Isä-rakas, otan nyt elämäni omiin käsiin

Lauantai 14.2.2009 - Kauko Niemi

Viikon ehdottomasti suurin uutinen Suomessa, joka jäi vähälle huomiolle oli Kirsti Paakkasen syntymäpäivähaastattelu Helsingin Sanomissa. Jopa sopulilauma jätti jälkiruodinnan kokonaan väliin.


Mitä ihmeellistä siinä on jos joku mummo täyttää 80 vuotta? Minun vaatimattoman ja epätarkan seurannan perusteella keskiviikkoinen haastattelu oli Paakkasen kaikkien aikojen ensimmäinen syntymäpäivähaastattelu. Hän on varjellut fyysistä ikäänsä viimeiseen asti. Joko hän nyt luovuttaa?

Paakkanen on noudattanut Tarmo Mannilta saamaansa ohjetta: silloin kun nainen ilmoittaa ikänsä, niin se on sama kuin viimeinen käyttöpäivä. Tästä näkökulmasta katsottuna Paakkanen siirtynee eläkkeelle.

Ei se fyysinen ikä vaan henkinen ikä. Siinä se on koko elämän kulminaatio. Paakkanen on oman tiensä kulkija, joka otti 16-vuotiaana ohjat omiin käsiinsä, lähtiessään kotoaan. Vanhempien uhotteluun hän vain vastasi – Isä-rakas, otan nyt elämäni omiin käsiin.

Kumpa mahdollisimman moni meistä pystyisi samanlaiseen dialogiin oman elämänsä kanssa.

Meillä on pari muutakin mummoa, joiden fyysisellä ja henkisellä iällä ei juuri ole mitään yhteyttä toisiinsa.

Aira Samulin tanssii ja menee ikäisekseen kuin nuori tyttö eläen tässä päivässä ja ammentaen vaikutteita nuorista.

Lenita Airistolle fyysisen iän paljastaminen on yhtä suuri peikko kuin on ollut Paakkasellekin. Lenitan täyttäessä vuosi sitten tammikuussa 70 vuotta, hän välitti STT:n kautta medialle jyrkkäsanaisen kiellon asian uutisoinnista. Ehkä näemme tämän haastattelun sitten yhdeksän vuoden kuluttua.

Mahtavia esimerkkejä kaikki kolme. Miksi meidän pitäisikään elää ulkopuolisten oletusarvojen ja ohjaussignaaleiden mukaan. Kannattaa kuunnella elämän ohjeeksi vain omaa sisintään, silti julistamatta tai loukkaamatta muita.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kirsi Paakkanen, Aira samulin, Lenita Airisto