Nyt voin jatkaa viime kesäkuussa kirjoittamiani arvioita Nokiasta – Nokiasta tuli vain iso yritys.
Nokia Microsoft kumppanuus on aika ajoin vuosien varrella pompannut esiin. Kalpene Nokia oli ensireaktiot silloin kun Microsoft kehitti windows käyttiksen matkapuhelimeen.
Tuolloin Nokian asenne oli kylmän viileä. Matkapuhelimen käyttöjärjestelmä on jotain aivan muuta kuin tietokoneen käyttöjärjestelmä. Puhelimen käyttöjärjestelmän pitää osata tehdä puhelun aikana sellaisia asioita, joihin pc:n käyttöjärjestelmä ei ikinä pysty. Siis ei syytä huoleen.
Puhumiseen tehdyn käyttöjärjestelmän piti olla perin helppoa laajentaa muihin toimintoihin ja tietokoneen käyttöjärjestelmää ei koskaan saataisi kunnolliseksi puhelimen käyttöjärjestelmäksi. Siis ei edelleenkään syytä huoleen.
Nämä kaksi yritystä olivat lähtökohdiltaan niin erilaiset, että milloin Jorma Ollila kumosi yhteistyöhuhut ja milloin taas Bill Gates teki samoin. Ei löytynyt aitoa synergiaa, vaikka Ollila ja Gates nähtiinkin jo muutaman kerran kaveeraamassa.
Markkinakehitys on toki liikkunut nopeammin tietokoneista puhelimiin kuin puhelimista tietokoneisiin. Tässä on syntynyt se rako Androidille ja Applelle. Tehdä sellainen käyttöjärjestelmä, joka taipuu nykyisiin tarpeisiin ilman vanhoja rasitteita. Apple on lisäksi aina osannut intuitiivisen käytettävyyden salat.
Historia toistaa itseään. IBM oli tietotekniikan mahtivaltias, kunnes se joutui 90-luvun alussa muuttamaan koko toimintansa syvän notkahduksen kautta. Uusi aika osoitti, että tietohallintojohtaja ei aina ollutkaan oikeassa, eikä varmistanut selustaansa ostamalla tuotteita kuin tuotteita, kunhan ne olivat vain IBM-merkkisiä. Niin kuin nyt käy Nokialle 20 vuotta myöhemmin.
En muista juurikaan yhtään menestystarinaa, missä kaksi isoa tietotekniikka organisaatiota olisivat onnistuneet tekemään jotain suurta. Pahaa pelkään, että ei tule olemaan helppoa tässäkään tapauksessa. Ja jos pitää jotain veikata, niin veikkaan, että Nokian vaarana on, että siitä muodostuu tehokas tuotantolinja Mikrosoftille.
Välttämättä nousee myös ajatus, että joitain oli tehtävä ja nopeasti. Stephen Elopilla ei ollut aikaa juuri muuhun kuin valmiiden kanavien ja kavereiden hyödyntämiseen. Tosin Elop väitti, että kaikki vaihtoehdot tutkittiin.
Onnistumisen mahdollisuuksiakin toki on. Strategian olisi syytä olla lähempänä kuinka integroidutaan maailman kanssa kuin se, että saako puhelimeen ladattua musiikkia. Teinitytön musiikin lataaminen Afrikan savannilla sopii ihan hyvin hetkelliseksi markkinointi tempuksi, jolla boostataan seuraavan kvartaalin lukuja kuntoon, mutta ei sen varaan voi laskea tuon kokoisten yritysten pitkän aikavälin kehitystä.
Kirjoittaja on integroinut puhelimen ja tietokoneen yhteen jo 1993 – ensin Palmin kanssa ja myöhemmin nokialaisten kanssa. Lopettanut 15 vuotisen Applen käytön, kun hermo petti jatkuvien integraatio-ongelmien takia. Oli Apple-maailma ja muu maailma. Kirjoittaja on tietoisesti lopettanut yhteistyön sellaisten palveluntuottajien kanssa, jotka eivät tarjoa sähköistä integraatiota palveluunsa. E-laskun puuttuminen on jo täysi syy vaihtaa kumppania. Kirjoittaja on vaihtanut pankkia jo 1990-luvun alusta lähtien sen mukaan millaisia sähköisiä palveluita on tarjolla.
Kauko - olet oikeassa. Kahden yrityksen yhdistämiset aniharvoin tuottavat lisäarvoa. Onneksi kyse ei ole yhdistämisestä vaan voisiko sanoa yhteisestä aivoriihestä. Muutoksessa henkilöiden välille syntyy kitkaa ja huolta omasta roolista. Nyt on edessä innostavia uusia näkökulmia ja etenemismahdollisuuksia.
Nokian lehdistötiedotteesta on luettavissa että päähuolenaihe on älypuhelin. Vuosi ennen ensimmäistä kommunikaattoria tulin kysyneeksi Nokian silloiselta tuorelta NMP:stä tulleelsta johtohahmolta hänen ajatuksiaan tietokoneen ja puhelinten yhteis tai erilliselosta, samalla näyttäen taskussani rinnakkaiselämää eläviä Ericsson puhelinta ja Sharpin IQ-8100 organisaattoria. Tuolloin ne olivat minulle keskeiset välineet muistiinpanojen sekä päivittäisten asioiden organisoimiseen, ideoimiseen, raportoimiseen ja yhteydenpitoon. Nokia vastasi myöhemmin edistyksellisellä kommunikaattorilla. Suuntaa oli annettu. Aisopoksen fabelin opetukset "Kettu ja viinirypäleet" (Surt sa räven om rönnbären) unohtuivat laitteen jatkokehittelyssä. Kuluttajien päällimmäistä arviota kuunneltiin välitettvasti. Sitä pidettiin kömpelönä ulkoisten muotojensa vuoksi (paino ja koko) eikä sen potentiaalia kiivaan työrytmin organisoijana tarvittu keskivertokuluttajien keskuudessa. Toisaalta olihan laite hintansa puolesta suuri investointi pelkkään puhelimeen verrattuna.
Kommunikaattorin seuraajat ovat olleet kutistettuja versioita edeltäjistään. Liiankin pieni näppäimistö. Luotettavat työkalujen suoravalintanappulat ovat kadonneet siirtyviksi ikoneiksi joissa esimerkiksi yhteystietojen ja avoinna olevan asiakirjan välillä liikkuminen on liiankin epävarmaa. Kuka nyt haluaa odottaa "langan" toisessa päässä sillä aikaa kun itse sanoman ydintä etsitään älypuhelimen syövereistä. Älypuhelin saa olla riittävän iso, siinä pitää olla nappuloita ja tekstisisältö on oltava helposti luettavissa riittävän suurelta näytöltä. Älypuhelimen ydin ei pidä olla nettiselailu ja multimedia, lisäominaisuuksina ne eivät haittaa.
En usko että koko maailmaa voisi yhdenlaisella laitteella valloittaa. Sharp IQ-8100:n kuva on minusta edelleen jopa menestyksekkäästi kopioitavissa. Erityisesti kaipaan sen yksinkertaista tekstidokumenttien jäsentely/kappalejaottelu ominaisuuksia. Nykyään harva enää näppäimistöä vierastaa. http://calculators.torensma.net/files/images/sharp_iq-8100m.jpg
Minä en kaipaa ikkunointia ja Microsoft tyyppisiä valikkoja omaan älypuhelimeeni. Tietokoneella ne ovat paikallaan. Voisiko olla niin että kännyköiden ominaisuuksien kehittämisessä ollaan jo menty "vasaravaiheen ohi", eli liiankin pitkälle.
Ja sitten.... kumppaneille on jätettävä omaa pelikenttää näivettymisen välttämiseksi.