Huijattu laajakaistan ostaja

Sunnuntai 3.2.2008 - Kauko Niemi

Tiedätkö mitä todella ostat ja mitä todella saat tehdessäsi operaattorin kanssa laajakaistakaupat. Ja vieläkin tärkeämpää on ymmärtää tarvitsetko todella huippunopeata yhteyttä. Erittäin harva tällä hetkellä sellaista tarvitsee.

Niin kauan kun chattailet, lähettelet sähköpostia ja liitteenä normaaleja pakattuja kuvatiedostoja, et todellakaan huomaa käytätkö neljän vai kymmenen megan liittymää. Ja yli kymmenen megaiset onkin jo hinta/hyötysuhteeltaan isoja kysymysmerkkejä.

Kannattaa todella muistaa, että todelliset käytännön nopeudet saattavat olla jotain aivan muuta kuin mitä sinulle tarjotaan, eikä sinulla ole juurikaan mahdollisuutta valvoa ostamasi palvelun laatutasoa.

Sitten kun tuntuu hitaalta, älä juokse ensimmäisenä operaattorille ostamaan lisää kaistaa. Koneesi selaimen välimuistin tyhjentäminen tai kovalevyn eheyttäminen saattaa hyvinkin poistaa hitaudet saati sitten, että hankit mieluummin tehokkaamman koneen kun ylettömästi kaistaa.

Tämän päivän laajakaistaiset tarjouspiuhat ovat pelkkiä liekanaruja, joilla näennäishalvalla hinnalla sitoutetaan pariksikin vuodeksi.

Itse olen päässyt Soneran himoittuun kohderyhmään. Taloyhtiössäni tehtiin sähkö- ja putkiremontti ja nyt olen liki kaikkien mahdollisuuksien kuidun päässä, jota en tosin käytä. Kun en edes hevikäyttäjänä tarvitse.

Markkinapotentiaali on muutoinkin mielenkiintoinen. Rapussani on 10 huoneistoa, joissa kolmessa asutaan vakituisesti. Itselläni on netti käytössä vähintään 12 tuntia päivässä. Naapurillani ei ole konetta ja toinen vakituinen naapuri on 87 vuotias, enkä usko hänenkään himoitsevan valtavia nopeuksia.

Sonera on jo lähestynyt kolmasti kirjeellä. Lupaukset ja tarjoukset ovat todella sellaisia, joita voisi kehua kavereille ja osoittaa olevansa todellinen nettimaakari.

Kirjeet eivät ole tehonneet, niin sitten soitettiin. Ymmärtäväinen ja ystävällinen kauppias teki kaikkensa. Hän ei vain ollut valmistautunut liittymän vaihtamisen suurimpaan kynnykseen – sähköpostiosoitteen vaihtamiseen. Lupasi ystävällisesti selvittää kuinka vanha sähköpostiosoite säilytetään.

Sähköpostiosoitteen vaihtaminen olisi minulle käytännössä itsemurha. Saan päivittäin 80-150 sähköpostia. Kymmenien yritysten rekisteröintitunnuksena on sähköpostini. Osoitekirjan yli 900 kontaktista ani harva tulisi muuttaneeksi sähköpostiosoitettani, vaikka heille sen pystyisinkin ilmoittamaan.

Näiden rinnalla näennäinen nopeuden kasvattaminen ei paljoa paina.

Soneran laajakaistakauppias yllättäen palasikin kuten oli luvannut. Hän oli kuullut kaveriltaan, että vanhan osoitteen voi säilyttää tekemällä nykyisen operaattori Welhon kanssa siitä sopimuksen.

Ei muuta kun Welho-kauppaan tarkistamaan asiaa. Vastaus oli lyhyt ja ytimekäs. Ei sellaista voi tehdä. Asia jäi kuinkin kaivelemaan ja palasin jonkin ajan kuluttua uudelleen Welho-kauppaan ja nyt parin kollegan kanssa keskusteltuaan Welko-kauppias tiesi, että minun osoitteesta jätetään heidän postipalvelimelle passiivinen reititys, joka jatkaa postit uuteen osoitteeseen.

Tämä palvelu maksaa yhdeksän euroa kuukaudessa ja siihenhän se sitten Soneran huipputarjous hupeneekin.

Jotta laajakaistakilpailu käynnistyisi todenteolla, olisi Etelä-Esplanadilla mietittävä samanlaista osoitteen siirrettävyyttä, kuin mitä viestintäministeriö aikoinaan sai aikaiseksi käynnykkänumeroiden siirrettävyydessä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: laajakaista