Olen tyrkyttämistä piilossa

Perjantai 26.1.2024 klo 10.39 - Kauko Niemi

 

Millaista on elämä ilman mainoksia, ilman tyrkyttämistä ja tuputtamista. Minulla alkaa pikkuhiljaa muodostua aitoa käsitystä asiasta. Olen nyt muutaman vuoden käyttänyt häppäsvärkeissäni selainten adblockereita.

Samoin minulla on käytössä vpn, joka piilottaa nettiosoitteeni ja olinpaikkani niin että vaikka ihailisin ja kehuisin netissä hienoja siivousvälineitäni, niin lähikauppani ei ilmesty näkökenttääni sinituotteineen.

Minun mittani täyttyi muutama vuosi sitten, kun olin innolla kaikessa mukana ja osallistumassa vaikka minkälaisiin kilpailuihin ja vedätyksiin. Mittani täyttyi siinä vaiheessa, kun viikon aikana tuli sähköpostiini noin 700 minun mielestäni todellista roskapostia. Viestejä, joissa tyrkytettiin kaikkea mahdollista kalsareista cadillakkeihin.

25 vuotta käytössä ollut sähköpostini meni vaihtoon. Eikä sitten ollutkaan mikään päivän urakka. Puhelinnumeron kaikki mahdolliset piilot otin käyttöön, enkä vastaa koskaan numeroon, joka ei ole osoitekirjassani. Jos jollakin on asiaa, niin jättäköön viestin. Luojan kiitos puhelinmyynti on käsittääkseni vaipumassa unholaan, eikä täysin vieraat oliot tunge yksityiselämääni.

Postillekin pitää antaa tässä vaiheessa aidot kiitokset, kun se tottelee postiluukussani olevaa lappua – ei ilmaisjakelua. Taloyhtiömme ei ole sallinut yhdellekään mainosjakelijalle pääsyä porraskäytäviin. Siis ei lähikauppojen tarjouksia eikä ilmaisjakelulehtiä tule luukustani.

Uutisnarkomaanina en seuraa näköislehtiä netissä ja varmaan yli puolet lukemistani nettiuutisista valikoituu pelkän aiheen ja otsikon perusteella käyttäessäni Ampparit-palvelua. Jos joku gallup kysyisi illalla mitä lehtiä olet tänään lukenut, niin en tietäisi tai muistaisi.

Viime viikolla jäi ainakin kolme asiaa hoitamatta netissä, koska olisi pakollisina kenttinä pitänyt täyttää sähköpostiosoite ja puhelinnumero. Kummallakaan ei ollut itse asioiden kanssa mitään järkevää roolia. Kerättiin vain kontakteja.

Ihan pimennossa en kuitenkaan elä. Saan hyväksymiäni uutiskirjeitä esimerkiksi nettilaitteista ja -kehityksestä, valokuvauksesta, terveellisestä ja lääkkeettömästä elämästä. Nämä ovat siis minun kupliani. Ja kun edelleen olen journalistiliiton jäsen, niin esimerkiksi kaikki valtioneuvoston lehdistötiedotteet tulevat tarjolle. Ja toki tulee joskus vertailtua mitä on tiedotettu ja mitä media on julkaissut.

Se mistä olen jo moneen kertaa tuonut julki on YLE:n ratkaisu, etten ruudullani näe suoria lähetyksiä, en edes silloin kun olen kirjautuneena YLE:n sivuilla. Yle blokkaa vpn-käyttäjät pois. Hieno tekniikka täysin väärässä käytössä. Maikkarin uutisiakaan en näe ruudulla, mutta ymmärrän hyvin koska kiellän mainosten näkymisen.

Parhaillaan vertaan joitakin kanavia, niin että puhelimessani mainosten esto on poissa käytöstä ja kahdella koneella käytössä. Ero on suuri ja tunne on voimakas, että jatkan kaikilla mahdollisilla tyrkkyestoilla. Esimerkiksi Facebookista on nähtävissä kolme täysin erilaista versiota – ilman mainoksia, suosituimmat ja viimeisimmät.

Olen melko varma, että aika monta turhaa hankintaa on minulta heikoluoteiselta jäänyt tekemättä, kun en ole innostunut ja keksinyt ”tärkeää” syytä miksi juuri tuollainen pitää olla helpottamassa elämääni. Tarve sepittyy todella helposti ja nopeasti, kun tarjous on voimassa vain tänään.

Sitten on reilusti tunnustettava, että aika paljon jää informaatiota saamatta ja varmaan aika paljon menee ”huikeita” mahdollisuuksia ja tarjouksia ohitseni.

Sitten kun tunnistan itsessäni sisäsyntyisen todellisen tarpeen, niin sen toteuttaminen vie huomattavan paljon aikaa ja energiaa, kun en ole monenkaan tuotteen kohdalla lainkaan kartalla. Useissa tapauksissa aloitan nollasta. Tosin nettihaut, testit ja vertailut sekä kavereiden mielipiteet synnyttävät kohtuullisen tietopläjäyksen kohtuullisen nopeasti.

Jos minun pitäisi nyt hankkia vaikkapa uusi auto, niin homma alkaisi nollasta. Minulla ei ole mitään käsitystä mitä automarkkinoilla ja -merkeissä on tapahtunut viimeisen kahden vuoden aikana. Ehkä alkaisin purkamaan – sähkö, hybridi vai bensa. Asettaisin, niin kuin aina olen tehnyt, hintakaton ja sen jälkeen kokoamaan tarjolla olevat vaihtoehdot.

Kokemukseni ovat voittopuolisesti plussalla ja tyrkytysten välttäminen jatkuu ja luotan vahvasti omiin sisäisiin tarpeisiini.

Tämä on kuultavissa ääniversiona Finradio.fm kanavalla maanantaina 29.1.2024 klo 08.00 ja 16.00 sekä 21.00

Lisää aiheesta

Apple tulkitsee pakkomuutokset tietoturvan heikentymisenä

Älä haksahda näihin netikettivirheisiin

 

 

Vaikea vaihtaa hevosvoimat tunteisiin

Lauantai 15.8.2020 klo 11.56 - Kauko Niemi

Autovalmistajien ja kauppiaiden viestintä on tavoittelemassa uusia viestintämuotoja, mutta ovatko viestit hallussa ja vaikutukseltaan haluttuja.

Autojen myynti on taho, joka on vuosikymmenet kertoneet pelkkiä faktoja. Nyt se on jotenkin eksyksissä viestintänsä kanssa. Kun yritetään sanoin ja etenkin kuvin välittää jotakin tiettyä tunnelmaa.

Onhan se niin helppoa luetella vaikkapa hevosvoimia, kiihtyvyyttä lukuina ja muita teknisiä yksityiskohtia. Entäs, kun pitäisi kertoa turvallisuudesta tai kuinka erottautua tavanomaisuudesta, ollaankin jo liukkailla teillä, missä eivät edes abc-jarrut auta.

Itse en ole missään tapauksessa aito automies. Auto on vain helppo apuväline kulkea paikasta A paikkaan B. Kuljettaa tavaraa ovelta ovelle. Pohjimmiltani minua hävettää se vähäinenkin auton käyttöni ja teen sitä mahdollisimman huomaamattomasti.

Toisaalta minä tiedän, että nykyisessä autossani on neljä ovea, muttei aavistustakaan paljonko siinä on hevosvoimia. Muistan vuosien takaa, kun menin autokauppaan ja myyjä aukaisi rempseästi konepellin ja alkoi esitellä uutta moottorityyppiä, jossa on 16 venttiiliä. Kysäisin – mihin minä tarvitsen kaikkia 16 venttiiliä. Myyjä laski pellin alas ja alkoi puhua niitä näitä – fiksuin automyyjä tähän asti.

Sen sijaan minua ilahdutti suunnattomasti tuore Kauppalehden artikkeli, missä Yhdysvalloissa automarkkinadataa tarjoava iSeeCars listasi ne autot, jotka pitävät hintansa parhaimmin ja ne, jotka menettävät jälleenmyyntiarvostaan eniten viiden ensimmäisen käyttövuoden aikana. Parhaimmin arvonsa Yhdysvalloissa säilyttävä automerkki on Toyota. Etenkin kun sen kaikki mallit pärjäsivät hyvin.

Tällaiset listaukset ovat melkoisen hyvää merkkikohtaista viestintää. Itse Toyotan käyttäjänä arvostan lisäksi alhaisia huoltokuluja sekä alhaisia käyttökuja ja sitäkin ettei ole 13 vuoreen tarvinnut maksaa senttiäkään korjauskuluja.

Olenko tyypillinen Toyota-käyttäjä? Siitä ei minulla ole luotettavaa tietoa, mutta epäilen, että muitakin vaatimattoman ja taloudellisen auton hyväksikäyttäjiä on joukossa.

Mutta mitäs saakaan nähdä uuden Toyota Yariksen viestinnässä autosta, josta voisi jo tehdä ennakkotilauksen. Yksi ja sama ärsyttävän näköinen sporttimalli on nähtävänä nopeissa kuvakulmissa. Siis ei näytetä edes muita malli tai värivaihtoehtoja.

Etsin pitkään netistä eripuolilta maailmaa olisiko jossain lipsahtanut muita kuin puna/musta-sporttiversioita. Ei ollut. Yksikään suomalainen media ei ollut saanut muuta kuin tuon yhden ja ainoan kuvan. Veikkaan että Toyota pitänyt suomalaismedian niin ahtaalla, ettei varsinaista autoa ole näytetty lainkaan.

Onko Toyota todella niin varma, että tämä muka sporttinen malli hurmaa kaikki Toyota-kuskit. Pahaa epäilen. Kyseistä mallia en huolisi vaikka ilmaiseksi annettaisiin. En halua esittää sporttista autoilijaa.

Toinen viimepäivien viestinnän kummallisuus tapahtui Audille. Audin mainos synnytti some-raivon ja nyt automerkki pyytelee vilpittömästi anteeksi. Audi ei vain ole ymmärtänyt, että viestit saavat merkityksen vastaanottajan päässä.

Uuden Audi RS 4 Avantin mainoskuvassa näkyy pieni lapsi syömässä huolettomasti banaania auton konepellin edessä. Saateteksti alkuperäisessä tviitissä kuuluu ”Anna sydämesi lyödä nopeammin, joka suhteessa”.

Mainos on herättänyt Twitterissä hämmennystä ja suuttumusta. Kriitikoiden mielestä kuva voi viestiä huolettomasta suhtautumisesta auto-onnettomuuksiin, joissa on osallisena lapsia.

Tämä on pelottava kuva, joka vain todistaa, että tällaiset isot nopeasti kiihtyvät koneet ovat vaaraksi lapsillemme ja eri yhteiskunnille, eivätkä kuulu samoille kadunvarsille lasten kanssa.

Toisten mielestä kuva yhdistettynä saatetekstiin puolestaan seksualisoi pienen lapsen. Tytön käyttämän asun sekä hänen nauttimansa banaanin voi joidenkin mielestä nähdä tarkoitushakuisina.

Oli miten tahansa sen enempää Audi kuin Toyotakaan ei ole onnistunut kääntämään viestintäänsä hevosvoimista tunteisiin koskettavalla ja rakentavalla tavalla.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa ma 17.8.2020  alkaen ma, ke ja pe 08.00 ja ti ja to 16.00! (paikallista, Espanjan aikaa)

 

 

Omituinen tuote - kirja

Sunnuntai 5.12.2010 - Kauko Niemi

Taas on jaettu finlandioita. Kerrottu, mainostettu etukäteen jo monessa vaiheessa ehdokkaat. Palstatilaa heruu lehdistä, parasta tv-aikaa kanavilta sumeilematta.

Verotiedoista voimme lukea että esimerkiksi Jari Tervo ja Sofi Oksanen tienaavat maltaita tehdessään näitä tuotteita.

Onko mitään muuta tuotetta maailmassa, joka saa niin paljon ilmaista tekstimainontaa median toimituksellisessa sisällössä kuin kirja. Neuvostot ja eettiset lautakunnat eivät tälle markkinoinnille korvaansa lotkauta.

Onkohan yhtään mediaa, jolla ei ole omaa kirjanurkkaa. Yksikään muu tuote ei ole saanut esimerkiksi ylen aamu-tv:ssä omaa mainospaikkaa ja vielä kahden henkilön voimin, kuin tuote nimeltään kirja.

Samaa asiaa ihmetteli Harri Saukkomaa lokakuussa Iltasanomissa, että kirjojen kohdalla markkinoinnilla ja toimituksellisella sisällöllä ei tunnu olevan mitään rajaa.

Miksei televisiossa ole esimerkiksi tietokonenurkkaa, missä joka viikko kerrotaan uusista tuotteista ja haastatellaan niiden tekijöitä. Arvioidaan uusien, koneiden tulevia ominaisuuksia.

Jopa ammattilehtien toimituksissakin kohtasin kirjatuotteiden eritysaseman. Kirja kun kirja pääsi toimituksen seulan läpi, ainakin jos toimittaja siitä jotakin ymmärsi. Joku cobol-ohjelmoinnin ylemmän tason johdanto saattoi jäädä nurkkaan.

Tekopyhyys tekstimainonnassa paistaa pahasti läpi. Naisten lehtien jutut alkavat olla enemmän tuoteluetteloita kuin toimituksellisia artikkeleita. Tuoteluetteloita, joita höystetään superlatiivein, että lukijaa hävettää.

Kyllä minä senkin ymmärrän, että kirjallisuus on fiiniä ja kirjallisuutta harrastava kuuluu parempaan kastiin kuin muut. Ja onhan niitäkin paljon, joiden kirjahylly notkuu ulkokultaisuutta ja lukemattomia kirjoja.

Kustantajat ovat vuosien saatossa onnistuneet luomaan arvostuksen ja vetävät nyt häikäilemättömästi välistä ja media juoksee perässä osoittaakseen olevansa oikeassa sivistysluokassa.