Vaarallinen yhdistelmä - Jeesuksesta seuraava, joka elää selibaatissa

Lauantai 25.8.2018 klo 8.46 - Kauko Niemi

Selibaatti eli naimattomuus tarkoittaa pidättäytymistä avioliitosta ja yleensä seksuaalielämästä.

Selibaattilupaus on osa kristillisiä luostarilupauksia. Katolisen kirkon latinalaisessa riituksessa selibaattia edellytetään munkkien ja nunnien lisäksi myös papeilta ja piispoilta, ortodoksisessa kirkossa sekä idän katolisissa kirkoissa vain piispoilta. (Wikipedia)

* * *

Jäsenmäärällä mitattuna 1,25 miljardilla jäsenellään maailman suurin kirkko on joutunut todella katsomaan totuutta silmiin. Vuosisatojen ajan kirkon rakenteet ovat pystyneet peittelemään mitä karkeimmat ihmisarvon loukkaukset. Eikä niistä päästä tulevaisuudessakaan eroon niin kauan kun kirkko kieltää ihmisen normaalin tarpeen eli seksuaalisuuden.

En näe suurtakaan eroa sillä, että kielletäänkö ihmiseltä syöminen, nukkuminen vai seksuaalisuus. Kaikki ovat ihmisen perustarpeita, joita ilman elämä ei ole tasapainossa.

Katollisen kirkon rakenteissa on omia lakeja ja monia muita ristiriitaisuuksia useiden demokraattisten hallintojen ja lainsäädäntöjen kanssa. Kirkon rakenteisiin puuttuminen ulkopuolelta on kokolailla mahdottomuus. Tietovuotojen on tapahduttava kirkon sisältä.

Aiemminkin on vuotanut julkisuuteen yksittäisiä seksiskandaaleja ja pääsääntöisesti katollisen kirkon piiristä. Nyt kuitenkin tekijöitä on satoja ja lapsiuhreja jopa tuhansia. Huomionarvoista on se, että nyt on paljastunut asioita vain kuudesta hiippakunnasta ja hiippakuntia on Yhdysvalloissa parisensataa.

Katollisen kirkon piirissä on myös maksettu uhreja hiljaisiksi jopa siinä mitassa, että seurakuntia on mennyt jopa konkurssiin.

Katolisen kirkon opetuksen mukaan kirkon piispat ovat apostolien seuraajia ja Paavi eli Rooman piispa on apostoli Pietarin seuraaja. Piispojen ja pappien asema Jeesuksesta seuraavina luo sellaisen arvomaailman, ettei heitä voi kukaan tavallinen ihminen vastustaa. Ei sitten minkäänlaisessa tilanteessa.

Vaarallinen yhdistelmä syntyy, kun vastustamattomalta auktoriteetilta kielletään luonnollinen seksuaalisuus. Seksuaalisuus, jota hän toteuttaa joka tapauksessa tavalla tai toisella.

A-sudiossa vieraillut Suomen katollisen kirkon tiedottaja puhui varovaisin sanakääntein selibaatista ikään kuin se olisi vain este avioliitolle. Sen takia, että papit suuntaisivat kaiken tarmonsa kirkon hyväksi. Seksuaalisuuteen hän ei viitannut vahingossakaan. Avioliittokin jo toisi ihmiselle yhden normaalin tavan toteuttaa seksuaalisuuttaan.

* * *

Ihmisen seksuaalisuus on ihmisen synnynnäinen kyky ja valmius reagoida fyysisesti ja psyykkisesti aistimuksiin ja virikkeisiin kokemalla eroottista ja seksuaalista mielihyvää, sekä valmius pyrkiä näihin kokemuksiin.

Ihmisen seksuaalisuus palvelee sekä ihmislajin biologista säilymistä että psyykkistä nautintoa. Seksuaalisuus on ominaisuus, joka on osa ihmisyyttä koko elämän ajan. Ihmisen seksuaalisuuteen kuuluu seksuaalinen kehitys, biologinen sukupuoli, sosiaalinen sukupuoli-identiteetti ja sen mukainen rooli, seksuaalinen suuntautuminen, eroottinen mielenkiinto, nautinto ja intiimiys sekä suvunjatkaminen.

Ihminen voi kokea ja ilmaista seksuaalisuuttaan esimerkiksi ajatuksin, fantasioin, haluin, uskomuksin, asentein ja arvoin sekä käyttäytymisessä, rooleissa ja suhteessa itseensä ja toisiin. Seksuaalisuuteen ja sen ilmaisuun vaikuttaa monen tekijän vuorovaikutus, kuten biologisten, psykologisten, sosiaalisten, taloudellisten, poliittisten, kulttuuristen, eettisten, oikeudellisten, historiallisten, uskonnollisten ja henkisten. (Wikipedia)

* * *

Katollisen kirkon uutiset tulevat jatkumaan, vaikka tällä kertaa itse paavikin jo otti julkisesti kantaa viimeaikaisiin tapahtumiin. Anteeksiantamus ei nyt enää riitä. Yli 2000 vuoden rakenteita kun ei yhdessä yössä pureta. Ei edes vaikka viime päivinä kirkon ovesta on poistunut runsaasti pettyneitä jäseniä. Ja tällä hetkellä pappiskoulutukseen ei saada läheskään riittävästi opiskelijoita.

 

Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion taajuudella 104,8 Espanjan Aurinkorannikolla tai Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm maanantain 27.8.2018 klo 13:00 (Espanjan aikaa) alkavassa ohjelmassa.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Katolinen kirkko, Paavi, selibaatti, seksuaalisuus, ,

Miten hävittäisin tuhat tavaraa

Sunnuntai 19.8.2018 klo 8.23 - Kauko Niemi

Kasasin tavaroita makkarin nurkkaan mukavaan läjään, josta ne sitten sujuvasti ottaisin jonakin päivänä mukaan kirpparille. Näin pääsisin käyttökelpoisesta tavarasta eroon. Tavarasta jolle ei enää itselle syystä tai toisesta ole enää käyttöä. Läjä on vain kasvanut kolmen vuoden aikana liki sietämättömäksi.

Sitten on vain todettava, että kellarikomerossa on vielä enemmän ja vintillä sitä tavaraa vasta onkin. Vaatehuoneesta puhumattakaan.

Miten ihmeessä tavarasta pääsee eroon. Paitsi vuokraamalla joku paku-ovelle ja ajaa sorttiasemalle tai vastaavaan paikkaan. Missä hävittämisestä toki pitää maksaa.

Tietenkin minulla on useallakin nettipalstalla jatkuvasti jotain tarjolla ostettavaksi. Ja aika ajoin syntyy jopa kauppoja.

Olen aiemminkin marissut miksi kaikki hyvä pitää pilata. Näin on kokemukseni mukaan käynyt ja yhä enemmän käymässä nettikirppiksillekin.

Tällaisia todellisia tilanteita ja  kokemuksia minulla on. Kun laitan nettikirppikselle esimerkiksi noin 150 euroa maksavan, hyvässä kunnossa ja hyvin toimivan laitteen 30 euron hintaan. Jotta ilmoituksen voi julkaista on otettava tietenkin loistava kuva ja kerrottava laitteesta tarkkoine tyyppinumeroineen jne jne. No minulle kuvallinen tarinointi ei välttämättä ole hirveän vaikeaa.

Sitten käytäntö. Ensin tulee kymmenkunta vastausta, joissa ehdotetaan 10 – 15 euron hintaa, siis ostoja jälleenmyyntiin. Ihan kuin tavarani olisivat jotain muumimukeja. Mukaan ilmestyy auttavainen henkilö, joka lupaa ottaa laitteen, jos se ei mene kaupaksi ja jos minä lisäksi maksan toimituskulut. Sitten erinäinen joukko jahkailijoita, joilla ilmeisesti ei ole aikomustakaan ostaa yhtään mitään. Tekee vain mieli kaikenlaista ja liikaa aikaa ja tarve olla yhteydessä jonkun kanssa.

Oman ryhmänsä muodostaa ne viestit, joissa moititaan tuotetta kertoen omista huonoista käyttökokemuksista ko laittella. Ja tietenkin hinta on aivan perseestä. Sitten yksi viidestäkymmenestä on aidosti kiinnostunut tuotteesta. Tuotetta on katsottu noin 300 kertaa.

Kovasti tuntuu turhauttavalta ja ennen kaikkea vie tuhottomasta aikaa.

Pientavaran suhteen hävittämisvimma hyytyy siihen kun 5 euron tavarasta pitäisi maksaa Postille 5:90 toimituskuluja.

Vanhojen kodinkoneiden hävittämismaksua en ole koskaan maksanut, sillä netti-ilmoitus ”annetaan” tuo viimeistään viiden tunnin kuluttua hakijan ovelle.

Viimeistään Ylen Aamu-tv:ssä vieraillut kirppiskuningatar osoitti, ettei minulla ole minkään valtakunnan käsitystä nykyisten kirpputorien filosofiasta. Nehän taitavat olla jotain aivan muuta kuin vanhan tavaran eroonpääsypaikkoja.

Ihan en ole varma kuinka paljon olisi apua ConMari ajattelusta. En ole asiaan riittävästi tutustunut ja tuntuu ettei minulla synny syvää surua luopua tavaroista, joita en käytä. Voi toki olla omaa täyttä tietämättömyyttäni ja harhauskoa omista omistamisen haluista ja tunteistani.

Lähtökohtaisesti haluaisin jonkinmoisen rahallisen  hyvityksen käyttökelpoisista tavaroistani. Jos löytäisin sellaisen paikan, joka satavarmasti kerää tuotteita niitä todella tarvitseville, lahjoittamisen ilo toki olisi suuri. Siis negatiivinen kirpputori. Sellaiseen en ole vielä törmännyt. Sitäkin odotellessa jahkailuni jatkuu.

 

 

Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion taajuudella 104,8 Espanjan Aurinkorannikolla tai Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm maanantain 20.8.2018 klo 13:00 (Espanjan aikaa) alkavassa ohjelmassa.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kirpputori, vanha tavara, osto, myynti

Raha edellä keinoja kaihtamatta

Lauantai 11.8.2018 klo 18.07 - Kauko Niemi

Jos hyppää hetkeksikään herra Trumpin housuihin, niin ei ole mitään epäselvää ”oman” rahan merkityksestä päätöksenteossa. Siinä katoavat kaikki inhimillisyys ja etenkin vastuu ensi viikosta saati tulevaisuudesta. Eikä kyseessä ole ainoastaan Trump, vaan koko yhdysvaltalainen bisness-ajattelu. Ajattelu jota on totuttu ihailemaan ympäri maailmaa.

Amerikkalaisen kvarttaalitalouden tärkeimpiä merkkejä ovat neljännesvuosittain osoitetut numerot ja niiden kulissien takana tehtävät sand packing -järjestelyt ja muut vippaskonstit, jotta neljännes neljännekseltä näyttää kasvua. Showhun kuuluu myös  ylivuotavat, vakuuttavat numeroiden selitykset. Kansa ja etenkin sijoittajat hurraavat rahankiilto silmissä. Mutta mitä tehtäisiin ensi vuonna? Ketä kiinnostaa.  Ketä kiinnostaa muu kuin, että numerot ja kulissit näyttävät hyviltä neljänneksittäin ja olen pääsemässä osingoille.

Miten tämä ilmiö näkyy esimerkiksi vanhassa kunnon autoteollisuudessa. Esimerkkilistasta jätän suosiolla pois heti kättelyssä Teslan, jonka puheet ja tekemiset ovat jo niin kaukana toisistaan, ettei niihin kukaan usko.

Vuosi sitten elokuussa yhdysvaltalainen General Motors (GM) myi ranskalaiselle PSA Groupille Opelin sekä Vauxhallin. Vauxhall on käytännössä Opelin nimi muun muassa Britanniassa. PSA valmistaa muun muassa Peugeoteja ja Citroëneja, ja kaupan myötä PSA:sta tuli Euroopan toiseksi suurin autonvalmistaja.

Opel ja Vauxhall olivat GM:lle surkeita riippakiviä, jotka tekivät tappiota. Uutistoimisto AP:n mukaan brändit tekivät voitollisen tuloksen viimeksi vuonna 1999. Sen jälkeen ne ovat tehneet yhteensä noin 17 miljardia euroa tappiota.

Entäs nyt? PSA ilmoitti hiljattain, että Opelin ja Vauxhallin liikevoitto oli 502 miljoonaa euroa vuoden ensimmäisen kuuden kuukauden aikana.

Entäs monimuotoinen tarina Volvosta? Konkurssin partaalla kärvistellyt Volvo oli lypsylehmä amerikkalaiselle omistajalleen Fordille.  Fordin omistuksessa ollut Volvo sai sitten uuden omistajan Kiinasta, joka investoi Volvon kehitykseen huimasti niin teknologisesti kuin uusiutuviin malleihin. Nyt Volvo on elämänsä vedossa sekä taloudellisesti että teknisesti.

Amerikkalaisomistajan aiheuttama notkahdus ei onneksi ehtinyt tappaa Volvo-nimeä, vaikka kuilun partaalla jo käytiinkin.

Entäs mitä tapahtui, kun kahta konkurssikypsää ryhdytään johtamaan Euroopasta. Yhdistettiin italialainen Fiat ja yhdysvaltalainen Chrysler. Molemmat yhtiöt olivat konkurssin partaalla, mutta selvisivät lopulta yhteisin voimin erittäin pahoista vaikeuksista.

Ansio kuuluu toki pitkälti juuri kuolleelle Sergio Marchionelle. Hänen toimitusjohtajakaudella Fiat Chryslerin markkina-arvo yli kymmenkertaistui.

Marchionne nimitettiin Fiatin toimitusjohtajaksi vuonna 2004. Fiat Chrysler perustetiin viisi vuotta myöhemmin.

Kovin kaukana näistä esimerkeistä ei ollut Nokian matkapuhelimetkaan, jonka tuotekehitystä karsittiin ja tulevaisuuden näköalattomuus sai vauhtia viimeistään Steven Elopin opissa. Muut ajoivat ohitse sekä oikealta että vasemmalta. Vahdattiin ja säädettiin numeroita ja uskottiin omahyväisyyteen.

Toki numeroiden pitää olla kunnossa, mutta jos numeroilla on täydellinen ylivalta neljänneksittäin ei siitä välttämättä seuraa hyvää. Ei etenkään silloin kun niiden pelossa ja varassa on hyväksyttävää ja lupa unohtaa kehitys, tulevaisuus, inhimillisyys ja vastuu.

Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion taajuudella 104,8 Espanjan Aurinkorannikolla tai Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm maanantain 13.8.2018 klo 13:00 (Espanjan aikaa) alkavassa ohjelmassa.

 


1 kommentti . Avainsanat: Donald Trump. Opel, GM, Fiat, PSA, Ford, Chrysler

Kuusi vuotta kestäneeseen lääkärien uskonsotaan ei löydy ratkaisua

Lauantai 4.8.2018 klo 19.53 - Kauko Niemi

Suomessa käydään omituista lääkärisotaa, joka on alkanut jo reilut kuusi vuotta sitten. Alkulaukauksen on synnyttänyt kiista kilpirauhashoidossa käytettävä lääkitys.

Ja niin kuin kaikilla kunnon uskonsodilla on taipumus laajentua, niin on tämäkin. Lääkärit ilmiantavat toisiaan. Kirjoittavat tahallaan vääriä potilaskertomuksia, jotteivat joutuisi paljastamaan hoitojaan. Käypähoitosuosituksista on pikkuhiljaa tullut käypähoitopelotteluja, joista poikkeaminen saattaa johtaa varoituksiin tai jopa lääkärioikeuksien rajoituksiin tai niiden menettämisiin.

Varsin surkuhupaisaa on sekin, että lääkäriliiton toiminnanjohtaja Kati Myllymäki vetosi Finnradion haastattelussa 18.7.2018 alkuperäisen kiistan eli kilpirauhashoidossa käypähoitosuorituksiin, vaikkei Suomessa edes ole hyväksyttyä käypähoitosuositusta kilpirauhashoidolle.

 Lääkäriliiton toiminnanjohtaja sanoo samaisessa haastattelussa, että hän on asiassa vain mediatietojen varassa, vaikka hän on itse todistettavasti osallistunut sotaa käsitteleviin kokouksiin.

Kun levitetään pöydälle Valviran, palveluvalikoimaneuvosto PALKOn ja Suomen Endokrinologiyhdistys ry:n asiassa toimivat henkilöt ja heidän kytkökset ei ole lainkaan vaikeaa epäillä niin sanottua rakenteellista korruptiota, mikä mahdollistaa tällaisen toiminnan.

Lääkärin ammatinharjoittamisoikeuden rajoittamista ja menettämistä koskevat asiat käsitellään sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden valvontalautakunnassa. Valvontalautakunta on aikavälillä 2013–22.11.2016 rajoittanut yhteensä 85 eri lääkärin lääkkeenmääräämisoikeutta. Viiden lääkärin kohdalla kyse on ollut kilpirauhashormonivalmisteiden määräämisestä. Tämän ajanjakson jälkeen on tullut lisää kieltoja, joista tuorein ja julkisin on lääkärikeskus Lupauksen johtaja Ville Pöntynen.

Kesän 2013 jälkeen kilpirauhassodasta on tehty seitsemän kirjallista kysymystä Eduskunnalle, Sen enempää ministeri Susanna Huovinen kuin nykyisin ministeri Juha Rehula eivät ole asiaan paneutuneet. Kun vastauksia lueskelin, niin ensimmäisenä mieleen tulee maallikkotoimittajalle, että hyvin on copy/pastattu asiat Valviran sivuilta. Eikä pienintäkään ministerin tai ministeriön näkemystä asiasta ole esillä.

Ja tietenkin eniten huolestuttaa, ettei oikein missään ole virallista kantaa siitä, että yksikään ”väärin hoidettu” potilas ei ole valittanut, eikä syyttänyt ketään hoitovirheestä. Joten uskonsotaa käyvät pääosin lääkärit ja viranomaiset potilaiden kustannuksella.

Se mistä Suomessa soditaan, niin se on muissa Euroopan maissa normaalia. Siis Suomessakin jo 50-luvulta asti käytetyn nyt ”pannaan julistetun lääkkeen” käyttö kilpirauhashoidossa.

No mitäs tuosta yhdestä pienestä kilpirauhasesta. Suomessa kilpirauhasen vajaatoimintaan on kuitenkin määrätty lääkitystä noin 330 000 potilaalle, joten kokemuksia hoidostakin on vähintään yhtä paljon. Kyse on esiintyvyydeltään merkittävimmästä kansansairaudesta heti diabeteksen jälkeen.

Kyseessä on myös sairaus, jonka oireilu vaihtelee hyvinkin paljon eri henkilöillä. Yhtä kaikille samaa patenttiratkaisua ei voi olla. Taudin todentaminen on varsin haastavaa samoin kuin optimi lääkityksen määrän kokeileminen ja löytäminen.

Siis ei ole kyse mistään pienestä ja helposti hoidettavasta ryhmästä. Kaikki eivät toki tarvitse kiisteltyä lisälääkitystä, mutta sitä tarvitsevia potilaita on joka tapauksessa monta tuhatta enemmän kuin se sormissa laskettava asiantuntijaryhmä, joka katsoo oikeudekseen kieltää tämän hoidon jopa poistamalla lääkärioikeuksia. 

Kovasti paljon huolestuttaa lääkärien asema, joista tulee tällä menolla robotteja, jotka toteuttavat käypähoitosuositusta, käypähoitomääräystä, käypähoitouhkausta tapauksesta riippuen. Meistä jokainen terve ja sairas ihminen on aina yksilöllisesti erilainen ja se vaatii lääkäriltä erinomaisen paljon oivallusta sekä kokemusta ja näkemystä ymmärtää missä todellisuudessa mennään.

Lääkärinhommaa ei pitäisi ohjata pelolla ja uhkailulla. Ehtoja ja sanktioita on syytä jakaa vasta sitten kun lääkärin etiikka on todistettavasti pettänyt. Vähän niin kuin kilpailuviranomaiset määräisivät, että ruokaa saa mainostaa tällä hetkellä vain punaisilla kirjaimilla.

Toivoa sopii, että tämä uskonsota voidaan ratkaista neuvottelemalla, eikä vasta sitten oikeusteitse, kun jotain vakavaa ja peruuttamatonta on paljastunut julkisuuteen.

Katselin ja tutkailin myös noita 92 käypähoitosuositusta, Vain viiteen on tehty uudistuksia tai muutoksia tämän vuoden puolella. Jos kaikkein uusin ja tuorein tieto jää käyttämättä siinä pelossa, että lääkärin oikeus olla lääkäri vaarantuu. Käypähoitosuositusten orjallinen seuranta ei vaikuta kovinkaan tuoreelta terveydenhoidon kehitykseltä.

Tehtäköön nyt sekin selväksi, etten kannata ihmisiä koekaniineiksi. Ja tehtäköön sekin selväksi, että lääkäreihin kuten muihinkin ihmisiin mahtuu mukaan vastuuttomia, enkä liputa heidänkään puolesta, vaan liputan niiden lääkäreiden puolesta, jotka tekevät kaikkensa riippumattomasti potilaan hyväksi viranomaisia pelkäämättä ja lääketehtaita suosimatta.

 

Tämä Terveysjärjestö ry:n Merja Lindströmin haastattelu kannattaa myös kuunnella

https://www.facebook.com/finnradio/videos/vb.249763135515729/419547681870606/?type=2&theater

 

 

Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion taajuudella 104,8 Espanjan Aurinkorannikolla tai Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm maanantain 6.8.2018 klo 13:00 (Espanjan aikaa) alkavassa ohjelmassa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kilpirauhanen, Lääkäriliitto, Kati Myllymäki, käypähoitosuositus, PALKO, Endokrinologiyhdistys, Ville Pöntynen,