Kukas kehtaa kulkea turkiksissa

Maanantai 28.7.2025 klo 19.20 - Kauko Niemi

Tätä karvahattua ei ole tarhattu, eikä supikoiraa kasvatettu bisnesmielessä.

Pian näitäkään ei ole enää tarjolla. Tämän aidon harvinaisuuden voisin nyt myydä hintaan 49.950 €

Helteiden päätyttyä alkaa tiukka vääntö suomalaisesta turkistarhauksesta. Kahden vuoden siirtymäajan jälkeen muun muassa minkin maahantuonti, myynti, kasvatus, käyttö ja ympäristöön päästäminen on kiellettyä koko EU:ssa.

Suomi aikoo kuitenkin hakea poikkeuslupaa minkin kasvatuksen jatkamiseksi. EU:n jäsenmaa voi hakea poikkeuslupaa yhteiskunnallisesti painavista syistä. Ja mitähän ne painavat suomalaiset syyt mahtavatkaan olla.

Turkisalan etujärjestö Fifur on julkaissut vuoden 2024 koskevia tilastoja. Niiden valossa alan laskusuunta jatkuu.

Suomessa kasvatettiin yhteensä 0,8 miljoonaa turkiseläintä vuonna 2024. Tämä tarkoittaa, että kasvatettujen turkiseläinten määrä on Suomessa 10 vuodessa romahtanut jättimäisesti: jäljellä on enää 17 prosenttia vuoden 2015 tuotannosta, jolloin Suomessa kasvatettiin vielä 4,7 miljoonaa turkiseläintä vuodessa. Sinikettujen tuotannosta on jäljellä enää 10 prosenttia.

Asiaahan puidaan pitkälti vain liiketaloudellisesta näkökulmasta. Eläinrääkkäys ja eläinsuojelu hiertää vain pikkuisen siinä sivussa.

Todellista tarvetta turkiksille ei kuitenkaan ole. Kukaan ei joudu paleltumisvaaran uhriksi, jos ei käytä minkkiturkkia. Kuka ylipäätään kehtaa kulkea turkiksissa.

Voihan tilanne valitettavasti ajan mittaan kehittyä ikäväänkin suuntaan. Kun turkismateriaalia on vaikea saada ja siitä muodostuu tuhottoman kallista materiaalia, joillekin syntyy näytön paikka kulkea turkiksissa ja rolex-kello ranteessa.

Suomi on tosin saanut aiemminkin jatkoaikaa. Vuonna 2019 Suomi sai poikkeusluvan supikoiran kasvatukselle, kun laji lisättiin EU:n vieraslajilistalle.

Pian käynnistyvä poikkeuslupaprosessi olisi syytä käydä luonnonsuojelun näkökulmasta, kun lopputuotteelle ei ole elämisen kannalta todellista tarvetta.

Mikäli Suomi saa maana poikkeusluvat, niin sen jälkeen jokaisen tarhan on saatava vielä omakohtainen kaupallinen jatkolupa. Suomessa on tällä hetkellä toistasataa minkkitarhaa. Yli puolet lintuinfluenssan vuoksi suljettuna olleista tarhoista on jo palannut takaisin tuotantoon.

Kumpi on suurempi eläinsuojelurikos potkaista koiraa vai aiheuttaa sille loputonta kärsimystä

Keskiviikko 26.6.2013 klo 22.26 - Kauko Niemi

Tiistai-iltaisen dokumentin jälkeen tulee väistämättä mieleen, että artistin pitäisi maksaa syntyneet vauriot. Oikeus ja kohtuus olisi, että merkittävä osuus näyttelytuotoista, Kennelliiton ja rotujärjestöjen keräämistä maksuista pitäisi ohjata Hannes Lohen tutkimusryhmän rahoitukseen.

Ja jos rahaa ei muka riittäisi jälkien perkaamiseen, niin nostettakoon jäsen- ja näyttelymaksuja niin että riittää. Nythän on joka tapauksessa tehtävä radikaaleja siirtoja ja nopeasti. Ne siirrot, joita nyt muka virallisella tehdään, eivät paranna mitään, jossakin onnellisissa tapauksissa vain loiventaa eläinten tuskaa.

Toinen asia, joka tulee välttämättä mieleeni, on valmisteilla oleva eläinsuojelulaki. Suomi voi nyt näyttää esimerkkiä ja ohittaa lain voimalla sisäsiittoiset kuppikunnat.

Kun oikeus pohtii kuukausikaupalla onko kaupan parkkipaikalla koiraa potkinut ihminen syyllistynyt eläinrääkkäykseen, voi kasvattaja aiheuttaa tuleville koirille loputonta kärsimystä. Eivät tällöin ole asiat oikeassa suhteessa.

Toivoa sopii, että joku koiranomistaja veisi oman tapauksensa oikeuteen ja vaatisi tuomiota eläinrääkkäyksestä jo nykylain aikana. Taitaa ollakin turkistarhaus melko pientä eläinrääkkäystä.

Eläimen hyvinvointi on eläimen kokemus omasta psyykkisestä ja fyysisestä olotilastaan. Näin maa- ja metsätalousministeriön asettama Seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta määritteli oman näkemyksensä eläinten hyvinvoinnista, jota tarjotaan pohjaksi lainvalmistelijoille.

Neuvottelukunnan yksi kolmesta pääalueesta on eläimen oikeus hyvään terveyteen ja toimintakykyyn. Jos ihminen tuottaa sellaisia yksilöitä, joiden aivot eivät mahdu pääkoppaan eivätkä eläimet pysty koko elämänsä aikana kunnolla hengittämään, on tämä minun mielestäni rangaistava teko siinä missä koiran potkiminen parkkipaikalla.

Vähin mitä koiraa hankkiva voi tehdä heti huomenna, pyytää kasvattajalta dna-terveyspassin ja selvittänyt muutenkin sukutaulun.

Muutos tapahtuu nopeimmin, kun ostajat tulevat tietoisiksi tulevista tuhansien eurojen terveyskuluista ja kääntävät myyjän markkinat ostajan markkinoiksi.

Jokaisen koiran hankkijan tulisi nähdä nämä kaksi dokumenttia.

Koiran rääkkäystä muutaman tonnin tähden

Keskiviikko 4.5.2011 - Kauko Niemi

Julki tullut suuri Viialan koirahuijaus mietityttää mistä oikein on kyse. Vaikka laskisi mitenkä päin tahansa, niin kenneltoiminta ei ole suuri kultakaivos tai oikotie miljonääriksi.  

Viialan suuressa koirahuijauksessa noin 700 coton de tuléar koiraa asetetaan jalostuskieltoon sukutauluissa olevien epäselvyyksien takia. Kyseessä on kuitenkin virallinen Suomen Kennelliiton hyväksymä kennel. Miten ihmeessä tällaista voi tapahtua niin sanotussa valvotussa systeemissä.

Asiahan on näköjään ollut tiedossa pidemmän aikaa, sillä rotusivuilla on kehotettu dna-selvityksiin jo vuoden 2010 alusta.

Aamulehti on julkaissut tietoja asiakkaiden kokemuksista kyseisestä kennelistä. Paitsi virallisten tietojen vääristely, niin esiin on tullut siivottomuus ja muita omituisuuksia toiminnassa. Kyseessä ei ole ainakaan rakkaus koiriin.

Virallinen kennel on myös se, josta ystäväni pelasti langan laihan, synnytystyönsä tehneen saksanpaimenkoiran. Työnsä tehnyt koira olisi joutunut ulkotarhaan odottelemaan elämänsä loppua, joka olisi tullut varmaan melko nopeasti. Kennelin ilmoittama koiran ikä ja sirun tiedot ovat ristiriidassa. Kennelin mukaan venäjältä tuotu koira oli tehnyt kuudet pennut. Siis kehrännyt noin 20000 euroa kahdeksan vuoden aikana. Miljoonat kaukana tästäkin tapauksesta.

Ja näitä valitettavia tapauksia löytyisi lisää, joissa eläinrakkaus on kaikonnut tipotieheen ja viekkaudella ja vääryydellä kerätään pennosia kasaan.

Tilanteen ymmärtäisi varsin hyvin, jos tässä bisneksessä tavoiteltaisiin miljoonia euroja. Miljonäärihaaveet voi unohtaa ainakin suomalaisessa koiramaailmassa. Yhdysvalloissa on löytynyt pentutehtaita, joissa samaan aikaan elää 200 jopa 700 pentua ja pennut toimitetaan eläinkauppaan myytäväksi. Sitä voisi jo nimittää bisnekseksi, jossa pyörivät huomattavat dollarit piittaamatta pentujen kohtalosta.

Mikä saa ihmisen rääkkäämään eläimiä vain muutaman euron takia?

Kuinka toimii kennelien valvonta? Esimerkiksi Viialan tapauksessa eläinlääkäri on käynyt tarkistamassa tilanteen, mutta hänellä ei ollut eläinsuojelullisesti huomautettavaa. Aamulehdessä eläinlääkäri sanoo ettei hänen vastuulleen kuulu paikan siisteys.

Jos tähän mennessä on varoiteltu, ettei koiraa pidä ostaa netti-ilmoitusten perusteella ja saada koira kotiin kuljetettuna tai nouto parkkipaikalta, niin pakko on nyt varoitella, ettei kennel-nimikään takaa aina koirien hyvinvointia ja rehellistä toimintaa.