Lääkkeetön elämä

Lauantai 28.11.2020 klo 12.48 - Kauko Niemi

Laakkeeton_IMG_88961.jpg

Lääkäri on tuputtanut (en ymmärrä tässä yhteydessä sanaa määräys) jo kahdesti minulle lääkettä varmuuden vuoksi. Siis varmuuden vuoksi. Ajattelin josko kokeilisin ja nyt olen varma, että olen saanut neljänlaisia sivuoireita, joita on lueteltu lääkepakkauksen tolkuttoman pitkässä, 81 cm pitkässä listassa – samma på Svenska - sekä yhden oikeinkin hankalan sivuoireen, jota ei ole listalla.

On aika taas kokeilla lääkkeetöntä elämää ja testata mikä muuttuu. Antaa elimistölle luonnollinen rauha toimia. Ja jos varmuuden vuoksi pilleri tuottaa loppuelämäksi omituista oireilua, niin ehdottomasti on parempi lähteä sitten kertaheitolla taivaalliselle vaellukselle. Tämän olen myös ilmoittanut Kanta-palvelun oma-tahto osuudessa.

Heti kättelyssä sanon, etten ole Antti Heikkilä, enkä toimi Antti Heikkilän kätyrinä. Tuo Heikkilän parjatun ja maanrakoon hakatun kirjan nimi vaan on niin tavoittelemisen arvoinen asia joka ikisen ihmisen elämässä. Toki olen kirjankin lukenut ja tullut lopputulokseen, ettei älämölö voi johtua kirjan sisällöstä vaan aivan muista pikkusieluisuuksista ja niiden hallinnasta.

Lääkkeetöntä elämää ei Suomessa pysty kukaan toteuttamaan kuin omaehtoisesti niin pitkään, kun virallinen taho pitää täydentävien ja tukihoitojen asemaa puoskarointina. Niin pitkään kun, lääkärien on toimittava suomalaisen byrokratian narunukkeina, eikä käytännön kokemuksen kartuttamana ja monipuolisen koulutuksen vahvistamana asiantuntijoina.

Itse en koe olevani mikään uppiniskainen vastarannan kiiski tai salaliitoteorioiden keksijä. Olen iloinen jokaisesta hyödyllisestä lääkeannoksesta ja vihainen jokaisesta varmuuden vuoksi määrätystä antibiootti- tai muusta lääkekuurista.

Viime viikolla Yle julkaisi mielenkiintoisen artikkelin perustuen filosofian maisteri Anna Kinnusen pian julkaistavasta väitöskirjasta. Kuinka suomalaisen mielenterveystyön historia on synkkä. Vuosikymmeniä se perustui ajatukseen rodunjalostuksesta. Ihmisten harhaluuloisuutta siis ihan terveydenhoidon huipulla.

Vielä tänäänkin yksi ajan ilmiöistä onkin juuri medikalisaatio. Se tarkoittaa esimerkiksi elämäntapahtumien ja poikkeavuuksien lääketieteellistämistä. Medikalisoitunut elämänhallinta masennus- ja unilääkkeineen on iso bisnes, mutta ei kuitenkaan uusi ilmiö, kuvailee Kinnunen.

Muutama viikko sitten nousi esille apteekkarien huikeat ansiot. Tuossa keskustelussa puolustuksella oli selkeä kanta asiaan. Ihmiset haluavat pillereitä ja sen takia ne menevät lääkäriin, että saisivat pillereitä. Asian käänteinen puoli on kuitenkin siinä, ettei suomalainen lääkäri voi juurikaan ”määrätä” muuta kuin pillereitä, eikä täydentäviä ja vaihtoehtoisia hoitoja.

Mutta palaan alussa mainitsemaani kokemusasiantuntemukseeni. Minulle ”loppuelämäkseni” määrätyn varmuuden vuosi lääkkeen ohjepaperissa on eritelty 51 mahdollista haittavaikutusta saatesanoilla – niin kuin kaikilla lääkkeillä, niin tälläkin saattaa olla seuraavia haittavaikutuksia. 51 mahdollista haittaa on hirveä määrä mahdollisuuksia varmuuden vuoksi.

Varmuuden vuoksi aloitin puolella annoksella, joka riitti jo lyhyessä ajassa osoittamaan viisi erilaista haittavaikutusta ja mikään ei ole mennyt alkuinnostuksen jälkeen ohitse.

Kokemusasiantuntemukseni pohjalta on paljastettavissa, ettei ihminen tarvitse arkisessa elämässään myöskään käsikaupan buranoita eli kipulääkkeitä. Lääkkeetöntä elämää sekin parhaimmillaan. Itse en ole ottanut ainuttakaan yhdeksään vuoteen. Toki päätäni on särkenyt ja hartioitani kolottanut tuntikausien tiekkarilla istuminen.

Usko tai älä säryt menevät kyllä ohitse ilman pillereiden napostelua – ulkoilua, venyttelyjä, hierontaa, kropalle luonnollista liikettä jne, jne.  Näin et tapa turhaan pahoja ja hyviä bakteereitasi ja samalla heikennä luonnollista vastustuskykyäsi. Näin uskon 9 vuoden kokeilun jälkeen.

Korona-ajan lääkevaikutuksista Ylen artikkelissa valotetaan, kuinka itsehoidossa on myös omat haittansa. Koska kipulääkettä saa reseptivapaasti, halvalla ja helposti, niitä myös syödään todella paljon.

Hyvinkin pienellä parasetamoliyliannostuksella, etenkin alkoholin kanssa, voi olla hyvin vakavia haittoja.

Ja kaikkea näitä ihmiset napsivat aivan huolettomasti ja tuhoavat terveyttään. Toki kannattaa kuunnella ja erityisesti oppia kuuntelemaan kehon kieltä ja joskus voi toki oikeastikin tarvita jokun buranan.

Ja lopuksi Pekka Juntin omakohtaisesta blogista - Maito kait olisi minut tappanut;
Olemme niin paatuneita sosialidemokraatteja, että olemme ulkoistaneet terveytemme yhteiskunnan hoidettavaksi.

Jos on vaivaa, menemme lääkäriin – emme ruokakaapille, lenkille tai nukkumaan.

Liian moni ei ota vastuuta itsestään, vaikka kannattaisi. Sillä kun perusasiat ovat kunnossa, arkireppu kevenee. Terveydenhoitomenot laskevat. Kaikki voittavat.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www. finnradio.fm nettiradiossa ma 30.11.2020  alkaen ma, ke ja pe 08.00 ja ti ja to 16.00! (paikallista, Espanjan aikaa)

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, lääkkeetön elämä, haittavaikutukset

Ei tarvitse häävi olla, kun pääsee toisesta sanomaan

Lauantai 22.8.2020 klo 20.38 - Kauko Niemi

Antti Heikkilän ajojahdin aloittanut professori, kuten media häntä kutsuu, Juhani Knuuti julkaisi oman kirjansa – Kauppatavarana terveys.

Knuutin kirja on jo ehditty nimittää – Kauppatavarana asennevamma. Ja sitähän Knuutin lausumat ovat vuosien varrella olleet Skeptikkojen tukemana. Tunnustan heti kättelyssä, että ryhdyin innolla seuraamaan Knuutin kolumneja Turun Sanomissa. Siinähän mies, joka perustaa kirjoituksensa faktoihin.

Valitettavasti ehkä jo viidennen kolumnin jälkeen niskakarvani, jos siellä sellaisia on, nousivat pystyyn ja ryhdyin miettimään, ettei professori voi olla noin kapeanäköinen. Kunnes selvisi, että herra kerää syystä tai toisesta huomiota itselleen – eli asennevammasta on selvästikin kysymys. Vammasta, joka on jossakin vaiheessa elämää syntynyt ja nyt sille haetaan hyvitystä.

Jos ja kun katselen asiaa taas viestinnän näkökulmasta, niin Knuutin onnistuminen tähän asti perustuu pitkälti siihen, että hän ottaa pikkuriikkisen asian voimakkaasti esille ja todistelee kuinka asia ei ole tieteellisesti todistettu oikeaksi.

Näin kun unohdetaan kokonaisuus, niin asiahan ihan oikeasti näyttää muka tieteen kannalta uskottavalta ja karulta, vaikkei sillä ole juurikaan merkitystä kokonaisterveyden ja ihmisen terveellisen elämän kanssa.

Esimerkkinä vaikkapa Himalajansuolan hippuselliset aineosat, jotka eivät tapa ketään normaalilla suolan käytöllä ja jodiakin saa riittävästi, kun käyttää juustoa, pari, kolme kertaa viikossa nautitusta kalasta sekä 60 vuoden taistelun jälkeen terveellisiksi luokitelluista kananmunista ja merilevää unohtamatta.

Mutta Knuutin luomat haitalliset mikrogrammat menivät läpi kuin häkä, jopa tiedetoimittajien seulasta ja professori näytti olleen mediassakin arvonsa väärtti.

Knuutin menestyksellisenä metodina on ollut julkaista pienen pieniä ja jopa täysin mitättömiä yksityiskohtia. Hänen ei koskaan olisi kannattanut julkaista kirjaa. Kirja osoittaa nyt knuutimaisesti ilmaistuna vääriä yksittäisiä faktoja, epämääräisyyksiä, vääriä määrityksiä ja tulkintoja. Nyt kun ne ovat kaikki koottuna yksiin kansiin hitaampikin haistaa ja ehtii ymmärtämään pelkällä pikaluvulla, etteivät kaikki palikat ole merkityksellisesti kohdillaan.

Se että ovatko mikrogrammat jossakin tapauksessa merkityksellisiä, niin sellaista totuutta ei ole olemassakaan, ei edes professori Juhani Knuutin määrittelemänä. Suurin ongelma kauppatavarassa onkin, että ihminen on kokonaisuus ja tätä kokonaisuutta ei voi palastella, niin että johonkin palaseen vaikutetaan kemialla niin ettei se muka vaikuttaisi muihin palasiin. Se olisi vain oireeseen vaikuttamista. Valitettavasti tämä on koululääketieteen yleisempikin ajattelu.

Lääketiedettä, elämäntapaa, perinnöllisyyttä, ulkoisia olosuhteita ei edes Knuuti pysty erottelemaan. Kaikki vaikuttavat kaikkeen ja siksi puhutaan täydentävistä hoidoista. Vastakkainasettelulle ei ole sijaa.

Toki Juhani Knuuti on siinä oikeassa, etteivät kaikki kauppojen hyllyillä olevat terveystuotteet ole sellaisia mitä luvataan. Jokaisen pitää olla toki tarkkana, ettei tuhlaa rahojaan sumeilematta. Toisaalta pitää muistaa kuinka hieno järjestelmä ihmisen kokonaisuus onkaan. Kaikki tapahtuu kuitenkin kokonaisuuden kannalta hitaasti. Se että otat tänään 100 mikrogrammaa D-vitamiinia ei tarkoita, että vastustuskykysi on huomenna huippukunnossa.

Terveyden kustannuksella rahastaminen on tietenkin väärin, kun ihminen on ongelmiensa kanssa herkässä tilanteessa. Tämähän ei koske vain koululääketieteen ulkopuolella myytäviä tuotteita.

Kun lääkäri määrää, niin vaikeampi on pistää hanttiin. Kuinka paljon lääketehtaat käyttävät rahaa lääkäreiden manipulointiin ja auktoriteetin kasvattamiseen suoraan ja julkisuuden kautta. Esimerkkinä parhaillaan ajettava kolesterolin rajan alentaminen. Se toisi maailman laajuisesti yli 3 miljardia dollaria liikevaihtoa  lääkeyhtiöille. Samaan aikaan on myös tutkimuksia, ettei kolesteroli olisikaan niin vaarallista, kuin annetaan ymmärtää tieteellisin keinoin.

Palatakseni tuohon otsikkoon, niin kumman kirja Heikkilän vai Knuutin on sitten vaarallisempi? Molemmissa on niin paljon virheitä, että joutavat pois myynnistä, jos päätöksiä tehtäisiin virheiden perusteella. Kummassakin on ehdottomuutta aivan liikaa. Se toki voi olla kustantajankin määrittelemä tyylilaji.

Itse kun olen vielä lääkkeetön otus, niin taidan aloittaa Heikkilän Lääkkeetön elämällä ja sitten jossain vaiheessa alan lukea Knuutin Kauppatavarana terveys, kuitenkin niin, että yhdistelen molempia täydentäen ja tukien vointiani suoraan kaupan hyllyiltä. Olenhan lain mukaan itse vastuussa terveydestäni, eikä kukaan voi määrätä mitä teen paitsi sitten ihan pimeillä loppumetreillä, ehkä.

 

Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa ma 24.8.2020  alkaen ma, ke ja pe 08.00 ja ti ja to 16.00! (paikallista, Espanjan aikaa)

 

Näitä kannattaa lueskella - kommentteja ja ehdotuksia virheellisten tieojen korjaamiseksi Knuutin kirjasta;

 

https://liinanblogi.com/2020/08/13/juhani-knuutin-kirjauutuuden-faktantarkistusta/?fbclid=IwAR1XViRFDKGyD1GTyCrj33vsvMm3aaPNfC0K31Fa3TBTFhtgFXO7uoScsHc

 

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/juhonieminen1/numeroita-kauhean-ravintolisabisneksen-taustalla/?fbclid=IwAR34LW1EPugUleAJR4HiE8ecCwqNqeQ1u-aCPcsOUvKALf_EwzssR0VgEvM

 

https://liinanblogi.com/2020/08/16/cam-alan-jarjestaytymiskiista-parannusehdotuksia-juhani-knuutin-uutuuskirjaan-1/

 

http://turpaduunari.fi/kauppatavarana-asennevamma/?fbclid=IwAR0H2h6y7RvtqLF-2tXFn25YSQNWOJShk1uCYn9ZvPJmh7O69SQxXLsBiAY

 

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/jouni-jamsa/prof-juhani-knuuti-kirjassaan-todisti-luontaisala-on-paikkansa-ansainnut-ja-tarvitsee-virallistamista/?fbclid=IwAR1r3uZGhO5-WnynHVjaP9dwmPJZDlGJgKVsTfsuXTvkjGC9qhmpGD_PrdE

 

https://liinanblogi.com/2020/08/17/laaketieteen-ulkopuolisista-hoidoista-parannusehdotuksia-juhani-knuutin-uutuuskirjaan-2/

 

https://liinanblogi.com/2020/08/18/mihin-kahdeksan-prosenttia-viittaa-parannusehdotuksia-juhani-knuutin-uutuusteokseen-3/

 

https://liinanblogi.com/2020/08/21/kelpo-kirjassa-virhesitaatti-korjausehdotus-juhani-knuutin-uutuusteokseen-4/

 

 

 

 

 

4 kommenttia . Avainsanat: Finnradio, Juhani Knuuti, Antti Heikkilä, Luonaistuotteet, täydentävät hoidot, Kauppatavarana terveys, Lääkkeetön elämä

Identtiset vaali-jutut Talouselämässä ja MTV3:ssa

Lauantai 2.3.2019 klo 12.50 - Kauko Niemi

Politiikkaa, politikointia, tahallista tai tahatonta muotoseikkojen vääristelyä. Tätä kaikkea saatiin taas nähdä ja kuulla ja keskiössä jälleen kerran punaisena vaatteena Antti Heikkilä.

Ollaan nyt ihan mitä mieltä tahansa Antti Heikkilästä, silti perusfakta on se, että turhaa lääkitystä on maailma pullollaan. Lääkkeetön elämä pitäisi olla jokaisen perustavoite elämälle, paitsi lääketehtaille. Lääkkeetön elämä tulee edulliseksi sekä yksilölle että yhteiskunnalle.

Lääkkeetön elämä on myös mahdollista, mutta vaatii tietämystä ja sitoutumista. Lääkkeetön elämä tarkoittaa terveenä elämistä kaiken aikaa, eikä heräämistä sairauteen. Sitten tulee niitä hetkiä ja tilanteita, joissa lääkkeistä on hyötyä tässä ja nyt. Emme voi esittää kaiken aikaa jotain - joko tai -teatteria.

Viimeisin kohu syntyi viime viikolla, kun Talouselämä ja MTV3 julkaisi journalistisesti varsin ala-arvoisen, asenteellisen jutun käyttäen pohjana vaaliehdokas Katariina Sourin sivuillaan julkaistua Antti Heikkilän haastattelua.

Molemmat aivan samansisältöiset jutut vaikuttavat trollaukselta. Vai onko Talouselämällä ja MTV3:lla jossain yhteinen salainen toimitus. Ikään kuin joku toimituksen ulkopuolinen olisi saanut ujutettua saman juttunsa läpi kahteen ihan oikeaan mediaan. Asialla taitaa olla joku Sourin hyvä kilpakumppani.

Vanhana toimittajana tietenkin ihmettelee mikä on MTV3 journalistinen työprosessi, joka päästää tuon tasoisen jutun julkisuuteen. Samaan hengenvetoon ihmettelen Katariina Sourin valintaa haastateltavaksi Antti Heikkilän. Ilmeisesti takuu varma pääsy vaaliehdokkaana julkisuuteen hinnalla millä hyvänsä. Hinta ei nyt tällä kertaa ollut hyvä.

Se adjektiivien määrä, mikä kummassakin jutussa pursuaa, osoittaa kuinka jutussa ratsastetaan Heikkilän kirjan väärillä muotoseikoilla ja unohdetaan tietoisesti itse asia. Lääkkeetön elämä.

Sourin kunniaksi taas on sanottava, ettei hänen viestinsä ollut pelkkää politiikoksi pyrkivän henkilön sanahelinää. Hän on ottanut jo ennen ehdokkaaksi ryhtymistään itse vastuun lääkkeettömästä elämästä ja onnistunut siinä. Siis kokemuksen kautta syntynyt tietoisuus.

Julkaistut jutut tekevät perusteettoman vastakkain asettelun lääkkeettömän elämän ja modernin lääketieteen välille. Helppo asetelma tietenkin tehdä tarkoitushakuinen kärjistys. Nämä kaksi asiaa eivät ole millään tavalla vastakohtia eikä toisiaan poissulkevia. Ensisijaisesti pyritään elämään lääkkeettömästi terveellisillä valinnoilla. Lääkkeetön hoito auttaa elimistöä korjaamaan itse itsensä, mutta se ei tapahdu yhdessä yössä.

Souri jatkaa peliä omalla sivustollaan. Missä hän asiallisesti kertoo, että Noitarovio-videolla kertoo noudattavansa Turun yliopiston evoluutiobiologi ja dosentti Markus J Rantalan laatimaa ruokavaliota. Se sattuu olemaan lähes identtinen Heikkilän ketodieetin kanssa, ja olen kyseisen ruokavalion avulla parantunut lukuisista terveysongelmista, niin fyysisistä kuin psyykkisistäkin. Näistä asioista videolla Heikkilän kanssa keskustelimme.

Miksi Souri ei sitten haastatellut Markus J Rantalaa vaan tulenarkaa Heikkilää. Voihan tietenkin olla niinkin, ettei Rantala lähtenyt vaalikampanjan maskotiksi.

Vaikka Sourin pitkä vuodatus onkin asiallisen kiihkoton selostus tapahtuneista, niin sen otsikointi ja yhteydenpito Ilta-Sanomiin myös paljastaa, ettei Souri kuitenkaan tiedä eikä ymmärrä tarkemmin, kuinka toimituksissa päivittäistasolla toimitaan.

Näin tulin eduskuntavaaliehdokkaana valtamedian vaientamaksi – on jutun otsikko.

Jokaisessa toimituksessa eletään tällä hetkellä vainukoiran herkkyydellä. Tietoa tulvii ovista ja ikkunoista. Mikä on relevanttia uutiseksi, mikä on vaalipuppua, mikä on trollausta ja muuta vaalipropagandaa. Millä linjauksilla on merkitystä tulevaan. Vaikea kuvitella, että toimittaja tekisi valintoja sillä perusteella, ettei sattuisi tykkäämään jostakin henkilöstä tai jostakin puolueesta.

Voihan toki niinkin käydä, mutta se on toimittajan itsensä kannalta hyvin lyhytnäköistä. Pahaa pelkään, että nyt oli tosiaankin kyseessä nimetön trolli. Ehkä Ilta-Sanomissa tajuttiin sama asia eikä lähdetty enää mukaan tähän vedätykseen.

Tällaisessa sodassa nousee ja nostetaan useimmiten esiin tunteita herättävä tieteen vastaisuus. Oikea tiede on itseään jatkuvasti korjaavaa, siis jatkuvasti muuttuvaa ja pitää olla toistettavaa. Se mitä havaintoja tiede tekee tänään voivat muuttua nopeastikin tulevaisuudessa.

Ravitsemuksessa ja lääketieteessä tieteen roolia heikentää se, että puhutaan laajoista keskiarvoista, joiden pohjalta pyritään hoitamaan täysin erilaisilla ominaisuuksilla varustettuja yksilöitä. Tiede on myös hidasta, jota asiallinenkin byrokratia ja valvonta jarruttaa entisestään.

Tieteen vastaisuus kumpuaa lähinnä siitä, että vaikkapa lääkärin työssä käytännön kokemusperäiselle tietämykselle ei anneta läheskään riittävästi tilaa.

Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm maanantaina 4.3.2019 klo 08:00 ja uusintoina ma osana bisneeframea 19:45, ti 13.00 ja ke 09.00 (Espanjan aikaa).

 

 


 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, Talouselämä, MTV3, Antti Heikkilä, Katariina Souri, Lääkkeetön elämä, Markus J Rantala, tiede

Helsingin Sanomat jumittui Antti Heikkilään

Sunnuntai 20.1.2019 klo 8.24 - Kauko Niemi

Helsingin Sanomat julkaisi jo kuudennen Antti Heikkilä -jutun. Hesari on pitänyt asiaa jatkuvasti esillä viisi viikkoa. Tuorein Antti Majanderin kolumni oli täysin vailla todellista sisältöä ja mitään lisäarvoa. Siinä ei ollut ainuttakaan uutta näkökulmaa. Näin vanhan toimittajan ajattelussa se oli mitään sanomaton palstantäyte. Olipahan saatu linkitettyä kaikki aiemmat viisi samasta aiheesta julkaistut jutut ja pidettyä Heikkilän upottamista pinnalla.

Nyt voisi ennustaa, että ensi tiistaina tai keskiviikkona Helsingin Sanomat julkaisee seitsemännen Heikkilä-jutun. Samaan aikaan kun kirjasta on painos loppu ja jo neljäs painos tulee kauppoihin heti ensikuun alussa.

Nyt jää ihmettelemään, että ottaako Hesarissa näin lujille tämä eräänlainen arvovaltatappio. Olen lukenut monta Heikkilän kirjaa ja monta muutakin kirjaa. Jokaisesta kirjasta löytää, kun oikein kaivaa, virheitä tai mieleisiään tulkintoja puoleen ja vastaan. Tässä tapauksessa tautalla täytyy olla muutakin kuin kirjan virheet mihin laatumediaksi itseään kutsuva Hesari on nyt jumittunut.

Olen seurannut Heikkilää jo yli 30 vuotta. Saanut hyviä ajatuksia ja ollut myös eri mieltä tai sanotaanko, että jotakin asioita en vaan kohdallani ole saanut toimimaan. Heikkilän sanoma on ihan selkeä, kun ei sorruta lillukanvarsiin. Suomessa on erittäin tasokas akuuttien tapausten hoito, mutta sairauksien hoito perustuu vain lääkitykseen. Siinä Heikkilä on enemmän kuin oikeassa.

Siis Heikkilän perusasetelma on hyvinkin kannatettava. Eiköhän jokaisen ihmisen perustavoite pidä olla lääkkeetön elämä ja omien toimien ja tapojen muuttaminen niin, että aiheuttaa mahdollisemman vähän tietämättään tai tietoisesti itselle terveydellisiä ongelmia. Se tulee jopa yhteiskunnalle edulliseksi. Tosin lääke- ja ruokateollisuudelle kalliiksi.

Mihin tämä sota olisi johtanutkaan, jos näkökulmaksi olisi otettu lääkkeetön elämä ja kannustettu ihmisiä elämään terveellisesti joko Heikkilän tai muiden terveyttä edustavien näkemysten mukaan. Ihmisen toiminnallinen muutos vaatii motivaatiota ja monta pientä askelta ja se tapahtuu käytännössä toisia tukien eikä riidellen.

Viestinnän kannalta asiaa pohdittuani epäilen, että Heikkilä on itse pitkälti syyllinen tähän purkaukseen. Hän on myös niitä tyyppejä, jotka eivät ymmärrä, eikä ole oppinut ymmärtämään median riippumattomia toimintatapoja.

Aivan kuin aikoinaan minun yksi esimieheni. Häntä jatkuvasti valistettiin, kuinka media toimii ja hän oli aina ymmärtävinään asian. Kuitenkin taas eräänä päivänä, kun hänen tehtävät muuttuivat hän marssi luokseni ja ilmoitti, että hänen nimityksensä pitää saada ensi torstain Helsingin Sanomiin. Ilmoitin, että kyllä se saadaan, mutta silloin se on maksettu mainos. Kerrotko kustannuspaikan, mistä mainosrahat otetaan.

Heikkilän tyylilaji on ollut jo vuosia räksyttävä. Nimiin ja yksittäisiin henkilöihin kohdistuva kommentointi on ollut jopa osin loukkaavaa. Heikkilän tyylilajilla ei saavuteta välttämättä hyväksyntää hyvälle asialle. Siltoja palaa moneen suuntaan. Heikkilän kommentti, ettei Suomessa saa ajatella vaan pitää totella, pitää erityisen hyvin paikkansa terveydenhuollossa, mutta omat ajatuksensa pystyy myymään tehokkaammin ilman räksytystä.

Vuosia jatkunut median ja eri asiantuntijatahojen kärjekäs arvostelu on erinomainen sytytyslanka tällaiselle räjähdykselle.

Palataanpa vielä tuohon perusajatukseen lääkkeettömästä elämästä. Sanalla elämä on suuri paino. Elämä ei ole koskaan yhden yön mittainen, johon medikalisaation on ihmisiä opettanut.

Itse olen vielä toistaiseksi lääkkeetön, yli-ikäinen vanha mies, enkä suinkaan virheetön, enkä aina kivutonkaan.  Varmuuden vuoksi pari esimerkkiä mitä lääkkeettömällä elämällä tarkoitan ja ymmärrän. Ymmärtääkseni Heikkilänkin perusajatus myötäilee myös seuraavia ajatuksia.

Aika ajoin kohollaan olevat verenpainearvot ovat huolestuttaneet vuosien varrella. Vaan en ole saanut itseäni niskasta kiinni. Nyt vuoden rupeaman jälkeen olen saanut faktista ja moneen kertaa toistettua tietoa, että paineeni on kiinni unesta ja nimenomaan syvästä unesta. Nyt kun aamulla katson Oura-sormuksen rekisteröimän uneni laatua, niin pystyn melkein 10 prosentin tarkkuudella sanomaan ennen paineen mittausta mikä on tulos. Olen kohta vuoden päivittäin mitannut ja rekisteröinyt tekemiseni, kuunnellut kroppaani ja asian toistuvuus on selvä - siis tämä on minulle lääkkeetöntä elämää, kun etsin unen laatua parantavia toimia.

Vuosien varrella useat eri lääkärit ovat viiden minuutin käynnin ja yhden mittauksen tuloksena kirjoittaneet suoraan vain loppuelämäksi verenpainelääkkeitä (huonolla menestyksellä). Ja ketään ei ole kiinnostanut etsiä todellista syytä.  Yksikään lääkäri ei ole ikinä kysynyt kuinka sinä nukut, vaikka yleisellä tasolla tiedetään syvän unen vaikutus verenpaineeseen.

Lääkkeetöntä elämää on myös se, kun 11 vuotta sitten kyllästyin jatkuviin flunssiin. Lopetin flunssarokotukset ja kaikkien buranien käytön, sillä uskomuksella, että kemia tappaa sisälläni vastustuskykykyyni vaikuttavat sekä huonot että hyvät bakteerit.

Aloin käyttämään D-vitamiinia satasen päivässä, sekä lisäsin sinkin käyttöä. Tietenkin olen kahden vuoden välein käynyt omalla kustannuksellani verikokeissa, ettei D-vitaminin kymmenkertainen yliannostus kansalliseen suositukseen verrattuna aiheuta liian suuria pitoisuuksia. Näinä vuosina on ollut yksi kahden päivän kurkkukutina ja parina vuonna yhden päivän niiskutus. Tämäkin on mielestäni järkevää lääkkeetöntä elämää.

Kenenkään ei pidä luulla, ettenkö ota lääkettä sinä päivänä, kun sitä oikeasti tarvitsen ja minulle selvitetään perusteellisesti lääkkeen vaikutusmekanismi, enkä vaan siksi että lääkäri määrää ja lääkkeellä voin laiskuuttani vain lievittää oireita enkä parantaa todellista tautia.


 Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm maanantaina 21.1.2019 klo 08:00 ja 20:00 (Espanjan aikaa).

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Antti Heikkilä, Antti Majander, Helsingin Sanomat, lääkkeetön elämä, Finnradio, viestintä, lääketeollisuus, ruokateollisiis

Joka ikinen hoito tarvitsee uskomusta

Sunnuntai 24.6.2018 klo 15.08 - Kauko Niemi

Sellaista sairautta ei olemassakaan, etteikö potilas tarvitsisi uskoa sen paranemiseen. Toinen lääkäri saa potilaan paranemaan nopeammin kuin toinen. Hän pystyy luomaan voimakkaamman uskomuksen potilaaseen. Joku paranee jo lumelääkkeellä.

Ja sitten on niitä lääkäreitä, jotka vähät välittävät potilaan kokonaisuudesta tai saati kiinnostuu mistään muusta kuin tehdyn kokeen perusteella määrätystä käypähoitosuosituksen mukaisesta lääkkeestä. Hän tekee työtään 100 prosenttisella virkavarmuudella. Toki vastakkainasetteluun tarvitaan sitten niitäkin, jotka uskovat liikaa luontaisiin hoitoihin.

Ilmeisesti virallinen terveydenhoitotaho on luonut ainakin kaksi harhaanjohtavaa termiä uskomushoito ja vaihtoehtohoito. Jokainen tarvitsee uskomusta paranemiseen ja valitettavasti luontaishoidot, joihin kuuluu ”yrttien” lisäksi kaikenlainen liikkuminen, elämäntapa, eivät ole vaihtoehtoja. Vaan ne pyrkivät vahvistamaan ihmisen elimistön luontaista toimintaa, mikä on ehdottomasti pitkällä aikajänteellä parempi vaihtoehto kuin mikään pillereiden jatkuva popsiminen.

Sekin kannattaa muistaa, että monien lääkkeiden lähtökohtana on erilaiset luontaistuotteet.

Käsitteet menevät kovasti helposti sekaisin ja etenkin kun suomalaisille lääkäreille ei edes opeteta muuta kuin oireiden hoitoa. Toki jokainen ymmärtää, että jos jalka katkeaa, niin sitä ei sidota heinällä, eikä sille ole muita vaihtoehtoja kuin pistää palaset kasaan ja uskoa vahvasti, että muutaman viikon kuluttua jalka on taas käytettävissä.

Lääkkeetön elämä pitäisi olla jokaisen ensisijainen tavoite. Aina se ei ole mahdollista. Valitettavasti se ei ole kaikille sopiva käypähoito. Ihmisen uskomus ei ole riittävän vahva ja ainainen halu päästä keinolla millä hyvänsä nopeaan ja ennen kaikkea helppoon ratkaisuun, ajaa pillerilinjalle. Helpoin esimerkki on vaikkapa viikonlopun jälkiriemuun otettu särkylääke. Vaikka ihan varmasti pääsisi tästä tilapäisestä häiriöstä yli ilman pilleriäkin. Jokainen särkylääke tuhoaa myös hyvää bakteerikantaa ja heikentää aina elimistön normaalia toimintaa.

Pahintahan on se, että lääkkeiden epämääräisiä haittavaikutuksia hoidetaan toisella lääkkeellä ja haittavaikutuksia voi tulla vain lisää. Esimerkiksi simvastatiinin aiheuttamia lihaskipuja lähdetään hoitamaan kipulääkkeellä tai beta-salpaajan aiheuttamaa huimausta huimauslääkkeellä. Ja näin turhien lääkkeiden kierre on valmis.

Olen lukenut sellaisenkin selvityksen, jossa arvioitiin, että vain vajaat 20 prosenttia lääkkeistä toimii niin kuin niiden on ajateltu toimivan. Parantaa ilman haittavaikutuksia. Tämä selvitys tietysti voi olla samanlainen kuin niin monet muutkin selvitykset, joiden päätelmät myötäilevät selvityksen maksajan tarkoitusperiä.

Nyt olisi korkea aika lopettaa vastakkainasettelu – joko tai -kinaaminen ihmisen kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnissa. Keski-Euroopassa ei ole lainkaan harvinaista, että lääkäri antaa lääkettä ja sitä boostaamaan jotakin luontaistuotetta tai lääkekuurin jälkeen luontaistuotteita nopeuttamaan palautumista.

Saksassa lääkäreiksi opiskelevien opintoihin kuuluu luontaishoito-oppia, johon voi myös erikoistua. Luontaishoito-opin viisi klassista menetelmää ovat fytoterapia eli kasvilääkintä, vesi- ja lämpöhoidot, terveellinen ruokavalio (myös paastot), liikunta- ja hierontahoidot sekä terveet elämäntavat. Luontaishoito-opissa pyritään käynnistämään ja tukemaan elimistön itseparantamista.

Lääkkeiden haittavaikutukset ovat sikäli hankalia, että haitat ovat kovasti erilaisia eri ihmisille ja samoin ovat vaikutukseltaan luontaistuotteet sekä näiden ja lääkkeiden yhteisvaikutukset.

Tieto haittavaikutusten taustoista ovat viime vuosina onneksi lisääntynyt. On opittu tuntemaan yksilöllisiä perimään liittyviä ominaisuuksia, jotka vaikuttavat sivuvaikutusten riskiin. Käyttöön on esimerkiksi vakiintunut ns. farmakogeneettinen testi, johon on kerätty n. 20 lääkevasteeseen vaikuttavaa geeniä.

Määrittämällä nämä potilaasta voidaan lääkkeiden haittavaikutuksia merkittävästi vähentää, kun lääkkeet ja lääkeannokset voidaan valita yksilöllisesti potilaalle sopivaksi.

Aina kannattaa pitkällä tähtäimellä vaalia lääkkeetöntä elämäntapaa.


Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion taajuudella 104,8 Espanjan Aurinkorannikolla tai Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm maanantain 25.6.2018 klo 13:00 (Esapanjan aikaa) alkavassa ohjelmassa.

 

 

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: uskomushoito, vaihtoehtohoito, terveys, lääkkeetön elämä, lääkäri, hoitosuositus