Medialukutaitoa hämmentää itse media

Lauantai 20.2.2021 klo 18:17 - Kauko Niemi


Vanha.JPG
Iltalehden pääuutinen lauantaina 20.2.2021, siis poliisitutkinta valmistunut vuoden takaisesta onnettomuudesta



Maailmasta ei löydy sellaista rohveettaa, joka pystyisi opettamaan nykytilanteessa luotettavaa medialukutaitoa. Siis sellaista, että lukija heti tajuaisi onko kyseessä luotettava, faktoihin perustuvaa, aikaan ja paikkaan sidottua journalismia vai somen kuplaantuneita mielipiteitä.

Medialla tulisi olla tällä hetkellä yksinkertaisen selkeänä tavoitteena erottautua täysin sekä teknisesti että etenkin sisällöllisesti somen välittämistä viesteistä. Eikä kenelläkään olisi epäselvää, kuinka luettuun, kuultuun tai katsottuun viestiin tulisi suhtautua. Olipa sitten oma viitekehys mikä tahansa.

Siinäkään ei enää näytä olevan suurta eroa, kun somessa joku juttu kiertää jaossa ties kuinka monetta kierrosta ja kuinka monetta vuotta. Medialla raflaavat ostikot ja sitten lopussa kerrotaan, että tämä julkaistu aiemmin silloin ja silloin. Radiossa ja tv:ssä uusintoja on ollut pitkään, mutta onhan ne kuitenkin reilusti kerrottu uusinnoiksi.

Onhan se jotenkin työlästä ensin selvittää, milloin asia on tapahtunut. Kun on 20 vuoden toimittajakokemuksella tottunut siihen, että uutinen on aina aikaan ja paikkaan sidottu. Medialukutaitoa sekin, kun tuttava kertoo innoissaan jostakin, vaikkapa ”uudesta” terveysuutisesta ja sitten pitää toppuutella – olethan nyt varmasti huomannut, että tämä on julkaistu jo 2016. Sen jälkeen kaikki alan tutkimukset ovat jo muuttuneet ja muuttaneet käsitystä vaikkapa D-vitamiinista.

Tämän päivän teknologia mahdollistaa paljon ja pitääkin mahdollistaa kaikkea uutta. Se ovat osoittaneet mm. Facebook, Google ja muut somejätit omine algoritmeineen. Niiden toimintamallit ovat täysin erilaiset kuin journalistiset periaatteet ja siksi niitä ei kannattaisi suoraan matkia, jos todella haluaa erottautua somesta. Siinä missä facebook tyrkyttää kuplaasi eniten tykättyä, niin median pitää tyrkyttää tuoreinta.

Tekniikkaa toki pitää mediankin hyödyntää ja sillä saa paljon aikaiseksi, muttei mallintaa somejättejä. Tai sisällön kustannuksella vain jahdata klikkejä ja pelata voittajaa pelkällä statistiikalla. Itse käyn painia parhaillaan esimerkiksi Hesarin tilauksen kanssa. Lähes joka päivä v-käyrä nousee, kun kokee tulleensa petetyksi. Esimerkkinä vaikkapa - Kaikki muuttui hetkessä – ja itse jutussa mikään ei muuttunut.

Varsin tuore kirja on oikeutetusti varoittava sormi pystyssä. Taloustoimittaja, tietokirjailija Juha-Pekka Raeste on kirjoittanut Ylen MOT:n toimittajan Hannu Sokalan kanssa kirjan - 50 maailman vaarallisinta yritystä.  Kirja tuo esille kuinka teknojätit saavat käyttää valtaansa lähes miten haluaa. Maailman suurimpia vaikuttajia ja niiden seuraamuksia ei oikein kukaan seuraa ja pysty rehellisesti raportoimaan. Putinistakin tiedetään tarkemmin. 

Ylen kehityspäällikkö Kari Haakanan mukaan riippuvuus ulkoisista alustoista on todella ongelmallista. Facebook voisi esimerkiksi rajoittaa sille kriittisen jutun leviämistä, ja ulkopuoliset eivät koskaan saisi tietää sitä. Lisäksi toimitus ei hakukoneissa tai sosiaalisen median alustoilla pysty vaikuttamaan jutun jatkokäyttöön tai julkaisukontekstiin, mikä Haakanan mukaan lähestyy jo toimituksellisen päätösvallan luovuttamista ulkopuoliselle yritykselle.

 

Todella osuvan ja suorasanaisen kritiikin esittää Tuija Siltamäki Ylen viime viikkoisessa kolumnissaan - Pyydän, lakataan lässyttämästä sananvapaudesta ja aletaan vaahdota mediakritiikistä.

Siltamäki on Ylioppilaslehden päätoimittaja, jota hävettää olla töissä näin typerällä alalla. Kuten hän itsensä esittelee kolumninsa lopussa. No vähän hävettää minuakin kehityksen suunta 20 vuoden toimittajakokemuksella.

Siltamäki aloittaa kolumninsa - Suomalaisessa journalismissa on jokunen hauska erityispiirre. Yksi niistä on moraalinen omahyväisyys. Sananvapauden mallimaa, sanotaan. Siis Suomi.

Jatkossa hän kuvaa konkreettisesti kuinka media-ala syö itseään sisältä käsin. Tilanne ei tietenkään ole helppo tässä taloudellisessa tilanteessa, mutta se ei tule paranemaan ainakaan sillä, että ollaan amerikkalaisten teknologiayritysten armoilla niitä matkien. Arvostus syntyy olemalla selkeästi parempi ja luotettavampi suomalaisen tiedon ja suomalaisen näkökulman tuottajana ja jakelijana.

Siltamäki kiteyttää kolumnissaan - Mitä vähemmän on lehtiä ja toimittajia, sitä vähemmän on moniäänisyyttä ja erilaisia näkökulmia. Mitä useampaa lehteä yhä pienempi porukka väsää, sitä vähemmän on persoonallisia näkökulmia ja luovuutta.

Pakkoyrittäjä-freelancereiden taas ei kannata nähdä "sisältöjen" eteen yhtään enemmän vaivaa kuin on pakko, koska palkkio ei kuitenkaan kompensoi vaivannäköä.

Lopputuloksena syntyy huonoja juttuja. Ketään ei kiinnosta lukea huonoja juttuja, joten tilaajamäärät laskevat, talous menee kuralle ja taas on aika vahvistaa toimintaa leikkaamalla. Näin Siltamäki, johon näkemykseen on helppo yhtyä.

Jos minä nyt tällä hetkellä tekisin epätieteellisen kokeen ja keräisin samasta aiheesta tekstejä mediasta ja somesta, niin veikkaukseni on, että harva ihminen pystyy erittelemään niitä juoruiksi ja jornalistisiksi tuotteiksi.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www. finnradio.fm nettiradiossa 21.2.2021 su, ma ja ke 07.00 ja ti 15.00! (paikallista, Espanjan aikaa)

 

 

Esimerkkejä huijatuksi tulemisesta

Helsinkiläisellä lähiöllä on salaa rakennettu identiteetti, joka valkenee vain ilmasta katsottuna – Nyt arkkitehti kertoo, miksi päätyi ratkaisuun, jota kukaan ei maan tasalta näe

Maailman supertähdet matkaavat syrjäisen metsätien päähän tapaamaan suomalaista gurua, jonka ”taikanäpit” tekevät ihmeitä

Kuluttaako sinunkin ilmalämpö­pumppusi piilosähköä, vaikkei olisi päällä? Tämä kikka voi säästää kymmeniä euroja

 

 

 

 

Avainsanat: Finnrdio, medialukutaito, Juha-Pekka Raeste, Hannu Sokala, Kari Haakan, 50 maailman vaarallisinta yritystä, Tuija Siltamäki


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini