Kuuntelen, kirjoitan ja luen

Sunnuntai 31.7.2022 klo 16:06 - Kauko Niemi

Luuri.jpg 

Jotenkin sitä ihminen ajautuu tiedostamatta omaan moodinsa, kunnes pysähtyy ja ryhtyy arvioimaan omaa tilaansa. Olen todennäköisesti koko lailla sivuraiteella valtavirrasta.

Minulle kirjoittaminen on paljon, paljon helpompaa kuin puhuminen. Siksi varmaan olen ajautunut kirjoitushommiin. Minusta ei koskaan tullut myyntitykkiä tai muutakaan sanataiteilijaa. Minusta tuli hiljainen tekijä, kirjoittaja eli toimittaja. 

Toimittajantyössä tykkäsin myös siitä, että se oli niin asiakeskeistä. Olin todella surkea klikkiotsikoiden vääntämisessä, vaikka aloitin sähköisten uutisten tuotannon ehkä ensimmäisenä Suomessa jo 1991 ja täysipäiväisesti 1998. Siitä varmaan johtuu, että lähinnä kuuntelen esimerkiksi tv-ohjelmia.

Ylen Aamu-tv saattaa olla auki jossakin taustaikkunassa joko tietokoneella tai puhelimessa. Minulle ei synny mitään lisäarvoa nähdä samoja ihmisiä samassa studiossa aamusta toiseen. Eikä oikeastaan kiinnosta sekään minkä näköinen on joku asiantuntija. Riittää kun kuulen heidän viestinsä ja näkemyksensä johonkin ajankohtaiseen asiaan. 

Tiedän ja olen jopa kerran tunnistanut livenä, minkä näköinen on Sanna Marin. Se riittää. Katsomalla uutisia lisäarvo olisi ainoastaan millaiset vaatteet Sannalla on päällään.

Tässä vaiheessa voin tunnustaa, että minulla on kotona ollut televisio auki yhden kerran viimeisen 2,5 vuoden aikana. Mielestäni tiedän kuitenkin melko hyvin mitä sota- tai koronarintamilla ja yleensäkin tapahtuu. Eikä tarvitse istua sohvalla sohvaperunana.

Kun televisio on pysynyt kiinni, eikä se ole tuottanut suurtakaan tuskaa, niin tietokoneen ruudun kautta katsomuuteeni kasvattaa oikein tehokkaasti adblogger apuohjelma. Sen käyttö varmistaa ettei esimerkiksi Maikkarin suoria ohjelmia näytetä minulle lainkaan. 

Yle puolestaan estää suorien ohjelmien näyttämisen, koska käytän vpn-tietoturvaohjelmaa. Yle perustelee ratkaisuaan täysin perusteettomasti tekijänoikeuksilla. Kuitenkin samoja ohjelmia voi sitten katsoa Areenasta hetken kuluttua. 

Katselun riemua rajoittaa myös jatkuva videoiden tyrkyttäminen. Minua ärsyttää jo sekin, että videoiden äänet ovat täysillä, kun niitä käynnistää. Ja enhän minä muista millä volyymissa laitteeni sitten ovatkaan. Voisiko video kuitenkin alkaa jotenkin hiljaa ja sievästi.

Tunnustan, että videomaailmassa olen täydellinen boomeri. Videoiden informaatioarvo on aniharvoin hyvä, kun sillä pyritään vain ensisijaisesti saamaan huomiota laadusta puhettakaan. Lyhyitä pätkiä, jotka eivät kerro mitään asiaa tai ylipitkiä jaaritteluja. Jonkun kuvaajan naurunräkätys pärähtää ensimmäisenä, kuva heiluu ja tärisee ikään kuin ei koskaan olisi kuultukaan jostain vakaamista. Ja videossakin ääni on yhtä tärkeä kuin liikkuva kuva.

Pahaa pelkään, että lukeminenkin pikkuhiljaa rapistuu, siis kirjojen lukeminen. Tai ehkä on jo kovassa rapistumisvaiheessa. Kirjat vahvistavat asemiaan kuuntelulla. Äänikirjat ovat kehittyneet huimasti ja erityisesti lukijat pystyvät jo luomaan hyvän kuuntelutunnelman. Äänikirjojen liikkeellelähtö on vain ollut jotenkin hidasta.

Kirjojen kuuntelu on oivaa, koska sitä pystyy luureilla tai napeilla toteuttamaan melkein missä vain. Ainoa paikka missä itse en siihen pysty on luonto kaikkine herkkine äänineen. Mutta muuten lenkkeillessä, siivotessa, kauppareissuilla jne. 

Kuuntelu on siis kovasana – kuunnella televisiota ja kuunnella kirjoja. Kuunteluhan on kaiken hedelmällisen kanssakäymisen peruslähtökohta. Kuuntelemalla opit uutta ja puhumalla toistat vain asioita, joita jo tiedät.

Katsominen kasvattaa vain typerään epäolennaiseen, ulkonäkökeskeisyyteen. Miltä mikäkin näyttää, eikä mikä on todellisuus.

Kirjoittamistakin kannattaisi harjoittaa viestinnässä - enemmän kuin pelkkiä hymiöitä. Kirjoittaessa on aina hiukan enemmän aikaa miettiä mitä onkaan sanomassa ja kenelle ja kuinka, kuin pelkkää höpöttämistä päästäkseen porukan keskipisteeksi. 

Ja tietenkin tämänkin voit kuunnella Finnradio.fm 3.8.2022 alkaen

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio.fm, kuuntele, kirjoita, lue, hiljaisuus, toimittaja, video, MTV#, Yle, vpn, adblogger,

Olen vihdoin valinnut poliittisen linjani

Lauantai 30.4.2022 klo 15:05 - Kauko Niemi

Vaalit_1A4A4520.jpg

 

Olen valinnut loppuelämäni poliittisen linjani ja muunkin kanssakäymisen linjani. Ne jotka eivät osaa kuunnella eivätkä osaa tai halua keskustella, ovat kovin heikoilla minun valinnoissani.

Tähän mennessä olen esimerkiksi äänestyksissä valintani tehnyt asioiden pohjalta puolueista välittämättä ja lopuksi arponut asiaa kannattavien keskuudesta sen äänestysnumeron, jonka olen äänestyslippuun piirtänyt. Nyt siis arpajaisetkin jäävät pois, kun ehdokaskarsintaa teen kaiken aikaa. Räksyttäjät, oman ainoan hyväksyttävän asian ajaminen kapeasta näkökulmasta ei enää minulle riitä. Eikä sekään, että onks mun tukka hyvin.

Viime viikolla ryhdistäydyin myös somessa ja poistin yhden keskusteluketjun, joka alkoi sauhuta ilman että sillä olisi ollut mitään yhteyttä alkuperäiseen kuvaan ja tekstiin.

Miten se onkaan mahdollista, että huutamalla ja räyhäämällä pärjää ainakin tarkasti ajoitetun hetken. Toisista piittaamatta saa tehdä ja räksyttää utopistisia asioita ja jopa päästä vielä hetkelliseen suosioon. Putin tosin ei räksytä kuten Trump ja tekee asioita hiljaa hiuttamalla ja huomaamatta. Sekin on yksi tie tyranniaan.

Parhaillaan Turussa ihmetellään kuuinka Turun kaupunki on antanut Venäjän diplomaateille käyttöön kesä¬mökin ja kirkon kaupungin parhailta paikoilta. Kukaan ei tunnu tietävän miten asia on hoitunut, mutta Turun kaupunki on maksanut venäläisten puolesta vuokraa alueen omistajille.

Myös Turun keskustassa Venäjän pääkonsulaatin vieressä sijaitseva talo on ollut konsulaatin käytössä jo 1980-luvun lopulta tai 1990-luvun alusta lähtien. Talo on osa Luostarinmäen suojeltua museoaluetta. Se on toiminut vuodesta 2002 lähtien Moskovan patriarkaatin alaisena ortodoksisena kirkkona. Tästäkään rakennuksesta venäläiset eivät ole maksaneet vuokraa museo¬alueen omistajalle eli Turun kaupungille. HS:n mukaan ei ole olemassa tarkkaa tietoa siitä, miten rakennus päätyi venäläisille.

Ranskan presidentin viikon takaiset vaalit ja vaalihistoria valotti melko hyvin räksytyskulttuuria. Marin Le Pen yritti kolmannella kierroksellaan siivota sanojaan sekä itseään. Sehän toikin selvää saalista, mutta suurella osaa ranskalaisista on kuitenkin sen verran poliittista muistia, ettei auttanut voittoon.

Le Penin räksytys yltää vuosikymmenten taakse isän perintönä. Tällä kertaa kampanjoinnissa jätettiin tuo historiallinen sukunimi kokonaan syrjään kampanjoinnissa. Vain ”ihmisläheinen” Marin oli ehdokkaana, joka pukeutui hempeisiin väreihin ja siivosi suunsa. Auttoi vain hiukan.

Le Penin yrityksestä on monia arvioita. Yksi parhaimmista Helsingin Sanomien Heikki Aittokosken katsaus tilenteeseen, joka päättyy havainnollisesti Jean-Jacques Rousseaun ajatukseen. Hän oli 1700-luvun radikaali valistusfilosofi, joka tosin pilkkasi valistusta. Hän oli pienen ihmisen asialla ja hallitsi kaunan kielen:

”Kaikki ylevät puheet yhteiskunnasta, oikeudenmukaisuudesta, laista, toisten puolustamisesta, heikkojen auttamisesta, filosofiasta ja järjen edistysaskelista ovat vain ovelien poliitikkojen tai alhaisten imartelijoiden keksimiä houkuttimia, joiden avulla alistetaan yksinkertaisia.”

Kotomaassa en uskalla ennustaa kovinkaan pitää ja arvostettua taivalta Ano Turtiaiselle. Hänen kielenkäyttönsä on suomalaisessa politiikassa vertaansa vaille. Siistimmällä suulla hän olisi ehkä voinut jatkaa puolustusvaliokunnassa. Turtiaista ei haluttu salaisen turvallisuustiedon äärelle.

Tapaus Tuomioja on myös herättänyt monenkinlaisia arvioita. Oman tiensä kulkijoita on aina arvostettu, mutta jos oma tie ei risteydykkään julkisen tien kanssa sopivassa kohtaa, niin sanomistahan siitä tulee. Pitäisikö Tuomiojan kulkea uskollisesti vain omaa tietä omissa oloissaan?

Tuomioja on joka tapauksessa julkisesti törmännyt etuajo-oikeutetulle tielle ja ansainnut ainakin rikesakot.

Onkohan maailmassa montaakaan tapausta, joissa mikään ääriryhmä olisi saanut ansaitun, historiaa pysyvästi muuttaneen voiton rehellisellä ja avoimella yhteistyöllä.

Parempi olla hiljaa ja antaa ihmisten luulla että on tyhmä kuin avata suunsa ja poistaa kaikki epäilykset.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa 2.5.2022 alkaen ma ja ke 07.00 ja 14:00 Suomen aikaan

Lisää aiheesta:

Nyt jos koskaan olisi syytä pysyä sovussa

Kun maahanmuuttajien asioista väitellään sosiaalisessa mediassa, väittelyssä ovat usein mukana kaikki muut paitsi maahanmuuttajat itse.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio.fm, politiikka, poliittinen puolue, Heikki Aittokoski, Helsingin Sanomat, Marin Le Pen, vaaalit

Jonkinlainen sopu kyllä syntyy

Lauantai 8.1.2022 klo 22:40 - Kauko Niemi

 

Korona_IMG_E11761.jpg

Tällä viikolla alkaa historian ensimmäisten aluevaalien ennakkoäänestys. Valitettavasti kuvan jonossa ei ole innokkaita äänestäjiä, vaan jonottajia korona-testiin. Koronakin näyttelee jonkinlaista osaa vaaleissa.

Otsikon mukainen näkemys on varsin yleinen, kun kuuntelee ja lukee erilaisia kommentteja hyvinvointialueiden hallinnon muodostamisesta. Sekavuudella ja näkemyseroilla ei tunnu olevan rajaa. Millainen sopu sitten tämän vuoden aikana syntyykään, kun ensi vuoden alusta alkavat hyvinvointialueet toimia.

Nyt olen onnellinen, että asun Helsingin alueella ja minulla ei ole äänestysoikeutta. Ja miksi onnellinen? Nämä olisivat todennäköisesti elämäni ensimmäiset vaalit, jotka olisin jättänyt väliin. Minulle äänestys on niin tärkeä osa demokratiaa, että olen tähän asti ollut täysin varma miksi äänestän jotakuta ehdokasta. Jos minulla olisi ollut oikeus, olisi nämä todennäköisesti todellakin ollut elämäni ensimmäiset väliin jääneet vaalit.

Lueskelin useita sivuja pitkän ministeriön strategiapaperin ja yritin ymmärtää kuinka asiassa edetään. Tavattoman fiiniä tekstiä tuotettuna puppusanageneraattorilla. Kaikki on mahdollista kun vain jonkinlainen sopu syntyy eri kuntien ja kaupunkien välillä.

Aika monesti miettinyt, että onko kyseessä vuosien mittaan syntynyt poliittinen pakkomielle, vain syntyisikö ihan oikeasti jotakin toiminnallista hyvää kahdella ikään kuin päällekkäisellä mallilla. Entä jos lakkautettaisiin kunnat ja kaupungit ja siirrettäisiin kaikki toiminnot aluehallinnoille. Ainakin byrokratiaa saataisiin vähennettyä.

Olisiko uusista toimintatavoista ja tekniikoista löytynyt ratkaisuja. Näinhän tapahtui Sotkamossa, missä vuoteen ei ole ollut ruuhkia eikä jonoja terveyskeskuksessa ja pääosin kaikki ovat tyytyväisiä. Samaa on yritetty muuallakin Suomessa mutta surkein lopputuloksin.

Sotkamolainen lääkäri avasi haastattelussa ihan perusasioita. Hän on toiminut lääkärinä samassa paikassa vuosikymmenet ja tuntee ja tietää tapaukset, joten etähoidon on mahdollista onnistua, kun tunnetaan ja tiedetään kulloinenkin tapaus. Tätä tietoa ei synny silloin kun lääkäri lukee vain kannasta mitä edellinen lääkäri on joskus kirjoittanut jossakin tapauksessa.

Jos hyvinvointialueilla on tavoitteena rakentaa huipputehokkaita ja kustannuksia säästäviä terveystuotantolinjoja, joissa mitataan kuinka monta ongelmallista asiakasta saadaan tunnissa läpi ja kuinka pienillä kustannuksilla. Silloin on unohtunut ihan perusasia – henkisen tai fyysisen hoidon tarpeessa oleva yksilöllinen ihminen.

Palokuntien kohdalla tilanne saattaa olla hieman helpompi. Kun talo palaa niin se pitää sammuttaa ammattitaidolla kohteen mukaan.

Suuri epätietoisuus vallitsee päässäni myös sen suhteen mikä on se paras kombinaatio, joka pitäisi äänestyksessä syntyä. Kuinka suuri osa tulevien hyvinvointialueiden hallinnosta pitäisi olla terveyden ja hyvinvoinnin osaajia ja mikä osuus politiikkaa. Pelkkään polotikointiin en jaksa uskoa, vaikka se lainsäädännöllisesti ja rahoituksellisesti onkin erittäin tärkeää.

Poliitikon valinta on myös puolueen valinta. Sitä en ole koskaan tehnyt enkä haluaisi nytkään tehdä. Poliitikko tuskin tässäkään tapauksessa ajattelee ensisijaisesti muuta kuin omaa ja puolueensa saavuttamaa asemaa. Yle aloitti juuri mielenkiintoisen juttusarjan. Yle selvittää, ovatko poliitikkojen vaalikeskusteluissa esittämät väitteet tosia, epätosia vai siltä väliltä.

Helsinki onnistui keplottelemaan ulos koko muutoksesta. Onko se hyvä vai huono, sitä ei tiedä kukaan. Omakohtaisesti vain tiedän, ettei itselläni ole yhtään tosimyönteistä kokemusta terveyskeskuskäynneistäni. En ole kertaakaan kohdannut samaa henkilöä kahdesti. Homma alkaa aina alusta ja päätyy johonkin ”kokeiluun.”

Tämä blogini on täynnä kysymysmerkkejä ja ihmettelyjä. Sinä joka olet ymmärtänyt mitä kaikkea hyvää muutos tuo tullessaan, niin sinun pitää äänestää ja pitää yllä demokraattisen päätöksenteon perusasetelmaa.

Ehkä nämä asiat selkenevät minullekin jossakin vaiheessa ja saattaa olla etten ole ainut ihmettelijä tässä maassa ja tässä tilanteessa.


Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa 10.1.2022 alkaen ma ja ke 07.00 ja 14:00 Suomen aikaan

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio.fm, aluevaalit, äänestys, hyvinvointialue,

Minusta on hyvää vauhtia tulossa kelpo ateisti

Torstai 7.1.2021 klo 21:15 - Kauko Niemi

Ateisti_KN211467.jpg

 

Huomaan, että olen kiihtyvää vauhtia kasvamassa, siis muuttumassa ateistiksi. Nimittäin puolueateistiksi. Kirkko jääköön rauhaan tällä kertaa. Poliittisista puolueista on kasvamassa pelkkien omien kupliensa räyhääjiä, vaikka niiden pitäisi ajaa meidän äänestäjien yhteistä hyvää toimintakykyä ja hyvinvointia tänään ja tulevaisuudessa hieman eri puoluepainotteisilla keinovalikoimilla.

Tietenkin yksi hyvä keino tämän kehitykseni pysäyttämiseksi on lopettaa poliittisten puolueiden seuraaminen ja antaa ääni ensi keväänä puhtaasti vaikkapa ulkonäön perusteella, joka sekin on yksi selkeä kriteeri. Kenellä isoimmat tissit tai hauikset.

Sauli Niinistö peräänkuulutti uudenvuoden puheessaan oikeasuhtaisuutta: ilman vastuuta ei ylläpidetä oikeuksiakaan. Peukutus tälle viisaalle ilmaisulle.

Niinistön viisauden takana on täydellinen esimerkki, kun hänet valittiin presidentiksi.  Hän oli kansalaisryhmittymän ehdokas, eikä suoraan minkään puolueen ehdokas. Hän ei jäänyt kiitollisuuden velkaa yhdellekään puolueelle. Mielellään jättäisin poliittisen puolueen väliin tulevissa kunnallisvaaleissakin ja antaisin ääneni jollekin luotettavalle ja sitoutumattomalle järjen äänelle, enkä jonkun puolueen sisäiselle räyhäämiselle.

Puolueiden kuvottavuus syntyy, kun ei pystytä keskustelemaan asioista asioina eri näkökulmista ja niiden merkityksistä. Eri näkemyksiä kyllä pystytään käytännössä yhdistämäänkin. Nyt puolueet pystyvät vain mölisemään ja menemään puoluetasolla jopa henkilökohtaisuuksiin unohtaen itse asia. Toimitaan jatkuvasti jotakin vastaan eikä jonkin puolesta.

Politiikko voisi ottaa oppia vaikka nuorten MM jääkiekon pronssia voittaneen Matias Mäntykivi, 19 kommentista - kun pelataan logolle rinnassa eikä nimelle selässä, peli voitetaan!.

Koronan hoitaminen tai minkä muun kriisin tahansa kuten tällä hetkellä ilmastokriisin pitää varautua etukäteen. Kriisissä ei voi luottaa poliitikkoon, kuvaa hyvin Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittaja Anna-Liina Kauhanen.

Kauhanen kirjoittaa, että koronan aikana virologit joutuivat myös politikoimaan, sillä poliitikon dna:ssa on haluttomuus tehdä ikäviä päätöksiä. Edes ministerit eivät ole tottuneita eivätkä halukkaita aina ajamaan yleistä etua, vaan poliitikko painottaa jonkin tietyn ryhmän etuja. Virologia ei kuitenkaan aina jättänyt poliitikoille vaihtoehtoja.

Poliitikkojen olisi ymmärrettävä tieteen tulokset ja tehtävä niistä johtopäätökset, vaikka päätökset olisivat epäsuosittuja, jatkaa Kauhanen. Silti kovin usein poliitikot päättävät niin kuin kovaäänisimmät vaativat ja jolla saa parhaita tuloksia puolueelle. Enemmistökin voi kuitenkin olla väärässä. Paine voi johtaa paitsi vääriin päätöksiin myös siihen, että päätöksiä ei saada tehtyä lainkaan.

Vaarallisinta demokratialle ja yhteiskunnan selviytymiselle on rikkoa kovaäänisimpien vaatimuksesta hiljaisempien oikeuksia. Kun kriisi vyöryy päälle, valmis vastuunjako, lait ja toimintamallit auttavat selviytymään. Pandemian taittamisessa välttämätöntä on myös yhteistyö yli rajojen.

Suomessa on toivon mukaan ensi keväänä myös vakaita ja valistuneita äänestäjiä, jotka eivät  lähde populistien kelkkaan.

Viime vuodelta on aivan riittävästi esimerkkejä siitä, kuinka puolueiden oma etu ajaa kaiken edelle. Ja Yhdysvaltojen niin sanotusta demokratiasta on jäljellä enää puolueiden toimimaton kahtiajako. Trumpin viimeisten puhelujen nauhoitukset osoittavat millä tolalla Yhdysvalloissa ollaan ja millaista esimerkkiä sieltä otetaan.

Toki ymmärrän, että ideaalitapauksessa puolue ajaa teoriassa jotakin asiaa tai linjaa ja mitä useampi on ajamassa, niin sitä suurempi mahdollisuus on saada edes jotakin aikaiseksi. Mutta kun lukee vaikka Helsingin Sanomien kuukausiliitteen Katri Kulmunin haastattelun, niin puolueiden sisäiset väännöt ovat todella kaukana yhteiskunnan yhteisen hyvän kehittämisestä.

Myötätuntoa Kulmunille tuli muiden eduskuntapuolueiden kollegoilta. Omien kanssa oli toisin. Poliitikon omassa ryhmässä vallitsee aina kilpailu, ja siellä ajatus liikkui jo eteenpäin. Eikä tämä ole suinkaan Keskustapuolueen yksinoikeus.

Minulla ei ole koskaan ollut yhdenkään poliittisen puolueen jäsenkirjaa ja toivottavasti ei tulekaan. Se ohjaisi aivan liian tiukasti ajatuksia johonkin vallalla olevaan, jopa keksittyyn ja markkinoinnin suuntaan. Olen puhtaasti asioiden pohjalta varmaan elämäni aikana äänestänyt kaikkia puolueita jossakin vaiheessa tai jossakin vaaleissa. Paitsi yhtä, jonka esittämät näkökannat eivät millään tavalla istu minun sisäiseen arvomaailmaani.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www. finnradio.fm nettiradiossa 10.1.2021 su, ma ja ke 07.00 ja ti 15.00! (paikallista, Espanjan aikaa)

 

Tutustumisen arvoisia juttuja

Brexit – temppu ja miten se tehtiin

Suomen vitsikkäin puolue

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, Sauli Niinistö, Donals Trump, puolueet, politiikka, Matias Mäntykivi, Anna-Liina Kauhanen, Katri Kulmuni

Tutkitaanko nyt varmasti oikeaa asiaa

Sunnuntai 3.11.2019 klo 11:08 - Kauko Niemi

Suomessa on alkamassa suurtutkimus, jossa osalle väestöä annetaan nelinkertainen annos influenssarokotetta.

Tutkimukseen on kutsuttu kymmeniä tuhansia yli 65-vuotiaita. Juuri tässä ikäryhmässä tavallisen influenssarokotteen teho on huonompi kuin muilla. Mutta miksi?

Kun ikää karttuu, ihmisen immuunijärjestelmä pikku hiljaa heikentyy, näytti ihminen olevan kuinka hyvässä kunnossa tahansa.

Terveydenhoito kun ei selvitä perimmäisiä syitä, vaan lievittää vain oireita kemialla. Jokainen pilleri ja piikki kun takuuvarmasti muuttaa ihmisen luontaista immuniteettia tavalla tai toisella, joko hyvään tai huonoon suuntaan. Yli 65 vuotiaat kun ovat pillereiden suurkuluttajia. Mikä onkaan todellinen syy immuniteetin heikkenemiseen.

Immuunijärjestelmän heikkeneminen on tärkeä syy sille, että kansalliseen rokotusohjelmaan kuuluvan influenssarokotteen teho on yleensä huonompi vanhemmissa ikäryhmissä kuin nuoremmissa.

Influenssarokotteen teho ei aina näytä riittävän potkaisemaan hereille niitä mekanismeja, jotka kykenisivät kyllin vastustamaan influenssaviruksia.

Viranomaisten looginen kysymys onkin, saataisiinko isommalla annoksella aikaan entistä parempi teho.

Juuri tätä nyt selvitetään Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen (THL) tutkimuksessa.

Näin siis ajattelee THL kaikessa kemiallisessa yliviisaudessaan. Minusta suurtutkimus pitäisi kohdistaa siihen miksi yli 65 vuotiaiden immuunijärjestelmä heikkenee ja mikä osuus siihen on ylilääkityksellä.

Tällä ihmettelylläni en missään tapauksessa sano, etteikö lääkkeitä tai rokotteita pitäisi koskaan käyttää. En ole absolutisti tässäkään asiassa.

Hiljattain muiden muassa julkaistiin arvovaltaisessa tiedelehdessä tutkimus, jossa todettiin, että suoliston mikrobiston koostumus vaikuttaa influenssarokotuksen tehoon.

Juuri alkaneet influenssarokotukset jakavat taas rajusti kansaa puolesta ja vastaan. Tuollainen ihmiskokeilu niin sanotulla riskiryhmällä tuntuu mielestäni tosi arvelluttavalta. Kyseessä on ryhmä, joka käyttää kemiaa muutoinkin ja luontainen immuunijärjestelmä on keinotekoisesti sotkettu. Ja onko ruoka riittävän monipuolista rakentamaan suotuisaa immuniteettia.

Olen jo aiemminkin kertonut oman tarinani, kuinka vuosia sitten influenssa rokotuksen jälkeen sairastin kolmasti pitkät kahden viikon rupeamat. Sen jälkeen lopetin piikit ja kaikki muutkin turhan buranat. Nyt olen ollut yhdeksän vuotta ilman influenssaa tai flunssaa. Ja kuulun kuitenkin ikäni puolesta siihen niin sanottuun riskiryhmään.

Jos tänä talvena saan oireilevan influenssan, niin tiedän melko varmasti syynkin. Olen syönyt syksyn aikana yhden antibioottikuurin, joka on tappanut sekä hyvät että huonot bakteerini. Olen suostunut ottamaan myös toisen lääkekuurin, joka itsessään jo nosti muutamaksi päiväksi lievän kuumeen.

Facebook-ryhmässä Puskaradio Helsinki Marko Lehtomäki kysäisi – kuinka moni ottaa influenssarokotteen?  Kysymykseen on kommentoitu tätä kirjoitettaessa 693 kertaa laidasta laitaan.

Jakautuminen on kokolailla jyrkkää, jopa kirosanoilla höystettyä niin kuin rokotusasioissa yleensä. Kahdessa kommentissa kerrotaan, kuinka vanhus kuoli muutaman päivän jälkeen rokotuksesta. Erittäin paljon kommentteja, kuinka työn puolesta on pakko ottaa piikki. Joitakin minun kohtalotovereita, jolla piikittämisen lopetus on tuonut terveitä talvia. Ja melko suuri määrä niitä, jotka ilman muuta ottavat rokotteen ja ovat pysyneet sen takia terveinä.

Totuutta ei tietenkään tiedä kukaan, eikä yleistä totuuttaa ole tässä asiassa olemassakaan. Lähtökohtaisesti luonto on kuitenkin aina vikkelämpi muuntautumaan kuin mihin ihminen kaikkivoipaisella viisaudellaan pystyy ja ehtii. Samaan tavoitteeseen tähtää myös se, että kaikilla tavoilla pyrittäisiin vahvistamaan ihmisen luontaista immuniteettia mieluummin kuin useilla eri aineilla sotkemaan sitä ja ymmärtämättä eri lääkkeiden ristikkäisvaikutuksia.

Potilasturvalain mukaan jokainen oikeustoimikelpoinen suomalainen on vastuussa omasta terveydestään, eikä rokottamisesta tai sen väliin jättämisestä pitäisi ketään syyllistää saati pakottaa siihen.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa ma 4.11.2019 alkaen ma ja ke klo 08:00 sekä to ja pe klo 14:00 (paikallista, Espanjan aikaa)

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, influenssa, rokotus, THL, riskiryhmä,

Somen panettelussa on kovin vähän todellista

Sunnuntai 30.6.2019 klo 10:30 - Kauko Niemi

Vallitseva yleinen mielikuva on, että ihmiset kaunistelevat, jopa valehtelevat somessa. Rakentavat jotakin kaunista, epätodellista kuvaa ja kulisseja, joita ei ole olemassakaan.

Toki voihan tällaisia rassukoita olla ja varmaan onkin. He vain rakentavat esteitä omalle polulleen ja heitä voi korkeintaan valistaa ja auttaa, mikäli apu ylipäätään kelpaa.

Tässä viikko sitten olin sukujuhlissa ja tapasin kymmeniä henkilöitä. Heistä suuri osa on myös Facebookissa. Siellä on minulle muodostunut kuva ihmisistä. Monista jo kymmenvuoden ajalta.

Tuossa tilaisuudessa oikein tietoisesti ajattelin ja kuuntelin ihmisiä ja heidän tekemisiään. Mukana oli vanhoja ja nuoria. Yhtään kertaa ei päivän mittaan särähtänyt minkäänlaista riitasointua somen ja todellisuuden välistä.

Saan olla onnellinen, että somemaailma ja reaalimaailma eivät sisällöltään juurikaan eroa toisistaan. Luotan, että facebook-kaverini ovat rehellisiä ihmisiä, jotka eivät elä oman kesäteatterinsa stagella. Toki joukossa on stagellakin viihtyviä, mutta se on vain hieno harrastus eikä arkisten kulissien rakentamista.

Miksi some on mielestäni erittäin kannatettava. Ihmiset ovat kaikki erilaisia. Toiset ovat suupaltteja toiset hiljaisia. Toiset ajattelevat mitä sanovat toiset sanovat mitä sylki suuhun tuo.

Omalta kohdaltani olen melko varma, että olen elämäni aikana ilmaissut itseäni kirjoittamalla ainakin tuhat kertaa useammin kuin puhumalla. Oma taustani toki auttaa tässä asiassa, sillä toimittajana kirjoittaminen on monin verroin luontevampaa ja helpompaa kuin puhuminen. Joskus on jopa todettu, että hyvä kirjoittaja on huono puhuja. Itse en ole kumpaakaan.

Tarkistin tilastoista senkin, että olen puhunut puhelimessa viimeisten 6 kuukauden aikana 34 kertaa, siis keskimäärin 1,4 puhelua viikossa.

Tuolla sukutapaamisessa oli esimerkiksi nuori henkilö, jonka kanssa on paljon tiedon vaihtoa somessa, mutta livenä hän on hiljainen ja vähäsanainen. Kohtaamisessa oli kuitenkin paljon sympatiaa, mikä oli syntynyt nimenomaan somessa.

Some ei siis ole samanlainen kaikille. Kuullun ja luetun ymmärtäminen on erilainen prosessi eri ihmisillä. Nyt en sitten tarkoita tahallaan väärinymmärtämisestä, joilla ajetaan intohimoisesti jotakin omaa tai kannattamansa ryhmän etuja.

Luetun ymmärtämisessä on aina mahdollisuus lukea uudelleen, jopa miettiä uudelleen. Kuullun ymmärtämisessä on kyse paljon nopeammasta tapahtumasta ja jopa paljon epäselvemmästä tilanteesta. Ujoimmat eivät hevin pysäytä höpöttäjää ja pyydä tarkentamaan hänen sanomisiaan.

Somesta on tehty paholainen muutamien väärinkäyttäjien takia. Väärinkäyttäjiä ja välistävetäjiä löytyy ihan kaikilta elämän osa-alueilta, eikä some ole siinä yhtään suuremmassa paholaisen roolissa.

Toki somen ja netin käyttö rakentaa niitä sinusta kertovia algoritmejä hyvässä ja pahassa. Sanomisilla ja tykkäämisillä, ylipäätään käyttäytymiselläsi voit niihinkin vaikuttaa.

Nyt vouhkataan someajan rajoittamisesta, somepaastosta ja ties mistä. Yhtä hyvin voisin rajoittaa elämääni niin etten tapaa kuin yhden ihmisen viikossa. Ilmoittaisin sitten kahvikutsujalle, että minun tapaamiskiintiö on tälle viikolle täynnä.

Voisin myös ryhtyä tervehtimispaastoon ja kävellä pokkana ohi tilanteissa kuten eilen, jolloin kohtasin aivan ihanan ystävän kadulla, jonka kuulumisia ei ole tullut vastaan vuosiin. Hän ei nimittäin periaatteen takia ole millään muotoa somessa.

Uskon kuitenkin, että vouhotus somen vaaroista ja osuudesta ihmisten kanssakäymiseen tasoittuu ja jokainen löytää oman tapansa ja mixin kanssakäymiseen ystävien ja sukulaisten kesken. Itse olen somen avulla löytänyt paljon yhteyksiä sukuun, entisiin työ- ja harrastuskavereihin.

Julkaisuni ovat julkisia ja julkisuuden kestäviä, enkä näiden reilun kymmenen FB-vuoden aina ole kokenut mitään epäreiluutta. Totta kait minullakin on omia salaisuuksia ja yksityisyyteni, joita en huutele toreilla enkä turuilla enkä somessa. Pidättelen viimeiseen asti levittämästä faktattomia juoruja tai julkaise luvatta toisen henkilön kuvia tai tietoja.

Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm Maanantaina 1.7.2019  kello 15.50 ja 20.50 Espanjan aikaan ja myöhemmin uusintoina.

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, some, facebook, luetun ymmärtäminen, kuullun ymmärtäminen

Se taisi olla vuonna 1996

Sunnuntai 24.2.2008 - Kauko Niemi

Taas rytisi postiluukku siitäkin huolimatta, että oikein laitoin siihen kieltolapun – ei puhelinluetteloita. 

Kannoin molemmat luettelot paperinkeräykseen seuraavana päivänä. Kahdet naapurini olivat minuakin nopeampia. Heidän luettelonsa olivat jo paperinkeräyslaatikossa.

Pientä lohtua tähän ”vihaamaani tuhlaukseen sentään tuo se, että luetteloja on enää kaksi kolmen sijasta. Nyt yritysten ja yksityisten nimet mahtuvat jo yksiin kansiin.

Joku tilastonikkari voisi mielenkiinnosta selvittää, mikä prosenttiosuus kaikista puhelinnumeroista päätyy nykyisin puhelinluetteloon. Peitto ei varmaan ole kovin suuri ja varmasti pienenee hyvää haipakkaa vuosi vuodelta.

Vinttiä siivotessani pari vuotta sitten siellä oli kelmutettuna vuoden 1997 puhelinluettelot. Niitä oli tuolloin kolme jötikkää. Päiväkirjoistani ei selviä, mutta tästä voisi päätellä, että vuonna 1996 olen viimeiseksi käyttänyt painettua puhelinluetteloa.

Jotainhan tästäkin on opittava, että luettelot tulevat tuplaversioina, kahden yrityksen hyvänä bisneksenä.

Muotitermi bisnesmalli näiden kohdalla lienee se, että keltaistensivujen ilmoitusten lasku on kuitenkin niin pieni, että se menee melko huomaamattomasti läpi ilman suurempia analyysejä mainonnan kannattavuudesta. Tähän kun yhdistetään äärettömän sitkeä myyjä, niin mieluummin maksaa pois kun ryhtyy kinaamaan.

Tuollainen bisnesmalli ei voi olla kovin kestävä, mutta se kulkenee vanhoilla raiteillaan vielä jonkin aikaa. Ekologisesti tilanne on kamala, aivan kuin paperille ei olisi hyödyllisempääkin käyttöä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: puhelinluettelo