Tunnistatko huijauksen ja kehumisen rajan

Sunnuntai 9.12.2018 klo 10:34 - Kauko Niemi


Huijauksen anatomia on kirja, jota parhaillaan luen. Kirjaa lukiessa välttämättä tulee mieleen kysymys missä menee viestinnässä ja markkinoinnissa yleensä huijauksen ja kehumisen raja?

Kirjan kirjoittajat mentalistit Pete Poskiparta ja Jose Ahonen eivät vahingossakaan ihannoi huijauksen jaloa taitoa, mutta antavat riittävästi omia ja muita esimerkkejä, kuinka meitä jatkuvasti huijataan.

Huijaamisen anatomia perustuu kolmeen keskeiseen asiaan - kiireeseen, kehumiseen ja auktoriteetteihin vetoamiseen. Kuinka usein oletkaan törmännyt vain sinulle nämä kaksi viimeistä lentopaikkaa tai hotellihuonetta hyvään asiakashintaan. Ja kas viikon kuluttua samassa hotellissa on huoneita vieläkin edullisemmin. Onko tämä markkinointia vai huijaamista.

Juuri tällä hetkellä Viagogo myy Club for Five:n joulun kirkkokonserttilippuja reippaaseen ylihintaan, vaikka kyseinen ryhmä ei tänä jouluna esiinny yhdessäkään kirkossa. Eikä varmastikaan ole sattumaan, että Viagogo palvelimet ovat Yhdysvalloissa ja päämajaa pidetään EU:n ulottumattomissa, Sveitsissä.

Meitä vaan huijataan tässäkin lippukaupassa, vaikka somessa kerrotaan ikäviä kokemuksia ja varoitellaan harvase päivä.

Kirjan kirjoittajat ovat olleet mukana monissa TV-ohjelmissa, missä vain yksinkertaisesti todistetaan, kuinka helppoa hyväuskoisia ihmisiä on erilaisissa tilanteissa huijata. Tosin näissä esimerkkitapauksissa tilanne palautetaan alkuasetelmiin ja osoitetaan opiksi ja ojennukseksi kauppiaille, vartioille millaisiin asioihin kannattaisi kiinnittää enemmän huomiota.

Tekniikkakin tulee avuksi, eikä enää ole niin yksinkertaista ostaa tuote kaupasta. Palata seuraavana päivänä kauppaan, ottaa hyllystä tuote ja mennä kuitin kanssa palauttamaan se kassalle ja saada rahat takaisin, vaikka alkuperäinen tuote onkin kotona.

Siis teknisesti huijaaminen on äärimmäisen helppoa. Vaikeaksi sen tekee omatuntomme ja myötäelämisen taito muita ihmisiä kohtaan. Sisäinen minämme ei kestä huijaamista. Ei ainakaan niin pitkälle, että toiminta täyttäisi rikoksen merkit.

Valkoisia valheita ja lööperiä puhumme jatkuvasti, mutta se kuuluu eläinkunnan ominaisuuksiin väistellä hankalia tilanteita. Muistan kun pikkupoikana innokkaana kerroin kotona, että olin aivan saamasillani siipirikon sorsan kiinni. Isäukko tuossa vaiheessa opasti, että se vain huijasi sinut pois poikueensa läheltä.

Viime viikolla Ilta-Sanomat uutisoi suomalaisnaisesta, joka oli tavannut sympaattisen ruotsalaismiehen Thaimaan Phuketissa. Erilaisten tarinoiden seurauksena nainen oli siirtänyt miehelle 15000 euroa rahaa, kunnes totuus alkoi paljastua.

Vanhempi väki muistaa Suomen rikoshistorian tunnetuimman huijarin Ruben Oskar Auervaaran. Hän vietti kaikkiaan yli 26 vuotta vankilassa, mutta sai aina vaan naisia huijatuksi.

Auervaaran ja monen muun tapauksessa on kyse ihmisistä, jolla omatunto ei toimi eikä ole minkäänlaista myötäelämisen taitoa. He eivät siis tunne mitään ja siksi  voivat taitavasti manipuloida ja jopa nauttia siitä. Monet heistä onkin saanut psykopaatin luokitusarvion. Ja silloin ollaankin jo pitkällä rikosten tiellä.

Mies oli hurmaava, mutta kun yksiön ovi yöllä sulkeutui, Minna tajusi jotain olevan vialla – ”Minulle tapahtui asioita, joita en olisi halunnut tapahtuvan” otsikoi Hesari päättyneellä viikolla juttua, missä naiset kertoivat tulleensa huijatuiksi.

Mutta palaan tuohon alkuperäiseen ajatukseen, kuinka tietoisesti huijausmetodeja käytetään normaalissa viestinnässä. Kuten vaikka pyramidihuijaukset tai saamani sähköpostiviesti pari päivää sitten – vain muutamassa päivässä saat penikseesi 5 cm pysyvää pituutta?

Tuo kiire-kriteerin tietoinen toteuttaminen markkinoinnissa on jokapäiväistä. Samoin kehuminen, siis sinun kehuminen. Auktoriteetteihin vetoamista löytyy joka kulmalta, nimittäin jonkinlainen tutkimus. Tutkimus siinäkin tapauksessa, että asiaa on kadulla kysytty viideltä ihmiseltä. Olennaista on myös se, että some tarjoaa nopeat ja tehokkaat työkalut, eikä tarvitse käyttää hitaita lehti-ilmoittelua kuten aikoinaan Auervaaran piti.

Enitenhän tietysti huolestuttaa se, miksi emme kerta kaikkiaan pysty heti tunnistamaan huijareita. Sisäinen mekanismimme on vaan jopa onneksi niin voimakas, ettemme jaksa epäillä kaikkea mahdollista. Jos epäilisimme kaikkea, olisi eläminen tuskaista. Ja sitähän enemmän ja vähemmän tunteettomat lajitoverimme käyttävät huijauksessa hyväkseen.

Jos joku on liian hyvää ollakseen totta, niin se ei ole totta.

 Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm maanantain 10.12.2018 klo 06:15 ja 20:15 (Espanjan aikaa).

 

 

 

 

 

 

Avainsanat: huijauksen anatomia, huijaus, Pete Poskiparta, Jose Ahonen, Auervaara, Viagogo,


Kommentit

9.12.2018 19:08  Veikko Hiiri

Just niin.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini