Poliisin vaikuttava kiitos

Itä-Uudenmaan poliisilaitos päivitti Facebook-sivuillaan eilen kuvallisen tiedon nuorista sankareista.

Nuoret sankaripojat, Eelis 8v, Aatu 8 v ja Olli-Pekka 9 v, löysivät tänä aamuna Nurmijärvellä, Sorvankaaren lähellä olevasta metsästä makaamasta liikkumaan kykenemättömän iäkkään miehen. Neuvokkaat pojat lähtivät välittömästi ilmoittamaan asiasta aikuiselle, joka hälytti paikalle ensihoidon. Mies oli kadonnut eilisiltana Nurmijärven Puuradalta ja poliisi oli etsinyt miestä lähiseudulta koko viime yön. Kadoksissa ollut mies sairasti parkinsonin tautia ja hänet toimitettiin sairaalahoitoon kohtuullisen hyväkuntoisena. Itä-Uudenmaan poliisilaitos kiittää lämpimästi reippaita poikia hienosta ja esimerkillisestä toiminnasta!

Nyt pitää kiittää poliisia tilannetajusta ja oikein ajoitetusta kiitoksesta kuvan kanssa. Näiden pikkusankareiden sisimmäisimmässä sopukassa varmasti tuli sellainen päivitys, joka ei unohdu koskaan heidän elämässään ja se tuli hyvästä työstä toisen ihmisen hyväksi. Kiitos ohjaa varmasti  poikien valintoja tulevassa elämässä.

Kiitos menettää merkityksensä tai ainakin tehonsa, jos se tulee kerjäämisen jälkeen tai sen jälkeen kun asia on jo poissa päiväjärjestyksestä.

Miksei oteta oppia koiran kasvatuksesta. Koira palkitaan heti, kun se tekee jonkun asian oikein, siis ohjaajan haluamalla tavalla. Koira ei enää viiden minuutin kuluttua tiedä mistä palkinto tuli.

Kyllä sama periaate toimii ihmisiinkin, vaikka ihmisen ajattelukyky riittäisi ymmärtämään kiitokset seuraavanakin päivänä. Tosin ihminen pystyy silloin tulkitsemaan – kas kas tulihan se kiitos. Siis kiitos, joka hävitti tehostaa lähes kaiken.

Voi niitä kiitospuheita organisaatioiden vuosijuhlissa. Ympäri pyöreitä, viran puolesta lausuttuja latteuksia kuinka hyviä me ollaan ja kuinka me puhalletaan yhteen hiileen ilman faktoja. Sitä paitsi kiitos puhe on tehty edellisen vuoden puheen pohjalle vuosilukuja ja muita ajankohtaistietoja  muuttamalla, mutta samassa järjestyksessä kuin viime vuonna ja samassa järjestyksessä kuin edellisenä vuonna. Tällainen kiitos ärsyttää enemmän kuin innostaa. Mutta kun tapoihin kuuluu kiittää menneestä vuodesta ilman todellista sisällöllistä viestiä.

Olen ollut suunnittelemassa tilaisuutta, jossa suunnittelukokouksessa tehtiin selväksi, ettei joitakin ihmisiä voida kiittää. Silloin pitäisi kiittää muitakin, ettei synny yleistä kateutta.

Jos syntyy yleistä kateutta, niin kiitosta ei ole selkeästi ja ymmärrettävästi perusteltu ja niitä ei ole sanottu ääneen. Pärstäkerroin kiitokset toki aiheuttavat vaikka minkälaisia höpinöitä ja luovat kateutta.

Kiittäminen on taitolaji ja ennen kaikkea se on ajoituslaji.