Olen todellinen penkkiurheilija

Perjantai 1.9.2023 klo 11:18 - Kauko Niemi

 

Urheilijalla täytynee olla huikea kilpailuvietti, kun rakentaa koko elämänsä toisten voittamisen varaan ja etenkin nykyisin keinolla millä hyvänsä.

Olen koko elämäni arvostanut urheilijoita ja heidän saavutuksiaan erittäin korkealle. Olen kasvanut siinä maailmassa, missä urheilu on ollut rehtiä, reilua, hyväkuntoisten ihmisten puuhaa. Siis sellaista elämää mihin itse en ole koskaan pystynyt.

Oma kokemukseni urheilusta ja etenkin kilpailemisesta tuomittiin jo koulupoikana. Minä olin kouluaikana aina se liki viimeinen, joka valittiin joukkueeseen, kun kaikki joka tapauksessa valittiin ”paremmuusjärjestyksessä” vaikkei sitä ääneen sanottukaan.

Lapsuuden kotikylällä ei myöskään toiminut aktiivista urheiluseuraa tai porukkaa, joka olisi rakentanut pienillä kustannuksilla uutta mielikuvaa päähäni. Siis luokittelen itseni täydelliseksi penkkiurheilijaksi.

Viime vuosina arvomaailmani urheilua kohtaa on ollut kovasti laimenemaan päin. Rehti ja reilu kilpailu ei oikein täytä niitä arvoja, joita kyseisille sanoille olen sisimmissäni asettanut.

Olen myös todennut ja julistanutkin moneen kertaan, että liike on lääke. Liikettä pystyy nauttimaan ilman kilpailemistakin. Ja aivan liian paljon on niitäkin otsikoita, missä nuori urheilija on romahtanut jopa kuollut. Vaikken kuolinsyytä tiedäkään, niin liike ei ole ollut näissä tapauksissa pelastava lääke.

Edelleenkin seuraan toki urheilua, mutten sydän tykyttäen tuntitolkulla. Sydän alkaa tykyttämään, kun paljastuu millaista peliä kentillä, halleissa, stadioneilla oikein pelataan ja etenkin niiden kulisseissa.

Tuore uutinen kertoo, kuinka Ylen asiantuntijana jalkapallon MM-kisoissa marraskuussa toiminut suomalainen huipputuomari sai tv-esiintymisestään Suomen Palloliiton erotuomarivaliokunnalta perusteettoman huomautuksen, ilmenee Urheilun oikeusturvalautakunnan vastikään julkaisemasta päätöksestä.

Huipputasolla avustavana erotuomarina toimiva mies vaati, että huomautus kumotaan, minkä lisäksi hän vaati Palloliiton korvaamaan hänelle asian ajamisesta aiheutuneet kulut.

Urheilun oikeusturvalautakunta asettui erotuomarin kannalle ja päätti poistaa miehelle annetun huomautuksen.

Juuri päättyneet MM-kisat Budapestissä tuotti monta otsikkoa kilpailuita kohdanneista katastrofeista. Toki siellä seassa vilahti suomalainen mitalisti Vilma Murto. Uutisoinnin pääpaino näyttäytyi minulle kisajärjestelyjen ja säätilan ongelmissa. Tietenkin pääpaino syntyy pitkälti median valinnoista.

Kuinkas edetäänkään koripallossa Markkasen johdolla. Otteluiden tuloksia piti oikein etsiä. Entäs Heleniuksen nyrkkeilyt puhtaan vai doupattuna? Jalkapallon MM-kisat saivat katkeria kommentteja, kun ei uutisoitu ”naisten jalkapallo”. Tosin espanjalainen väkisin suutelija Luis Rubiales sai vedettyä rajan paitsi naisten käsittelyyn urheilussa, niin myös rajan naisten asemaan yleensäkin ainakin Espanjassa.

Media on osallisena myös reilun ja rehdin urheilun alasajossa muutoinkin. Ne urheilijat, joilla on tulosten saavuttamisen lisäksi tarvetta pönkittää asemaansa julkkiksena, niin se ei todellakaan ole vaikeaa. Palstatilaa löytyy vaikka jokaisesta kauppareissusta.

Rahan rooli on nykyisin myös merkittävä. Enkä puhu nyt pelkästään saudien maksamista satojen miljoonien tarjoamista vuosiansioista. Sehän on vain tätä samaan ajatusta, mitä nyt olen kirjoittanut. Puhdasta politiikkaa reilun ja rehellisen urheilun tuella. Hinnalla millä hyvänsä, kun kerran rahaa riittää. Ja kuinkas raha pyörittää Koivujen eroprosessia.

Raha näyttelee suurempaa roolia silloin, kun perhe ei pysty tarjoamaan jälkikasvulleen harrastusta, missä omilla valinnoillaan pystyisi kehittymään sekä henkisesti että fyysisesti.

Olen antanut itseni ymmärtää, että urheilun perushyvyys on kärsimässä muidenkin kuin minun mielessä. Tai ainakin kilpaurheilun asema on kovasti hiipumassa ja jopa politisoitumassa. Me penkkiurheilijatkin menetämme kiinnostuksen, jos ei synny oikeita tuloksia ilman kepulikonsteja. Rahamme ohjautuvat muualle kuin urheilun tukemiseen.

 

Tämä on kuutavissa ääniversiona FinnRdio.fm kanavalla 4.9.2023 alkaen

 

Lisää aiheesta:

Hakan outo tilasto hämmentää

Viivi Lehikoinen teki väärän valinnan

Pakkosuutelukohu

Ratkaiseeko raha

Vanhemmat huolissaan joukkuepelien epätasa-arvosta

 

 

 

 

Tyrkyttämisen väistämistä

Tiistai 1.8.2023 klo 22:20 - Kauko Niemi

 

Kyllähän minä nyt vaan tiedän, milloin tarvitsen uuden tietokoneen, uuden t-paidan tai kaupasta ruokaa ja vessapaperia. Ei siihen tarvita ulkopuolista asiantuntijaa tai muuta kaupallista tyrkyttäjää.

Olen jo monta vuotta tehnyt muutoksia puhelinnumeroni piilottamiseksi ja siinä samalla poistanut tietojani kaiken maailman rekistereistä melko hyvällä menestyksellä.

Puhelimeni ei enää soi turhaan. Ja kiitos puhelimeni ominaisuudesta, että voin ottaa hälytykset kokonaan pois numeroista, jotka eivät ole osoitekirjassani. Tämän vuoden aikana on tullut 22 tyrkkypuhelua, siis noin kolme puhelua kuukaudessa tuntemattomista numeroista. Viimeisimpänä niittinä hankin juuri toisen numeron, jota voin käyttää oikein tiukan paikan tullessa eteen. Tätä numeroa en sitten seuraa millään tavalla.

Varsin käyttökelpoiseksi olen havainnut ad-blocker ohjelmat. Mainoksia näen ihan satunnaisesti. Olen silti pystynyt ostamaan valokuvaustarvikkeita, kaksi uutta tietokonetta, lähes joka päivä ruokaa, hoitamaan auton huollot ja putsaukset ja bensat.

Sitten kun tunnen ja tiedän tarvitsevani jotain, niin nettihaku paljastaa hyvin nopeasti mikä on tilanne markkinoilla. Missä tarpeellisia tuotteita on ja millä hinnalla. Tarvetta pitää harvoin toteuttaa juuri nyt hinnalla millä hyvänsä. Yksikin hankintani kesti kahdeksan kuukautta, ennen kuin osui kohdalle.

Minulla on kymmeniä kirjamerkkejä hyvin selkeästi luokiteltuina. Siis kauppoja ja palveluita, joita olen käyttänyt ja joista olen saanut kohtuuhintaista ja luotettavaa palvelua ja tuotteita.

Ad-blockerini hoitaa myös sen, ettei minulle näytetä vaikkapa Maikkarin ohjelmia. Ymmärrän oikein hyvin heidän ansaintalogiikan, enkä nyt juurikaan tunne omantunnon tuskia siitä, että MTV3 taistelee parhaillaan konkurssin kourissa. Enhän edes tiedä mitä olisin menettämässä.

VPN puolestaan häivyttää paikannustietoni, enkä aina tiedä missä on lähin hampurilaisravintola tai muukaan ravintola. Ei ole tämäkään tuonut ongelmia elämääni. Pikemminkin päinvastoin dynaamisen hinnoittelun noustessa viime aikoina pinnalle, voin huijata hinnoittelijaa, kun välillä olen helsinkiläinen ja välillä vaikka irlantilainen.

Yle on tosin vieroittanut minut tv-uutisistaan ja muista suorista lähetyksistään. Niitä ei näytetä, kun käytän vpn-ohjelmaa. Tosin Yle käyttää tässä tapauksessa hyvää tekniikkaa väärin perustein. Olenkin tehnyt siitä virallisen kantelun/kyselyn ja kun saan siihen vastauksen, niin sitten teen omat johtopäätökseni. Mutta tuntuu oudolta, että Ylen ilmoittamien tekijänoikeuksien takia en nähnyt vaikkapa suurta vaalikeskustelua, siis tietsikan ruudulta.

Siinä mielessä olen myös onnellisessa tilanteessa, ettei esimerkiksi ole pakko keksiä ja ostaa ja hankkia sesongin tuotteita tai palveluita. Eläkeläisellähän on jatkuva kesäloma. Tosin tapahtumakalentereiden seurantakin on aika vähäistä. Tänä kesänä tapahtumakalenteri on tullut kolme kertaa postiluukustani. Helsingin keskustan tapahtumista on tullut häiriöilmoituksia kolmesta eri tapahtumasta ylimääräisen melun takia.

Tällä viikolla piipahdin Tampereella ja niiden muutamien joutotuntien tekeminen löytyi kyllä netistä.

Minulle kaikkein mieluisimpien vierailukohteiden tarjontaa ei kukaan tarjoa. Sellaista kauppiasta ei ole tullut vastaan, joka tarjoaisi kuvattavaksi viitta kaurista Kirkkonummella tai jalohaikaraa Viikinlahdella. No näitäkin vinkkejä tosin löytyy harrastajien verkkoryhmistä tosin jonkinlaisella viipeellä.

Seuraavaksi täydellisen uutisnarkomaanin mietintämyssyssä ovat median valinta. Nykyisellään se on erittäin laajaa ja jatkuvaa. Eikös kukaan voisi kehittää ohjelmaa, joka blokkaisi kaikki ne uutiset pois, jossa on turhia julkkiksia, muotia, ulkonäköä ja -kuorta, jne.

Siis ohjelmaa, jossa minä voisin blogata pois tietyt aiheet. Nythän käytän paljon uutishauissa aiheen tai sanan mukaan Ampparia. Vaikkapa koirajuttuja, mutta kun sielläkin tyrkkyjulkkikset ovat keksineet, että median palstoille pääsee, kun kertoo mihin oma rakas koira on eilen pissannut.

Toki haluan laaja-alaisesti seurata maailman menoa, enkä muodostaa ikiomaa kuplaa, kun en ole poliittisestikaan sitoutunut mihinkään suuntaan, mutta rajansa ja arvonsa kaikella.

 

 Tämä on kuultavissa ääniversiona FinnRadio.fm sivustolla 3.8.2023 alkaen

Lisää aiheesta:

Kukaan ei pakottanut kalliiseen sähköön

MTV:n talousahdingossa

 

 

 

 

 

 

Osaatko annostella lääkettä oikein

Perjantai 27.1.2023 klo 17:47 - Kauko Niemi

Nautinnon huipentuma - lapioit säkillisen sokeria ja pääset pariksi tunniksi numeroidulle paikalle istumaan ja katsomaan leffaa, eikä kukaan häiritse.

Sanotaan että liike on lääke ja nyt on arvioitu, että tämän lääkkeen väärä annostelu maksaa Suomessa vuosittain jo yli kolme miljardia euroa. Samaan aikaan piperrellään kaiken maailman sotekuvioiden parissa lääketehtaiden suosiollisella avustuksella.

Sitten on toinen äärilaita, joka ottaa tätä lääkettä runsaita yliannostuksia. Jo aikoinaan huippu-urheilija Paavo Nurmi kärsi verenkiertohäiriöistä ja sai aivoveritulpan, mikä sekä katkeroitti häntä että toi esiin inhimillisen puolen. Hän perusti 1968 nimeään kantavan säätiön, joka rahoittaa sydän- ja verisuonitautien sekä yleisen kansanterveyden tutkimusta.

Tuorein esimerkki liika-annostelusta on ”julkkiskuntoilija” Toivo Sukari. Hän kertoi medialle vointinsa romahtamisesta. Sukarin mukaan kaksi päivää pallolaajennusten jälkeen, hän palasi urheana töihin ja kävi kahdeksan kilometrin kävelylenkillä. Seuraavana aamuna hänet vietiin tajuttomana sairaalaan.

Liike on kuitenkin tuiki tärkeä päivittäinen lääke ihan jokaiselle ja konkreettisesti sen teho paljastuu myöhemmällä iällä jaksamisena ja terveyden ylläpitäjänä. Liikkeen määrä ja laatu voi ja pitääkin vaihdella, mutta mittarina pitää käyttää elimistön palautumista rasituksesta,  eikä maratonien määrää tai askelien määrää tai muutakaan tarkkaa määrää, joka pitää elimistön tietynlaisessa hälytystilassa ja kuluttaa enemmän kuin rakentaa.

Kaikkein pahinta on nykyilmiö, että liikuntaa ja fyysistä kuntoa arvioidaan ulkonäön perusteella. Ennen ja jälkeen kulttuuria – siis muutaman viikon kikka kolmosen jälkeen – esitellään muutosta samalla sivulla Ukrainan sodan vaiheiden kanssa. Mitään hyvää pysyvää ei oikeesti ole tapahtunut, joka vaikuttaisi kenenkään vointiin ja terveyteen 30 vuoden päähän. Jokainen lihava ei ole sairas ja jokainen laiha ei ole terve. Näkökulman pitää olla vain terveys ja hyvinvointi.

Liikkumattomuus lisää riskiä useille kansansairauksille, kuten tyypin 2 diabetekselle ja sydän- ja verisuonisairauksille. UKK-instituutti on huolestunut terveydenhuollon kulujen lisäksi esimerkiksi vaikutukset tuloverojen menetykseen, maksettuihin työttömyysturvaetuuksiin ja ikääntyneiden koti- ja laitoshoidon kustannuksiin.

UKK instituutti on huolestunut siitä, että yleensä kun arvioidaan huonojen elintapojen aiheuttamia kustannuksia, lasketaan vain terveydenhuollon kuluja, muttei esimeriksi heikentävää vaikutusta työikäisen väestön tuottavuuteen tai veronmaksukykyyn.

Puolustusvoimien tilastot näyttävät, että vuoden 2021 varusmiesten kestävyyskunto oli mittaushistorian toiseksi huonoin. Tilastot alkavat vuodesta 1975. Fyysinen kunto on niin huono, että se alkaa näkyä monilla toimialoilla. Esimerkiksi poliisin, Rajavartiolaitoksen ja tiettyjen terveydenhuollon ammattilaisten palkkaaminen alkaa olla vaikeaa. Asia hoidetaan siten, että tehdään kaikenlaisia taikatemppuja, muutetaan kriteereitä, jotta saadaan tarpeeksi väkeä alalle

Joulukuussa julkaistiin uusimmat Move-mittauksen tulokset, ja ne pidemmälle katsottuna ovat lähes lohduttomia.

Noin 40 prosentilla suomalaisista viidennen ja kahdeksannen luokan oppilaista fyysinen toimintakyky on niin heikolla tolalla, että aivan tavallisesta arjesta suoriutuminen on uhattuna. Tähän kun niputetaan vielä fyysisen ja henkisen kunnon riippuvuussuhde, niin jotain pitäisi jo tehdä. Puheet työurien pidentämisestä ja eläkeiän nostamisesta voidaan unohtaa, jos väellä loppuu kunto viisikymppisenä.

Muutamassa vuosikymmenessä aikuisten lihavuus Suomessa on kaksinkertaistunut ja huolestuttavasti lisääntynyt lapsilla vielä jyrkemmin. Paitsi liikkumattomuus, niin kauppojen hiilihydraattihyllyt ovat tämän taustalla.

Maassamme on 1,2 miljoonaa kansalaista, joilla ylipainoa on enemmän kuin 15 kiloa. Koko väestöstä 62 prosenttia on ylipainoisia ja ennusteet näyttävät, että vajaan 10 vuoden kuluttua ylipainoisia on 72 prosenttia koko väestöstä.

Tämän tason liikapaino aiheuttaa samoja sairauksia kuin liikkumattomuus, mutta niiden lisäksi monia muitakin sairauksia, muun muassa yli kymmentä syöpätyyppiä.

Riikka Suominen kirjoittaa lääkärilehden kolumnissaan, että Helsingissä kaupunki on valistanut, että 80 prosenttia pienistä lapsista liikkuu liian vähän. Mutta kampanjan viesti on epämääräinen. Miksei voi suoraan neuvoa: ”Lopeta kyyditys, anna kaikkien lasten kävellä”?

Niin miksi emme hoida asioita kävellen. Hyötyliikunta on merkittävä osa liikkumista, jopa sekin, että nousee sohvalta ja ottaa jääkaapista kaljapullon, eikä huuda, että voisitko kulta tuoda vielä yhden kaljan jääkaapista.

Tämä on kuultavissa Finnradion kanavilla 30.1.2023 alkaen:

www.finnradio.fm

https://livetaajuus.fi/radio/finnradiofm/

https://www.radio-suomi.com/finnradiofm

https://mytuner-radio.com/fi/radio/finnradiofm-461841/

 

 Lisää aiheesta:

 Pasi alkoi uida päivittäin – 46 kiloa ja selkäkivut hävisivät

Oireeton valtimo­tauti on niin yleinen, ettei sitä kannata seuloa, sanoo sydän­lääkäri – Tällainen on suomalaisten sala­kavala tappaja

Terveysvaroitus autoihin

Laihtuminen voi sysätä uusiin ongelmiin

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Matkustamisen täydellinen epävarmuus

Maanantai 27.6.2022 klo 13:48 - Kauko Niemi

Millähän aikataululla turismi tai matkustaminen kaiken kaikkiaan palaa entiselleen vai palaakohan koskaan. Se on suuri kysymysmerkki monelle maalle ja yritykselle, jotka elävät ja ovat vuosia eläneet turismin varassa.

Kohenemisen pitäisi käynnistyä ensimmäiseksi matkustuspalveluista, mutta kovin vaikuttaa vaisulta. Juhannusaattona ilmoitin tuttavalleni, että noudan hänet Helsinki-Vantaan kentältä ja kuljetan hänet majoituspaikkaan. Näin sitten tapahtuikin, mutta 5,5 tuntia myöhässä.

Hänen viivästyksensä kehittyi vaihtokentällä Muchenissä. Vajaa tunti ennen siirrettyä aikaa ollut varmuutta, jotta lennetäänkö tätä lentoa lainkaan. Peruutus toistamiseen. Lufthansa oli onnistunut saamaan töihin tuolloin lentojen solmukentälle kaiken kaikkiaan kolme virkailijaa.

Uteliaana olen seurannut muutaman päivän Helsinki-Vantaan saapuvaa liikennettä. Paljoa en erehdy, jos teen yhteenvedon, että noin 30 prosenttia lennoista on peruttu tai myöhässä.

Lähtisinkö matkalle, jos en voisi luottaa, että lento olisi edes suurin piirtein aikataulussaan. Monet päästä päähän yhteydet ovat lisäksi vaihtojen varassa ja riski tuplaantuu jostain ylimääräisestä yöstä jossakin ennalta arvaamattomassa, vieraassa paikassa.

Lentoyhtiöiden täysi uudelleenjärjestely ei tule olemaan mikään päivän tai viikon ilmoitusasia, saati markkinointilupaus. Faktat näkyvät joka hetki lentoasemien ilmoitustauluilla ja edelleen nettisivuilla punaisena.

Kalusto on mahdollisesti käytössä muualla, vuokralla pitkillä sopimuksilla, eikä ole sopivaa kalustoa juuri tähän hätään. Epävarmuus edellyttäisi parempaa palvelua, mitä olisi tarjolla myöhästymisien, peruutusten tilalle. Sitä ei pystytä tarjoamaan henkilökunnan vajeen ja lakkoilujen takia.

Lentoliikennettä varjostaa myös se, ettei voi olla varma minkä maan ilmatilassa saa milloinkin lentää. Suomesta rakennettiin huikeaa solmukohtaa Aasian lennoille ja päästiinkin jo pitkälle. Tuskin kukaan arvasi, että pian Venäjän ilmatilan käyttö loppuu. Avautumista on turha odottaa tähän hätään.

Korona aika opetti ja rohkaisi epävarmuuden sietämiseen. Ihmiset sanoutuvat irti rohkeammin kuin vakaana aikana. Tämä näkyy ja tuntuu lentoasemien kaikissa pisteissä ja jopa tuntien jonotuksissa. Samoin se näkyy ja tuntuu lentoyhtiöiden työjärjestelyissä. Sama juurisyy kuin terveydenhoito- ja ravintola-alalla.

Epävarmuus kasvaa myös lentolippujen samoin kun junalippujen hinnoitteluissa. Uusia asioita keksitään ja vanhoja kierretään. Juhannuksen uutiset varoittelivat matkakustannuksista ja mitä kaikkea niin saattaa nyt sisältyä.

Saksanrautatiet ovat ajaneet itsensä myös hankalaan tilanteeseen myydessään hetkessä 7 miljoonaa alennuslippua. Nyt kapasiteetti ei riitä todellisessa tilanteessa. Ei des seisomapaikkoihin. Tilannetta hankaloittaa vielä sekin että monet lentoyhteydet ovat rautatie-etäisyydellä. Kun juna on kaksi tuntia myöhässä, niin millehän lennolle sitä sitten ehtiikään.

Suomen rautatiet takkusi jopa 13 tunnin viiveellä juhannuksen paluuliikenteessä myös Suomessa, mutta syyksi selitettiin ratatyöt. Entä jos oli jatkomatkalla lentäen johonkin pidemmälle.

Nyt taitaa olla niin, että koronan rajoitukset matkustamiselle ovat enää muinainen jälkijäänne Aasiaa lukuun ottamatta. Paluu luotettavalle matkustustasolle vie vielä paljon aikaa, jopa vuosia. Siis sille, että tiedän varmasti illalla olevani varatussa majapaikassani, kun aamulla lähdet laukkujesi kanssa liikkeelle.

Matkalle tuskin kannattaa lähteä ennen kuin on selvittänyt matkavakuutukset ja niiden korvaukset silloin kun matka ei onnistu ovelta ovelle sovitussa aikataulussa ja kovasti kiinnostaisi myös ennakkoon tarkka tieto paljonko matkani loppusumma tulee lopulta olemaan.

Tämän blogin ääniversio on kuultavissa Finnradio.fm sivulla 28.6.2022 alkaen

 

 

 

 

 

Yhteen oireeseen kokeillaan yhtä lääkettä

Perjantai 1.10.2021 klo 19:31 - Kauko Niemi

 

Kukaan ei voi olla tietämättä, että ihminen on kokonaisuus. Esimerkiksi ihminen kaatuu ja katkaisee kätensä. Lääkäri valtuuksillaan ja taidoillaan parsii se kasaan. Se on vasta ensiapu. Tämän jälkeen pitää selvittää kaatumisen syyt. Olivatko olosuhteet huonot, onko kaatujalla tasapaino-ongelmia, onko kaatujan lihaskunto riittävällä tasolla horjahdellessa? Paljon tärkeitä asioita selvitettävänä tai jonkin ajan kuluttua sama toistuu ja toistuu.

Nyt kun tuota Sotea uudistetaan, niin sopisi miettiä kokonaisuutta ihmisen terveyden kannalta, eikä sitä kuinka kustannustehokkaasti terveyskeskuksen 15 min per potilas ajanvaraus pystytään hanskaamaan. Jos terveyttä hoidetaan yksi oire kerrallaan, rakentaa se tulevaisuudelle kasvavaa hoitovajetta.

Suomi kulkee jostain syystä kokonaisterveyden kannalta katsottuna eurooppalaisessa jälkijunassa. EU:ssa on annettu jäsenvaltioille määräyksiäkansallisista terveydenhuoltosuosituksista. Euroopan unionin komission ehdotuksesta on tehty Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös jo 23.10.2007 jonka 24 kohdan mukaan – ohjelmassa olisi tunnustettava, miten tärkeää on omaksua kokonaisvaltainen lähestymistapa kansanterveyteen ja sen mukaisissa toimissa olisi otettava tarvittaessa huomioon täydentävä ja vaihtoehtoinen lääketiede, jos sen tehokkuudesta on olemassa tieteellistä tai kliinistä näyttöä.

EU:n päätöksenmukainen täydentävä ja vaihtoehtoinen lääketiede tulee ottaa tarvittaessa käyttöön, jos sen tehokkuudesta on olemassa tieteellistä tai kliinistä näyttöä. Siis huomioi tai -sana. Eli täydentävien ja vaihtoehtoisten lääketieteenmenetelmistä ei välttämättä tarvitse olla tieteellistä tutkimusnäyttöä, vaan niiden sallittavuuteen riittää myös kliininen näyttö eli kokemusperäinen näyttö hoidon vaikuttavuudesta.

Tältä pohjalta Suomenkin tulee noudattaa EU:n päätöstä ja synkronoida lääkkeetön rinnakkaishoito kansalliseen terveydenhuoltojärjestelmään.

Suomessa on ajauduttu aivan käsittämättömään sanaharkkaan EU:n suositusten näkökulmasta. Euroopassa on maita, joissa kokonaisuus kehittyy hyvin. Pisimmälle asiat ovat edenneet Sveitsissä vaikkei heidän tarvitse EU:n ohjeita noudattaakaan. Saksa on myös hyvin kehityksen kelkassa. Suomestakin käydään saksalaisilla klinikoilla hoidattamassa itseään kokonaisvaltaisesti.

Espoossa on esimerkiksi otettu edes pieni askel oikeaan suuntaan. Sen vuoden alussa kun täyttää 68v saat nk seniorirannekkeen. Siinä on sähköinen lukija jolla pääset maksutta uimahalleihin, maauimaloihin, kuntosaleihin ja saaristoveneisiin. Lisäksi kaupunki tarjoaa runsain mitoin ohjattua vesijumppaa, lattiajumppaa ja kuntosaliohjausta, ilman eri ilmoittautumista. Liike on lääke ja jokainen lihastreeni vähentää vaikkapa sitä kaatumisriskiä.

Luonnonlääketieteen Keskusliitto LKL ry lähetti Tiede- ja kulttuuriministerille kannanoton valtion tiedonjulkistamispalkinnon myöntämisestä sekä tuonut ilmi tarpeen saada Suomeen lisää tutkimusta luontaishoidoista.

Liitto on huolissaan, että julkisessa keskustelussa luontaishoitoihin liitetään paljon virheellisiä väittämiä, vaikka luontaishoidoissa on käynyt tutkimusten mukaan miljoona suomalaista, kansalaisia, jotka haluavat omakustanteisesti panostaa omaan hyvinvointiinsa ja terveyteensä. Kyse ei ole marginaali-ilmiöstä.

Ministeri Antti Kurviselle esitettiin pyyntö, että luontaishoitojen tutkimisen tärkeyttä korostettaisiin suomalaisissa yliopistoissa, jotta saadaan tutkittua tietoa julkistettua luontaishoidoista.

Samalla liitto ottaa kantaa surkuhupaisaan palkinnon jakoon. Ministeriö jakoi Juhani Knuutille tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon syyskuussa 2021. Yksi mainituista valintakriteereistä oli puuttuminen virheellisiin terveysväittämiin. Kuitenkaan Juhani Knuuti ei ole läheskään aina puuttunut terveysväittämiä vastaan tutkitun tiedon avulla vaan omalla asenteellaan. Esimerkiksi hänen teoksensa Kauppatavarana terveys sisältää ainakin 70 virheellistä väittämää luontaishoidoista.

Suomen asiallista ja järkevää kehitystä jarruttaa kaikin keinoin myös Lääkäriliitto. Liitto, joka on ammatillinen liitto siitä missä SAK tai muut vastaavat. Lääkäriliitolle on vain jostain syystä valunut lääketieteellistä vaikutusvaltaa enemmän kuin lääkäri määrää. Liitto on asettanut itsensä ikään kuin virallisten tahojen kuten vaikkapa THL:n yläpuolelle ja sitä kautta he pystyvät pitämään vihollisensa, vaihtoehtohoidot loitolla ja kokonaisvaltaisen terveydenhoidon kehityksen käsijarrun tiukasti päällä.

 

* * * * *

 

Tämä on kuultavissa ääniversiona www. finnradio.fm nettiradiossa 3.10.2021 alkaen ma ja ke 07.00 ja 14:00 Suomen aikaan

 

Lisää aiheesta:

Asenteellisuus häiritsee

Fysioterapian professori Hannu Luomajoki

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Vääriä käyttäjäkokemuksia syntyy helposti

Lauantai 12.6.2021 klo 13:40 - Kauko Niemi

Ajattelin vilkaista läpi Helsingin Sanomien kuukausiliitteen painetun version netissä. Maksavana asiakkaanahan minulla on siihenkin mahdollisuus. Voitteko uskoa, että toimenpide vaati minulta kymmenen klikkausta ennen kuin olin Kuukausiliitteen kansilehdellä.

Se oli melkoinen käyttäjäkokemus. Käyttäjäkokemus, joka tuntui lähinnä – meille aivan sama käytkö siellä klikkailemassa tai et. Me toteutamme omaa ainutlaatuista byrokratiaamme ja yleisiä sääntöjä ja mitäs se sinulle kuuluu, jos me teemme oikein.

Ihan samaa laariin joutui myös tuo Sanomien avautuva ponnahdusikkuna, missä pyydetään hyväksyntää evästeiden käytöstä. Yhdestäkään muka linkistä ei avaudu evästeiden asetuskset. Painat mitä linkkiä tahansa hyväksyt kaikki evästeet. Jälleen kerran - mitä se sulle kuuluu mitä me kerätään ja kuinka me käytetään.

Kaiken tämän kokemuksen takana on se, että käyttämääni selaimeen olen lisännyt niin sanotun addblockerin, eli mainosten esto-ominaisuuden. Tosin kokeiluni ilman mainostenesto-ominaisuutta ei näyttänyt minulle yhtään mainosta, mutta tie oli siedettävän sujuvaa tavoiteltuun päämäärään.

MTV3:n kanssa poltin henkisenpäreeni jo vuosia sitten, enkä heidän uutisiaan juurikaan lue tai katsele. Jos maikkari luokittelee mainokset ja uutiset samaan luokkaan, joita ei näytetä niille, jotka käyttävät mainonnanesto-ominaisuutta selaimessaan. Siis tasan periaatekysymys minulle.

Sellainen pieni vivahteellinen ero näiden kahden välillä kuitenkin on. Hesarin kohdalla olen maksava asiakas ja Maikkarin kohdalla en.

Tekniikka tarjoaa monia hyviä ja helpottavia asioita. Tekniikka tarjoaa erinomaisia keinoja tuottaa statistiikkapalautetta tarjotun palvelun käytöstä. Valitettavasti tekniikka on ohjannut ja synnyttänyt viheliäisen klikkiotsikoinnin. Itse uutisesta kun sinulle ei kerrota mitään. Hyvää vauhtia on syntymässä hankaloittamisen kautta kauniita ja hyvältä näyttäviä tuloksia kuinka kiinnostavia juttuja tuotetaan eli niiden parissa kulutettua aikaa mitattaessa.

Tekniikalla ja tempuilla ei vastata siihen pitkäaikaiseen rakentavaan käyttökokemukseen, mitä itse median sisällöllä pystyttäisiin tarjoamaan. Aikoinaan opin laajojen selvitysten mittausten turvin, että kahdella klikkauksella pidetään käyttäjiä tyytyväisenä, mutta kolmas klikkaus sai jo merkittävän osan käyttäjistä luovuttamaan.

Tällaisilla käyttäjäkokemuksilla esimerkiksi Sanoman sisällön pitäisi olla kymmeniä kertoja journalistisempaa, luotettavampaa ja oivaltavampaa, jotta viitsii käyttää aikaansa turhiin klikkeihin. Tähän kun lisätään vielä sellainenkin käsittämätön käyttäjäkokemus, ettet pääse takaisin samaan kohtaan, mistä olit jutun klikannut auki, vaan aloitat taas alusta kaikkine popuppeineen.

Seuraava median todellinen vaaranpaikka on somekansan tyydyttäminen. Viittaukset somekohuihin ei ole uutisointia, sillä somealustojen algoritmit eivät perustu pätkääkään uuteen eikä tärkeään. Mitä kuplaantuneempi asia on sitä enemmän tekniikka sitä näyttää ja tyrkyttää.  Eikä tällä pitäisi olla mitään yhteistä perinteisen journalististen arvojen kanssa.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www. finnradio.fm nettiradiossa 14.6.2021 alkaen ma ja ke 07.00 ja 14:00 Suomen aikaan

 

 

 

 

 

 

 

Nyt käyttäydytään siivosti liikenteessä - minä oon oikeassa ja sinä oot väärässä joutaa romukoppaan.

Sunnuntai 31.5.2020 klo 10:34 - Kauko Niemi

Liikennekulttuurin uusi aikakausi alkoi kesäkuun alussa. Niin jotta voitaisiin puhua liikennekulttuurista, olisi se paljon muuta kuin viitisenkymmentä uutta liikennemerkkiä tai keltaisen värin poistuminen päällystetyiltä teiltä.

Liikenteessä ei yhdenkään pitäisi provosoitua. Jos minun audini meinaa jäädä kakkoseksi sinun mersullesi, ei siinä ole mitään teknistä vikaa vaan vika on korvien välissä. Polkupyöräily on kasvanut huimasti viime vuosina ja pyöräilijät ovat ”rokottaneet” tilaa ja saaneet autoilijoita katkeroitumaan. Siinäkään ei pitäisi olla kenelläkään syytä näyttää keskisormea.

Itse olen fillaroinut todella paljon ja todella pitkiä maantiereissuja ja edelleen olen kiitollinen niistä rekkakuskien torvien töräytyksitä, että varohan tuulta tiedossa. Ja jokaisesta pienemmästä ohittajasta, jotka toteuttavat etäisyyttä ilman korona vaaraakin. Nyt pyöräilijät saavat useita ohjeita ja selkeytyksiä väistämisvelvollisuuteen.

Kulttuurimuutos on mahdollista Suomessa. Se on nähty viimeisen kolmen vuoden aikana suojateillä. Aikaisemmin jalankulkija jopa kiitti autoilijaa, joka antoi tietä oikeuttaan toteuttavalle jalankulkijalle. Tänään tilanne on ainakin Helsingissä aivan erilainen. Aniharvoin on enää tilannetta, että selkeästi suojatietä katua ylittävänä joutuisin aprikoimaan löytyisikö tuolta autolta jarruja. Uudessa laissa suojatien eteen pysähtynyttä autoa ei saa ohittaa pysähtymättä ja nyt se koskee myös kadun vasemmalla puolella olevaa autoa.

Muutama päivä sitten koin Helsingin ulosmenotiellä, Länsiväylällä kolme omituisesti käyttäytyvää autoa 20 km matkalla. Nopeudet vaihtelivat, yhdellä vilkku unohtunut päälle, rampista moottoritielle, muttei muistettu painaa kaasua jne.

Kahdessa autossa puhuttiin kännykkään ja ajoa hoidettiin yhdellä kädellä. Kolmannessa autossa tabletti oli ohjauspyärän päällä ja räplättiin siinä.

Kaikki autot sen verran uusia ja kalliita, että varmasti olisi ollut joku handsfree, jolla olisi pystynyt pitämään molemmat kädet ajohommissa.

Uusi auttava tekniikka vaatii tietysti jonkinmoisen perehtymisen ja jopa ennakkoasentamisen laitteiden automaattisesti kytkeytymisen yhteen. Uudet vimpaimet ovat oikein käytettynä oleellinen osa liikennekulttuuria ja väärin käytettynä todellinen uhka kanssaliikkuville.

Kesäkuun alussa voimaan astuneen uuden tieliikennelain yksi kiinnostavimmista uutuuksista on tienkäyttäjän ennakointivelvollisuus. Vaikka olisit oikeassa, voit kuitenkin syyllistyä liikennerikkomukseen. Tämä on kulttuurellisesti todella iso muutos.

Ennakointivelvollisuus vaatii liikenteen osapuolilta asenteen tarkistamista tai joillekin varmasti jopa asennemuutosta, sillä nykylain mukaan oikeassa ollut ei sitä enää uuden lain mukaan aina ole. "Ajan vaikka kolarin, jos itse olen oikeassa" -asenne ei siis toimi.

Jotenkin tuli mieleeni, kun ajoin muutama vuosi sitten Milanossa kuusikaistaista samaan suuntaa kulkevaa katua oikeimman puolista kaistaa ja huomaan että pian oli käännyttävä vasemmalle. Hups. Italialaiset ennakoivat tyylikkäästi, kun avoimesta ikkunasta heiluttelin vasenta kättä ja hetkessä sain tilan ja olin kuuden kaista yli vasemmalla. Oli minulla toki vilkkukin päällä, mutta se ei tuntunut näkyvän mihinkään.

”Tienkäyttäjän on siis ennakoitava toisten tienkäyttäjien toimintaa vaaran ja vahingon välttämiseksi ja sovitettava oma toimintansa sen mukaisesti sujuvan ja turvallisen liikenteen edistämiseksi”, sanotaan uuden lain pykälässä 4.

Lakiin nyt tuleva uusi pykälä on siis lyhyt, mutta pitää sisällään paljon. Erityisen velvoittava se on heille, jotka ajavat töikseen tai ovat kokeneita kuljettajia, sillä ennakointivelvollisuudella pyritään suojaamaan ennen kaikkea heitä, jotka eivät ole.

Tarkasti ottaen tienkäyttäjän ennakointivelvollisuus on periaate. Se tarkoittaa, että ennakointivelvollisuuden noudattamatta jättämisestä itsestään ei määrätä liikennevirhemaksua tai sakkoa. Ennakointivelvollisuus on periaate, jolla tuetaan muita liikennesääntöjä.

Outoja tilanteita nykykäytäntöön tuo myös paikoitus kadun menosuunnassa vasemmalle pysäköinti. Outoa se saattaa olla nimenomaan kadulla ajavalle, kun keula alkaakin puskea kadulle oikealta.

Iso ja monia koskeva muutos on myös, ettei alle kolmevuotiasta saa enää kuljettaa edes taksissa ilman turvalaitetta. Se että hankkivatko taksit turvaistuimia jää nähtäväksi.

Uusia sääntöjä on melkoisesti ja uusia liikennemerkkejä viitisenkymmentä. Nyt kannattaa muistaa, että eletään pitkää siirtymäkautta. Vaikka pykälät tulivat nyt voimaan, niin niitä osoittaville merkeille siirtymäaikaa on useampi vuosi.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa ma 1.6.2020  alkaen ma, ke ja pe 08.00 ja ti ja to 16.00! (paikallista, Espanjan aikaa)

 

 

Suurten lääkesotkujen äärellä, jotka eivät hetkahda rahalla

Sunnuntai 1.9.2019 klo 8:36 - Kauko Niemi

Lääkeyhtiöt ovat narahtaneet opioidikriisin edistämisestä. Yhdysvalloissa tuomari on määrännyt lääkejätti Johnson & Johnsonin maksamaan yli puoli miljardia dollaria korvauksia.

Syyttäjät hakivat jopa yli 17 miljardin dollarin korvauksia, mutta oikeus katsoi, että tulevaisuuden kustannuksista ei pystytty antamaan tarpeeksi näyttöä.

Tällä hetkellä Yhdysvalloissa on yli 2 000 vielä ratkaisematonta oikeusjuttua useita lääkevalmistajia ja jakelijoita vastaan. Näistä suurimman osan on määrä mennä oikeuskäsittelyyn Ohion osavaltiossa lokakuussa.

Laajalti Yhdysvalloissa käytettyn OxyContin-kipulääkkeen valmistaja Purdue neuvottelee jättikorvauksista sopiakseeen yli 2 000 sitä vastaan nostettua kannetta ennen oikeudenkäyntiä. Purdue on yksi niistä lääkeyhtiöistä, joita on haastettu oikeuteen vastuullisena opioidikriisin lietsomisesta Yhdysvalloissa.

Syyttäjän mukaan opioidien yliannostus tappoi 4 653 ihmistä Oklahomassa vuosina 2007–2017.

Nämä nyt julkisuuteen tulleet syytteet ovat tietty vain pisara meressä, jos ajatellaan koko lääketeollisuutta, niiden rahoittamaa tutkimusta ja koko lääkärikunnalle tarjottavaa niin sanottua koulutusta.

Tavallisella ihmisellä täytyy olla melkoinen pokka, jos kieltäytyy lääkärin määräämistä lääkkeistä siitäkin huolimatta, että potilasturvalain mukaan jokainen oikeustoimikelpoinen suomalainen on vastuussa omasta terveydestään. Jokaisen tulisi asettua lääkärin yläpuolelle ihan jo lain mukaan.

Vuosien varrella on aina silloin putkahtanut esille tuollaisia opioiden kaltaisia tapauksia, missä raha on tärkeämpi kuin ihmisen terveys. Niihin on kuitenkin varsin vaikea päästä käsiksi, niin kauan kuin yleisesti sallitaan rakenteelliset korruptiot.

Keskustelin pari kuukautta sitten henkilön kanssa, joka on erikoistunut terveelliseen hengitykseen. Useampi astmaatikko on onnistunut jättämään lääkkeet kokonaan pois tuolla luonnollisella tavalla. Ihmettelin ääneen miksi tätä asiaa ei ole tutkittu enempää? Vastaus oli yksikertainen. Tutkimukselle ei ole saatavissa rahoitusta, sillä sehän romahduttaisi astmalääkkeiden ja muidenkin lääkkeiden kulutuksen, jos lääkkeet korvattaisiin terveellisellä elämäntavalla.

Rakenteelliseen korruptioon viittaa myös elinkautinen määräys käyttää kolesterolilääkkeitä. Maailmalla on paljon muita kuin lääketehtaiden rahoittamia tutkimuksia, joissa kolesterolin määrällä ei näyttäisi olevan suurtakaan yhteyttä verisuonitautikuolemiin. saati mikä on oikea kolesteroli arvot.

Sen sijaan statiinien sivuvaikutukset ovat poikkeuksetta erittäin suuria. Parhaillaan ”viralliset” piirit keskustelevat, että alennettaisiin kolesterolirajaa, mikä tarkoittaisi maailmanlaajuisesti kolesterolilääkkeiden myynnin kasvua liki 3 miljardilla eurolla.

Toki samanlaista lobbausta ja totuuden rumaa vääristelyä terveyden kustannuksella tapahtuu luontaistuotteiden markkinoinnissa. Tässä on kuitenkin selkeä ero, koska lääketeollisuuden markkinointia pöngitetään niin sanotulla virallisella totuudella ja julkisin varoin.

Sokeriteollisuus on onnistunut koukuttamaan vuosisatoja ihmisiä käyttäjiksi surullisin seurauksin. Ei pitäisi olla kovin vaikeaa asettaa lisätylle sokerille lisävero. Mexikossa asiaa on nyt kokeiltu ja sokerijuomien käyttö on pudonnut ennakko-odotusten mukaisesti.

Vaikka aika ajoin paljastuukin yksittäisiä lääketapauksia, niin ne eivät kuitenkaan murra tätä rakenteellista korruptiota. Kuka rahoittaa tutkimuksia, kuka rahoittaa lääkäreiden niin kutsuttua jatkokoulutusta. Kuka antaa myynti- ja toimiluvat ja kuka valvoo toteutuvaa oikeudenmukaisuutta. Valitettavasti tässä himmelissä itse kohde, hoitoa tarvitseva potilas jää pitkälti sivuosaan.

 

Tämä on kuultavissa podcastina www.finnradio.fm nettiradiossa ma 2.9.2019 alkaen ma ja ke klo 08:00 sekä to ja pe klo 14:00 (paikallista, Espanjan aikaa)

 

 

 

 

 

 

Paljon vaihtoehtomelua tyhjästä

Sunnuntai 19.5.2019 klo 12:24 - Kauko Niemi

Tampereen, Turun ja Helsingin yliopistojen yhteisessä hankkeessa tutkitaan vaihtoehtohoitoihin ja rokotekriittisyyteen liittyvää lääketiedekriittisyyttä Suomessa 1900-luvun alusta tähän päivään.

Alustavien tutkimustulosten perusteella vaihtoehtohoitojen käyttö ei ole viimeisen kymmenen vuoden aikana lisääntynyt, vaan päinvastoin vähentynyt. Tosin meteli vaihtoehtojen kohdalla on kasvanut.

Vuonna 2018 vastaajista noin 20 prosenttia oli käyttänyt jotakin vaihtoehtohoitoa. Vaihtoehtohoitojen käyttö on vähentynyt 10 vuoden aikana, mutta melko laajasti niitä edelleen käytetään ja niille koetaan olevan tarvetta.

Minusta tätä asiaa hämmentää suunnattomasti kielellinen epätarkkuus ja ymmärtämättömyys. Jos joku tekee omia valintoja ja löytää itselleen ratkaisuja vaikkapa lihomisen kurissapitämiseksi ja sitä kautta välttää todennäköisesti monia eri sairauksia, niin mielestäni ei ole kyse vaihtoehtohoidosta.

Sairauden hoidossa vain todella pieni marginaali toteuttaa pelkkiä  vaihtoehtohoitoja. Eikä lääkärin ja vaihtoehtohoitojen vastakkainasettelu ja kärjistys ole millään tavalla relevanttia. Hyvällä yhteisymmärryksellä ne täydentävät toisiaan. Oma-aloitteisella toiminnalla pystytään lykkäämään sairauksia.

Ja nyt en puhu mistään mustasalvoista tai hopeavesistä. Mielenkiinnolla odotan mihin niin sanotun puoskarilain rajat tullaan vetämään. Jos lakia ovat muokkaamassa Valtion ravitsemusneuvottelukunta ja Valvira, niin heillähän ei ole valitettavasti kuin yksi vaihtoehdoton näkemys.

Olen melko varma, etteikö esimerkiksi minun käyttämät ”vaihtoehtohoidot” eli elämän tyylini olisi syynä siihen, että elän edelleen lääkkeetöntä elämää ja viimeisestä flunssasta/influenssasta on kulunut kymmenen vuotta. Enkä tälläkään halua väittää, ennenkö vaikka huomenna sairastuisi niin, että joudun käyttämään kemiallisia, lääkärin määräämiä pillereitä.

Olen myös lukenut selvityksen, jonka mukaan hyväksytyistä lääkkeistä vain 18 prosenttia olisivat sellaisia, jotka eivät aiheuta sivuoireita. Kuitenkin näyttää olevan hyväksyttävää, että sivuoireisiin voidaan määrätä uutta lääkettä. Näin löytyy niitäkin ihmisiä ja eritoten vanhuksia, joilla päivittäinen lääkitys yltää yli 10 eri pilleriin. Tämä jos mikä on mielestäni puoskarointia.

Viimeaikaiset vaihtoehtokohut eivät ole missään suhteessa tuon selvityksen kanssa. Kohujen syynä väärin ja tahallaan väärinymmärretty sana vaihtoehtohoito. Se, että Heikkilä julkaisee kirjan Lääkkeetön elämä tarkoittanee sellaisen terveen elämän kehittämistä yksilötasolla, ettei tarvitsisi turvautua lääkkeisiin. Mutta tietenkin haluttaessa pystytään tulkitsemaan riveiltä ja rivien välistä, että vitamiineilla ja muilla luontaistuotteilla pystytään korvaamaan melkein mitkä lääkkeet tahansa. Näinhän se ei ole.

Terve elämäntapa on täynnä elimistömme hitaita ja luonnollisia muutoksia. Muutosten havainnointiin tarvitaan 4-8 viikkoa, kun taas lääkkeiden kemia tyrmää elimistöämme hyvässä ja myös pahassa per heti. Tästäkään näkökulmasta nämä kaksi asiaa eivät ole vaihtoehtoja toisilleen.

Lääketiedekriittisyys kumpuaa tutkijoiden ihan ikiomasta toiminnasta. Joka viikko ilmestyy uusia tutkimuksia, jotka kumoavat aiemmat tutkimukset. Vaikkapa viime viikolla ilmestynyt WHO:n ulostulo, ettei vitamiinivalmisteista ole mitään hyötyä muistisairauksiin ja vitamiinivalmisteiden käyttö pitäisi lopettaa heti.

Muutama päivä  sitten julkaistu ravintoympyrä, jossa huomioitaisiin terveys ja ympäristö, heittäisi suomalaiset nykysuositukset romukoppaan. Epäterveellinen syöminen puolestaan lisää kuoleman ja sairastuvuuden riskiä enemmän kuin suojaton seksi, alkoholi, huumeet ja tupakointi yhteensä.

Terveystutkimuksia tehdään niin kapeilla yksityiskohdilla ja sitten tutkijat rientävät julkaisemaan niitä oman uransa pönkittämiseksi. Tällaisessa toiminnassa kokonaisuus katoaa ja tutkimusten sekavuus kasvattaa epäluottamusta kansan keskuudessa tiedettä kohtaan.

Toisaalta yksikään instanssi ei voi yleisellä tasolla naulita yksittäisen ihmisten henkilökohtaisia terveysreaktioita jonkun lisäravinteen käytöstä.

Turkuun on perustettu jopa Vastalääke-yhdistys. Yhdistyksen tarkoituksena on kumota perättömiä terveysväittämiä ja etsiä niihin tieteelliseen tutkimukseen perustuvat vastaukset. Suosittelen, että yhdistys kumoaisi myös perättömiä, jopa suurella rahalla sponsoroituja terveystutkimuksia.

- Ihmiset haluavat hoitaa itseään kaikin mahdollisin tavoin, eikä pelkkä lääkärissä käynti enää riitä. Halutaan ottaa itse asioista selvää ja päätöksenteko omiin käsiin. Se on sinänsä hienoa, mutta on ikävää, jos sen seurauksena usko tieteeseen heikkenee, sanoo yhdistyksen puheenjohtaja Tatu Han Ylen haastattelussa.

Usko tieteeseen heikkenee takuu varmasti nykyisellä menolla. Jokaiseen tapaukseen näet löytyy useita ristiriitaisia ”tieteellisiä” tutkimuksia.

Odotan seuraavaa tieteellistä tutkimusta kuinka ruskeahiuksisten vasenkätisten vaste e-vitamiiniin on verrattuna oikeakätisiin. Saattaa vaikuttaa.

Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm maanantaina 20.5.2019 klo 08:00 ja uusintoina ma osana bisnesframea 19:45, ti 13.00 ja ke 09.00 (Espanjan aikaa).

 

Lue lisää:

Tappavatko vaihtoehtohoidot

 

Helsingin Sanomat jumittui Antti Heikkilään

Sunnuntai 20.1.2019 klo 8:24 - Kauko Niemi

Helsingin Sanomat julkaisi jo kuudennen Antti Heikkilä -jutun. Hesari on pitänyt asiaa jatkuvasti esillä viisi viikkoa. Tuorein Antti Majanderin kolumni oli täysin vailla todellista sisältöä ja mitään lisäarvoa. Siinä ei ollut ainuttakaan uutta näkökulmaa. Näin vanhan toimittajan ajattelussa se oli mitään sanomaton palstantäyte. Olipahan saatu linkitettyä kaikki aiemmat viisi samasta aiheesta julkaistut jutut ja pidettyä Heikkilän upottamista pinnalla.

Nyt voisi ennustaa, että ensi tiistaina tai keskiviikkona Helsingin Sanomat julkaisee seitsemännen Heikkilä-jutun. Samaan aikaan kun kirjasta on painos loppu ja jo neljäs painos tulee kauppoihin heti ensikuun alussa.

Nyt jää ihmettelemään, että ottaako Hesarissa näin lujille tämä eräänlainen arvovaltatappio. Olen lukenut monta Heikkilän kirjaa ja monta muutakin kirjaa. Jokaisesta kirjasta löytää, kun oikein kaivaa, virheitä tai mieleisiään tulkintoja puoleen ja vastaan. Tässä tapauksessa tautalla täytyy olla muutakin kuin kirjan virheet mihin laatumediaksi itseään kutsuva Hesari on nyt jumittunut.

Olen seurannut Heikkilää jo yli 30 vuotta. Saanut hyviä ajatuksia ja ollut myös eri mieltä tai sanotaanko, että jotakin asioita en vaan kohdallani ole saanut toimimaan. Heikkilän sanoma on ihan selkeä, kun ei sorruta lillukanvarsiin. Suomessa on erittäin tasokas akuuttien tapausten hoito, mutta sairauksien hoito perustuu vain lääkitykseen. Siinä Heikkilä on enemmän kuin oikeassa.

Siis Heikkilän perusasetelma on hyvinkin kannatettava. Eiköhän jokaisen ihmisen perustavoite pidä olla lääkkeetön elämä ja omien toimien ja tapojen muuttaminen niin, että aiheuttaa mahdollisemman vähän tietämättään tai tietoisesti itselle terveydellisiä ongelmia. Se tulee jopa yhteiskunnalle edulliseksi. Tosin lääke- ja ruokateollisuudelle kalliiksi.

Mihin tämä sota olisi johtanutkaan, jos näkökulmaksi olisi otettu lääkkeetön elämä ja kannustettu ihmisiä elämään terveellisesti joko Heikkilän tai muiden terveyttä edustavien näkemysten mukaan. Ihmisen toiminnallinen muutos vaatii motivaatiota ja monta pientä askelta ja se tapahtuu käytännössä toisia tukien eikä riidellen.

Viestinnän kannalta asiaa pohdittuani epäilen, että Heikkilä on itse pitkälti syyllinen tähän purkaukseen. Hän on myös niitä tyyppejä, jotka eivät ymmärrä, eikä ole oppinut ymmärtämään median riippumattomia toimintatapoja.

Aivan kuin aikoinaan minun yksi esimieheni. Häntä jatkuvasti valistettiin, kuinka media toimii ja hän oli aina ymmärtävinään asian. Kuitenkin taas eräänä päivänä, kun hänen tehtävät muuttuivat hän marssi luokseni ja ilmoitti, että hänen nimityksensä pitää saada ensi torstain Helsingin Sanomiin. Ilmoitin, että kyllä se saadaan, mutta silloin se on maksettu mainos. Kerrotko kustannuspaikan, mistä mainosrahat otetaan.

Heikkilän tyylilaji on ollut jo vuosia räksyttävä. Nimiin ja yksittäisiin henkilöihin kohdistuva kommentointi on ollut jopa osin loukkaavaa. Heikkilän tyylilajilla ei saavuteta välttämättä hyväksyntää hyvälle asialle. Siltoja palaa moneen suuntaan. Heikkilän kommentti, ettei Suomessa saa ajatella vaan pitää totella, pitää erityisen hyvin paikkansa terveydenhuollossa, mutta omat ajatuksensa pystyy myymään tehokkaammin ilman räksytystä.

Vuosia jatkunut median ja eri asiantuntijatahojen kärjekäs arvostelu on erinomainen sytytyslanka tällaiselle räjähdykselle.

Palataanpa vielä tuohon perusajatukseen lääkkeettömästä elämästä. Sanalla elämä on suuri paino. Elämä ei ole koskaan yhden yön mittainen, johon medikalisaation on ihmisiä opettanut.

Itse olen vielä toistaiseksi lääkkeetön, yli-ikäinen vanha mies, enkä suinkaan virheetön, enkä aina kivutonkaan.  Varmuuden vuoksi pari esimerkkiä mitä lääkkeettömällä elämällä tarkoitan ja ymmärrän. Ymmärtääkseni Heikkilänkin perusajatus myötäilee myös seuraavia ajatuksia.

Aika ajoin kohollaan olevat verenpainearvot ovat huolestuttaneet vuosien varrella. Vaan en ole saanut itseäni niskasta kiinni. Nyt vuoden rupeaman jälkeen olen saanut faktista ja moneen kertaa toistettua tietoa, että paineeni on kiinni unesta ja nimenomaan syvästä unesta. Nyt kun aamulla katson Oura-sormuksen rekisteröimän uneni laatua, niin pystyn melkein 10 prosentin tarkkuudella sanomaan ennen paineen mittausta mikä on tulos. Olen kohta vuoden päivittäin mitannut ja rekisteröinyt tekemiseni, kuunnellut kroppaani ja asian toistuvuus on selvä - siis tämä on minulle lääkkeetöntä elämää, kun etsin unen laatua parantavia toimia.

Vuosien varrella useat eri lääkärit ovat viiden minuutin käynnin ja yhden mittauksen tuloksena kirjoittaneet suoraan vain loppuelämäksi verenpainelääkkeitä (huonolla menestyksellä). Ja ketään ei ole kiinnostanut etsiä todellista syytä.  Yksikään lääkäri ei ole ikinä kysynyt kuinka sinä nukut, vaikka yleisellä tasolla tiedetään syvän unen vaikutus verenpaineeseen.

Lääkkeetöntä elämää on myös se, kun 11 vuotta sitten kyllästyin jatkuviin flunssiin. Lopetin flunssarokotukset ja kaikkien buranien käytön, sillä uskomuksella, että kemia tappaa sisälläni vastustuskykykyyni vaikuttavat sekä huonot että hyvät bakteerit.

Aloin käyttämään D-vitamiinia satasen päivässä, sekä lisäsin sinkin käyttöä. Tietenkin olen kahden vuoden välein käynyt omalla kustannuksellani verikokeissa, ettei D-vitaminin kymmenkertainen yliannostus kansalliseen suositukseen verrattuna aiheuta liian suuria pitoisuuksia. Näinä vuosina on ollut yksi kahden päivän kurkkukutina ja parina vuonna yhden päivän niiskutus. Tämäkin on mielestäni järkevää lääkkeetöntä elämää.

Kenenkään ei pidä luulla, ettenkö ota lääkettä sinä päivänä, kun sitä oikeasti tarvitsen ja minulle selvitetään perusteellisesti lääkkeen vaikutusmekanismi, enkä vaan siksi että lääkäri määrää ja lääkkeellä voin laiskuuttani vain lievittää oireita enkä parantaa todellista tautia.


 Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm maanantaina 21.1.2019 klo 08:00 ja 20:00 (Espanjan aikaa).

 

 

 

Luotatko suomalaiseen taksiin vielä heinäkuussakin

Sunnuntai 27.5.2018 klo 10:30 - Kauko Niemi

Onkohan koskaan historiassa tullut uutta lakia voimaan, jonka seuraukset ovat niin tietämättömät kuin uusi liikennepalvelukaki. Kun täysin säännelty toimiala kuten taksi vapautetaan täysin. Kukaan ei tiedä mitä oikeasti tulee kuukauden kuluttua tapahtumaan.

Toimiala, johon on voinut luottaa, siirtyy hetkessä kaikin puolin epäiltyjen sarjaan. Jokainen asia on tarkistettava etukäteen ja kun se taksi yleensä otetaan viime hädässä, kun muilla ei ehdi, niin tämäkin palveluun leivottu ominaisuus katoaa.

Yleensä kaiken pitkäaikaisesti menestyneen liiketoiminnan yhtenä peruspilarina on luottamus. Tuntuu kovasti ihmeelliseltä, jos uudessa tilanteessa taksimatkojen määrä ei laskisi merkittävästi ainakin aluksi.

Korvissani kaikuu edelleen se ensimmäinen neuvo vuosien takaa Ruotsiin matkustaessa, että älä sitten käytä taksia. Joudut varmasti huijatuksi. En käyttänyt.

Olen toki hieman väärä mies pohtimaan taksin käyttöä, mutta en luottamusta. Taksi on minulle yleensä se viimeinen matkustusmuoto. Vaihtoehtojen joukkoon se nousee silloin kun painavan kapsäkin kanssa pitää päästä lennolle ja muut vaihtoehdot ovat jo nukkumassa tai eivät ole vielä heränneet. Tai matka sen verran pitkä, että oman auton paikoitusmaksu nousee yli taksimaksun.

Minulla ei ole koskaan sellaisia juhlia, ettenkö olisi ajokunnossa. Ja aina pystyn suunnittelemaan aikatauluni niin että ehdin omalla tai julkisella perille, jos mekaanista kyytiä tarvitsen.

Tosin lentokenttäpulmakin sai ratkaisun viime tammikuussa kun matkustin Espanjaan. Samaan paikkaa ja samalla lennolla ollut kaverini viestitti edellisenä iltana, että hän ottaa vuokra-auton, tuletko kyytiin. Valitettavasti oli jo tilannut taksin ennakkoon. Minun matkani keskustasta kentälle maksoi 47 euroa ja hänen sama matka 11,80 euroa. Hän otti auton keskustasta ja palautti sen kentälle.

Heinäkuussa tulee kalliimpia ja halvempia matkoja, kun kysyntä alkaa määritellä hintoja. Alkuviikon arki-illoista tulee halvempia. Huippusesongit, kuten uudenvuodenyön hinnat nousevat. Hinnoittelu tulee perustumaan kiinteisiin hintoihin, aikaan tai matkaan. Tosin taksiyhtiöt eivät ole vielä paljastaneet kuinka hinta rakentuu, saati sitten kaikki uuberistit ja kuormurikuljettajalta.

Ja mikä valinnanvapaus. Hintatietojen ilmoittamisen voi Trafin ohjeistuksen mukaan toteuttaa esimerkiksi tarralla, älynäytöllä tai paperilla. Tarkoituksena on, että asiakkaan on mahdollisimman helppo vertailla eri taksiyritysten hintoja taksitolpalla tai muulla taksiasemalla. Siinä sitten mittaat autoja, kuljettajia, hintoja, eikä tarvitse ottaa sitä ensimmäistä mustaa mersua.

Kuluttajaviranomainen tähdentää nettisivujen ohjeistuksessaan, että kannattaa kuitenkin itse selvittää taksin hinnoitteluperuste ja palvelutaso etukäteen ja mahdollisuuksien mukaan vertailla näitä. Tämähän on tietty kiireessä helppo homma.

Kuluttajaviranomaiset seuraavat, mitä heinäkuun jälkeen lähikuukausina tapahtuu. Seurannassa ovat  menettelyt asiakassuhteessa, kuten hintojen ilmoittaminen, markkinointi ja saatavuuden toteutuminen. Trafilla on lupiin ja liikenteeseen liittyvä muu valvonta.

Odotamme siis jatkuvia happy houreita. Ja tietysti joku keksii 77 % alennuksen vaikka lähtöhintoja ei kukaan tiedäkään.

Takseilla ei ole enää asemapaikka- eikä päivystysvelvoitetta, eikä velvoitetta ottaa vastaan kaikkia kyytejä. Muistetaanpas olla siistejä ja maksukykyisen näköisiä, kun arvioimme ja valkkaamme taksia.

Hiljaisina ajankohtina – esimerkiksi arkiöinä – kannattaa taksi mahdollisuuksien mukaan tilata ennakkoon. Niin ikään kannattaa tarkistaa alueen yrittäjien ilmoittamat palveluajat. Kukaan kun ei ole välttämättä päivystämässä. Toivottavasti se lääkärikeikka ei ajoitu arkiyöhön hetkiin.

Taksi Solutions henkilöstövuokrausyhtiö ilmoittaa, että Helsingissä on avoinna tällä hetkellä 200 kuskin paikkaa ja jo aiemmin yrityskaupan yhteydessä yksistään Kovanen arvioi palkkaavansa 600 kuljettajaa. Kuljettajia ei tunnu juuri nyt kuitenkaan olevan. Moni miettii unelmiansa ammattia. Lisätienestiähän voisi saada ryhtymällä vaikka Seiskan kätyriksi, sillä taksinkuljettajalta poistuu nyt vaitiolovelvollisuus.

Mutta pohjimmillaan jokainen tietää, että muutos on aina hyväksi ja rakenteet kannattaa räjäyttää oikein kunnolla. Välistävetäjiä varmasti löytyy, mutta aika hoitaa ja varoittaa niistäkin. Joka tapauksessa heinäkuun alusta Suomessa on Euroopan villeimmät taksimarkkinat.

Tämä on kuultavissa podcastina Finnradio fm taajuudella 104,8 Espanjan Aurinkorannikolla tai nettiradiosta mannantaina 28.5.2018 klo 21:30 (Suomen aikaan)

 

 

Tuskin Hjalliskaan pystyy muuttamaan 100 vuoden toimintatapoja

Sunnuntai 22.4.2018 klo 13:18 - Kauko Niemi

Puoluepolitiikka on rypenyt pohjamudissa jo 80-luvulta asti. Minkään muun yhteiskunnallisen toiminnan arvostus ei ole niin heikkoa kuin politiikan. Ja tämä ei ole mikään pelkkä Suomi-ilmiö, vaan se on yleiseurooppalaista.

Tähän kun yhdistetään hätäinen toiminnan mies Harry Hjallis Harkimo, niin ovet paukkuvat. Vähän niin kuin Mikael Junger Demareiden kanssa jo aiemmin.

Aiemmilta vuosilta irtiottoja ovat tehneet Risto E Penttiä ja Siniset Perussuomalaisista. Jatkuvasti maailman muutosta yrittävä Paavo Väyrynen, jolla juuri nyt näyttää olevan kaikki tiet tukossa. Väyrysellä on nyt aikaa kesäteatterilleen.

Kaikille on yhteistä, ettei isoa laivaa ole pystytty kääntämään. Toisaalta kuitenkin on todettava, että politiikka on rikki tai ainakin vakavasti sairas. Kaikkialla populistit nostavat päätään ja yrittävät vetää välistä.

Sellaiset aiemmin demokraattiset maat kuten Turkki, Puola ja Unkari osoittavat, että demokratia ei toimi tai sitä on helppo keikuttaa. Omaa luokkaansa on tietysti Yhdysvallat Trumpin johdolla.

Harkimon huoli, ettei 100 vuoteen ole tapahtunut mitään, on kyllä oikeutettu. Vaikka Harkimo onkin ikään kuin konsultin asialla, niin kaikki tiedot taustalla viittaavat siihen, että seuraaviin vaaleihin ollaan jo valmistautumassa.

IS:n mukaan yhdistyksen sääntöehdotukseen on merkitty, että ”yhdistyksen tarkoituksena on uudistaa politiikan toimintatapoja ja päätöksenteon prosesseja. Yhdistys toimii matalan kynnyksen alustana yhteiskunnalliselle keskustelulle. Tämä tarjoaa vaikuttamismahdollisuuden jokaiselle”.

Sääntöehdotuksen mukaan yhdistys toteuttaa tarkoitustaan muun muassa järjestämällä koulutuksia, tilaisuuksia ja tapahtumia ja tekemällä aloitteita eri viranomaisille. Yhdistys myös pyrkii tuomaan sosiaalisen median helppouden ja vuorovaikutuksen politiikkaan.

Onko nyt se hetki, kun voi muuttaa valtakunnan politiikkaa. Tuskin on. Tosin nuoralla tanssiva sote-uudistus saattaa pahimmassa tapauksessa kuukahtaa ja sotkea nykyhallituksen tekosia, mutta politiikan perusrakenteita se ei muuta.

Ongelman muodostaa myös Harkimo itse, joka on tottunut jääräpäisesti rakentamaan halleja omilla ehdoillaan ja tallomaan niin viralliset kuin epävirallisetkin tahot. Voimakkaasti mielipiteitä jakava Harkimo ei ole pahemmin ottanut osaa kokoomuksen eduskuntaryhmän nykyisiin työryhmiin, joissa on mahdollista vaikuttaa hallituksen keskeneräisiin asioihin. Harkimo sopisi paremminkin konsultoimaan maita, jotka haluavat Turkin, Puolan ja Unkarin seuraan.

Perinteiset puolueet eivät ole pystyneet muuttumaan sisältä päin. Joten tällaisilla irtiotoilla saattaa olla jopa myönteinen vaikutus, että asioita ryhdytään tosissaan miettimään sisäsiittoisesti, eikä vain temppu kerrallaan, millä saadaan pidettyä kannatusta seuraavat muutama kuukautta.

Nykyiset puolueet eivät kykene avoimeen keskusteluun, mitä some tuo sekä hyvässä että pahassa. Jopa kansalaisaloitteiden runsas virta on jo aiheuttanut närää Arkadianmäellä. Joku tulee sivusta sotkemaan kansan valitsemia lainsäätäjiä. Mutta kun kansa valitsee ja silloin pitää myös kuunnella kansaa muulloinkin kun kaksi viikkoa ennen vaaleja.

Kokoomuksen sisällä on toisaalta markkinaliberaalia linjaa kannattavia jäseniä ja toisaalta niitä, joilla on vahvoja yhteyksiä yritysmaailmaan. Yhtenä ryhmänä ovat ne, joille varsinkin arvopohja koti, uskonto ja isänmaa on tärkeä. Nyt jo lyhyen ajan sisällä puolueen toinen kapina Vapaavuoren jälkeen.

Siitä kaikki varmasti ovat yhtä mieltä, että jotain tarttis tehdä tai ehkä mieluummin syntyä, jotta politiikka toimisi nopeammin, luotettavammin, rehellisemmin. Todellinen muutos ei tapahdu yhdessä yössä, eikä vanhojen kehäraakkien johtamana. #metoo ilmiö on osoittanut mitä kautta todelliset muutokset kehittyvät. 

Ja anteeksi, että sotkeuduin tällä kertaa politiikkaan. Koskaan en ole ollut yhdenkään poliittisen puolueen jäsen ja olen äänestänyt liki kaikkia puolueita vuosikymmenten aikana. Asioiden hoito on minulle tärkeämpää kuin kuka niitä hoitaa.

 

 

Tämä on myös kuultavissa podcastina maanantaina 23.4.2018 klo 21:30 (suomen aikaan) espanjassa toimivan Finnradio.fm nettikanavalla.

 

Kaupunkipyörillä kauaskantoiset seuraukset

Maanantai 3.7.2017 klo 16:45 - Kuva ja teksti - Kauko Niemi

Helsingin kaupunki tekee erinomaista ja tärkeää asennekasvatusta  joko harkitusti tai vahingossa.

Lyhyellä tähtäimellä terveellinen pyöräily kasvaa ja pyöräily integroituu osaksi kaupunkiliikkumista. Pitkällä aikajänteellä toiminnalla on merkittävä kasvatusrooli, ettei liikkumisvälinettä tarvitse itse omistaa.

Kaupunkipyörät ovat houkutelleet kuluvana sateisena ja kylmänä kesänä jo yli 28 000 koko kauden maksanutta asiakasta palvelun piiriin, mikä on yli kaksinkertainen määrä viime vuoteen verrattuna. (kesäkuu 2017). Viime vuonna kausitilaajia oli 11 000.

Nyt Helsingissä ja Espoossa on pyöriä käytössä yhteensä 1500 ja pyöräasemia 150. Kesäkuussa jokaisella pyörällä poljettiin keskimäärin yli seitsemän matkaa päivässä. Suosituimpina päivinä matkoja on ollut jopa yksitoista pyörää kohden.

Eipä ole ihme, että tänä kesänä melko usein törmää tyhjään pyöräasemaan. Korkea käyttöaste pitää pyörät liikkeellä ja toisaalta tuottaa harmia pyörän tarvitsijoille. Tässä on tietysti vaaransa, jos systeemi ei toimi.

Monet pelkäsivät kallista systeemiä, mutta lyhyellä tähtäimellä kaupunkipyöristä näyttää tulleen toimiva osa liikennejärjestelmää.

Numeroiden valossa 28000 x 25 € = 700 000 € kaupungin kassaan. Tuohon kun vielä lisätään lyhemmät tilaukset ja ollaan vasta heinäkuun alussa. Aika hyvin saa kaupunki sijoittamansa rahansa takaisin (n. 1,3 miljoonaa / vuosi).

Kaupunkipyöräinvestointi on pitkällä aikajänteellä kaiken kaikkiaan hyväksi pyöräilylle, ihmisten terveydelle ja merkittävä asennekasvatusprojekti omistamisesta.

Sukupolven kestävä asennekasvatus varmasti tuottaa tärkeää tulosta - kaikkea ei tarvitse omistaa - tässä nimenomaisessa tapauksessa pyörää.

Olennaista tulevaisuuden kaupunkikehityksessä ovat yhteiskäyttöautot ja robottiautot. Jokaisen ei tarvitse omistaa ja seisottaa autoa. Käytännössä kehitys on ollut erittäin hidasta. Tekniikasta se ei ole kiinni, vaan asenteesta. Edelleen on ihmisiä, joilla on tarve osoittaa asemansa autolla. Viitteitä toiseen suuntaa on jo nuoremmissa ihmisissä. Helsinkiläisistä 18 vuotiaista vain 35 prosenttia hankkii itselleen ajokortin.

Toimiva kaupunkipyöräjärjestelmä opettaa tehokkaasti liikkumista yhteiskäyttövälineellä. Siihen tosin menee sukupolven verran aikaa. Tosin vieläkin kauemmin ilman tällaista kokonaisvaltaista käyttökokemusta.

Pois oppinen ja tapojen muuttaminen on työlästä

Sunnuntai 24.4.2016 klo 11:51 - Kauko Niemi,

Lappuliisat ovat ilmeisesti saaneet jonkinmoiset laser-mittarit käyttöönsä ja pistävät ihmiset kuriin liian lähelle suojatietä paikoitettaessa.

15 vuotta Etu-Töölössä asuneena tämän asian kanssa ei ole ollut ongelmia, paitsi nyt kun reilun  viikon sisällä sain kaksi 60 euron huomautusta. Enkä ole tosiaan ainoa. Aivan varmuudella löydän koska tahansa Helsingin keskustasta suojatien edessä laputetun auton.

Suojatie olkoon liikennevalvonnan erityissuojelussa. Päätin myös ryhdistäytyä ja muuttaa käytöstäni suojateiden kohdalla enemmän Ruotsin ja Viron suuntaan, missä suojatiellä oleva henkilö on suojassa.

Kun kerran ryhdyn harrastamaan sisäistä kontrollia, niin otin toisenkin asian tarkkailulistalle. Se on helppo ja yksinkertainen – vilkun käyttö aina kun siihen on tarvetta ja riittävän aikaisin.

Vanhojen huolimattomien tapojen sisäinen kitkeminen ei yllättäen olekaan kovin helppoa. Vuosikymmenten rutiineilla vilkku vilkkuu, jos vilkkuu. Aikeissa oleva jalankulkijalle ei meinaa riittää kohteliaisuutta ja turvallisuutta.

Ajatellaanpa viime torstaina ja perjantaina suoritettua ylinopeusmaratonia. Poliisin haaviin jäi 4800 autoilijaa. Olen kokolailla varma että näistä kukaan ei ollut tietämätön poliisin valvonnasta.

Poliisilta tuli infoa tuutin täydeltä päivä tolkulla. Jopa niinkin tarkkaa tietoa, että missä tötterössä kamerat milloinkin olivat.

Ihminen ajaa vain liikennevirrassa ajattelematta sen enempää liikennettä. Rutiinit ja tottumukset ohjaavat enemmän kuin liikennemerkit.

Mitä minun kokeellisessa, sisäisessä liikennekurikampanjassa on sitten tapahtunut näiden reilun kahden viikon aikana.

Kehitys on ollut yllättävänkin positiivista. Vilkun käyttö on jo varmaan noin 85 prosenttista ja suojatiekäyttäytyminen hieman nihkeämpää. Ei vaan tee havaintoja tarpeeksi aikaisin ihmisten aikeista.

Eilen tein mielessäni sisäistä raporttia ja päivän aikana oli kolme huonoa vilkkucasea ja kaksi suojatiecasea. Aika hyvin kuitenkin. Ja painotettakoon ettei yhdessäkään eilisessä tapauksessa ollut vaaratilannetta, en vain muistanut näyttää vilkkua kaistaa vaihtaessa puolityhjällä kadulla.

Suosittelen kokeilemaan. Ota vain yksi tai kaksi asiaa kerrallaan ja käytäntö todistaa kuinka kuuliainen kuski oikein oletkaan.

 

 

Uudenvuoden 2016 lupaukseni

Torstai 31.12.2015 klo 16:25 - Kauko Niemi

Hetki sitten uimahallin vaksi käveli altaan laidalla sen näköisenä, että nyt ylös ja äkkiä. Kuulutuksesta oli kulunut minuutti, että hallin uintiaika on päättynyt. Kilometri jäi tänään 750 metriin. Nyt se on täytetty – vuoden liikuntasaldo saa tekemään uudenvuoden lupauksen.

Vuoden 2016 liikuntasuoritteiden määrän ja käytettyjen tuntien täytyy alkaa kolmosella.

2015 – 302 kertaa / 287,5 tuntia
2014 – 312 kertaa / 332 tuntia
2013 - 349 kertaa / 363 tuntia
2012 – 319 kertaa / 349 tuntia

Kehitys on ollut hiipuvaa ja nyt päättyvänä vuonna suoritetunneilla jäädään alle kolmen sadan.

Päättyvän vuoden positiiviset asiat ovat olleet reilusti lisääntynyt saliaktiviteetti ja kokonaan uutena lajina potkulautailu, joka osoittautui varsin tehokkaaksi treenimuodoksi.

Negatiivisina asioina ehdottomasti Uimastadikkan suljettua, hiipui uinti ja jäi viime vuodesta liki 30 kilometriä. Toinen negatiivinen muutos oli vähentyneet pitkäkestoiset luontovaellukset. Ne eivät välttämättä ole fyysisenkunnon kannalta kriittisiä, mutta henkisen kunnon kannalta olennaisia.

Edelleen olen 55 minuutin aktiivisella päivätasolla neljän vuoden jokaisena päivänä. Ei olisi pahitteeksi saavuttaa 60 minuutin keskimääräinen taso.

Joku nyt oikeutetusti kysyy, mitä järkeä on pitää kirjaa liikunnasta. Jos ei ole faktaa, niin kuvittelee liikaa ja pettää itseään täydellisesti. Liike on lääke ja niin tärkeä lääke, ettei sen ottamisessa kannata pettää itseään.

 

 

Viranomaisen luvalla saa huijata

Tiistai 5.6.2012 - Kauko Niemi

Euroopan kilpailuvirasto on kuulemma antanut luvan käyttää markkinoinnissa 4g-termiä, vaikkei kyseessä ole 4g-tietoliikenneverkko. Nykyisin ”4g-verkkoon” sopivia laitteita voida päivittää myöhemmin oikeaan 4g-verkkoon silloin kun se joskus tulee.

Tuntuu kovin kummalliselta, että esimerkiksi Helsingin Sanomat kampanjoi iPadia ja digitaalista lehteä pakettina ja iPad on muka 4g-versioinen.

Teknisesti esimerkiksi aito iPad 4g toimii vain Yhdysvaltain ja Kanadan 4g-verkoissa, jotka käyttävät eri taajuuksia kuin tulevat eurooppalaiset 4g-verkot. Tällä hetkellä sen enempää Suomessa kuin muissakaan Euroopan maissa ei ole kaupallisessa käytössä olevia 4g LTE –verkkoja. Siis sen enempää iPad kuin ”4g-puhelimet eivät todellisuudessa käytä ominaisuuksiltaan nopeaa 4g-verkkoa.

Mikä se suomalainen 4g-verkko sitten on, jota myydään täyttä häkää?  Sehän on 3g-verkko, jota on hieman viritetty vakio 3g-verkosta. Olisiko reilumpaa sanoa 3g+ tai 3g turbo. Se, että näissä käytetään mikro-sim-korttia ja on nopeampi kuin perus-3g-verkko ei mielestäni tee 4g-verkkoa. Puuttuuhan vauhdistakin melkoinen osa.

Joku on jopa levittänyt tietoa, että kyllä sen iPadin voi sitten päivittää suomalaiseen verkkoon kun aikanaan tulee. Näin ei voi tehdä. Ei ainakaan ohjelmallisesti. Jokaisessa langattomassa laitteessa on radioyksikkö, joka käyttää tiettyä taajuutta, eikä se ymmärrä muiden taajuuksien perään.

Kovasti ihmetyttää, että kilpailuviranomaiset sallivat näin kummallisen 4g-laajennuksen. Monissa asioissa kielletään jopa tiettyjen sanojen käytön, jotka antavat väärää mielikuvaa. Tässä ei ole kyse vain mielikuvasta vaan teknisesti kokonaan eri tuotteesta.

Tämän vuoden ylivoimaisin turhake

Tiistai 25.10.2011 - Kauko Niemi

En todellakaan keksi ainuttakaan etua miksi vessapaperirullan hylsy pitäisi huuhtoa vessanpöntöstä alas. Ensimmäinen koira on sitä vastoin saanut siitä suolitukoksen. Milloin on lapsen vuoro?

Yleensä tuotteita kehitetään ja vanhoja parannellaan, jotta käyttäjä saisi jotakin selkeää etua joko toiminnallisesti tai taloudellisesti. Veikkaan, että huuhdeltava vessapaperirullan hylsy tuo vain harmia yhdelle jos toiselle.

Vanha hyvä konsti on tehdä rullan hylsystä puuhapaketti koiralle piilottamalla hylsyn sisään ruokaa. Pienen askaroinnin jälkeen koira saa toiminnan palkkioksi namia.

Nyt huuhdeltavaa hylsyä ei kannata antaa lemmikin leikkikaluksi. Vessapaperivalmistaja Georgia-Pacific Nordicille on tullut tällä viikolla kuluttajapalaute huudeltavan hylsyn koiralle aiheuttamasta suolitukoksesta.
Samanaikaisesti Facebookissa leviää viesti, jossa koiranomistajia varoitetaan kyseisen paperirullan vaaroista.

Turun Sanomissa markkinointijohtaja Heidi Toivola Georgia-Pacific Nordicilta pitää tapausta valitettavana, mutta muistuttaa, ettei hylsy ole elintarvike eikä syötäväksi tarkoitettu. Toivola kehottaakin kuluttajia noudattamaan varovaisuutta lemmikkieläinten ja lasten kanssa.

Veteen joutuessaan hylsy hajoaa. Täytyy muistaa, että olemme tutkineet hylsyn käyttäytymistä putkistossa, ei suolistossa, Toivola sanoo.

En ole noihin testeihin tutustunut, mutta minun vessani huuhtelu kestää korkeintaan 10 sekuntia ja siinä ajassa hylsy tuskin sulaa hajulukkomutkissa. Vielä pahempaa on opettaa ihmisiä työntämään mitä milloinkin vessanpönttöön.

Aika harva on niin merkkiuskollinen vessapaperin käyttäjä etteikö ostaisi milloin mitäkin paperia tarjouksesta riippuen ja muistaako mikä hylsy menee paperikeräykseen ja mikä pönttöön. Ei varmasti. Helsingin Vedestä oltiinkin jo huolestuneita tämän kulttuurin löystymisestä. Löytyyhän puhdistamoiden siivilöistä jo nytkin mitä ihmeellisimpiä asioita.

Leikkeihinsä Flush&Go-vessapaperirullan saanut koiranpentu on huhujen mukaan hoidettavana eläinlääkärissä suolitukoksen takia. Tukosta yritetään hoitaa parafiinillä. Kyseinen koira on tiettävästi nesteytetty ja kipulääkitty, eikä se pysty syömään tai juomaan itse.

Jos tällaisella keksinnöllä olisi selkeä etu tässä maailmassa, jossa harvoilla on vesivessa, ja joilla on rajoitukset kuinka monta paperirepäisyä saa käyttää yhdellä istunnolla.

Itse en keksi ainuttakaan etua - vain pelkkiä haittoja. Olen valmis antamaan kannatusääneni, kun valitaan tämän vuoden turhaketta.

Lääkettä vai nautintoa

Tiistai 12.5.2009 - Kauko Niemi

Tänään aamutuimaan putkahti vastaan viisas kommentti, että 70 prosenttia ihmisten sairauksista johtuu elämäntavoista ja vain 30:een prosenttiin sairauksista tarvitaan lääkehoitoa.

Olen monasti miettinyt, monasti kiistellyt ja jatkuvasti sortunut siltä polulta, että ruoka on vain ja ainoastaan elämän lääkettä.

Sitä nautitaan vaan elämän reseptin mukaan. Samoin kuin beettaalpaajaakin otetaan tietty määrä tiettyyn aikaan. Kenelläkään ei tule mieleen ottaa tupla-annoksia.

Kuinka pitkällä tässä ajattelussa sitten olen?

Pahasti olen epäonnistunut määrän suhteen. Aivan varmasti otan lääkettä liian paljon, joka näkyy peilistä.

Kohtuullisen hyvin olen onnistunut lääkkeen laadussa. Tiedostan jo automaattisesti mikä on terveellistä ja mikä ei.

Verrattain hyvin olen onnistunut nautintopuolella. Niin montaa tähteä ei löydykkään, että tuntisin jotain mielihyvää istua ravintolassa syömässä lääkettä, jonka sisällöstä minulla ei ole mitään varmuutta.

Alitajunnan kanssa saa vielä työskennellä tosissaan, jotta tuo 70 prosentin osuus olisi täydellisesti hallinnassa.

Statistiikkaakin on helppo kerätä tänä päivänä esimerkiksi K-plussapalvelussa voi nähdä ruokaostosten sisällön. Itselläni 3 kuukauden ostosten keskimääräinen energiapitoisuus on 76 kcal/100 g.

Tavoitteena kuolla terveenä!