Äänimaisema, hittitehdas vai ikuista vanhan pyörittämistä

Sunnuntai 2.12.2018 klo 10.13 - Kauko Niemi

Radiokanavien musiikki saa jatkuvaa intohimoista arvostelua osakseen. Asiahan on varsin yksinkertaisen mielenkiintoinen, sillä jokainen yksittäinen arvostelija on aina väärässä ikiomine mielipiteineen. Hän ei näet sido arvosteluaan niihin valintakriteereihin ja menettelytapoihin, joilla radiokanava on valintansa tehnyt.

Asia on onneksi saanut mukavasti valistusta viimepäivinä, kun Yliopistotutkija Heikki Hellman Tampereen yliopistosta ja muusikko-tutkija Arto Vilkko ovat kartoittaneet Suomen kolmen suurimman radiokanavan musiikkitarjontaa vuosina 2013 ja 2017.

Hellman ja Vilkko tutkivat Yle Radio Suomen, Radio Novan ja Radio Suomipopin soittolistoja ja niiden rakenteita. Näiden kolmen musiikkia soittavan kanavan yhteenlaskettu kuunteluosuus on lähes puolet kaikesta radion kuuntelusta. Siis ihan mittava otos.

Tulokset ovat kovastikin erilaisia, kuin miltä tilanne vaikuttaa somea seuraamalla. Yleinen näkemys on, että soittolistojen vuoksi radiokanavilla soivat samat hitit yötä päivää, eikä monipuolisuudesta ole tietoakaan. Julkisen palvelun Yleisradiollakin on soittolistat. Radioiden musiikki on pilalla.

Musiikki on kanavalle vähän samanlainen elementti kuin vaikkapa kanavan tunnuslogo tai minkä tahansa yrityksen väri. Onko kukaan koskaan nähnyt Nokian logoa keltaisena – ei ole.

Radiokanavan graafinen ulkoasu, virallinen väri, erilaiset välisignaalit yhdessä musiikin kanssa toimivat alitajuisena viestinä tutusta ja turvallisesta kanavasta.

Itse olen radion suurkuluttaja. Varmaankin 6-7 tuntia päivässä – ennen kaikkea radio soi taustalla. Minä kuuntelen ja kalastan radiosta informaatiota. Musiikki luo minulle sopivat tauon informaation sulattamiseen ja aivojen rentouttamiseen.

Ai ettenkö tykkää musiikista? Kyllä olen jopa aktiiviharrastaja ja konserteissa kävijä ja lapsuuden olen kasvanut ympäristössä, missä aina musisoitiin.

Ani harvoin normaalissa radion kuuntelussa rekisteröin kuulemastani musiikista yhtään mitään. Paitsi jos se toistuu useita kertoja. Silloin ylitetään ärsytyskynnys. Ja usein miten vaihdan kanavaa. Siis jos Radio Suomipop soittaa samaa biisiä jopa 80 kertaa viikossa, kuten tuossa selvityksessä kerrotaan, siinä kyllä jonkun luulisi saavan riittävästi ja jonkun hermo pettää. Valinta on radion kuulijalla.

Toki tiedän, että on ihmisiä, jotka rekisteröivät jokaisen soitetun biisin, mutteivat muista mitä ohjelmassa muuta kerrottiin. Siis minun vastakohta. Ja väliin mahtuu monenlaista kuuntelijaa.

Radion musiikki on joka tapauksessa tehokasta äänimaisemointia. Suuren helsinkiläisen kauppakeskuksen toteuttama suunniteltu ja harkittu äänimaisemointi, kasvoi kauppakeskuksen myynti peräti seitsemän prosenttia.

Classic-radio on tehnyt tietoisen valinnan ja melko rajoittuneenkin valinnan musiikin suhteen. Samoin on tehnyt tuossa tutkimuksessakin mukana ollut Radio Suomipop. Kummankin on melko yksinkertaista tuottaa linjan mukaista muuta ohjelmasisältöä selkeästi rajatulle kohderyhmälle.

Soittolistat auttamattomasti yksipuolistavat musiikkitarjontaa ja etenkin kun siellä pyörivät muutaman suuren levy-yhtiön muutamat artistit, joiden menestystä siis mitataan radiosoitoilla. Tuollainen mittari ei mittaa mitään muuta kuin musiikkibisnestä. Musiikkitarjonnan kanssa sillä ei ole juurikaan mitään tekemistä.

Sitäkään ei pidä unohtaa, että kyseessä on myös jollakin tasolla pienin resurssein pyörivien radioiden työnorganisointi. Lista sen kun pyörii.

Parannusta ei ole valitettavasti odotettavissa, sillä juuri myönnetyistä ja vuonna 2020 voimaan tulevista luvista on poistettu sisältömäärityksiä. Jos tämä musiikki ei vedä kuulijoita, niin vaihdetaan musiikkia ja kanavat lähenevät toinen toistaan.  Ja kysymys kuuluu - kuinka pienet ja uudet levy-yhtiöt ja artistit ylipäätään voivat tulla kuuluksi.

 

 

 Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm maanantain 26.11.2018 klo 06:15 ja 20:15 (Espanjan aikaa).