Uutiset - Juttu on julkaistu ensi kerran 31.8.2021

Lauantai 23.7.2022 klo 21.41 - Kauko Niemi

Kierrätys on kestävän kehityksen kannalta olennaista toimintaa, joka kuuluu meidän jokaisen velvollisuuksiin. 

Nyt olen löytänyt toimialan, missä kierrätys on viety huippuunsa. Se on media, missä uutisena julkaistaan parinvuoden takaisia juttuja. Toki sitten loppuun on vaivihkaa lisätty, että juttu on julkaistu ensi kerran 31.8.2021. Juttu on  muutamalla adjektiivilla maustettu ja liioiteltu ikään kuin tähän päivään.

Niin ja aidossa journalismissa adjektiivin saa lisätä juttuun vain päätoimittajan suostumuksella.

Nyt olen jo aika usein tottunut siihen, että ensimmäiseksi kurkkaan jutun loppuun ja varmistan kuinka vanhaa kamaa tämä oikein onkaan. Miksei ensijulkaisupäivää näytetä heti alkuun, silloin voisi päätellä, että tämän julkaisun jälkeen on tehty ainakin kaksi tutkimusta, joista on myös uutisoitu. Näin voisi ymmärtää kokonaisuuden, kuinka asiassa on edetty.

Yle Areena täytti juuri 15 vuotta. Onneksi olkoon! Areenan kohdalla asia on harvinaisen selvä kaikki sisältö, myös aamun uutiset ovat arkistokamaa. Jos joku asia vielä kiinnostaa jälkikäteen, niin se löytyy Areenasta. Reilua peliä jopa helppoa, jos sattuu ymmärtämään Ylen ohjelmien luokituksen ja hakukriteerit. Suosituimmat, Tämäkin saattaa kiinnosta sinua – ei juurikaan auta.

Aika monta kertaa minulle on käynyt niin, että kuuntelen autoradiosta jotakin mielenkiintoista asiaa alusta, lopusta tai keskeltä ja sitten yritän löytää ohjelman Areenasta, jotta voisin kuunnella kokonaan. Aika monta kertaa en Areenan haulla sitä valitettavasti löydä mutta googlettamalla kyllä.

Mutta takaisin tuohon kierrätykseen. Ymmärrän oikein hyvin, ettei millään medialla ole niin paljon hyviä toimittajia, että pystyisi tuottamaan nettisivuilleen jatkuvaa juttuvirtaa uusista ennen julkaisemattomista asioista ja hyvä niin. Tällöinhän juttuvirtaan olisi pakko tuottaa täysin mitättömiä ilmiötä - kuinka joku tyrkkyjulkkis oli tänään pukeutunut kauppareissullaan. 

Kierrätyksen huipentumia ovat sitten nekin jutut, jotka mediatalo julkaisee kymmenessä aluelehdessään ja niiden nettisivuilla. Osalla paikallisjulkaisuista ne ovat netissä vapaasti luettavissa ja osa tunnusten takana, ainakin silloin kun alueellinen aviisi on maksullinen.

Paperisen median siirtyminen sähköiseksi on ollut jo 20 vuoden taistelu ja organosointi, jossa kokeillaan ja testataan mitä kummallisempia toimintatapoja ja rakennetaan mitä kummallisempia mielikuvia. Kuitenkin taustalla pitäisi olla journalistiset periaatteet ja palvella lukijoita. Palvella niin hyvin, että lukija olisi valmis niistä maksamaan

Sähköiset julkaisut ovat kuitenkin ajanut arvostettujakin medioita ärsyttävään nettijournalismiin. Malliesimerkkinä Helsingin Sanomat. Vaikea on enää erottaa pyöriikö ruudulla Iltis vai Hesari vai Seiska. Siksi itse esimerkiksi lopetin Hesarin 45 vuotta putkeen kestäneen maksullisen tilauksen. Ensin paperisen sitten sähköisen.

Kierrätyksessä ei sinänsä ole mitään pahaa ja kasvava osa ihmisistä katsoo ja lukee uutisia ja ohjelmia silloin heille parhaiten sopii ja eniten kiinnostaa. Tämä on joka tapauksessa tulevaisuus. Kierrätetyt jutut vaan pitää reilusti osoittaa, ettei kyseessä ole Yhdysvaltain presidentti Donald Trump vaan Yhdysvaltain entinen presidentti Donald Trump. Mitä tapahtuu nyt ja mitä tapahtui eilen.

Yle on ollut Areenallaan oikeilla jäljillä jo pitkään ja samaa selkeää jakoa toivoisi muidenkin toteuttavan – olkoonkin avatun juttuvaraston muoto tai nimi mikä tahansa. Pääasia ettei kierrätyksellä huijata lukijoita muka suurella uutisellisuudella, aktiivisuudella ja aina paikalla -mentaalilla. 

 

PS. 

Kierrätyksen tärkeys - Minulla on henkilökohtaisesti kahdeksan kierrätysastiaa. Yhdeksäs on tietokoneiden roskakori, joka on ehdottomasti eniten käytössä oleva kierrätysastia. Paperikeräyspussukka pitää tyhjentää nykyään ehkä kahdesti vuodessa, kun paperilehtiä tulee vain silloin tällöin, yksi tilattuna ja kaksi jäsenyyden perusteella.

Yhden ihmisen taloudessa kierrätys on muutoin helpohkoa mutta aikaa vievää. Ennen tämän blogin kirjoitusta piti huuhdella tölkkejä puhtaaksi, jotka näillä keleillä rupeaisivat helposti haisemaan. Se verran harvakseltaan jäteastiat täyttyvät minun taloudessani. 

 

Tämän blogin ääniversio on kuultavissa Finnradio.fm sivulla 25.7.2022 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio.fm, media, uutinen, kierrätys, uutisten toisto, Yle, Yle Areena, Helsingin Sanomat,

Media matkii somea ja esittää muuta

Perjantai 3.12.2021 klo 16.13 - Kauko Niemi

Face2.JPG

 

Kenellekään ei varmasti ole epäselvää, että some on täynnä mitä erilaisimpia mielipiteitä ja muunneltua totuutta. Joissakin tapauksissa toki yhden ihmisen kohdalla saattaa olla ihan todellistakin, muttei se kuitenkaan juurikaan muuta maailman menoa.

Voit esimerkiksi seurata kahta täysin erilaista Facebookia – suosituimmat ja viimeiset. Viimeisimmät eli tuoreimmat-otsikko on yleensä jossakin sivummalla. Suosituimmat on tavallaan se originaali face, jolla koukutetaan käyttäjät algoritmin tuottaman mielenkiinnon mukaan. Ihminenhän tykkää, jos hänestä tykätään. Itse arvostan kyllä enemmän niitä päivityksiä, jotka saavat peukkujen sijaan paljon asiallisia kommentteja. Jokaisesta kommentista oppii, yhtä arvokasta kuin keskusteluissa kuunteleminen.

Miksi ihmeessä media haluaa matkia somea, jolla rakennetaan epämääräistä tiedonkulkua ilman oikeaa ja luotettavaa tietoa. Jahdataan vain tykkäämisiä. Oikeesti median pitäisi jahdata selkeää somesta erottautumista kaikin keinoin ja ennen kaikkea informatiivisuutta ja luotettavuutta.

”Kuinka monta ihmistä tarvitaan yhden laatujutun tekemiseen? Tämä kiinnosti mediakeisari Rupert Murdochia vuonna 2007 kun hän oli ostamassa perinteistä The Wall Street Journal -lehteä.” Näin aloittaa Kauppalehdessä julkaistun kolumninsa Eero Vassinen. Sehän on selvää, ettei yhden toimittajan näkemys voi olla vedenpitävästi puolueeton.

Suomalaisessa uutismediassa on kaksi huolestuttavaa trendiä | Kauppalehti

Vassinen jatkaa, että henkilövetoisuus on uutisjuttujen viihteellistymisen näkyvimpiä oireita. Laiskuudessaan toimituksissa naamioidaan kevyt henkilöhaastattelu uutiseksi. Taustatyötä ei jakseta tehdä kunnolla, koska se todennäköisesti vain pilaisi klikkejä ja tilauksia ajamaan haettavaa raflaavaa kommenttia.

Vassinen esittää asian kiltisti. Kevyet henkilöhaastattelut ovat tyrkkyjulkkisten tuputtamaa postia.

Tuosta intoutuneena laskin tämän blogin kirjoituspäivän Ilta-Sanomien ja Iltalehden turhien julkkisten tyrkkyjutut: Ilta-Sanomat 17 ja Iltalehti 15. Sehän on nopeaa ja helppoa toimittamista, kun ei tarvitse kuin ottaa vastaan materiaalia ja syöttää pienillä viilauksilla järjestelmään arkistokuvien kera. Tai useimmissa tapauksissa uusi kuvakin tulee mukana.

Toinen helppo ja nopea tapa on julkaista suureellisesti uudelleen joku rikosjuttu ja kertoa viimeisessä kappaleessa, että poliisi on saanut tapauksen esitutkinnan valmiiksi.

Jos minä innokkaana luontokuvaajana seuraisin vaikka Facebookin suosituimmat luontokuvat, minulle näytettäisiin 90 prosenttisesti auringonlaskukuvia. Ihmiset peukuttavat värejä, vaikka kuvan viesti ja informaatioarvo, jopa tekninen toteutus olisivat tasan nolla.

Kun seuraan Facbookin viimeisimpiä, kohtaan todella hienoja oivalluksia ja tapahtumia, joita luonnossa kohdataan aniharvoin. Niistä oppii aina uutta, vaikkei kuva olisi saanut kuin pari peukkua, eikä koskaan päässyt koneen rakentamalle suosituimmuuslistalle.

Olen oppinut myös tuntemaan paremmin monia ystäviäni, kun näen heidän suhtautumisensa asioihin – niitähän ei minulle näytettäisi, jos seuraisin vain suositumpia.

Näin se rakentuisi mielenkiintoinen mediakin aikaan ja paikkaan sidottua sekä ennen julkaisematonta tarkistettua tietoa. Media, joka tarjoaisi selkeää lisäaroa. Siitä olisin valmis maksamaan jonkinmoisen tilaushinnankin. 50 vuoden Hesarin tilausputki katkesi tänä syksynä.

Tuossa aiemmin referoin iltapäivälehtiä, joissa viihteellisyys ja klikkijouralismi rehottaa somen jatkeena. Mutta kun menen Yle Arenaan, olen täysin hukassa. Sekin matkii someilmiötä.  Arena suosittelee tai tarjoaa eniten katsottuja. On todella vaikea löytää jotain ohjelmaa, josta kuulin pätkän vaikkapa autossa.

Arena ei ole vielä koskaan onnistunut suosittelemaan minulle sellaista ohjelmaa, johon olisin tarttunut. Ison pajan algoritmit eivät löydä minua - pitäisikö sanoa onneksi. Mutta jos en yläkulman suurennuslasilla löydä jotakin niin sitten menee hankalaksi.

Jos media haluaa erottautua somesta, mikä olisi tärkeää, niin aikaan ja paikkaan sidotut uutiset oikeilla faktoilla ilman ylenpalttista viihteellisyyttä on ainoa tie erottautua.

Lopuksi lainaan vielä Vanniset asiallisen hyvää kolumnia – ”loppujen lopuksi laadukkaassa uutismediassa ei ole kyse mistään muusta kuin sen tekijöiden määrästä ja laadusta. Media jaksaa juhlapuheissa korostaa omaa yhteiskunnallista tehtäväänsä. Sitä ei voi lunastaa ilman sisällöntuotannon laatua.”

Nyt ollaan jo valitettavan myöhässä. Nykyisen tilanteen korjaaminen vie aikaa ja vaatisi varmaan ison rahatukon lisäksi myös somen vastakohtaista media algoritmia, joka ohjaisi toimintaa muilla kriteereillä kuin klikkien määrällä ja artikkelin lukuajalla.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa 06.12.2021 alkaen ma ja ke 07.00 ja 14:00 Suomen aikaan

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio.fm, media, toimitus, Eero Vassinen, Kauppalehti, Facebook, tyrkkyjulkkis, Yle Areena,

Hikeennyin suosituksiin

Perjantai 16.7.2021 klo 21.42 - Kauko Niemi

Areena.JPG

 Voi toki olla osa syy hikeentymiseen on näillä helteilläkin, mutta ei ollut ensimmäinen kerta, kun menen Yle-Areenaan etsimään kuulemaani ohjelmaa ensimmäisenä pökätään – suosittelemme. No palaan tähän vielä uudestaan.

Jokainenhan tietää kuinka suuret nettitoimijat rakentavat sinulle algoritmejä ja tarjoavat sisältöjä sen mukaan. Vanhalle uutisihmiselle ja uutisnargomaanille se on vastenmielistä. Olenhan kiinnostunut uusista asioista enkä pätkääkään siitä mistä toiset tykkäävät.

Toki tähänkin voi jonkin verran vaikuttaa omalla käyttäytymisellään. Itse en tietoisesti ikinä tykkää päivityksistä, joissa on jotakin ravintola toimintaa, ryyppäämistä tai ylipäätään alkoholia. En edes onnittelumaljoista. Olen aika hyvin päässyt eroon niistä.

Minulla on myös FB:ssä tehtynä kirjamerkki – viimeiset julkaisut. En siis koskaan lähde selaamaan suosituimpia, mitä ensimmäisenä ja aina tarjotaan. Löydän siis jopa facesta paljon kiinnostavaa yleisen mölinän ulkopuolelta. Miksi ihmeessä minun pitäisi kiinnostua siitä mistä ihmiset ovat yleensä kiinnostuneita, juosta samassa laumassa. Huom käytän facea aina selaimella, en koskaan heidän omalla sovelluksellaan.

Sitten jos ei edes rakenneta algoritmejä, mutta kuitenkin suositellaan ilman minkäänlaista taustatietoa, niin onhan se ihan ufoa.

Tuossa Ylen tapauksessa tosiaan kuulin pätkän radiosta mielenkiintoista pohdintaa. Ajattelin kuunnella sen kokonaan Areenasta. Mutta olen niin yhteensopimaton Areenan kanssa. En tiennyt miltä kanavalta se tuli, mikä oli ohjelman muoto saati nimi. Toki audiotahan se oli, kun autossa sitä kuulin. En vaan seuraa mitään kanavaa vakituisesti ja tietoisesti. Autossa ja jopa TV:ssä napsuttelen kanavia, kunnes tulee jotain kuunneltavaa tai katsottavaa.

Ylen suurennuslasi-haku ei antanut mitään vinkkiä asiasta. Sen sijaan googlettamalla asia selvisi alle puolessa minuutissa ja ohjasi Ylen oikealle sivulle oikean pätkän pariin. Näin on tapahtunut aiemminkin.

Ryhmittely kuten Suosittelemme, Saatat olla kiinnostunut myös näistä, Rikossarjat, Suosikit, eivät todella auta. Yhteensopimattomuuteni taustalla on myös se, ettei tarkalleen ymmärrä taustalla olevaa luokitusta missä menee ajankohtaisohjelman ja uutisten raja, mikä on Parhaassa seurassa tai mikä Ymmärrä enemmän.

Tässä vaiheessa painotan, ettei Ylen tarjonta suinkaan ole sisällöllisesti huonoa, minulle vain suositellaan täysin vääriä asioita.

Olen elämäni aikana vastannut ehkä pari kertaa tutkimukseen tai kyselyyn – suosittelisitko tätä ystävillesi. Enhän minä voi suositella mitään, kun en tarkkaan tiedä ystävieni todellisia tarpeitaja jokaisella ystävälläni on erilaiset tarpeet. En todellakaan rakenna jokaisesta ystävästäni algoritmia.

Toki aloitan mielelläni syvällisen keskustelun, kun joku kaverini kysyy vaikkapa valokuvauksesta. Satunhan vuosien kokemuksesta tietämään aika paljon valokuvauksesta. Tällainen tarvekartoitus ohjaa sitten jonkinlaiseen suositukseen, joka olkoon mahdollisimman rehellinen ja realistinen ja samalla painottaen, että kyseessä on vain minun mielipiteeni näillä toiminnallisilla ja taloudellisilla reunaehdoilla.

Ja sitten kun menet nettikauppaan ja ryhdyt katselamaan annettuja tähtiä ja jätettyjä kommentteja, niin kannattaa tiedostaa, että kaupat latovat täysin itse näitä tähtiä ja positiivisia kommentteja. Olen pariin kertaa antanut sellaisen negatiivisen palautteen herätykseksi muille, jota ei sitten koskaan ole päästetty julkisuuteen.

Ole todella hereillä kun katselet suositus-tähtiä ja kommentteja, jos listalla ei ole yhtään negatiivista kommenttia, niin nettikaupan lista tuskin on rehellinen.

Sinähän voit suositella yleisen keskivertotiedon perusteella maistamaan jotakin, mutta et voi suositella keliaatikolle ruisleipää, vaikka ruisleipä olisi minkälaisissa terveysympyröissä parasta mahdollista.

Ehkä suositus on oikea sana, kun lain mukaan lääkäri voi suositella sinulle jotakin pilleriä, muttei voi koskaan määrätä sinua syömään niitä.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www. finnradio.fm nettiradiossa 19.7.2021 alkaen ma ja ke 07.00 ja 14:00 Suomen aikaan

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: finnradio.fm, suositus, yle, Areena, algoritmi,