taitavasti hyväkseen. En luottaisi enää kuvat todistavaan voimaan.

Surkuhupaisa esimerkki koneen tulkinnasta tuli viime viikolla, kun viestintäasiantuntija Katleena Kortesuo päivitti kuinka kiva saada pyytämättä ventovierailta ihopainotteisia kuvia.

Hän oli vetämässä pariakin webinaaria, niin eikös joku laittoi Instagramissa kiitoksensa. Onneksi Instagram osasi varoittaa: tuhma kuva oli sumennettu, ja tekoäly varoitti, että kuvaa ei kannata klikata auki.

Kyseisessä tapauksessa kiittäjä oli ottanut kuvakaappauksen Kortesuon webinaarista, ja tekoäly tulkitsi hänen naamansa dick piciksi. Vastaavia konetulkintoja tulee melko usein. kun kone laskee vain paljaan ihon prosentuaalisen osuuden kokko kuvasta. Muista siis kuvasuhteet, kun seuraavan kerran lähettelet tissi- ja pippelikuvia.

Kuvan käsittelyssä siirrytään parhaillaan kokonaan uudelle tasolle, kun vaikkapa Adoben Photoshopin uusimman version ominaisuuksissa ei enää parannella värejä, terävyyksiä, lisäillä elementtejä toisista kuvista tai vaihdella taustoja jne.

Nyt ohjelma muuttaa hyvin yksinkertaisilla toimenpiteillä ulkonäkösi nuoremmaksi tai vanhemmaksi. Muuttaa lantiosi kapeammaksi, lantion sopivan pyöreäksi ja tissit suuremmiksi. Ja kaikki tämä ilman botoksia parilla napin painalluksella.
(oma kuvani tuossa blogin alussa on muokattu vain yhtä säätöä käyttäen)

Kokonaan eri asia on sitten se tilaisuus, kun joudut kuvia nähneiden kanssa kasvotusten, jolloin silmä ei ole saanut käskyjä muutoksista. Onpa noloa, kun henkilö ei tunnista sinua.

Ylen kolumnissa jyväskyläläinen toimittaja, kuvaaja Johanna Malinen ottaa osuvasti kantaa.

Malinen tuo esiin, kuinka yleensä kuvia pyritään manipuloimaan mahdollisimman huomaamattomasti, koska räikeää kuvanmuokkausta pidetään nolona. Tämä käy ilmi esimerkiksi siitä, kuinka julkkisten kuvanmuokkauksista uutisoidaan. Valoja, varjoja ja kontrasteja muuttavat filtterit ovat sosiaalisesti hyväksyttyjä tapoja muokata kuvista esteettisiä, mutta kehon ja kasvojen muotoihin kajoamista pidetään seuraajien huijaamisena.

Siitä, millaisia tunteita omien kuvien muokkaaminen aiheuttaa, ei juuri puhuta, koska kuvia muokataan salaa. Miltä sitten tuntuu nähdä älypuhelimen ruudulla itsestään paranneltu versio?

Kun Malinen vertaa muokkaamaansa kuvaa alkuperäiseen, hänelle tulee yhtäkkiä vähän paha mieli. On yllättävää huomata, kuinka omalle keholle sokeutuu parissa minuutissa. Ennen kuvanmuokkaussessiota olin alkuperäiseen kuvaan tyytyväinen, mutta äkkiä löydän itsestäni monta “epäkohtaa”, joista en ollut aiemmin tietoinen.

Helsingin Sanomat testasi kolmea kuvanmuokkausohjelmaa. Kolmea sovellusta vertaillessa huomaa nopeasti, miten niiden ominaisuudet keskittyvät pitkälti samoihin elementteihin.

Vaikka kuvamuokkausohjelmat mahdollistavat ulkonäöllä leikittelyn ja radikaalienkin muutosten tekemisen, ne ohjaavat käyttäjiään samaan suuntaan. Hyvältä näyttäminen vaikuttaa tarkoittavan hoikkaa vartaloa, tasaista ihoa ja symmetrisiä kasvoja.

Sovelluksiin jää äkkiä koukkuun ja kuvien käsittelystä on vaikeaa päästää irti. Miltä näyttäisin, jos kaventaisin kasvojani hieman lisää? Mitä jos huuleni olisivat vielä vähän paksummat?

Nyt ollaan siinä pisteessä, että herää kysymys, onko kaunistellun kuvavirran keskellä edes mahdollista tunnistaa, mikä on aitoa. Erilaiset ulkomuotoa silottelevat filtterit ja kaunistellut kuvat kiihdyttävät ulkonäköstressiä.

Kuvan kaikinpuolinen rooli on nyt muuttumassa vauhdilla ja se kannattaa jokaisen tiedostaa kaikissa eri kuvatilanteissa.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www. finnradio.fm nettiradiossa ma 23.11.2020  alkaen ma, ke ja pe 08.00 ja ti ja to 16.00! (paikallista, Espanjan aikaa)

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, Katleena Kortesuo, Johanna Malinen, Yle, Helsingin Sanomat, Kuvamuokkaus, PhotoFinlandia, Dick pick, tissikuva, pippelikuva,

Ostaisinko talon väkisin vai valtaisinko

Lauantai 26.9.2020 klo 10.29 - Kauko Niemi

Talot.jpg

 

Ajelin pitkin ja poikin ja etenkin pitkin Suomenniemeä. Katselin suomalaista arkkitehtuuria. Siis ei mitään maailmankuulua super-aaltoilua, vaikka Lakeudenristinkin ohitin näköetäisyydeltä. Siis katselin niitä jokaisen arkisia ja stailaamattomia asumuksia, joissa joku on varmaan viettänyt suurimman osan elämästään. Mene ja tiedä.

Toisten talojen pihat olivat rämettyneitä ja toisten nurmikot parturoitu millin tarkasti. Osa hyvässä maalissa ja toiset pahassa hilseessä. Joissakin pihassa seisoi punainen auto ja joissakin kaksi eri väristä autoa heti traktosin vieressä. Mitään yhtenäistä suomalaista, saati maakunnallista linjaa en pystynyt mielessäni muodostamaan. Olisiko pitänyt - ehdottomasti ei. Siis ei mitään asumiseen erikoistuneiden lehtien tuottamia muoti-ilmiöitä, vaan vahvaa oman elämän makuista asumista.

Mielikuvitukseni oli laukalla ja minun teki mieli tuon 2631 kilometrin matkalla moneen kertaan pysähtyä, mennä ovelle koputtamaan ja kertomaan, että tämä on juuri sellainen talo, jossa haluaisin asua. Voisiko pikaisesti vilkaista kuinka voisin asettua tänne asumaan. Paljonko tästä pitää teille maksaa ja mikä olisi sopiva muuttopäivä?

Yllätys voisi olla melkoinen. Reaktiot saattaisivat olla huikeita. Mietin myös, että missä viipyy se vetovoimainen tv-formaatti, missä yllättäen yritetään ostaa asuntoja, taloja, navettoja, vajoja ympäri Suomea. Testata missä se haamuraja menee, kun ihminen päättää lopulta toteuttaa nurmijärvi-ilmiötä. Onhan niitä kaikenlaisia tv-sarjoja muutoinkin – tanssii alttarilla, abc-taloja ja kuka on kenenkin tykönä yötä.

Itse en vaan ole vuosiin katsonut yhtään tv-formaattia, enkä osaa arvioida tällaisen menestystä. Tämän idean myynnistä olen toki valmis neuvottelemaan.

Voisihan se nurmijärvi-ilmiö todellakin yltää muuallekin kuin vain pääkaupunkiseudulle. Tarkemmin ajateltuna esimerkiksi minullahan ei ole mitään erityistä syytä asua kalliisti Helsingin keskustassa ja ajaa autolla ihailemaan luontoa kymmenien kilometrien päähän. Oikeastaan muuta vaateita ole kuin, ettei lämpötiloissa mentäisi kovinkaan paljon yli 20 asteen. Välivaihe tietysti voisi olla kesämökki, jollaista en koskaan ole omistanut.

Pari vuosikymmentä sitten kun etsin asuntoa keskustasta, niin vitsailin kiinteistövälittäjille, että ainoa kriteerini on 20 minuutin kävelymatka Stockmannille. No nyt ei tuokaan #meidänstokka-kriteeri enää pidättelisi pätkääkään pysyä Helsingin keskustassa.

Entäs sitten, jos menisi ja valtaisi mukavan talon jostain päin Suomea. Taitaisi olla aika utopistinen tyylilaji muuttaa lähelle luontoa. Vaan eipäs ole Espanjassa. Siellä asuntojen valtaus olisi lähinnä tv-formaattia – tuttu juttu.

Espanjassa on näet melko yleistä, että asuntoja vallataan ja valtaajista eroon pääsy on tuskainen tie. Espanjassa lasketaan olevan nyt jopa 100 000 asuntoa, joissa asutaan ilman omistajan lupaa.

Valtaosa vallatuista huoneistoista on vapaa-ajan asuntoja tai tyhjiä asuntoja pankkien omistuksessa. Valtaajasta eroon pääsy voi vaatia kuukausien oikeusprosessin. Vuonna 2018 maassa tuli voimaan niin sanotut pikahäädöt mahdollistava uusi laki. Käytännössä uuden lain toteutumisen esteenä ovat olleet ylityöllistetyt oikeusistuimet, joten laki toimii huonosti tässä pitkät perinteet omaavassa kummallisuudessa.

No toivottavasti tällainen ilmiö ei koskaan rantaudu kotoiseen Suomeemme.

Koronakesä on ilmeisesti tervehdyttänyt suomalaista asuntokauppaa, joka on käynyt kesän aikana vilkkaampaa kuin vuosi sitten kesällä. Nurmijärvi-ilmiö leimaa tilannetta ja omakotitalot ja rivitalot ovat olleet haluttuja.

Korona on ilmeisesti tervehdyttänyt myös kauppatapoja. Esittelyt ovat yksityisiä tapahtumia ja uteliaat portinpieleen potkijat ovat sivussa. Helsingin Sanomien jutussa vuosikymmenet asuntokauppiaana toimineen Markku Rautasen tavoin useampi välittäjä kertoo, että suurin osa esittelyissä käyvistä ei kaipaa erillistä stailaamista. Pullan tuoksun levittämisestä puhettakaan.

Taisin olla aikaani edellä, kun tuttavani kautta sain reilu vuosi sitten kuvauskeikan tyhjään, siistiin ja kauniilla maisemilla olevaan myyntikohteeseen. Tein mielestäni hienoja kuvia, joissa tuunauksen jälkeen ikkunoistakin näkyi todellinen kaunis luonto. Taloa ulkoa päin hän katsellaan vain muutama minuutti kotiin tullessa. Kotona ollessa mielihyvän tuottaa ne maisemat, jotka näkyvät ikkunoista.

Luxory-välittäjäksi itsenä leimannut yritys ei kelpuuttanut kuviani, eikä maksanut laskuani, kun en ollut stailannut asuntoa. Lähiön kaksion keittiön työpöydällä olisi pitänyt ainakin olla samppanja-pullo laseineen ja muuta vastaavaa höpöä tyhjään asuntoon.

Markku Rautanen muistuttaa, että esittelykuvien on tärkeää olla mahdollisimman todenmukaisia, etteivät asiakkaat pety paikalle tullessaan. Petetyksi tulemisen tunne on merkittävä este asunnon hankinnassa. Olkaamme realistisia!

Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa ma 28.9.2020  alkaen ma, ke ja pe 08.00 ja ti ja to 16.00! (paikallista, Espanjan aikaa)

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, nurmijärvi-ilmiö, maalle asumaan, asuntovälittäjä, staylaus, Markku Rautanen, Helsingin Sanomat, asunnon valtaus,

Järkeviä jarruja ihmisen liioittelulle

Torstai 3.9.2020 klo 19.16 - Kauko Niemi

Mopsi.jpg

Tuhisevat koiraparat ovat muka niin söpöjä, ihmisen mielestä. Ja kun vielä yritetään saada sairaita kuonoja vieläkin sairaamman lyhyemmäksi, ollaankin jo liki rikoksen tiellä.

Ongelma on ollut tiedossa jo vuosikymmeniä, mutta ohitettu sujuvasti. Koiran terveys ei paljoa paina ihmisen mielihalujen tiellä. Lyhyt kuono ei ole mikään luonnon oikku, vaan lyhyt kuono on jalostettu koirille ulkonäkösyistä ihmisen mielihalusta.

Nyt on taas saatu aikaan selvitys, jonka ”yllättävä tieto” on, että koirien lyttynaamat ja lyhyet kallot ovat eläinsuojelulain vastaisia. Onneksi otetaan myös kantaa, että tiettyjä rotuja pitää muuttaa terveempään suuntaan.

Selvityksen ovat tehneet luonnonvarakeskuksen (Luke), maa- ja metsätalousministeriö (MMM) ja Ruokavirasto.

Eläimelle kärsimystä ja perinnöllisiä sairauksia aiheuttava koiranjalostus pitäisi tuoreen selvityksen mukaan lopettaa. Hyvä selvitys, joka olisi pitänyt tehdä ainakin 25 vuotta sitten, vai peräti sata vuotta sitten.

Ongelma ei siis ole mikään uusi eikä yllättävä. Kun googletat lyhytkuonoinen koira, saat 7900 juttua, jossa asiaa käsitellään. Rotujärjestöillä on liian suuri valta ja suuri rooli mielikuvien rakentamisessa. Eikä Kennelliittoakaan voi kehua asian edistämisestä. Koirien geeneistä tässä maassa eniten tietävä geenitutkija Hannes Lohi on ilmaissut varsin selkeästi, että ulkonäkökeskeisestä jalostuksesta pitäisi luopua.

Uuden selvityksen esittelyssä Kennelliiton tiedote on täysin ympäripyöreää puppusanageneraattorilla tuotettua tekstiä, joka antaa kuvaa ikään kuin asia olisi jo jotenkin hallinnassa. Ei ole.

Ihmisillä on taipumus liioitella kaikenlaisia asioita. Koiramaailmassakin asia tulee selkeästi vastaan ja korostuu etenkin näyttelytoiminnassa. Näyttelyissä menestyvät liioitellut piirteet ja näyttelymenestys puolestaan kasvattaa kunniaa ja pentujen hintaa.

Nyt julkaistun selvityksen suurin ansion on siinä, että tätä ikuisuuskiistaa ollaan jälleen kerran asettamassa eläinsuojelulain alaiseksi. Jos tässä nyt onnistuttaisiin, niin lainvastaisuus olisi se ase, millä tämä eläinrääkkäys saataisiin loppumaan. Tosin eläinsuojelulakia on yritetty saada mukaan tähän rääkkäykseen jo vuonna 2016. Tosin huonoin tuloksin. Jokohan nyt.

Eläinlääkäriliitto nosti asian esiin noin puolitoista vuotta sitten laihoin tuloksin. Suomen arvostetuimpiin koira-alan asiantuntijoihin lukeutuva Marjatta Snellman on tutkinut koirien terveysongelmia yli 40 vuotta. Hän on ollut asian kanssa kiitettävästi esillä vuosikymmenet, mutta huippuasiantuntijan sana ei ole johtanut tekoihin.

Eläinlääkäriliitto tuntee ja tietää tilanteen, sillä ongelmia hoidetaan leikkauksilla.  Keskisuomalainen eläinlääkäri Suvi Heinola on Iltalehden mukaan tehnyt kymmenen vuotta. Leikkaus on vaativa operaatio ja yksi koira on kuollut hänen käsissään. Lievempiä komplikaatioita on ollut useamminkin. Hänen klinikallaan leikkaus maksaa 850 euroa, mikä ei koiran leikkauksena ole kallis, mutta sitä ei ole haluttukaan hinnoitella niin, että hinta estäisi koiran terveyden edistämisen.

Useat lentoyhtiöt ovat jo vuosia kieltäytyneet kuljettamasta lyhytkuonoisia koiria. Taustallahan on muutama lennon aikana kuollut koira, joka ei ole pystynyt hengittämään ja lentoyhtiö on tuomittu korvauksiin koiran kuolemasta.

Lyhytkalloisuus koskee erityisesti esimerkiksi englanninbulldoggia, ranskanbulldoggia, bostoninterrieriä ja mopsia. Nämä kärsivät tyypillisimmin hengitysvaivoista. Brakykefaalisia koiria lienee tässä maassa kokonaisuudessaan noin 20 000. Yksi niistä on presidentti Niinistön bostoninterrieri Lennu.

Hollannissa koirien terveyteen on puututtu jo lainsäädännön avulla. Siellä kuonon pituuden pitää olla puolet kallon pituudesta, siirtymäaikana vaatimuksena on kolmannes. Ruotsissa on puolestaan meneillään kartoitus, jossa yritetään löytää mahdollisimman pitkäkuonoisia yksilöitä roduista.

Toivottavasti järki vihdoin voittaa asiassa, missä ihminen itse on aiheuttanut eläimellisen ongelman vain omien mieltymysten ja ulkonäkökysymysten takia. Asian voisi jotenkin sietää, jos olisi yritetty jotenkin parantaa koirien elämää ja sitten ajan saatossa huomattu, että hyvät aikeet eivät onnistuneet. Siitähän tässä ei tällä kertaa ole kyse.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa ma 7.9.2020  alkaen ma, ke ja pe 08.00 ja ti ja to 16.00! (paikallista, Espanjan aikaa)

 

Kirjoitin asiasta jo kymmenisen vuotta sitten ja monta muutakin kertaa

http://kauko.niemi.palvelee.fi/blogi/2012/5/23/208

 

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, eläinsuojelulaki, buldogit, mopsi, koiran hengitysvaikeudet, Kennelliitto,

Tervettä järkeä nettiin

Sunnuntai 9.8.2020 klo 10.03 - Kauko Niemi

Edge.JPG

Olen ajan mittaan luonut itselleni omia suosituksia netin käyttööni. Nämä minun ajatukseni eivät siis perustu mihinkään tieteelliseen totuuteen vaan puhtaaseen kokemukseen ja maalaisjärkeen.

Kokemusta tavalla tai toisella minulle on kertynyt vuodesta 1981 lähtien. Olen jopa irtisanonut useita palveluja, jotka eivät ole pystyneet tarjoamaan asiointia verkon kautta tai asiointi on tolkuttoman huonoa. Ja myönnän kohdallani tietynasteisen riippuvuudenkin.

Toki kaikkea sattuu ja muutama vuosi sitten menin helppoon ja peruin kaiken maailman viestien lopussa olevista palvelulinkeistä, etten halua enää jatkossa teidän viestejänne, mutta hups – sehän onkin vain vahvistus, että tämä on myyntikelpoinen, toimiva osoite. Pian sain noin 700 spämmiviestiä viikossa ja kyseinen sähköpostiosoite oli lopetettava.

Vahinko vain, että osoite oli sen hetkinen virallinen osoitteeni. Mutta opetukseni oli, että aina kannattaa olla jonkunmoinen feikki-osoite, jota voi käyttää milloin missäkin ja säästää se oikea osoite virallisiin asiointeihin.

Pari selkärangasta tulevaa varoitusta ovat: älä pistä kaikkia munia samaan koriin ja toinen että vältä joutumasta suurten kitaan. Jos tunnet kärsineesi vääryyttä, niin tuskin tulet koskaan saamaan armoa Facebookilta tai Googlelta. He tekevät mitä haluavat ja käyttävät tietojasi miten haluavat.

Musiikkipalvelu Spotify tarjoaa levy-yhtiöille ja näiden edustamille artisteille mahdollisuuden niin kutsuttuihin pre-save-kampanjoihin. Pohjimmiltaan kyse on siitä, että annat luvan kaikkiin tietoihisi. Ei ole sen arvoista, että saat kuulla jonkun biisin päivää aikaisemmin kuin muut.

Nyt on onneksi ensimmäisiä merkkejä ilmassa, että nämä suuretkin ovat ottamassa jonkinmoista vastuuta millaista valtiollista propagandaa he sallivat. Mutta minun ja Trumpin välillä sosiaalisessa mediassa on vielä huima ero sekä tyylissä että merkityksessä.

Toki minäkin käytän Googlen palveluja ja eniten asioita etsiessäni netistä, mutta minulla ei ole koskaan ollut Google-tiliä. En ole päästänyt liian lähelle. Vaihtelen myös hakukonetta tilanteen mukaan.

Käytän viittä eri selainta ja niitäkin ristiin taustojen mukaan. Esimerkiksi käytän Windowsin Edge selainta Facebookin selaimena kaikissa kolmessa laitteessa, jolla Facebookia käytän. Ja kyseisellä selaimella en sitten tee yhtään mitään muuta. Enkä käytä missään Facebookin omaa sovellusta. Kaikesta näkee, ettei tämä miellytä kaikkia osapuolia. Edge ei aina anna avausehdotuksena FB:tä vaikka ko selainta en ole ikinä käyttänyt muuhun kuin Facebookiin. Toisaalta saan viestiä, ettei osoitteeseen voida yhdistää ja annetaan FB-sovelluksen linkki, etenkin puhelimessa.

Googlen Crome-selaimella teen ja ylläpidän vaan muutamaa projektia. Kolmannella, melko harvinaisella selaimella en tee mitään muuta, kun hoidan pankkiasioita. Kaikkein yleisimpänä selaimena käytän Firefoxia.

Firefoxia sen takia, ettei se kuulu mihinkään suurempaan ryhmittymään, jossa tiedot mahdollisesti vuotavat palvelusta toiseen. Ja kun muistat selainten asetuksissa säätää, että istunnon loputtua tyhjennetään välimuistit.

Suosin siis pienempiä ja yksittäisiä toimijoita. Toki siinäkin on luotettavuusrajat, etten yhtenä kauniina päivänä huomaa, ettei tietojani olekaan enää missään. Tämä etenkin jos käytän asioiden säilömiseen pilvipalveluja.

Itselläni on liki 200 000 kuva-filettä ja niiden kopiot ovat kolmella ulkoisella kovalevyllä. Tuskin kaikki levähtävät samalla kertaa, paitsi jos talo palaa.

Aina ei kannata olla ihan hirveän rehellinen. Käytän F-Securen Freedom ohjelmaa, jolla voit muun muassa häivyttää tiedot missä olen. Se on estänyt juuri nyt yhdellä laitteellani 197 haitallista sivustoa ja 98285 seurantayritystä. Samoin käytän Adbloggeria, jolla estetään mainosten näyttämisiä.

Tosin esimerkiksi MTV3 uutisten videot tarttuvat Adbloggeriin ja niitä ei minulle näytetä. No se on pieni harmi.

Tuossa Freedomin kohdalla mainitsin paikannuksen. Minulle oma paikannustieto on liki sama kuin sosialiturvatunnus. Paikannuksen kanssa kannattaa olla erityisen tarkkana ja annan luvan paikannukseen vain ja ainoastaan silloin kun siihen on todellinen tarve vaikkapa auton paikoituksen maksamisessa. Minkään palvelun hinta tai laatu ei pitäisi muuttua sijainnin mukaan.

Itselläni on hyvä kokemus. kun etsin lentolippua Helsingistä Wieniin. Mitä useammin asiaa selasit ja tarkistin, niin samalla jossain tekoäly tulkitsi, että olen tosissasi ja hinta nousi joka kerta ja se oli jo 356 euroa. Sitten kun vaihdoin paikkani Suomesta Irlantiin, löytyikin lippu, jonka hinta oli 163 euroa ja tietenkin heti osin sen. 

Toistaiseksi onneksi olen onneksi välttynyt suurilta huijauksilta. Ehkä yksi tärkeimmistä asioista nettikäyttäytymisessä on kuitenkin, ettei innostu suunnattomasti jostakin asiasta.  Vain yksi jäljellä – usko pois huomenna tulee lisää! Tarjous loppuu tunnin kuluttua! Älä tee mitä et ymmärrä. Ymmärrä, että kaikki jakamasi tieto on ja pysyy verkossa ja sitä voidaan käyttää sinun hyväksesi tai sinua vastaan.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa ma 10.8.2020  alkaen ma, ke ja pe 08.00 ja ti ja to 16.00! (paikallista, Espanjan aikaa)

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, netti, selain, Facebook, Google

Terhi Pirilä-Porvali teki "miehen työn"

Lauantai 27.6.2020 klo 18.48 - Kauko Niemi

Ilmajoki-lehden päätoimittaja Terhi Pirilä-Porvali osoitti selvääkin selvemmin, missä menee hallinnon ja journalismin raja. Hänen johtamassaan toimituksessa julkaistiin tärkeä ja merkityksellinen paikallisuutinen ulkopuolisesta painostuksesta huolimatta.

Tämän jälkeen härskisti tekaistulla korona-syyllä päätoimittaja lomautettiiin. Jokainen ymmärtää, ettei koronamenetysten eikä mikään muunkaan taloudellisen syyn takia minkään lehden toimituksellisesta linjasta vastaavaa henkilöä lomauteta ensimmäisenä. Päätoimittaja erotetaan, jos homma ei suju sovitulla journalistisella linjalla. Siis ei koskaan yksittäisen uutisen epämiellyttävyyden takia.

Pirilä-Porvalin päätös irtisanoutua on periaatteellisen rohkea siirto. Se on ehdottomasti perustuvaa laatua oleva pysähdys koko Suomen mediakentälle. Rajat ovat olemassa. Kukaanhan ei todellisuudessa tiedä kuinka paljon tällaisia tapauksia on todella olemassa, jotka nakertavat median uskottavuutta ja luotettavuutta. Tapauksia, joita hierotaan, suhmuillaan julkisuudelta piilossa. Tällaisia todellisia ja uskottavia tapauksia todella tarvitaan, jotta ilma pysyy asiallisena.

Journalistin ohjeiden noudattaminen ei anna päätoimittajille valinnanvaraa riippumattomuuden osalta. Kyse ei siis ole makuasioista tai tulkinnoista vaan selkeästä rajanvedosta, johon liittyy myös juridinen vastuu. Se pysähtyy vastaavaan päätoimittajaan. On välttämätöntä, että sisällöllinen valta ja juridinen vastuu ovat samassa paikassa, kuten Kaius Niemi, Helsingin Sanomien päätoimittaja, kirjoitti omassa kolumnissaan.

Julkisen sanan neuvosto korosti, että kaikki sisältöä koskevat ratkaisut on tehtävä journalistisin perustein, eikä tätä päätösvaltaa saa missään oloissa luovuttaa toimituksen ulkopuolisille. JSN tarkensi, että toimituksen ulkopuolisilla tarkoitetaan myös mediayhtiön hallitusta ja toimivaa johtoa.

Ilmajoki-lehden hallitus ja jopa kunnanjohtajakin luulivat päässeensä kuin koira veräjästä lomautuksella. Eikä aluksi löytynyt suurtakaan halua tunnustaa painostusta, jolla perusmurennetaan demokratiaa vääristelemällä totuutta ja faktoja.

Yleistä keskustelusta kumpuaa jatkuvasti viitteitä siitä, ettei suuri yleisö läheskään aina ymmärrä journalistisia periaatetta. Ja vieläkin enemmän kumpuaa, ettei suuri yleisö ymmärrä kuinka toimituksissa toimitaan ja kuinka toimitusten laadunvalvontan on organisoitu.

Ihmisillä on liian yleinen käsitys, että yksittäinen toimittaja voi tehdä lähes mitä haluaa omien intressiensä ja mielihalujensa pohjalta. Usein kuulee kommentteja kuin vasemmistolainen tai äärioikeistolainen toimittaja kirjoittaa jotakin aivan paskaa.

Näinhän asia ei suinkaan ole. Aivan sama kuin levittäisin juttua, että mersun tehtaalla vasemmistolainen autonasentaja laittaa kokoamiinsa mersuihin ladan osia. Aivan kuin mersun tehtaalla ei olisi mitään työprosessia ja laadunvalvontaa ja jokainen työntekijä voisi omien päähänpistojensa mukaan tehdä minkälaisia mersuja  haluaa.

Yksittäisen toimittajan työn lopputulokseen toki vaikuttaa hänen tietämyksensä ja näkemyksensä hänen mediansa seuraamista asioista.  Kokemus nostaa työn laatua tässäkin asiassa.

Aivan varmasti toimittajan luontainen kiinnostus ohjaa löytämään itselleen oikean median. Itse en voisi kuvitella työskenteleväni päivääkään, en siis minkäänlaisella palkalla juorulehdessä. Kirjoittaa juttua millaisista bikineistä joku tissi-julkkis tykkää tänä kesänä. Ei istu mitenkään minun henkilökohtaiseen arvomaailmaani.

Tuskin perus-persu-näkemyksillä varustettu toimittaja haluaisi joka päivä kirjoittaa uutisia ja juttuja lähimmäisenrakkaudesta johonkin kristillissävytteiseen mediaan. Siis aivan samoin kuin missä tahansa muussakin työssä, tuskin kukaan haluaa tehdä päivästä toiseen itselleen vastenmielistä työtä.

Jokaisen arvostelijan kannattaa perehtyä ennen haukkumisiaan kunkin median journalistiseen linjaan. Useimmissa tapauksissa ne ovat hyvinkin perinpohjaisesti laadittuja ja tarkasti ohjaten toteutettu.

Jokaisen arvostelija kannattaa ottaa selvään kunkin median työprosesseista ja laadunvalvonnasta. Yksittäisen toimittajan mahdollisuudet ovat todella pienet saada tietoisesti vääristelevää juttuaan julki sellaisenaan. Prosessissa on monta vaihetta, joissa totuus paljastuu. Toki virheitä tapahtuu, mutta ne pyritään myös oikaisemaan.

Ja tässä pitäisi olla se periaatteelinen ero median ja somen välillä. Somessa kuka tahansa voi julkaista lähes mitä tahansa ilman mitään ennakkoarviota.

Itse totuin 20-vuotisen toimittajaurani aikana, että jokaisen tuotoksen jälkeen yhdessä istuimme ja pohdimme juttukohtaisesti mikä sisällössä oli hyvää ja mikä huonoa suhteessa lehden linjaan. Siinä jokainen tekijä kasvoi yhteisten tavoitteiden suuntaan toiset hitaammin toiset nopeammin.

Ilmajoella ja joka ikisessä paikassa on syytä pysähtyä miettimään, onko oikein lähestyä lehteä ja uhkailla mainoskampanjoiden peruuttamisilla. Sellaisella vaihtokaupalla on lyhyt tulevaisuus. Toki ilmoittajalla on täysi vapaus valita missä kulloinkin mainostaa. Asioilla ei vain voi olla kytköstä keskenään.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa ma 29.6.2020  alkaen ma, ke ja pe 08.00 ja ti ja to 16.00! (paikallista, Espanjan aikaa)

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, media, journalisml, Terhi Pirilä-Porvali, Ilmajoki-lehti, Kius Niemi, Helsingin Sanomat,

Tutkittua tietoa mennen tullen

Lauantai 11.1.2020 klo 16.46 - Kauko Niemi

Nopea nettihakuni kertoo, että aivan lähiaikoina suomalaisissa lehdissä on julkaistu 2218 uutista, joissa käsitellään tai perustuvat johonkin tutkimukseen. Sisällöstä en tietenkään ole varma, sillä tuollaista määrää uutisia ei pysty lukemaan saimaan sällikään, mutta tutkimus on kova sana.

Medialukutaidon näkökulmasta tutkimus-sanana on varmasti yksi eniten väärinkäytetty sana suomen kielessä. Tutkimus, selvitys, kysely, gallup, mittaus, tieteellinen tutkimus, mielipidemittaus, tai mitä niitä nyt onkaan ymmärtämättä mitä ne käytännössä tarkoittavat. Ja tuskin ymmärtävät käyttäjät itsekään.

Vähän niin kuin ennen vuodenvaihdetta media esitteli bulgarialaismummo Baba Vangan ennusteet vuodelle 2020: hän povaa tälle vuodelle vedenpaisumusta, Putinin murhayritystä ja Trumpin kuuroutumista.

Edellisessä blogissani nostin esiin tapauksen, missä tutkimusväitteillä virallisessa terveydenhoidossa ei ole mitään perää.  Ben Furmanin omalla palstallaan julkaisema ihmettely - Duodecimin Masennuksen Käypä hoito-suosituksesta.

Furman tarkisti viitteet. Löysin netistä kaikki kymmenen artikkelia ja luki huolella jokaisen artikkelin yhteenvedon ja johtopäätökset. Yllätyksekseni jouduin toteamaan, että yksikään näistä kymmenestä artikkelista ei puhunut väitteen puolesta, jotkut eivät liittyneet aiheeseen mitenkään ja jotkut puhuivat vastakkaista kieltä.

Juuri julkaistu Ylen puolueiden kannatusmittaus ja sen tulkinta ei saa myöskään kovinkaan korkeita pisteitä.

Journalistikonkari Antti-Pekka Pietilä kommentoi mittausta osuvasti. Ennen kuin kukaan repii pelihousujaan tai vetää voitonlippua salkoon, kannattaa perehtyä Ylen puolueiden kannatusmittauksen taustatietoihin.

”Joulun ja uuden vuoden juhlakauden vuoksi mittausta varten haastateltujen määrä oli tällä kertaa tavallista pienempi, alle 1500 henkilöä, joten myös mittauksen virhemarginaali on tavanomaista leveämpi eli suurimpien puolueiden lukemissa +/-2,5 prosenttiyksikköä, kuvailee Taloustutkimuksen tutkimusjohtaja Tuomo Turja kannatusmuutoksia.

Näin ollen demarien, keskustan, kokoomuksen ja vihreiden kannatuksen muutokset ovat virhemarginaalin sisällä. Kansalaisten todellisen tiedonsaannin turvaamiseksi olisi toivottavaa, että mediat huomioisivat mittauksen taustatiedot omissa kommenteissaan.

Niin sanottuja tutkimuksia voidaan pitää arveluttavina keppihevosina, kun jätetään tarkemmat tulkinnat tekemättä ja rakennetaan viestit vain tutkimus-sanan varaan. Kuulostaahan se niin luotettavalta, kun on oikein tutkittu.

Jopa tieteellisissä tutkimuksissa on vaaransa. Tutkimuksia tehdään niin tolkuttoman pienistä yksityiskohdista. Tutkimus sinänsä voi olla ihan tarkka ja relevantti yksityiskohta, mutta kukaan ei tiedä eikä ota vastuuta siitä, kuinka se vaikuttaa kokonaisuuteen.

Tämä tulee esiin jatkuvasti terveyttä, hyvinvointia ja ravitsemusta käsittelevissä tutkimuksissa. Elävä olento ei koskaan ole yhden yksittäisen asian varassa, vaan kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Opetus- ja kulttuuriministeriö on suunnittelemassa tutkitun tiedon teema vuotta. Ei voi muuta kun toivottaa teemavuodella 2021 mitä parhainta menestystä tässä valemaailmassa.

Teemavuosi 2021 kutsuu kaikkia mukaan tutustumaan hyvien tietolähteiden monipuolisuuteen aina tutkimustiedosta ja tilastoista erilaisiin selvityksiin ja analyyseihin asti sekä hyödyntämään tietoa omassa toiminnassaan ja kiinnostuksensa mukaan.

Tutkittua tietoa, sen näkyvyyttä ja hyödynnettävyyttä edistetään monin eri tavoin.

Ei muuta kuin kaikkea menestystä totuudessa pysymiseksi.

 

Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa ma 13.1.2020  alkaen ma ja ke ja pe klo 08:00 sekä ti ja to klo 15:00 (paikallista, Espanjan aikaa)

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, tutkimus, selvitys, kysely, gallup, mittaus, tieteellinen tutkimus, mielipidemittaus,

Vanhemmat kirjoitukset »