Ota tai jätäKeskiviikko 16.10.2024 klo 21.47 - Kauko Niemi
Somealustat ovat tehneet algoritmeineen melkoista kehitystyötä tietotekniikan maailmassa. Enennen vanhaan palveluja ja ohjelmistoja kehittävät yritykset olivat kiinnostuneita käyttäjien haluista, kyseltiin käyttäjien mielipiteitä ja tarpeita ja ne huomioitiin tuotekehittelyssä. Jopa sellainen termi kuin asiakastyytyväisyys vilisi yritysten viestinnässä. Oletteko ikinä törmänneet tähän termiin Elon Muskin tai Mark Zuckerbergin lähestyessä X:n tai Facebookin käyttäjiä. Ota tai jätä. Tai oikeammin rakennetaan käyttäjien mentaalinen riippuvuussuhde. Aikoinaan kerrottiin, että ensi viikolla tulevassa päivityksessä saat sellaisia ja tällaisia uusia ominaisuuksia, joita käyttäjät ovat halunneet. Nyt vain ihmettelet, että onko minun koneessani joku vika vai onko joku se kaapannut, kun mikään ei ole entisellään. Siellähän olikin viime yönä päivitys. Itse en salli taustalla tapahtuvia automaattisia päivityksiä. Kun manuaalisesti päivitän, pystyn kohtuullisen helposti tunnistamaan syyllisen toimimattomuuteen. Reilu viikko sitten Oura-sormuksen sovellus päivittyi ja kehua repostelivat kuinka kaikki toiminnat paranevat. Valitettavasti päivityksen jälkeen mikään ei muuttunut paitsi reilua viikkoa myöhemmin yllättäen näytettiinkin ihan erilaista näkymää. Adobe on mestari mullistamaan käyttäjän rutiineita ja kokemuksia. Alkuviikon päivitys ei enää toiminutkaan työkaluvalikon kautta ja kuvia avattaessa uusinta versiota ei näytetä lainkaan. Salapoliisin työ käynnistyi. Päivityksistä ja 35 vuoden kokemuksesta päätellen voisin ennustaa, että Microsoftilla ei ole kovinkaan helppoa pitää palettiaan kasassa. Tekoälyä pukataan miljardeilla dollareilla jokaiseen rakoon. Sovellukset näyttävät erilaisilta windows 10 ja 11 koneilla sekä vielä erilaisimmilta kännykässä. Jopa selain vaatii täysin arvaamattomasti kesken käyttöä kirjautumaan Mikrosoft-tilille. Microsoftin nykyjohto ottaa oppia Trumpilta ja uhoaa, ettei Aplella ole mitään mahdollisuuksia pärjätä heidän kanssaan. Tivin uutisten mukaan Sijoittajat seuraavat tekoälykilpaa huolestuneina. Yhtiö on kaatanut tekoälykehitykseen valtavia summia rahaa, ja investoinut tekoälyfirma OpenAI:hin miljardeja dollareita. Tekoälybuumi nostikin yhtiön osakekurssin kesällä kaikkien aikojen ennätykseen 467 dollariin, mutta tuon jälkeen osake on laskenut jo 12 prosenttia. Ota tai jätä tilanne koskettaa läheltä monia ihan tavallisia ihmisiä, jotka käyttävät pilvipalveluita. Entäs, kun jonakin päivänä ilmoitetaan, että pilvi sataa nyt maahan ja toiminta lopuu 3 kuukauden kuluttua. Monihan ei edes tiedä missä pilvessä niitä tietoja onkaan. Tai kun ilmoitetaan, että ensi kuusta lähtien tuhat kuvaa pilvessämme ovat maksuttomia ja loput puolimiljoonaa kuvaa maksaa näin paljon. Ota tai jätä. Nykyisin yli 40 prosenttia maailman verkkosivuista pyörii Wordpress-alustan varassa. Wordpress-yhteisö on nyt kaaoksessa: perustaja laittaa käyttäjät vannomaan, ettei heillä ole mitään tekemistä kilpailijan kanssa. Lokakuun 9. päivä sivustolle ilmestyi Tivin uutisen mukaan uusi ruutu rastitettavaksi, jossa käyttäjän pitää luvata, että hänellä ei ole mitään tekemistä WP Enginen kanssa. Ota tai jätä. Jos ruutuun ei laita rastia, ei käyttäjä myöskään pääse kirjautumaan sisälle Wordpress.orgiin – siis omille nettisivuilleen. Asiakastyytyväisyys eli käyttäjien halut ja tarpeet vähät painaa tilanteissa, missä pitää takoa rahaa ja olisihan se ihan kohtuuttoman hidastakin kerätä kaiken maailman turhaa tietoa. Maailmassa riittää ottajia ja jättäjiä. Nämä ovat siis boomerin arvioita, joka on viimeiset 43 vuotta seurannut joka päivä tietotekniikan kehitystä.
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Tietotekniikan kehitys, some, Meta, X, asiakastyytyväisyys, Adobe, pilvipalvelu, Microsoft, Woldpress, |
Some tuli ja voittiPerjantai 16.2.2024 klo 14.21 - Kauko Niemi
Tuolla tammikuun alkupäivinä blogissani totesin, että nyt on edessä historialliset presidentinvaalit. Ensi kertaa valtakunnallisten vaalien historiassa somen rooli nousee niin sanotusti stagelle ja alkaa vaikuttamaan sekä hyvässä että pahassa. Ja näinhän siinä selkeästi sitten kävikin. Toiset ehdokkaat osasivat sen paremmin ja toiset huonommin. Tämän kertainen voittaja osasi paremmin. Matkassa on kovasti paljon asenteellista painolastia. 19 vuotiaan TikTok elämää viettävän ihmisen ääni vain on ihan yhtä merkittävä kuin sen mummon, joka kauppareissulla näkee tien poskessa vaalitelineessä ehdokkaan kuvan ja numeron. Omalla kohdallani somekanavissa näkyi vain Alexander Stubb siitäkin huolimatta, että koneillani on ohjelmat, jotka estävät mainonnan näkymisen. Minun ei olisi pitänyt nähdä yhtään maksettua ehdokasmainosta. Ehkä Stubbin porukka osasi hyödyntää somea ilman euroja. Kuinka onnistumme sitten kiertämään ”kaupallisuuden?” Esimerkiksi tiedän tilanteita Facebookissa, joissa on ostettu mainostilaa jollekin tuotteelle ja kun on tehty henkilökohtaisia siviilipäivityksiä ja kerrottu samasta tuotteesta, niin alusta on poistanut näitä päivityksiä. Somekanavien vähättely tiedotus- ja vaikutuskanavina on syytä lopettaa viimeistään nyt, kun arvioimme presidenttivaalien kampanjointia ja yritämme vaikuttaa nuoriin. Tosin juuri viime viikolla Eduskunnan henkilöstölle on kerrottu, että sosiaalisen median sovellusten riskit on arvioitu uudelleen. Tämän perusteella eduskunta pyytää poistamaan talon laitteilta Tiktok-sovellukset helmikuun loppuun mennessä. Tiktokin asentaminen on vastedes teknisesti estetty maaliskuusta alkaen. Ohje koskee myös kansanedustajia. Eduskunnan ohjeistus koskee vain eduskunnan antamia laitteita. Esimerkiksi kansanedustajilla on yhä mahdollisuus käyttää Tiktokia omilla laitteillaan. Ohjeistus ei siis tarkoita Tiktokin käytön kieltämistä. Kansanedusta Aura Salla on esittänyt Tiktokin kieltämistä kokonaan, mutta piiri pieni pyörii. Salla toimi ennen kansanedustajan uraa yhdysvaltalaisen Metan [Facebookin] EU-asioista vastaavana johtajana. Tiktok on kiistanalainen palvelu. Sitkeät tarinat antavat ymmärtää, että Kiina kerää Tiktokin kautta tietoja maailmalta. Kukaan ei ole sitä pystynyt todistamaan. Presidentin vaalien aikana Suomessa ei tullut esiin vieraan vallan tai ihan vaan vastustajien verkkovaikuttamisia, joten siinä mielessä some selvisi melko puhtain paperein. Nämä viikot ovat myös osoittaneet rahavirtojen uusjaon ja esimerkiksi suomalaisen median voimakkaasti muuttuneen tilanteen, joka ei lupaa helppoa tulevaisuutta journalistiselle tiedonkululle. Journalistiliiton mukaan vuodesta 2017 ulkomaiset toimijat ovat kasvattaneet osuuksiaan suomalaisesta mediarahasta peräti 152 prosenttia. Kotimaisten toimijoiden kasvu on ollut 28 prosenttia. Vuonna 2022 Suomessa yritykset panostivat sosiaalisen median mainontaan ja hakukonemainontaan jopa 2,5-kertaisen määrän verrattuna vuoteen 2017. Sosiaalisen median vähättely mainos-, vaikuttamis- ja informaatiokanavana on syytä lopettaa heti ja oppia käyttämään kanavia hyödyllisesti. Yhdyvaltalaisista aikuisista käyttää Tiktokia keskimäärin 54 minuuttia päivässä. Facebookia 31 minuuttia päivässä, X:ää (twitteriä) 34 minuuttia päivässä. Suomessa suosituin kanava viime vuonna oli YouTube, sillä on 4,62 miljoonaa käyttäjää. Toiseksi suosituin on Facebook, 2,4 miljoonaa käyttäjää (laskua -100 000 käyttäjää vuodesta 2022) ja kolmatta sijaa pitää Instagram, 2,3 miljoonaa käyttäjää (laskua -100 000 käyttäjää vuodesta 2022) Nyt en odotan uudelta presidentiltä viestejä sannamarin tyylisesti, kuinka hyvä minä olen, vaan niinistömäisesti kuinka hyvin asiat ovat. Tämä on kuultavissa ääniversiona Finradio.fm kanavalla maanantaina 19.2.2024 klo 08.00 ja 16.00 sekä 21.00
Lisää aiheesta: Eu sai Instagramin kertomaan, miksi sinulle näytetään tietty mainos Google aloittaa probagandan vastaisen kamppanjan EU-vaalia ennen Näin Taylor Swiftistä tuli supertähti, jonka valta näkyy politiikassakin Yhdysvalloissa kolmannes republikaaneista uskoo Taylor Swift -salaliittoteoriaan, kertoo kysely Stubb joutui huijausten kasvoiksi Ylen päätoimittaja yllättyi Haaviston vihjattua vaaleihin vaikuttamisesta . . .
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: FinnRadio.fm, some, someviestintä, Alexander Stubb, presidentti, Tiktok, |
Rohkaisua terveeseen kritiikkiinPerjantai 8.12.2023 klo 12.18 - Kauko Niemi Kehtaanko ottaa kantaa, kehtaanko arvostella, kehtaanko esittää mielipiteeni? Siinä kysymyksiä, jotka ovat olleet suomalaiselle, auktoriteetteja kunnioittavalle kansalle varsin kivuliaita. Tämän takia yhteiskuntaamme on pesiytynyt asioita, joita ei ole saanut arvostella, ei ainakaan ääneen. Nyt on kuitenkin tullut ääni, joka mahdollistaa tämän ilmaisun. Se on some. Tosin tällä hetkellä ei oikein olla selvillä missä sitten menee hyvän ja pahan raja, kun viestintää harjoitetaan väärällä nopeudella ilman miettimistä ja pääsääntöisesti tunnepohjalta, niin mukaan livahtaa liian usein harhaiskuja. Pahan raja ylittyy aina kun mennään henkilökohtaisuuksiin asioiden sijaan. Nykyinen somekehitys on kuitenkin välttämätöntä avoimen ja rehellisen vaikuttamisen kehittämiseksi ja kaiken maailman piilokojujen paljastamiseksi. Yksi keskeisimpiä auktoriteettiarmeijoita on terveydenhuolto, missä oppikiistat ovat ajaneet toimivat lopputulokset ja tervehtyneet ihmiset pannaan. Esimerkiksi yli 10 vuoden kiista alkaa purkautua, sillä selvitykset osoittavat, että Valvira on antanut perustuslain vastaisesti yksityisille henkilöille jopa satojen potilaiden salassa pidettäviä potilastietoja ilman laillisia hallintosopimuksia pitääkseen auktoriteettiaan yllä. T3-kilpirauhaslääkkeitä määränneet, rajoituksen saaneet lääkärit ovat jättäneet syyttäjälle 27.11.2023 tutkinta/syyteharkintapyynnön maamme historian laajimpaan terveydenhuollon korkeisiin virkamiehiin ja asiantuntijoihin kohdistuneisiin rikosepäilyihin liittyen. Uhreina tässä kilpirauhaskiistassa on ollut useita menestyksekkäästi potilaitaan hoitaneita lääkäreitä ja tuhansia kilpirauhaspotilaita. Tämän joukon kiitettävän rohkeitakin somekommentteja on voinut seurata ja odottaa vain tätä hetkeä, kun vyyhti alkaa purkautua. Terveydenhuollossa olisi paljon muutakin siivottavaa vaikkapa lääketehtaiden rahoitukset suhteessa hoitoketjuihin. Viime viikolla Korkein oikeus (KKO) velvoitti ennakkopäätöksessä Suomen valtion maksamaan miehelle 3 000 euroa korvausta tämän perus- ja ihmisoikeuksien loukkaamisesta. Muistutettakoon vielä, ettei lääkäri määrää mitään, vaan ihmisellä on perustuslakimme mukaan itsemääräämisoikeus hoidoistaan. Kyse oli siitä, että mies määrättiin vuonna 2020 tahdostaan riippumattomaan psykiatriseen lääkehoitoon. Miehellä ei ollut KKO:n mukaan kuitenkaan mahdollisuutta valittaa millekään taholle siitä, että hänet määrättiin lääkehoitoon vastoin tahtoaan.
Perinteinen auktoriteetin varassa toimiva ryhmä – opettajat – ovat myös viime aikoina heränneet ja joutuneet miettimään viestinnän perusolemusta ja sen vuorovaikutusta. Tuorein uutinen Pisa-tuloksista antaa aihetta totuuksien kaivamiselle. Joensuulaisen rehtorin mukaan Ylen artikkelissa viestinnän sävyssä on tapahtunut iso muutos viime vuosina. Nimettömästä some-kommentoinnista tuttu tyylilaji on valunut myös omalla nimellä tapahtuvaan viralliseen viestintään. Omalla nimellä räyhätään avoimesti? Eikö se enää hävetä? Tutkijan mukaan ilmiö kertoo keskustelukulttuurin yleisestä kärjistymisestä. Mallia otetaan tyylilajista, jossa oma viesti yritetään saada perille mustavalkoisella vastakkainasettelulla. Se on nykyisin tavallista. Asiantuntijuutta ei enää arvosteta samalla tavalla kuin ennen, vaan oma mielipide mielletään usein tärkeimmäksi argumentiksi. Viestintä hakee nyt rajojaan. Ylilyöntejä ei tarvitse eikä pidä hyväksyä, mutta kun riittävän suuri porukka vaatii päätä vadille tuomalla julkisesti faktoja pöytään, niin siitä hyötyvät kaikki paitsi vippaskonsteilla itseään pöngittävät pelurit. Tuoreet uutiset kertovat virallisesti lihavista suomalaisista, jotka ennustavat vaikeaa aikaa terveydenhuollolle ja tähän kun lisätään ylipainoiset, alkaisi olla aika somettaa totuuksia ruokateollisuudesta ja heidän totuuksiaan eri yhteyksissä. Ettei käy ihmisille samalla tavoin kuin Mustin & Mirrin lemmikkiasiakkaille. Olemme siis melkoisessa viestinnällisessä murroksessa, joka hakee ja varmasti aikanaan löytää tyylinsä asialliseen ja kehittävään vuorovaikutukseen sekä lainsuojattujen että lainsuojattomien kesken. Ja jos laki meitä kieltää tekemästä jotakin hyvää, niin lakia pitää muuttaa. Tämä on kuultavissa ääniversiona Finradio.fm kanavalla maanantain 11.12.2023 klo 08.00 ja 16.00
Lisää aiheesta: Jokos Valvira, ylin valvoja, pysähtyy totuuden edessä Aino Saarinen ihmettelee, miten tutkimusnäyttöä voidaan pitää Suomessa vitsinä. WHO kehottaa maita nostamaan alkoholin ja sokerijuomien valmisteveroa Mitä sieltä salmiakista löytyikään
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio.fm, palaute, kritiikki, somepalaute, Musti&Mirri, Valvira, sokerivero, Kilpirauhashoito, |
Somen algoritmit siirtyvät pikkuhiljaa oikeaan elämäänLauantai 1.4.2023 - Kauko Niemi
Sosiaalista mediaa on haukuttu vihan lietsonnasta. Niinhän se on tietoisesti rakennettukin, että mitä ärhäkkäämpää kommentointia saat aikaan, sitä enemmän koneet viestiäsi jakavat. Sopusointuinen viesti ei somessa laajalle leviä. Algoritmit ovat muuttaneet asiallisen ja sivistyneen nettikeskustelun enemmän ja vähemmän rähjääväksi, missä faktoilla ei ole suurtakaan painoarvoa. Nyt on vaalikampanjoinnissa sama ilmiö siirtynyt toreille ja turuille. Rähjääminen on yltänyt sellaiselle tasolle, etten ole juurikaan katsonut vaalikeskusteluja. Yrittänyt kyllä, mutta jos sivistynyt keskustelutaito on kateissa, niin se tuntuu minulle liian pahalta. Ennakkoääneni kävin kuitenkin antamassa. Toisaalta valtio-opin emeritusprofessori Heikki Paloheimo ennustaa hyvää äänestysprosenttia eduskuntavaaleissa, ja siihen on hänen mielestään kaksi syytä. Puolueet eroavat selvästi toisistaan vastakkainasettelun voimistumisen myötä ja suosituimpien puolueiden väliset kannatuserot ovat pienen pieniä. Hänen mukaansa fyysiset hyökkäykset ovat saaneet alkunsa toimintakulttuurista, joka oikeuttaa väkivallan. Kyseinen toimintakulttuuri on lähtenyt liikkeelle verkosta, missä saa usein puhua mitä tahansa ilman, että kukaan tuomitsee. Vähitellen sama toiminta valuu myös vaaliteltoille. Ennakkoäänestys oli tällä kertaa historian vilkkain. Eduskuntavaalien 2023 ennakkoäänestyksessä annettiin yli 1 712300 ääntä, joten ennakkoon äänesti noin 40 prosenttia Suomessa asuvista äänioikeutetuista. Ja mikäli nuoret ovat liikkeellä, vaalien lopputulos voi olla yllättävä. Tätä blogia kirjoitettaessani oli varsinaisen äänestyspäivän tulos vielä suuri kysymysmerkki. Vahvoja ennusteita yllätyksistäkin on ollut ilmassa. Nuoriso, joka ei välttämättä seuraa päivän politiikkauutisia, eivätkä lueskele kadulla olevia vaalimainoksia, voi rakentaa yllätyksiä. Kuinka ehdokkaat ovat osanneet hyödyntää nuorison käyttämää sosiaalista mediaa. Kuinka ovat osanneet valita oikeat nettikanavat ja kuinka viestien sisältö ja sävy kohtaavat nuoret. Omalla kohdallani ennakkoäänestyspaikan tiskillä ehdin kohdata kolme muuta äänestäjää ja jokaiselta kysyttiin – onko ensimmäiset eduskuntavaalit – onneksi olkoon. Somen tehosta esimerkkinä vaikkapa Sanna Marinin sometaustaryhmä, joka on saanut paljon aikaan niin hyvässä kuin pahassa. Livealgoritmina toimii oikein hyvin myös Riikka Purra, joka onnistuu ärsyttämään kumppaneitaan asiassa kuin asiassa. Jos ja kun huolestuttava someäksyily on siirtynyt livelavoille, niin vieläkin huolestuttavaa on ollut, miten vihapuhe on alkanut kanavoitua vihateoiksi. Fyysinen väkivalta on aina tuomittavaa, mutta silloin kun se kohdistuu vaaliehdokasta kohtaan, kyseessä on hyökkäys myös demokratiaa vastaan. Tässäkin toiminnassa on selvää kasvua nähtävissä. Elämme selkeästi siirtymävaihetta ja neljän vuoden kuluttua on monta uutta vaikuttamiskeinoa käytössä ja todennäköisesti kadunvarsi mainosrivit vähissä. Toimintakulttuurit kehittyvät hitaasti mutta toisaalta perääntymättömästi ja äärimmilleen vietynä vähän kuin yhdysvaltalaiset kouluampumiset tai hiljalleen kasvava suomalainen katuväkivalta. Kaikista uusista tempuista ja algoritmeistä huolimatta toivon ja äänestän edelleen henkilöä, joka osaa esittää asiansa suuta soittamatta ja riitelemättä. Käytöstavat ovat myös aina esimerkkinä ja politiikoilla julkisina esimerkkinä, kuinka asioita tulisi yhteisesti ja rakentavasti hoitaa. Turha syyttää perheitä ja vanhempia huonojen mallien näyttämisestä. Vain olenko väärässä? Tämä on kuultavissa ääniversiona Finnradion kanavilla 3.4.2023 alkaen: https://livetaajuus.fi/radio/finnradiofm/ https://www.radio-suomi.com/finnradiofm https://mytuner-radio.com/fi/radio/finnradiofm-461841/ Lisää aiheesta: Meta pohtii kieltävänsä poliittisen mainonnan Euroopassa Tekoäly mullistaa maailmaa, mutta ehdokkaita se ei hetkauttanut Pohdinnan paikka mistä ihmisten omituinen käytös johtuu
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradi.fm, vaalit, eduskunta, some, Riikka Purra, Sanna Marin, someäksyily, keskustelu |
Some on osoittanut konkreettisesti vaarallisen kehityksensäLauantai 27.8.2022 klo 11.29 - Kauko Niemi Heti kättelyyn painotan, että olen kyllä muodostanut itselleni selkeän kannan Sanna Marinista ihmisenä, Sanna Marinista pääministerinä, pääministeri-instituutiosta ja niihin en nyt ota kantaa tässä blogissani. Eikä sinun kannata yrittää tulkita minun kantoja, mutta tapaukset ja niiden ympärillä jatkuva kuohunta on syytä ottaa opiksi. Tosin menemällä faceeni ja katsomalla päivityksiäni, niin asiasta ei ole tulkinnanvaraa. Se, mitä voimme muuttaa on oma asenteemme. Elämässä 10 prosenttia on sitä mikä tapahtuu meille. 90 prosenttia on sitä, miten me reagoimme siihen. En yhtään ihmettele, että on yhä enemmän tilaisuuksia, joiden kutsuissa ilmoitetaan, ettei tilaisuudesta saa somettaa. Enkä yhtään ihmettele, vaikka jonkun ajan kuluttua tilaisuuksiin ilmestyisi kännykkänarikka. Ihmisiin kun ei valitettavasti voi täysillä luottaa. Itsekin opettelen joka päivä kuvankäsittelyä ja nyt minulla on jo käsitys siitä, kuinka tavattoman helppoa kuvien manipulointi on ihan tavalliselle tallaajallekin. Itse olen pyrkinyt pitäytymään kuitenkin melkolailla totuudessa. Koskaan ei voi arvata mitä kuville tapahtuu. Kuinka ne irrotetaan alkuperäisestä kontekstista ja mikä onkaan sitten lopulta täysin vinksallaan oleva visuaalinen kerronta yhtä kuvaa väärin käytettynä. Yksi kuva valehtelee tässä tapauksessa enemmän kuin tuhat sanaa. Maailma on pullollaan julkkistyrkkyjä ja muitakin tyrkkyjä, jotka hinnalla millä hyvänsä haluaa olla esillä keinoja kaihtamatta. Kaikkein ikävintähän tässä on huomata, että media lähtee täysillä tällaiseen mukaan. Some ja media sekoittuvat keskivertoihmisen silmissä ja ajtuksissa. Katleena Kortesuon tuore kirja juuri ennen Marin-kohuja – Median kuolema – on täynnä vakavasti otettavaa pohdintaa. Medialukutaitoa on peräänkuulutettu jo vuosia, mutta nyt se vasta tosi tärkeää onkin. Oma periaatteeni on ollut, etten julkaise somessa kuvia muista ihmisistä. Minulla on facessa noin 5000 kuvaa ja montaakaan kuvaa siellä ei ole bileistä, tuttavista tai kavereista. Kaikki kuvat enemmän ja vähemmän tietoisesti harkittuja. Minulle ei ole lainkaan tärkeää kenen seurassa olen milloinkin ollut. Enkä halua itse tulla tyrkylle kenenkään sivuille – en edes pääministerin. Mitäs kun lapsesi tai lapsenlapsesi on vuosien päästä jossakin merkittävässä asemassa ja media kaivaa kuinka hänellä oli jo lapsena omituinen tapa olla potalla. Entä kun kaverisi lähipiirille paljastuu asioita, joista et itse mitenkään ole tietoinen tai ymmärtänyt. Olen julkaissut toki muutaman vaikkapa kuorokuvan konserttipaikalta ja olettanut, että kuorolaisen lähipiiri on tietoinen kyseisestä konsertista ja tietää että Ville laulaa basso-rivissä. Siis julkaissut selvittämättä jokaiselta kuorolaiselta erikseen kuvan mahdollisesti aiheuttamaa reaktiota. Herkkä asia on myös paikantaminen kaikissa eri muodoissaan. Sinuahan ja tekemisiäsi seurataan, jos sen sallit, metrin tarkkuudella kaiken aikaa ja paikkakin vaikuttaa algoritmiisi. Itse käytän tietyssä määrin tekniikkaa, joka on estänyt reilusti yli 100 000 seurantayritystä. Osin myös hankaloittanut elämää, vaikkapa niin, etten näe Ylen suoria uutislähetyksiä tietokoneen ruudulta. Mutta eihän se hirveästi haittaa, kun muutaman minuutin kuluttua näen ne Areenasta, jos enää kiinnostaa. Bilekuvat tai jopa synttärikuvat voivat paljastaa aivan vääriä asioita. Kaverisi lähipiiri voi hyvin ryhtyä ihmettelemään miten sinä olet kuvassa Klippanilla vaikka sanoit olevasi Talissa keilaamassa. Siis älä koskaan julkaise kaveristasi kuvia, joista selviää kuvauspaikka. Tai olet päämisterin vessassa Kesärannassa vaikka piti olla luontoa kuvaamassa Kirkkonummella. Kuvista pitää miettiä muutakin, kuin onko huulet hyvin ja näytänkö nuorelta vai vanhalta. Kokonaan oma tarinansa on sitten ne tyrkyt, jotka tietoisesti käyttävät jokaisen tilanteen hyväkseen toisten kustannuksella keinoja kaihtamatta. Aina kun sellaisen mahdollisuuden tarjoat kaikista tekijänoikeuksista huolimatta. Näitähän nyt tulevaisuudessa vaanii jokaisella nurkalla. Lyöttäydytkö porukkaan, vaikka olisi pääministeri vai ei, on harkinnan arvoinen asia. Jo tapahtuneen painoarvo muuttuu ajan myötä ja sitä et hevin pysty muuttamaan, oikomaan tai saamaan anteeksi. Kaiken kaikkiaan viimeaikaisista tapahtumista kannattaa ottaa opiksi. Sabina Särkän tissit eivät ihan heti maailmaa mullista. Ympärillämme satavarmasti pyörii jatkuvasti viestejä, joita on muokattu ja mukaeltu Putinin pajassa. Niihin höyrähtäminen on jo kokonaan toista luokkaa. Niin sanottu vaikuttajamarkkinointi on kova sana tuotteissa, politiikassa ja eiköhän sitä ole jo aikoja testattu erilaisissa uskonnollisissa ryhmissä ja somekuplissa. Tervettä epäilyä nyt peliin ja laajempaa näkemystä ja ymmärrystä kuin - onks mun huulet hyvin - omiin tekemisiin. Äläkä pakahduta toisia omilla luuloillasi. Tämän blogin ääniversio on kuultavissa Finnradio.fm kanavalla 29.8.2022 klo 10:00 ja 19:00 alkaen
Kännykällä otetusta kuvasta voi jäljentää kotiavaimesi Pääministeri Marin ja Sabina Särkän rinnat – tätä on uuden ajan politiikka LASITALOSSA EI OLE MITÄÄN VIKAA (polemis.fi) Mediatutkija pääministeri Marinista Anni Vuohijoki pitää Sanna Marinin bileporukkaa huolestuttavana Vallan vahtikoira ei ole erehtymätön
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, Sanna Marin, pääministeri, kännykkäkielto, tyrkkyjulkkis, mitä tietoja jaat, some-vastuu |
Mielen mylläkät jatkuvat, sisältö vaihtuiPerjantai 25.2.2022 klo 10.46 - Kauko Niemi Ulkoministeriö valaistuna Ukrainan väreihin 24.2.2022 Ihmismieli on nyt kovilla etenkin nyt kun yhden ihmisen mieli prakasi pahemman kerran. Ihmisen mieltä on koeteltu koronan voimin jo kaksi vuotta. Aivan liian epämääräistä tietoa tulvii tuutin täydeltä asioista, joista ei ole olemassa todellista faktaa. Nyt kun koronaintohimot ja niiden myötä syntyneet sepitykset ovat selvinneiden totuuksien myötä alkaneet hiipua, niin uusi viestinnällinen tsunami ilmestyi areenalle. Emme saaneet edes lyhyttä luovaa taukoa. Vain muutamaa tuntia ennen Venäjän torstaiaamuna aloittamia sotatoimia arvostamani kollega Terho Puustinen kirjoitti ylipitkän tilannepäivityksensä Facebookiin. Ylipitkän facebook-mittarilla mitattuna, mutta sisällöllisesti asialliset perustelut kasvattivat tekstimäärää. Pelkät heitot sieltä sun täältä on nyt pitkälti kynnyskysymys meidän henkiseen kehittymiseemme. Terho Puustinen kirjoittaa: Jokaisen vastuullisena itseään pitävän suomalaisen on hyvä miettiä, millaisia tietoja ja ajatuksia levittää toisille ihmisille. Edistääkö se juttu, mikä mieleeni juuri juolahti, rauhallisuutta ja luottamusta vai toivottomuutta ja levottomuutta? Antaudunko tiedostamattani huonoja tarkoituksia edistävän tahon viestinviejäksi? Toiminko Kremlin propagandan välittämien kuvien ja tunnelmien kaikukammiona? Levitänkö hätääntyneiden suomalaisten viestejä kavereilleni ja toistanko synkkiä uutisia lapsilleni? Tuossa kohtaa jokaisen kannattaisi pysähtyä miettimään omaa osuuttaan vastuullisuudesta ja oman henkisen tasapainon kehittämistä. Koronan kohdalla viestintä horjui ja sekoili monin tavoin ja toivottavasti lähivuosina syntyvät arviot opettavat meitä millä perusteilla suuriin ihmisjoukkoihin voidaan vaikuttaa silloin kun totuudesta ei ole vielä mitään varmaa tietoa. Pakottamalla oletettujen ja keksittyjen tarinoiden kautta ei synnytä luottamusta ja kasvata vastuullisuutta yksilötasolla. Koronan kohdalla STM:n käytös oli keksittyä ja alle kaiken arvostelun. Kun unohdetaan nämä kaksi tiedon hullunmyllyä, jotka tuottavat mielin määrin ja tuutin täydeltä faktatonta tietoa. On se somehömppä ja huono medialukutaito ajan mittaan vaarallista ihmisen mielelle. Omakohtainen ihmiskokeeni oli varsin antoisa. Koe, jossa sataprosenttisesti uutisnargomaani lähtee aamulla liikkeelle ilman ensimmäistäkään uutissivuston avaamista – siis täysin tyhjällä päällä, avoimena. Kutsuin sitä voittajatunniksi. Kuulin ja näin sekä koin asiat avoimesti. Voittajatuntihan tosin toteutetaan yleensä kellon herätyksellä ennen muiden ”laiskojen” heräämistä. minun tuntini alkoi silloin kun heräsin. Hieno puolivuotinen kokeiluni päättyi koronaan. Aamulla piti tarkistaa, onko ulkona liikkuminen sallittua. Jatkossa pitää tarkistaa onko Putinin pommiuhka akuutti Helsingissä. Totta kai nämä ovat omassa päässäni muodostuneita, median ja somen kasvattamia harhakuviani, joista oman hyvinvoinnin ehdoilla pitäisi päästä eroon. Varsin mielenkiintoisen ihmiskokeen toteutti toimittaja Julia Thurén. Hän tilasi mittalaitteen, teippasi elektrodit rintaan ja alkoi somettaa. Hän oli juuri lukenut eräältä keskustelupalstalta monta sivullista vitsailua naisten hakkaamisesta. Sitä ennen hän oli viettänyt Twitterissä pitkän tovin selaillen saivartelua siitä, että jos fossiilimainonta kiellettäisiin, somen käyttökin pitäisi kieltää, sillä some kuluttaa sähköä. Toki hän scrollaili myös koronadenialistien pitkiä selostuksia siitä, miten Suomi yritetään luovuttaa lääkeyhtiöiden hallintaan. Myöhemmin kävi ilmi, että hänen sydän todella hakkasi tavallista kovempaan tahtiin tuona maanantai-iltana. Elimistön stressitasot olivat koko illan punaisella. Itsekin huomaan aamuisessa verenpaineen mittauksessani, kuinka paineet nouset sillä kolmannella mittauksella, jolloin olen ehtinyt avata keittiön pöydällä olevan tablettini. Samoja oireita kuin Julia Thurén ovat monet kokeneet vielä senkin jälkeen, kun ovat viettäneet viikkotolkulla somepaastoa. Korona huutelut nyt hieman helpottavat, mutta rakas naapurimme huutelee ja toivottavasti vain ja ainoastaan huutelee. Nyt kannattaa todella tiedostaa kuinka stressitasoihin kannattaa ja voi suhtautua, jotta henkilökohtainen palautuminen ehtisi tapahtua yön aikana. Ja kuinka pitää kurissa niiden nousun heti heräämisen jälkeen. En missään tapauksessa halua luokitella tietomylläköitä pahaksi. Ilman somea en tietäisi sukulaisistani ja kavereistani yhtään mitään. Eristäytyminenkin tuottaa stressiä. Jossakin kulkee hyvinvoinnin kultainen keskitie. Sitä kannattaa nyt etsiä ihan henkilökohtaisesti, eikä luottaa viiteen väärään temppuun.
Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa 28.2.2022 alkaen ma ja ke 07.00 ja 14:00 Suomen aikaan
Lisää aiheesta:
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: FinnRadio.fm, Venäjä, korona, Ukraina, Putin, Terho Puustinen, Julia Thurén, somepaasto, stressi, viestintä, mielenhallinta, |
Meneeks överiksi ? puolesta ja vastaanLauantai 28.8.2021 klo 22.03 - Kauko Niemi Sosiaalinen media saa tämän tästä arvosteluryöppyjä niin hyvässä kuin pahassa. Onhan siellä niin helppo huudella puskista ja nimitellä tavalla, jota harva ihminen tekisi fyysisessä tapaamisessa. Mutta miksi näin? Jokaisen pitäisi ymmärtää ensinnäkin, että huutelut livenä katoavat ja unohtuvat melko nopeasti, mutta somesta ne eivät katoa koskaan. Sopivan tilanteen tullen niin hyvässä kuin pahassa huutelusi on kaivettavissa. Piilossa eivät pysy. Jokaisen pitäisi myös ymmärtää ja samalla osata, ettei erilainen mielipide ole toista vastaan. Puolesta ja vastaan korostuu somessa puutteellisten kommunikointitaitojen takia ja oman egon nostamisen tarpeena. Rakentava keskustelu erilaisilla vaihtoehdoilla on vähissä. Mielipide rakentavilla perusteluilla olisi tarpeen, mutta kukas niin paljon jaksaisi kirjoittaa, saati lukea. Ylen kolumnisti Riku Siivonen kantaa myös huolta somen sisällön kehityksestä. Kyse ei ole enää mielipiteistä vaan vastakkaisista totuuksista. Olemme jatkuvassa konfliktissa, vihaamme rasisteja, vihreitä, miehiä ja feministejä. Enää ei myöskään riitä, että tykkäät somevaikuttajasta. Hän vaatii sinua mukaan taisteluun. Kommentoi, jaa, levitä, puutu pukuhuonepuheeseen, floodaa vihapuhetta, paljasta rasistit! Itse pidän esimerkiksi facebook-tilini täysin avoimena. Se luo jo automaattisesti harkintapohjan tiedonjaolle. Pistää miettimään mitä kaikille voi toitottaa. Somessa voi olla ihan viisaastikin. Ihan niin kuin voi olla livetilanteessakin. Kirjoitetussa viestissä kannattaa vain miettiä, mitä vastaanottajat sanoillasi ymmärtävät. Kannattaa miettiä ettei viestisi harhaile sinne sun tänne sotkien sanomasi. Viestit ovat somessa enemmän keskiössä, sillä ulkoiset korupuitteet kuten vaikka pukeutuminen eivät vaikuta tulkinnassa. Ihmiset rehvastelevat pitävänsä somepaastoa. Sehän on aivan sama kun ryhtyisin moikkauspaastoon, enkä olisi huomaavinakaan vastaan tulevia tuttuja. Siis ei mitään eroa. Jokainen varmasti miettii omaa rooliaan ja millaista minäkuvaa yrittää, haluaa rakentaa. Tässä kohtaa tulevatkin sitten someyhtiöiden algoritmit peliin. Saat sitä mitä annat ja rakennat tehokasta kuplaa missä samat asiat pyörivät ympyrää, koska algoritmi ohjaa vain niiden tietojen pariin mitä olet eniten julkaissut tai tykännyt. Rajaat tehokkaasti sen mielikuvan, jota tarjoat muille. Kannattaa huomata myös se, että kohtaat kaksi täysin erilaista Facebookia, jos seuraat perinteistä julkaisuvirtaa, eli niitä joista tykätään eniten. Se pieni mökin kuva julkaisuvirran yläpuolella. Itse olen tehnyt kirjamerkin viimeisimmistä julkaisuista ja olen paljon paremmin kiinni ajassa. Jopa mielenkiintoisempia näkemyksiä asioista kuin virallisessa mediassa. Itseäni askarruttaa jonnenjoutavat päivitykseni. Pyrin yleensä siihen, että pystyisin tarjoamaan mahdollisimman paljon tuoretta tietoa kavereilleni. Vankkumattomana luonnon puolustajana ja intohimoisena kuvaajana pyrin laajentamaan tietoisuutta luonnosta. Kieltämättä joskus liiankin kanssa. Parasta on se, että julkaisuni herättäisivät keskustelua kulloisestakin asiasta. Enemmän kuin tykkäykset minua kiehtoo kuinka monta kommenttia julkaisu on saanut. Ja ennen kaikkea kommenttien laatu eli asiassa pysyminen. Tähän mennessä olen joutunut poistamaan/piilottamaan kommentteja vain kahdesti, kun mentiin asiassa niin sivuraiteille toisia haukkuen. Kahden viikon takainen viikonvaihde olkoon esimerkki meniks koko homma överiksi. Tein pienen ja hyvin aikaisen kuvausreissun luontoon. Auringon nousu luo välillä mysteeriset puitteet kuvien valaistuksiin ja toisaalta eläimet liikkuvat. Siunaantui iso määrä mielenkiintoisia kuvia. Saati, että lauantaiseen aamiaishetkeen ilmestyi sepelkyyhky liki 20 minuutiksi. Lintu puuhasteli kaikkea, kuivasi sateen jälkeen itseään ja minä istuin ruokapöydässä ja kuvasin ja väillämme oli vain ikkuna. Ei voinut vastustaa. Kuvia jakelen välillä pitkilläkin tekstiosuuksilla paitsi omaan julkaisuvirtaan, niin myös kolmeen yleiseen luontoryhmään. Mikä sitten olikaan lopputulema. Kuvani saivat viikonlopun aikana 1429 tykkäystä. Mutta mikä ilahduttavampaa kommentteja ja kysymyksiä kertyi viikonlopun aikana 196. Näitä lukuja pidän jo vuorovaikutteisina, tuskin kukaan tietää minusta ihmisenä yhtään enempää kuin aikaisemminkaan. Jäin miettimään oliko kolmen päivän aikana kahdeksan julkaisua liikaa. Varmasti jonkun mielestä. Etenkin niiden julkaisujen kohdalla, jotka käsittelivät luontoa, jos ei luonto kiinnosta. Tai algoritmi on todennäköisesti hoitanut ettei heille edes näytetty. Ehkä tämä on kuitenkin melko softi tapa kasvattaa kiinnostusta niinkin tärkeään asiaan kuin luontoon näin ilmastomuutoksen porstuassa. Olin siis viikonloppuna vähintäänkin virallisella turvaetäisyydellä monimuotoisessa vuorovaikutuksessa monien tuttujen ja tuntemattomien ihmisten kanssa. Ja kun minulle kirjoittaminen ja kuvaaminen on monin verroin helpompaa kuin puhuminen, niin en voi kuin kiittää somea turvallisesta kanssakäymisestä. Somepaastoa en siis edelleenkään harkitse. Tämä on kuultavissa ääniversiona www. finnradio.fm nettiradiossa 30.8.2021 alkaen ma ja ke 07.00 ja 14:00 Suomen aikaan
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, some, somekäyttäytyminen, someturvallisuus, |
Some ei ole enää entisensäLauantai 16.1.2021 klo 12.50 - Kauko Niemi Mutta niinhän sitä sanotaan, että kaiken mitä ihminen pystyy kehittämään ja rakentamaan, ihminen voi myös sen särkeä. Näinhän tietty tapahtuu käytännössä lähes poikkeuksetta tai ainakin vähintäänkin merkittäviä väärinkäytöksiä. Kuka olisi internetin kehityksen ja kasvun vuosina 1990 luvulla uskonut, että maailmaa parantavan, riippumattoman ja vapaan internetin käytön tuhoamisen aloittaa Yhdysvaltain istuva presidentti. Vai pitäisikö todeta, että maailmassa on aina käynyt niin, että huipulle kivunneet asiat ovat romahtaneet ja nyt on Yhdysvaltojen vuoro luopua maailman johtoasemastaan. Täysin vapaa internet ja sen luomat some-palvelut ovat nyt ison muutoksen edessä, kun vapaus ja vastuu eivät kulkeneetkaan käsikädessä. Syyttömiä eivät suinkaan ole isot somepalvelujen tarjoajat. Heidän toimintatapa on suosinut erilaisten kuplien rakentamista, joiden touhujen määrittämistä ja rajoja ei kukaan ole kyseenalaistanut ennen Washingtonin tapahtumia. Trump on johtanut maataan twitterillä ja selvästi myös yllytti hyökkääjiä saapumaan Washingtoniin ja olemaan enemmän tai vähemmän aktiivisia. Pian suuret some-yritykset joutuivat pakon edessä puuttumaan peliin, mitä kaikkea heidän palvelussaan saa tehdä ja mitä ei. Nyt ollaankin pyhän pietarin portilla ja kukaan ei varmasti tiedä mitä tapahtuu ja miten. Kyse on siis sekä tekniikasta että sisällöstä. Varmasti tulee koskettamaan meitä jokaista tavalla tai toisella. Monet asiat ovat teknisesti helppoja sen kun vedetään piuhat irti. Toki sattuu ainakin jonkin verran budjettipomojen sydämiin. Hyvä esimerkki on juuri tapahtunut Parler reaktio. Parler on erityisesti Yhdysvaltain äärioikeiston ja Trumpin ydinkannattajien suosima somekanava, koska se ei ole kitkenyt vihapuhetta samaan tapaan kuin Twitter ja Facebook. Amazon lopetti parin päivän varoituksella pilvipalvelujen myynnin Parlerille, joten Parlerin toiminta hiljeni ainakin toistaiseksi. Muutamaa päivää aiemmin Google ja Apple poistivat Parlerin sovelluskaupoistaan. Tapaus osoittaa kuinka yksinkertaisesti ja nopeasti tilanne voi teknisesti muuttua suuntaan tai toiseen piuhat irroittamalla. Parlerissa ovat toimineet aktiivisesti myös ne ääriliikkeet, jotka hyökkäsivät Yhdysvaltain kongressiin. Facebook on sössinyt omistamansa Whatsupin kanssa ja ilmi on tullut, että Facebook käyttäisi Whatsup-käyttäjien tietoja myös Facebookin toiminnassa. Uudet käyttöehdot ovat parhaillaan käyttäjien hyväksyttävänä – ota tai jätä periaatteella. Facebookilla ei ole tosin ollut muutoinkaan tapana kysellä käyttäjien mielipiteitä yhtään mistään. Whatsup ehti jo heti vuodenvaihteen jälkeen kehua, kuinka sen WhatsAppissa soitettiin uudenvuodenaattona globaalisti 1,4 miljardia ääni- ja videopuhelua, joka on uusi ennätys. WhatsApp-puhelujen määrä kasvoi yli 50 prosentilla verrattuna vuotta aiempaan. Joukkopako Whatsupista on jo käynnistymässä ja se muuttanee tai ainakin avaa mahdollisuuksia teleoperaattoreiden eri pelikentillä. Viime viikolla sovelluskauppojen kärkipaikalle liilasivat Signal, Microsoft teams ja Telegram Messenger. Kaikki siis Whatsupin kilpailijoita. Ehdottomasti tekniikkaa kinkkisempi kenttä on sisältö. Kuka saa sanoa ja mitä. Tapaus Trump olisi jo pitänyt ottaa haltuun paljon aikaisemmin eikä viimeisessä paniikissa. Some-palveluita rakennettiin ajatukselle, että täysi sananvapaus nostaa esiin parhaat ajatukset ja vapauttaa ihmiskunnan varjoihin kätkeytyvän vallan ja rahan kahleista. Erityisen kiinnostuneena asiaa nyt seuraa media, missä vastuu julkaisuista on aina ollut päätoimittajalla. Somessa tilanne tulee olemaan hankala. Suuret some-yhtiöthän ovat julistaneet olevansa vain alustantoimittajia, mutta rahankiilto silmissä ovat algoritmeineen olleet pitkälti ohjaamassa millainen sisältö pääsee parhaiten esille, tietenkin rahan ehdoilla. Nyt nousee suurena ongelmana myös politusoituminen. Viimeaikaiset päätökset kytketään tavalla tai toisella poliittisiksi. Nyt kääntyy tavalla tai toisella uusi somelehti historiassa. Entinen meno ei voi jatkua sellaisenaan. Monta uutta saumaa avautuu myös erilaisille teleoperaattoreille paitsi tekniikassa, niin myös sisällöissä suoraan tai alihankintoina. Lisää aiheesta: Väkivalta kiihdyttämöt saatava aisoihin Tämä on kuultavissa ääniversiona www. finnradio.fm nettiradiossa 17.1.2021 su, ma ja ke 07.00 ja ti 15.00! (paikallista, Espanjan aikaa)
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, some, Facebook, whatsup, Parler, Trump. Yhdysvaltain kongressi, |
Ketäs tänään moitittaisiinPerjantai 17.4.2020 klo 20.00 - Kauko Niemi Päivän tärkein päätös vielä tekemättä ja kello naputtelee jo aamuyhdeksää. Ketäs tänään moittisin somessa? Näyttää olevan todella monen ihmisen tärkein päivän työ todistaa, että minä olen oikeassa ja sinä olet väärässä. Näin ainakin esitystyylillisesti, kun keskustelutaito on kuihtunut johonkin takavasemmalle. Itsekeskeisyys voittaa me-keskeisyyden 6-0. Olen pitkään miettinyt miksei vaikkapa sosiaalisessa mediassa voida keskustella asioista. Tarkoittaa, että löydetään erilaisia näkökulmia asioihin. Opitaan ymmärtämään erilaisia vaihtoehtoja. Ja tietenkin tämä kaikki kohdistamatta näkökulmaa asiasta kehenkään henkilöön, kytkemättä sitä mihinkään poliittiseen tai uskonnolliseen tai muuhun agendaan. Koronaviruksesta ei ole olemassa todellista faktaa, paitsi se leviää helposti ja nopeasti ja täysin tietämättä. Ilmastomuutoksesta ei ole faktasyitä tiedossa mikä ja kuinka eri asiat vaikuttavat toisiinsa, mutta järkevällä pohdinnalla ja monilla erilaisilla näkökulmilla varautuminen voisi parantua. Nythän kokemus koronapandemiasta saattaa olla hyvinkin lähellä tilannetta kuin olisi ilmastomuutoksesta tehty nopeutettu maailmankuva eli timelaps. Aidon keskustelun synnyttäminen verkossa on kovasti hankalaa. Sen opetteleminen tuo voittajia. Toisten päivitysten pelkkä kommentoiminen tai tykkääminen ei vie asioita eteenpäin. Ei etenkään kommentoiminen asian vierestä. Toki syynsä on myös päivittäjän ymmärrettävällä kirjoitustaidolla. Jokunen viikko sitten pohdin sosiaalista etäisyyttä, joka tulee kasvamaan ja tarkoittaa, että kirjoitustaito nousee yhtä tärkeäksi kuin puhetaito. Viestintää yhtä kaikki. Pitää vaan muistaa, ettei hymiö korvaa oikeaa hymyä. Sosiaalinen eristäytyminen ja etääntyminen saattaa olla joidenkin arvioiden mukaan tarpeen jopa 2022 saakka tämän pandemian vuoksi. Mikäli rokotetta tai toimivaa hoitoa ei saada kehitettyä, koronavirus voi jatkaa leviämistään kausi-influenssan tavoin. Itse olen tietoisesti testannut ja aloittanut useamman kerran omasta mielestäni järkevän keskustelun Facebookissa. Viimeisin asiallisena pysynyt keskustelu oli se, millaisia kokemuksia ihmisillä oli nettiruokakaupoista. Syntyi paljon hyviä kokemuksia ja näkemyksiä ja laajensi ainakin minun käsitystä nettiruokakauppojen toiminnasta ja valaisi kuinka minun pitäisi muuttaa omaa toimintaani ainakin nyt, kun ne ovat täysin ylikuormitettuja ja ruoan toimitus ei onnistu niin kuin seuraavan aterian valmistamiseen. Se oli hieno ja hyödyllinen nettikeskustelu. Kukaan ei etsinyt syyllistä tässä tapauksessa, eikä poikennut harhateille. Näin kuitenkin menee aniharvoin. Homma lähtee hetkessä lapasesta, kun joku tietää että minä olen väärässä ja se joku on ihan varmasti oikeassa. Ja ikään kuin asialla olisi vain kaksi vaihtoehtoa. Ja sitten on niitä, jotka löytävät syyllisen oman poliittisen tai uskonnollisen ajattelunsa kautta, vaikkei löydetty syyllinen mitenkään liity kyseiseen viestiin. Näin siirrytään sivuraiteille ja asiallisetkin keskustelijat häipyvät linjoilta. Aika usein olen myös mielikuvituksessani miettinyt ennen kommentointiani, että tapaan henkilön ihan livenä vaikkapa jalkakäytävällä Eduskuntatalon edessä ja aikaisemmasta tapaamisesta on tosi piiiitkä aika. Ohittaisinko hänet vain peukkua näyttämällä? Alkaisinko heti paasata kuinka hullua porukkaa tuossa talossa työskentelee ja sitten kymmenennen hengenvedon jälkeen ohimennen kysäisisin kuinka sulla menee, kun oot pukeutunutkin noin rumaan ja epämuodikkaaseen takkiin? Itse uskon ja luotan, että sosiaalisella medialla on vielä mahdollisuuksia kehittyä keskustelevampaan suuntaan. Yksi merkittävä kasvattaja on erilaiset videoneuvottelut ja etäpalaverit, joissa opitaan asiallisiksi ilman hajujakin. Toki Trumpin tyyppisiä ja iltapäivälehtien tissinaisia valitettavasti riittää, joiden tarve on tuoda itseään esiin keinolla millä hyvänsä ja jotka eivät varmaan osaa keskustella kuin itsestään edes livenä saati netin ylitse. Suosittelen rehellisesti miettimään sosiaalisen median roolia käytöksessämme. Onko sosiaalinen media sinulle vain paikka kommentoida, onko se paikka missä pääset pätemään yli kaiken, onko se paikka missä sopivalla feikkaamisella rakennat ja ylläpidät kulisseja vai onko se paikka missä löydät uusia näkökulmia asioihin vai onko se helppo ja mukava kanava pitää yhteyttä ystäviisi ja läheisiisi? Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa ma 20.4.2020 alkaen ma ja ke ja pe klo 08:00 sekä ti ja to klo 15:00 (paikallista, Espanjan aikaa)
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, some, Trump, keskustelu, koronavirus, ilmastomuutos, |
Kolme klikkausta on liikaa ihmisellePerjantai 13.12.2019 klo 17.59 - Kauko Niemi Kun vuonna 1998 aloin täysipäiväisesti toimia sähköisten palvelujen parissa, jo tuolloin statistiikka heti paljasti, että kolme klikkausta on liikaa. Hierarkkisen ja hyvin jäsennellyn WOW-palvelun kävijätilastot osoittivat nopeasti, että jutun lukukerrat jäivät vaatimattomiksi, jos avaaminen vaati yli kaksi klikkausta. WOW oli Talentumin ja Soneran yhteisyritys. Ihminen on mieleltään hätäinen. Aivan liian hätäinen. Tähän kun yhdistetään laiskuus ja piittaamattomuus, on tulos jopa katastrofaalinen. Sehän näkyy ja tuntuu päivittäin somepalveluissa. Kirjoitetaan suoraan mitä ensimmäisenä mieleen juolahtaa ilman että harkittaisiin tai arvioitaisiin pätkääkään nähdyn viestin sisältöä. Somessa hätäiset ihmiset myös paljastavat yllättävän helposti omia asenteitaan. Jotkut jopa tietoisen harkitusti. Näin hätäisyyttä hyödyntävät henkilötasolla muun muassa poliitikot. Yksittäisten kavereiden ruoka- ja juomatottumukset ovat helposti näkyvissä. Samoin paljastuu poliittinen suuntautuneisuus sekä koko asennemaailma. Markkinointi perustuu suurimmalta osalta ansoihin, missä hätäisen ihmisen heikkoutta käytetään härskisti hyväksi. Viimeisin esimerkki vaikkapa Black Friday. Sinulla on päivä aikaa saada 70 prosentin alennus tuotteesta, jota et edes tarvitse. Tekee vaan mieli ja menet ja ostat, kun halvalla saa ja vain tänään. Totuus on toinen. Mustan perjantain alennukset olivat vuonna 2018 keskimäärin 16 prosenttia. Samoja tuotteita myytiin parin kuukauden marginaalilla samoilla hinnoilla, jopa halvemmalla. Tänä vuonna Gigantti pisti palvelun nimissä asiakkaansa nettijonoon. En odottanut 12 minuuttia, eikä kuplastani löydy yhtään ihmistä, jota nettijonotus olisi kiehtonut. Jos hätäilysi, oman mielen manipulointi ei ole hallinnassasi ja suunnittelet aloittavasi osakesäästämistä, niin suosittelen ensin kurssia, missä saat hätäilysi hallintaan. Pörssikurssien keikuttelu kuuluu pelin henkeen ja silloin ei piensijoittajan kannata hötkyillä. Markkinakoneistot seuraavat sinua, jos annat niiden teknisesti mahdollisuuden seurata. Kuinka usein hotellihuonetta varatessasi, saat tiedon, että juuri tätä huonetta on tällä hetkellä yksi kappale jäljellä, siis juuri tuona tarvitsemasi yönä. Ja kuinka usein huipputarjous päättyy puolilta öin ja sinulla ei ole mitään mahdollisuutta saada sen jälkeen huippualennusta. Kas kuinka ollakaan seuraavana päivänä kampanjalle on tarjolla jatkoaika. Ja parin viikon kuluttua hinta on edullisempi ilman mitään hätäilytarjouksia. Koneet seurasivat minua, kun etsin sopivaa lentoa Helsingistä Wieniin. Ensimmäinen hinta oli 224 euroa. Tietojärjestelmät huomasivat, että minulla oli tietty sama aikataulu ja että tosissaan tarvitsin tuon lennon. Kyse ei enää ollutkaan niin sanotusta dynaamisesta hinnoittelusta lentokoneiden täyttöasteiden mukaan, vaan maksimihinta ko lentoa tarvitsevalta. Muutamien nettihakujen jälkeen hinta olikin jo 356 euroa. Tämän jälkeen kadotin tietoni eli salatulla yhteydellä asetin olinpaikakseni Dublinin ja kas, lennon hinta Helsingistä Wieniin oli 162 euroa, jonka sitten ostin ja käytin. Vanha sanonta sanookin, että hätäillen tulee vain kusipäisiä lapsia. Todelliset huijarit tämän tietävät ja liki pakottavat hätäisen ihmisen tekemään päätöksensä heti. Silloin kun jollakin tavallisen asian päätöksellä on jonkun toisen asettama kiire per heti, niin kellojen pitäisi soida. Todellinen kiire on vain sairaalaan, kun sydämesi pysähtyy. Hyvä esimerkki on vaikkapa koirien pentukauppa. Miten voi olla mahdollista jatkuvista varoituspuheista huolimatta ja tuomioistuinten päätöksistä huolimatta, että pentutehtailu jatkuu aina vaan voimakkaana? Ihminen kun saa koirakuumeen, niin se söpö koiranpentu on saatava heti ja tarjouksia ovat netit pullollaan. Oikea aika päätöksestä järkevään pennun saantiin vastuulliselta kasvattajalta on noin 10 kuukautta. Sama tilannehan on myös helposti autokuumeen kanssa. Uusi auto on saatava heti vaikka vanhalla pääsisi aivan hyvin paikasta A paikaan B. Jos nyt olet ostamassa mitä tahansa konetta ja vanha koneesi on toimintakuntoinen tai jos ei ole niin käytä ystäväsi pakastinta julkisia pesuloita tms. Harkitse rauhassa mitä ominaisuuksia oikeasti tarvitset. Valitse sopivat vaihtoehtoiset tuotteet. Tee reilusti nettihakuja ja muodosta itsellesi se hinta, jonka olet valmis maksamaan valitsemistasi toiminnoista ja sen jälkeen olet valmis tekemään päätöksen hätäilemättä ja faktoihin perustuen ja lankeamatta myyntimiehen painostukseen, kun sopivan hintainen paketti osuu kohdallesi. Eikä varmasti harmita.
Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa ma 16.12.2019 alkaen ma ja ke klo 08:00 sekä to ja pe klo 14:00 (paikallista, Espanjan aikaa)
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, hätä, huijaus, some, |
Pystytkö erottamaan someviestit ja median viestitSunnuntai 14.7.2019 klo 8.18 - Kauko Niemi Minulla on suurenmoinen idea jollekin väitöskirjan aiheeksi. Voisi nimittäin tutkia kuinka suuri osa kansasta erottaa sometekstin aidon median tekstistä. Ja millä perusteella joku osaa erottaa nämä toisistaan. Itselläni alkaa tehdä tiukkaa erotella näitä kahta kanavaa, vaikka journalisti ohjasikin viestittämistäni reilut 20 vuotta. Onneksi selaimen osoiteriviltä pystyy asian tarkistamaan, mutta vaikeata olisi, jos eteen lyötäisiin pelkkä teksti ilman mitään viitekehystä. Median menestys, uskottavuus ja kunnia riippuu siitä kuinka hyvää ja uskottavaa jälkeä se tuottaa journalistisin perustein. Kuinka juttu perustuu oikeisiin, tarkistettuihin faktoihin. Kuinka juttu tarjoaa mahdollisimman objektiivisen tilannekuvat asiasta, tuottaa lukijoille palkitsevaa lisäarvoa. Siis kaiken kaikkiaan ei huutele turuilla ja toreilla mitä sattuu osumaan yksittäisen toimittajan silmiin ja korviin. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että media on ottanut pääkilpailijakseen sosiaalisen median. Kuka kertoo eniten liioiteltuja ja hurjimpia huhuja ja kuka kovimmin pystyy herjaamaan milloin mitäkin ja ketäkin. Kilpailuasetelma tuntuu väärältä ja median pitäisi mieluummin pyrkiä todella selkeästi erottautumaan sosiaalisesta mediasta. Irtisanoutua kaikesta trollaamisesta ja perättömistä spekulaatioista. Siksi olisikin mielenkiintoista ihan tieteellisin perustein tietää millainen tuo kuilu näiden kahden leirin välillä todellisuudessa on. Pystyykö tavallinen ihminen erottamaan oikean media, sosiaalisen median ja valemedian. Se on todella medialle kova haaste, etenkin jos toimintaa ohjaa vain sivulatausten määrät. Se tuottaa ensisijaisesti niin sanottuja klikkiotsokoita, mitkä tuskin kasvattavat pitkällä aikajänteellä median uskottavuutta. Totta kait suuret jutun sivulatausmäärät tuovat hetken tyydytystä, mutta on kuin kusisi pakkasella housuihin ja lämmittää hetken. Entäs viiden vuoden päästä? Mielenkiintoista olisi saada arvioita kuinka on onnistuttu viihteen ja tiedonvälityksen välillä. Pystytäänkö tiedonvälitystä viihteellistämään ja kuinka paljon. Näiden kahden välisen kamppailun taitaa voittaa viihde. Miksi ihmeessä minun pitäisi viihtyä aamiaispöydässä, kun kaiken kiireen keskellä yritän luoda faktoihin perustuvan käsityksen maailman menosta. Lainaan tähän pitkän toimittajauran tehnyttä Lauri Kotilaista. Kotilainen kirjoitti FaceBook-sivullaan. Laurilla on tavanomainen pilke silmäkulmassaan, mutta pohjavire on vain niin jokapäiväistä totuutta;
Löperyyttä luo vain ylimielisyys. Ollaan kertovinaan jotain, mutta ei. Esimerkki Helsingin Sanomista 8.7.2019, sivu A10. Sadat Saimaalla kalastavat haluaisivat tietää, miten he voisivat välttää hirveyden: norpan poikasen tukehduttamisen pyydykseen. Sitä ei lehdissä kerrota. Ei kerrota Saimaan mökkiläiselle, mistä saa ”norppaturvallisia katiskoita”. Kuka valmistaa? Mistä voi ostaa? Mitä maksaa? Millainen se on? Voiko kätevä ihminen tehdä pyydyksen itse? Arvokas vinkki on uutisen 1. palstan alarivillä: ”tiukkanieluinen katiska…” Hyvä! Mutta mikä on katiskan ”tiukka nielu”? Miltä se näyttää? Miten se tehdään? Lukija – (minä myös, ammattilukija) – janoaa tietoa, antakaa sitä! Anteeksi kollegani Henna Kauppinen, STT:ltä, en syytä tekstistä Sinua. Syytän lehdistömme vuosikymmenien trendiä ja vakiintunutta käytäntöä. Vanhana lehtimiehenä on minusta suru katsoa, kun löperyys vie lehdet yksitellen tuhoon. Kotilaisen mainitsemaa löperyyttäkin olisi hyvä tutkia samalla. Somen suunsoittohan on puolestaan pelkkää löperyyttä, joka aniharvoin perustuu muuhun, kuin kirjoittajan mielipiteeseen omassa kuplassaan. Löperyyden piikkiin pistäisin myös muoti-ilmiön, niin sanotun tarinallisuuden. Itse asia hukutetaan johonkin höpötysten väliin. Tähän tarjoaa mahdollisuuden verkkojulkaiseminen, missä ei enää tarvitse laskea merkkimääriä, kuten paperiversioissa, joissa tila on aina rajallinen ja pakottaa kiteyttämään sen sijaan että löpertelisi. Odotan mielenkiinnolla, että joku reipas, ennakkoluuloton tuleva viestinnän ammattilainen paljastaa kuinka kansa erottaa huuhaan ja oikeellisuuden. Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm Maanantaina 15.7.2019 kello 15.30 ja 20.30 Espanjan aikaan ja myöhemmin uusintoina.
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, media, viestintä, Lauri Kotilainen, some, sosiaalinen media |
Somen panettelussa on kovin vähän todellistaSunnuntai 30.6.2019 klo 10.30 - Kauko Niemi Vallitseva yleinen mielikuva on, että ihmiset kaunistelevat, jopa valehtelevat somessa. Rakentavat jotakin kaunista, epätodellista kuvaa ja kulisseja, joita ei ole olemassakaan. Toki voihan tällaisia rassukoita olla ja varmaan onkin. He vain rakentavat esteitä omalle polulleen ja heitä voi korkeintaan valistaa ja auttaa, mikäli apu ylipäätään kelpaa. Tässä viikko sitten olin sukujuhlissa ja tapasin kymmeniä henkilöitä. Heistä suuri osa on myös Facebookissa. Siellä on minulle muodostunut kuva ihmisistä. Monista jo kymmenvuoden ajalta. Tuossa tilaisuudessa oikein tietoisesti ajattelin ja kuuntelin ihmisiä ja heidän tekemisiään. Mukana oli vanhoja ja nuoria. Yhtään kertaa ei päivän mittaan särähtänyt minkäänlaista riitasointua somen ja todellisuuden välistä. Saan olla onnellinen, että somemaailma ja reaalimaailma eivät sisällöltään juurikaan eroa toisistaan. Luotan, että facebook-kaverini ovat rehellisiä ihmisiä, jotka eivät elä oman kesäteatterinsa stagella. Toki joukossa on stagellakin viihtyviä, mutta se on vain hieno harrastus eikä arkisten kulissien rakentamista. Miksi some on mielestäni erittäin kannatettava. Ihmiset ovat kaikki erilaisia. Toiset ovat suupaltteja toiset hiljaisia. Toiset ajattelevat mitä sanovat toiset sanovat mitä sylki suuhun tuo. Omalta kohdaltani olen melko varma, että olen elämäni aikana ilmaissut itseäni kirjoittamalla ainakin tuhat kertaa useammin kuin puhumalla. Oma taustani toki auttaa tässä asiassa, sillä toimittajana kirjoittaminen on monin verroin luontevampaa ja helpompaa kuin puhuminen. Joskus on jopa todettu, että hyvä kirjoittaja on huono puhuja. Itse en ole kumpaakaan. Tarkistin tilastoista senkin, että olen puhunut puhelimessa viimeisten 6 kuukauden aikana 34 kertaa, siis keskimäärin 1,4 puhelua viikossa. Tuolla sukutapaamisessa oli esimerkiksi nuori henkilö, jonka kanssa on paljon tiedon vaihtoa somessa, mutta livenä hän on hiljainen ja vähäsanainen. Kohtaamisessa oli kuitenkin paljon sympatiaa, mikä oli syntynyt nimenomaan somessa. Some ei siis ole samanlainen kaikille. Kuullun ja luetun ymmärtäminen on erilainen prosessi eri ihmisillä. Nyt en sitten tarkoita tahallaan väärinymmärtämisestä, joilla ajetaan intohimoisesti jotakin omaa tai kannattamansa ryhmän etuja. Luetun ymmärtämisessä on aina mahdollisuus lukea uudelleen, jopa miettiä uudelleen. Kuullun ymmärtämisessä on kyse paljon nopeammasta tapahtumasta ja jopa paljon epäselvemmästä tilanteesta. Ujoimmat eivät hevin pysäytä höpöttäjää ja pyydä tarkentamaan hänen sanomisiaan. Somesta on tehty paholainen muutamien väärinkäyttäjien takia. Väärinkäyttäjiä ja välistävetäjiä löytyy ihan kaikilta elämän osa-alueilta, eikä some ole siinä yhtään suuremmassa paholaisen roolissa. Toki somen ja netin käyttö rakentaa niitä sinusta kertovia algoritmejä hyvässä ja pahassa. Sanomisilla ja tykkäämisillä, ylipäätään käyttäytymiselläsi voit niihinkin vaikuttaa. Nyt vouhkataan someajan rajoittamisesta, somepaastosta ja ties mistä. Yhtä hyvin voisin rajoittaa elämääni niin etten tapaa kuin yhden ihmisen viikossa. Ilmoittaisin sitten kahvikutsujalle, että minun tapaamiskiintiö on tälle viikolle täynnä. Voisin myös ryhtyä tervehtimispaastoon ja kävellä pokkana ohi tilanteissa kuten eilen, jolloin kohtasin aivan ihanan ystävän kadulla, jonka kuulumisia ei ole tullut vastaan vuosiin. Hän ei nimittäin periaatteen takia ole millään muotoa somessa. Uskon kuitenkin, että vouhotus somen vaaroista ja osuudesta ihmisten kanssakäymiseen tasoittuu ja jokainen löytää oman tapansa ja mixin kanssakäymiseen ystävien ja sukulaisten kesken. Itse olen somen avulla löytänyt paljon yhteyksiä sukuun, entisiin työ- ja harrastuskavereihin. Julkaisuni ovat julkisia ja julkisuuden kestäviä, enkä näiden reilun kymmenen FB-vuoden aina ole kokenut mitään epäreiluutta. Totta kait minullakin on omia salaisuuksia ja yksityisyyteni, joita en huutele toreilla enkä turuilla enkä somessa. Pidättelen viimeiseen asti levittämästä faktattomia juoruja tai julkaise luvatta toisen henkilön kuvia tai tietoja. Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm Maanantaina 1.7.2019 kello 15.50 ja 20.50 Espanjan aikaan ja myöhemmin uusintoina.
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, some, facebook, luetun ymmärtäminen, kuullun ymmärtäminen |
Olet loppuelämäsi mielipiteittesi vankiSunnuntai 14.10.2018 klo 7.52 - Kauko Niemi Some on osoittanut jo moneen kertaan, ettei ihminen pysty itse arvioimaan omia sanomisiaan. Nyt on sitten saatu parikin oikeuden tulkintaa missä menee raja sananvapauden ja kunnianloukkauksen välillä. Ihminen on näköjään itse kykenemätön vetämään rajaa sanomisilleen. Tällä tarkoitan tervetullutta oikeuden rajanvetopäätöstä tapauksessa Tomi Metsäketo. Neljä naista tuomittiin sakkoihin. Tällaisia päätöksiä pitäisi syntyä pikaisesti muutamia lisää. Myös sellaisissa tapauksissa, joissa ei ole mukana julkisuuden henkilö. Heidän kohdallaan kunnianloukkauksen raja venyy välillä tolkuttoman pitkälle. Korostan nyt vielä asian ympärillä pyörineet tarinat ovat lipsuneet sinne ja tänne. Prosessissa ei käsitelty, eikä pitänytkään käsitellä Tomi Metsäkedon käytöstä. Eikä tässä tapauksessa pidä sotkea oikeudellista ja moraalista vastuuta. Metsäkedon tapauksen kanssa saman aikaan suuria sanomisia puitiin myös Laura Huhtasaaren kohdalla. Huhtasaari on poliitikko ja tällä kertaa hän loi keksimällä keksityn tempun päästäkseen julkisuuteen. Hän hyödynsi provokaatiossaan lapsia. Huhtasaarenkin kohdalla toivoisi, että kyseinen koulu selvityttäsi sen rajan mitä poliitikko saa tehdä ja mitä ei. Mitä tietoja kouluista ja oppilaista saa julkaista niin että nimet paljastuvat. Tällaisia oikeuden linjauksia ehdottomasti tarvitaan, koska yksittäinen ihminen ei näköjään ymmärrä rajaa, saati ymmärtäisi ja osaisi hyviä ja kohteliaita käyttäytymistapoja. Näiden asioiden mittaamisessa on se käytännön ongelma, ettei poliisin resursseja riitä jokaiseen nokkapokkaan. Metsäketoa kutsuttiin viimesyksyisissä Facebook- ja Twitter-kirjoituksissa muun muassa sarja-ahdistelijaksi ja raiskaajaksi. Kaikki syytetyt kiistivät syyllistyneensä rikoksiin. Naisten mukaan heillä oli perusteltu syy olettaa, että muun muassa sosiaalisen median aiemmassa kirjoittelussa esitetyt asiat olisivat totta. Osa viittasi myös käynnissä olleeseen metoo-keskusteluun. Oikeuden päätös – törkeä kunnianloukkaus. Sosiaalisessa mediassa kaikki kirjoitukset ovat mielipiteitä, eikä ole olemassa mitään perusteltua syytä uskoa, että mielipiteet muuttuisivat, joten enemmän todeksi, kun ne ovat mustaa valkoisella for ever. Joissakin tapauksissa somessa saattaisi päästä lähelle totuutta, jos jaetaan suoraan ammattimaisesti ja journalistisin periaattein julkaistun median tietoja. Siis median, joka on tarkistanut tietonsa paikkansapitävyyden, niin kuin aina pitäisi tapahtua. Metsäkedon tapauksessa kolme mediaa sai langettavan päätöksen Julkisensananneuvostolta. Se on aika paljon yhdestä asiasta, kun julkaistun tiedon luotettavuus ei täytä medialle asetettuja vaatimuksia. Tämä osaltaan kertoo, kuinka villejä ja huonosti tarkistettuja huhuja tuolloin oli liikkeellä. Perusteltu syy olettaa, että somen kirjoittelussa esitetyt asiat olisivat totta, horjuu joka päivä, kun jopa valtiolliset trollitehtaat saati pienemmät yksittäiset trollit, jotka tuottavat jatkuvasti tuutin täydeltä soopaa, valeuutisia omien tarkoitusperiensä pönkittämiseksi. Somekäyttäytymiselle oikeudelliset tulkinnat ovat tervetulleita ja lisää tarvitaan, jotta ihminen edes jollakin tavalla hahmottaisi rajat sanomisilleen, kun niitä ei luonnostaan synny. Nämä neljä naista ovat nyt loppuelämänsä mielipiteittensä vankeja, vaikka kuinka muuta yrittäisivät ja kuinka tosissaan mielipidettään yrittäisivät vaihtaa. Tämä mielipide on ja pysyy. Jokainen somen käyttäjä on aina mielipiteittensä vanki. Se mitä julkaiset, sitä et voi perua. Se peilaa mielipidettäsi koko loppuelämän. Ihan äärimmäisissä tapauksissa on viranomaisten avustuksella saatu joitakin julkaisuja poistettua silloin kun jostakin laista löytyy riittäviä perusteita. Niinkin viattomissa asioissa kuin vaikkapa lapsien tai lastenlapsien tietojen ja kuvien julkaisussa tuskin kukaan haluaisi, että muutaman vuoden kuluttua kuulet teini-ikäisen loukkaantuvan syvästi, kuinka todella tyhmä äiti tai mummi on julkaissut tuollaista paskatietoa. Tai kun korkeaan asemaan edenneen henkilön tietoja kaivetaan juorulehtien sivuille – ei ihme, tällainen hän oli jo lapsena tai kuinka vaipat kiristivät häntä jo vauvana. Ps.
Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion taajuudella 104,8 Espanjan Aurinkorannikolla tai Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm maanantain 15.10.2018 klo 06:15 ja 20:15 (Espanjan aikaa) alkavassa ohjelmassa.
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Tomi Metsäketo, some, oikeus, kunnianloukkaus, mielipide, |
Sylki ei tuo suuhun vahingossa sanaa ihmisroskaPerjantai 14.9.2018 klo 16.22 - Kauko Niemi Tällä viikolla siirryttiin sanan varsinaisessa merkityksessä sanoista tekoihin, niin kuin pitääkin. Riikka Moilanen sai potkut Pihlajalinnasta ja Kärsämäen rehtori Tuomo Pesonen pidätettiin heti tehtävistään alatyylisen puheensa jälkeen. Aiemmin kesällä Porin Jazzin vastanimitetty toimitusjohtaja teki nopean U-käännöksen hänelle henkilökohtaisesti tärkeiden sanojensa seurauksena. Sanojen jotka merkitsivät muille jotain muuta. Sellainen sana kuin ihmisroska ei tule ulos suusta vahingossa kuten ei, on, juu, eikun, tai, jne jne. Sana on aivan varmasti pyörinyt ihmisen päässä ja aatoksissa ja Riikka Moilanen on antanut sille oman merkityksensä oululaisessa katukuvassa. Sanan käyttäminen julkisesti paljastaa millaisia ajatuksia hänen päässään liikkuu. Huonosti muotoilussa anteeksipyynnössä oli myös väärä ilmaisu. Ei tapahtunut virhettä. Jos Moilanen olisi sanonut, että Suomessa on 53 miljoonaa asukasta, niin siinä olisi ollut pilkkuvirhe ja sitä voitaisiin nimittää virheeksi. Mutta kun sanalla on tavoiteltu voimakasta tunnelatausta, sitä ei voi kutsua virheeksi edes anteeksipyynnössä. Tai sitten anteeksipyyntö on vain muodollinen hyvitys kuten tässä tapauksessa. Yli kymmenen vuotta nuorten kasvatustehtävissä Kärsämäellä toiminut rehtori Tuomo Pesonen kommentoi vähättelevästi Ylen MOT:lle koulun suuria seksuaalisen häirinnän lukuja. Tässä tapauksessa nyt käytetyt sanat ja esitystyyli synkkaavat oikein hyvin vuosien varrella syntynyttä käytännön tulosta. Koulu komeilee Suomen koulujen kärkisijoilla seksuaalisen häirinnän tutkimuslistoilla. Jokainen sana saa merkityksen vasta vastaanottajan päässä hänen tietämyksestään ja taustastaan riippuen. Yksinkertaistaen voitaisiin sanoa - kun sanot sanan ihminen papille, niin hän miettii, että onko ihminen uskovainen vai ateisti, kun sanot sanan ihminen lääkärille, niin hän helposti miettii, onko hän terve vai sairas. Poliitikko miettii onko hän oikeistolainen vai vasemmistolainen. Ja sitten sosiaalisessa mediassa tuhannet eri ihmiset antavat samalle sanalle ihminen tuhansia eri merkityksiä ja nopeassa viestintäverkossa soppa kiehuu hetkessä yli äyräitten. Ilman että kukaan oikeastaan tarkkaan tietää mitä on tarkoitettu. Somessa niin sanotun viestinnällisen kohderyhmäajattelun hallinta on liki mahdotonta. Sylki ei tuo edes Moilaselle hallitsemattomasti tuollaista ihmisroska-sanaa, vaan se oli typerää ja tavoitteellista sanankäyttöä sellaiselta ihmiseltä, joka on vastuussa sekä Pihlajalinnan johtajana että kaupunginvaltuutettuna ihmisten hyvinvoinnista. Pihlajalinna teki nopeasti ryhdikkään päätöksen. Yrityksen arvoilla ei ole mitään virkaa, jos ne eivät näy jokapäiväisessä käytännössä. Arvojen ja toiminnan välinen ristiriita ei selittelyillä ja muodollisilla anteeksipyynnöillä parane, vaan kertautuu ja vaikuttaa pian kaikkeen. Miettikääpä seuraavalla kerralla omaan somepäivitykseenne tulleita kommentteja ja arvioikaa millaisen merkityksen vastaanottaja on antanut käyttämillenne sanoille ja kuville. Mitä paremmin tunnet vastaanottajan (kohderyhmän) sitä paremmin pystyt arvioimaan hänen kommenttiaan. Äläkä koskaan tyydy väärään ratkaisuun, että hänhän on tyhmä. Vaan sinun käyttämäsi sanat ovat olleet hänelle vääriä ja tyhmiä tai yleensä niitä on riittämättömästi oikean ja tavoittelemasi viestin luomiseksi. Valitettavan usein somessa heitetään muutaman sanan vihjailuja, jotka ovat niitä kaikkein vaarallisimpia päivityksiä, aivan kuin heittäisi bensaa liekkeihin. Joku päivittää kukan kuvan ja tekstinä on sana kukka. Mitä se tarkoittaa. Minusta kukka on ruma, Tiinasta kukka on kaunis, Kallesta kukka muistuttaa naapurin huonosti hoidettu/rääkättyä kasvia. Muistattehan sen leikin, jossa jokin asia kuiskattiin kiertämään korvasta korvaan ja 20 kuiskauksen jälkeen se oli muuttunut sisällöltään täysin toiseksi. Itselläni on ikuinen muisto, kun aloittelevana ”viestintäguruna” tein luovan jouluntoivotuksen henkilökunnan sisäiseen lehteen ja sitten jouluaaton iltapäivällä soi puhelin ja yrityksen johtoryhmään kuuluva henkilö soittaa ja kysyy, tarkoititko minua siinä viestissäsi. Minulla ei kertaakaan ollut kyseinen ihminen mielessä viestiä kirjoittaessani. Mutta vuosikymmenten mietintäprosessi siitä onneksi käynnistyi. Miten vaikeaa on saada lähettämilleni sanoille ja niiden yhdistelmille oikea ja luotettava merkitys vastaanottajan päässä.
Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion taajuudella 104,8 Espanjan Aurinkorannikolla tai Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm maanantain 17.9.2018 klo 20:15 (Espanjan aikaa) alkavassa ohjelmassa.
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ihmisroska, Riikka Moilanen, Tuomo Pesonen, Kärsämäki, Pihlajalinna, some, viestintä, |
Rakas algoritmi odotan sinun apuasiLauantai 7.4.2018 klo 22.55 - Kauko Niemi Minulla kesti kolme vuotta, kun haeskelin pesukoneen uusia malleja ja seurasin hintakehitystä, kunnes uudenvuoden aattona Veikonkoneella oli -20 % kampanja. Tein tilauksen. Hyvin suurella todennäköisyydellä olisi voinut tulla aiemmin tilanne, että vanha koneeni olisi hajonnut minä hetkenä tahansa ja päätös olisi syntynyt per heti. Tällä hetkellä on menossa rahallisesti mitattuna kolminkertainen hanke, joka meni finaaliin nyt perjantaina. Kummassakaan tapauksessa minuun ei yritetty vaikuttaa, saati olisi tyrkytetty kyseisiä tuotteita. En ainakaan huomannut, enkä kohdannut mitään informaatiota kyseisistä tuotteryhmistä, joita olin seurannut netissä useamman vuoden. Ilmeisesti käyttäytymiseni netissä ei antanut mitään viitteitä tekosistani joka olisi millään tavalla luonut niin sanottua auttavaa algoritmia. Sen sijaan kaikkea muuta tuotetta ja palvelua kyllä tyrkytetään mennen tullen, jota en haluaisi vaikka ilmaiseksi annettaisiin. Miksi minulle sitten jatkuvasti vannotetaan: Jotta sivuston käyttö olisi sinulle sujuvaa ja mainokset kiinnostavia, yritys X yhteistyökumppaneineen käyttää evästeitä. Jatkamalla lukemista hyväksyt evästeet. Käytämme evästeitä sisällön yksilöimiseen, mainosten mukauttamiseen, mainosten seurantaan ja turvallisen käytön varmistamiseen. Klikkaamalla sivustoa tai selaamalla sitä annat meille luvan kerätä tietoja Facebookissa ja sen ulkopuolella evästeiden avulla. Ehkä pieni aavistus on kuitenkin, että jotain seurataan. Koska pyrin olemaan patarehellinen tykkäämisissä jaoissa ja kommenteissa. Ikinä en tykkää esimerkiksi ravintoloiden enkä muistakaan ruoka-annospostauksista enkä alkoholista vaikka kuinka hyvä ystävä niitä tunteellisesti esittelisi seinällään. Olen huomaavinani, ettei niitä enää hirveästi minulle näytetä, vai ovatko FB-kaverini vain lopettaneet sellaiset päivitykset. Samaan hengenvetoon voin ihmetellä miksi minulle tyrkytetään vaikkapa Poliisinaislaulajia tai vantaalaista helluntaiseurakuntaa. Vai voisiko tämän kaiken taustalla olla se tapa, jolla käytän tekniikkaa. Ehkä jonkin verran eri tavalla, kuin yleensä käytetään. Periaatepäätökseni on, etten käytä missään muodossa Android-pohjaisia tuotteita niiden tietoturvaongelmien takia. Kun yksikin raportti osoitti, että Androidissa oli samaan aikaan 83 tietoturvariskiä. Käytän netissä kolmea jopa neljää selainta ja puhelimessakin käytän esimerkiksi Facebookia selaimella enkä sovelluksella. Yhteystietojani tai kirjanmerkkejä ei synkronoida selainten välillä, eikä yhteenkään palveluun kirjauduta FB tunnuksilla. Teen asioita joka päivä tilanteen mukaan kolmella eri laitteella – pöytäkone (windows), tabletti (windows) ja puhelin (iPone). Yleisselaimena käyttämäni Firefoxin kirjamerkit ovat synkronoitu kolmen laitteen kesken. Muiden selainten ei. Pankkiyhteyden ovat yksinoikeudella yhdellä selaimella ja sillä ei tehdä mitään muuta. Samoin epäluotettavuutensa osoittanut Facebookia olen jo vuosia käyttänyt selaimella, jolla en tee koskaan mitään muuta. Selainten asetukset poistaa suljettaessa välimuistin ja selainhistorian. Saattaa kuulostaa hankalalta mutta ei se sitä ole. Selain on tavallaan bookmark pankkiin ja Facebookiin. Google-kurini on hieman puutteellinen, mutta sekin pitää tässä parannella. Tosin minulla ei tietoturvasyistä ole koskaan ollut käytössä google-tiliä. Käytän googlea tapaus kerrallaan. Lähtökohtaisesti en anna eri toimintojen ja sovellusten juoruilla keskenään Käytän myös F-Securen Freedom ohjelmaa, joka raportoi esimerkiksi, että reilun parin viikon aikana se on estänyt 110 haitallista sivustoa ja 35618 seurantayritystä. Yhteystietojani ei saa käyttää mikään sovellus – skypessä on vain ne henkilöt, joiden kanssa skypetän jne. Paikkatietojani ei saa käyttää kukaan muu kuin Parkman sen aikaa kun parkkeeran joskus saatan piirrättää karttaa lenkeistä ja 112 palvelu. GPS on siis lähtökohtaisesti aina pois päältä, eikä välitä sijaintitietojani. Navigointia olen oikeasti tarvinnut vain muutaman kerran. Riittää kun tarkistan ennen matkaa ruudulta mihin olen menossa. Kameran ja mikrofonin käyttö on myös tietoisesti rajattu vain niin sovelluksiin, joissa niitä todella tarvitsen Toistaiseksi en ota käyttöön mitään sellaista applikaatiota tai toimintaa, missä kirjautuminen vaatisi puhelinnumeron käyttöä. Ainostaan vahvan salauksen tapauksissa, kuten pankki ja viranomaispalvelut. Näillä eväillä koen kuitenkin, että netin käyttöni on joustavaa ja asetukseni eivät rajoita tai hankaloita asioiden hoitamista. Olen varmasti keskivertoa aktiivisempi netin käyttäjä. Minulla on hallinnointi oikeudet kuudelle FB-sivustoille. Ja näillä eväillä tunnen olevani kohtuullisessa katveessa häiritsevältä ja tuputtamiselta. Tämän voit kuulla myös podcastina Finnradion taajuudella 104,8 Espanjan Aurinkorannikolla tai nettiradionssa www.finnradio.fm
Lue myös tämä https://yle.fi/uutiset/3-10146197
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: some, algoritmi, tietoturva, |
Moikkaamaton marraskuuLauantai 17.3.2018 klo 18.58 - Kauko Niemi Minä en valitettavasti juurikaan koe mitään eroa henkilökohtaisen ja digitaalisen kohtaamisen välillä. Ainoastaan niissä tapauksissa joissa on tapana halia, on jonkinasteinen lämpötila- ja hajuero. Toisaalta livetapaamisessa olen erittäin huono päällepuhuja, joten kommunikaationi jää varsin usein yksipuoliseksi kuunteluksi. Siis nyt kun ovat muotia erilaiset teema-kuukaudet ja facebook-ja muut somepaastot, niin minun tarkoin mietitty ratkaisuni olisi vaikka moikkaamaton marraskuu. Tuolloin en tervehtisi ketään, enkä alkaisi juttelemaan kenenkään tutun kanssa kadulla tai missään muuallakaan. En noteeraisi ketään missään. Lähestymistapaani saattaa vaikuttaa sekin, että olen ollut nelisenkymmentä vuotta kirjoittava viestijä. Kirjoittaminen on monin verroin minulle helpompaa kuin puhuminen. Kirjoittaessa on monin verroin enemmän aikaa harkita asioita ja niiden merkitystä ja taustoja. Ja ennen kaikkea huomioida kohderyhmä. Ei tämäkään blogi olisi syntynyt sinun kanssasi keskusteltaessa. Olen kirjoittanut tämän omassa päässäni jo muutamien päivien aikana ja sitten vain tänään tulostanut sen julkiseksi koneella. Kirjoittaminen päässä kesti siis muutaman päivän ja tämä tulostaminen kirjalliseen muotoon ehkä reilut puolisen tuntia. Kuinka paljon kuuleekaan niitä iän ikuisia puhumisia, selittelyjä puppusanageneraattorilla tuotettuja latteuksia ilman todellista merkitystä, kun vain pitää saada nopeasti sanottua jotakin, ettei menetä puheenvuoroaan tai ettei vaikuttaisi mitäänsanomattomalta ollessaan hiljaa. Minun ajatteluuni vaikuttanee myös se, että työn ja harrastusten takia istun koneella ehkä kymmenisen tuntia vuorokaudessa. Kahdessa pääaktiviteetissani on keskeisenä työkaluna Facebook, joten se on käytännössä aina auki ja käytännössä myös moikkailen vastaantulijoita. Saatan hetkisen rupatella tai saatan jelppiä joissakin asioissa, kuten muutama päivä sitten piti löytää Kymenlaaksonlaulun nuotti. ja löytyihän se kahtenakin versiona tuotapikaa. Siis minulla olisi paljon tylsempää ja paljon vähemmän virikkeitä jossain Kampin keskuksessa tai pelikatsomossa. Muutaman vuoden nettiseurannan jälkeen löytää myös ihmisistä piirteitä, joita ei tiennyt hänellä olevan olemassakaan. Eikä siihen tarvita edes teknisiä algoritmejä. Päivitykset, kommentit ja tykkäämiset kertovat millaiset asiat ovat hänellä pinnassa ja kuinka kaverini niihin suhtautuu. Näin ei hevin käy livetapaamisessa, jossa jokainen jaksaa näytellä muutaman tunnin. Siis yhteydenpito netitse tai henkilökohtaisesti ei tietenkään ole millään tavoin vaihtoehtoja joko tai. Enkä koe niitä emotionaalisesti kovinkaan erilaisiksi. Netissä asiat ja moikkaamiset hoituvat nopeasti ja vaivattomasti, jos niin halutaan ja jos tyylilaji pidetään kurissa ja kunniassa. Ja sehän pysyy kurissa ja kunniassa, jos käyttäydyt samalla tavalla kuin henkilökohtaisessa tapaamisessa. Käyttäydyt rehellisesti ja reilusti. Ja kehtaat näyttäytyä vaikka seuraavana päivänä livetapaamisessa. Livetapaamisessa harvoin tulee sellaista tilaisuutta, että voisi todeta toiselle - sorry nyt vaan, mutta olkoon tämä toistaiseksi viimeinen kohtaamisemme, sillä en jaksa sinua enempää kuunnella. Meidän ajatuksemme eivät vaan kohtaa. Netissä tuokin on helpompaa sen kuin vain poistaa tai pistää jäähylle häiriköt omasta kaveriryhmästä. Minulle on kovin vaikea löytää asioista, miksi alkaisin some paastoon ja ehkä jätän tuon moikkaamattoman marraskuunkin toteuttamatta. Niin ja ilman somea jäisi valtaosa sukulaisistakin kokonaan ilman yhteydenpitoa.
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Some, Facebook, käyttäytyminen, moikkaamaton marraskuu, muoviton maaliskuu |
Some-sössimisen kaavaMaanantai 5.3.2018 klo 8.11 - Kauko Niemi Tuossa jokunen hetki sitten olin aiheuttaa some-kohun. Tai jo pienimuotoisen aiheutinkin. Tässä oli monia tuttuja piirteitä somekohuista. Usein puhutaan musiikissa hitin kaavasta, siis kuinka syntyy musiikkimaailmassa hitti-biisejä. Millaisia ominaisuuksia biisissä pitää olla tullakseen hitiksi. Nyt on hyvä hetki miettiä mikä some-sössimisen kaava. Päätin ryhtyä tutustumaan Helsingin julkiseen liikenteeseen, joka on minulle täysin vierasta. Kerran olen maalaisserkun pyynnöstä matkustanut niin sanotussa matalalattia ratikassa. Mistään linjoista ei ole juuri aavistustakaan. Ettei tässä tulisi heti asenteellisia väärinkäsityksiä, mikä kuuluu some-sössimisen kaavaan, niin keskusta-asukkina kävelen, potkulautailen, fillaroin ja sitten kehäykkösen ulkopuolelle autoilen. Siis kipin kapin kännykän sovelluskauppaan – hakuun Helsingin Seudun Liikenne – HSL – tarjolla kaksi HSL:n logolla varustettua applikaatiota. Aloitan mobiililipusta. Mobiililippu on nyt kuuma sana, koska sillä saa kertamaksusta 25 prosentin alennuksen. Uutiset kertovat mobiililipun valtavasta käyttömäärästä vuoden alusta. Palvelu lataukseen, wow, pelaa kuin puikki ja looginen käyttöliittymä, paitsi puhelin ei saa olla wifi-yhteydessä. No sitten otetaanpa tuo reittiopas, jotta tiedän mikä linja menee mihinkin ja koska. Mutta mitä hemmettiä. Sovellus on ihan urpo. Käyn tarkistamassa pc:llä missä se toimii aivan järkevästi. Nyt käynnistyy some-sössimisen toinen vaihe. Eikun suoraan ja varmana ihmettelemään ja haukkumaan facebookiin, kuinka urposti sovelluksen puhelinversio on tehty. Varmuuden vuoksi tägään HSL vastaavan Mari Flinkin kommenttiini. Ai että mikä oli se sössimisen ensimmäinen vaihe? Luotin vain sovellustarjonnan ulkonäköön ja nimeen, enkä lukenut mitään, edes lyhyttä esittelyä loppuun - kuka sovelluksen on tehnyt, millä eväillä ja millaisia arvosteluja se on saanut. Varmasti yleisin syy harhapoluille on siinä, ettei mitään lueta loppuun, mitään ei selvitetä ja reagoidaan ensimmäisellä tunteella, joka vastaan tuli. Mari Flink korjaa ja oikeisee haukkumiseni nopeasti ja asiallisesti, ettei puhelimen reittiopas-sovellus ole heidän, HSL:n tekemä. Aivan oikein, kun tarkistan, niin tekijä on Muhammed. Tarkistukseni on siis ainakin kolme-neljä toimenpidettä myöhässä. Oikaisusta ja minun anteeksipyynnöstä huolimatta satelee mitä ihmeellisempiä haukkukommentteja. Siis ani harva on vilkaissut tämän päivityksen kommenttiketjua oikaisuineen. Ani harva on edes kokeillut sovellusta, mutta varma mielipide löytyy välittömästi. Vähän sama kuin pari viikkoa sitten entisen ystäväni syntymäpäivänä hänelle sateli onnitteluja, vaikka tilin viimeisessä virallisessa päivityksessä on hänen kaksi vuotta sitten ollut kuolinilmoitus. Some-sössimisessä toimii se vanha leikki, jossa kuiskataan toisen korvaan juuri itselle kuiskattu viesti. Kun viesti on kiertänyt ringin, se on muuttunut melkoisesti alkuperäisestä. Mitä suurempi rinki ja mitä nopeampi viestinvaihto sitä suurempi muutos. Yksi tuttavani käsittelee hyvinkin futuristisia aiheita ja kommentoi monimutkaisia kuvioita. Hän on ottanut käyttöönsä hyvän moderointityylin. Hän ilmoittaa jo julkaisuvaiheessa poistavansa kommentit, jotka eivät liity asiaan. Some kohun kaavaan kuuluu keskeisesti myös se, että kirjoitetaan muuta kuin tarkoitetaan. Näinhän poliitikot ja markkinointi-ihmiset tekevät työkseen. Tähän kuuluu myös uusiosanojen keksiminen, joiden todellinen merkitys ei aukene kenellekään. Sanoja käytetään sujuvasti vaikka niillä ei ole yhteisesti ymmärrettyä merkitystä. Some-sössimisen kaava on salakavala. Veikkaan, että kovinkaan moni ei tee sitä tahallaan, mutta ei toisaalta osaa viheltää peliä poikki, kun sössiminen karkaa käsistä. Tämä on kuultavissa www.finnradio.fm iltaohjelmassa 5.3.2018 klo 21:30 Suomen aikaan |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Some, HSL, reittiopas, mobiililippu, some-kohu, |
Vain rehellisyydellä pärjääMaanantai 8.1.2018 klo 21.03 - Kauko Niemi Tuossa edellisessä blogissani kerroin, kuinka sinun toimiasi seurataan verkossa. Kuinka Facebook ja Google ja kumppanit muodostavat omia algoritmejään eli muodostavat kuvaa sinusta ja kiinnostuksesi kohteista myydäkseen niin sanotusti kohdennettua mainontaa. Palautan vielä sen verran edellisiä ajatuksiani, että nuo algoritmit eivät kovinkaan tehokkaasti vielä toimi. Ani harvoin ainakaan minulle tarjotaan sellaista tietoa, josta olisin tosi tyytyväinen ja yllätyksellisesti ilahtunut. Mutta jos jätetään tämä tekniikkapuoli rauhaa, vaikka tekniikka näyttääkin maailmalle sinusta riippumatta erilaista kuvaa mitä itse haluaisit. Omalla käytökselläsi vaikutat kuitenkin hyvin paljon, millaisen kuvan itsestäsi rakennat sekä hyvässä että pahassa. Jotkut tekevät tietoisesti itsestään brandiä ja jotkut vain hölppäsuina päästävät ilmoille mitä sylki suuhun tuo. Siis minun aivoni rakentavat myös jonkinmoista algoritmia kavereistani. Kukaan ei pysty lopun elämäänsä feikkaamaan ja esittämään jotain muuta kuin mitä oikeasti on. Totuus paljastuu tai lipsahtaa julki. Näinhän se tapahtuu vaikkapa parisuhteessa tai läheisissä kaverisuhteissa. Ensihuuman jälkeen arkisissa askareissa ei jakseta näytellä, eikä jakseta hyväksyä toisen tekosia tai puheita. Joka kolmas avioliitto päättyy eroon. Facebookissa ei ole kovinkaan harvinaista, että blogataan kaveri kokonaan pois kaverilistalta tai ainakin lopetetaan hänen seuraamisensa. Kokonaan toinen juttu ovat ne ääri-ilmiöt, joissa henkilö ajautuu täydellisesti sivuraiteille omien pakkomielteiden kanssa ja pakonomaisen hyväksytyksi tulemisen tarpeen hakemiseksi. Muutama viikko sitten luin surullista tarinaa lehdestä, jossa kerrottiin nuoren tytön ajautumisesta henkiseen ahdinkoon. Hän oli sepittänyt tarinoita netissä. Hänen kuvansa olivat irti arkisesta elämästä lavastettuina ja photoshopattuina. Hän oli ajautunut tilanteeseen, ettei uskaltanut enää tavata ystäviään ja tuttaviaan livenä normaalissa elämässä. Monihan ei olisi häntä enää edes tunnistanut sinä oikeana henkilönä. Ja todelliset kohtaamiset olivat liian pelottavia ja erakoittivat tämän rassukan. Toinen ja tuoreempi tapaus oli parin viikon takainen nettikauppoja käsittelevä uutinen, jossa arvioitiin nettikauppojen palautuskäytäntöjä. Asiantuntijoiden mukaan nettiostosten palautus on tehty jopa liian helpoksi. Tilanne on osin ajautunut siihen, että tilataan vaatteita ja koruja, joita käytetään vain kerran kuvauksissa ja sen jälkeen palautetaan ”vääränkokoisina” tai ”epäsopivina” takaisin kauppaan. Pian ilmestyy someen loisteliaita kuvia ystävien kadehdittavaksi. Maanmatonenkaan ei kenenkään tietenkään tarvitse olla ja kerätä somessa säälipisteitä. Kokolailla omilla rehellisillä ajatuksilla kannattaa somessa esiintyä ja vaikuttaa sekä oppia ymmärtämään oman esiitymisen ja tekniikan tuottaman lopputuloksen yhteisvaikutus. Kuunneltavissa 8.1.2018 klo 22:00 Finnradio.fm
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: some, Facebook, Google, rehellisyys, |
Oletko sinä Facebookin ohjelmoitavissaMaanantai 18.12.2017 klo 19.29 - Kauko Niemi Facebookin entinen pomo sanoo tuntevansa raskasta syyllisyyttä siitä, että auttoi luomaan välineen, joka repii kappaleiksi sosiaaliset rakenteet. Ex-pomo katuu järjestelmää, joka perustuu nopeaan hyvää mieltä tuottavaan palautteeseen – kuten peukutuksiin ja jakoihin. Samalla se on pitkälti romuttanut yhteiskunnan perusteita: ei enää julkista keskustelua eikä yhteistyötä, vaan väärä tietoa ja epäluottamusta. Suuria ihmisjoukkoja kyetään manipuloimaan somen avulla. ”Sosiaalinen media turmelee inhimillisen käyttäytymisen perustan”, hän moittii. “Ette ymmärrä sitä, mutta teitä ohjelmoidaan. Nyt on aika päättää, missä määrin olette valmiita luopumaan itsenäisyydestänne” Monet muutkin asiantuntijat peukuttavat tätä ulostuloa ja pohtivat somen vaikutusta ihmisten käytöksen muutokseen. Itse en nyt lähtisi suoralta kädeltä suosittamaan somen tai tässä tapauksessa Facebookin lopettamista. Itse olen saanut kontaktikenttääni lukuisia entisiä koulukavereitani, sukulaisiani, joita en ole tavannut vuosikymmeniin. Jos ajatellaan aikaa ennen somea, niin aivan varmasti en lähtisi tuttaviani varta vasten etsimään saati päivittämään yhteisiä tietojamme ja tapahtumiamme. Moitteen sijaa löytyy paljonkin Facebookin toimintatavoissa. Se on käyttänyt ihmisten harhauttamista ja hyväuskoisuutta häikäilemättä hyväkseen. Facebook ei ole koskaan avoimesti kertonut toimintatapaansa, joka on kaikkea muuta kuin totuttu viestinvälitys. Joku lähettää viestin ja toinen ottaa sen vastaan. Ihmiset luulevat tekevänsä toista mitä he todellisuudessa tekevät. Salaiset Facebookin niin sanotut sisäiset algoritmit päättävät täysin yksipuolisesti kenelle päivityksesi näytetään ja siihen sinulla ei ole mitään mahdollisuutta vaikuttaa. Sinusta rakentuu Facebookin määrittelemä kuva, joka on edullisempi Facebookille kuin sinulle. Sinusta tulee edullista kauppatavara etenkin Facebookin mainosmyynnille. Kun Facebook muuttaa toimintojensa ominaisuuksia, ei niistä kerrota, vaan pikemminkin sinut pakotetaan niitä käyttämään. Itselläni on juuri nyt esimerkiksi tilanne, että joudun jatkuvasti vastaamaan – ei nyt – kun en halua tiettyjä toimintoja käyttööni. Mutta ei ole vaihtoehtoa vastata, etten koskaan halua käyttää. Facebook on malliesimerkki asiakaskeskeisyyden vastakohdasta. Jos ja kun olet mukana, niin olet Facebookin algoritmien ehdoilla, etkä voi valittaa. Sinun pitää käyttäjänä ottaa ehdottomasti vastuu mitä tietoa jaat. Ja pitää mielessä, että sitä tietoa et voi peruuttaa etkä tuhota. Turvallisin neuvo on, ettet koskaan jaa tietoa, saati kuvia toisesta henkilöstä, jos ette ole yhdessä niin sopineet. Mietipä kun lapsesi on tulevaisuudessa vaikkapa poliitikko ja tyrii jotakin. Media kaivaa pottakuvia ja kiukuttelukuvia ja julkaisee, että tällainen hän oli jo lapsena. Suojaa lapsesi ja lähimmäisesi yksityisyys. Vaikket sanoisi sanaakaan Facebookissa, sinusta muodostetaan tarkka kuva jo sen perusteella mitä juttuja olet lukenut ja mitä et. Tuolloin olet jo omassa kuplassasi Kovinkin jyrkät mielipiteet somea vastaa ovat oikeutettuja, jos ne herättävät ihmisten käsitystä sanan vapaudesta ja eritoten vastuusta. Facebook on yksi väline Twitterin, Instagramin ja monien muiden joukossa. Maailma muuttuu ja myös tapamme viestiä. Monelle yritykselle some oikein tehokas ja fiksusti käytettynä on erinomainen markkinointiväline hinta- hyötysuhteella arvioituna.
|
1 kommentti . Avainsanat: some, facebook, sosiaalinen media, algoritmi |
Hitaisiin muutoksiin turtuu liian helpostiMaanantai 23.6.2014 klo 15.00 - Kauko Niemi Ihminen on pohjimmiltaan sopeutuva eläin. Etenkin kun muutokset ovat hitaita, niitä ei haluta tunnustaa. On mukavampi jatkaa entiseen malliin ja jopa tulkita ja puolustaa vanhoja rakenteita omaksi edukseen. Paitsi sitten kun muutostarve on kytenyt liian kauan. |
1 kommentti . Avainsanat: some, netti, Eero Lehti, Ilta-Sanomat |