Hyvinvointipäiväkirja: Marraskuu jäi piirun verran keskiarvosta

Lauantai 8.12.2012 klo 7.33 - Kauko Niemi

Liikuntapäiväkirja osoittaa, että tasaisesti mennään kaikin puolin. Kun koko vuoden liikuntasuoritteet marraskuun loppuun asti lasketaan, jäi marraskuu piirun verran keskiarvosta. Suoritteita 26 (keskiarvo 27) käytetty aika 24,40 tuntia (keskiarvo 29,21).

Tuo ajallinen poikkeavuus johtuu siitä, että suoritteista suurin osa oli uintia ja kilometrin uinti kestää tätä nykyä noin 35 – 40 minuuttia. Pitkäkestoiset kävelylenkit ja patikoinnit olivat vähemmällä.

Jonkin verran jäi harmittamaan, että syksy olisi ollut mitä mainiointa pyöräilykautta, mutta pyörä jäi varastoon. Pyöräilyllä olisi hyvin voinut pitää yllä korkeampaa sykettä.

Sykemittarini ei toimi vedessä, joten suurin osa marraskuun liikuntasuoritteista jää sykkeen osalta arvioimatta.

Uinnin osalta olisi tavoite saada tekniikkaa paremmaksi ja pyrkiä noin tunnin kestävään kahden kilometrin kertatreeniin. Uintikilometrejä on nyt kasassa toukokuun alusta lähtien 95.

Painon ja terveyden kannalta marraskuu muodostui myös tasaiseksi. Ei heittoja mihinkään suuntaa.

Vuosi täydellistä kuntoilukirjanpitoa

Maanantai 17.9.2012 klo 14.11 - Kauko Niemi

Eilen tuli vuosi täyteen siitä kun aloitin taas kerran pitämään kirjaa tekemisistäni ja nimenomaan liikunnallisista tekemisistä.

Kaiken lyhyenkin kirjanpidon jälkeen tunnen itseni patologiseksi valehtelijaksi. Se mitä ihmiselle jää mieleen liikkumisesta, syömisestä, rahan käytöstä ja ties mistä, ovat yleensä kaukana totuudesta. Hyvä puoli on tietenkin, että niillä voi huijata muita ja etenkin itseään. Luulottelemalla vaikkapa, että syön kuin hiiri ja liikun kuin gebardi ja silti lihon ja voin huonosti. En pysty tekemään mitään asian eteen, se on geeneissä.

Eikä ole, ainakaan sataprosenttisesti.

Todellisuudessa on rehellistä elää. Toki haaveitakin pitää olla, mutta ymmärtää, etteivät ne toteudu ilman toimintaa.

16.9.2011 tein ensimmäisen merkinnän Suunnon Movescaunt –palveluun. Ja eilisen iltakävelylenkin jälkeen vuodessa kertyi 309 liikuntasuoritetta. Aikaa niihin käytin 367 tuntia (itse suoritteisiin, ei matkoja halleille tms.).

Näiden lisäksi piti käydä muutama kerta kaupassa kardemummia ja muita tarvikkeita ostamassa. Niin sanottua hyötyliikuntaa kertyi keskimäärin 8815 askelta päivässä. Se lienee lähellä 7 kilometriä päivässä. Tavoitehan on 10.000 askelta päivässä. Pahoillani en ole tästä käpistä, sillä muut aktiviteetit kyllä korvaa sen.

Tämän kesän ehdoton hitti oli uiminen. Olen siitä enemmän kuin ylpeä. Uimastadionilla tuli tällä kaudella käytyä 71 kertaa ja matkaa kertyi 59 kilometriä. Se on paljon miehelle joka hädin tuskin on pysynyt pinnalla. Kiitos kuuluu myös Helsingin kaupungille – parasta mitä verorahoilla voi tarjota kaupunkilaiselle. Maksoin siis 0,67 euroa kerrasta.

Koko hyvinvointiprojektini aikana puolessatoista vuodessa kuntoni on nyt noussut alle keskitasosta korkeimpaan, erittäin hyvä –luokkaan. Kävelytestien mukaan. Toivottavasti tämä ei kuitenkaan jää projektiksi vaan elämäntavaksi.

Taas voisi miettiä myös uutta lajia. Se pitää mielen virkeänä ja luo haasteita oppimiseen.

Hyvinvointiraportti heinäkuu 2012: 6,0 ? 6,6 ? 6,8

Lauantai 7.7.2012 - Kauko Niemi

Siis alkukesän kunto kehitysnumeroita, kun hyvinvointiprojekti vierähti toiselle vuodelle. Luvut asettuvat Suunnon kävelytestin mukaan tasolle oikein hyvä ( 6,0 – 5,9). Tavoite 7,0 erinomainen on siis tähtäimessä. Vuosi sitten olin kuntoluokituksessa keskitasolla.

Toukokuun alun 6,0 ja kesäkuun alkuun 6,6 kehitys oli voimakasta. Toukokuussa harjoituksia oli enemmän kuin kesäkuussa ja harjoitukset olivat kovempia. Kesäkuussa harjoituskertoja oli 11 vähemmän kuin toukokuussa ja tunteja 13 vähemmän.

Kesäkuuta on jonkin verran sotkenut ja erityisesti kirjanpitoa on sotkenut uinti. Siitä ei jää mitään dokumenttia harjoituksen tasosta. Uintikertoja on kertynyt 2 kuukauden aikana 34 ja 26 kilometriä. Pahaa pelkään, että harjoitusvaikutus jää kuitenkin vähäisemmäksi kuin tiukalla fillarilenkillä.

Tein heinäkuun testin tämän viikon tiistaina Eläintarhan kentällä. Portti oli auki ja sinne vain muiden sekaan kiertämään 400 metriä neljästi. Yllätyksekseni huomasin seuraavan päivän lehdestä, että kenttä oli avattu remontin ja EM-kisojen jälkeen helsinkiläisille tuntia aikaisemmin. Uunituoretta kokemusta upouudesta kentänpinnasta.

Nyt olisi niillä kolmella lääkärillä ihmettelemistä, jotka ovat kirjoittaneet aikoinaan verenpaineeseen pillereitä, joita tosin en ole koskaan syönyt. Hieman rupeaa itseäni huolestuttamaan, vaan ei vielä huimaamaan nykyiset kotimittarilla mitatut verenpainearvot. Tämän aamun arvot kun painuivat jo niinkin alas kuin 116/70/56.

Kuuntelin eilen radiosta Antti Heikkilän haastattelua ja hänen viisaita sanojaan. Ihmisen pitää oppia kuuntelemaan omaa kehoaan. Jos  muuttaa vaikka ruokavaliotaan ja tuntee olonsa paremmaksi, niin muutos on hyvä. Näin yksinkertaistahan se on paitsi, ettei nykyihminen jaksa kuunnella ja odottaa sitä muutosta.

Kolmessa viikossa ei tapahdu juurikaan mitään pysyvää. Elimistö pistää hanttiin viimeiseen asti, ennen kuin taipuu ja mukautuu uuteen tilanteeseen. Emmehän me kuole emmekä paranekaan yhdessä yössä. Kehomme muuttuu solutasolla hitaassa rytmissä.

Hiljaa hyvä tulee – näin ainakin koen tällä hetkellä.

Kehitys ja kunto kehittyy

Lauantai 2.6.2012 - Kauko Niemi

Sitähän on taas kuin mullikka kevätlaitumella, kun pääsee tuulista huolimatta kunnolla ulkoilemaan.

Toukokuun terveysprojektin saldo ei ole paha. Toukokuussa tuli uusia lajeja matkaan kuten pyöräily ja uinti. Kuukauden kokonaissaldo oli 37 liikunnallista suoritetta yhteensä 40,23 tuntia. Kuukauden aikana kertyi keskimäärin 10569 askelta joka päivä - siis mukana hyötyliikunta ja kävelylenkit.

Tekeminen jakautui mukavan tasaisesti. Kävelyä ja patikointia reilut 13 tuntia, salilla yhdeksän tuntia, uintia 10,5 tuntia ja fillarointia 7,5 tuntia. Eiköhän tällä tahdilla tule rasitettua kroppaa tasaisesti eripuolilta.

Ehkä kaikkein positiivisin yllätys on uinti ainakin kirjanpitoa seuratessa. Se on ollut aina hauskaa mutta niin hankala laji. Pinnalla pysyn, mutta tekniikka täysin hakusessa. Kaikki mummon menee menojaan, kun pärskin epätoivoisesti eteenpäin. Silti kolmessa viikossa on Uimastadionilla kertynyt uintimatkaa 9,1 km ja paljon raitista ilmaa.

Tekemisen tarkkuus nyt kärsii, sillä Suunnon mittarini ei suostu toimimaan vedessä ja uinnista ei siis kirjaudu mitään merkintää kunto-ohjelman tavoitetauluun. Siksi myös yhteenveto kertoo tavoitteiden toteutuneen vajaa 70 prosenttisesti. Näillä kuitenkin mennään.

Fiilikset ovat pirteät ja halu liikkua sen kun kasvaa kasvamistaan. Mitään väkinäistä pakkopullaa ei nyt mössötetä. Paino on lievässä laskussa, mikä sekään ei haittaa pätkääkään. Varaa on menettää läskiä.

Tänään kävin tekemässä kuntotestin Leppävaaran urheilukentällä. Kuntotestissä kävellään 1,6 km niin nopeasti kuin suinkin. Sykemittarin ohjelma laskee ajasta ja sykkeestä kuntotason. Lienee sukua UKK-testille, vaikka onkin amerikkalaisen yliopiston kehittämä.

Tänään karu totuus osoitti kuntoa numerolla mitattuna 6,6. Tämä tarkoittaa selkokielellä oikein hyvä. Kuukausi sitten vastaava luku oli 6,0. Silloinkin oli oikein hyvä, kun osuu asteikolle 6,0 – 6,9. Kohti erinomaista ollaan siis menossa ja se alkaa asteikolla 7,0. Eivätpä ole hukkaan menneet nämäkään aherrukset.

Terveysprojektini alkoi vuosi sitten toukokuun alussa.

Taas tuli tehtyä treeni ? so what

Maanantai 7.5.2012 - Kauko Niemi

Nyt on vuosi kuluun. kun aloitin terveysprojektini. Ehkä sana projekti on paikallaan, sillä kaikki tavoitteet eivät menneet putkeen. Jos nyt pitäisi antaa avosana menneelle vuodelle niin se olisi 9 miinus.

Jotain tapahtui joulukuun puolivälissä. Projekti pysähtyi tai mitattavia, tavoiteltuja muutoksia ei tapahtunut. Enkä lopullista syytä pysty sanomaa. Toisaalta onko se edes tarpeellista.

Nyt olen päättänyt, että unohdan menneet. Aloitan uuden terveysprojektin ja lähtökohtana on nykyinen tilanne ja uudet tavoitteet.

Sanoin, että mitattavia, tavoiteltuja muutoksia ei tapahtunut. Nyt voisinkin katsoa vuoden kokemuksia mittaustekniikan näkökulmasta.

Ehdottomasti suurin ongelma on se, että mitä mitatut ominaisuudet tarkoittavat minun tapauksessa ja mitä seuraavaksi pitäisi tehdä. Ei yleisesti, vaan minun aineenvaihdollani, lihaskunnolla, mentaalilla, olemassa olevilla vaivoillani,  jne jne.

Vuoden aikana mittasin painoani kehonanalyysilla (jalkapohjista)  varustetulla Beurerin vaalla, verenpainetta Omronin M6 mansetilla varustettu verenpainemittari, sykettä Suunnon M5 sykemittarilla, syke/harjoitustiedot latasin Suunnon Movescount-verkkopalveluun, ulkotreeneissä käytin myös Nokian E7:ssa Sport tracker –palvelua, taskussa on aina askelmittari, käytössä on myös Nokia Labsin Wellnes diary. Ja kaiken kukkuraksi verenpainedata on tallennettava exeliin, kun mikään palvelu ei suostu tätä taltioimaan.

Laite- ja palveluvalikoima on melkoinen ja osoittaa, ettei kokonaisvaltaista terveystekniikkaa ole olemassa, vaikka ihmisen terveys on kokonaisvaltaista ja kaikki vaikuttaa kaikkeen. Suuren ongelman muodostaa myös, ettei mitattu tieto siirry automaattisesti yhteiseen ”terveystietovarastoon.”

Verepainemittari on täysin stand alone. Muutama muistipaikka ei asiaa auta vuoden mittaisessa projektissa. Nokian Wellness Diaryn uusimmassa versiossa verenpaineelle ei ole enää seurantataulua. Omronilla on malli, jossa on tietokoneliitäntä, mutta tulostusta varten hoitavalle lääkärille.

Askelmittari kuvannee parhaiten hyötyliikuntaa. 10.000 askelta päivässä auttaa pitämään kuntoa yllä. Esimerkiksi viime kuussa askeleita kertyi keskimäärin 10569 päivässä. Myös maaliskuussa keskiarvo ylitti myös tuon tavoitteen. Siis noin kahdeksan kilometriä päivässä. Askeleet tilastoin manuaalisesti askelmittarista Wellness Diaryyn.

Wellness Diaryyn taltioin myös unen määrän, harjoituksiin käytetyn ajan ja painon. Wellness Diary ilmoittaa taltioiduista tiedoista viikon keskiarvot vaikkapa painosta.

Wellness Diary osaa laskea askeleita, jos puhelin on taskussa. Ainakin minun rytmillä hyötyaskeleista jäisi noin puolet pois , jos käyttäisi vain puhelinta. Yhtään vaakaa en tunne joka osaisi lähettää painotiedot suoraan Wellnes Diaryyn.

Sport Tracker puhelimessa osaa piirtää kauniita karttoja ja mitata matkaa. Verkkopalvelu toimii hyvin ja siellä minulla on nyt yli 300 harjoitusta taltioituna. Mielenkiintoista on aika ajoin verrata kuinka paljon on eroa nyt ja kaksi vuotta sitten ajetulla 70 km fillarilenkillä.

Sport Trackeriin on saatavissa myös sykevyö. Itse asiassa minulla sellainen onkin paitsi en sitä käytä.

Sykettä seuraan Suunnon sykemittarilla. Siihen on selkeä syy. Suunnossa on kunto-ohjelma, joka rakentaa kunto-ohjelmaa sen mukaan kuinka kuntosi kehittyy. Tämä on siis kaiken syvällisin toiminne koko terveysprojektin aikana. Sykettä mittaan Suunnolla sekä sisä- että ulkoharjoituksissa.

Suunnon ongelma on se, ettei se toimi uidessa. Polar tekisi sen, mutta Polarista luovuin silloin kun siinä ei ollut ohjaavaa kunto-ohjelmaa ja jokaisen harjoituksen jälkeen maksimisyke oli 220. Jos kuljin ratikkalinjojen alta niin syke oli aina 220 ja Helsingin keskustasta ei lenkille pääse ilman ratikkalinjoja, eikä muitakaan voimalinjoja.

Sunnon mittaustiedot synkroinoidaan pc:lle langattomasti Suunnon omalla Movescount linkillä.

Mittaustietoa on siis runsaasti – so what? Valitettavasti liian moni tolpanväli on ilman piuhoja. Voin hyvin ymmärtää lääkäreiden tuskan, jotka tallentavat tietoja sovelluksesta toiseen.

Suunnon kunto-ohjelma on se todellinen osa tätä häkkyrääni, joka pitää yllä riittävää motivaatiota. Muutenhan en ymmärtäisi mitä minun pitäisi seuraavaksi tehdä. Niin suurta asiantuntemusta en omaa, että pystyisin mitattujen tietojen pohjalta laatimaan viikon harjoitusohjelman.

Tästä tarinasta voit huomata, ettei minkäänlaista tietoa keräänny syömisestä. Sellainenkin palvelu oli, mutta K-ryhmä lopetti Ravintotiedon. Kuitenkin ravintoaineiden kokonaismäärä olisi hyvä osviitta terveellisestä syömisestä. Terveyden ja hyvinvoinninlaitos olisi se oikea instanssi, jonka pitäisi tarjota ravintotietopalvelua.

Onkohan viiden vuoden kuluttua jo kokonaisvaltaisempaa terveystekniikkaa itsestään huoltapitäville ihmisille? Eri valmistajat voisivat yhdistää voimiaan ja määritellä toimivat rajapinnat terveystiedoille, jotta eri järjestelmät toimisivat automaattisesti yhteen ja ymmärtäisivät toisiaan.

PS.

Huhtikuussa 29 harjoituskertaa, yhteensä 34:30 tuntia.
Ensimmäisen 4 kuukauden aikana 90 harjoitusta 113:29 tuntia. 10 eri lajia.

Maaliskuu

Helmikuu

Tammikuu

Joulukuu

Marraskuu

Lokakuu

Syyskuu

Olis luullu

Tiistai 10.4.2012 - Kauko Niemi

Maaliskuussa 30 liikuntasuoritetta - 40t 41 min - jaloilla matkaa 85,66 km – liikuntasuoriteilla poltettu energiaa 9885 kcal ja silti painossa ei tapahtunut muutosta suuntaan eikä toiseen.

Tässä maaliskuisessa terveyblogissani iloitsen ennen kaikkea siitä, että pääsin taas liikkumisen makuun tammi- ja helmikuun pakkasten jälkeen. Olis kuitenkin luullu, että liikunnan näinkin reipas lisääminen olisi muuttanut painoa lähemmäs tavoitetta.(tammikuu/10, helmikuu/13). -   Vaan ei.  - Kilot ovat nyt tiukasti samassa lukemassa mihin ne jysähtivät joulukuun puolivälissä.

Suuria muutoksia ruokailussa ei ole tapahtunut. Jääkö sitten ainoaksi vaihtoehdoksi liikunnan tehon nostaminen, kun aikaa ei juurikaan pysty lisäämään.

Olen kuitenkin seurannut Suunnon antamia harjoitusohjeita ja suurin muutos liikunnassa on ollut voimaharjoittelu punttisalilla. Maaliskuussa salikertoja kertyi 13.

Tässä vaiheessa kannustavimmat ja optimistisimmat ystäväni sanovat, ettet voi pudottaa painoasi kun käyt salilla ja kasvava lihasmassa on painavampaa kuin läski. Toivottavasti asia olisi juuri näin, vaikkei se peilissä näykään.

Huijaanko ja kuinka paljon itseäni?  Ainoa asia tässä terveysprojektissani, jota en faktisesti mittaa on syönti. Veikkaanpa, että siinä tulee huijatuksi itseään. Olen jo melko varma, että tämä yleisesti hyväksi tavaksi sanottu monta pientä ateriaa ei nyt ihan mene kaikkien sääntöjen mukaan. Luulenpa, että kohdallani on kyse monta ateriaa päivässä ja se sana pientä on nyt vain pudonnut matkan varrella pois.

Ehkä mämmin jälkeen ennen tippaleipiä on parasta palata perusruutuun ja syödä vain ihan tavalliset ateriat pieninä. Ruoan laatuun ja terveellisyyteen ei tarvitse edelleenkään puuttua. Tuoteselosteet luen erittäin tarkkaan. Leipä eikä muutkaan tuotteet, joissa hiilarit ylittävät 10 prosenttia eivät kuulu edelleenkään ruokapöytääni. Hedelmät, juurekset ja marjat eivät sisälly tähän kieltoon.

Siis kohti seuraavaa etappia mennään hieman liikuntatehoja lisäten – onneksi pyöräilykausi pääsee käyntiin. Luovun useiden pienten aterioiden suosituksesta.

Helmikuu

Tammukuu

Joulukuu

Marraskuu

Lokakuu

Syyskuu

Helmi muutti koirien taivaaseen

Keskiviikko 21.3.2012 klo 10.02 - Kauko Niemi

Tätä kirjoittaessani minullekin läheinen Helmi muutti koirien taivaaseen. Helmin terveydessä ei ollut kehumista koko elinaikana. Ja kun tuskat tulevat liian suuriksi, niin sekin on eläinrakkautta päästää Helmi tuskistaan. Eikä Helmi ollut edes niin sanottua riskirotua.

Koiran terveyden kustannuksella ei voi tehdä mitä haluaa. Brittiläinen kennelelämä hakee uutta jämäkämpää otetta koirien jalostuksen aiheuttamaan terveysongelmiin. Ei taida olla muuta mahdollisuutta kuin ottaa tosissaan. Saarivaltion  koiramaailma ja samalla muukin maailma joutui selkä seinää vasten sen jälkeen kun BBC näytti muutama vuosi sitten dokumentin, millaista jälkeä koirajalostus on saanut aikaan.

Britanniaan on perustettu puolueeton koirien terveyttä tarkkaileva ryhmä, joka ei siis ole maan kennelliiton ohjauksessa. Tällä pyritään välttämään sisäsiittoisuutta sekä roduissa että boirabisneksessä.

Koirabisneksen ydin, koiranäyttelyt kun ovat ajaneet etunenässä koirajalostusta sairaalloiseen suuntaan.

Viimeisin siirto valvonnassa tapahtui pari viikkoa sitten, kun maailman suurimassa ja arvostetuimmassa koiranäyttelyssä asetettiin kuusi rodun edustajaa boikottiin. Cruftsin näyttelyssä päätettiin tehdä perusteellinen eläinlääkärintarkastus viidentoista niin sanotun riskirodun rotunsa parhaaksi tulleille koirille.

Jos eläinlääkäri havaitsi niissä sairaalloisia piirteitä, ne eivät päässeet osallistumaan ryhmäkilpailuun.

Näin tapahtui kaikkiaan kuuden rotunsa parhaaksi valitun koiran kohdalla. Ne olivat englanninbulldoggi, mastiffi, napolinmastiffi, basset hound, kiinanpalatsikoira ja clumberinspanieli.

Siis jos liki 50 prosenttia tarkastetuista joutuu boikottiin, niin tilanne ei vaikuta järin puhtoiselta. Milloinkahan Suomessa otetaan järeämmät otteet käyttöön.

Niin hyvää työtä kuin Hannes Lohen geenitutkimusryhmä tekeekin, niin aika ajoin on hyvä palauttaa mieliimme, että he vain paikkaavat miljoonilla euroilla sitä mitä ihminen on aiheuttanut koirien terveydelle hakiessaan vaan omaa etua.

Siinä vaiheessa kun Suomeen laaditaan jonkin moinen ”koiran ajokortti” koiraa hankkiville, pitää siihen sisällyttää tuon BBC:n dokumentin pakollinen katsominen.

Terveisiä kuntosalilta

Keskiviikko 14.3.2012 klo 17.59 - Kauko Niemi

Tämä ei ollut kirjoitusvirhe. Eikä liioin löysää löpinää toiveajattelusta. Sen verran olen saanut itseäni niskasta kiinni, että olen asiantuntijan avulla tehnyt kuntosaliohjelman ja miettinyt kuinka yhdistän sen sykemittarin tuottamaan kunto-ohjelmaan.

Tämä helmikuun kuntokatsaus tulee hieman jälkijunassa. Voi johtua oikeestikin siitä, ettei ollut intoa kirjoittaa, kun vähän kaikki olivat hakusessa. Eikä oikein mikään suosinut  liikkumista – ei ainakaan ilmat. Etenkin kun en saanut kaivettua suksia pramille.

Näistä alkukommenteista voi jo päätellä, että suurta edistymistä ei ole tapahtunut. Päätavoite eli verenpaineet pysyvät loistavasti tavoitteessaan. Sen sijaan paino on keikkunut samoissa lukemissa ja edelleen puuttuva viisi kiloa odottaa suurta hävitysvimmaa.

Faktisesti tein helmikuussa treenejä 18 tuntia. En kuitenkaan niin intensitiivisesti kuin olisi pitänyt. Se oli kuitenkin kuusi tuntia enemmän kuin tammikuussa. Syömäpuolella en sortunut kuin kerran.
Runebergintorttua en pystynyt ohittamaan. Se onkin sitten ensimmäinen ja toistaiseksi viimeinen leivonnainen viime toukokuun jälkeen.

Painonhallinnan kannalta on keskeistä - vaikka ruoan laatu onkin pysynyt hyvänä, niin liikuntaan nähden sitä on ollut liian paljon, eikä painon pudotusta ole tapahtunut. Ikuinen ongelma liian vähäinen nesteytys jatkuu sekin.

Jos helmikuuta luonnehtisi, ettei mitään uutta länsirintamalla, niin maaliskuun alkuun on oltava tyytyväinen ainakin liikunnan suhteen. Nyt tuo kuntosalipainajainen näyttäisi asettuvan uomaansa. Harjoituksia on kasassa jo yhtä paljon kuin helmikuussa ja kauaahan ei mene kun voi hypätä fillarin selkään.

Kuntosaliharjoitteet teen reilun alkulämmittelyn jälkeen ja jos tämän jälkeen päivän harjoitustavoitteesta puuttuu, niin hyppään soutukoneeseen, fillariin tai crostraineriin ja teen korkealla sykkeellä niin kauan, että tavoite on 100 prosentissa.

Nyt olen 0,5 kg viikkovauhdista hieman jäljessä, mutta toukokuuhun mennessä kuitenkin kirittävissä. Ja kaikki huomio ruokailun rytmiin ja ruoan määrään.

Tammikuu

Joulukuu

Marraskuu

Lokakuu

Syyskuu

Usko, toivo ja rakkaus säilyy terveysprojektissa

Maanantai 13.2.2012 - Kauko Niemi

Toivoa on ja uskokaan ei ole pettänyt, vaikka tilanne tammikuun lopussa polkikin paikallaan.
Toivottua painonputoamista ei tapahtunut ja edelleen tavoite vaatii viiden kilon läskin hävittämistä. Päätavoite, verenpaine, sen sijaan on vakiintunut erinomaiselle tasolle.

Jos nyt halutaan selitellä, niin tavoite oli puolikiloa viikossa. Nyt projekti on kestänyt 39 viikkoa ja tarkoittaa 17,5 kilon pudotusta. Ja todellisuudessa 17 on toteutunut, vaikka viimeisten 6 viikon akana ei ole tapahtunut sen enempää laskua kuin nousuakaan.

Ja selityksiähän riittää. tauko on hyväksi kropalle totutella uuteen olotilaan. Etenkin se näkyy löysien nahkojen muodossa. Tosin oikeaoppisempaa olisi täyttää tyhjät tilat lihaksilla.

Veikkaan, että tämä on juuri se vaihe, kun monen mieli pettää ja valuu takaisin entiseen elämään ja entisiin mittoihin. Mitään ei oikein tapahdu, vaikka kuinka on yrittävinään.

Niin kauan kun ei tiedä mitä on tapahtunut tai jäänyt tapahtumatta, usko ja toivo helposti pettävät.
Kohdallani ruoan / kalorien / hiilarien mittaaminen on mututuntumaa. Ruoan laadussa sisällössä ei ole tapahtunut mitään. Aainoa poikkeus oli yksi Runebergin torttu. Siis ensimmäinen ja ainoa ”herkku” sitten viime toukokuun. Määrä on sen sijaan hieman kysymysmerkki, etenkin erilaiset välipalat – ehkä muutama liikaa. Edelleen on oppimatta riittävä nesteytys/juominen.

Ratkaisevaa on kuitenkin liikunnan määrän romahtaminen. Tammikuun kaksi ensimmäistä ja joulukuun kaksi viimeistä viikkoa flunssa piti poissa teiltä, turuilta, saleilta ja altaista. Eikä kovat pakkaset ole asiaa yhtään auttaneet.

Faktaa on se, että tammikuussa treenejä oli vain 13 tuntia. kun vaikkapa marraskuussa niitä kertyi 38 tuntia. Arkiaskeleet ovat myös noin puolet normaalista 10.000 askelta päivässä.

Aiemminkin olen kirjoittanut, että numero ykkönen olisi tässä vaiheessa lihastreenit salilla, mutta todellinen motivaatio on edelleen hakusessa.

Rakkaus terveysprojektiin ei ole millään lailla vaakalaudalla. Terveyttä on myös osata mukautua tilanteiden mukaan ilman riskejä. Uskoa ja toivoa riittää.

Joulukuu

Marraskuu

Lokakuu

Syyskuu

Kaikki taas laihduttamaan

Maanantai 2.1.2012 klo 12.15 - Kauko Niemi

Tänään Helsingin Sanomat julkaisee 12 kohdan tarua vai totta laihduttamisesta. Kuinkahan monta lupausta tehtiinkään vuoden vaihtuessa, että paino putoaa. Siis ajankohtainen aihe jälleen kerran.

Tällaisten keskivertoihmisille, keskiveroterveille yleispätevien juttujen jälkeen jää kuitenkin ainoa totuus, että jos kuluttaa enemmän kuin syö, niin laihtuu.

Edelleen suuri harha on se, että asiaa lähestytään mekaanisena suoritteena. jokaiseen 12 kohtaan olisi pitänyt lisätä henkinen puoli, sillä pelkkinä mekaanisina suoritteina kuurit jäävät kuureiksi.

Suomi on saanut nyt myös ensimmäisen ruokakulttuuriprofessuurin. Hänen vaalimansa ajatukset ensimmäisissä haastatteluissa tuntui haasteelliselta. Lopetetaan puhumasta itse ruoasta ja keskitytään syömistapahtumaan ja sen ympärillä oleviin nautintoihin. Siinäpä onkin todellinen haaste laihduttajalle, muuttaa vallalla olevat nautinnot terveellisiksi.

Omalla kohdallani joulukuu ei tuonut merkittävää uutta tai muutosta terveysprojektiini. Marraskuussa merkittävästi hidastunut painon lasku (tavoite 0,5 kg / viikko) sahaa edelleen kuta kuinkin paikallaan.

Pitäisiköhän tällä kertaa ymmärtää flunssan tulo taivaanlahjana. Taivaanlahjana siinä mielessä, että joulun perinneherkut jäivät nauttimatta. Tosin olin varautunut ruokakulttuuriprofessorin mielipahaksi siihen, ettei yhtään herkkua eikä perinneruokaa huusholliini ilmestynyt.

Samoin kartoin viimeiseen asti niitä tilanteita, joissa houkutuksia olisi ollut tarjolla. Tänä flunssa oli erinomainen excuse sekä teoriassa että käytännössä.

Tekemäni vähähiilariset  ”jouluruoat” pääsivätkin joulupäivänä pakastimeen ja siellä ne muuttuvat ajan saatossa tavalliseksi terveelliseksi sapuskaksi.

Jos tämä taivaanlahjana tullut flunssa piti ruokailun kurissa ja herran nuhteessa, niin se piti myös treenit poissa. Liikkuminen jäi luvattoman vähäiseksi. Korkeilla sykkeillä tehdyt harjoitukset jäivät jouluna kokonaan väliin.

Lopputulema on noin -0,5 kiloa kuukaudessa, mutta kun se on joulukuu, niin hyväksyttänee.

Palatakseni tuohon Hesarin tämänpäiväiseen 12 kohdan listaan ja mitä tapahtuu korvien välissä?

Lehti kirjoittaa - Liikunta ei laihduta – pitkälti totta. Ainoastaan siinä tapauksessa, että asiaa tarkastellaan vain ja ainoastaan puntarin näytöllä. Viimeinen kappale kuitenkin pyörtää väittämän.  Terveyden kannalta kaksi liikunnalla pudotettua kiloa vastaa neljää ruokavaliolla laihdutettua kiloa.

Kohdat – lihon, koska aineenvaihduntani on hidas. Kaikki perheenjäseneni ovat lihavia.  En syö mitään, mutta painoni ei silti laske. Kaikki nämä ovat kiinni korvien välistä, kun etsitään syytä ulkopuolelta, eikä oteta vastuuta omasta itsestään.

Karppaaminen on vaarallista. Edelleen vakavasti asenteellinen vastaus. Se että joku siirtyisi täysin hiilihydraatittomaan ruokaan, on liki mahdotonta käytännössä. Silloin  ollaan jo Atkinsissä. Karppaaminen ei käsittääkseni ole on-off-toimintaa.

Käytin 2,5 vuotta K-ryhmän palvelua (valitettavasti lopetettu), josta selvisi että hiilareiden osuus kaikista hankkimistani ruokaostoksista oli 35 – 40 prosenttia vaikka tuoteselosteiden mukaan en ostanut tuotteita, joiden hiilaripitoisuus olisi ollut yli 11 prosenttia / 100 g.

Tuota kokonaistasoa voidaan pitää karppaamisena. Yksikään leipä tai viljatuote ei mahdu 11 prosentin rajaan. Kun käyttää paljon juureksia ja hedelmiä ja muita kasviksia sekä perusmaitotuotteita, niin kokonaishiilarimäärä nousee varsin korkeaksi. Ja kysyn vaan onko se todella vaarallista, vaikka olenkin niin sanotusti karppaaja.

Kuntoprojektini marraskuussa

Keskiviikko 30.11.2011 - Kauko Niemi

Kaikki tavoitteet eivät ole toteutuneet eli robotti en ole minäkään - onneksi. Pahintahan tavoitteista jäämiseen on tietenkin se, ettei tarkalleen tiedä mistä kiikastaa vaikka kuinka pitää kirjaa ja mittaa tekemisiään.

Pahin pettymys on se, että painon lasku on pysähtynyt ja paino pysynyt kutakuinkin samassa vaikka sen olisi tavoitteen mukaan pitänyt laskea puoli kiloa viikossa. Toisaalta alku oli jonkin verran reippaampaa, joten tuo puolikiloa viikko on toteutunut, mutta pysynyt paikoillaan viimeiset noin neljä viikkoa. Nyt on siis syöty tuo alkukiihdytys.

Nyt pitäisi siis aloittaa loppukiihdytys, joka kestää 10 viikkoa puolen kilon viikkovauhdilla. Itsetutkiskelun paikka on nyt kohdallaan. Kummassa tapahtuu lipeämistä syömisessä vai liikunnassa.

Päätavoite verenpaine oli tänä aamuna marraskuun lopun kunniaksi 76/119. Tämä on se taso, jolla nyt liikun. Lääkäritädille voisi lähettää viestin haluaako hän takaisin kirjoittamansa lääkereseptin.

Toinen tavoite, vai pitäisikö sanoa sivutuote, on myös hyvin pulkassa. Kisakallion urheiluopistossa pariviikkoa sitten tehty kuntokartoitus kertoo peruskunnon olevan erittäin hyvän ja se vaarallinen rasva sisävyötäröltä on sulanut normaalille tasolle.

Kuntoilun kohdalla Suunnon sykemittarin asettama kuukauden tavoite marraskuussa toteutui 87 prosenttisesti. Faktoina se tarkoittaa 32 suoritusta, joihin käytin aikaa 37:48:28 tuntia. Lokakuussa suorituksia oli tasan sama määrä, mutta kestoltaan neljä tuntia enemmän. Oma näppituntumani on, että marraskuun suoritteet eivät olleet riittävän korkeasykkeisiä.

Tähän kun lisätään vielä niin sanottu arkiliikunta, jota ilmaisee päivittäiset askeleet. Niitä kertyi päivittäin keskimäärin 10299 askelta jokaisena marraskuun päivänä.

Liikunnan määrässä ei ole tapahtunut mullistuksia. Laadussa on petraamisen varaa, vaikken siinäkään ei kovin hakoteillä ole. Fillarin rasitustesti Kisakalliossa osoitti aivan ideaalikäyrää eri kuormituksilla.

Ruokapuoli menee mututuntumalla ja painon laskun hidastuminen taitaa mennä ruokailun piikkiin.

Edelleenkään en osaa juoda tarpeeksi. Pahaa pelkään, että ruoan laadussa en ole lipsunut paljoakaan paitsi ehkä hieman lisää pitäisi syödä proteiinia. Sen sijaan määrä lienee se todellinen syyllinen vaikka edelleenkin käytän leipälautasta ruokalautasena.

Lopputoteamuksena marraskuulta pitää vielä muistaa, että tämä on harvinainen syksy moniin vuosiin, kun ei ole ollut ainuttakaan tuhinaa eikä röhinää. Koputan puuta!

Luottavaisin mielin jouluun. Se ei tule tuottamaan ongelmia, sillä minulle joulun tuo musiikki ei ruoka eikä herkut. Yhtään piparia, pullaa, kakkua tai muutakaan hiilarimössöä ei todennäköisesti ilmesty tähän huusholliin. Alkoholitoleranssi jatkuu nollalinjalla.

Kirjoitin itselleni reseptin, kun lääkärit eivät sitä kirjoittaneet

Lauantai 15.10.2011 - Kauko Niemi

Ajattelin raottaa terveysprojektiani 10 viikon välein. Sen lyhyemmillä jaksoilla tuskin tapahtuu mitään pysyvää. Sorry vaan te viikon kuurilaiset, jotka iloitsette kahden kilon nesteen poistumisesta ja joka tulee takuu varmasti seuraavalla viikolla takaisin.

Tämä on nyt kuitenkin väliraportti. Sen verran selkäytimessä journalismin henkeä ettei voi olla julkaisematta, silloin kun jotakin merkittävää tapahtuu kuten vaikka tänään.

Koko projektihan lähti liikkeelle siitä, etten halua syödä lääkkeitä. Tässä tapauksessa verenpainelääkkeitä. Aika ajoin se on ollut koholla ja kun lääkärit eivät kirjoita reseptiä kaikkein tehokkaimmaksi todetulle lääkkeelle, niin kirjoitin sen itse. Riittävä liikunta ja painonpudotus.

Tämän aamun mittauksissa alin lukema oli 124/77/58. Näillä lukemilla pillerit saavat pysyä apteekin hyllyillä. Se on vain vahinko, ettei fillarin kumeista tai kuntosalikortista tai uimalipuista saa Kelalta mitään korvausta.

Toinen uutisoitava asia tälle päivälle on se, että vaaka näytti uutta kymmenlukua. Lopullistahan se ei ole ennen  kuin alkunumero vakiintuu syömisistä ja juomisista riippumatta. Tämä on jo siis toinen kymmenluvun vaihtuminen tässä projektissa 24 viikon aikana.

Suositukset kertovat, että noin viisi kiloa on vielä jäljellä. Oma tuntemukseni sitten ratkaisee ovatko suositukset minulle sopivia vai ei. Siis noin 10 viikkoa. Se on kuitenkin lyhyt jakso ihmisen elämässä.

Maltti on valttia tässäkin asiassa. Henkinen tavoitteeni on ollut 0,5 kiloa viikossa. Hieman olen aikataulusta edellä, vaikka aika ajoin onkin näyttänyt, ettei tapahtuisi mitään.

Perusajatus pyörii kahdessa asiassa. Pitää kuluttaa enemmän kuin syö. Itsestään selvyys, jota tulee harvemmin mietittyä. Tänään vedin fillarilla kovan treenin keskisykkeellä 132 ja maksimi 165. Se kulutti 685 kcal energiaa. Tuon energiamäärän voi helposti saada viidessä minuutissa takaisin syömällä yhden viattoman hampurilaisen.

Liikuntaa tee Suunnon sykemittarin laatiman ohjelman mukaan (Suunto M5 / kunnon kohottaminen)

Toisena viisautena yritän ymmärtää kropan käyttäytymistä. Kokemukseni mukaan se panee hanttiin kaikkea muutosta jopa kuusi viikkoa. Muutokset ovat hitaita. Päivän parin heilahtelut eivät juurikaan kerro mitään. Kroppa on erittäin huolissaan kantajastaan. jos jostakin tulee puutosta, niin se rupeaa säästämään pahojen päivien varalla. Jos rasvan saanti loppuu, se alkaa käyttämään mahdollisimman vähän rasvaa ja säästää loput vyötäröllesi.

Tämän takia shokkidietit eivät onnistu, eikä kevyt tuotteet tuo toivottua tulosta.
Olen muutan kerran pitänyt paastopäiviä, kun pahasti jumittaa. Mutten koskaan kahta paastopäivää peräkkäin. Yhden päivän voit huijata, ettei kroppa muuta käyttäytymistään ja aineenvaihdunta jatkaa normaalia elämäänsä.

En siis laske kaloreita enkä punnitse ruoan määrää. Nopeathiilarit ovat toistaiseksi pannassa ja tutkin ostosten tuoteselosteen ja energiamäärät.

Nämä ajatukset eivät siis perustu mihinkään tieteelliseen faktaan, vaan yksinkertaisesti minulla ne toimivat. Ja jopa tunnen kuinka ne toimivat. Ja lisäksi niitä on toistettu niin monta kertaa, ettei mukana ole pelkkää sattumaa.

Edellisessä katsauksessani puhuin muun muassa juomisen ja syömisen sekoittumisesta. Se on edelleen hankala asia, joka ei ole vieläkään hallussa.

Kuinka terveysvaikutteista on koiran kanssa liikkuminen

Keskiviikko 12.10.2011 - Kauko Niemi

Silmääni pisti englantilainen juuri julkaistu tutkimus, jossa oli haastateltu yli tuhatta aikuista ihmistä. Tämän tutkimuksen mukaan koiranomistajat kävelevät enemmän, kävelevät nopeammin ja nauttivat todennäköisesti enemmän aktiivisesta elämäntyylistä.

Tohtori Sandra McCunen tekemän tutkimuksen mukaan kaksi kolmasosaa koiranomistajien kävelyretkistä johtuu heidän koiristaan. Lisäksi neljäsosa ihmisistä, joilla on sekä lapsia että koira, vierailee viikoittain puistoissa ja muilla ulkoilualueilla koiran takia.

Lisäksi 44 prosenttia yli 65-vuotiaista koiranomistajista liikkuu viikoittain koiransa vuoksi.

Viime joulukuussa muutaman ihmisen kanssa ihmeteltiin ja keskusteltiin Helsingin Voittaja-näyttelyssä, kuinka suuri osuus ihmisistä oli reilusti ylipainoisia, vaikka ajatukset helposti komppaavat tuota englantilaistutkimusta. Koiranäyttelyissä pitäisi olla vain terveitä solakoita ihmisiä.

Mikä merkitys on ”koiraliikunnalla” ihmisen terveyteen ja hyvinvointiin? Jos koiranomistaja liikkuu viikoittain koiransa vuoksi, ei siinä kunto juurikaan kohoa. Tai päivittäin, ja puolet lenkistä on odottelua ja muiden koiraihmisten kanssa juttelua, ei siinä kunto kasva. Kuinka usein keskiverto koiranulkoiluttaja joutuu menemään hikisenä ja hengästyneenä lenkin jälkeen suihkuun. Todennäköisesti näin tapahtuu hyvin harvoin.

Koiraulkoilussa hankitaan enemmänkin hyvää omaatuntoa oman ulkoilun suhteen kuin todellista liikunnan tehoa hihnan toiseen päähän. Tietenkin tässä mennään koiran ehdoilla ja nuuskia pitää riittävästi.

Koira tykkää myös juosta hihnassa. Tästä voi kehittää aidon win-win-tilanteen hihnan kumpaankin päähän. Reipasta juoksua ja sitten rauhallista haistelu. Reipasta juoksua ja rahallista haistelua.

Jokainen huippu-urheilijakin tekee intervalliharjoituksia kuntonsa kehittämiseksi. Miksei sitä kannattaisi tehdä myös koiraulkoilussa ja kunto kasvaa kohisten. Ja mikä parasta koira saa myöskin riittävästi liikuntoa. Ja kas näin häviävät hihnassa veto-ongelmatkin.

Suosittelen käyttämään muutaman kerran sykemittaria seuraamaan koiran ulkoilutusreissun terveysvaikutusta. Näin voi lopettaa itsepetoksen terveysvaikutteisesta ulkoilusta.

Tietenkin on niin, etteivät kaikki koirat kykene enää juoksemaan. Tai vinttikoiran omistaja jää jalkoihin mennen tullen. Ja on ystäväpiirissäni niitäkin, jotka viikoittain kulkevat koiransa kanssa luonnossa vähintään 10 – 20 kilometriä ja sillä on jo selvä terveysvaikutus ilman intervalleja. Sopivia harrastuksia löytyy myös kuten agility, Se kasvattaa varmasti myös ohjaajan fyysistä kuntoa.

Vain naiset ovat kiinnostuneita terveydestään

Maanantai 26.9.2011 - Kauko Niemi

Jouduin hieman odottelemaan vuoroani (niin kuin aina, kun tapojeni mukaan olen etuajassa) ja joutessani selasin neljää erilaista terveys- ja fitneslehtiä.

Mielikuva neljän eri lehden lyhyen skannauksen jälkeen on selkeä. Vain naiset ovat kiinnostuneita terveydestään. Tai tarkemmin sanottuna – vain naiset ovat valmiit ostamaan näitä lehtiä ja unelmoimaan hyvästä fitnes-olemuksestaan ja tehostamaan ja ehostamaan sitä kaupan olevilla tuotteilla ja palveluilla.

Näissä neljässä selatussa lehdessä ei ollut mallina yhtään miestä. Juttujen kohderyhmänä eivät olleet ihmiset ja heidän terveys, vaan naiset. Miltä näyttää ja kuinka helposti kaikki muuttuu tekemättä juuri mitään.

Yksi lehdistä uskaltaa ottaa miehenkin mukaan näihin talkoisiin. Miehen rooli oli tässä laihdutusjutussa olla se sabotoija, joka lähes tahallaan kantaa kaupasta herkkuja kotiin. Näistä vaimo ei voi kieltäytyä. Koko hieno painonpudotuskuuri tyssää tähän kamalaan mieheen – kyllähän sitä muuten.

Tunnustan – olen tilannut yhden niin sanottuun terveyskategoriaan lukeutuvan lehden. Nimensä mukaan lehti ei fiinistele fitnesillä eikä pullistele bodylla. Edellinen alan lehtitilaukseni sai lähinnä vihaiseksi. Aivan kuin ei kuntoaan voisi ylläpitää vanhoissa verkkareissa. Aivan kuin kaikki temput hoidettaisiin viikossa ja sitten jatketaan sipsien syömistä ja kaljan juomista sohvalla.

En tarkoita missään tapauksessa, etteivätkö niin sanotut tekniset asusteen olisi hyviä oikein käytettyinä ja tekisi elämäntavasta miellyttävämpää. Esimerkiksi harrastani fillarointi on asujen toimivuuden kannalta  haastavaa. Ainoana ulkoasukriteerinä on käyttää kirkkaita värejä, jotta erottuu liikenteessä.

Alkuhuuma nykyisen lehtitilaukseni kanssa näyttää hiipuvan hyvää vauhtia. Ei vain tahdo löytyä mitään lisäarvoa nykyiseen elämääni. Seuraava tilausjatko on jo katkolla. En oikein jaksa viihtyä ulkoasuilla ja harhakuvilla uskoa luoduista, helpoista hyvinvointitempuista.

20 viikon kurinpalautus

Sunnuntai 18.9.2011 - Kauko Niemi

Nyt on kulunut 20 viikkoa siitä kun otin taas itseäni niskasta kiinni. Puolustukseksi on sanottava että holtitonta elämää en missään tapauksessa viettänyt tätäkään ennen. Savuton, käytännössä alkoholiton, kohtuullisen liikunnan ja terveellisen ruoan toteuttaminen on ollut arkea yli 20 vuotta.

Hukkaan eivät ole mennyt nuo 20 viikkoa. Tänään tein Suunnon M5 sykemittarin 1,6 km kävelykuntotestin ja pääsin luokkaan erinomainen asteikolla 0-10 tulokseksi tuli 8 (Erinomainen = 7-10)

20 viikkoa on lyhyt aika ihmisen elämässä. Ja se ei ole kovin pitkä aika ihmiskehon muutoksessa. Olen oppinut ymmärtämään, että mikä tahansa muutos kestää noin 4-6 viikkoa ennen kuin kroppa siihen taipuu tai ylipäätään sopeutuu.

Siis kaikki viikon tai kahden kuurit tulevat ja menevät. Ehkä ainoa kuuri, jolla on jotain merkitystä, on 10 päivän vesipaasto. Tällä rankalla rypistyksellä pystyy puhdistautumaan sisäisesti, saamaan turhat myrkyt liikkeelle.

Nyt kun peruskuntoa on saatu hilattua noinkin hyvään luokkaan, niin mitä seuraavaksi?

Seuraavat 20 viikkoa painottuvat mentaaliseen harjoitteluun. Ja lähinnä parempaan lepoon. Levon ja harjoitusten suhde on oltava kohdallaan, jotta myönteisiä tuloksia syntyisi.

Mentaaliseen puoleen kuuluu myös siirtyä ruosta ravintoon. Ruokaa syödään ja ravintoa otetaan kuin lääkettä sopiva määrä sopivaan aikaan. Tätä muutosta olen valmistellut jo pitkään ja muutos edistyy hyvää vauhtia.

20 viikossa en täysin oppinut ymmärtämään milloin minulla on nälkä ja milloin jano. Tämä tissuttelemaan opettelu vaatii vielä aikansa. Oman kokemukseni osoittaa, että tässäkin tapauksessa 20/80 sääntö toimii. Silloin kun tekee jotakin mieli, 80 tapauksessa sadasta kyse on janosta eikä nälästä.

Samoin on vielä kesken välipalaharhan purkaminen. Välipalalla on hyvä maine, mutta todellisuus on ainakin omalla kohdallani toinen. Jos otan välipalaksi terveellisen omenan ja näitä välipaloja vaikkapa neljä, jokainen ymmärtää, että kilo omenia muun ruoan lisäksi on suunnaton määrä energiaa ja kaloreita.

Mentaalin lisäksi toinen tulevista harjoitteista on lihaskunnon vahvistaminen. Siis syksyn tullen harjoittelu painottuu enemmän punttisalille kuin fillarin selkään.

20 viikkoa ei vielä kuluttanut kaikkea ylipainoa pois. Ylipaino on se vakavin riski terveydelle. Seuraavan 20 viikon aikana tavoitteena on vielä 7,2 kiloa, jolloin kokonaispudotus tulee olemaan 19,2 kiloa. Painonpudotus siis hieman hidastunee tähän mennessä hieman yli 0,5 kilon viikkovauhdista.

Tärkein tavoitteeni aika ajoin kohollaan olleen verenpaineen palautuminen hyvälle tasolle on jo käytännössä pitkälle toteutunut.

Tiedä vaikka pääsisin vielä jonain päivänä jälleen juoksemaankin. Ainakin se olisi hyvä tapa saada lyhytkestoisissa harjoituksissa syke nousemaan.

Haiseeko henki?

Maanantai 12.9.2011 - Kauko Niemi

Ilta-Sanomat kirjoittaa isosti karppauksen haittapuolesta, josta kumppani ei tykkää. Minä en taas tykkää lainkaan kollega Jaana Oksasen tavasta sekoittaa asioita tai kärjistää niitä ja antaa omituinen on-off-kuva karppaamisesta.

Karppaamista on monenlaista ja jos omaa kokemustani käytän pohjatietona, niin ketoosiin olen päässyt vain paastotessa ja silloinkin vasta 5-6 päivän kuluttua. Kyseessä on ollut joka kerta rehellinen vesipaasto, eikä mitään vippaskonsteja. Ja sen voin sanoa, että ketoosissa ei haise ainoastaan henki, vaan koko iho. Ja mitä enemmän haiset sitä parempi. Myrkyt ovat liikkeellä ja poistuvat sinusta.

Paasto, jossa päästään ketoosiin, ei ole laihdutuskeino vaan puhdistautumista niistä tuhansista myrkyistä, joita saamme jokapäiväisessä elämässämme. Se on sisäinen sauna, jossa siivoudutaan sisältä päin.

Karppauksessa en ole koskaan päässyt tai joutunut ketosiin, niin kuin Ilta-Sanomien juttu antaa ymmärtää. Vähennä sokeria ja kumppanisi kaikkoaa, kun haiset niin pahalta.

Minä omasta mielestäni karppaan parhaillaankin. Tällä viikolla täyttyy 20. viikko ilman ainuttakaan leivän murua tai pullaa ilman sokerihumalaa. Olen melko varma, että hengitykseni ei karkota ketään, enkä ole lähelläkään ketoosia. Silti olen saavuttanut hyviä tuloksia tuntematta edes karppaamisen määritelmiä, jos sellaisia yksiselitteisesti ylipäätään on olemassa.

Olen vuosien varrella oppinut kuuntelemaan oman kroppani käyttäytymistä, kun siihen vain paneutuu ja kuuntelee tarkkaavaisesti. Pidän itseäni koekaniinina ja testaan omat karppaustyylini. Olen luonut omia nyrkkisääntöjä, joita on mahdollista toteuttaa arkielämässä.

Tämä on nyt toinen muutos elämäntavoissani, Tai pitäisi sanoa paluu ensimmäiseen muutokseen. Ensimmäinen tapahtui heti 90-luvun alussa. Silloin heräsin keski-ikäisenä; töistä tullessa piti levätä 20 minuuttia sohvalla, että jaksoi mennä jääkaapille. En ollut koskaan harrastanut liikuntaa ja lintsannut kaikki urheilutunnit koulussa. Vihasin hikoilua.

Oman kunnon hallinta on henkinen laji. Itse retkahdin 2004. Siis 15 vuotta niin hyvässä kunnossa kuin keskiverto ihminen voi olla. Tuolloin ja heti sen jälkeen tapahtui liian paljon yhden ihmisen hallittavaksi. Ainakin minun. Kuitenkin loistava opetus, että oman kunnon hallinta lähtee aina korvien välistä, eikä kaloreiden laskemisesta.

Oikotietä ei ole onneen ei nytkään. Tavoitteeni on puoli kiloa viikossa. Puhun painonhallinnasta, koska se on keskeinen keino, josta seuraa kaikkea muuta terveydellistä hyvää, jos on seuratakseen.

Tällä viikolla siis täyttyy 20. viikko kuntokuuria. Luulen, että peruskunto on noussut hyvin. Ainakin Suunnon sykemittari ja sen kunto-ohjelma niin kertovat. Koholla olleet verenpaineet loistavalla tasolla. Ja painoa pois 12 kiloa.

Olen karppaaja omalla tavallani ilman hallitsemattomia hajuhaittoja.  Olen liikkuja. Liike on lääke. Tämän lääkkeen annostusta on lisätty noin sata prosenttia.

Uskoisko itseensä vai tekniikkaan

Lauantai 13.8.2011 - Kauko Niemi

Kuntokuuri etenee kutakuinkin tavoitteellisesti. Tekniikka nosti kuntoisuustasoa kahdella pykälällä 13 viikon kuurin jälkeen (Suunto choacheri). Ehkä tämä pitää paikkaansa sillä 20 km maastofillarilenkki taittuu melko helposti alle tunnissa. Nopeammin kuin koskaan aikaisemmin tilastohistoriassani, eikä tekniikka osoita enää tilapäistä ylikuormitusta.

Tekniikka osoittaa, että 9 kiloa on pudonnut painoa ja tekniikka osoittaa myös, että rasvaprosentti on pudonnut reilusta 30:sta 24:ään. Jos näin on, niin kiitos tekniikalle, että oikeasta laidasta on paino lähtenyt. Tosin tuo rasvaprosentti heittelee ja riippuu siitä kuinka kosteat ovat jalkapohjat. Suunta ja suuruusluokka ovat kuitenkin mieluisat.

Olen taipuvainen myös uskomaan tekniikkaan. Shortsien riisumiseen ei tarvitse kuin löysätä vyö. Ilman nappien avaamista housut putoavat jalasta. No toki ainakin ystäväni tietävät, etteivät kireät vaatteet ole koskaan kuuluneet valikoimiini. Paitsi viime aikoina kun ne vain rupesivat tahtomattaan kiristämään.

Tekniikka osoittaa tuon kohonneen kuntoisuusluokan lisäksi kaikkein tärkeintä asiaa, minkä varaan olen alitajuntani manipuloinut. Verenpaine on nyt hyvässä luokassa. Ilman lääkkeitä on tähänkin asti eletty, mutta lääketehtaiden agentit ovat jo muutaman reseptin kirjoittaneet apteekkiin, muttei koskaan lenkkipoluille.

Tällainen projekti ei koskaan onnistu, jos ei ole riittävän tärkeää, ja alitajunnan hyväksymää tähtäintä. Siitä kaikki on kiinni. Pakottamalla ei pitkälle pötkitä tässäkään asiassa. Painonpudotus on vain yksi keino muiden keinojen ja ”lääkkeiden” joukossa.

Olen aina ollut enemmän ja vähemmän pyöreä, eikä ulkonäköni ole paljoakaan itselleni merkinnyt. Se että motivoisin alitajuntaani hoikkuudella ja ulkonäöllä, ei vain toimi. Sehän on aivan sama mitä muut ajattelevat. Kohteliaisuus ja käytössääntöjen mukaan joskus on syytä näyttää toiselta miltä oma hyväolo tuntuu.

Tekniikka osoittaa myös jotain mystistä lukua, ennen kuin asetun sen päälle analysoitavaksi. Käyttöohjeet kadotettuani, piti valmistajan sivuilta kaivaa tietoa tuosta merkillisestä luvusta. Mystinen luku onkin tavoitepainoni. Koneeseen on syötetty ikä, pituus ja liikunnallinen aktiivisuus. Kun nämä yhdistetään mitattuihin läskeihin, luiden painoon, lihasmassaan ja kropan nestemäärään, niin siitä tekniikka laskee tuon tavoitepainon.

Tässä vaiheessa rupesinkin sitten tosissaan miettimään pitäisikö uskoa tekniikkaa vai itseä. Ajatuksena olisi lopettaa painonpudotus kuuden kilon päästä eli noin 10 viikon kuluttua. Jos uskoisin tekniikkaan, niin 26 viikon kuluttua olisin tekniikan asettamassa tavoitepainossa.

Verenpaineeni ei kuitenkaan voi pudota enää lineaarisesti, kuten se on nyt tullut alas kilojen tahdissa. Voisi käydä kuin mustalaisen hevoselle. Juuri kun oppi olemaan syömättä, niin kuoli pois.

Hihna kireällä

Maanantai 14.12.2009 - Kauko Niemi

Kävellessäni viikonloppuna paikoitusalueelta Helsingin Messukeskukseen sisään tuli mieleen ne monet hauva.comin jutut, joissa käsitellään koiran vetämistä hihnassa.

Viikonloppuna hauvojen hihnojen kireys oli luonnollista, kun 17000 koiran hajut ja kohtaamiset pienellä alueella oli käytännön sanelemaa pakkoa. Jokainen liikkui aikataulujen pakottamana paikasta toiseen, eikä läheskään aina ollut aikaa kohtaamishaisteluun.

Hihna oli kireällä siinäkin perheessä, jossa äiti ja poika lähtivät ihailemaan valitsemaansa koirarotua. Perheen koira oli vielä odotusvaiheessa. Perheen isä sen sijaan jätti messukeskuksen väliin osoittaakseen, ettei ole satasella mukana koiranhankinnassa. Isä sanoo tietävänsä lopputuloksen jo nyt. Kenen kontolle koiran ulkoiluttaminen loppujen lopuksi kaatuu.

Hihnat olivat kireillä monen monissa käytäväkeskusteluissa kehien ulkopuolella. Edellisen näyttelyn tuomari kun oli täysin eri mieltä koirasta kuin tämänkertainen tuomari. ”Tuomaripeli” taitaa nostattaa suurempia tunteita ja kiristää hihnaa enemmän kuin missään muussa lajissa.

Hihna kiristyi aina itkuun asti ykköspaikan jäämisestä niinkin lähelle nuorten koirakäsittelijöiden kilpailussa. Kilpailun kuuluttaja jaksoi toistaa liki jokaisen kohdalla kuinka harrastus on tuonut uusia, hyviä ystäviä ympäri maata. Mutta jos harrastus muuttuu itkuiseksi kilpailuksi, niin voi kysyä onko hihna silloin liian kireällä.

Hihnan kireys oli sopivasti hallinnassa tilaisuuksien järjestäjällä, Suomen Kennelliitolla. Maailman suurin yhden päivän koiranäyttely sujui hienosti. Järjestäjä oli etukäteen jo varoittanut Messukeskukseen tulevia suurista liikenneruuhkista. Kaikki eivät neuvoa noudattaneet, mikä aiheutti pientä sekaannusta ohjelmistoon.

Olin aistivinani, että koirien terveys on noussut terveen kritiikin kohteeksi ja konkreettisia toimenpiteitä tukien haetaan ratkaisuja tilanteen hallintaa. Koiranäyttelyt ovat olleet aikojen saatossa yksi syy ulkomuotojalostukseen piittaamatta koiran terveydestä.

Tässä koirien terveysasiassa hihnan kireys on pidettävä hallinnassa. Jopa näyttelytoiminnan periaatteita tulisi muuttaa terveyden ehdoilla.

Terveyskeskus - missä se on?

Tiistai 15.9.2009 - Kauko Niemi

Kävin tänään ensimmäisen kerran terveyskeskuksessa.

Kun sain ohjeet mennä jälkikontrollointiin omaan terveyskeskukseeni, niin kysyin heti, missä minun oma terveyskeskus on. Oikeasti en sitä tiennyt.

Helppo vastaus hoitohenkilöstöltä oli, että siellä missä sinä olet aiemmin käynyt. En ole koskaan käynyt terveyskeskuksessa, oli vastaukseni.

Terveysorganisaatio ryhtyi etsimään organisaatiostan minun omaa terveyskeskusta. Heiltä meni salapoliisityöhön 20 minuuttia. Itse en varmaan olisi löytänyt koskaan.

Siellä oltiin oikein ystävällisiä. Huomasivat tiliä avatessaan, että uusasiakashankinta on purrut.

Nyt tiedän, että minulla on henkilökohtainen suhde terveydenhoitajatätiin. Onkohan kaikilla muillakin? Mulla on nyt tädin numerokin, jos tulee hätä. Huomenna saan soittaa hänelle. Tietenkin olisin toivonut, että se olisi ollut setä eikä täti. Varahenkilökin on täti eikä setä.

Nyt on minullakin ensimmäiset merkinnät Helsingin kaupungin laajassa terveysjärjestelmässä.