Eivätkö mitkään tutkimukset pysty muuttamaan D-vitamiinin merkitystä

Lauantai 14.1.2023 klo 12.43 - Kauko Niemi

Olen jo vuosia odotellut, että lukuisten D-vitamiinitutkimusten jälkeen jossain virallisissa kuplissa alkaisi kellot soimaan ja tarkistettaisiin käypähoitosuositukset tämän vitamiinin osuudelta.

Siis jotain muuta kuin 10 ug päivässä tätä merkittävää vitamiinia. Iho tuottaa D3-vitamiinia UVB-säteilyn avulla, joten D-vitamiinit ovat vain tapauskohtaisesti vitamiineja. Tuotto on vähäistä esimerkiksi, jos on paljon sisätiloissa, elää lähellä maapallon napa-alueita tai elää savusumuisella alueella. Myös tumma ihonväri, peittävien vaatteiden ja aurinkorasvan käyttö altistavat D-vitamiinipuutokselle estämällä UVB-säteilyn pääsyä ihoon. 

En muista lukeneeni yhtään tutkimusta tai muutakaan artikkelia, jossa liian suuri määrä D-vitamiinia (siis 10 ug/päivä) olisi aiheuttanut käyttäjälleen ongelmia. Toisaalta olemme varsin erilaisia ja elämme kovin eri tavoin suhteessa auringon tarjoamiin mahdollisuuksiin vaikutta D-vitamiinitasoihimme.

Viime viikolla jälleen kerran julkaistiin tutkimus, jonka mukaan säännöllisesti D-vitamiinivalmistetta käyttävien joukossa havaittiin vähemmän melanoomatapauksia kuin niillä, jotka eivät käyttäneet D-vitamiinia. D-vitamiinia säännöllisesti käyttävillä ihosyöpäriski oli myös lääkärin tekemän riskiarvion mukaan merkittävästi matalampi. Itä-Suomen yliopiston ja Kuopion yliopistollisen sairaalan toteuttamaan tutkimukseen osallistui lähes 500 henkilöä, joilla oli todettu kohonnut riski sairastua ihosyöpään. Tulokset julkaistiin Melanoma Research -lehdessä.

Toinenkin tutkimus tuli ulos viime viikolla, jonka mukaan maahanmuuttajataustaisilla lapsilla on Suomessa kohonnut autismiriski. Yhdeksi selitykseksi on esitetty äidin raskausaikaista D-vitamiininpuutosta. Suomessa on aiemmin todettu D-vitamiininpuutoksen olevan yleistä maahanmuuttajanaisilla.

Kyseisessä tutkimuksessa kerättiin vuosina 2019–2020 vuoden ajalta kaikkien lähes 500:n autismi- ja kehityshäiriö-päiväkeskuksessa käyneiden 3–6-vuotiaiden potilaiden tiedot. Potilaiden vanhemmat olivat kotoisin 75 eri maasta. Korkean autismiriskin taustalla ei tutkimuksen mukaan siten voi olla yksittäiseen lähtöalueeseen liittyvä geneettinen riski.

Minä liikun paljon ulkona, mutta useimmiten luonnossa, joten kesälläkin pitkähihainen paita päällä. Enkä muista, että olisin koskaan viettänyt aikaani biitseillä. Mistä voisin saada D-vitamiinini muualta kuin purkista. Tuttavani elävät saman auringon alla, syövät samaa ruokaa ja napsivat saman verran purkista D3-vitamiinia. Silti heidän verestä mitatut D-vitamiiniarvot ovat kovasti erilaiset.

Eli pillerisuosituksilla ei ole sinänsä mitään todellista arvoa, jos tosissaan jahdataan terveyttä ja hyvää vastustuskykyä. Ainoa pätevä tapa on mittauttaa verikokeella D-vitamiinin taso (S-D-25) nmol/l.

Suomessa D-vitamiinia saadaan siis varastoon kesäaikaan, mutta sen pitoisuus laskee pimeinä talvikuukausina eivätkä kesän aikana kertyneet varastot yksinään riitä ylläpitämään pitoisuutta riittävänä. Esimerkiksi Espanjassa, missä ei luulisi olevan puutetta auringosta, siellä lääkäriltä voi saada mittausten perusteella  reseptin, jolla saa pistoksena 1000 ug. Se on kuukauden annos kerrallaan ja samaan aikaan ei sitten tietenkään oteta lisää purkista. Ehkä vähän sama mekanismi kuin että suomalaiset saavat kesällä koko vuoden annoksen. Paitsi ettei se suomalaisille riitä. Samalla espanjalaisten lääkäreiden käsitys, että suuren annokset olisivat jotenkin vaarallisia, ei siis pidä paikkaansa.

D-vitamiini on pikkuhiljaa muodostunut minulle uskonasiaksi. Omakohtaisesti D-vitamiini on ollut kuvioissa mukana nyt 12 vuotta. Vuonna 2010 olin kolmessa tosi pitkässä flunssassa. Tuolloin päätin, ettei pahemmaksi voi mennä, jos tee isoja kokeiluja vastustuskyvyn hyväksi. Lopetin flunssa rokotukset, samoin lopetin kaikki käsikaupan särkylääkkeet ja aloin syömään D-vitamiinia 100 ug päivässä kesät talvet.

Tuon jälkeen en ole sairastanut ”oikeaa” flunssaa. Yrityksiä on kyllä ollut matkassa. Kurkun kutinaa, nenän vuotamista ja jotain käheyttä, muttei koskaan kuumetta. Yrityksiä sanaa käytän, koska vuorokautta pidempään ei yksikään tapaus ole kestänyt edes lievänä. Koronaa vielä odottelen tai en ainakaan tiedä sellaista sairastaneeni.  Koronan kohdalla olen kuuliaisesti kyllä ottanut rokotteet.

Mitään muita oireiluja ei ole ilmestynyt, jotka viittaisivat liialliseen D-vitamiinin käyttöön ja seurantamittauksia olen tehnyt omaehtoisesti ja omalla rahalla vähintään joka toinen vuosi. Viimeisin mittaus viime marraskuussa – 184 nmol/l.

Tämä on kuultavissa Finnradion kanavilla 16.1.2023 alkaen:

www.finnradio.fm

https://livetaajuus.fi/radio/finnradiofm/

https://www.radio-suomi.com/finnradiofm

https://mytuner-radio.com/fi/radio/finnradiofm-461841/

 

 

 Köytännön kokemusta mittauksella:

Tuossa varsinaisessa blogissani mainitsen D-vitamiiniarvokseni marraskuun mittauksessa 184 nmol/l.
Tuon jälkeen sekoitin yhteen purkkiin 50 ta 100 ug pillereitä ja sitten sattuman kauppaa otin päivittäin jompaa kumpaa. Muus sen takia, etten tuntenut tarpeelliseksi edelleen kasvattaa tuota veri arvoa.
Muutos kolmen kuukauden jälkeen 142 nmoi/l osoittanee, että lasku vuoden pimeimpään aikaan on aika herkässä.

 

Minun 7,5 vuotta kestänyt ihmiskoe

Lauantai 24.3.2018 klo 13.09 - Kauko Niemi

Olen käyttänyt vastoin kaikkia virallisia suosituksia kymmenkertaisen määrän D-vitamiinia. Mitä on minun D-vitamiinipitoisuudelle tapahtunut tuona aikana. Entä muuta ja mikä on ihmiskokeeni lopputulema.

Ennen tuloksia kuitenkin selvennykseksi, että näin on käynyt minulle yksilönä. Jollekin voisi käydä samalla tavalla ja jollekin ei. Tämä ei siis ole tieteellinen tutkimus vaan yhden ihmisen ihmiskoe. Ja kun jokainen ihminen on yksilöllinen kokonaisuus, niin tuloksia tai yleisiä suosituksia ei pitäisi lukea kuin piru raamattua. Mielestäni aina kannattaa kokeilla.

Miksi sitten päädyin kokeilemaan D-vitamiinia? Kahdeksan vuotta sitten talvella sairastin kolme pitkää ”flunssaa” Yhden talven aikana yli kuusi viikkoa sairaana oli liikaa. Siitäkin huolimatta, että olin kuuliaisesti ottanut suositellut vuosittaiset piikit. Jotakin muutosta oli pakko hakea.

Tuossa vaiheessa päätin, että seuraavana syksynä jätän piikit väliin ja niin olen tehnyt siitä lähtien ja aloitan D-vitamiinikuurin. Siis omalla vastuulla ja luottaen, että tuskin huonompaan suuntaan enää voisi mennä. Olin saanut monelta taholta tietoa D-vitamiinin hyvistä ominaisuuksia kasvattaa vastustuskykyä.

Aloitin D-vitamiinin 100 mikrogramman päiväannoksella, kun virallinen suositus on 10 mikrogrammaa päivässä. Ajatuksena oli, että seuraan tilannetta veritesteillä.

Siis täysin toisinpäin kuin Ylen vastikään Marcus Ziemannin kirjoittamassa artikkelissa, missä toistettiin menen tullen vain virallista suositusta ja syyllistettiin ne, jotka siitä poikkeavat. Kuitenkin todellisuus paljastuu vain mittaamalla pitoisuus verestä. Tuo artikkeli sai niin pahanolon aikaiseksi, että oli pakko tarkistaa todellinen tilanteeni. Enkä ollut ainoa, jonka uhma kasvoi artikkelin sävystä ja tietosisällöstä.

Itse olen seurannut tilannetta näinä vuosina mittaamalla verikokein D-vitamiinitasoni neljästi 68, 101, 136 ja nyt viime viikolla 148 nmol/l. Ensimmäisen vuoden jälkeen arvoni ei ollut järin huono. Alunperin en päättänyt D-vitamiinin päiväannosta, vaan päätin elää mittausten mukaan. Vähentää tai lisätä annostusta. Todellisuus muodostui kuitenkin niin, että olen ottanut 100 mikrogrammaa joka päivä viimeiset 7,5 vuotta.

Sairaala Eira Oy:n viime viikkoisen mittaustuloksen mukana tulleiden viitearvojen mukaan toksiinisen tason raja on yli 375 nmol/l. Siihen olisi siis todella runsaasti matkaa. Kokemukseni ja arvioni mukaan olisin voinut vaaratta ottaa D-vitamiinia vieläkin suuremman annoksen.

Nyt on mietinnässä, josko tulevan, ja toivottavasti aurinkoisen kesän aikana puolittaisin tuon vakioannoksen ja palaisin taas sataseen syyspimeiden koittaessa.

Tässä vaiheessa todettakoon, että en ole koskaan ollut auringonottaja, eikä rusketus ole ollut koskaan minulle tärkeää. Mutta paita päällä oleva ulkoilmaihminen kuitenkin olen.

Kun ihminen on kokonaisuus, niin mitä muuta kuin yhden vitamiinin runsas annostus tuli mukaan 7,5 vuotta sitten?

Jonkin verran lisäsin ja vakinaistin sinkin käyttöä, entuudestaan melko vakiona käytin omega3, B-vitamiinia ja C-vitamiinia eri versioina. Tässä vaiheessa muistuttaisin, että mikä tahansa luonnollisten muutosten kokeilu tarkoittaa, että ainakin minulla elimistö pistää hanttiin noin 6 viikkoa ja vasta sen jälkeen alkaa tapahtua, jos on tapahtuakseen. Siis yhden yön ylitse ei tapahdu mitään, paitsi jos siemaiset purkillisen kerrallaan jotakin lääketehtaan kemiaa.

Suurena muutoksena päätin, etten käytä mitään kemiaa. Niin inhottavaa  päänsärkyä ei olisikaan, että pitäisi napsia jotakin buranaa. Siis 7,5 vuoteen en ole ottanut pillerimuodossa muuta kuin luontaistuotteita. Tämä päätös taas perustui niihin tietoihin, että vatsan bakteeristolla on suuri merkitys vastustuskykyyn. Jokainen burana tappaa sekä hyviä että huonoja bakteereita, antibioteista puhettakaan. Antibiooteista paluu saattaa joillakin kestää jopa kolme vuotta.

Mikä sitten on lopputulema, jota kohti lähdin kokeilemaan. Tänä aikana minulla ei ole ollut ainuttakaan influenssaa tai nuhakuumetta.

No en tietenkään väitä olevani täysin terve yli 70-vuotias äijä. Seuraava terveysprojekti on löytää luonnonmukaisia keinoja verenpaineeseen ja kolesteroliin. Jokaisesta vinkistä olen enemmän kuin kiitollinen.

 

Tämä on kuultavissa podcastina ensi maanantaina 26.3.2018 Finnradion kanavalla klo 21:30.

 



Liike on lääke II - neljä tervettä vuotta

Tiistai 15.9.2015 klo 19.51 - Kauko Niemi

Nyt on kulunut neljä vuotta, kun aloitin kirjanpidon liikuntasuoritteistani ja kirjanpito on jatkunut katkeamattomana.

Kolmen vuoden jälkeen tein liikuntasuoritteita keskimäärin 58 min jokaisena päivänä ja nyt neljän vuoden saldo on 55 minuuttia eli kolme minuuttia vähemmän.

Neljän vuoden aikana olen tehnyt 1310 liikuntasuoritetta. Siis 37,5 päivää vuodessa laiskottelua. Liikuntasuoritteella tarkoitan tässä tapauksessa ihan oikeita lenkkejä fillarilla, potkulaudalla, kävellen. Uintia, kuntosalia jne. Ei siis kävellen kauppaan tms.

Vajaa kuukausi sitten tekniikka teki tepposet. Vaihdoin sykemittaria ja omaa tyhmyyttäni jouduin palauttamaan vanhan mittarini synkronoinnin poistaakseni sieltä omat tietoni. Tässä sähläyksessä katosi ainakin noin 20 uintikilometriä. Nuo edellä mainitut luvut eivät siis ole ainakaan kaunisteltuja.

Tähän neljän vuoden jaksoon kuuluu myös ajatus terveydestä muutoinkin. Lopetin kaikenlaisten buranoiden syönnin uskoen että suoliston bakteerikanta vaikuttaa voimakkaasti terveyteemme, eikä sitä pidä häiritä kemialla.

Aloitin reilun yliannostuksen D-vitamiinia ja purkin kyljessä suositellun sinkkiannostuksen ja satunnaisesti muita C-ja B-vitamineja, omega kolmosta. Mitään vakituista lääkitystä minulla ei ”vielä” ole.

Tämän muutoksen jälkeen neljän vuoden aikana minulla on ollut kaksi flunssaa toinen kesti yhden yön ja toinen erittäin lievänä kaksi päivää – siis kurkun kutinaa ei muuta.

100 mikro grammaa D-vitamiinia edustaa siis virallisten suositusten kymmenkertaista määrää. Verestä mitattu D-vitamiinipitoisuuteni oli kahden vuoden jälkeen 107 nmol/l ja neljän vuoden käytön jälkeen eilen mitattuna 143.

Luuston hyvinvoinnin kannalta suosituspitoisuus on yli 80 nmol/l. Ylärajaa ei kukaan suostu asettamaan. Arviot ovat kuitenkin, ettei olisi syytä päätyä yli 250 nmol/l. D-vitamiinin merkitystä vastustuskyvyn vahvistajana en enää epäile.

Liikkumisen tärkein motiivini on terveys ja konkreettisin verenpaine, joka pysyy tällä liikunnan määrällä hallinnassa. En tavoittele 250 kiloa penkiltä tai uutta ennätystä maratonilla. Mitä vanhemmaksi tässä kehittyy, sitä tärkeämmäksi tietysti tulee lihaskunto ja sitä kautta kehon hallinta ja tasapaino. Monipuolinen liikunta ei lihaskuntoa ainakaan haittaa.

Olen luontaisesti lahjakas lihomaan ja valitettavasti on todettava, ettei tällä liikunnan määrällä ole juurikaan mitään painopudotusmerkitystä. Voisin kokemuksesta sanoa, että painonhallinnassa 10 prosenttia on kiinni liikunnasta ja loput mitä suuhusi pistät ja ennen kaikkea kuinka paljon.

Liikuntani on siis pysynyt samana, melko matalasykkeisenä neljä vuotta, mutta painoni oli kolme vuotta lievässä nousussa. Juu - ei ole lihasmassan kasvua. Tämän vuoden alusta kiristin jälleen kerran hiilihydraattiruuvia ja nyt olen noin kuusi kiloa kevyempi.

Siis vielä kerran – mitä järkeä on pitää liikuntapäiväkirjaa? Vain sitä kautta tiedän ja ymmärrän oikeasti mitä tapahtuu. Se on minulle voimakas motivaattori, kun pystyn vertaamaan aikaisempiin vuosiin. Liikkumisen ja ulkoilman merkitys mielialaan ja terveyteen on kiistämätön. Kun lääkärit eivät kirjoita liikuntareseptiä niin täytyy se tehdä itse.

 

Lue myös ykkösosa:
http://kauko.niemi.palvelee.fi/blogi/2014/9/16/336

Ihmiskoe D-vitamiinilla

Maanantai 13.1.2014 - Kauko Niemi

Ihmiskoe itselläni kertoo, että minun seerumin d-vitamiinipitoisuus on 101,0. Terveystalo, missä mittaus tehtiin antaa minimiarvoksi 50 nmol/l ja maksiviitearvoa Terveystalolta ei anneta.

Suomalaiset suositukset poikkeavat kansainvälisistä suosituksista, joissa S-D-25:n tulee olla yli 75 nmol/l, mutta kuinka paljon yli, siitä ei vallitse vielä yksimielisyyttä. Yhdysvaltain endokrinologiyhdistyksen suositus on 75–150 nmol/l.

Siis yhdysvaltalaisen mittapuun mukaan olen hieman alle keskitason. Suomalaisen mittapuun mukaan voin sanoa, ettei minulla ole d-vitamiinin puutosta.

Ihmiskokeeni on nyt kestänyt 3,5 vuotta. Siis mistään parinpäivän tempusta ei ole kyse. Ensimmäiset kaksi vuotta söin d-vitamiinia 100 µg päivässä. 50 aamulla ja 50 illalla. Nyt reilun vuoden säännöllisesti 50 aamulla ja satunnaisesti 50 illalla. Siis ihan mututuntuman mukaan keskimäärin 75 päivässä, sillä en ole pitänyt kirjaa iltapillereiden määrästä.

Näin siis reagoi minun kroppani D-vitamiiniin. Pillereihin ja melkoisen runsaaseen ulkona olemiseen ja kohtuulliseen liikuntaan. Liikunnan kirjanpitoni kertoo, 2,5 vuoden ajalta, että liikuntaharjoitteita on keskimäärin tunti päivässä, johon lisätään aktiivinen arkiliikunta.

Ruokavaliotakaan ei voi tässä yhteydessä väistää. Karppaan omalla tyylilläni. Siis reilusti vähemmän hiilareita kuin keskiverto ihminen. Leipä, riisi, pasta ja perunat eivät kuulu ruokavaliooni kuin satunnaisesti. Nämä loppuivat vuonna 1998.

Ruokailuun eivät kuulu myöskään punainen liha, einekset, valmisruoat eivätkä ravintolat kuin satunnaisesti. Ehdoton en ole missään suhteessa. Esiinnyt kaikkiruokaisena kaikissa paikoissa ja sitten teen vain hiljaiset valintani.

Mielikuva- ja tavoitetasolla minun ruokaympyräni on kolmannes rasvaa, kolmannes protenia ja kolmannes hiilareita.

Asioita, joilla voi olla merkitystä myös vallitsevaan tilanteeseen on se, että en ole tänä aikana käyttänyt yhtään kemiallista lääkettä. Kaiken maailman buranat olen kieltänyt itseltäni kokonaan. Muuhunkin lääkitykseen suhtaudun kielteisesti sillä perusteella, että kasvatan omaa luontaista vastustuskykyä.

En myöskään tupakoi enkä juurikaan käytä alkoholia. Viime mainittua ehkä 10-15 annosta vuodessa.

D-vitamiini keskustelu käy kuumana ja sen vaikutus melkein kaikkeen kirjoitustasolla on positiivinen. Itse pystyn varmuudella sanomaan, että tämän 3,5 vuoden d-vitamiinikuurin aikana minulla ei ole ollut flunssaa, nuhakuumetta tms. En myöskään ole ottanut yhtään flunssarokotetta.

Aika sitten tulevaisuudessa paljastaa, mitä sivuvaikutuksia tällä ihmiskokeella on ollut. Se ainakin tiedetään, että kemiallisilla lääkkeillä on aina noin 20 erilaista sivuvaikutusta, joskus suurempiakin itse tarkoitus.