Kiitti vitusti!

Olen jo jonkin aikaa joutunut miettimään uusia sanoja silloin kun törmään johonkin, olen kampannut mummon kumoon kadulla, olen sanonut rumasti jollekin toiselle ihmiselle, jopa eläimelle, olen tarjonnut väärää korttia kaupan kassalle, olen kiilannut jonossa, pyyhkäissyt ylisuurella kamerarepulla naapuria kylkeen, päräyttänyt Nokia-tunen ilmoille siellä missä olisi pitänyt olla hiiren hiljaa.

Suomeen on syntynyt uudissana anteeksi, jolla ei enää ole samaa merkitystä kuin aiemmin, eikä sitä voi enää käyttää entiseen tapaan.

Kun Finnairin toimitusjohtaja Vehviläinen sanoo yhtiökokouksessa anteeksi, siirtyy asuntomuhinointi syrjään ja kun Vehviläinen sanoi yhtiökokouksessa toisen kerran anteeksi, niin siirtyivät miljoonabonukset syrjään. Vehviläinen pyysi kolmannen kerran anteeksi ja sijoittajat ja henkilökunta saavat pitää huippujohtajansa ja taitavat tappiotkin muuttua voitoksi.

Jos sanalla anteeksi on tuollainen uusi arvosisältö, niin ei sitä pidä enää käyttää, kun kumoaa mummon katuun. Olisiko riittävä kommentiksi arkisempi oho – tai peräti hieman osaaottavampi – kato vähän etees, mulla kun on kiire.

Tai kun joudut itse ”mykkien” tönimäksi, eikä mitään kommenttia kuulu, niin aiemmin oli tehokasta todeta suurella äänellä anteeksi. Sekään ei siis enää tulee kyseeseen, vaan sanon tästä edes – kiitti vitusti!
Näin se kieli muuttuu ja sanojen mukana ilmapiiri.