Pirun hyvä laki osui väärään kohteeseen

Tupakkalaki on toteutunut todella hienosti ja nimenomaan asennetasolla. Kukaan vieraistani ei ole enää aikoihin kysynyt, että saanko polttaa olohuoneessani. Näin tapahtui vielä pari vuosikymmentä sitten. 

Enää ei ole fiiniä, ei miehekästä, ei mitään extra-fiilistä polttaa tupakkaa. Malboro mies ei tallustele rehvakkaasti, vaan värjöttelee jossakin syrjäisessä paikassa häpeissään, kun ei pysty muuttamaan tapojaan. Tällainen asennemuutos on arvokas, jota nyttemmin laki on edesauttanut.

Todella sääli, ettei aikoinaan tajuttu, että muutos olisi pitänyt tapahtua mieluummin alkoholin kuin tupakan suhteen. Todella hienoa, kun Kännikapina aloittaa edes nyt tämän asennemuutoksen.

En ole kuullut että yksikään tupakoija olisi tupakan takia aiheuttanut kuolemaan tuottavia auto-onnettomuuksia. En ole kuullut, että raakoja murhia olisi tehty nikotiinin vaikutuksen alaisena. En ole kuullut, että perheväkivallan syynä olisi ollut tupakka. En ole kuullut että tupakka olisi aiheuttanut lennon keskeytyksen ja häirikön poistamisen. En ole kuullut, että joku olisi menettänyt työpaikkansa tupakan takia, paitsi silloin kun hankkinut itseaiheutetun kuolemaan johtaneen syövän.

Siis hienoa, että näin topakasti on ajettu savutonta maailmaa. Ja viimeistään nyt on aika saada aikaan sama muutos alkoholin suhteen.

Miksi maan suurin päivälehti Helsingin Sanomat ja monet muut tekevät viiniarvosteluja ja luovat jotenkin hienoa viinikulttuuria. Miksei sitten sikariarvosteluja?

Miksi kirkko tarjoaa ehtoollisviiniä (onneksi alkoholitonta) kaiken synninpäästöksi? Miksi viininmaistaja ravintolaseurueessa on jotenkin muiden yläpuolella.

Miksi eri tilaisuuksissa alkoholittoman vaihtoehdon puute paljastuu vasta tilaisuuden ollessa vauhdissa ja sitten sählätään suurin elein, kun tuo törppökin tuli tänne sekoittamaan ”hyvät” järjestelyt.

Itselleni alkoholin vajaakäyttö (verrattuna keskimääräiseen) tuli sivutuotteena kun heräsin elämän laadun parantamiseen. Minulla ei koskaan ollut illalla niin hauskaa, että olisin kestänyt sen nuhjuisen olon aamulla ja seuraavana päivänä. Saman tuomion saivat kaikki muutkin nuhjuisen olon aiheuttaneet asiat. Kuten turha valvominen.

Kohdallani selittelyä sai kestää noin 15 vuotta – onko sinulla ollut ongelmia alkoholin kanssa, kun et uskalla ottaa. No ota nyt. Yksi lasillinen, ilonpilaaja, pitääkö sitä nyt olla noin tiukkapipoinen. Tätä listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle.

Alkoholin käytössä näyttää olevan vain on-off-asento. Nyt kun ei enää kysellä, niin myös varataan vesi valmiiksi vaikka toki voisin silloin tällöin ottaa lasillisen hyvän ruuan kanssa. Omituinen tyyppi kun ei pysty päättämään ottaako vai ei!

Jonkinmoinen ongelma on edelleen se, että olen erinomainen kokki ja vieraana saavat maukkaita ja erikoisia tarjoiluja – ilman alkoholia. Sherry, ja viini on jo useimmiten valmiiksi ateriossa.

Tiukkapipoisimmat vetoavat etiketteihin. Kuuleman mukaan etiketteihin kuuluu tarjota sitä sun tätä. Onneksi olen sen verran vahva kulkemaan omia polkuja ja noudattamaan ikiomia etikettejä niin kuin se Malboro-mies teki aikoinaan.

Onnea kännikapinalle – Anna lapselle raitis joulu – ja kaikille asian eteen työskenteleville. Aloitetaan vaikka etikettikirjojen uusintapainoksilla.

ps.

edellisissä blogeissani ihmettelin Canonin markkinointia. Väliaikatietona mainittakoon, että hyvitys raha ilmestyi tililleni tasan kuukauden kuluttua ostopäivästä.