Minä olen oikeassa ja sinä olet väärässä

Sunnuntai 28.4.2019 klo 9.47 - Kauko Niemi

Suomalaista ruokaympyrää on tyrkytetty ja pakotettu 70 vuotta ainoana oikeana ravintokokonaisuutena. Ylen viime viikkoinen otsikointi osuu naulan kantaan - Ravintotieteilijät raapivat päätään, kun kansa syö mitä haluaa.

Jos 70 vuotta raavitaan päätä, luulisi Valtion ravistemusneuvottelukunnan ymmärtävän, että tarjotut viestit ja houkutukset ovat vääriä, eivätkä toimi käytännössä.

Kun ylhäältä annetut suositukset ovat muuttuneet ikään kuin määräyksiksi ja ainoiksi oikeiksi totuuksiksi, niin ollaan todella hakoteillä. Tilannetta kärjistää lisäksi se, että määräyksiä kanavoidaan lääkärien auktoriteettien välityksellä kansalaisten jatkuvaan torumiseen ja mollaamiseen.

Minä olen oikeassa ja sinä olet väärässä ei ole oikein koskaan tuottanut hyvää lopputulosta missään muussakaan asiassa, saati syömisessä. Syömisen seuraukset kun kaiken lisäksi ovat kovasti erilaisia eri ihmisillä, eikä yhtä ainoata oikeata ruokakomboa ole olemassa, joka toimisi tasan samalla tavalla kaikille.

Vähän sama kuin suomalaisen kirkon tilanne tällä hetkellä. Lukkiintuneita ajatuksia ei ole pätkääkään auttanut vaikka papit ovat symbolisesti astuneet alas saarnastuoleistaan ja pitävät saarnansa samalta tasolta kirkkokansan kanssa. Mentaalisesti kirkko kun luulee ainoana tietävänsä mikä on hyväksi ihmisen sielulle ja mielelle ja sitä on parasta kuunnella ja uskoa. Näin on kirkkokin vaikeuksissa oppeineen ja kansa kaikkoaa.

Toisin päin ajateltuna vaikkapa museot ja kirjastot ovat voimakkaasti muuttaneet suhtautumistaan asiakkaisiinsa, siis tavallisen normaaliin ihmiseen. Tulokset ovat vaikuttavia, kun tunkkaiseen ja pölyttyneeseen museoiden taltioimaan historiaan on otettu ihminen mukaan. 

Ei varmasti mitään ole tutkittu niin paljoa kuin ravintoa ja terveyttä. Joka päivä tulee uutta tutkimustietoa, joka sekä vahvistaa entisiä käsityksiä ja toisaalta tutkimuksia jotka kumoaa vallitsevia, jopa virallisesti hyväksyttyjä tietoja.

Yhtä totuutta ei ole olemassa. Ravintosuositusten tieteellinen painoarvo on kiinni siitä mitä tutkimuksia suositusten perustaksi valitaan ja kuka kulloinkin istuu omine käsityksineen ravitsemuksen pyhässä temppelissä eli Valtion ravitsemusneuvottelukunnassa.

Muiden muassa laaja vuonna 2012 julkaistu norjalainen tutkimus on painettu villaisella. Tutkimus, jossa osoitetaan kolesterolin hyödyllisyys. Se nyt vain ei istunut vallitsevaan piirtaan.

Lopputulos voi vaihdella äärilaidasta toiseen. Ja onkohan neuvottelukunnassa kertaakaan 70 vuoden aikana mietitty kuinka kansalaiset saataisiin innostumaan heidän valinnoistaan ja parhaassa tapauksessa luoda hallintoalamaisille osallistumisen elementtejä.

Neuvottelukunta näyttää pahoittaneen mielensä heidän ajatustensa vastaisista nettikirjoitteluista.  Nettikirjoittelun ja median käyttövoimana ovat yksinkertaisesti eri ihmisten käytännön kokemukset.

Aktiiviset ja kokeilunhaluiset ihmiset ovat biohakkeroineet omalle elimistölleen hyvin toimivan ratkaisun, joka ei ole linjassa virallisten, yleisten suositusten kanssa. Siinähän ei pitäisi olla mitään ristiriitaa, koska olemme kaikki erilaisia. Nettikirjoittelun ongelma vaan on, että näistä sadoista ja tuhansista tapauksista tehdään yleispäteviä muutaman tapauksen perusteella. Sekään ei tietenkään toimi.

Ravintosuosituksia syytetään myös korruptiosta. Todellista vedenpitävää näyttöä ei ole löytynyt lahjonnasta. Ainoa dokumentoitu yhteys on vuosikymmenten takaa yhdysvaltalainen sokeriteollisuus. Sen rooli ja vaikutus tuolloin julkistetuista ravintosuosituksista on kristallin kirkas.

Kanada lähti jokin aika omille poluilleen ravintosuosituksissaan. Suomessa aloitettiin tämän vuoden alussa valmistella uusia 2020-luvun ravitsemussuosituksia. Valmista pitäisi olla vuosina 2022–2023. Kaikki merkit viittaavat vanhaan vallitsevaan käytäntöön ilman radikaaleja muutoksia.

Viime viikkoinen kansainvälisen tautitaakkaa selvittävän (Global Burden of Disease) tutkimuksen mukaan Suomessa yli 12-vuotiaista pojista joka neljäs on ylipainoinen ja tytöistä joka viides. Lihavista nuorista yhdeksän kymmenestä on lihavia myös aikuisena.

Tähänkin ongelmaan löytyi ravitsemusneuvottelukunnalta ratkaisu. Viime viikon lopulla julkaiseman tiedotteen mukaan heidän pitää saada rahaa nuorten ravitsemuksen selvittämiseen. Aikuisväestön ravitsemuksesta kerätään Suomessa tietoa säännöllisesti FinRavinto-tutkimuksilla, mutta lasten ja nuorten osalta valtakunnallinen seurantatieto puuttuu täysin. Tuskin asia tällä ratkeaa.

Toisaalta täytyyhän neuvottelukunnan pystyä osoittamaan, että se on oikeassa ja muut ovat väärässä.

Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm maanantaina 29.4.2019 klo 08:00 ja uusintoina ma osana bisnesframea 19:45, ti 13.00 ja ke 09.00 (Espanjan aikaa).

Enhän minä tarvitsisi terveyskeskuslääkäriä

Sunnuntai 17.3.2019 klo 14.52 - Kauko Niemi

Kävelen reilu puolituntia terveyskeskukseen. Odotan päivystyksessä vähintään puolitoistatuntia tai jopa kolme tuntia omaa vuoroani. Samalla saatan vaihtaa mielipiteitä muiden odottajien kanssa röhimisen keskellä, kuinka kamalaa on kipeänä täällä odotella. Ja jos ei vielä ollut tätä virusta, niin nyt se ainakin on.

Tai vähemmän kiireellisissä tapauksissa saat varattua ajan muutaman viikon päähän, Sekin on parempi kuin odottaa vuoroa epätietoisena. Jos odotusaika on kynnyskysymys, niin sitten tuohta pöytään ja nettivaraus yksityiselle. Muuta eroahan palveluissa ei sitten olekaan. Ei ainakaan minun kokemuksella.

Lääkärille on varattu maksimissaan 10 minuuttia kohdata sairas. Lääkärillä, joka ei minua tunne, eikä tiedä mitään menneisyydetäni, menee ainakin 3-5 minuuttia ajasta, kun hän kaivelee koneeltaan minun tietojani. Tosin tietoni ovat aiemman työterveyshuollon takia toisessa tietojärjestelmässä, mihin terveyskeskuslääkärillä ei ole pääsyä.

Kerron lääkärille mikä minua vaivaa. Tosin siinä tilanteessa en osaa kertoa kuin sen mihin koskee. Siis oikeasti kerron oireita enkä itse tautia.  Lääkäri tekee muutaman rutiinimittauksen kuten verenpaineen. Tosin kännykkä sovelluksestani olisi löytynyt yli 300 mittauksen tilastollinen keskiarvo ja yksittäiset mittaukset. Arvovaltahan siinä olisi tietenkin kärsinyt, jos potilaan keräämiä tietoja olisi pitänyt luotettavina. Yksi mittaus 300 mittausta vastaan.

Lääkäri muistaa tai kaivaa koneeltaan käypähoitosuosituksen ja sanoo, että kokeillaan tällaista lääkettä ja jos ei auta, niin sitten tulet ensi viikolla uudestaan ja kokeillaan sitten jotain muuta lääkettä ja mahdollisesti tehdään tarkempia mittauksia ja kokeita. Näin on kartutettu maailman tuhannen miljardin lääkebisnestä mennen tullen.

Lähden vastaanottohuoneesta ja lääkärille jää vielä viisi minuuttia kirjoittaa raportti minun käynnistäni. Uusi potilas kun tulee aina 15 minuutin välein. Siinä ajassa siis kerkeää heittää kehiin jonkun olettamuksen.

Olen kuluttanut minimissäni kolmisen tuntia aikaa tähän arvausreissuun - matkoihin, odotteluun, apteekkiin ja pienen hetken itse vastaanottoon. Eikä kukaan vielä tiedä mitään muuta kuin oireita jostakin pimennossa olevasta taudista, oireita, joita yritetään tukahduttaa kemialla.

Minun soteajattelussani tämän kaiken voi tehdä toisinkin ja aivan samalla, jopa paremmalla lopputulemalla.

Avaan tietokoneeni, täytän kyselylomakkeen, johon menee noin kolme minuuttia. Lataan oman koneen tai kännykän terveyssovelluksistani viimeisimmät mittaukset ja tulokset.

Robotin mietintä vie kymmenisen sekuntia ja saan välittömästi palautteen ja ilmoituksen mahdollisesta lääkereseptistä ja muista terveyttä edistävistä toimenpiteistä. Tämä kaikki tapahtui alle viidessä minuutissa ovea avaamatta vähintäänkin samalla osumatarkkuudella.

Tekoäly oli tunnistanut minut. Analysoinut kyselyn pohjalta taudinkuvan. Analysoinut keräämäni ja mittaamani terveystiedot. Analysoinut millaisia viruksia on liikkeellä. Robotilla on tuhatkertainen tietoisuus lääkäriin verrattuna tämän hetken taudinkuvista.

Itse en jäisi kaipaamaan viiden minuutin henkilökohtaista lääkärin tapaamista. Itse asiassa minulla ei ole vuosikymmenten varrelta kuin muutama wow-muistikuva sellaisista lääkereistä, joiden taitoa ja ihmiskeskeisyyttä kunnioitan vilpittömästi.

Ja niitä lääkäreitä riittää, jotka päivää sanomisen jälkeen pystyy ensimmäisenä asiana toteamaan, että sinulla on huonot ruokailutottumukset. Se näkyi kuuleman labrakokeista, eikä tarvinnut kysäistä syömisestäni yhtään mitään. Näin oli viime kerralla, kun lääkäritädin kohtasin henkilökohtaisesti.

Vikahan ei tietenkään ole lääkärissä vaan systeemissä. Ne mitkä mahdollisuudet sallitaan lääkäreille tällä hetkellä, niin robotti hoitaisi saman asian monin verroin tehokkaammin ja nopeammin.

Aika määräytyy organisaation tehokkuusajattelun pohjalta ei taudin selvittämisen pohjalta. Byrokratia kaikessa viisaudessaan määrittää mitä lääkäri saa määrätä hoidoksi, eikä lääkärin vuosien varrella kehittynyt ammattitaito. Ja jokainen parantuminen tarvitsee lisäksi uskoa ja potilaan motivoitumista auttaa luontoäitiä korjaamaan tapahtuneet häiriöt. Ja tämä usko on uskomushoitoa parhaimmillaan.

Mitäs tehdään vapautuville lääkäreille. He hoitavat tutkimus-, osaamis- ja kokemusperäisesti ja yksilöllisesti potilaita, jotka eivät selvinneet robotin ohjeilla ja niitä, joita he ovat omalääkärinä hoitaneet ja seuranneet jo vuosia. Tapauksia, jotka eivät ole byrokratian palasia eli käypähoitosuositusten keskiarvo-ihmisiä.

 

Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm maanantaina 18.3.2019 klo 08:00 ja uusintoina ma osana bisneeframea 19:45, ti 13.00 ja ke 09.00 (Espanjan aikaa).

 

 

 

Ristiriitaista ravintoa

Lauantai 22.9.2018 klo 12.05 - Kauko Niemi

Onkohan maailmassa mitään niin ristiriitaista, virallista tietoa kuin ruoka- ja terveystieto. Asiaa mutkistaa vielä se, että kumpikin liittyy erottomasti yhteen. Terveyttä on ensisijaisesti syytä hoitaa luonnollisella ravinnolla. Tosin aina viranomaisia myöten nämä kaksi asiaa pidetään erillään ja käsitellään yksi pieni yksityiskohta kerrallaan ilman kokonaisuutta.

Sama linja on ravinnon ja terveyden tutkimuksissa ja yhteen asiaan keskittyviä tutkimuksia rahoittaa useimmiten taho, jolla tuppaa olemaan liiketaloudellinen kiinnostus lopputulokseen. Viikon sisällä on ilmestynyt kaksi varsin mielenkiintoista tutkimusta. Molemmissa on enemmän mukana kokonaisuus.

Onkohan mitään tutkittu niin paljon kuin alkoholia ja sen vaikutusta. Lääketieteellisen Lancet-julkaisun uusimmassa tutkimuksessa selvitettiin alkoholinkäyttöä yhteensä 195 maassa ja tarkasteltiin aikaisempi tutkimuksia, joita on tarjolla arvatenkin tuhansia.

Tällä kerralla tultiin tulokseen, että yksikin annos alkoholia lisää terveysriskejä. Mistään alkoholimäärästä ei tutkimuksen mukaan ole hyötyä terveydelle.

Huomattavaa tässä tutkimuksessa on se, että siinä tarkasteltiin kokonaistaakkaa. Vaikka maltillisesta alkoholinkäytöstä olisi esimerkiksi jonkun tietyn sairauden kohdalla joku pieni hyöty, muiden sairauksien riski kasvaa alkoholia käytettäessä. Esimerkiksi rintasyöpäriski kasvaa suorassa suhteessa annosmääriin.

Aiemmissa tutkimuksissa on päädytty muun muassa siihen, että kohtuukäytöstä – eli yhdestä kahdesta annoksesta päivässä – voi olla esimerkiksi sydänsairauksien ehkäisyssä hyötyä.

Alkoholista löytyy todellakin lukuisia ”virallisia” tutkimuksia, joilla kuka tahansa saa koska tahansa erinomaisen tekosyyn naukkailuun.

Toinen viikon sisällä julkistettu tutkimus tuo vahvistusta kolesterolin vastarintakiikkeelle ja huolestuttaa aivan varmasti lääketehtaita yli kaiken.

Iso-Britannian ja Irlannin media on viime päivinä laajasti kertonut uudesta tutkimuksesta, joka toteaa, ettei kolesteroli aiheuta sydäntautia ja ettei LDL ole lainkaan haitallinen. Johtopäätelmä on syntynyt 1,3 miljoonan henkilön potilastietojen pohjalta.

Asian ongelmaa lisää se, että pelkkien mittausnumeroiden perusteella ihmisille syötetään haittavaikutuksiltaan hankalia statiineja selvittämättä mistä kolesteroliarvot johtuvat. Tuossa tutkimuksessa todettiin, että korkea "huono" kolesteroli on hyödyllinen koko eliniän kannalta.

Ihmisen kokonaisuus unohtuu kolesterolikeskusteluissakin. Kuten yksi lääkäri on verrannut, että ajat autolla ja moottori kuumenee, niin riittääkö sinulle, että väännät vaan lämpömittaria alaspäin välittämättä mitä moottorissa todella tapahtuu. Itse kohtasin yhden lääkärin, joka asiallisesti selvitti kolesterolien merkityksen ja todisteli, että itse luvuilla ei ole suurtakaan merkitystä, kunhan niiden suhde on oikea. Ja kuinka usein sinua on valistettu, että ilman kolesterolia elimistösi ei esimerkiksi pysty hyödyntämään kovin tärkeää D-vitamiinia.

Ravintopuolella saat lukea joka päivä uusia tutkimuksia ja selvityksiä, joka lupaavat yhden yön tempulla terveyttä loppuelämäksi. Paitsi että seuraava päivänä ilmestyy uusi tutkimus, joka kumoaa edellisen ja kaikki viralliset ja epäviralliset ravintosuositukset, siihen asti, kunnes seuraava ”tutkimus” taas ilmestyy.

Kaiken ongelmahan on se, että selvityksiä ja tutkimuksia tehdään yksi asia kerrallaan. Jo senkin takia, ettei kellään olisi varaa tutkia itse asiaa ja sen sivuvaikutuksia eli kokonaisuutta. Eikä kenelläkään ole riittävästi aikaa kokonaisuuden selvittämiseksi. Tähän kun lisätään vielä sekin tosiasia, ettei ole kahta tasan samalla tavalla toimivaa ihmiskoneistoa, niin selvitykset ovat keskivertoarvauksia.

Keneen voit uskoa? Oikeastaan vain itseesi. Opi kuuntelemaan itseäsi ja tee itsesi kanssa ihmiskokeita. Kokeilu ei sitten ole sellainen, että illalla syöt avocadon ja aamulla tiedät sen vaikutuksen. Ensimmäiseksi kannattaakin aloittaa ja oppia ymmärtämään kuinka kauan elimistösi panee muutoksille hanttiin ennen kuin mitään tapahtuu. Se on joka tapauksessa viikkoja.

Äläkä silmät sinisenä usko, mitä tutkijat ovat löytäneet ja ryntää rohdoskauppaan tai apteekkiin ostamaan lisää elinaikaa.

Ja niin kuin olen monesti aiemminkin sanonut, kun jalkasi katkeaa, niin sen kanssa ei kannata aikailla eikä ihmetellä jos kukkaterapia ei auta, vaan anna koululääketieteen pistää palaset paikalleen.

 

https://www.irishtimes.com/news/health/no-evidence-high-cholesterol-causes-heart-disease-say-doctors-1.3627093

 https://www.thelancet.com/journals/lancet/article/PIIS0140-6736(18)31310-2/fulltext

Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion taajuudella 104,8 Espanjan Aurinkorannikolla tai Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm maanantain 24.9.2018 klo 20:15 (Espanjan aikaa) alkavassa ohjelmassa.

 

 

 

 

Joka ikinen hoito tarvitsee uskomusta

Sunnuntai 24.6.2018 klo 15.08 - Kauko Niemi

Sellaista sairautta ei olemassakaan, etteikö potilas tarvitsisi uskoa sen paranemiseen. Toinen lääkäri saa potilaan paranemaan nopeammin kuin toinen. Hän pystyy luomaan voimakkaamman uskomuksen potilaaseen. Joku paranee jo lumelääkkeellä.

Ja sitten on niitä lääkäreitä, jotka vähät välittävät potilaan kokonaisuudesta tai saati kiinnostuu mistään muusta kuin tehdyn kokeen perusteella määrätystä käypähoitosuosituksen mukaisesta lääkkeestä. Hän tekee työtään 100 prosenttisella virkavarmuudella. Toki vastakkainasetteluun tarvitaan sitten niitäkin, jotka uskovat liikaa luontaisiin hoitoihin.

Ilmeisesti virallinen terveydenhoitotaho on luonut ainakin kaksi harhaanjohtavaa termiä uskomushoito ja vaihtoehtohoito. Jokainen tarvitsee uskomusta paranemiseen ja valitettavasti luontaishoidot, joihin kuuluu ”yrttien” lisäksi kaikenlainen liikkuminen, elämäntapa, eivät ole vaihtoehtoja. Vaan ne pyrkivät vahvistamaan ihmisen elimistön luontaista toimintaa, mikä on ehdottomasti pitkällä aikajänteellä parempi vaihtoehto kuin mikään pillereiden jatkuva popsiminen.

Sekin kannattaa muistaa, että monien lääkkeiden lähtökohtana on erilaiset luontaistuotteet.

Käsitteet menevät kovasti helposti sekaisin ja etenkin kun suomalaisille lääkäreille ei edes opeteta muuta kuin oireiden hoitoa. Toki jokainen ymmärtää, että jos jalka katkeaa, niin sitä ei sidota heinällä, eikä sille ole muita vaihtoehtoja kuin pistää palaset kasaan ja uskoa vahvasti, että muutaman viikon kuluttua jalka on taas käytettävissä.

Lääkkeetön elämä pitäisi olla jokaisen ensisijainen tavoite. Aina se ei ole mahdollista. Valitettavasti se ei ole kaikille sopiva käypähoito. Ihmisen uskomus ei ole riittävän vahva ja ainainen halu päästä keinolla millä hyvänsä nopeaan ja ennen kaikkea helppoon ratkaisuun, ajaa pillerilinjalle. Helpoin esimerkki on vaikkapa viikonlopun jälkiriemuun otettu särkylääke. Vaikka ihan varmasti pääsisi tästä tilapäisestä häiriöstä yli ilman pilleriäkin. Jokainen särkylääke tuhoaa myös hyvää bakteerikantaa ja heikentää aina elimistön normaalia toimintaa.

Pahintahan on se, että lääkkeiden epämääräisiä haittavaikutuksia hoidetaan toisella lääkkeellä ja haittavaikutuksia voi tulla vain lisää. Esimerkiksi simvastatiinin aiheuttamia lihaskipuja lähdetään hoitamaan kipulääkkeellä tai beta-salpaajan aiheuttamaa huimausta huimauslääkkeellä. Ja näin turhien lääkkeiden kierre on valmis.

Olen lukenut sellaisenkin selvityksen, jossa arvioitiin, että vain vajaat 20 prosenttia lääkkeistä toimii niin kuin niiden on ajateltu toimivan. Parantaa ilman haittavaikutuksia. Tämä selvitys tietysti voi olla samanlainen kuin niin monet muutkin selvitykset, joiden päätelmät myötäilevät selvityksen maksajan tarkoitusperiä.

Nyt olisi korkea aika lopettaa vastakkainasettelu – joko tai -kinaaminen ihmisen kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnissa. Keski-Euroopassa ei ole lainkaan harvinaista, että lääkäri antaa lääkettä ja sitä boostaamaan jotakin luontaistuotetta tai lääkekuurin jälkeen luontaistuotteita nopeuttamaan palautumista.

Saksassa lääkäreiksi opiskelevien opintoihin kuuluu luontaishoito-oppia, johon voi myös erikoistua. Luontaishoito-opin viisi klassista menetelmää ovat fytoterapia eli kasvilääkintä, vesi- ja lämpöhoidot, terveellinen ruokavalio (myös paastot), liikunta- ja hierontahoidot sekä terveet elämäntavat. Luontaishoito-opissa pyritään käynnistämään ja tukemaan elimistön itseparantamista.

Lääkkeiden haittavaikutukset ovat sikäli hankalia, että haitat ovat kovasti erilaisia eri ihmisille ja samoin ovat vaikutukseltaan luontaistuotteet sekä näiden ja lääkkeiden yhteisvaikutukset.

Tieto haittavaikutusten taustoista ovat viime vuosina onneksi lisääntynyt. On opittu tuntemaan yksilöllisiä perimään liittyviä ominaisuuksia, jotka vaikuttavat sivuvaikutusten riskiin. Käyttöön on esimerkiksi vakiintunut ns. farmakogeneettinen testi, johon on kerätty n. 20 lääkevasteeseen vaikuttavaa geeniä.

Määrittämällä nämä potilaasta voidaan lääkkeiden haittavaikutuksia merkittävästi vähentää, kun lääkkeet ja lääkeannokset voidaan valita yksilöllisesti potilaalle sopivaksi.

Aina kannattaa pitkällä tähtäimellä vaalia lääkkeetöntä elämäntapaa.

Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion taajuudella 104,8 Espanjan Aurinkorannikolla tai Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm maanantain 25.6.2018 klo 13:00 (Esapanjan aikaa) alkavassa ohjelmassa.

 

 

 

 

 

 

Mittaaminen kertoo suunnan

Sunnuntai 6.5.2018 klo 9.28 - Kauko Niemi

Yhtään grammaa painostani ei ole koskaan kadonnut peiliin katsomalla. Mielikuvitukseni on niin vilkas ja kekseliäs, että aina peiliin katsoessani löytyy joku mieluinen selitys ja tulkinta sille mitä on tapahtunut. Toisaalta minua ei ole koskaan liiemmin ulkonäköni haitannut suuntaan eikä toiseen.

Ainoa tapa saada jotain aikaiseksi on mitata asioita ja seurata mittaustulosten muutosta. Mittaamalla en tietenkään pyri mihinkään absoluuttiseen totuuteen, vaan seuraamaan todellakin muutoksia suuntaan tai toiseen.

Opin ymmärtämään miten verenpaineeni käyttäytyy. Tiedän syömiseni ja liikunnan vaikutukset painooni. Tiedän, että kuuden vuoden liikunta-aktiivisuuskirjanpito osoitti kohtuullisen hyvään terveyteen riittävän 58 minuuttia päivässä plus hyötyliikunta ja sitten kun lopetin mittaamisen niin kaikki romahti.

Kyllä minä liikun, on turha väittää, jos ei ole lyödä minuutteja tai muitakaan faktoja pöytään.

Itsensä mittaamiseen löytyy teknisiä välineitä vaikka kuinka. Sillä tasolla en kuitenkaan ole kuin Biohakkereiden Teemu Arina, joka mittaa lähes kaiken. Nyt olen jo törmännyt muutaman kerran siihen, että hyvät mittaustulosten taltioinnit ovatkin joutuneet kaatopaikalle. Palvelu on lopetettu tai muutettu niin, etteivät vanhat tiedot olekaan siirtyneet uuteen alustaan.

Hyvänä esimerkkinä vaikkapa Taltioni. Takana oli useita terveysalan toimijoita ja sitten vuosien käytön jälkeen vaan ilmoitetaan palvelun loppuvan. Toisikohan sote tullessaan tällaisen kokonaisvaltaisen Kannan, jossa olisi terveyteen vaikuttavia tekijoitä muutakin kuin labratulokset ja lääkkeet.

Digitaaliset mittarit tuovat helpotusta esimerkiksi monille diabetespotilaille. Mittareilla verensokerin tasoa on helppo seurata ja hypoglykemioita voi ennakoida. Unen ja palautumisen seuranta on myös trendikästä ja niiden mittaamista tarjoaa yhä useampi työterveyspalveluiden tuottaja. Unen ja levon seuranta onkin yksi tärkeimpiä asioita ihmisen hyvinvoinnissa. Unen laatuun saan itsekin uutta tekniikkaa kuukauden sisällä.

Mittaaminen ei kuitenkaan ole kaikille taikakeino motivointiin ja parempaan terveyteen sekä hyvinvointiin. Joidenkin mukaan on oltava tarkkana, ettei mittaaminen motivoimisen sijaan laske motivaatiota. Ei nimittäin ole itsestään selvää, että ihminen innostuu huolehtimaan itsestään paremmin, kun huomaa painonsa nousseen tai sokeriarvojen heikentyneen.

Eräänkin tutkimuksen mukaan tiivis seuranta ja palaute verensokerimittausten tuloksista voi jopa heikentää potilaan hoidon tuloksia. 12 kuukauden tutkimuksessa eniten palautetta saaneilla potilailla oli suurin todennäköisyys jättää seuranta kesken.

Syyt tähän ovat inhimillisiä. Ihminen haluaa välttää häpeää ja epäonnistumista. Jos mittarit näyttävät huonoja tuloksia, on miellyttävämpää jättää seuranta kesken kuin kohdata ikävä totuus.

Osa ihmisistä reagoi pettymyksiin tunteella, osa järjellä. Järjellä reagoivien on  helpompi etsiä hyviä ratkaisuja tilanteen parantamiseen, tunteella reagoivan voi olla vaikea löytää ulospääsyä tilanteeseen.

Asiantuntijat ehdottavatkin, että olisi tärkeää tukea potilaiden omia selviytymiskeinoja. Kun ohjataan potilaita näkemään tilanteen ratkaisujen olevan heidän omissa käsissään, eikä ulkoisten olosuhteiden aiheuttamia, ovat tulokset parempia.

Lähtökohtaisesti mittaamisessa on paljon hyvää, mutta sen käyttöä on tärkeä kohdistaa oikein. On tärkeää ensin rakentaa motivaatio ja ymmärrys, kuinka voi itse auttaa itseään. Eikä kyse ole hyvyyden tai huonouden osoittamisesta ja haukkuma-aseista, joilla terveydenhuollon ammattilaiset voivat sinut lannistaa.

Itse uskon, että tulevaisuudessa omilla yksilöllisillä mittaustuloksilla on suurempi merkitys esimerkiksi terveydenhoidossa kuin keskimääräisillä käypähoitosuosituksilla. Tällä hetkellä minun keräämä data minusta ei kelpaa, eikä kiinnosta lääkäreitä, joiden ainoa terveydenhoidollinen lähtökohta on tehdä vain labrakokeita ja määrätä niiden pohjalta lääkkeitä. Silloin ollaan jo sairaita.

Pari kuukautta sitten lääkäri totesi minulle suoraan labrakokeen pohjalta, että sinulla on huonot ruokailutottumukset, kun kolesteroliarvosi on koholla. Tätä lausuntoa hän ei koskaan saa anteeksi, sillä 99 prosenttia syömisestäni teen alusta alkaen itse puhtaista raaka-aineista ja aina terveysnäkökulma mielessä.

 

Tämä on kuultavissa podcastina maanantaina 7.5.2018 klo 20:30 Finnradion taajuudella 104,8 Costa del Solilla tai nettikanavalla Finnradio.fm (21:30 Suomen aikaa)

 

 

Lue myös tämä

http://www.iltalehti.fi/digi/201707122200260191_du.shtml

 

 

 

 

Käytännön kokemukseni eivät kääntäneet sairaudenhoitoa terveydenhoidoksi

Sunnuntai 18.2.2018 klo 13.21 - Kauko Niemi

Elämäni ensimmäinen kokemus sairaalahoidosta ei tuonut tullessaan juurikaan mitään uutta kokemusperäistä, joka olisi kääntänyt sitkeät ajatukseni siihen suuntaan, että Suomessa olisi jotenkin erinomaisen hyvä terveydenhoito.

Sen sijaan meillä on varmasti erittäin hyvä sairaudenhoito, joskin täynnä kummallista byrokratiaa. Olen valmis vaihtamaan terveyskeskuksen nimen sairauskeskuksesti, mutta sairaala on jo sinänsä hyvä nimi laitokselle, missä hoidetaan sairaita.

Ihmisen pitää ottaa vastuu omasta terveydestään omin avuin. Tosin sekin on vaikeaa, kun viranomaiset luokittelevat sinut tasan tarkkaan sen mukaan, kuinka hyvin noudatat yleisiä viranomaissuosituksia elämässäsi, vaikka oletkin ainutkertainen yksilö.

Viime perjantaisessa Helsingin Sanomien kolumnissa Jaana Savolainen on asian ytimessä – Oi jospa saisin valita oman lääkärin. 

Tuohon tekee mieli jatkaa, että aika monihan valitsee hyväksi kokemansa, luotettavan parturin tai autokauppiaan niin miksei lääkäriä. Soten valinnanvapaus ei tätä ongelmaa poista, voit vain valita se oven, josta menet sisään aina vain uuden ja taas uuden ja vieraan lääkärin pakeille.

Lääkärillä on toki käytössään labratuloksia sinun sairauksista, muttei paljoakaan tietoa sinun terveydestä, jota pitäisi hoitaa.

Savolainen kirjoittaa osuvasti, että yleislääkärin työn idea on Suomessa kadonnut. Terveyskeskuksissa hoidetaan yksittäisiä vaivoja kuin sairaaloissa, sen sijaan, että potilaan oma lääkäri hoitaisi ihmisen hyvinvointia kokonaisuutena. Lääkäri saa saman palkan riippumatta siitä hoitaako hän 10:tä vai 30:tä potilasta päivässä.

Savolainen paljastaa parikymmentä vuotta sitten tehdyn ja hyväksi havaitun kokeilun, jossa 40 000 suomalaista listautui seitsemän vuoden ajan ammatinharjoittajalääkäreille. Kokeilun jälkeen todettiin, että homma toimii ja on lisäksi taloudellista. Lääkärit ja potilaat olivat tyytyväisiä. Loppu­raportti suositteli mallin käyttöönottoa koko maassa. Raportti haudattiin kaikessa hiljaisuudessa.

Mutta takaisin tuohon viikon sisäpiirikokemukseeni sairaalassa, joka paljasti monia kummallisuuksia ja patabyrokraattisuutta.

Homma tietty eteni niin että heti kättelyssä Sairaalassa otettiin kärrillinen verinäytteitä, kolme erilaista kuvausta, jotta löydetään sairaus, johon lääkäri määrää kemialliset lääkkeet, joita lääketehtaat lääkärille suosittelevat. Muu ei sitten tunnu kiinnostavan.

Yhtenä aamuna taas otettiin verinäytteitä ja kysäisin veriarvojani. Vastaus kuului, ettei hän saa niitä sanoa. Tosin hän vinkkasi silmää ja sanoi, että kun lääkäri tulee kertomaan, että kaikki tulokset ovat hyviä, niin muista tingata, että mitkä kaikki tulokset ja täsmällisesti kuinka hyviä. Erinomainen neuvo.

Tosin muistutukseksi haluan mainita, että koetulokseni voin katsoa netistä. Omakannasta pääsen niitä katsomaan. Näin tietosuoja kääntyy vain sairaalan byrokratiaksi. Juurihan näytteenottaja tarkisti henkilötunnukseni ja varmisti, että olen oikea henkilö.

Samaan hengenvetoon muistan, kun piipahdin muutama vuosi sitten Mehiläisessä ja vanhempi herrasmieslääkäri kysyi tulenko hakemaan tuloksia vai lähetetäänkö ne postitse? Kerroin etten tarvitse kumpaakaan, sillä näen ne netistä, Omamehiläisestä. Silmänräpäyksessä lääkäri lehahti täysin punaiseksi ja kysyi mitä kaikkea te sieltä netistä näette?

Sairaalakeikalla päätin hieman keskustella lääkärin kanssa terveydestä. Keskustelu loppui ensimmäiseen lääkärin vastaukseen. Teillä on huonot ruokatottumukset, jotka näkyvät kolestroliarvoissa. Päässäni pyörähti ajatus, jonka pystyi onneksi pitämään sisälläni – kiitti vaan vitusti.

Teenhän kaiken suuhunpanemani ruuan itse ja senkin vain ja ainoastaan terveyskriteerein.

Sairaalan käytävällä vilisee ihmisiä menen tullen ja minulle ei avaudu mistä pienestä osa-alueesta kukin vastaa. Kertaakaan en viikon aikana onnistu kysymään mitään oikealta henkilöltä. Tosin saan vastauksen keneltä pitää kysyä, mutta kun kaikilla on valkoiset takit.

Joka päivä yksi henkilö käy tarkistamassa huoneen tarvikelaatikot, vaikkei niitä kukaan ole avannut. Joka päivä joku vaihtaa mustat jätepussukat uusiin mustiin pusukoihin vaikkei niissä ole yhtään roskaa. Näin se sote pyörii päivästä toiseen.

Kotiin lähtiessäni saan vihreäkantisen painotuotteen, jossa muutamalta sivulta voi lukea virallisen suosituksen mukaisesta terveydestä.

 – Positiivista, että olen kuitenkin hengissä.

Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion nettilähetyksessä maanantaina 19.2.2018 

 

 

 

Puhutko sinä sujuvasti sotea

Perjantai 6.10.2017 klo 12.53

Minun sote-kuullun ja -näkemisen ymmärtäminen onnistuu vain aika ajoin. Ihan kuin olisin muuttanut Espanjaan ja ymmärtäisin sanan sieltä toisen täältä. Aivan varmaa on, että juuri nyt reputtaisin sote-kielikokeessa.

Sotea rakennetaan kuin iisakin kirkkoa. Suunnitellaan kolmas hallintohimmeli, mikäli Helsingin kaupungin pormestari Jan Vapaavuori ei onnistu sitä torpedoimaan. Nimitettiin viikko sitten digipalvelujen päällikkö, mietitään kuinka sadat tietojärjestelmä saataisiin ymmärtämään toisiaan.

Missä viipyy se tärkein henkilö tai instanssi, joka opettaa puhumaan sotea. Kenen vastuulla on kehittää ymmärrettävää viestintää ja minkä toiminnallisen laatikon vastuulla on saada ”asiakas” ymmärtämään missä ollaan, mitä on saatu selville ja mihin mennään.

Hallinnollisilla päätöksillä, toimintamalleilla ja vastuilla kukin hoitaa vain oman hiekkalaatikkonsa, mutta koko hoitoketjun ymmärtäminen vaatii sujuvaa soteviestintää.

Olin pari kuukautta sitten sähköisesti yhteydessä Terveyskeskukseen. Siis tämä ei ollut se kuuluisa Kanta, missä terveystietoni, reseptit, hoitotahto  jne näkyvät, vaan erillinen sähköinen asiointipalvelu. Miksiköhän ei voisi hoitaa asiaa yhdellä kirjautumisella yhteen järjestelmään.

No lääkäriaika löytyy kun löytyykin parin viikon kuluttua.

Valituslistallani oli kolme asiaa. Lääkäri tarttui kahteen niistä. Molempiin suunnitellaan tehtävän testi. Tosin se toinen paljastui minulle testiksi, kun terveydenhoitaja kahden viikon kuluttua lähestyi tapaamisehdotuksella, jossa antaisi neuvoja, kuinka testi hoidetaan.

Kahden viikon testissä kirjasin 12 tulosta jokaiselta päivältä. Paperille tai vaihtoehtoisesti nettiin. Tosin terveyskeskus ei päässyt nettikirjauksia katsomaan. Siis niinkö, että kirjaan nettiin, kopioin ne sieltä paperille ja vien paperin terveyskeskukseen.

Olin soteviestintää näppärämpi. Selaimeni muodosti linkin tallentamiini kirjauksiin. Nettipalvelu teki valmiit analyysit ja selaimeni muodosti linkin myös analyysiin. Lähetin linkit sähköisesti terveyskeskukseen ja sain pyytämäni kuittauksen, että hommat hoidossa, ja muutaman päivän päästä Kannasta sain lukea, ettei mitään epäiltävää poikkeamaa.

Jos olisi vienyt tulokset paperilla, niin olisiko joku sitten näpytellyt 168 numeroa toistamiseen johonkin järjestelmään analysoitavaksi?

No toisesta testistä tuli heti kolmen viikon kuluttua paperikirje kotiin ja sen verran tietoa, että sinulle varataan aika jatkotutkimuksiin kolmen kuukauden sisällä ja siitä ilmoitetaan erikseen. Mitä missä milloin. No odotellaan, ehkä se paperikirje on jossain postin kätköissä.

Tai käyköhän tässäkin niin kuin jokin aika sitten, kun lääkäri oli laittanut tutkimusmääräyksen Kantaan, muttei kukaan ilmoittanut siitä minulle vasta kuin 8 kuukauden kuluttua.

Tutkimusmääräyksessä oli myös lääkärin antama puhelinnumero mistä varataan tutkimusaika. Paitsi, että kyseisestä numerosta ilmoitettiin, ettei tällaisiin tutkimuksiin voi varata aikaa. Pitää tulla vain sen hetkiseen jonoon.

Laatikkoleikin toinen laatikko ei tiennyt kuinka toinen laatikko toimii.

Sote tullee varmasti olemaan hallinnollisesti ja teknisesti hieno, muttei toimiva, ennen kuin viestintä on ristiin rastiin saumatonta koneiden ja ihmisten välillä. Niin saumatonta ja ymmärrettävää, ettei niin sanotun asiakkaan tarvitse etsiä ja tulkita netistä saamaansa tietoa.

 

Kun saat tylyn ilmoituksen, että tietotekniikkapalvelu loppuu

Sunnuntai 16.7.2017 klo 12.09 - Kauko Niemi

Terveystietojen tallennuspaikka Taltioni suljetaan tämän kuun lopussa. Näin ilmoitti Medi-IT pari päivää sitten. Itselläni on tallennettu tapahtuneita ja mitattuja terveystietoja vuoden 2012 syyskuusta asti. Eräänlainen terveyshistoriani, joita olen myös silloin tällöin joutunut näyttämään lääkereille selittelyitteni tueksi.

Palvelu vaikutti kaikin puolin luotettavalta ja monin verroin monipuolisemmalta kuin mitä itse sitä käytin. Tosin eihän minulla ole tarvetta seuratakkaan kaikkia mahdollisia terveyteen liittyviä asioita.

Medi-IT Oy on yksi Suomen suurimmista julkisomisteisista sote-ict:n ratkaisutoimittajista. Yhtiön omistaja-asiakkaina on kahdeksan sairaanhoitopiiriä ja Espoon kaupunki (in-house). Omistajapiirien yhteenlaskettu väestöpohja on noin 1,3 miljoonaa suomalaista, ja Medi-IT:n palveluntuotannon piiriin kuuluu noin 50 000 loppukäyttäjää eri asiakasorganisaatioissa.

Taustalla siis kaikkea muuta kuin pieni startup, joka kokeilee hetken jotakin. Tosin tässäkin tapauksessa taustalla Sote-uudistus ja sen taustalla kehittyvä Omakanta-palvelu. Tosin Omakanta ei ole kovinkaan vuorovaikutteinen – ainakaan vielä.

Omakannan ajatusmaailma on vuodelta kivi ja kirves keskiössä 15 minuutin perusteella syntynyt lääkärin kaikkitietävä näkemys taudinkuvasta. Laboratoriotulokset ilman viitearvoja, siis vain asiantuntijoille.  

Edellisen kerran olin todella pettynyt yllättävään lopettamispäätökseen, kun K-ryhmä lopetti palvelunsa, missä pystyit näkemään kuukausi tasolla kaikkien ruokaostostesi ravintoainesisällön. Tiesit oliko kauppakassisi sisällöstä hiilareita enemmän kuin tavoiteltu 20 prosentin taso.

Todella hyvä palvelu, kun joku lukee automaattisesti tuoteselosteet puolestasi ja tekee niistä yhteenvedon. Tällainen palvelu pitäisi olla kansanterveyden kannalta lakisääteinen kaikilla elintarvikkeita myyvillä kaupoilla.

Tietotekniikkapalvelujen yksipuolinen lopettaminen askarruttaa harvase päivä. Tällä viikolla ostin 10 T ulkoista levytilaa ihan fyysisesti tuohon koneeni viereen.

Miten uskaltaisin ostaa pilvipalveluja, tai ryhtyä käyttämään erilaisia sovelluksia, kun en tiedä milloin ne loppuvat ja mikä on yksipuolisesti päätetty hinnoittelu kymmenen vuoden kuluttua. Nyt siis puhun yksityisen ihmisen suulla, jolla on muun muassa valokuvakansiossa noin 150000 filettä.

Liike on lääke II - neljä tervettä vuotta

Tiistai 15.9.2015 klo 19.51 - Kauko Niemi

Nyt on kulunut neljä vuotta, kun aloitin kirjanpidon liikuntasuoritteistani ja kirjanpito on jatkunut katkeamattomana.

Kolmen vuoden jälkeen tein liikuntasuoritteita keskimäärin 58 min jokaisena päivänä ja nyt neljän vuoden saldo on 55 minuuttia eli kolme minuuttia vähemmän.

Neljän vuoden aikana olen tehnyt 1310 liikuntasuoritetta. Siis 37,5 päivää vuodessa laiskottelua. Liikuntasuoritteella tarkoitan tässä tapauksessa ihan oikeita lenkkejä fillarilla, potkulaudalla, kävellen. Uintia, kuntosalia jne. Ei siis kävellen kauppaan tms.

Vajaa kuukausi sitten tekniikka teki tepposet. Vaihdoin sykemittaria ja omaa tyhmyyttäni jouduin palauttamaan vanhan mittarini synkronoinnin poistaakseni sieltä omat tietoni. Tässä sähläyksessä katosi ainakin noin 20 uintikilometriä. Nuo edellä mainitut luvut eivät siis ole ainakaan kaunisteltuja.

Tähän neljän vuoden jaksoon kuuluu myös ajatus terveydestä muutoinkin. Lopetin kaikenlaisten buranoiden syönnin uskoen että suoliston bakteerikanta vaikuttaa voimakkaasti terveyteemme, eikä sitä pidä häiritä kemialla.

Aloitin reilun yliannostuksen D-vitamiinia ja purkin kyljessä suositellun sinkkiannostuksen ja satunnaisesti muita C-ja B-vitamineja, omega kolmosta. Mitään vakituista lääkitystä minulla ei ”vielä” ole.

Tämän muutoksen jälkeen neljän vuoden aikana minulla on ollut kaksi flunssaa toinen kesti yhden yön ja toinen erittäin lievänä kaksi päivää – siis kurkun kutinaa ei muuta.

100 mikro grammaa D-vitamiinia edustaa siis virallisten suositusten kymmenkertaista määrää. Verestä mitattu D-vitamiinipitoisuuteni oli kahden vuoden jälkeen 107 nmol/l ja neljän vuoden käytön jälkeen eilen mitattuna 143.

Luuston hyvinvoinnin kannalta suosituspitoisuus on yli 80 nmol/l. Ylärajaa ei kukaan suostu asettamaan. Arviot ovat kuitenkin, ettei olisi syytä päätyä yli 250 nmol/l. D-vitamiinin merkitystä vastustuskyvyn vahvistajana en enää epäile.

Liikkumisen tärkein motiivini on terveys ja konkreettisin verenpaine, joka pysyy tällä liikunnan määrällä hallinnassa. En tavoittele 250 kiloa penkiltä tai uutta ennätystä maratonilla. Mitä vanhemmaksi tässä kehittyy, sitä tärkeämmäksi tietysti tulee lihaskunto ja sitä kautta kehon hallinta ja tasapaino. Monipuolinen liikunta ei lihaskuntoa ainakaan haittaa.

Olen luontaisesti lahjakas lihomaan ja valitettavasti on todettava, ettei tällä liikunnan määrällä ole juurikaan mitään painopudotusmerkitystä. Voisin kokemuksesta sanoa, että painonhallinnassa 10 prosenttia on kiinni liikunnasta ja loput mitä suuhusi pistät ja ennen kaikkea kuinka paljon.

Liikuntani on siis pysynyt samana, melko matalasykkeisenä neljä vuotta, mutta painoni oli kolme vuotta lievässä nousussa. Juu - ei ole lihasmassan kasvua. Tämän vuoden alusta kiristin jälleen kerran hiilihydraattiruuvia ja nyt olen noin kuusi kiloa kevyempi.

Siis vielä kerran – mitä järkeä on pitää liikuntapäiväkirjaa? Vain sitä kautta tiedän ja ymmärrän oikeasti mitä tapahtuu. Se on minulle voimakas motivaattori, kun pystyn vertaamaan aikaisempiin vuosiin. Liikkumisen ja ulkoilman merkitys mielialaan ja terveyteen on kiistämätön. Kun lääkärit eivät kirjoita liikuntareseptiä niin täytyy se tehdä itse.

 

Lue myös ykkösosa:
http://kauko.niemi.palvelee.fi/blogi/2014/9/16/336

Saunalla vai ilman

Perjantai 10.7.2015 klo 20.39 - Kauko Niemi

YLE kysyi Suomen suurilta asuntorakennuttajilta kuinka suureen osaan kerrostaloasunnosta rakennetaan sauna tänä päivänä. Vastauksen voisi karkeasti tiivistää - joka toiseen.

Sehän voi olla joillekin jopa niin, että sauna koetaan turhaksi elementiksi ja sitten sitä ruvetaan muuttamaan esimerkiksi vaatehuoneeksi tai muuksi säilytystilaksi, sanoo SRV:n myyntijohtaja Marja Kuosma YLE:n artikkelissa.

Rakennusyhtiöistä todetaan myös, ettei sauna ole kynnyskysymys asunnon ostossa. Neliöt ovat niin kalliita, ettei tilan jaon kannalta saunaan haluta investoida.

Saunaton suunta on toki mahdollinen, mutta veikkaan, että rakennusyhtiöt eivät pane hanttiin, jos saunaa ei rakenneta. Onhan se varmaan rakennuskustannuksiltaan kallis yksikkö kiukaineen, eristeineen ja erikoispuisine lauteineen. Ja kun säästöt sitten näkyvät rakennusyhtiön tulosviivan alapuolella.

Tilankäytöllisesti moninkertainen ongelma on huoneistojen suunnittelu. Todella harvoin tulee vastaan pohjaratkaisuja, missä tilaa ei olisi tuhlattu pitkiin käytäviin. Käytäviin joihin mahtuisi usein neljäkin saunaa.

Tässä tapauksessa, joka on varsin yleinen,
käytävään mahtuisi neljä saunaa.
Todellisia hukkaneliöitä

Käytäväkulttuuri näyttää olevan de facto ja yleisesti hyväksytty. Vanhoja pohjia kopioidaan vuodesta toiseen. Eiväthän ainakaan arkkitehtipalkkiot kuormita asuntojen hintaa.

Ylen artikkelissa saunabisnestä pyörittävä Kimmo Helistö hehkuttaa viran puolesta parhaillaan nousevaa saunarenesanssia. Yleiset saunat ovat tulevaisuuden juttu.

Itse käyn yleisissä saunoissa uimahalleissa ja kuntosaleilla keskimäärin kuusi kertaa viikossa. Se on sauna, missä voi puhdistautua syvällisemmin kuin suihkussa, mutta tällä saunomisella ei ole mitään tekemistä saunan parhaan ominaisuuden – rentoutumisen kanssa tai perheen yhteisen ja läheisen sekä alastoman aidon hetken kanssa.

Saunan terveysvaikutukset ovat kiistattomat. Yleisessä saunassa et voi olla omine ajatuksineen, loikoilla lauteilla ja nostaa jalat kohti kattoa, rentoutua täydellisesti, mihin monet terveysvaikutuksetkin perustuvat.

Olisin melko varuillani siinä hetkessä, kun pitäisi päättää asunto saunalla vai ilman. Saunattomalla päätöksellä rajaa tämän hetken näkemysten mukaan puolet potentiaalisesta ostajakunnasta, kun asunto menee seuraavan kerran vaihtoon.

 

Viinamuisti on pitkä

Maanantai 5.1.2015 klo 10.40 - Kauko Niemi

Todennäköisesti elämässäni ei ole tapahtunut mitään muuta asiaa joka muistettaisiin niin hyvin kuin läträämisen lopettaminen.

Ymmärrän hyvin tänään Aamu-tv:ssä Arto Nyberin vihjausta siitä, ettei julkisuudessa olevan ihmisen kannattaisi julkisesti kertoa muutoksia alkoholin käytössä.

Tavallisella ihmisellä kuten minulla kysymyksiä, arviointeja syistä, ihmettelyä kesti liki 10 vuotta. Viina muisti on pitkä ja hyvä. Jos nyt aiot olla 100 päivää ilman alkoholia, niin varaudu siihen, että kaikkien tapaamisten keskusteluaihe on se, että mikä ongelma sinulla on, kun et juo.

Sen jälkeen kun suorat ihmettelyt ja spekulaatiot, selitysvaatimukset laantuvat, alkaa tietynlainen eristäminen. Mitäs sinulle nyt tarjottaisiinkaan, kun et käytä alkoholia, vaikken koskaan ole ollut absolutisti. En ole koskaan vaatinut erityiskohtelua, kun juhlamaljoja on nosteltu tai illallisviinillä on skoolattu. Viinamuisti sen kun jatkuu.

Vuosien varrella paras ja hyväksyttävin selitys on ollut – minulla ei koskaan ole illalla ollut viinan voimalla niin hauskaa, että kestäisin seuraavan päivän pöhnän olon.

Olin nelikymppinen, täysin liikkumaton ja painunut sellaiseen kuntoon, että töistä tullessa piti levätä sohvalla että jaksoi mennä jääkaapille. Elämän muutos oli välttämätön. Tavoitteena ei ollut viinan välttäminen, vaan seuraus siitä, että se häiritsi liian paljon saavutettua freesia ja jatkuvasti parantuvaa terveyttä ja fiilistä.

Laiskistumaan päin

Keskiviikko 31.12.2014 klo 19.37 - Kauko Niemi

Liikuntavuosi 2014 on nyt pulkassa. Ei suuria yllätyksiä, eikä suuria saavutuksia aiempaan verrattuna. Samat toiveet kuin ennenkin jäivät toteutumatta.

Sinnikkyydestä voisin kiittää itseäni, jos kyse olisi tekemällä tekemisestä. Vaan ei – kyse on siitä, että päivittäin vain tulee sellainen sisäinen tarve tehdä jotakin. Liike on lääke –ajatus on syvällä jossakin ja fiiliksessä ei ole kehumista, jos jämähtää tiekkarin ääreen.

Vuonna 2014 tein 330 liikuntasuoritetta (349/2013 ja 319/2013). Liikkumiseen käytin aikaa 310 tuntia (363 ja 349). Tähän ei siis ole laskettu hyötyliikuntaa, jota kertyy kilometreittäin joka päivä eikä noin 380 päivittäistä porrasaskelmaa. Eikä tähän ole laskettu kotona tehtyjä kuminauhalla venyttelyä, keppijumppaa tai tasapainolaudalla keikkumista.

Liikuin keskimäärin 51 minuuttia joka päivä (58 ja 57). Siis laiskistumaan päin - seitsemän minuuttia vähemmän kuin vuonna 2013. Kokonaisuutta ajatellen se on vuositasolla peräti 53 tuntia ja tämä tuntuu jo aika pahalta.

Vuoden päälajiksi ajalla mitattuna muodostui tänäkin vuonna uinti. Uintikilometrejä kertyi 150,5, siis 9,5 kilometriä vähemmän kuin vuonna 2013. Kilometreissä mitattuna pyöräily ja kävely olivat tietty omassa luokassaan. Uinti on kuitenkin kokonaisvaltaista etenkin minun rintauintini, jossa kädet/hartijat joutuvat myös hommiin.

Aikaisemmin olen surrut, ettei motivaatio kuntosalille herää henkiin. Eikä se herännyt nytkään. Vaikka kuinka tiedän, että iän kertyessä lihasvoima nousee arvoon arvaamattomaan. Lihaskunto ratkaisee kuin hyvin pysyy pystyssä, kuinka hyvin jaksaa asioitansa hoitaa.

Toinen epämääräiseen hämäryyteen on jäänyt tekemisen teho. Seurantatekniikka on sen verran vanhaa, etten pysty sykettä mittaamaan uidessa. Näppituntuma on kuitenkin, että useammin saisi silti hikeä pukata ja syvemmin hengästyä. Niihin olisi kuitenkin kaikki mahdollisuudet.

Jokohan taas tekisi uudenvuodenlupauksen tehon kasvattamisesta ja lihaskunnon parantamisesta. Jos vaikka tavoitteeksi Michelle Obaman taso – 40 etunojapunnerrusta.

Ihmiskoe D-vitamiinilla

Maanantai 13.1.2014 - Kauko Niemi

Ihmiskoe itselläni kertoo, että minun seerumin d-vitamiinipitoisuus on 101,0. Terveystalo, missä mittaus tehtiin antaa minimiarvoksi 50 nmol/l ja maksiviitearvoa Terveystalolta ei anneta.

Suomalaiset suositukset poikkeavat kansainvälisistä suosituksista, joissa S-D-25:n tulee olla yli 75 nmol/l, mutta kuinka paljon yli, siitä ei vallitse vielä yksimielisyyttä. Yhdysvaltain endokrinologiyhdistyksen suositus on 75–150 nmol/l.

Siis yhdysvaltalaisen mittapuun mukaan olen hieman alle keskitason. Suomalaisen mittapuun mukaan voin sanoa, ettei minulla ole d-vitamiinin puutosta.

Ihmiskokeeni on nyt kestänyt 3,5 vuotta. Siis mistään parinpäivän tempusta ei ole kyse. Ensimmäiset kaksi vuotta söin d-vitamiinia 100 µg päivässä. 50 aamulla ja 50 illalla. Nyt reilun vuoden säännöllisesti 50 aamulla ja satunnaisesti 50 illalla. Siis ihan mututuntuman mukaan keskimäärin 75 päivässä, sillä en ole pitänyt kirjaa iltapillereiden määrästä.

Näin siis reagoi minun kroppani D-vitamiiniin. Pillereihin ja melkoisen runsaaseen ulkona olemiseen ja kohtuulliseen liikuntaan. Liikunnan kirjanpitoni kertoo, 2,5 vuoden ajalta, että liikuntaharjoitteita on keskimäärin tunti päivässä, johon lisätään aktiivinen arkiliikunta.

Ruokavaliotakaan ei voi tässä yhteydessä väistää. Karppaan omalla tyylilläni. Siis reilusti vähemmän hiilareita kuin keskiverto ihminen. Leipä, riisi, pasta ja perunat eivät kuulu ruokavaliooni kuin satunnaisesti. Nämä loppuivat vuonna 1998.

Ruokailuun eivät kuulu myöskään punainen liha, einekset, valmisruoat eivätkä ravintolat kuin satunnaisesti. Ehdoton en ole missään suhteessa. Esiinnyt kaikkiruokaisena kaikissa paikoissa ja sitten teen vain hiljaiset valintani.

Mielikuva- ja tavoitetasolla minun ruokaympyräni on kolmannes rasvaa, kolmannes protenia ja kolmannes hiilareita.

Asioita, joilla voi olla merkitystä myös vallitsevaan tilanteeseen on se, että en ole tänä aikana käyttänyt yhtään kemiallista lääkettä. Kaiken maailman buranat olen kieltänyt itseltäni kokonaan. Muuhunkin lääkitykseen suhtaudun kielteisesti sillä perusteella, että kasvatan omaa luontaista vastustuskykyä.

En myöskään tupakoi enkä juurikaan käytä alkoholia. Viime mainittua ehkä 10-15 annosta vuodessa.

D-vitamiini keskustelu käy kuumana ja sen vaikutus melkein kaikkeen kirjoitustasolla on positiivinen. Itse pystyn varmuudella sanomaan, että tämän 3,5 vuoden d-vitamiinikuurin aikana minulla ei ole ollut flunssaa, nuhakuumetta tms. En myöskään ole ottanut yhtään flunssarokotetta.

Aika sitten tulevaisuudessa paljastaa, mitä sivuvaikutuksia tällä ihmiskokeella on ollut. Se ainakin tiedetään, että kemiallisilla lääkkeillä on aina noin 20 erilaista sivuvaikutusta, joskus suurempiakin itse tarkoitus.

Kahta tuntia vaille tunti

Keskiviikko 1.1.2014 - Kauko Niemi

Viime vuoden liikunnallinen saldo oli 349 liikuntasuoritetta, joihin investoin aikaa 363 tuntia oman kirjanpitoni mukaan. Vuositasolla kahta tuntia vaille tunnin päivittäistä keskiarvoa. Tähän ei siis ole laskettu niin sanottua hyötyliikuntaa, vaikkapa vain kotiin tuloa ja kotoa lähtöä, jolloin hissittömän talon portaikossa on otettava 96 porrasta ylös tai alas.

Eniten aikaa käytin viime vuonna uimiseen. Uintikilometrejä kertyi 160 km, mikä on 51 kilometriä enemmän kuin vuonna 2012. kirjanpidosta löytyy toki patikointia, kävelylenkkejä, fillarointia, keilausta, kuntosalia jne. Yhden lajin ihminen en siis ole, enkä missään lajissa hyvä. Ylläpidän liikettä, sillä uskon, että liike on lääke.

Teen mielelläni ihmiskokeita itseni kanssa sekä liikunnassa että monessa muussakin, oppiakseni ymmärtämään mikä sopii minulle ja mikä ei. Mikä asia toimii käytännössä ja mikä ei. Opettelen siis jatkuvasti kuuntelemaan itseäni.

Olen sen verran oppinut, että kaikki muutokset ravinnossa ja muussakin kestää noin kuusi viikkoa, ennen kuin todellisia tuloksia näkyy. Oletpa sitten pudottamassa painoa, kasvattamassa lihasvoimaa, muuttamassa ruokavaliota tms, oikotietä ei ole onneen. Tai pian olet palannut entiseen kuosiin.

Tällä hetkellä pisin ihmiskoe on nyt kestänyt kohta 3,5 vuotta. Tässä ihmiskokeessa on tavoitteena vastustuskyvyn parantaminen. Nyt on kulunut 3,5 vuotta viimeisestä flunssasta. Lopullista totuuttahan kukaan ei tiedä onko tämä vain sattumaa, mutta ajatuksenani oli tuolloin liikunnan lisäksi pitää vatsani mahdollisimman hyvässä bakteeritasapainossa, lisätä D-vitamiinin ja sinkin käyttöä sekä käsihygieniaa. Olen myös laistanut kaikki flunssarokotteet.

Ehdoton kielto itselleni oli kaikkien särkylääkkeiden käyttö, koska ne tappavat sekä hyvät että huonot bakteerit. Ja luojan kiitos en ole tarvinnut muutakaan lääketieteellistä kemiaa. Lisäsin maitohappobakteerien käyttöä ja sellaisten luontaisten ravinteiden käyttöä, jotka sisältävät hyviä bakteereita.

Nyt olen puolisen vuotta käynyt hermoratahieronnassa, jolla aktivoidaan ja edesautetaan kropan omia luonnollisia toimintoja.  

Ruokavalioni on vähähiilihydraattinen. Oman tien karppaaja, jonka pitäisi ottaa hieman tiukempi ote viljatuotteita kohtaan.

Päivittäinen D-vitamiiniannokseni on noin kymmenkertainen viralliseen suositukseen verrattuna. Sinkki ja muut vitamiinit ohjeiden mukaan.         

Alkavan vuoden liikunnallinen tavoite ajallisesti olkoon samaan tasoa. Tosin ajallisesti minulle vapautuu jonkun verran lisää mahdollisuuksia jopa kasvattaa liikunnan määrää. Pitkään olen paininut kuinka saisi tekemisiin enemmän sykettä. Liikunnan myönteinen vaikutus jää vähäiseksi in ilman sykkeen nousua ja hikeä. Siinä tavoitetta alkaneelle vuodelle.

Kaksi vuotta reilu tunti päivässä - rollaattori-iässä

Maanantai 16.9.2013 klo 11.20 - Kauko Niemi

Tänään on kulunut tasan kaksi vuotta, kun ryhdyin taltioimaan 16.09.2011 nykyiseen palveluun kaikki liikuntasuoritteeni. Toki olen aiemminkin motivoinut itseäni samalla tavalla, mutta kun sovelluksia tulee ja menee, niin samalla tulevat ja menevät minunkin tietoni.

Kaksi vuotta sitten Suunnon Movescount kysyi mottoani ja silloin kirjoitin, enkä ole sitä muuttanut:

- Liike on lääke. Terveyttä ja hyvinvointia. Kilpailen vain itseni kanssa. Tavoitteena kuolla terveenä.

Olihan tuolloin huolestuttavampikin, tuohon yllä olevan määritykseen mahtuva yksityiskohta. Lievästi kohollaan oleva verenpaine, johon lääkärien yksioikoinen kanta oli pillereitä ja pillereitä. Kirjoitin tuolloin itselleni toisenlaisen reseptin, joka on palauttanut paineet normaaleiksi.

Toinen havaittava piirre on ollut se, etten ole 2,5 vuoteen sairastanut yhtään flunssaa. Siihen taas saattaa olla osasyynä, että aloitin tuolloin D-vitamiinin säännöllisen käytön. Sekä enemmän ja vähemmän säännöllisen sinkin ja maitohappobakteereiden käytön. Nämä yhdessä liikunnan kanssa lienee sopiva vastustuskyvyn kehittäjä - minun tapauksessani.

Ruokavalion suhteen olen valikoiva. En käytä juurikaan valmisruokia sen enempää kaupasta kuin ravintoloistakaan ostettuna. Ainakin valinnoissani on vähemmän lisäaineita ja vähemmän suolaa, jonka käyttöä on syytä valvoa verenpaineen takia. Alkoholiannokset kahdelta vuodelta taitavat mahtua kahden käden sormiin.

Olen ollut karppaaja 15 vuotta tosin omien tuntojeni mukaan täysin omaa kroppaani kuunnellen. Pääsääntöisesti ruoka-aineista puuttuvat leipä, peruna, pasta ja riisi. Absolutisti en ole tässäkään asiassa. Ajatukseni mukaan hyvä ja oikea bakteerikanta suolistossa ylläpitää vastustuskykyä. Olen lisännyt maitohappobakteereiden käyttöä muodossa tai toisessa ja vältän viimeiseen asti tulehduskipulääkkeitä ja muita kemiallisia pillereitä, jotka tappavat sekä pahat että hyvät ja tarpeelliset pöpöt.

Tosin olen vain kerran kieltäytynyt lääkärin kirjoittamasta reseptistä viime helmikuussa kun kaaduin suksilla ja yhden selkänikaman etuosaan tuli murtuma. Tämä myös rajoitti jonkin verran ja jonkin aikaa liikunnan riemua.

Läheskään aina ei meinaa ymmärtää, että olen jo rollaattori-iässä.  Tunnin treeni tarkoittaa, että toinen tunti pitäisi pyhittää venyttelyyn ja palautuksiin.

Mikä on sitten ollut liikunnallinen aktiivisuuteni tämän hienon ja terveen kahden vuoden aikana. Nämä suoritteet eivät sisällä esimerkiksi hyötyliikuntaa, jota kertyy helposti kävelyä 4-10 km päivässä, Sillä en käytä kaupungissa autoa enkä julkista liikennettä. Ja asunhan hissittömässä talossa ja portaita kertyy päivässä noin 384.

Kahden vuoden aikana (730 päivää) olen tehnyt kaikkiaan 680 liikuntasuoritetta. Niihin olen käyttänyt aikaa kaikkiaan 737 tuntia. Siis kahden vuoden aikana keskimäärin hieman yli tunti jokaisena päivänä.

Lajeina ovat olleet uinti, eniten suoritteita - pyöräily eniten kilometrejä, kävely ja patikointi eniten aikaa. Näiden lisäksi kuntosalia, hiihtoa ja keilailua.

Uimakauden aloituksen kunniaksi tänään tuli 50 km täyteen

Keskiviikko 5.6.2013 klo 14.42 - Kauko Niemi

Tänään voi siis avata uimakauden, kun tämän alkuvuoden lämmittelyuintikilometrejä on kertynyt 50 kilometriä.

Alkuvuosi on käynnistynyt liikunnallisesti melko mukavasti, vaikka helmi-maaliskuun vaihteessa viaton kaatuminen suksilla aiheutti yhden selkänikaman murtumisen. Oireettomuus saattaa kestää jopa kahdeksan kuukautta.

Alkuvuonna rekisteröityjä liikuntasuoritteita on kertynyt kaikkiaan 141 kappaletta ja niihin olen käyttänyt aikaa 146 tuntia. (119 suoritusta / 144 tuntia /2012) Siis aktiivisuus kutakuinkin samalla tasolla.

Eniten aikaa olen käyttänyt uimiseen ja toiseksi eniten kävelylenkkeihin. Seuraavina tulevat hiihto, kuntosali, patikointi. Hyvää vauhtia kärkilajien joukkoon on kiilaamassa fillarointi.

Nämähän ovat tietysti suoritteita ja numeroita, mutta mihin se on johtanut. Alkuperäinen tavoite vuonna 2011 oli verenpaineen pitäminen kurissa, toimii hyvin edelleen. Painoa on edelleen liikaa jostakin merkillisestä syystä, jota en ymmärrä. Muutenhan olisin melkein 10 kiloa kevyempi.

Olisin valmis uskomaan, että yksi seuraus tästä kaikesta on se, että viimeisin flunssa on ollut reilu puolitoistavuotta sitten. Osasyynä voi olla myös reilu yliannos d-vitamiinia sekä sinkkiä ja maitohappobakteereja.

Uinti on ulkoilulaji

Maanantai 6.5.2013 klo 20.35 - Kauko Niemi

Tänään olen avannut ulkouintikauden uimastadionilla. Ensimmäisen kilometrin jälkeen on pakko sanoa, että uinti on ulkoilulaji.

Kuulen jo korvissani kommenttisi siitä kuinka kallista on lämmittää tuollaista määrää vettä. Niin on, mutta uinti on yksi monipuolisimmista liikuntalajeista ja toivoisi jokaisen hoitavan kuntoaan ja puhtauttaan. Olen aina sanonut, että tämä on parasta mitä verorahoillani saan.

Ennen tämän päivän debyyttiä stadikalla uintikilometrejä on tänä vuonna kerääntynyt 31,2 km. Muutoinkin alkuvuoden liikunta on sujunut kohtuullisesti hidasteesta huolimatta. Hidaste selvisi magneettikuvauksessa. Helmikuinen rojahdus suksilla on aiheuttanut lievän murtuman yhden selkänivelen etuosaan. Tiettyjä asioita ja asentoja on pitänyt välttää. Tosin suurin haitta on ollut selällään nukkumisessa.

Huhtikuussa liikuntasuoritteita kertyi kaikkiaan 28 kappaletta ja niihin käytetty aika 27 tuntia. (2012/huhtikuu – 29/34) Tämän vuoden maaliskuussa 25/26. Ja kun koko alkuvuoden suoritteiden määrä on 103 ja käytetty aika 102 tuntia, niin tunti per suorite keskiarvo on aika vakio. Laiskoja päiviä 18 tai pitäisikö laskea liikuntaa 50 minuuttia jokaisena päivänä. Tahti on hieman verkkaisempi kuin vuoden 2012 koko vuoden keskiarvo. Kesä kuitenkin tulossa!

Toivottavasti nämä luvut ovat oikeita. Suunto nimittäin teki Movescountiin niin sanotun vuosisadan päivityksen. Suurin muutos lienee ulkoasussa, niin kuin valitettavasti niin monissa muissakin asioissa nykyään. Tärkeämpää miltä näyttää kuin miten palvelee käyttäjiään.

Yhteenvedot ovat nyt tosi hankalia, kun ne aiemmin olivat aina valmiina nähtävissä. Tai sitten en ole kahden viikon etsiskelyn jälkeen löytänyt näitä toimintoja. Jos yhteenvedot löytyvät, niin sitten vahvistuu, että sovellut on käyttäjälle liian hankala nykyisin ja entiseen verrattuna. Vai mitä sanotte esimerkiksi päiväyksen sorttaamisesta. Se tuntee päiväyksestä vain ensimmäisen ykkösen. Sorttaustulos 1.1.2013 / 1.1.2012 / 1.11.2012 – huikean älyllistä. Nyt jos löytyisi vielä kanava Suunnolle, johon näitä bugeja voisi ilmoittaa. Bugejahan ne ovat.

On se niin helppo pettää itseään.

Tiistai 9.4.2013 klo 15.08 - Kauko Niemi

Lienee aika siirtyä kvarttaalitalouteen myös liikunnassa. Ja tämä vain sen takia, että on vertailtavaa statistiikkaa edelliseltä vuodelta.

Vuoden ensimmäinen kvarttaali toi takapakkia selkäongelmien kanssa. ja vuosi sitten pitkän flunssan takia. Se mikä on kiinnostavaa, että vuoden takaisen flunssan jälkeen ei sitten ole flunssaa ollutkaan.

Reilu yliannostus, virallisiin suosituksiin verrattuna, D vitamiinia, sinkkiä ja erilaisia vatsalle tarkoitettuja bakteereja suoraan pillereinä tai niin sanottuina terveysjuomina, ovat flunssattomuuden salaisuus. Näin kuvittelen ja näin mielessäni ajattelin, kun tätä kuuria suunnittelin. Toimii tai ei toimi – joka tapauksessa lopputulos on erinomainen.

Se että retkahdin suksilla, selvin päin selälleni, oli sellainen keikka, ettei siihen juurikaan olisi ruokavalio, eivätkä vitamiinilisät auttaneet.

Itse statistiikka osoittaa että tänä vuonna tein kolmen kuukauden aikana 71 liikuntasuoritetta ja käytin niihin aikaa 70 tuntia. Vuotta aiemmin vastaavat luvut olivat 53 suoritetta ja 72 tuntia.

Vuosi sitten oli ohjelmassa pitkiä kävelylenkkejä ja tänä talvena lyhyitä, mutta intensiivisempiä hiihtolenkkejä.
Viime vuonna kaikkien liikuntasuoritteiden keskisyke oli 106 ja tämän alkuvuoden suoritteiden 109. Valitettavasti tilastoihin ei sisälly uintia, viime vuonna 119 km ja nyt on kasassa 21 km.

Jälleen kerran on todettava, etteivät peili ja housujen puristukset ohjaa riittävästi toimintaa, vaikka asiantuntijat kuinka väittäisivät, ettei joka päivä tarvitse mennä vaa’alle. Minun tarvitsee.

Kun joka aamu en palauta mieleeni kiloja, niin luulen syöväni kuin hiiri, vaikka mässäilen näköjään kuin virtahepo. Paino on päässyt hieman nousemaan vaikka liikunnan määrä on sama ehkä hieman enemmän ja intensiteetti hieman kasvanut.

On se niin helppo pettää itseään.

Kaken kaaliviikot

Keskiviikko 13.2.2013 klo 12.15 - Kauko Niemi

Seuraavien päivien sapuskani saattavat kuulostaa yksitoikkoiselta, mutta näin ei ole. Nyt kun halvalla saa, niin kannattaa ostaa. Ostin näet isohkon c-vitamiinipitoisen kaalin 0,45 euroa kilolta. Siis nyt syön pitkään ruokani maukkaalla ja terveellisellä kaalipedillä.

Tein parin päivän perussalaatin. Siksi näinkin runsaasti, että kaali vain paranee, kun se saa vetäytyä.

Perussalaattiin vuolen juustohöylällä kaalista ohutta lastua. Tähän lisään ananaskuutioita, toivottavasti asiallisesti purkitettuja. Osan ananasmehusta kosteuttamaan kaalia sekä rusinoita oman mieltymysten määrän.

Tämän jälkeen voit jatkaa perussalaattia siivoamalla kaappejasi. Minulta löytyi pinjan siemeniä ja hasselpähkinärouhetta. Lisäsin vielä espanjalaista salaattimaustetta. Siinä se sitten saa vetäytyä.

Mitä sitten aikookin syödä, niin luo salaattiin väriä ja lisää makuja pääruan ja omien mieltymystesi mukaan. Yrteillä saa vihreää, kirsikkatomaateilla punaista samoin granaattiomenilla ja paprikalla. Nämä siis vain päivän annokseen, sillä huomenna täydennän perussalaattia jotenkin muuten.

Esimerkiksi paistoin maksaa ja pediksi perussalaattiin sekoitin rucolaa, kurkkua, kirsikkatomaatteja, pakastepuolukoita, sekä granaattiomanaa.

Voiko maukkaampaa ja terveellisempää olla – taivaallisen hyvää!

Huikeaa kasvua

Perjantai 1.2.2013 klo 10.26 - Kauko Niemi

Otsikko, josta kaikki talousnikkarit unelmoivat. Tosin tämä on minun ihan henkilökohtainen tammikuu verrattuna viime vuoden tammikuuhun ja kyseessä ei ole bisness sen enempää kuin rahantekokaan, vaan liikunta.

Vuosi sitten tammikuussa oli 10 harjoituskertaa ja niihin käytetty aika 13 tuntia, kun eilen päättyneenä, tämän vuoden tammikuussa liikuntasuoritteita oli 29 ja niihin käytetty aika 27 tuntia. Joulukuussa harjoitteita oli 24 ja aikaa kului 25 tuntia.

Huikealle kasvulle löytyy oikein pätevä selitys. Vuosi sitten röhisin kolmisen viikkoa ja kurkkuun kaatui enemmän lämmintä hunajajuomaa kuin urheilujuomaa.

Tammikuun liikunnallisuus oli jonkin verran koko viime vuoden kuukauden keskiarvoa korkeampi. Kokonaan uutena lajina on nyt mukana hiihto ja uinti jatkuu. Kuukauden aikana 14 uintikerralla kertyi 11 kilometriä.

Kun suurin osa liikunnasta oli hiihtoa ja uintia, niin lienee normaalia hieman tehokkaampaa. Onhan kaikkien hiihtolenkkien keskisyke 127.