Koirien ja hiihtäjien yhteensovittaminen on ratkaisematon yhtälö. Asiassa risteilevät paitsi hiihtäjät ja koirat niin myös asetukset ja lait sekä eri tehtäviä hoitavat organisaatiot.
Tilannetta kuvaa hyvin Helsingin kaupungin ulkoilupäällikkö Petri Angervuon kommentti, ettei millään pysty seuraamaan kaikkea palautetta mitä asian tiimoilta tulee. Sitä on kymmenittäin jopa sadoittain päivässä.
Laeista ja asetuksista ei juuri ole apua. Järjestyssäännöissä kielletään koirien ulkoiluttaminen kunnostetuilla latualueilla. Toisaalta Suomessa on jokamiehenlaki, joka sallii vapaan liikkumisen luonnossa.
Helsingin liikuntavirasto pysyy asiassa neutraalina, ottamatta kantaa kuka on oikeassa kuka väärässä. Angervuo sanoo, että liikuntaviraston tehtävänä on tarjota mahdollisimman hyvät hiihto-olosuhteet ja toisaalta Helsingin keskustasta pääsee hoidettua, yhtenäistä reittiä kävellen ja koiran kanssa keskustasta Pitkäkoskelle. Tosin reittiä ei ole tällä hetkellä päivitetty verkkosivuille.
Oli nyt sitten millaisia järjestyssääntöjä tai lakia tahansa, niin käytännössä niitä ei kukaan pysty valvomaan. Pääkaupunkiseudulla on laajalla alueella satoja latukilometrejä. Resurssit kuluvat sataprosenttisesti latujen kunnossapitoon, valvontaa ei ole ja tuskin tuleekaan.
Esimerkiksi Helsingin kaupungissa on myös organisaation jonkunmoinen solmu. Ulkoilureitit ovat HKR:n hallinnassa ja soppaa sotkee se, että toinen organisaatio, liikuntavirasto tekee latuja ulkoilureitille siinä tapauksessa, ettei HKR hoida talvikunnossapitoa. Ulkopuolinen ei voi tietää näitä ratkaisuja, koska tieto on vain virkamiesten omissa kartoissa toimistojen seinillä. Vain joissakin tapauksissa voi löytää maastosta kyltin – Ei talvikunnossapitoa.
Entäs kun soppaan sekoitetaan voimakkaassa kasvussa oleva urheilulaji koirahiihto. Joku uhkarohkea on nähty treenaavan koirahiihtoa yleisillä, kunnostetuilla laduilla. Joillakin paikkakunnilla koirahiihdon tarpeet ovat ratkaistu sivistyneesti ja tarjotaan kunnostettuja latuja koirahiihtoharrastukseen tiettyinä päivinä ja tiettyinä kellonaikoina.
Tilanne on harvinaisen sekava. Peruskysymys on loppujen lopuksi turvallisuudesta. Kaposilla suksilla mennään melkoisen lujaa vauhtia ja niillä ei koiria väistetä ilman uhreja.
Tällaisena talvena on kyllä riittävästi tilaa sekä hiihtäjille että koiranomistajille, eikä kummankaan ryhmän kannata tunkea toistensa baanalle.
Suunsoitto niin livenä kuin netissä ei johda mihinkään. Asetusten ja laintulkinta kuuluvat virkavallalle. Tilanne on sen verran monimutkainen, että siedettävä lopputulos syntyy vain toisten huomioinnilla sivistyneesti.
