Ettei vaan tulisi takatalvea

Perjantai 1.3.2024 klo 17.36 - Kauko Niemi

Pressat_pieni_KN232335.jpg

 

Herääkö maailma talviuniltaan. Tämän talven lämpötila oli yleisesti 1‒3 astetta pitkän ajan keskiarvoa alempi. Näin tekivät myös Ähtärin eläintarhan karhut viime viikon puolivälissä. Heräämisaika vaihtelee hieman vuosittain, mutta nyt ollaan melko normaalissa syklissä.

Maaliskuun ensimmäisenä Suomi sai virallisesti uuden presidentin. Onnea uuteen pestiin presidentti Stubb. Mediakin on jo ehtinyt avata salaisen arkkunsa, kuinka Sauli huutaa puhelimeen ja ärtsisti komenteli ties ketä. Siis se vakaa ja uskottava tasavallan presidenttikö. Kyllä Niinistö saa joka tapauksessa täydet peukutukset. Onhan hän kyselyn mukaan Suomen kaikkien aikojen paras presidentti.

Samana päivänä monista uhitteluista huolimatta Aleksei Navalnyin muistotilaisuus pidettiin Moskovassa sijaitsevalla Marinon esikaupunkialueella sijaitsevassa kirkossa. Yllätys, yllätys tilaisuus oli avoin. Mitä se avoimuus sitten tarkoittaakaan, kun  naapurin hallintoon on iskenyt synkkä takatalvi ja se kontrolloi nyt suruakin. Yksikään ruumisauto ei ole suostunut/uskaltanut kuljettamaan ruumista siunaustilaisuuteen. Ruumis saatiin kuin saatiinkin kirkolle.

Paperisesta talviunestaan yrittää herätä myös itsetietoisena ja itsevarmana esiintynyt Helsingin Sanomat. Syventävien sisältöjen päätoimittaja Laura Saarikoski on irtisanoutunut HS:n palveluksesta. Parisen kymmentä muuta seuraa Saarikoskea. Päätoimittaja Erja Yläjärven ja Laura Saarikosken tiedotteet olivat melkoista puppusanageneraattorin tuotosta. Sata kertaa enemmän markkinointia kuin journalismia.

Itse olin 46 vuotta putkeen paperisen Hesarin tilaajana. Sen jälkeen hetken sähköinen asiakas. Yhdessä vaiheessa ”myötähäpeäni” oli niin voimakasta, että silmäilin Hesarin vasta iltapäivällä.

Unkari ei meinaa herätä talviunestaan millään. Miten ihmeessä yksi mies voi vitkutella tuolla tavoin. Mielenkiintoista nähdä millaisilla peukutuksilla Orban jatkaa menestystään. Itselläni ei ole muuta kuin turistikokemusta unkarilaisuudesta. Suomessa asuva tuttavani kommentoi tilannetta sanomalla, että häntä hävettää julkisesti tunnustaa itsensä unkarilaiseksi.

Toivottavasti Suomen toiseksi arvostetuin uutisankkuri Matti Rönkä ei vaivu talviunille. Matti Röngän viimeinen uutislähetys viime keskiviikkona kello 20.30 tavoitti 1,3 miljoonaa katsojaa. Röngän viimeinen uutislähetys oli tämän vuoden katsotuin tavallinen uutislähetys. Röngän ansiot perustuvat työn laatuun, eikä somekeikistelyyn. Siinä on iso ero, niin kuin oli suosituimman uutisankkurin Arvi Lindinkin kohdallakin.

Talviunilta on herätelty reserviläisetkin. Puolustusministeri Antti Häkkäsen yksi lausunto, herätteli laajoja joukkoja. Valtaosa aktivoituneista halusi erota reservistä ja tänä vuonna reservistä onkin eronnut yhteensä 1 435 reserviläistä, joista 1 200 helmikuun aikana. Viime vuonna reservistä eronneita oli koko vuonna 1 650.

Toki on sitten sellaisia, jota haluavat takaisin reserviin. Helsingin Sanomien yleisönosastolla 62 vuotias haluaisi palata takaisin reserviin, sillä hän uskoo, että tarpeen niin vaatiessa olisi minulla vielä jotain annettavaa Suomen Puolustusvoimille.

Niinistön viimeiseksi jäänyt armahdus viime viikolla koski sotilasarvon palauttamista. Presidentin esittelyn päätöksestä selviää, että Vantaalta oleva mies oli pyytänyt, että hänen menettämänsä sotilasarvo, tykkimies, palautettaisiin. Toive toteutui.

Minäkin heräsin miettimään, että mikähän mahtaa olla minun sotilasarvoni varusmiespalvelun ja sen jälkeen neljästi kertaamassa olleella? Tätä tietoa ei löytynyt Santahaminan portilta, Uudenmaan aluetoimistosta. Neuvottiin tiedustelemaan Sotilaslääketieteenarkistosta Viitasaarelta. Vastaus oli, että on kansallisarkiston kamaa. Tunnustan – tuplasti arkistokamaa siis.

Mutta eniten tässä menneen talven lumia miettiessä juuri nyt ihmetyttää tuon herra Putinin terveydentila. Millä keinoin tuollaisissa paineissa voi olla sairastumatta. Ei ainakaan niin sanottu normaali ihminen pysyisi terveenä. Olisi varsin mielenkiintoista nähdä herran veriarvot ja muut hyvinvointia mittaavat arvot. Toisaalta emmehän me tietenkään tiedä mitä tai millaisia sairauksia herra on läpikäynyt.

Siinäpä moni hyvinvointiguru, jopa lääketieteen tutkijat voisivat olla huulipyöreänä ja miettiä hyvinvointisuositusten todellista merkitystä. Sinä päivänä, kun tämän herran terveys pettää, soisi maailmalle mahdollisuuden saada tutkimusnäytteitä mitä biologisesti oikeasti on tapahtunut.

Nyt alkavat aamut valoistua, mutta takatalvi iskee liian monella taholla päivittäin, mutta uskotaan Stubbin virkaanastujaispuheen viestiin, ettei kannata kaikkia pelätä.

 

Tämä on kuultavissa ääniversiona Finradio.fm kanavalla maanantaina 4.3.2024 klo 08.00 ja 16.00 sekä 21.00

Lisää aiheesta:

Navalnyin hautajaiset

 

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, Navalnyi, Sali Niinistö, Alexander Stubb, Helsingin Sanomat, reselvi, Putin, Ähtärin karhut, Unkari, Orban, talviuni,

Kehitysprojektien kulurakenne heittää häränpyllyä

Sunnuntai 6.8.2023 klo 21.34 - Kauko Niemi

 

Elämänmeno kun on muuttunut niin että kaikkea mahdollista käytetään väärin, omien etujen saavuttamiseksi – vedetään välistä aina kun on mahdollista. Aika usein silloinkin, kun ei muka ole mahdollista.

Jos tähän mennessä tuotteiden ja palveluiden kehitysprojektien kustannuksista 90 prosenttia on kulunut uusien toimintojen kehittämiseen ja 10 prosenttia oheistoimintoihin kuten väärinkäyttöjen ehkäisyyn ja tietoturvaan. Veikkaukseni on, että tuota pikaa tekoälyn kehittyessä tämä kuvio heittää häränpyllyä. uusien toimintojen kehittämiseen kokonaiskustannuksista kuluu tuo 10 prosenttia ja loput 90 prosenttia väärinkäytösten ehkäisyyn.

Tietoturvaa rikotaan jo nyt jatkuvasti. Kaiken maailman hakkerit käyttävät ja kehittävät tilaisuuksia saadakseen tavalliset tietämättömät ihmiset ansaan ja imuroidakseen heidän rahansa. Suomessakin vuosittain menee rahaa vääriin taskuihin jo yli 100 miljoonaa euroa.

Viimeaikaiset temput aktivoituivat kuukauden 3. päivänä eli veronpalautuspäivinä. Nyt on myös muotia soittaa tietämättömille kesätyöläisille ja antaa toimitusjohtajan nimissä määräyksiä siirtää rahaa tai avata muita piilossa olevia toimintoja.

Tekoäly mullistaa täysin tämän nykyisen melko rauhallisen hakkeroinnin. Tekoälylle riittää yksikin kuva ja pieni ääninäyte, joka jälkeen lapsi tai kuka tahansa tuttava soittaa tutulla äänellään ja pyytää vaikkapa rahallista apua hankalaan tilanteeseensa. Nyt jo muodostetaan yhdenkin kuvan perusteella vale-videoita ja painostetaan hävyttömästi asiassa kuin asiassa. Kaikkeen tällaiseen on syytä varautua tai ainakin olla tietoinen mahdollisuuksista.

Tekoäly tietää mitä etsit ja millaisia ominaisuuksia pitää sisältyä haluamaasi laitteeseen. Sen jälkeen tekoälyn mielikuvitus valmistaa ja myy sinulle juuri oikean tuotteen.

Ja pientähän se on yhden yksittäisen ihmisen huijaaminen. FBI on juuri varoitellut kuinka rikolliset käyttävät tekoälyä muun muassa haittaohjelmien kehittämiseen ja tietojenkalastelun tehostamiseen. Terroristit puolestaan kysyvät tekoälyltä apua esimerkiksi kemiallisia hyökkäyksiä varten.

FBI odottaa näiden ilmiöiden lisääntyvän ajan kuluessa tekoälymallien käytön ja saatavuuden edetessä. Yleisesti tunnetuissa tekoälymalleissa on sisäänrakennettuja estoja haitallisen sisällön tuottamiseen. Mutta ei riittävästi ja näitäkin estoja on ollut mahdollista ohittaa esimerkiksi pomminteko-ohjeiden tuottamiseen.

Viime kuun puolivälissä YK:n turvallisuusneuvosto kokoontui ensimmäistä kertaa keskustelemaan tekoälyn luomista riskeistä. Nyt ei enää ole tosiaankaan kyse yksittäisistä henkilöistä, vaan Britannia on toivonut kansainvälistä keskustelua aiheesta. Britannia haluaa ripeästi kartoittaa tekoälyn riskejä globaalin rauhan ja turvallisuuspolitiikan näkökulmasta.

Kuten jo mainitsin tuote ja palvelun kehityksessä kokonaisuus ja kustannusrakenne muuttuu tai on pakko muuttua merkittävästi. Se tulee tietenkin vaikuttamaan tuotteiden ja palveluiden loppuhinnoitteluun.

Kokonaan eri asia on sitten kuinka suhtaudutaan lopputuloksiin ja niiden aitouteen. Tekoälyllä tehdään jo täyttä häkää musiikkia, muokataan kuvia, joilla ei ole mitään yhteyttä todellisuuden kanssa. niin sanottu medialukutaito saattaa joutua tosi koetukselle.

 

Tämä on kuultavissa ääniversiona Finradio.fm -kanavalla

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: FinnRadio.fm, tekoäly, kehityskustannukset, hakkerointi,

Puhelimesta on hyvää vauhtia tulossa ihmisen kaukosäädin

Perjantai 9.12.2022 klo 17.49 - Kauko Niemi

Yle.jpg

 Tältä näyttivät minun itsenäysyypäivän vastaanotto Ylen kanavalla, kun olin tietoturvallinen

Ihmisen kaukosäätimellä ohjataan ihmisen mielihaluja, tunteita, egoa ja syötetään kokonaisuus, missä sinusta on lypsetty kaikki mahdollinen tieto. Pian ollaan siinä tilanteessa, ettei mitään asiaa pysty hoitamaan, ennen kuin olet luovuttanut kaukosäätimessäsi olevat tiedot ulkopuolisille tahoille.

Pysähdy miettimään hetkeksi, kuinka asiat hoituvat, jos olet vaikkapa muutaman viikon ilman puhelinta. Kannattaa vaikka testata. Tai pahimmassa tapauksessa puhelimesi varastetaan. No niitä kuoria saa toki muutamilla satasilla minkä värisenä tahansa. Mutta ne tiedot, joita kuljetat mukanasi ja joiden varassa olet asioitasi hoitanut tai kaikkein pahimmassa tapauksessa, joku ryhtyy käyttämään tietojasi omiin tarkoituksiinsa.

Hyytävä varoitus annettiin jalkapallon MM-kisavieraille, sillä Qatarissa vaani vakava turvallisuusuhka. Saman tyyppisiä varoitusviestejä liikkuu myös Kiinassa, missä kansalaisia pidetään kurissa ja komennossa.

Eurooppalaiset tietosuojaviranomaiset varoittavat Qatarin jalkapallon MM-kisoihin matkustavia qatarilaisista Hayya- ja Ehteraz -sovelluksista. Viisumin korvaava Hayya ja koronasovelluksena toimiva Ehteraz aiheuttavat viranomaisten mukaan vakavia tietosuoja- ja turvallisuusriskejä.

Välttämättömät viranomaisten vaatimat tiedot eivät asiantuntijoiden mukaan  jääneet puhelimeesi, vaan ne kopioituivat Qatarin viranomaisten käytettäväksi.

Kiinassa Uigureiden elämästä kertova kirja paljastaa melkoisia koukeroita ja vastakoukeroita, joilla ihmiset voivat ylipäätään soittaa turvallisesti vaikkapa perheenjäsenilleen paljastamatta omaa sijaintiaan ja muuta statustaan.

Oman sijainnin paljastaminen on varmaan yksi ensimmäisiä asioita, jota kannattaa harkita hyvinkin tarkkaan. Yleensä sovelluskohtaisesti pystyt määrittämään mikä sovellus saa käyttää paikannusta mikä ei. Tai mikä sovellus saa käyttää paikannusta vain silloin, kun ko sovellusta käytetään.

Huomioitakoon, että viranomainen saa hätätapauksessa ihan toista kautta sijaintisi selville, jos puhelin on ylipäätään päällä.

Omalla kohdallani törmäsin perin kummalliseen tilanteeseen, kun tietoturvan takia käytän vpn- ohjelmaa, joka ei paljasta sisaintiani. Tästä seuraa, etten tietokoneella voi katsoa Ylen suoria ohjelmia. Maksan kuitenkin Yle-veron. Yle perusteli minulle käytäntöään tekijänoikeuksilla. Näinhän se ei voi olla, sillä voin katsoa ohjelmia jälkikäteen Areenasta. Millaiset tekijänoikeuden rajoittivat, etten voinut koneeni ruudulta seurata esimerkiksi Itsenäisyyspäivän vastaanottoa.

Suomessa ollaan innolla valmistelemassa sähköistä tunnistautumista puhelimella, jonka jälkeen pankki ja muut tunnistautumistavat jäänevät historiaan. Tuon jälkeen puhelimesi on todellinen kaukosäädin, joka tietää kaiken sinusta. Sinulla saattaa olla jopa asunnon säädöt ja lukitukset puhelimessa, joten pidähän kaukosäätimestäsi jatkuvasti erittäin tarkkaa huolta.

Itse olen lopettanut vastaamisen sellaisiin numeroihin, jotka eivät ole puhelimeni osoitekirjassa. Ja vielä hieman pidemmälle vietynä puhelimeni ei edes hälytä ”vieraista” puhelimista tuleviasoittoja ja sitten osoitekirjassani on muutamia kymmeniä numeroa nimellä -Älä vastaa.

Vastaajani kertoo selvästi, etten vastaa tuntemattomiin numeroihin ja jätä vastaajaan tieto. Yksikään puhelinmyyjä tai huijari ei ole viimeisen kolmen vuoden aikana pyytänyt soittamaan. Eikä vastaamattomuus ole muutenkaan aiheuttanut minulle ainuttakaan ongelmaa.

Viime viikolla Kuluttajaliiton pääsihteeri Juha Beurling-Pomoell oli näyttävästi esillä viestillä, että vastaamattomuudesta on tullut ongelma. Ongelmaa, jos sellaista syntyy, rakentavat viranomaiset ja yritysten markkinointimiehet. Viime vuonna suomalaiset menettivät virallisten tilastojen mukaan verkkorikollisille 47 miljoonaa euroa ja tänä vuonna ylitetään tuo summa reilusti.

Seuraava askeleeni onkin siirtyä kahden puhelimen käyttöön. Puhelin omalla numerollaan, jolla hoidan kaikki viralliset kirjautumiset ja pakolliset puhelinnumerot nettikaupoissa ja muissa asioinnissa. Tässä puhelimessa ei sitten ole mitään henkilökohtaisia tietoja eikä muitakaan käyttäytymiseeni liittyviä tietoja.

Molempien puhelinten eri numerot ovat salaisia ja paikannus- ja muut tiedot tarkasti säänneltyjä. Aika näyttää meneekö elämä tällä mallilla liian hankalaksi ja monimutkaiseksi. Ajatusmallina ei pitäisi olla suuria vaikeuksia, jos viralliset asiat hoidetaan porstuassa ja henkilökohtaiset asiat olohuoneen sohvalla. Lupaan kertoa kokemuksistani.

 

 Tämä on kuultavissa ääniversiona FinnRadio.fm kanavalla 12.12.2022 alkaen

 

 Lisää aiheesta:

Vastaamattomuudesta muodostuu ongelma

Toimi näin kun puhelin katoaa

4 000 suomalaisen tietoja myydään netissä

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: FinnRadio.fm, tietoturva, ihmisen kaukosäädin, Qatar, Yle, suorat lähetykset,

Sanoista tekoihin

Lauantai 25.9.2021 klo 18.56 - Kauko Niemi

  Kylmakivi20_KN201242.jpg

Ettei vain vihapuhe muuttuisi vihateoksi. Ihmiselle sanomisen ja tekemisen raja hämärtyy helposti. Itsensä manipulointi jatkuvasti netissä muuttuu huomaamatta hyväksyttäväksi toiminnaksi ihan arkisessa elämässä.

Sanoista tekoihin on ollut kautta aikojen kunnioitettava tapa saada jotain aikaiseksi. Ja on vieläkin, jos sanat ovat harkittuja, toisia ihmisiä kunnioittavia ja hyvää tarkoittavia. Jonnen joutava ideologinen jargonia ja markkinahöpötys tulee ja menee ja se on ihan ok, saakin mennä. Paitsi tuoreiden selvitysten pohjalta Vanhoja jargonioita lämmitellään tietoisesti politiikan keppihevosina – Suomi takaisin tms.

Kuinka pitkään kestää, kun vihapuhe muuttuu vihateoksi on kovin yksilöllistä, mutta some kiihdyttää kehitystä omalla nopeudellaan ja erityisesti omissa kuplissaan.

 

Ylen hallituksen puheenjohtaja Matti Apunen on huolissaan somen keskustelukulttuurista: "Se uhkaa jo politiikan tekemistä ja suomalaista luottamusyhteiskuntaa. Apunen näkee keskustelukulttuurin muuttumisen niin isona ongelmana, että se uhkaa jo suomalaisen yhteiskunnan yhtä perusarvoa, luottamusta.

Politiikassa vihapuhe on todella yleistynyt ja muutamia tapauksia on jo ollut, missä se on muuttunut teoiksi. Politiikkojen jos kenenkä tulisi näyttää mallia vakaan yhteiskunnan kehittämisessä. Ääriryhmittymät ovat valmiita mihin hyvänsä. Politiikassa vihapuhe on jopa otettu yhdeksi työkaluksi, kun sillä pääsee niin helposti median kautta julkisuuteen. Pääasia että ollaan esillä ja otsikoissa. Mediankin tulisi miettiä vanhaa kaavaansa – tärkeämpää on kuka sanoo, kuin mitä sanoo.

Korona on myös kaasuttanut kehitystä. Asiallisuus ja tietämys saattaa olla kaukana viesteistä ja niiden sävyistä. Salaliittoteorioita liikkuu paljon ja viikko sitten esimerkiksi Helsingissä korona-rajoituksia vastustavat muuttivat sanansa teoiksi. Liki parin tuhannen ihmisen mielenosoitus kokoontui kaupungin keskustaan. Missä sitten menee se todellinen raja, kun vihapuheet muuttuvat hankalammiksi teoiksi. Tuskin tämäkään porukka sitä tietoisesti miettii. Se voi vain jossakin tilanteessa purkautua.

THL:n ylilääkärin Hanna Nohynekin mukaan viestejä tulee laidasta laitaan, ja usein ne ovat tulkinnanvaraisia. Joistakin hän on tehnyt myös rikosilmoituksia. Suoria tappouhkauksia Nohynek ei ole Ilta-Sanomien mukaan saanut.

On sellaisia, missä kerrotaan, että ”sinut viedään Nürnbergin oikeuteen” tai ”sinut tullaan haastamaan oikeuteen”. On erilaisia lauseita, jotka ihmiset voivat tulkita eri tavoin: ”toivoisin, että sinua ei olisi olemassa” tai ”et ole pätevä tehtävääsi”, Nohynek kertoo Ilta-Sanomille.

Ihan tavallisessakin somekeskusteluissa käännytään kovin herkästi väärille raiteille, kun tahattomasti tai jopa tahallaan ymmärretään väärin viestin kärki ja sisältö.

Jospa vaikka Fiatin omistaja kertoo kuinka pienellä kulutuksella hän pääsi lomamatkallaan. Elävöittääkseen viestiä hän kertoo pienestä punaisesta Fiatistaan. Joku eksyykin sitten soittamaan suutaan. Olenkin aina ihmetellyt miksi ajat punaisella autolla – nythän sekin selvisi, että olet kommunisti ja kaikki sun aikaisemmatkin päivityksesi saavat uuden merkityksen ryssien kaverina. Ja sitten kehkeytyykin voimakas poliittinen sana harkka, vaikka piti keskustella auton taloudellisuudesta.

Ihmisillä on taipumus ottaa yksi pieni osa viesteistä, joka hänelle kolahtaa, välittämättä alkuperäisen viestin tarkoituksesta. Näin tapahtuu sekä tahallisesti että tahattomasti. Näistä sitten kehkeytyy pahimmissa tapauksissa jopa tekojakin.

Kehitys on somen liekeissä huolestuttavan nopeaa, joita sitten tarkoitushakuisesti kostetaan tilaisuuden tullen puheilla tai teoilla. Puheiden ja tekemisten raja ei ole koskaan selkeä – vastuutonta tiedonlevitystä omassa kuplassa.

Ja loppuun hyvä lainaus Jyrki Lehtolalta:

Se hieman ärsyttää, että kun olen nyt 120 kertaa uutisoinut eri tahoilla olevani antirasisti, jotkut alkavat hölistä jotain semantiikasta ja jonkin sellaisen kuin ”kriittisen rotuteorian” sisäänrakennetusta rasismista. En tiedä, mitä tuolla tarkoitetaan, joten kyse on valetotuuksista, ja siksi Suomeenkin pitäisi luoda selkeämpi pelon kulttuuri, jossa kukaan ei saisi sanoa asioita, joita joku muu ei ymmärrä.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www. finnradio.fm nettiradiossa 27.9.2021 alkaen ma ja ke 07.00 ja 14:00 Suomen aikaan

 

 Lisää aiheesta:

Kansanedustajat näyttävät mallia

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, sanoista tekoihin, vihapuhe, vihateko,

Some ei ole enää entisensä

Lauantai 16.1.2021 klo 12.50 - Kauko Niemi

Face.JPG
 

Mutta niinhän sitä sanotaan, että kaiken mitä ihminen pystyy kehittämään ja rakentamaan, ihminen voi myös sen särkeä. Näinhän tietty tapahtuu käytännössä lähes poikkeuksetta tai ainakin vähintäänkin merkittäviä väärinkäytöksiä.

Kuka olisi internetin kehityksen ja kasvun vuosina 1990 luvulla uskonut, että maailmaa parantavan, riippumattoman ja vapaan internetin käytön tuhoamisen aloittaa Yhdysvaltain istuva presidentti. Vai pitäisikö todeta, että maailmassa on aina käynyt niin, että huipulle kivunneet asiat ovat romahtaneet ja nyt on Yhdysvaltojen vuoro luopua maailman johtoasemastaan.

Täysin vapaa internet ja sen luomat some-palvelut ovat nyt ison muutoksen edessä, kun vapaus ja vastuu eivät kulkeneetkaan käsikädessä. Syyttömiä eivät suinkaan ole isot somepalvelujen tarjoajat. Heidän toimintatapa on suosinut erilaisten kuplien rakentamista, joiden touhujen määrittämistä ja rajoja ei kukaan ole kyseenalaistanut ennen Washingtonin tapahtumia.

Trump on johtanut maataan twitterillä ja selvästi myös yllytti hyökkääjiä saapumaan Washingtoniin ja olemaan enemmän tai vähemmän aktiivisia.

Pian suuret some-yritykset joutuivat pakon edessä puuttumaan peliin, mitä kaikkea heidän palvelussaan saa tehdä ja mitä ei. Nyt ollaankin pyhän pietarin portilla ja kukaan ei varmasti tiedä mitä tapahtuu ja miten. Kyse on siis sekä tekniikasta että sisällöstä. Varmasti tulee koskettamaan meitä jokaista tavalla tai toisella.

Monet asiat ovat teknisesti helppoja sen kun vedetään piuhat irti. Toki sattuu ainakin jonkin verran budjettipomojen sydämiin. Hyvä esimerkki on juuri tapahtunut Parler reaktio.

Parler on erityisesti Yhdysvaltain äärioikeiston ja Trumpin ydinkannattajien suosima somekanava, koska se ei ole kitkenyt vihapuhetta samaan tapaan kuin Twitter ja Facebook. Amazon lopetti parin päivän varoituksella pilvipalvelujen myynnin Parlerille, joten Parlerin toiminta hiljeni ainakin toistaiseksi. Muutamaa päivää aiemmin Google ja Apple poistivat Parlerin sovelluskaupoistaan.

Tapaus osoittaa kuinka yksinkertaisesti ja nopeasti tilanne voi teknisesti muuttua suuntaan tai toiseen piuhat irroittamalla.  Parlerissa ovat toimineet aktiivisesti myös ne ääriliikkeet, jotka hyökkäsivät Yhdysvaltain kongressiin.

Facebook on sössinyt omistamansa Whatsupin kanssa ja ilmi on tullut, että Facebook käyttäisi Whatsup-käyttäjien tietoja myös Facebookin toiminnassa. Uudet käyttöehdot ovat parhaillaan käyttäjien hyväksyttävänä – ota tai jätä periaatteella. Facebookilla ei ole tosin ollut muutoinkaan tapana kysellä käyttäjien mielipiteitä yhtään mistään.

Whatsup ehti jo heti vuodenvaihteen jälkeen kehua, kuinka sen WhatsAppissa soitettiin uudenvuodenaattona globaalisti 1,4 miljardia ääni- ja videopuhelua, joka on uusi ennätys. WhatsApp-puhelujen määrä kasvoi yli 50 prosentilla verrattuna vuotta aiempaan.

Joukkopako Whatsupista on jo käynnistymässä ja se muuttanee tai ainakin avaa mahdollisuuksia teleoperaattoreiden eri pelikentillä. Viime viikolla sovelluskauppojen kärkipaikalle liilasivat Signal, Microsoft teams ja Telegram Messenger. Kaikki siis Whatsupin kilpailijoita.

Ehdottomasti tekniikkaa kinkkisempi kenttä on sisältö. Kuka saa sanoa ja mitä. Tapaus Trump olisi jo pitänyt ottaa haltuun paljon aikaisemmin eikä viimeisessä paniikissa.

Some-palveluita rakennettiin ajatukselle, että täysi sananvapaus nostaa esiin parhaat ajatukset ja vapauttaa ihmiskunnan varjoihin kätkeytyvän vallan ja rahan kahleista.

Erityisen kiinnostuneena asiaa nyt seuraa media, missä vastuu julkaisuista on aina ollut päätoimittajalla. Somessa tilanne tulee olemaan hankala. Suuret some-yhtiöthän ovat julistaneet olevansa vain alustantoimittajia, mutta rahankiilto silmissä ovat algoritmeineen olleet pitkälti ohjaamassa millainen sisältö pääsee parhaiten esille, tietenkin rahan ehdoilla.

Nyt nousee suurena ongelmana myös politusoituminen. Viimeaikaiset päätökset kytketään tavalla tai toisella poliittisiksi.

Nyt kääntyy tavalla tai toisella uusi somelehti historiassa. Entinen meno ei voi jatkua sellaisenaan. Monta uutta saumaa avautuu myös erilaisille teleoperaattoreille paitsi tekniikassa, niin myös sisällöissä suoraan tai alihankintoina.

Lisää aiheesta:

Väkivalta kiihdyttämöt saatava aisoihin

Trumpin potkiminen somesta oli PR-temppu, jolla on vaikutuksia sinunkin internetiisi – 6 asiaa jotka sinun pitää tietää

Tämä on kuultavissa ääniversiona www. finnradio.fm nettiradiossa 17.1.2021 su, ma ja ke 07.00 ja ti 15.00! (paikallista, Espanjan aikaa)

 

 

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, some, Facebook, whatsup, Parler, Trump. Yhdysvaltain kongressi,

Bullshit Friday

Tiistai 1.12.2020 klo 9.19 - Kauko Niemi

Keskuskatu_KN201122.jpg

Jos sinä maksat 635 euroa 60 prosentista. Mihin sinä käytät tuota 60 prosenttia lähitulevaisuudessa? Näinkin nurinkurisesti asian voisi esittää, kun katseli Black Friday -kampanjoita ja joulumarkkinoiden alkamista.

Hintavertailu.fi:n kyselyn mukaan tänä vuonna 44 prosenttia suomalaisista aikoi tehdä Black Friday -ostoksia ja kuluttaa keskimäärin jopa 635 euroa. Yli puolet, 57 prosenttia Hintavertailun kyselyyn osallistujista ei silti luottanut juurikaan tai lainkaan Black Fridayn tarjouksiin ja alennuksiin.

 

BF - Black Friday on siis hyvää vauhtia muuttumassa Bullshit Friday:si

 

Kilpailu- ja kuluttajavirasto (KKV) on törmännyt kahteen kyseenalaiseen käytäntöön, kun puhutaan Black Fridaysta tai vastaavista alennuskampanjoista.

Nostetaan hinta hetkellisesti korkealle, jotta voidaan sitten myydä tuotetta alennettuun hintaan. Luodaan ikään kuin keinotekoinen mielikuva alennuksesta.

Toinen tapa on, että tuote on säännöllisesti – sanotaan että viikon – tarjouksessa, sitten kaksi päivää niin kutsuttuun normaalihintaan, joka on tuplankin isompi (tarjoushintaan verrattuna), sitten taas viikon tarjouksessa.

Aiempina vuosina on tullut esiin myös se, että normaalihinta on lain mukaan vasta oikea hinta, jos sillä on tehty tietty määrä kauppoja. Lakia kiertäen kauppoja on syntynyt, kun henkilökunta on ostanut tuotteita.

Black Friday -ostospäivään liittyvä kyseenalainen markkinointi on huomattu myös Hintaopas.fi-nimisessä hintavertailupalvelussa.

Viime vuonna Black Fridayn keskimääräinen alennusprosentti oli 4,5. Tuolloin lähes joka kymmenennen tuotteen hintaa nostettiin Black Fridayn alla ja laskettiin sitten isompien alennusprosenttien saavuttamiseksi.

Yritykset liikkuvat nyt vaarallisen liukkaalla alustalla. Vanhanaikaisen prosenttimielikuvan pystyy jo melko hyvin ja nopeasti arvottamaan ja vertailemaan. Tämä taito on lisääntynyt merkittävästi koronavuonna, kun nettikauppa ja -asiointi on kasvanut merkittävästi.

Verkkoon on tullut lukuisia hintavertailupalveluita ja tarkistamalla ja vertaamalla suurten nettikauppojen hintoja on ostaja helposti ja melko nopeasti kartalla mikä on kunkin tuotteen käypähinta ja ovatko tarjoukset oikeasti hyviä vai huonoja.

Jos nyt päätät ostaa D-vitamiinia Black Friday hintaan, niin kolmen euron hintaero ei juuri hetkauta, vaikka alennusprosentti olisi huikeat 30 prosenttia. Mutta jos päätät ostaa kalliimman puoleisen matkapuhelimen tai tabletin tai jopa tolkuttoman suuren television. Tällöin kannattaa tutustua asiaan jo ainakin pari kuukautta aiemmin ja rakentaa itselleen sopiva käypähinta, eikä sokaistua prosentteihin.

Tällainen markkinointi syö uskottavuutta ja yritykset rakentavat lyhyillä ja kyseenalaisilla tempuilla höttöistä pohjaa koko Black friday-markkinoinnille. Jokainen tietää kuinka nopeasti petetyksitulemisen kokemukset leviävät verkossa. Positiivista ja luotettavaa yrityskuvaa ei voi rakentaa, jos jatkuvasti narahtaa hinnoittelussa.

Toki ymmärrän ja tuen tuottavaa liiketoimintaa terveeltä pohjalta, mutta en valheellisilla mielikuvilla. Itselläni on jo muutamia yrityksiä boikottilistalla. Yritykset, jotka harvase päivä myyvät tuotteita 60 – 70 prosentin alennuksella. Tällaiset yritykset ovat huijareita tai sitten johtaminen on niin tolkuttoman huonoa, etteivät hankinta ja myynti kohtaa taloudellista tasapainoa. Nämä joutavatkin kuolla pois.

Unohda prosentit ja luo itsellesi käypähinta. Käypähinta muodostuu parissa illassa siinäkin tapauksessa, vaikka astianpesukone hajoaa ja pitäisi saada uusi mahdollisimman nopeasti tilalle. Kotimaiset hintavertailusivut ovat käyttökelpoisia. Aina kannattaa piipahtaa vaikkapa Amazonin sivuilla sekä vertailla hintoja eri maissa.

Pian tiedät, onko hinta nousussa vai laskussa ja mikä on oikea taso. Maitokauppareissulla ei kannata mielijohteessa ostaa 75 tuumaista kolmen tonnin televisiota, jota myydään puoleen hintaan. Kauppa ei ole rehellinen.

Itselläni parhaillaankin kaksi hankintaa, jotka olen valmis tekemään heti kun euromääräinen hinta saavuttaa tavoitellun tason. Joko alennuksina tai kilpailutilanteen takia markkinahinta vaan laskee, niin kuin usein tuppaa käymään. Kyllä minä jaksan odottaa. Toki joskus tulee tilanteita, missä investointi tulevaan kannattaa tehdä per heti, mutta sillä ei olekaan mitään tekemistä mustien perjantaiden tai sinkkupäivien kanssa.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www. finnradio.fm nettiradiossa ma, ke ja pe 08.00 ja ti ja to 16.00! (paikallista, Espanjan aikaa)

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, Black Frisay, Bullshit Friday, Hintavertailu,

Yksi kuva valehtelee enemmän kuin tuhat sanaa

Lauantai 21.11.2020 klo 16.21 - Kauko Niemi

Natural_Kake.jpg

 

Kuvankäsittelyohjelmat ovat pitkään olleet taitavissa käsissä varsin monipuolisia, joilla kuvia on tehostettu, kun ei ole pätkääkään välitetty totuuden mukaisesta dokumentaarisuudesta.

Vanha perinteinen PhotoFinlandia sai melkoisen arvostelyryöpyn tulosten julkistusten jälkeen. Kommenttien perussävy oli, ettei kuvilla ole juurikaan yhteyttä valokuvaustaitojen kanssa. Pitäisikö koko kilpailun nimi muuttaa KuvaFinlandiaksi? Kameran osuus jää kovin vähäiseksi tämän vuoden kilpailukuvissa.

Mainoskuvien manipuloinnit ovat niin itsestään selviä, ettei niiden tulkinnoissa välttämättä ole ollut vääriä ongelmia. Paitsi silloin kun kuvien luomat mielikuvat tuotteista ovat todellisuuden kanssa kokonaan eri planeetoilta.

Kuvien käsittely on nyt hiljaa hiipimässä ihan tavallisen kännykän käyttäjän arsenaaliin. Kun ennen kuvaa pidettiin dokumentaarisena elementtinä totuudesta ja sanottiin, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Tänään on todettava, että yksi kuva valehtelee enemmän kuin tuhat sanaa.

Mietipä vaikka auringonlaskun kuvaa sosiaalisessa mediassa. Kun postaat mahdollisimman luonnonmukaisen kuvan, saa kuva kymmen tykkäystä. Jos taas säädät oranssien ja punaisten värien nupit kaakkoon, niin johan satelee tykkäyksiä.

Sehän on jokaisen ihmisen sisäänrakennettu halu tulla huomioiduksi ja siihenhän koko sosiaalisen median imuteho perustuu. Miksi et siis käyttäisi ylivärjättyjä kuvia. Etenkin kun kuvien muokkaus voi tapahtua helposti suoraan kännykässä. Ja jättää tulkinta katsojan silmiin.

Entäs kun siirrytään askelta kehittyneimpiin suorituksiin tai annetaan kuvien tulkinta koneen tehtäväksi. Ja sehän on varmaa, että huijarit markkinoinnissa kuin tavallisessa elämässä varmasti käyttävät kuvamanipulaatioita taitavasti hyväkseen. En luottaisi enää kuvat todistavaan voimaan.

Surkuhupaisa esimerkki koneen tulkinnasta tuli viime viikolla, kun viestintäasiantuntija Katleena Kortesuo päivitti kuinka kiva saada pyytämättä ventovierailta ihopainotteisia kuvia.

Hän oli vetämässä pariakin webinaaria, niin eikös joku laittoi Instagramissa kiitoksensa. Onneksi Instagram osasi varoittaa: tuhma kuva oli sumennettu, ja tekoäly varoitti, että kuvaa ei kannata klikata auki.

Kyseisessä tapauksessa kiittäjä oli ottanut kuvakaappauksen Kortesuon webinaarista, ja tekoäly tulkitsi hänen naamansa dick piciksi. Vastaavia konetulkintoja tulee melko usein. kun kone laskee vain paljaan ihon prosentuaalisen osuuden kokko kuvasta. Muista siis kuvasuhteet, kun seuraavan kerran lähettelet tissi- ja pippelikuvia.

Kuvan käsittelyssä siirrytään parhaillaan kokonaan uudelle tasolle, kun vaikkapa Adoben Photoshopin uusimman version ominaisuuksissa ei enää parannella värejä, terävyyksiä, lisäillä elementtejä toisista kuvista tai vaihdella taustoja jne.

Nyt ohjelma muuttaa hyvin yksinkertaisilla toimenpiteillä ulkonäkösi nuoremmaksi tai vanhemmaksi. Muuttaa lantiosi kapeammaksi, lantion sopivan pyöreäksi ja tissit suuremmiksi. Ja kaikki tämä ilman botoksia parilla napin painalluksella.
(oma kuvani tuossa blogin alussa on muokattu vain yhtä säätöä käyttäen)

Kokonaan eri asia on sitten se tilaisuus, kun joudut kuvia nähneiden kanssa kasvotusten, jolloin silmä ei ole saanut käskyjä muutoksista. Onpa noloa, kun henkilö ei tunnista sinua.

Ylen kolumnissa jyväskyläläinen toimittaja, kuvaaja Johanna Malinen ottaa osuvasti kantaa.

Malinen tuo esiin, kuinka yleensä kuvia pyritään manipuloimaan mahdollisimman huomaamattomasti, koska räikeää kuvanmuokkausta pidetään nolona. Tämä käy ilmi esimerkiksi siitä, kuinka julkkisten kuvanmuokkauksista uutisoidaan. Valoja, varjoja ja kontrasteja muuttavat filtterit ovat sosiaalisesti hyväksyttyjä tapoja muokata kuvista esteettisiä, mutta kehon ja kasvojen muotoihin kajoamista pidetään seuraajien huijaamisena.

Siitä, millaisia tunteita omien kuvien muokkaaminen aiheuttaa, ei juuri puhuta, koska kuvia muokataan salaa. Miltä sitten tuntuu nähdä älypuhelimen ruudulla itsestään paranneltu versio?

Kun Malinen vertaa muokkaamaansa kuvaa alkuperäiseen, hänelle tulee yhtäkkiä vähän paha mieli. On yllättävää huomata, kuinka omalle keholle sokeutuu parissa minuutissa. Ennen kuvanmuokkaussessiota olin alkuperäiseen kuvaan tyytyväinen, mutta äkkiä löydän itsestäni monta “epäkohtaa”, joista en ollut aiemmin tietoinen.

Helsingin Sanomat testasi kolmea kuvanmuokkausohjelmaa. Kolmea sovellusta vertaillessa huomaa nopeasti, miten niiden ominaisuudet keskittyvät pitkälti samoihin elementteihin.

Vaikka kuvamuokkausohjelmat mahdollistavat ulkonäöllä leikittelyn ja radikaalienkin muutosten tekemisen, ne ohjaavat käyttäjiään samaan suuntaan. Hyvältä näyttäminen vaikuttaa tarkoittavan hoikkaa vartaloa, tasaista ihoa ja symmetrisiä kasvoja.

Sovelluksiin jää äkkiä koukkuun ja kuvien käsittelystä on vaikeaa päästää irti. Miltä näyttäisin, jos kaventaisin kasvojani hieman lisää? Mitä jos huuleni olisivat vielä vähän paksummat?

Nyt ollaan siinä pisteessä, että herää kysymys, onko kaunistellun kuvavirran keskellä edes mahdollista tunnistaa, mikä on aitoa. Erilaiset ulkomuotoa silottelevat filtterit ja kaunistellut kuvat kiihdyttävät ulkonäköstressiä.

Kuvan kaikinpuolinen rooli on nyt muuttumassa vauhdilla ja se kannattaa jokaisen tiedostaa kaikissa eri kuvatilanteissa.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www. finnradio.fm nettiradiossa ma 23.11.2020  alkaen ma, ke ja pe 08.00 ja ti ja to 16.00! (paikallista, Espanjan aikaa)

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, Katleena Kortesuo, Johanna Malinen, Yle, Helsingin Sanomat, Kuvamuokkaus, PhotoFinlandia, Dick pick, tissikuva, pippelikuva,

Hauskoilla peleillä kerätään vain tietoa sinusta

Lauantai 24.10.2020 klo 10.04 - Kauko Niemi

wifi2.jpg

Minulla on ainakin neljä tärkeää tietoa, joita varjelen viimeiseen asti ja joiden kanssa en hevin tee kompromisseja. Tietojen luovutukset kieroilla kepulikonsteilla on kyseenalaista ja viimeaikaiset tietomurrot puistattavia.

Itse pidän tarkkaa huolta muutamista asioista. Sosiaaliturvatunnus. Sen levittämisellä pääsee omasta identiteetistä ja loppu onkin sitten välistävetäjien mielikuvituksesta kiinni. Ja heitähän et saa ikinä kiinni.

Pankkitunnuksiakaan ei kannata jakaa ja kehuskella suurilla säästöillä ja sijoituksilla. Pian nekin ovat vain tyhjiä rivejä.

Puhelinnumero. Säästyy monenlaisilta harmeilta ja kaiken maailman tyrkyttäjiltä, kun suojelee numeroaan. Numeron suojaamiseen ei riitä alkuunkaan se, että asetat markkinointikiellon. Julkisista palveluista numero kannattaa poistaa tai ainakin kieltää tietojen antaminen kuten vaikkapa kaupparekisteristä, Trafin sivuilta ja samalla kannattaa kieltää Trafin kaikkien tietojen jakaminen. Auton rekisteristä, kun saa helposti tarkan osoitteen ja ei ole kovinkaan harvinaista, että pitkään seissyt auto kadulla tai lentoaseman parkkiksella tarkoittaa, ettei ole ketään kotona. Lopun arvaatkin.

Puhelinnumerolla ei kannata netissä vahvistaa yhtään mitään. Moni asia on jäänyt minulta hoitamatta, kun puhelinnumero on ollut pakollinen kenttä.

Neljäs varjeltava tietoni on paikannus. Se on yhtä vaarallista kuin pankkitunnusten jakaminen. Hätätilanteessa viranomainen kyllä saa teleoperaattorilta tukiasemasignaaleiden kautta tietoonsa missä paikannettava on ja muille se ei kuulu pätkääkään missä minä liikun.

Optiona ja kokemusasiantuntijana voisin vihjaista myös sähköpostin käytöstä, että pidä kahta sähköpostia. Sitä virallista ja sitten sitä huuhaa-postia, jonka voi helposti poistaa käytöstä menettämättä mitään. Itse jouduin poistamaan virallisen postiosoitteen, kun spämmiä alkoi tulla yli 500 viestiä viikossa.

Ja sitten ihan konkretiaa. Päivitin tuolla facen virrassa pari viikkoa sitten, kuinka face ilmoitti, että minun käyttöoikeuksiani on rajattu. He halusivat muka varmistaa, että ole se kuka olen, koska minulla on niin paljon päivityksiä. Toki onhan niitä päivityksiä, kun henkilökohtaisella seinälläni levittelen ahkerasti kuviani ja muutakin. Minulla on käyttäjäoikeudet Finnradio.fm, tuotapikaa kymmenentuhannen seuraajan ryhmässä, Näiden lisäksi pyöritän 8000 tykkääjän koiraryhmää – hauva – useampia päivityksiä joka päivä. Kuukausitasolla päivitykseni tavoittaa yli 200.000 ihmistä.

Tuo mainitsemani facen pyyntö oli kovin epämääräinen, eikä minulle valjennut mitä olisi oikein pitänyt tehdä. Nettivaari jätti homman sikseen. Tässä vaiheessa huomautan, että käytän silloin harvoin kun käytän facea puhelimessani samalla selaimella kuin pc:llä ja tabletilla. En facen sovellusta. Selaimekseni olen tietoisesti valinnut ”vihamies” Microsoftin Edgen. Tällä selaimella en tee koskaan yhtään mitään muuta. Sillä ajatuksella, etteivät tiedot vahingossa valu muuhun käyttöön.

Muutaman päivän kuluttua ilmestyi uusi uhkaus ja nyt selvisi mitä pitää tehdä ja kaikki ruksit pitää vahvistaa matkapuhelimen face-sovellukseen ilmestyvällä viestillä. Ahaa ongelma lienee, etten käytä lainkaan facen omaa sovellusta enkä paikannusta. Mikäs siinä, jos tämän kerran. Vahvistaminen ei onnistunutkaan, kun en ollut antanut lupaa seurata sijaintiani. Kytkin sijainnin seurannan päälle ja sitten prosessi pääsi loppuun ja sain kiitokset. Mutta kytkin heti perään sijainnin seurannan jälleen kokonaan pois.

Asia alkoikin tosissaan kiinnostamaan. Facen sivuilta löytyykin mielenkiintoinen teksti. Sijaintipalvelut, joita kutsutaan joskus myös sijainnin käyttöoikeudeksi, on puhelimen tai muun mobiililaitteen asetus. Sijaintipalvelut auttavat facea tarjoamaan sijaintiin perustuvia ominaisuuksia, kuten julkaisemaan sijainnillasi merkittyä sisältöä, saamaan osuvampia mainoksia, löytämään paikkoja ja lähellä olevia Wi-Fi-verkkoja sekä käyttämään Lähellä olevat kaverit -ominaisuutta.

Ja teksti jatkuu . . . kun sijaintipalvelut ovat käytössä, voit joko ottaa taustatiedot käyttöön tai poistaa ne käytöstä. Taustatietojen avulla Facebook saa tiedon laitteen tarkasta sijainnista, vaikket käytä sovellusta.

Siis vaikka kävelet kännykkä taskussa etkä käytä facea niin se pystyy seuraamaan sinua ja rakentamaan sinulle seurantahistorian.

Tarkistin omalta kohdaltani facen seurantahistorian ja se oli täysin tyhjä – siitäkös se kenkä nyt puristaakin. Ilman kännykän seurantaa facen käyttö kännykällä vaati tällaiselta äkkinäiseltä nettimaagarilta puolentoista päivän säätelyä oikeassa järjestyksessä. Nyt odotan, milloin tämä oikeus taas hyytyy.

Viime viikolla EU:n mietinnöissä mepit esittävät radikaaleja muutoksia, joista yksi merkittävimmistä on kohdennetun mainonnan rajoittaminen ja jopa kieltäminen. Kohdennettu mainonta tarkoittaa siis ihmisistä verkossa paikannuksella, peleilla ja kaikella muulla kerättyjen tietojen käyttämistä mainosten räätälöimiseen niiden tehokkuuden parantamiseksi.

Pari viikkoa sitten oli laajasti esillä miksi kannattaisi hylätä Whatsupin käyttö. Tämä viestintäpalikan omistaa nykyisin face ja kaikki merkit viittaavat siihen, että tiedot vuotavat näiden kahden sovelluksen välillä. 

Sovelluksen käyttöehdoissa todetaan, että käyttäjä sitoutuu luovuttamaan laitteeseen tallennetut yhteystiedot palvelulle.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että Facebookin omistama WhatsApp saa jopa ne yhteystiedot, jotka eivät ole sidoksissa Whatsup-sovellukseen. Tämä onkin herättänyt epäilyt, rikkooko linjaus EU:n gdpr-säädöstä.

Sovellus pitää kirjaa siitä, mitä käyttäjä tekee. Vaikka se ei pääse seuraamaan viestien kryptattua sisältöä, niin se pystyy tarkkailemaan käyttäjänsä liikkumista sekä sitä, kenen kanssa ja kuinka pitkään käyttäjä juttelee.

Ja ihan lopuksi muista, että lähes kaikki netin kivat kyselyt ja kilpailut ovat kaikkea muuta kuin meidän hauskuuttamista.  Ne keräävät yksityiskohtaista tietoa sinusta ja minusta ja meidän mieltymyksistäja rakentaa sitä kuuluisaa algoritmia. Älä ihmettele, jos jonkun kyselyn jälkeen saat tarjouksen tavintolasta, missä ovat ne ihailemasi vaaleanpunaiset pöytäliinat.

 

PS. käytän tässä jutussa tietoisesti face-nimitystä, josko se ei tarttuisi niin helposti jonkun vahtirobotin raivoavaan kitaan.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa ma 26.10.2020  alkaen ma, ke ja pe 08.00 ja ti ja to 16.00! (paikallista, Espanjan aikaa)

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio fm. tietoturva, mitä tietoja kannattaa salata, Facebook, whatsup, paikannus,

Keskustelua kehityksestä ja osaamisesta ja nyt etänä

Lauantai 9.5.2020 klo 21.07 - Kauko Niemi

Jos kehitys- ja arviointikeskustelut mielletään viestinnäksi ollaan terveellä polulla. Jos ne mielletään byrokratiaksi kannattaa sellaiset lopettaa.

Nykyiset toiminta- ja organisaatiomallit muuttaa toimintaa monen muotoiseksi.  Varsinkin nyt kun etätyö tulee varmasti jäämään osittain myös vallitsevaksi toimintamalliksi hyvine ja huonoine puolineen, kunnes se hioutuu ja asettuu osaksi jotakin.

Jonkin aikaa jo ennen koronaa on ollut erilaiset hajautetut toimintamallit, joko kustannus tai muista tuotannollisista syistä. Esimerkiksi monen yrityksen puhelinpalvelu saattaa olla vaikkapa Espanjassa. Tekninen tuki Intiassa.

Hajautuksesta muutama askel eteenpäin ovat tiimi-organisaatiot ilman esimiestä tai muuta johtajamallia tai johtamisbyrokratiaa. Silloin pelataan viestinnällä ja luottamuksella.

Itse olen kokenut kolmenlaisia kehitys- ja arviointikeskusteluja, joista yhdet olivat viestinnällisiä ja kahdet muut olivat luokassa hyödytöntä byrokratiaa.

Siinä hyödyllisessä paitsi oltiin konkreettisia, niin myös vuorovaikutteisia ja ennen- kaikkea jos joku oli hyvää tai huonoa niin selvitettiin miksi. Samalla rakentui yhteisymmärrys kummankin roolista asioista. Yritys enkä minä olleet järjestäytyneitä, joten näihin neuvotteluihin oli kytketty suoraan myös palkkakehitys.

Siis palaute ja kehitys- ja arviointikeskustelu ovat täysin kaksi eri asiaa kuten yksisuuntaisuus ja vuorovaikutteisuus tuppaavat olemaan.

Montakin astetta haastavammassa tilanteessa ollaan nyt kun sosiaalinen etäisyys tulee väkisinkin kasvamaan eikä vain koronan aikana vaan tulevassa uudessa normaalissa. Tilanne syntyi vaan niin äkisti, ettei tilanteen hallinta ja toimintamuodot vaan ole hetimiten hallussa.

Kuinka olla läsnä etänä – siinä onkin monella opettelemista. Pikavauhtia on syntymässä asiasta myös kirja.

Kolmen viestintä- ja toimittajataustaisen naisen HNY Groupin voimin syntyy kolmessa viikossa etätyökirjan, joka tulee painosta ja saapuu kauppoihin touko-kesäkuun vaihteen tuntumassa. Vetojuhtana asiassa on toiminut Elina Yrjölä.

Kirja käsittelee etätyökonkarifirmojen ja -ihmisten vinkkejä, on itseohjautuvuutta etätyön ja kriisin aikaan, on etäkoulun johtamista, on tulevaisuudentutkijan näkemystä, on asiaa luottamuksesta ja tunteista etäyhteisössä – ja mikä parasta, myös nuorison ohjeita eli e-sporttihäiskän "born virtual" -yhteisökokemuksia. Hän esimerkiksi suosittaa punaisen luurin käyttöä – eli kun otetaan vaikea asia puheeksi etänä, sovitaan, että jos tilanne alkaa tuntua pahalta, voi vain painaa punaista luuria.

Punainen luurihan sotii kaikkia keski-ikäisten käsityksiä vastaan – mutta on itse asiassa nerokasta, koska se purkaa valtasymmetriaa ja lisää turvallisuudentunnetta. Punaista luuria ei tietenkään voi painaa ikuisesti, eli asiat kyllä käsitellään ennemmin tai myöhemmin.

Ylen laajassa artikkelissa – kehityskeskustelu tuo järjestelmällisyyttä ja johdonmukaisuutta johtamistyöhön. Se on tapa pitää esimies-alais -suhteet kunnossa, sanoo johtamisen professori Janne Tienari Svenska Handelshögskolanista.

Yleisesti kehityskeskusteluissa asetetaan yhdessä tavoitteita työuralle ja seurataan niiden saavuttamista. Tarkoitus on pysähtyä yhdessä katsomaan, missä mennään.

Tienarin mukaan työntekijä määrittää, kuinka paljon aikaa keskusteluun tarvitaan, ei kiireinen pomo.

Molemmilla pitää olla tunne, että kuunnellaan puolin ja toisin - vuorovaikutetaan. Kyse ei siis ole yksittäisten projektien arvostelusta tai palautteen antamisesta.

Itse olen useasti verrannut palautteen antamista koiran kouluttamiseen. Koiran motivaatio loppuu välittömästi, jos hän ei heti saa palkkioksi herkkupalaansa. Kun koira suoriutuu hienosti tänään ja sinä kehut sitä huomenna, niin koira ei ymmärrä lainkaan mistä ja miksi häntä kehutaan, kun on laiskana lötkötellyt koko päivän.

Näin se menee ihmistenkin suhteen. Viivästetty palaute ei tunnu missään, etenkin kun välissä palautteen saaja on ehtinyt miettiä, eikös se nyt kelvannutkaan.

Sama kuin palaute annetaan yrityksen vuosijuhlassa kerran vuodessa. Kehutaan vähän sieltä sun täältä, joka ei kohdistu mihinkään konkreettiseen. Eli ei kehitä toimintaa oikein mihinkään suuntaan. Ja onhan se vain jokavuotinen rutiini.

Omalta kohdaltani huippupalaute oli kun sain julkista tunnustusta yrityksen vuosijuhlassa elokuussa ja sitten joulukuun alussa potkut. Muutaman kerran tietysti piti miettiä mikä oli syy ja mikä seuraus.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa ma 11.5.2020  alkaen ma, ke ja pe 08.00 ja ti ja to 16.00! (paikallista, Espanjan aikaa)

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, palaute, kehitys ja arviointikeskustelu, Elina Yrjölä, HNY Group, Janne Tiekari, Yle, Läsnä etänä,

Kolme klikkausta on liikaa ihmiselle

Perjantai 13.12.2019 klo 17.59 - Kauko Niemi

Kun vuonna 1998 aloin täysipäiväisesti toimia sähköisten palvelujen parissa, jo tuolloin statistiikka heti paljasti, että kolme klikkausta on liikaa.

Hierarkkisen ja hyvin jäsennellyn WOW-palvelun kävijätilastot osoittivat nopeasti, että jutun lukukerrat jäivät vaatimattomiksi, jos avaaminen vaati yli kaksi klikkausta. WOW oli Talentumin ja Soneran yhteisyritys.

Ihminen on mieleltään hätäinen. Aivan liian hätäinen. Tähän kun yhdistetään laiskuus ja piittaamattomuus, on tulos jopa katastrofaalinen. Sehän näkyy ja tuntuu päivittäin somepalveluissa. Kirjoitetaan suoraan mitä ensimmäisenä mieleen juolahtaa ilman että harkittaisiin tai arvioitaisiin pätkääkään nähdyn viestin sisältöä.

Somessa hätäiset ihmiset myös paljastavat yllättävän helposti omia asenteitaan. Jotkut jopa tietoisen harkitusti. Näin hätäisyyttä hyödyntävät henkilötasolla muun muassa poliitikot. Yksittäisten kavereiden ruoka- ja juomatottumukset ovat helposti näkyvissä. Samoin paljastuu poliittinen suuntautuneisuus sekä koko asennemaailma.

Markkinointi perustuu suurimmalta osalta ansoihin, missä hätäisen ihmisen heikkoutta käytetään härskisti hyväksi. Viimeisin esimerkki vaikkapa Black Friday.

Sinulla on päivä aikaa saada 70 prosentin alennus tuotteesta, jota et edes tarvitse. Tekee vaan mieli ja menet ja ostat, kun halvalla saa ja vain tänään. Totuus on toinen. Mustan perjantain alennukset olivat vuonna 2018 keskimäärin 16 prosenttia. Samoja tuotteita myytiin parin kuukauden marginaalilla samoilla hinnoilla, jopa halvemmalla.

Tänä vuonna Gigantti pisti palvelun nimissä asiakkaansa nettijonoon. En odottanut 12 minuuttia, eikä kuplastani löydy yhtään ihmistä, jota nettijonotus olisi kiehtonut.

Jos hätäilysi, oman mielen manipulointi ei ole hallinnassasi ja suunnittelet aloittavasi osakesäästämistä, niin suosittelen ensin kurssia, missä saat hätäilysi hallintaan. Pörssikurssien keikuttelu kuuluu pelin henkeen ja silloin ei piensijoittajan kannata hötkyillä.

Markkinakoneistot seuraavat sinua, jos annat niiden teknisesti mahdollisuuden seurata. Kuinka usein hotellihuonetta varatessasi, saat tiedon, että juuri tätä huonetta on tällä hetkellä yksi kappale jäljellä, siis juuri tuona tarvitsemasi yönä.

Ja kuinka usein huipputarjous päättyy puolilta öin ja sinulla ei ole mitään mahdollisuutta saada sen jälkeen huippualennusta. Kas kuinka ollakaan seuraavana päivänä kampanjalle on tarjolla jatkoaika. Ja parin viikon kuluttua hinta on edullisempi ilman mitään hätäilytarjouksia.

Koneet seurasivat minua, kun etsin sopivaa lentoa Helsingistä Wieniin. Ensimmäinen hinta oli 224 euroa. Tietojärjestelmät huomasivat, että minulla oli tietty sama aikataulu ja että tosissaan tarvitsin tuon lennon. Kyse ei enää ollutkaan niin sanotusta dynaamisesta hinnoittelusta lentokoneiden täyttöasteiden mukaan, vaan maksimihinta ko lentoa tarvitsevalta. Muutamien nettihakujen jälkeen hinta olikin jo  356 euroa.

Tämän jälkeen kadotin tietoni eli salatulla yhteydellä asetin olinpaikakseni Dublinin ja kas, lennon hinta Helsingistä Wieniin oli 162 euroa, jonka sitten ostin ja käytin.

Vanha sanonta sanookin, että hätäillen tulee vain kusipäisiä lapsia. Todelliset huijarit tämän tietävät ja liki pakottavat hätäisen ihmisen tekemään päätöksensä heti. Silloin kun jollakin tavallisen asian päätöksellä on jonkun toisen asettama kiire per heti, niin kellojen pitäisi soida. Todellinen kiire on vain sairaalaan, kun sydämesi pysähtyy.

Hyvä esimerkki on vaikkapa koirien pentukauppa. Miten voi olla mahdollista jatkuvista varoituspuheista huolimatta ja tuomioistuinten päätöksistä huolimatta, että pentutehtailu jatkuu aina vaan voimakkaana?

Ihminen kun saa koirakuumeen, niin se söpö koiranpentu on saatava heti ja tarjouksia ovat netit pullollaan. Oikea aika päätöksestä järkevään pennun saantiin vastuulliselta kasvattajalta on noin 10 kuukautta. Sama tilannehan on myös helposti autokuumeen kanssa. Uusi auto on saatava heti vaikka vanhalla pääsisi aivan hyvin paikasta A paikaan B.

Jos nyt olet ostamassa mitä tahansa konetta ja vanha koneesi on toimintakuntoinen tai jos ei ole niin käytä ystäväsi pakastinta julkisia pesuloita tms. Harkitse rauhassa mitä ominaisuuksia oikeasti tarvitset.

Valitse sopivat vaihtoehtoiset tuotteet. Tee reilusti nettihakuja ja muodosta itsellesi se hinta, jonka olet valmis maksamaan valitsemistasi toiminnoista ja sen jälkeen olet valmis tekemään päätöksen hätäilemättä ja faktoihin perustuen ja lankeamatta myyntimiehen painostukseen, kun sopivan hintainen paketti osuu kohdallesi. Eikä varmasti harmita.

 

Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa ma 16.12.2019  alkaen ma ja ke klo 08:00 sekä to ja pe klo 14:00 (paikallista, Espanjan aikaa)

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, hätä, huijaus, some,

Samat puput 2015, 2019 ja 2023

Sunnuntai 10.2.2019 klo 10.13 - Kauko Niemi

Viime viikolla herra Trump piti kansakunnan tilaa käsittelevän puheensa, joka oli niin täynnä bullshittia, että päällimmäinen tunne oli myötähäpeä. Nyt hän lupaa julistaa Isisin nujerretuksi ja ilman häntä maailma olisi ydinsodassa. Suomessa eduskunta keskusteli vanhusten heitteillejätöstä. Tai eihän se keskustelua ollut, vaan puppusanageneraattorilla tuotettuja ja ilmaan heitettyjä tekstin pätkiä.

Nyt eletään kiivaimmillaan hetkeä, kun puppusanageneraattorit jauhavat mitä milloinkin. Seksiä on haluttu väärään aikaan ja väärässä paikassa ja toisaalta mummot ja vaarit saavat kaikkea muuta kuin huomiota ja hoivaa.

Puppusanageneraattoreiden vauhti sen kun kiihtyy kevään vaaleja kohti.

Ylen kolumnissa Reetta Räty ihmettelee kuinka bullshit-puheella ja hallintojargonilla saadaan asiat näyttämään muulta kuin mitä ne ovat. Suoraa puhetta arvostetaan, ja siksi onkin kummallista, miten harvinaista se on.

Räty lopettaa kolumninsa neuvoon niille, joilla hallintojargon on muuttunut äidinkieleksi: Jos pidät kuulijaa yhtä arvokkaana kuin itseäsi, älä pakene paskapuheen taakse, vaan puhu niin kuin toiselle ihmiselle puhutaan.

Minulla itselläni on erinomainen esimerkki vuodelta 2015. Tuolloin copy/pastasin suoraan puoluejohtajien ja ministereiden puheista pätkiä ja tein niistä oman ensimmäisen poliittisen puheeni.

Siis seuraavassa puheessa ei ole ainuttakaan omaa sanaa tai lausetta, eikä ainuttakaan omaa ajatusta. Kopioituja tekstejä ole muutettu piiruakaan.

Ja kaikkein mielenkiintoisintahan on se, että kun hyppään puhujanpönttöön ja tuskaisena näyttelen tämän tekstin läpi, niin tuskin kukaan pystyy määrittelemään milloin tämä puhe on ”pidetty.”  Se on tänään ihan yhtä akuutti kuin maaliskuussa 2015, jolloin sen kirjoitin. Uskon että se on yhtä pätevä myös 2023.

 

Kansalaiset, medborgarna

Suomi on monien suurten muutosvoimien edessä. Eurooppa on kasvukriisissä. Väestömme ikääntyy. Työvoiman määrä vähenee. Julkisten palveluiden tarve kasvaa. Kilpailukykymme on heikentynyt. Elinkeinorakenteemme on murroksessa.

Suomi ei ole talouden haasteiden kanssa yksin. Samat haasteet koskettavat teollisuusmaita kautta maailman; väestö ikääntyy, talouskasvu heikkenee, teollisuuden rakennemuutoksen myötä menetetään työpaikkoja. Lisäksi geopoliittiset jännitteet Venäjällä ja Lähi-idässä varjostavat teollisuusmaiden kasvunäkymiä.

Näihin muutosvoimiin vastaaminen edellyttää Suomelta jämäköitä rakenteellisia uudistuksia. Rakenteita on kyettävä uudistamaan, jotta saamme Suomeen uusia työpaikkoja, parempia palveluita ja lisää hyvinvointia.

Me, jotka olemme olleet sitoutuneita talouden kuntoon saamiseen rakenneuudistusten avulla, olemme pettyneitä. Ainoastaan tiukalla taloudenpidolla, toimintatapojen ja rakenteiden muuttamisella voimme säilyttää palveluiden tasa-arvoisen saatavuuden sekä laadun asuinpaikasta riippumatta.

Ykkösenä on selvästi kasvu ja työllisyys. Myös ostovoiman myönteisestä kehityksestä pyritään pitämään kiinni, mutta millä tavalla ja minkä vuoden luvuilla?

Puolueen omissa luvuissa leikkauksia oli tarkoitus tehdä kolmen miljardin ja rakenneuudistuksia kahden miljardin arvosta. Valtiovarainministeriö laski leikkaustarpeeksi kuusi miljardia.

Hallinnonala on tehostanut toimintaansa tällä hallituskaudella. Rakenteita on usean peräkkäisen uudistuksen jälkeen uudistettu jälleen linjakkaammiksi ja kevyemmiksi. Saman mittaluokan rakenneuudistuksia ei ole enää mahdollista löytää. Emme voi kuitenkaan todeta, että olemme nyt valmiita. Muutosten tahti on ollut niin tiheä, että ennen uusiin rakenneuudistuksiin ryhtymistä tulee arvioida jo toteutettujen toimien vaikutuksia erityisesti henkilöstön työoloihin ja jaksamiseen.

Nykytilanne kurittaa erityisesti naisvaltaisten alojen yrityksiä ja estää naisvaltaisten pienyritysten kasvua, koska työllistämiskynnys on miesvaltaisiin yrityksiin nähden korkeampi. Naisten yrittäjyys onkin Suomessa miesyrittäjyyttä harvinaisempaa. Vain kolmannes kaikista yrittäjistä on naisia. Naisten yritykset ovat myös miesten yrityksiä pienempiä. Kolme neljäsosaa niistä on toiminimimuotoisia. Kaksi kolmasosaa naisyrittäjistä on yksinyrittäjiä. Naisyrittäjien kasvumahdollisuuksien esteitä poistamalla voidaan naisvaltaisten yritysten kasvu- ja työllistämispotentiaali saada esiin.

 

 


 Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm maanantaina 11.2.2019 klo 08:00 ja uusintoina viikon aikana (Espanjan aikaa).

 

https://yle.fi/uutiset/3-10629357

http://kauko.niemi.palvelee.fi/blogi/2015/3/20/361

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, hallintojargonia, bullshit, Trump, vaalit,

Pitääkö lääkärin välttämättä näytellä lääkäriä

Sunnuntai 9.9.2018 klo 11.08 - Kauko Niemi

Lääkäriin rooliin kohdistuu paljon odotuksia. Lääkärin tulee olla vahva, rauhallinen ja itsevarma – ja jos siltä ei tunnu, pitää esittää.

Näin sanoo Reetta Huttunen, itsekin lääkäri, Helsingin Sanomien laajassa artikkelissa, missä hän kuvailee inhimillistä ihmistä valkoisen lääkäritakin takaa haastattelussa ja runoissaan. Artikkeli on arvokas, poikkeuksen avoin, mutta jäin miettimään lääkäreiden viestintätaitoja ja pitääkö todella olla epäaito ja esittää lääkäriä?

Lääkärin työ on paljon muutakin kuin lääketiedettä. Lääketiede on vain pohja työlle, joka kehittyy ja paranee kokemuksen ja käytäntöjen myötä ja erityisen paljon kuuntelemalla potilasta. Lääkärihän ei koskaan ole elänyt ainuttakaan potilaan arkipäivää.

Finnradion haastattelussa Erkki Antila, joka edustaa potilaan kokonaisvaltaista kohtaamista, sanoi osuvasti rakentavansa kumppanuutta potilaan kanssa.

Helsingin Sanomien artikkelissa Huttunen on tutkiskellut runoissaan myös lääkärin osoittamaa empatiaa. Huttusen mielestä lääkärin empatia on ensisijaisesti sitä, että hän kuuntelee potilasta. Sitä kautta usein löytyy ratkaisu potilaan ongelmiinkin. Juurikin näin paitsi byrokratia rajaa kuunteluajaksi 10 minuuttia ja siinä ajassa ehtii tervehtiä.

Jos lääkärin pitää esittää auktoriteettia eli mentaalilla ”lääkäri määrää”, on aika ajanut hänen ohitseen. Auktoriteetti ei kuulu enää tähän päivään lääkärin hommissa, eikä se sovellu oikein mihinkään muuhunkaan työhön. Ei etenkään asiakaspalveluun, jota lääkärintyö pohjimmiltaan on. Minulle lääkärin neuvot ja lääkereseptit ovat suosituksia, jos vain satun ymmärtämään miksi tällaiset neuvot ja tuollaiset pillerit.

Istun vanhemman mieslääkärin vastaanotolla jokunen aika sitten. Kuitenkin reilusti minua nuoremman. Edessä pari labrakoetta ja lääkäri kysyy, haluanko tulla hakemaan tulokset täältä vai lähetetäänkö postitse. Vastaan, että ei kumpaakaan, näen ne netistä. Lääkäri valahtaa punaiseksi ja hätääntyneen tuntuisena kysyy – mitä sinä oikein näet sieltä netistä?

Jokainen potilas tarvitsee uskoa parantumiseen. Enkä nyt puhu henkiparantajista, vaan tavallisen lääkärin viestintäkäyttäytymisestä. Uskoa ei lisää, että lääkäri sanoo kirjoittavansa reseptin ja lääke pitää ottaa ruokailun yhteydessä iltaisin. Lääkäriltä jää usein valistamatta miksi ja miten lääke vaikuttaa. Yksikään lääkäri ei ole minulle kertonut välttämätöntä tietoa siitä, kuinka elimistölle elintärkeät kolesterolit toimivat oikeassa suhteessa. Pelkkä mitattu numero ei kerro totuutta kokonaisuudesta.

Arvovalta kysymyskö, jos potilas tietää liikaa. Lääkäreiden suuri huolenaihe onkin se, että potilaat googlaavat niin paljon tietoa. Tietenkään harvan potilaan tietämys ei riittää tulkitsemaan nettitietoa. Ja sitä onko se ylipäätään luotettavaa. Siinä on paikka myös lääkärin perusteluille.

Terveyskeskuslääkäri soittaa minulle käyntiäni seuraavana päivänä ja sanoo keskustelleensa kollegan kanssa ja tulleensa sellaiseen ratkaisuun, että tarkistetaan vielä B-vitamiinitasoni ja hän on kirjoittanut lähetteen labraan.

Siis terveyskeskuslääkäri on miettinyt minua senkin jälkeen, kun poistuin vastaanotolta. Hän tunnusti rehellisesti, ettei hän kaikkea hoksannut. Arvostan suuresti hänen rehellisyyttään, eikä hänen tarvinnut esittää Jumalasta seuraavaa.

Päinvastainen esimerkki tämän vuoden helmikuulta. Olin niin kiihdyksissä ja verenpaineet varmasti katossa, vaikka niitä paineita olinkin juuri hoidattamassa, etten muista edes tervehtikö lääkäri lainkaan. Hänen ensimmäiset sanansa olivat, että sinulla on huonot ruokailutottumukset, koska mittaukset näyttävät niin. Hän ei siis tiennyt eikä halunnutkaan tietää, että teen itse kaiken suuhunpantavan 99 prosenttisesti hyvistä perusraaka-aineista vain ja ainoastaan terveyden ehdoilla.

Ihmisen parantuminen on pitkälti kiinni lääkärin vuorovaikutuksesta. Sehän on myös tieteellisesti osoitettu monissa lumelääketesteissä, joissa pelkkä sokeripilleri tekee ihmeitä.

Finnradio / Erkki Antila - https://www.facebook.com/finnradio/videos/444087172780331/

Helsingin Sanomat / Reetta Huttunen - https://www.hs.fi/elama/art-2000005808021.html

 

Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion taajuudella 104,8 Espanjan Aurinkorannikolla tai Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm maanantain 10.9.2018 klo 13:00 (Espanjan aikaa) alkavassa ohjelmassa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Lääkäri, Reetta Huttunen, Finnradio, Erkki Antila, Helsingin Sanomat,

Kiitos ei - lavastetuille elämyksille

Sunnuntai 29.4.2018 klo 14.12 - Kauko Niemi

Muistetaanhan, että elämys on lopultakin aina hyvin subjektiivinen tuntemus. Esimerkiksi matkailuyrittäjät ja toimijat voivat tehdä parhaansa, mutta kokijasta riippuu, jääkö kokemuksesta vuosienkin jälkeen muistettava tunnejälki hyvässä tai pahassa.

Matkailussa voimakkaana trendinä on tällä hetkellä hakea aitoja, arkisia kokemuksia. Lavastetut turistielämykset, vaikkapa kiertoajelut turistipyydyksestä toiseen tuskin jättää merkittävää elämyksen tunnetta.

Kielellistä eroakin on jo ilmassa. Kuka nyt haluaisi olla turisti. Matkailija voisi sen sijaan hyvinkin olla. Kööpenhaminassa asian kanssa on menty jo niin pitkälle, ettei enää edes puhu matkailijoista, vaan kaikki ovat temporary locals, väliaikaisia paikallisia. Kun paikallisten on hyvä olla kaupungissa, niin yleensä matkailijoidenkin on hyvä olla.

Jos minun pitäisi juuri nyt päättää aidon elämyksen etsinnästä, niin varmaan matkustaisin syksyllä Thaimaahan ja siellä kohteena Villa Thiger. Paikka on keskellä thaimaalaista maalaiskylää.  Uskoisin, että kameralle löytyisi kohteita lähiluonnosta. Samoin minulle täysin uusia eläinystäviä. Voisin toisaalta osallistua kylän tapahtumiin ja oppia ymmärtämään paikallista elämän menoa.

Toisaalta tiedän, että päivän pakolliset toimet muokkautuisivat toiveitteni mukaan. Ja Suomenkielelläkin pärjäisi. Tosin en olisi menossa syömään sinne karjalanpiirakoita munavoilla. Niitä kun saa esson baarista, eikä tarvitse matkustaa mihinkään.

Toki olen elämäni aikana tehnyt muutaman turistimatkan, mutta niistä ei ole juurikaan mitään elämyksellistä kerrottavaa. Tuli ja meni, unohtui. Paitsi tietysti se suomalainen kanssamatkustaja joka jaksaa kaiken aikaa verrata kuinka paljon paremmin asiat ovat Suomessa.

Elämäni ylivoimaisesti huonoimman hotellikokemuksen olen kohdannut työmatkalla Madridin Ritzissä. Minä olin joka paikassa liikaa, kuitenkin maksava asiakas. Aamulenkiltä palattuani meinasi koko hotelli seota. Lenkkarit jalassa hikinen t-paita päällä – miten tuollainen saadaan mahdollisimman nopeasti piiloon.

Seuraavana päivän löydän itseni puristuksessa seinän ja turvamiesten välissä. Kukaan ei sano mitään, siinähän jökötät, kunnes poliisisaattueessa, joku arabiherra saapuu hotelliin ja sen jälkeen voi maatiainen siirtyä huoneeseen. Yhtään positiivista asiaa en sitten tästä hotellista muistakaan. Antaisin yhden tähden.

Minulla on kohtuullisesti matkailukokemusta pyörällä. Vaikkapa vuosituhannen viimeinen kesä 1999. Kolmen kaverin kanssa Helsingin Senaatintorilta Venetsia Markuksen torille.

Tällä 1700 kilometrin matkalla tapahtui niin paljon aitoja elämyksiä, kokemuksia, että niitä riittää aina saunaillallisen verran, kuten viime lauantaina.

Olen muutamaan kertaan aiemminkin jo kertonut todella isosta elämyksestä, joka tuli minulle yllätyksenä puuntakaa. Fillaroin luotoreittiä pitkin Lieksassa ja seurana oli intialainen ystäväni. Metsähän ei ole minulle mitenkään vieras, mutta kun toinen pysähtyy ja pyytää kuuntelemaan hiljaisuutta. Sitä en ollut tajunnut aiemmin miltä tuntuu. Kaksi ihmistä istuu kivellä yli puolituntia sanomatta sanaakaan ja kuuntelee hiljaisuutta.

Tiedostan, että hänelle hiljaisuus on käsite, jota ei voi kuunnella Intiassa. Ja minullekin uusi käsite ja aito elämys, joka ei ole unohtunut.

Yhtään en ihmettele yksityisasuntojen vuokraintoa. Jo ennen Airbnb:tä olen vuokrannut asunnon Budapestista ja Nizzasta. Ja aina hotellin ilman aamiaista, silloin kun se on mahdollista. Mikä ihanuus mennä joka aamu johonkin uuteen ja erilaiseen paikkaan fiiliksen mukaan.

Joitakin kertoja olen myös kokeillut ruokalottoa. Ajanut johonkin ”lähiöön” ja mennyt siellä syömään. Tottakait pelin henkeen silloin kuuluu, ett joskus onnistuu ja joskus ei. Mutta kokemus on arvaamattoman jännittävä, eikä taatusti lavastettu.

Suomestakin löytyy jo matkailupalveluja, missä illallinen nautitaan suomalaisen perheen parissa ja heidän kotona. Ja jopa niitäkin, että olet koko päivän perheen parissa ja mukana illallisen valmistuksessa ilman kulisseja.

Pääasiahan on, että tunnistat rehellisesti asiat, jotka liikauttavat sisintäsi. Etkä matkusta selfieiden ja somenäyttäytymisen ehdoilla. Aina kannattaa olla utelias.

 

Tämä on kuultavissa podcastina maanataina 30.4.2018 klo 20:30 Finnradio.fm taajuudella 104,8 Espanjan Aurinkorannikolla tai nettikanavalla 21:30 (Suomen aikaan)

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: elämys, lavastettu elämys, Hotel Ritz, matkailu, Lieksa

Kolmas kerta toden sanoo - vai sanooko

Maanantai 17.6.2013 klo 19.43 - Kauko Niemi

Lällärit eli radiopuhelimet ovat hoitaneet rajatun porukan keskinäistä viestintää. Nokia yritti kehittää aikoinaan viestintäratkaisua pienille rajatuille ryhmille ja lanseerasi push-to-talk-mallin. Lynxnet tulee nyt samalla ajatuksella, mutta normaalia matkapuhelinverkkoa ja älypuhelimia käyttäen. Sanooko kolmas kerta toden?

Perspektiivi on mielenkiintoinen. Perusajatus siitä, että jonkun ennalta määritellyn ryhmän pitää pystyä kommunikoimaan nopeasti, luotettavasti ja heti, ei ole hävinnyt mihinkään. Päinvastoin – tällaisia tarpeita nousee kuin sieniä sateella.

Työelämä on täynnä virtuaaliorganisaatioita, kansallisia ja globaaleita projektiryhmiä, päivystysrinkejä, popup-työryhmiä. Se on tämän hetken työelämän kehitystrendi.
Eikä harrastusryhmissäkään ole näkyvissä muuta suuntaa kuin teknisesti tehokas tapa pitää yhteyttä tavalla tai toisella.

Omalla tavallaan Twitter rakentaa samanlaista maailmaa. Tieto välittyy pienten ryhmien välillä, kunhan twitter-maailmassa vain ymmärretään ja luovutaan seuraamasta ja arvottamasta toimintaa twiittien määrien perusteella, kuten nettimaailmassa on totuttu asioita arvottamaan.

Twitteri on avoin kaikille kun taas push-to-talk-periaate on tarkasti rajattu ja sisällöltään suojattu. Kummankin tulevaisuus kuitenkin perustuu samaan ajatukseen viestinnän kohdistamiseen.

Tunnetuin puh-to-talk-periaatteella toimiva verkko Suomessa on Virve-viranomaisverkko, missä poliisi ja pelastuslaitos operoivat yhdessä. Virve on sekä verkkotekniikaltaan että päätelaitteiltaan räätälöityä ja siksi kallista, eikä sen hevin halutakaan avautuvan kenellekään muulle. Esimerkiksi vapaapalokunnat ovat Virven ulkopuolella.

Kautta aikojen radiopuhelimet omilla taajuuksillaan ovat toimineen puh-to-talk-periaatteella niin hirvimetsässä kuin suurten hotellien siivoojilla. Taajuuskantama vain rajaa viestinnän melko suppealle alueelle.

Jos tällainen tarve on ollut olemassa ja kasvaa entistä voimakkaammin, niin mikä ihme sitten pidättelee ratkaisujen käyttöönottoa?

Tähän mennessä ei vaan ole toteutettu asioita – verkkoa ja päätelaitteita – olemassa olevilla tekniikoilla, joita ihmiset jo valmiiksi käyttäisivät. Ratkaisuista on tullut liian räätälöityjä ja kalliita hankkia ja ylläpitää, eritoten muuttuvissa käyttötarpeissa. Verkkojen kattavuus on loppunut kesken jne.

Älypuhelinten käyttö, normaaleissa matkapuhelinverkossa ryhmäviestintään täyttää nyt ensimmäisen kerran oikeasti perusedellytyksen kohdennettujen käyttötarpeiden toteuttamiselle.

Älypuhelinten muilla ominaisuuksilla voidaan tuottaa tarpeellisia lisäominaisuuksia. Kamera viivakoodin lukijana ei pitäisi olla ylivoimaista vaikkapa logistiikka- tai vartiointiyrityksille, koska kameraa käytetään jo muutenkin tähän tarkoitukseen.

Kolmas kerta voi nyt hyvinkin sanoa toden.






2 kommenttia . Avainsanat: push-to-talk, Nokia, Lynxnet, pienryhmäviestintä

En haluaisi kadota bittinä taivaaseen

Torstai 14.7.2011 - Kauko Niemi

Mihin katosi minun yksi mukavimmista kavereista? Bittinä taivaaseen vai sinne ihan oikeasti. Entä japanilainen kaverini, joka ilmestyi 3 viikkoa maanjäristyksen jälkeen. Oudosti on kateissa myös kotimainen kaverini, jonka viimeiset jäljet minulle päättyvät 8.4.2011.

Netti ja niin sanottu sosiaalinen media on luonut uudenlaisia kaveruuksia yhteisöllisyyden kulttuuriin. Ihmisiä tulee ja menee bittivirtoina, eikä siinä mitään ihmeellistä. Näinhän sitä tapahtuu kadullakin ja seuraavalla kerralla taas morjestetaan, vaihdetaan muutama sana ja jatketaan hyvän päivän tuttavuutta. Sukulaisia tavataan häissä ja hautajaisissa ja päivitetään elämäntilanne.

Netissä into häviää nopeasti. Osa katoaa jo muutaman viestin jälkeen. Toisille viestitetään muutaman kerran vuodessa tai vain kerran vuodessa toivotetaan joulua, jos nyt sattuu elämään kulttuurissa, missä joululla on arvonsa.

Nyt olen kuitenkin joutunut pysähtymään ja miettimään kolmea tapausta syvemmin. Entä kun kolme mukavaa ja paljon tekstiä vaihtanutta ihmistä katoaa, eikä jätä jälkiä.

Tosin yksi näistä kolmesta on ilmestynyt takaisin. Hänestä ehdin jo huolestua Japanin maanjäristyksen jälkeen. Hän on tullut tutuksi valokuvauksen tiimoilta. Japanilainen muotikuvaaja, jonka tekemisistä voi jopa oppia jotakin.

Maanjäristyksen jälkeen kesti kuitenkin reilu kolme viikkoa, ennen kuin hän ilmaisi itsestään. Monta asiaa ehti jo pyörähtää mielessä vaikka tiesinkin, ettei hän asunut pahimmalla alueella. Toisaalta hän matkusti paljon työnsä takia. Maailma oli hänen kohdallaan vain niin sekaisin, etteivät normaalit rutiinit sujuneet.

Tapaus kaksi. Viimeiset jäljet huhtikuun alussa. Useamman kerran viikossa vaihdoimme kuulumisia. Tiesin niin työmatkat kuin lomamatkatkin. Tiesin viikon fillarilenkit. Meitä yhdisti fillarointi. Mitään mystistä ei chattailyssämme ollut kuin että se loppui kuin kananlaulu, eikä hiiskaustakaan sen jälkeen.

Eräänä päivänä saan viestin suomenkielellä kirjoitettuna ventovieraalta ihmiseltä. Pian selvisi, että hän on brasilialainen, joka asuu Etelä-Ranskassa ja harrastaa Suomenkieltä ja monia muitakin kieliä. Hänen suomentaitonsa oli häkellyttävä, vaikkei koskaan ole Suomessa asunutkaan. Kahdesti täällä käynyt turistina.

Tämä teki minuun vaikutuksen ja tarjouduin korjaamaan ja antamaan palautetta jokaisesta hänen sähköpostistaan. Hän kirjoitti perheestään. Tunsin hänen siskonsa Brasiliassa ehkä paremmin kuin omani. Kuvia oli liki jokaisessa viestissä.

Pian hän ryhtyi käymään läpi erästä Suomenkielen oppikirjaa. Teki kirjan harjoitukset ja tarkistutti ne minulla. Olin brasialais-ranskalaisen henkilön Suomenkielen virtuaaliopettaja. Henkilön, joka oikeastaan kirjoitti parempaa Suomea kuin moni suomalainen.

Kohta tulee vuosi kuluneeksi, kun erään harjoituksen palautuksen jälkeen ei tullutkaan kohteliaan innostunutta kiitosta eikä lisäkysymyksiä. Eikä sen jälkeen mitään viestiä ikinä.

Ketään näistä kolmesta esimerkkitapauksesta en ole tavannut henkilökohtaisesti. Kirjoittamisen ja kuvien perusteella oli syntynyt mielikuva muusta kuin virtuaali-ihmisestä.

Ensiksi olen pysähtynyt miettimään, onko mitään korrektia tapaa selvittää mitä on tapahtunut. Kenenkään fyysistä osoitetta ei ole tiedossani, jotta voisi pyytää ”poliisin” tarkistamaan tilannetta. Toisaalta voihan olla, että jokin ennalta varoittamaton kyllästymispiste tuli eteen yht´äkkiä.

Vielä enemmän olen ryhtynyt miettimään kuinka pitäisi järjestää omat asiat, jos jonakin päivänä ei olekaan kykeneväinen vastaamaan kaikenmaailman viesteihin ja etenkin niihin joiden lähettäjä on henkisesti lähellä vaikkakin fyysisesti kaukana. Siinä olisi kehittämisideaa FB:lle tai kenelle tahansa. En haluaisi kadota bittinä taivaaseen.

 

1 kommentti . Avainsanat: netti, chat, kaveri, sosiaalinen media

Selittämätön musta hetki

Tiistai 8.6.2010 - Kauko Niemi

Koirakaupoissa syntyy tunteitten palossa mustia hetkiä, mutta minulle se syntyi niinkin tunteettomassa tavarassa kuin kamerassa.

Miten ihmeessä meidän päässämme syntyy tuo selittämätön musta hetki. Teemme ratkaisuja ja päätöksiä, jotka normaalissa arkisessa ajattelussa jäävät tekemättä.

Musta hetki – ja äkkiä teemme ratkaisun, jota myöhemmin kadumme. Valitettavan usein musta hetki johtaa  verkkokaupan tilausnäppäimen painallukseen. Olemme hetken huumassa valmiit ostamaan koiran pennun ja tekemään 10-15 vuoden sitoumuksen. Se on suurin piirtein saman pituinen kuin asuntolainan takaisin maksuaika.

Viime viikolla varsinais-suomalainen pentutehtailija osasi vetää oikeaan aikaan oikeasta narusta. Pohjois-suomalaisen opiskelijan ostamista pennuista enää toinen jatkaa kamppailuaan elämästä. Ja poliisi tutkii asiaa. Onneksi tutkii. Rikosilmoituksia pitäisi tehdä hanakammin.

Mikä ihme sitten saa ihmisen ostamaan pennun, jota ei ole nähnyt, ei ole nähnyt kasvuolosuhteita. Kyse ei varmastikaan ole tiedon puutteesta. Pennun hankkijoita on varoitettu jatkuvasti, mutta pentutehtailu on kaikesta huolimatta kasvanut.

Ihminen voi miettiä kaikessa rauhassa jopa kuukausia jotakin hankintaa ja kun hän vihdoin on saanut rutistettua päätöksen itselleen, niin ostos pitäisikin saada heti seuraavana päivänä.

Korien kohdalla taas saattaa hyvinkin olla, että haluttuun rotuun syntyy seuraava pentue vasta puolen vuoden kuluttua. Koirakuumeen iskettyä puolivuotta on monelle aivan liian pitkä odotusaika ja siinä tilanteessa syntyy helposti musta hetki. Huomenna sen saan marketin parkkipaikalta.

Mustan hetken syntyy vaikuttaa varmasti myös se tunnelataus, joka on syntynyt luetuista kirjoista, artikkeleista rotuesittelyistä ja vastaan tulevista kävelevistä, ihanista karvaturrikoista.

Siinä unohtuvat sukupapereiden tutkiminen. Kellot eivät kilise, jos hinta on poikkeuksellisen alhainen tai niin kuin viime viikkoisessa pentutapauksessa - vatsatauti esti pääsyn pentujen kasvupaikkaan tutustumisen.

Kyse ei ole siitä, etteikö jollakin olisi oikeutta ostaa halvalla koiranpentu, jonka saa jo ensi viikolla hoivaansa. Kyse on eläinten hyvinvoinnista. Pentutehtaassa ei löydy inhimillisyyttä. Sinulle sen sijaan harmia ja kustannuksia sairaasta ongelmakoirasta.

Vuonna 2009 koirakaupoista tehtiin 466 valitusta kuluttajaneuvontaan. Siis noin yhdeksän mustaa hetkeä joka viikko. Ja sama tahti jatkuu näköjään alkaneenakin vuonna. Tammi, helmikuun aikana valituksia on tehty 56 kappaletta.

Jottei tämä blogi jäisi ulkopuolisen viisasteluksi, niin musta hetki koitti minulle juuri ennen joulua. Löysin netistä edullisen tarjouksen Canonin järjestelmäkamerasta. Siis juuri sellaisesta, jota olin pidempään kuolannut.

Maltoin jopa nukkua kahden yön yli, sillä epäilys kalvoi jossain sisimmässäni. Jos vähääkään epäilee, kannattaa aina jättää kauppa tekemättä, oli sitten kyse koiran pennusta tai kamerasta.

Mistään en saanut selkeää vahvistusta epäilylleni. Verkkokauppa oli kaiken taiteen sääntöjen mukainen Hollantiin rekisteröitynä,  jopa asiakkaiden arvioita myöten. Tilauksen vahvistukset ja kaikki muutkin toimivat loistavasti, kunnes verkkosivusto näytti erroria ja sähköpostit tulivat bumerangeina takaisin.

Kaikkine dokumentteineni marssin poliisilaitokselle tekemään rikosilmoitusta. Sekin sujui asiallisesti. Tuskin olin ehtinyt kotiin, kun poliisilta tuli paluupostissa ilmoitus, että tutkinta on lopetettu.

Olen elänyt verkkomaailmassa 15 vuotta. Ostanut verkkokaupoista kaiken minkä voi ostaa. Musta hetki yllätti minutkin kaikesta huolimatta. Jälkikäteen tunnustan, että tunnusmerkit olivat aivan riittävät, eikä ostosta olisi pitänyt tehdä.

Nyt kuvaan vanhalla kameralla 1270 euroa köyhempänä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: petos, musta hetki