Uskoisko itseensä vai tekniikkaan

Lauantai 13.8.2011 - Kauko Niemi


Kuntokuuri etenee kutakuinkin tavoitteellisesti. Tekniikka nosti kuntoisuustasoa kahdella pykälällä 13 viikon kuurin jälkeen (Suunto choacheri). Ehkä tämä pitää paikkaansa sillä 20 km maastofillarilenkki taittuu melko helposti alle tunnissa. Nopeammin kuin koskaan aikaisemmin tilastohistoriassani, eikä tekniikka osoita enää tilapäistä ylikuormitusta.

Tekniikka osoittaa, että 9 kiloa on pudonnut painoa ja tekniikka osoittaa myös, että rasvaprosentti on pudonnut reilusta 30:sta 24:ään. Jos näin on, niin kiitos tekniikalle, että oikeasta laidasta on paino lähtenyt. Tosin tuo rasvaprosentti heittelee ja riippuu siitä kuinka kosteat ovat jalkapohjat. Suunta ja suuruusluokka ovat kuitenkin mieluisat.

Olen taipuvainen myös uskomaan tekniikkaan. Shortsien riisumiseen ei tarvitse kuin löysätä vyö. Ilman nappien avaamista housut putoavat jalasta. No toki ainakin ystäväni tietävät, etteivät kireät vaatteet ole koskaan kuuluneet valikoimiini. Paitsi viime aikoina kun ne vain rupesivat tahtomattaan kiristämään.

Tekniikka osoittaa tuon kohonneen kuntoisuusluokan lisäksi kaikkein tärkeintä asiaa, minkä varaan olen alitajuntani manipuloinut. Verenpaine on nyt hyvässä luokassa. Ilman lääkkeitä on tähänkin asti eletty, mutta lääketehtaiden agentit ovat jo muutaman reseptin kirjoittaneet apteekkiin, muttei koskaan lenkkipoluille.

Tällainen projekti ei koskaan onnistu, jos ei ole riittävän tärkeää, ja alitajunnan hyväksymää tähtäintä. Siitä kaikki on kiinni. Pakottamalla ei pitkälle pötkitä tässäkään asiassa. Painonpudotus on vain yksi keino muiden keinojen ja ”lääkkeiden” joukossa.

Olen aina ollut enemmän ja vähemmän pyöreä, eikä ulkonäköni ole paljoakaan itselleni merkinnyt. Se että motivoisin alitajuntaani hoikkuudella ja ulkonäöllä, ei vain toimi. Sehän on aivan sama mitä muut ajattelevat. Kohteliaisuus ja käytössääntöjen mukaan joskus on syytä näyttää toiselta miltä oma hyväolo tuntuu.

Tekniikka osoittaa myös jotain mystistä lukua, ennen kuin asetun sen päälle analysoitavaksi. Käyttöohjeet kadotettuani, piti valmistajan sivuilta kaivaa tietoa tuosta merkillisestä luvusta. Mystinen luku onkin tavoitepainoni. Koneeseen on syötetty ikä, pituus ja liikunnallinen aktiivisuus. Kun nämä yhdistetään mitattuihin läskeihin, luiden painoon, lihasmassaan ja kropan nestemäärään, niin siitä tekniikka laskee tuon tavoitepainon.

Tässä vaiheessa rupesinkin sitten tosissaan miettimään pitäisikö uskoa tekniikkaa vai itseä. Ajatuksena olisi lopettaa painonpudotus kuuden kilon päästä eli noin 10 viikon kuluttua. Jos uskoisin tekniikkaan, niin 26 viikon kuluttua olisin tekniikan asettamassa tavoitepainossa.

Verenpaineeni ei kuitenkaan voi pudota enää lineaarisesti, kuten se on nyt tullut alas kilojen tahdissa. Voisi käydä kuin mustalaisen hevoselle. Juuri kun oppi olemaan syömättä, niin kuoli pois.

Avainsanat: laihdutus, terveys, tekniikka


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini