Luontainen laiskuus on hyvä lahja - vai onko

Luontainen laiskuus on hyvä lahja. Tosin alkuperäinen sanonta jatkaa – jos sitä osaa oikein käyttää, mutta harva osaa.

Ihmisen luontainen laiskuus muuttuu vain pakon edessä. Tämä vuosi on opettanut ja pakottanut monet muutoksiin, joita ei missään tapauksessa ilman koronaa olisi tapahtunut.

Miljoonat laihduttajat tekevät muutoksen hetkeksi ja saavat someen hienoja kuvia heti kahden viikon päästä kuurin aloittamisesta, kun vetää vatsaa sisään kuvauksen ajaksi.

Ehkä kaikkein tavallisin pysyvän muutoksen tekeminen tapahtuu, kun törmätään päin seinää, eikä entiseen ole paluuta. Se vain on niin kova tälli, että sellaista ei soisi kenellekään, vaan loivempaa jarrutusta. Muutos voi kestää kuukausia jopa vuosia.

Sanotaan, että muutoksen motivaatio on kateissa ja pitäisi löytyä jostakin. Motivaatio on harvoin kateissa, vaan se on väärä. Moni yrittää laihduttaa ulkonäön takia – so what! Jos laihdutuksen motivaatio rakentuu vaikkapa terveyden ympärille, ovat tulokset todennäköisesti parempia. Siinäkin tapauksessa, ettei terveyden kanssa ole vielä suuria ongelmia.

Sitten on niitä ihmisiä, jotka haluavat vain tuttua ja turvallista. kaikki asiat tehdään niin kuin ennenkin, lomalle mennään aina samaan paikkaan, kuunnellaan samoja soittolistoja ja ties mitä.

Itsekin olen huono muuttuja ja liian monissa asioissa turvallisuushakuinen. Mutta toisaalta en ole koskaan käynyt lomalla kahta kertaa samassa paikassa. En jaksa kuunnella samaa biisiä useampaan kertaan. Kirotut soittolistat ovat ajaneet minut Yle Puheen kanavalle.

Viime aikoina olen huomannut omalla kohdallani, johtuneeko jo iästä, että muutokset pitää tehdä varsin pieninä palasina. Pitää myös etsiä oikeaa motivaatiota ja sitten jopa hellävaroen pakottaa itsensä tilanteeseen, missä muutos ja uuden oppiminen alkavat myönteisesti tapahtumaan.

Viime aikoina minulla ei ole ollut motivaation puutetta valokuvaamisessa ja kuvien käsittelyssä. Mutta tavattomasti harmittanut, kun en malta esimerkiksi ottaa PhotoShoppia paremmin haltuun. Lukuisia mahdollisuuksia, mutten hanskaa.

Hyvä käytännön esimerkki itsensä pakottamisesta, kun hyvä ystäväni kehui ottamania kuvia puluista. ” Saisikohan minusta yhtä hyviä kuvia kuin noista tasaisen harmaista puluista?”

Vastaukseni oli - totta kai sinusta saa, jos kerran mitään sanomattomista harmaista puluistakin. Samaan aikaan somessa käytiin keskustelua tv-sarjasta Elämäni biisi. Itse en tosin tuota ohjelmaa ole koskaan katsonut, mutta innostuin pakottamaan itseni tekemään kuvallisen version Elämäni biisistä. Ja mukaan tuli myös toinen hyvä ystäväni.

Sain heiltä biisit ja biisin taustatarinan ja tehtäväkseni jäi koostaa kokonaisuus. Miltä se minusta tuntui. Ja tässä vaiheessa tiesin, että vaatii kuvaamista ja ennen kaikkea erilaisten kuvaelementtien yhdistämistä.

Kuvaaminen ei tietenkään tuottanut ideoinnin ja hahmotuksen jälkeen suuriakaan ongelmia. Mukavaa etäisyyden vartiointia, keskustelut ystävien kanssa netissä kasvatti motivaatiota oppia uutta kuvankäsittelystä.

Reilu viikko sitten rohkaistuimme ulkokuvauksiin luonnonvalossa ja sekin tuotti uutta oikein yllättävää kokemusta voimakkaan vastavalon käytöstä. Niin voimakkaan, jota en aiemmin ole edes uskaltanut käyttää näinkin todellisessa tilanteessa. Tiesin kuitenkin ystävieni hyväntahtoisuuden toiseenkin kuvauskeikkaan, jos tämä menisi pieleen.

Tässä projektissa kävin läpi kaikkiaan 144 itse tuottamaani kuvatiedostoa, useita opetusvideoita netissä, pari kyselyä menettelytavoista netin keskustelupalstoilla. Ilman itseni pakottamista / lupauksen lunastamista olisin edelleen Photoshopin peruskäyttäjä ja vain kuvien hienosäädöissä. Nyt osaan paljon muutakin