Joku pöpö jota en ainakaan vielä tiedä vei "tarkkailuluokalle" kolmeksi päiväksi Marian sairaalaan.
Oli melkoinen kokemus- ja opintomatka todella toisenlaiseen maailmaan.
Rajuja tunteita, lupausten, toiveiden ja todellisuuden sotkeentumista, byrokratiaa, rauhattomia, unettomia öitä, tiukkoja karanneiden potilaiden palautuksia. Ja paljon muuta vaikkapa keskustelua ruosta.
Kaiken jälkeen ihmettelen ja säälin hoitajia, jotka tekevät minuutilleen samalla tavalla päivästä toiseen tuollaisessa ympäristössä.
Esimerkki byrokratia vaikka nestelista, jota täytettiin päivittäin. Ruoan tuoja, sairaanhoitaja merkkaa nesteiden määrän ja astioiden korjaaja kuittaa paljonko nesteitä oli kulunut. astioiden kokooja ei voinut merkata tyhjiä mehu ja juomalaseja käytetyksi kun niitä ei oltu merkattu tuoduksi :-)
Aamupalana kaikille sama ja minullakin viilipurkki tarjolla antibiotin kanssa, vaikka poispäästyäni apteekista noutaessani jatkolääkkeet painotettiin moneen kertaan että näiden lääkkeiden imeytyminen heikkenee merkittävästi jos käyttää maitotuotteita. Sairaalan rutiineihin tämä tieto ei siis mahdu.
Hiljaiseen kotiympäristöön verrattuna tuntui että oli yötä päivää itämaisilla markkinoilla.
Mutta hyvää lopputulosta ainakin toistaiseksi odotan. Ja ymmärrän entistä paremmin kipusiskojen ja veljien rankkaa hommaa ja ymmärrän senkin että liukuhihnalla edetään. Sitä voisi sentään miettiä pitäisikö siitä poiketa sairauden ehdoilla.
