Lakooninen suhde sähköyhtiöön

Tiistai 21.9.2010 klo 12.33 - Kauko Niemi

Riittäisiköhän kolme muistutusta ryhdistäytymään sähkön käytössä ja erityisesti sähköyhtiön suhteessa.

Tiedän varsin hyvin, että sähköyhtiöitä voi kilpailuttaa ja jonakin päivänä jostakin saa sähköä halvemmalla kuin toisesta paikasta.

Lähtökohtana on vain se, että perstuntumalta kolmen kuukauden laskun 160,79 euron laskusta nipistetyt eurot säästyisivät todennäköisesti helpommin joltakin toiselta momentilta.

Etenkin kun tässä viimeisessä laskussa on melkein normaalia elämään kaikki kolme kesäkuukautta ilman kesälomaa. Ja epänormaalia, että jäähdytin hyrräsi makuuhuoneessa yötä päivää liki koko kolmen kuukauden jakson.

Voisin toki miettiä sitäkin kuivaisinko pyykit ullakolla enkä rummussa. Käyttäisinkö kylpyhuoneen lattialämmitystä harvemmin tai pienemmällä teholla. Tai miettisin ovatko kaikki seinässä kytkettynä olevat 36 pistoketta tarpeellisia.

Sähkölaskun suhteen minua on kuitenkin herätelty. Helsingin kaupungin sähkölaitos, anteeksi Helsingin Energia lähetti pari kuukautta sitten tasoituslaskun ajalta, joka alkoi maaliskuulta 2008. En ollut huomannut niiden puuttuvan. Ja ihmettelyyni löytyi monta selitystä.

Varmuuden vuoksi avasin viimeisen e-laskun, josko siinäkin olisi Kampista jotakin outoja terveisiä. Terveisiä oli 15 rivillistä. Sen verran pikasilmäyksellä ymmärsin, että piirun verran alle puolet loppusummasta oli varsinaista sähkönkulutusta ja loput kaikkea muuta mukavaa laskutettavaa.

Millekähän riville se sähköyhtiön vaihto vaikuttaisi. Selvittelyn paikka kun aikaa ja sisäistä energiaa ilmestyy.

Kolmas herättely tapahtui tänään. Helsingin Energialta tuli tärkeä kysely, missä haluttiin selvittää tärkeiden asiakkaiden mielipiteitä omaan sähköyhtiöön.

Kyselyssä tuntui painottuvan paikallisuus. En todellakaan muista, että olisin kertaakaan käynyt fyysisesti sähköyhtiössäni – miksi olisin. Viimeisen 10 vuoden aikana olen ollut yhteydessä sähköisesti vain kerran, kun uhkasin vaihtaa yhtiötä, jos paperilast eivät lopu ja tilalle tule e-laskua. Nyt tulee.

Sivutolkulla kysymyksiä, mikä on tärkeää sähköyhtiössä ja mikä vähiten tärkeää paljasti lopullisesti kuinka lakooninen suhde minulla on sähköyhtiööni. Kun ei ole minkäänlaista henkilökohtaista suhdetta, niin ainoa tärkeä asia on että pistorasiasta tulee sähköä silloin sitä tarvitsee.

Tällainen lakooninen suhde olisi toki hyvä pohja sähköyhtiöiden kilpailuttamiselle.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Helsingin Energia

Näinkös se dekkari syntyy

Sunnuntai 12.9.2010 - Kauko Niemi

Herään kahtena yönä peräkkäin juomaan. Huomaan, että naapurin keittiössä on myös valot. Ei nyt kuitenkaan mikään pieni liesituulettimen tai raolleen jääneen jääkaapin valo. Siis täysvalaistus, jossa jokaisen kaardemumman löytää kirjavalta räsymatolta.

Jään miettimään, että mikähän naapurin yöunet on vienyt. Itse naapuria ei keittiössä näy. Tosiasiassa en edes tuntisi olisiko hän oikea naapurini vai murtovaras, joka tyhjentää parhaillaan huushollia. Naapurini asuu eri osoitteessa vaikkakin samassa taloyhtiössä ja kulkee toisen kadun kautta. Yhtiökokouksen perusteella en pysty paikantamaan kenen naama pitäisi näkyä mistäkin ikkunasta.

Aamulla näen, että naapurini on valvonut koko yön. Valot palavat edelleen. Ne eivät sammu vaikka aurinko on jo korkealla ja lämpötila kivunnut liki 30 asteeseen.

Näin on nyt jatkunut viikon. En ole kiinnittänyt aiemmin huomiota, josko naapurin keittiön valot ovat palaneet kaikki nämä kahdeksan vuotta, jonka ajan olen nykyisessä asunnossani asunut.

Tuntuu oudolta. Ehkä hän on matkalle lähtiessään unohtanut tai tietoisesti jättänyt valot päälle. Entä jos naapurini onkin yksineläjä ja saanut sairauskohtauksen ja makaa jossakin lattialla. Mielikuvitus kelaa ainakin parikymmentä erilaista vaihtoehtoa.

Seinänaapurini on talon vanha asukas, ja istuu hallituksessa, ehkä hänellä olisi tietoa kenen keittiössä palaa valot yötä päivää. Soitan ovikelloa ja oven avaa maalari ja tietää kertoa, että seinänaapurini on pitkään poissa.

Siirryn tarkkailuasemiin kadun puolelle. Yritän hahmottaa mitkä ikkunat kadun puolella vastaisivat valot päällä olevaa keittiötä. En tunne asuntojen pohjia ja tilanne ei ratkea. Melko varma käsitys kuitenkin syntyy. Hahmotusta helpottaa kun eri portaiden asunnot ovat aina puolikerrosta ylempänä tai alempana.

Palaan seuraavana päivänä uudestaan kadun puolelle. Epäilemiäni ikkunoita pesee nuorehko nainen. Kivi putoaa sydämeltä. Mielikuvitukseni laukkakierros on ollut turha, mikäli ikkunat ovat todella saman huoneiston kuin valot päällä olevan keittiön.

Silmäni skannaavat monta kertaa päivässä tuota mystistä keittiön ikkunaa. Keittiön missä valot palavat täysillä yötä päivää. Kunnes yhtenä päivänä näen vilauksen ihmisen hahmosta.

Ainakin teoriani lattialla makaavasta, sairauskohtauksen saaneesta henkilöstä ei voi pitää paikkaansa ja unohtuneista valoista matkan aikana ei myöskään.

Mysteeri kuitenkin jatkuu. Valot palavat edelleen yötä päivää. Nyt jo ainakin yli kaksi kuukautta. Ehkä heillä onkin vain kytkin rikki, eikä ole löytynyt sähkömiestä. Ehkä he nauttivat ravintolassa syömisestä, kun keittiössä ei koskaan tehdä ruokaa.

(tämä blogi dekkarin aloituksesta on kaikilta osin faktaa)

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: keittiön valot, dekkari

Hetken hurmurit

Lauantai 11.9.2010 - Kauko Niemi

Olli-Pekka Kallavuo olisi ollut parempi Kallasvuona kuin Nokian toimitusjohtajana. Silloin kun ihminen on oma itsensä hän on uskottava. Nyt Kallasvuolle asetettiin normit Nokian toimitusjohtajasta, jota hän ei luontevasti, ja uskottavasti toteuttanut. Asiasisällöt jäivät taka-alalle.

Esitystalouden hetken hurmurit istuvat aitiopaikalla Espoon teatterissa. Pelkkä esittäminen ei tuo toivottavaa lopputulosta, ei ainakaan silloin kun hihnan päästä pitää tulla ihan oikeita tuotteita.

Esittämisellä pärjää hieman pidempään kun esittämien ei tarvitse muuttua konkretiaksi. Näinhän on Jari Sarasvuon kohdalla. Kohtuuttoman suurta esittämistä 27 miljoonan liikevaihdon yritykseltä.

Sarasvuo voi jatkaa nyt pelkkää esittämistä, kun pääsi eroon Satamasta. Mutta esittäminen on kaukana kun ostaa yrityksen 60 miljoonalla ja pääsee eroon siitä 9 miljoonalla. Tosin hän itse nettosi välistä noin 17 miljoonaa.

Hetken hurmuriksi voi suuressa mittakaavassa luokitella aikoinaan Jan Carlzonin, joka nosti Scandinavian Airlinesin, SAS, ja itsensä lentoyhtiöiden jumalaksi. Sellaista mediaa tai seminaaria ei ollutkaan missä hän ei olisi esittänyt. Nyt tiedämme SAS:n tilan. Pysyvää ei tuostakaan hurmiosta syntynyt.

Aikoinaan kollegani hurmasi kansainvälisissä kokouksissa omilla esityksillään, mutta nousukiito katkesi, kun joku realisti huomasi, että asiakasmarkkinointiin tarkoitetuista rahoista valtaosa kului hänen sisäisten presentaatioiden esittämiseen. Massiiviset kertakäyttöiset videotuotannot eivät olleet halpoja.

Eihän Jorma Ollila ole räiskyvä mediapersoona. Hän on kuitenkin uskottava oma itsensä. Sellainen kun jäyhän suomalaisen pitääkin. Tosin Ollilalla oli juuri oikea aikakehys matkapuhelinmarkkinoilla.

Kallasvuon ulkoinen uskottavuus ei ollut niinkään pahasti pielessä kuin sisäinen uskottavuus. Heti alusta pitäen nokialaiset jännittivät kuinka Kallasvuo esiintyy. Itse asiasisältö jäi sivuseikaksi, kun nokialaiset miettivät kuinka Kallasvuo piti käsiään ja kuinka väkinäistä hänen hymynsä oli. Nokian viestintäkoulutus voisi myös mennä itseensä yrittäessään taivuttaa erilaisia persoonia samaan muottiin.

Kallasvuota verrattiin Nokian sisällä Applen Jobsiin. Hänen olisi pitänyt olla joku muu kuin Olli-Pekka Kallasvuo, jolla kuitenkin on laaja kokemus ja tietämys alasta.

Hurmuriksi hänestä ei ollut, eikä välttämättä olisi ollut tarpeenkaan. Nokia voisi lopettaa nyt kaikilla muillakin tasoilla esittämisen ja miettiä tosissaan mitä hihnan päästä lasketaan ulos. Osaamistahan löytyy, jos sitä osataan oikein kanavoida.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Nokia, Kallasvuo, Sarasvuo, SAS

Ensi vuonna terveitä ja hyväluonteisia koiria

Torstai 9.9.2010 - Kauko Niemi

Tänä vuonna uudistetussa kasvattajasitoumuksessa koirankasvattajat lupaavat kasvattaa terveitä ja hyväluontoisia koiria. Vaatimus on kova, jopa epärealistinen.

Kun tällaisen lauseen allekirjoittaa, niin tulkinnasta tulee aivan varmasti erimielisyyksiä. Sitä en epäile, etteikö kaikkien intressissä olisi hyvää tarkoittava koirankasvatus.

Käytäntö ei ole niin kaunista ja yksinkertaista nykyisessä yhteiskunnassa, missä juristi astuu heti esiin, kun erimielisyyksiä ilmaantuu. Erimielisyyksiä syntyy viimeistään silloin kun eläinlääkärilaskut alkavat nousta yli sietorajan.

Kun terveyden pettävän pennun kanssa tulee ongelmia, vakuutusyhtiöillä on laajat rotukohtaiset tilastot, joilla osoitetaan perinnölliset sairaudet ja evätään kalliit hoitokulut. Tämän jälkeen oikeuksia lähdetään peräämään kasvattajilta.

Kuinka määritellään terve ja hyväluonteinen koira. Tällä hetkellä ei ole olemassakaan tervettä koirarotua. Kuinka terve koiran sitten pitää olla, jotta kasvattaja selviää sitoumuksestaan. Kuinka ja kuka terveyden määrittää. 

Entä missä menee hyväluonteisuuden raja ja kuinka se juridisesti määritellään. Etenkin kun tiedämme, että suurin osa arkielämän hyvä- ja huonoluonteisuudesta aiheutuu hihnan toisessa päässä.

Tämän vuoden kahden ensimmäisen kuukauden aikana tehtiin koirakaupoista 57 valitusta kuluttajaneuvontaan. Valitettavasti moni ostaja ei malta selvittää tunteiden palossa sitä mitä on todella ostamassa. Vuonna 2009 valituksia tehtiin 466 kappaletta.

Tällä hetkellä ei tarvitse yhtään ihmetellä, jos kasvattajat ovat näreissään uudesta sopimuksesta, joka on allekirjoitettava tämän vuoden aikana mikäli aikoo kennelnimen alla koirankasvatusta jatkaa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: koira, koirankasvatus