Näinkö väärin - nainko vaarin

 

Suomen kielen asemaa kritisoi varsin osuvasti Matti Mörttinen Ylen kolumnissaan. Hän sanoo puolitosissaan pohtineensa, katoaako kirjoittaminen kokonaan.

Itsekin olen paljon miettinyt samaa ja ymmärtänyt toimittajana, että sanojen merkitys syntyy vasta vastaanottajan päässä. Siksi minulle esimerkiksi emoijit ja kaiken maailman gif-animaatiot sekä erilaiset tarrat eivät juurikaan tarjoa mitään todellista ja ymmärrettävää tulkittavaa. Hauskojahan ne toki saattavat olla vaikken todellista viestiä ymmärräkään. Peukutuksen ylös tai alaspäin juuri ja juuri tulkitsen.

Minulle kirjoittaminen on aina ollut helpompaa kuin puhuminen. Johtunee siitä, että olen elättänyt itseni 40 vuotta kirjoittamalla. Puhuminen tapahtuu aivan liian nopeasti ja puolet tärkeistä asioista unohtuu tai eivät saa edes tarpeellista vuoroaan, kun ei ole päällepuhumisen taitoa. Puhuessasi ani harvoin pystyt tarkistamaan sanomasi faktojen oikeellisuutta.

Edellä mainitut seikat johtavat myös siihen, että hoidan asioita mieluummin netissä kuin puhelimella.

Ehkä olen ollut jollakin tavalla syväyhteydessä Dalai Lamaan. Hänen perusajatuksensa on, että puhuessasi toistat vain omia tuttuja asioitasi, mutta kuunnellessasi opit uutta.

Kuten Mörttinen määritteleekin, kuinka some-kirjoittelu on enempi puhekieltä ja on ihan omassa luokassaan. Sen sijaan toimittajien virallisessa mediassa ei pitäisi tappaa oikeaa suomen kieltä.

Sitten kun siirretään virallinen kieli tämän hetken ajankohtaiseen aiheeseen eli maahanmuuttoon. Ollaankin jo melko hankalalla tiellä. Suomi ei ole varmastikaan kaikkein helpommin opittavia asioita.

Minulla on ja ollut useita hyviä, jopa parhaita ystäviä Suomen rajojen ulkopuolelta ja olen antipurralaisesti tykännyt heitä auttaa uudessa kielessä. Eräskin tapaus, jossa ilmoitin ystävälleni, etten puhu hänelle enää Englantia. Kirjoittelimme ja viestittelimme paljon ja jokaiseen hänen viestiinsä vastasin uuden kielellisen vaihtoehdon tai korjauksen.

Vajaassa kahdessa vuodessa hän suoritti kielitestin ja sai Suomen kansalaisuuden. Puhuu edelleen sujuvasti suomea, vaikka onkin jo muuttanut työnsä vuoksi seuraavaan maahan. Hän antoikin minulle uuden tittelin – integraatiomanageri.

"Neil Hardwick totesi aikoinaan oppineensa suomen kielen siinä vaiheessa, kun osasi tehdä eron sille, onko kusella vai kusessa."

Neil Hardwick on enemmän kuin oikeassa. Kielemme ja sanamme ovat täynnä tapauksia, joissa yhden kirjaimen muutos muuttaa koko sanan merkityksen. Ja kun puhekielessä mumistaan huolimattomasti, ymmärtäminen joutuu koetukselle. Huolellisesti kirjoitetulla tekstillä on vielä mahdollisuuksia.

Kokosin tähän listaa sanan merkityksen muunnoksista, kun pienen pieni kirjain muuttuu. Idean sain listaan, kun tuttavani ihmetteli miksi kahvikoneeni pyytää tyhjentämään kakkasäiliön:

 

tyhmä – ryhmä

uni – uuni

sakka – kakka

ulostus – tulostus

tuuli – tulli

tuli - tulli

pilli – pillu

hylly – pylly

hylly – mylly

hylly - hullu

ympäri – ämpäri

home – homo

pullo – pallo

varustettu – varastettu

näinkö väärin – nainko vaarin

 

Voin vakuuttaa, että pystyt auttamaan ja innostamaan toista kirjoittamalla parempia kielellisiä eväitä. Kyse on vain siitä sävystä, jolla palautetta annat. Haukutko kuinka tyhmä ja osaamaton toinen on vai rakennatko myönteisesti hänelle suomenkielistä tulevaisuutta. Riikka Purra ei tässä pärjäisi.

Tämä on kuultavissa ääniversiona FinnRadio.fm sivustolla

 

Matti Mörttisen kolumni: Näin suomen kieli rappeutuu silmiemme edessä | Yle Uutiset