Terveys ja sairaus ovat eri asioita - omena päivässä pitää lääkärin loitolla

Sunnuntai 20.6.2021 klo 10:41 - Kauko Niemi


Omena.jpg

Näiden elämäni vuosikymmenten aikana en ole kertaakaan kohdannut lääkäriä, joka olisi hoitanut minun terveyttäni. Aina on ollut jokin sairaus, jota on lääkärin vastaanotolla määritelty ja hoidettu.

Terveyttä olen hoitanut itse muuttamalla syömisiäni ja juomisiani. Muuttamalla liikkumistani, ajatteluani ja kokeilemalla ja etsimällä itselleni fyysisesti ja henkisesti sopivia asioita. Täsmäapua olen ostanut omaan piikkiin jonkin verran hierojilta, kiropraktikoilta, tms. Täydennystä olen ostanut pillerimuodossakin kuten vaikkapa yli 10 vuotta 100 ug D-vitamiinia joka päivä (tulokset mitattu kahden vuoden välein) ja muutakin. Olen vuosia mittaillut ja seurannut omia muutostrendejäni erilaisilla älylaitteilla.

Tällainen kahtiajako on varsin selvä, jopa ymmärrettävä ja se on myös lain mukaan selvä jopa siinäkin tapauksessa kuinka toteutat lääkärin määräyksiä. Tosin määräys sanana on tässä tapauksessa täysin väärä ja viestinnällisesti harhaanjohtava. Kenenkään ei ole pakko syödä lääkärin ”määräämiä” pillereitä.

Näinkin yksinkertaista kahtiajakoa on vuosien varrella sotkettu väärillä viesteillä moneen kertaan jopa perustasolla. Terveyskeskus on väärä sana ja väärä viesti. Sen pitäisi olla sairauskeskus niin kuin on sairaala, missä sairaanhoitajat hoitavat sairaita. HUS – Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri. Miksi pitää esittää jotenkin fiininpää kuin on.

Kun taas ajatellaan terveydenhoitoa ja -ylläpitoa, niin sitä ei pitäisi koskaan verrata tai rinnastaa sairaudenhoitoon edes kielikuvissa. Valitettavasti monet, jopa alan järjestöt rakentavat sanallisesti vääriä kielikuvia vaihtohtohoidoista. Vaihtoehdot ovat vähissä kun katkaiset jalkasi. Sairaudenhoitoa voitaisiin toki vähentää vain siinä tapauksessa, jos terveydenhoitoa ylläpidettäisiin aktiivisemmin jopa julkisin varoin. Vaihtoehtohoidoista ei pitäisi puhua ennen kuin on määritelty mikä on vaihtoehto millekin. Ilman sisältöä tuollaista sanaa ei pitäisi yleisesti käyttää koskaan.

Digtatuuriseen koululääketieteeseen perustuva sairaanhoito ilmaisee omalle tontille pyrkivät jopa kielikuvalla puoskari. Sairaudenhoidossa ja jopa sen sisällä reviirirajat ovat varsin tiukat ja paukkuvat helposti jo pelkän aseman ja omanarvontunnon kateellisena taisteluna. Terminologinen vähättely ja mitätöinti on johtanut jopa siihen, että jopa terveydenhoidosta kiinnostuneet lääkärit ja tutkijat eivät uskalla tuoda julkisesti esiin mielipiteitään. Ääneen ajattelevien lääkärien oikeuksia on rajoitettu tai poistettu kokonaan.

Molemmat alueet ovat viestinnällisesti vuosien mittaan viljelleet epämääräisiä vääristelyjä, kun ei haluta ymmärtää ja pitää kiinni tuosta helposta terveys/sairaus-kahtiajaosta. Kummallakin alueella on bonuksena aina rajan ylittäviä lumevaikutuksia, joita ei voi välttää. Ystävällisen ja hyvin asiansa perustelevan lääkärin ”määräyksiä” noudatetaan helpommin samoin kun innostavan ja kannustavan hierojan neuvot siirtyvät helpommin käytäntöön. Siis sekä lääkäri että hieroja toimivat aina myös tietoisesti tai tiedostamattaan ”puoskarina.”

Luonnonlääketieteen Keskusliitto LKL ry, Suomen Terveysjärjestö STJ ry, Luontaishoitoalan Foorumi ry ja Suomen Terveystuotekauppiaiden Liitto ry ovat parhaillaan yhteistyössä luoneet esityksen Sosiaali- ja terveysministeriölle alaa koskevan hallitusohjelmakirjauksen edistämiseksi. Terveydenhoitoala on monimuotoinen toimiala, jonka kokonaiskuvasta ei ole koskaan tehty kansallista toimialaselvitystä.

Tällaisen selvityksen tekeminen olisi tietty ihan asiallista ja siivota samalla vuosikymmeniä väärinkäytettyjä sanoja, viestejä ja selkeyttää viestintää oikeaan ja ymmärrettävään suuntaan.

Samalla olisi syytä määrittää millaisia tutkimuksia voisi käyttää terveyden ylläpidon markkinoinnissa. Katukyselyt ja mielipiteet eivät sitä ole. Kuinka terveyden ylläpidossa voidaan käyttää sairaudenhoitoa varten tehtyjä tutkimuksia. Pitäisikö olla yhteinen, riippumaton tutkimuspankki? Ehkä se on kuitenkin utopistinen ajatus, koska tutkimuksia rahoittavat lääketehtaat maksimoivat pillereittensä myynnin.

Korona on osoittanut moneen otteeseen, kuinka vaikea tämä kenttä oikeastaan onkaan. Esimerkiksi D-vitamiinin on osoitettu aika moneen otteeseen vaikuttavan koronan vakava-asteisen taudin syntyyn, mutta tieto on vaikuttanut varsin heikosti sairaudenhoidon päätöksiin tai suosituksiin tällaisessakin tapauksessa, jossa melkoisen varmasti tiedetään ettei D-vitamiinitasoa pysty kovinkaan helposti nostamaan lyhyellä aikajaksolla.

Terveydenhoidon selvitykseen olisi otettava mukaan myös ruokateollisuus. Sillä on iso rooli terveyden hoidossa ja ylläpidossa. Jokaisella pitäisi olla oikeus ja mahdollisuus tietää mitä hän todella pistää suuhunsa. Silloinkin kun hän popsii ruusunpunaista muotiherkkua ja juo kyytipojaksi sokerilientä.

Tulevana tiistaina Suomen Eduskunnassa äänestetään Sotelinjasta. Sitä on valmisteltu eri muodoissaan jo 20 vuotta. Melkoinen raakile taitaa olla edelleenkin kysymyksessä, kun kuuntelee ja lukee erilaisten asiantuntijoiden arvioita. Kuulostaa siltä, että toistaiseksi sosiaalipuoli on varsin marginaalista ja hallinnolliset muutokset kohdistuvat sairaanhoitoon. Siis mikä SOTE, miksei SOSA?

Tämä on kuultavissa ääniversiona www. finnradio.fm nettiradiossa 21.6.2021 alkaen ma ja ke 07.00 ja 14:00 Suomen aikaan

 

 

 

 

 

 

Avainsanat: Finnradio, terveys, sairaus, sairaala,


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini