Minun mielestäni

Perjantai 11.4.2025 klo 19.16 - Kauko Niemi

 

Asialliseen keskusteluun törmää valitettavasti yhä harvemmin. Parin sanan jälkeen keskustelu muuttuu jo mielipiteiden väliseksi kinaksi ja väittelyksi.

Tällä hetkellä Ilmiö on saanut suhteettomat mittasuhteet. Kotimainen vaalikeskustelu, siis vaaliväittely ja koko maailman kapellimestarina tässä ärsyttävässä kehityksessä on Donald Trump. Somealustat tekoälyn voimalla tarjoavat erinomaiset mahdollisuudet suunsoittajille.

Trump on antanut rasistisiksi tai naisvihamielisiksi luonnehdittuja lausuntoja sekä esittänyt lukuisia virheellisiä, harhaanjohtavia ja salaliittoteorioiksi luonnehdittuja väitteitä. Vuonna 2024 hänet todettiin siviilioikeudenkäynneissä syylliseksi seksuaaliseen hyväksikäyttöön, kunnianloukkaukseen ja kirjanpitorikokseen, mikä teki hänestä ensimmäisen Yhdysvaltain presidentin, joka on tuomittu rikoksesta.

Vanha toteamushan pitää kuitenkin edelleen paikkansa ainakin minun mielestäni - valhe ei muutu todeksi, väärästä ei tule oikeaa ja paha ei muutu hyväksi vain siitä syystä, että enemmistö hyväksyy sen.

Äänestäminenkin oli tällä kertaa minulle tavattoman vaivalloista, johon ei oikein löytynyt apua edes vaalikoneista. Kinaajiin ja väittelijöihin en halua luottaa, eikä tyyli sovi yhteisten asioiden parhaaksi ratkaisumalliksi valtuustoissakaan. Onneksi ehdokkailla on paljon omia mielipiteitä, jotka eivät ole naulittu puolueen sanomisiin.

Vuosikymmenten toimittajatyö opetti perinpohjaisesti, ettei mihinkään tietoon kannata luottaa, ennen kuin asiasta on paljastunut useampia näkökulmia. Itse keskustelisin siis useista eri näkökulmista, ennen kuin muodostan jostakin asiasta mielipiteeni ja senkin mielipiteeni olen valmis muuttamaan asiallisten keskustelujen jälkeen. Vaikka haukuinkin somea, niin toki sieltä putkahtaa esiin uusia näkökulmia jopa enemmän kuin virallisesta mediasta

Minun joka ikinen blogi on minun sen hetkinen mielipide jostakin ajankohtaisesta aiheesta, jonka jokainen medialukutaitoisen ihmisen pitäisi ymmärtää. Samoin kun ymmärtää mikä selkeä ero on kolumnilla, pääkirjoituksella, uutisella, taustajutuilla, lukijan mielipiteellä jne.

Mielipide on siis yksilön subjektiivinen näkemys jostain asiasta. Mielipiteiden syntyyn vaikuttavat esimerkiksi koti, kasvatus, koulu, ystävät, asuinpaikka ja harrastukset. Myös media, kulttuuri esimerkiksi kirjat, elokuvat ja pelit sekä mainonta vaikuttavat mielipiteisiin.

Omien mielipiteiden ilmaisu toki voi lisätä monien ihmisten itseluottamusta ja voi samalla joissakin tapauksissa nostaa heidän uskottavuuttaan muiden silmissä.

Kimmo Päivärinta erottelee toisistaan arkimielipiteen ja perustellun mielipiteen. Arkimielipide perustuu vähäiseen tietoon, mielikuviin, uskomuksiin tai jopa vääriin käsityksiin. Ne voivat myös olla "juuri tähän hätään keksittyjä". Perusteltu mielipide taas nojaa jonkinlaiseen tietoon, jolla mielipidettä perustella

Keskustelu on siis kahden tai useamman ihmisen välistä ajatustenvaihtoa. Keskustelussa osapuolet toimivat yhteistyössä ja keskittyvät yhteiseen aiheeseen vuoropuhelun kautta.

Keskustelu voi vaihdella hyvin järjestyneestä täysin kaoottiselta vaikuttavaan. Järjestyneessä keskustelussa kukin osapuoli pitää vuorollaan puheenvuoronsa, jolloin muut kuuntelevat. Perheenjäsenten ja läheisten ystävysten väliset keskustelut voivat olla paljon tunnepitoisempia, ja niihin liittyy keskeyttelyä, päällepuhumista ja kiusoittelua.

Väitteellä taas tarkoitetaan asiaa, mikä on totta tai mikä on faktaa, vaikkakin sitä ei voida todistaa todeksi, taikka muut eivät uskoisi väittämään. Väite on varmana esitetty toteamus, toisin kuin tosiasia, mikä on subjektiivisesta tiedosta ja/tai tulkinnasta riippumaton asia.

Käsitykset vuorovaikutuksesta ovat tavattoman erilaiset eri ihmisten ja eri asioiden kohdalla. Pieni ripaus kohteliaisuuttakaan ei tekisi pahaa asioiden saamiseksi hyvään lopputulokseen. Sunnuntaisissa vaaleissa äänestäminen tarkoittaa joka tapauksessa myös demokratian ja vuorovaikutuksen kannatusta.

 

 

Lisää aiheesta:

Ota käyttöön kaksi yksinkertaista keinoa laadukkaampaan ajatteluun

 

 

 

 

 

Kovin on erilaista menoa hallituksissa

Perjantai 22.9.2023 klo 11.10 - Kauko Niemi

 Eduskuntapuisto, Helsingin paraatipaikalla ilmentää tällä hetkellä hyvinkin suomalaisen politiikan tilaa

Politiikka on vaikea laji. Sen olemme saaneet viime aikoina huomata ja kokea. Erityisen vaikeaksi sen tekee uskottavuuden rakentaminen ja kun pääasiallisena rakennusaineena on kommunikaatio.

Jos politiikka olisikin seurattavissa raksi ruutuun menetelmällä silloin kun konkreettinen lupaus tai tavoite on toteutunut, olisi se kadunihmisellekin helppoa. Tietäisi ketä seuraavissa vaaleissa kannattaisi äänestää. Nyt tämän onnistumisen sisältö on täydellistä mutua, jota jokainen tulkitsee omista lähtökohdistaan.

Oletan, että olen melko keskiverto suomalainen suhteessa politiikkaan. En ole koskaan ollut yhdenkään poliittisen puolueen jäsenkirjaa kantava yksilö. En ole äänestyskopissa sitoutunut mihinkään poliittiseen suuntaan, vaan minulle tärkeät asiat ratkaisevat sen numeron minkä raapustan äänestyslippuun.

Toki tällainen asia-arvio saattaa pettää pahastikin, jos uskoo ja luottaa yksinomaan ehdokkaan vaaliviestintään ja kampanjointiin. Tuolloinhan on ilmassa paljon heittoja, jopa hyviäkin, joilla ei ole mitään edellytyksiä toteutua.

Hyvän kokonaiskuvan muodostaminen vaatii paljon erilaisia näkökantoja ja paljon taustatietoa, jopa poliittista propagandaa. Mutta kukas sitä jaksaa jatkuvasti seurata tekemisiä ja tekemättä jättämisiä. Voinko luottaa median uutisointiin, edes riippumattoman median. Itselläni on edelleen journalistiliiton jäsenyys ja saan sähköpostiini esimerkiksi kaikki valtioneuvoston tiedotteet.

Nykyisen hallituksen alkutaival on ollut melko hankalan sekavaa. Toisaalta tiedot tapahtumista ovat virranneet melko vuolaasti, eikä vaan juorut hallituksen sisäisistä nahisteluista, vaan myös hallituksen toiminnallisista tavoitteista.

Sanna Marinin neljä vuotta ei rakentanut minulle kertaakaan konkreettista kuvaa, mitä hallitus oikeasti tekee tai mitkä olivat Sanna Marinin keskeiset poliittiset tavoitteet Suomen hyväksi. Marinin henkilökohtaiset tavoitteet tukiryhmineen olivat kyllä pinnalla. Konkreettista oli vain valtion lainan huima kasvattaminen, ikään kuin korot olisivat naulittu maailman tappiin nollaksi. Kaikki muu käytännön tekeminen hautautui ja peittyi Marinin bilemekon helmoihin.

Pian tietysti alkaa purkautumaan Petteri Orpon hyvinkin pikkutarkka hallitusohjelma ja toteutumismahdollisuudet. Pikkutarkkuus ja siitä viestiminen tarkoittaa, että yksityiskohtiin on helppo ja nopea tarttua ja se näkyy nyt mitä erilaisimpina mielenosoituksina ja kannanottoina harvase päivä. Pikkutarkasta hallitusohjelmasta kun on helppo poimia pieni yksityiskohta ja unohtaa kokonaisuus.

Sanna Marinin johtamasta kokonaisuudesta oli vaikea eristää mitään konkreettista. Tosin koronapomoksi itsensä nostanut Krista Kiuru sai aikaiseksi lieviä välikohtauksia, joihin maailman koronatietämättömyys aukaisi mahdollisuudet ilman faktoja.

Nykyinen hallitus ja edellinen hallitus ovat kommunikoinniltaan vastakohtia, enkä nyt tarkoita poliittista höpinää vaan kuinka hoidetaan suomalaisen yhdyskunnan toimivuutta ja hyvinvointia. Seuraavat pari vuotta osoittaa muuttuvatko lupaukset käytännön teoiksi. Nyt meillä on joka tapauksessa läpinäkyvämpää toimintaa seurattavaksi.

 

Tämä on kuultavissa ääniversiona Finnradio.fm kanavalla 25.9.2023 alkaen

 

Lisää aiheesta:

Marinin uudessa kuviossa suuri riski

 

 

Yltiöpositiivisuus kalahtaa omaan nilkkaan

Sunnuntai 1.3.2015 klo 12.52 - Kauko Niemi

Teitkö stubbit – hymyillä pitää, olla positiivinen vaikka paskat olisi housuissa. Lopputulos on katastrofaalinen. Kyllä normaali ihminen vaistoaa milloin ollaan aidosti positiivinen ja milloin se on yltiöpositiivista, opeteltua, päälle liimattua teatteria. Tuotetaan puppusanageneraattorilla hienoja, ennalta sovittuja tai opeteltuja sanoja peräkkäin. Tätähän Antti Rinnekin toteuttaa tosi kömpelösti ja epäuskottavasti.

Jo reilut viisi vuotta sitten kun sain luettavaksi Nokian valmennusohjelman median kohtaamiseksi, niin siinäkin painotettiin avainsanojen toistoa, kysyttiinpä mitä tahansa. Sama tekniikka on käytössä politiikoilla. Jutta Urpilainen oppi vasta vuosien saatossa hieman luontevoittamaan näitä avainhokemia. Jyrki Kataisella samat jargonit pyörivät edelleen ja jopa samat sanat ovat aina samassa järjestyksessäkin.

Jos olisin YLE leaksissä töissä, olisi kiva koostaa Kataisen ja Rinteen haastatteluista pitkä videokooste, missä toistuvat, toistuvat, toistuvat samat sanat ja yltiöpositiivinen tulevaisuus.

Yltiöpositiivisuuden piirteisiin kuuluu myös ajoituksen ja tilanteen hallitsemattomuus. Jos on pahapaikka ja pikakommenttina medialle vain todetaan, että kyllä tästäkin ilman muuta selvitään - ilman ensimmäistäkään faktaa, ilman ensimmäistäkään perustelua. On ylimielisyysleima isketty sataprosenttisesti otsaan.

Yltiöpositiivisyys ilmenee myös yritysten ja yhteisöjen juhlapuheissa ja viime aikoina urheilijoiden lausunnoissa. Kun hiihto menee tänään ihan metsään ilman välinerikkoa, niin kyllä jokainen ymmärtää, ettei se voi sujua kolmen päivän kuluttua täysin eri tavalla, kuten Iivo Niskanen antoi ymmärtää.

Yltiöpositiivisuuden rajat ovat pitkälti kulttuurisidonnaisia. Siinä missä jenkkifirman johtaja vääntää puppusanageneraattoria, niin jenkkilässä se on normaalia pehmopuhetta, jota pitää olla aina mukana joka paikassa, eikä siihen sen kummemmin takerruta. Samasta esityksestä suomalaisessa toimipisteessä syntyy höpö-höpö-tunnelma, joka latistaa sen aidonkin positiivisuuden ja draivin.

Aleksander Stubb on fiksu ja nopea mies ja noin viisi vuotta aikaansa edellä tekniikan hyödyntämisessä ja muussakin ajattelussa. Ulkoministerinä hänen postauksensa verkoissa tuntuivat aidoilta ja uskottavilta. Päämisteriksi tultuaan kiire yllätti ja ennen kaikkea palaute mikä on sopivaa päämisterille. Selvästi postaukset siirtyivät jollekin avustavalle taholle. Ne olivat täysin hengettömiä, eivätkä millään tavalla stubbimaisia. Nyt on taas alkanut ilmestyä muutamia itsekirjoitettujakin, mutta pääministerille suodatettuja.  

Kun seuraavan kerran uhoatte helppoa ja yksinkertaista ratkaisua, niin ilmoittakaa myös kuinka. Kun seuraavan kerran uhoatte olevanne maailman paras tai tehdä elämänne parhaan suorituksen, niin ilmoittakaa millä mittareilla mitattuna.

Positiivisuus on ehdottomasti kaikkea eteenpäin vievä voima ja oikea energian kanavointitapa. Päälle liimattu yltiöpositiivisuus vaan tuppaa kalahtamaan omaan nilkkaan varsin nopeasti.