Että ketäkö äänestin

Sunnuntai 25.5.2014 klo 16.56 - Kauko Niemi

Äänestin henkilöä, jonka arvomaailman uskon tuntevani tarkkaan, vaikken henkilökohtaisesti ole häntä tavannutkaan. Hän on avoimesti ilmaissut mielipiteitään ja ajatuksiaan eri asioista sosiaalisessa mediassa jo useita vuosia. Hänen sadat, jopa tuhannet kommentit ja päivitykset eivät ole olleet ristiriitaisia keskenään.

Kukaan ei pysty feikkaamalla olemaan vuosia niin johdonmukainen, etteikö jossain vaiheessa lipsahtaisi sellaisia some-kommentteja, jotka paljastaisivat todellisen luonteen. Näin on käynyt monen ystäväni ja tuttavani kohdalla. Käsitys hyvin tuntemasta henkilöstä on muuttunut tai ainakin henkilön esittämä arvomaailma on joutunut uudelleen arvioitavaksi.

Pari viikkoisen politiikkajargonian jätin omaan arvoonsa. En ole aiemminkaan innostunut kaikenmaailman höpöttäjistä. Vaalitentit ovat lähinnä kevyttä sirkusta, ei muutaman kommentin ja sutkauksen perusteella pidä luoda pysyviä, saati äänestettäviä mielipiteitä. Torstainen puheenjohtajatentti oli hyvä esimerkki. Arvioita tehtiin lähinnä kuinka puheenjohtajat esiintyivät. Itse sisältö ei antanut mitään uutta. Täyttä teatteria veronmaksajien rahoilla, kuten Sipilä tilaisuuden lyttäsi.

Kampanjoissa toistetaan puoluetoimiston viestejä, joihin harva, Donneria lukuun ottamatta, uskaltaa sanoa oman todellisen mielipiteensä. Kampanjoinnissahan puhutaan puuta heinää ja asioista, jotka eivät vähimmässäkään määrin kuulu näiden vaalien asiasisältöön. Vaikkapa jatkuvasti esillä oleva Suomen liittyminen Natoon. Sitä tulevaisuudessa tuskin päätetään Brysselissä.

Miksi ihmeessä jälleen kerran mennään samalla kampanjointikaavalla, vaikka uusia vaihtoehtoja vaikuttamiseen on todella paljon. Miksi kampanjointi aloitetaan kaksi viikkoa ennen vaaleja, aivan kuin kaikki alkaisivat nollasta upouusilla pinsseillä ja mukeilla. Ja huomenna kaikki on toisin.

Hyvä kansanedustajaehdokas. Aloita kampanjasi ensi vuoden huhtikuun 19. päivän eduskuntavaaleja varten huomenna. Tosin silloinkin olet jo pahasti myöhässä. Hanki laaja someverkosto ja pysy omassa totuudessasi, siinä mikä sinun totuutesi ja arvomaailma edustaa. Siitä syntyy arvostus ja uskottavuus.

Älä tuputa itseäsi saati puoluetoimiston iskulauseita. Olet hereillä ja kommentoit ahkerasti ja mielenkiintoisesti ajankohtaisia asioita oman arvomaailmasi kautta. Minun tehtäväni on sitten arvioida millaisiin asioihin otat kantaa ja millä tavoin. Lykkyä tykö!

Lue myös

Miksi hyvin kommunikoivasta ihmisestä tulee vaaliehdokas

Kun sanat menettävät merkityksensä

Minun toimituspolitiikkani somessa

Perjantai 9.8.2013 klo 19.11 - Kauko Niemi

Yle uutisoi tänään kuinka suomalaiset tekevät rikoksia facebookissa. Noin nelisentuhatta vuodessa. Kuinka paljon sitten pahoitetaan ihmisten mieliä, siis niitä tapauksia, joista ei koskaan nosteta syytteitä. Se ollee jo huima luku. Entä kuinka moni syyllistyy kunnianloukkaukseen ajattelemattomuuttaan?

Myös Katleena Kortesuo nosti muutama päivä sitten esiin laajasti kiertävän facebookpäivityksen, jossa tunnistettavan kuvan kanssa varoitetaan miehestä, jota syytetään varkaudesta, ilman että häntä on millään tavalla tuomittu syylliseksi.

Kaikki vastuulliset lehdet miettivät omaa julkaisupolitiikkaansa. Mitä julkaisee, mikä on lehden näkökulma asioihin. Puoluepoliittisella lehdellä on toinen näkökulma samaan asiaan kuin riippumattomalla lehdellä. Rajatapauksia pohditaan tarkkaan, kuuluuko tämä lehden linjaan ja toteutuksia mietitään harkiten, jotta raastuvassa voitetaan.

Kun olen tuossa lehtimaailmassa elänyt näinkin pitkään, niin osin tietoisesti ja osin tiedostamatta olen laatinut mieleni sopukoihin oman some-toimituspolitiikan:

Kerron vain omia asioitani totuuksina, luuloina, mielipiteinäni. Jokainen hoitaa oman julkisuuskuvansa ja asettaa rajansa ja minun tehtävänäni ei ole niitä puida julkisesti, enhän niistä oikeastaan puhu edes suusanallisesti kahden keskenkään.

En julkaise kuvia toisista ihmisistä. En edes lapsen lapsista. En halua kuulla heidän muutaman vuoden kuluttua pahoittavan mieliään siitä, että tuo tyhmä vaari on julkaissut minusta ihan tyhmän kuvan. Etenkin kun lähtökohta on se, että julkaistut kuvat ovat ja pysyvät verkossa loputtomiin. Eikä tämä tarkoita ettenkö tykkäisi heistä. Suojelen heitä.

En julkaise kavereiden kuvia tunnistettavasti. Koskaan en voi olla varma millaista tarinaa ”kalakaveri” on kertonut kotonaan. Silloin kun tilaisuuden luonne on ollut julkinen, saatan julkaista kuvaa vaikkapa kuoroni konsertista.

Vältän paikkatietojen julkaisua viimeiseen asti. Ja erityisesti etukäteen en julkisesti kerro olevani seuraavat 3 viikkoa iitin kuuksossa. Se on jo turvallisuuden perusasia.  Kerron visiittini vain niille joille se tieto on olennaista. Monellekaan asialle ei ole olennaista millaista reittiä kuljen tai normaalisti käytän ja mihin aikaan. Toki on niitäkin asioita, jotka ovat olennaisesti paikkaan sidottuja.

Muistan erotella mielipiteet faktoista, enkä tuomitse/syytä, jos sitä ei ole tuomioistuinkaan tehnyt.

Mielipiteet ovat kaiken suola. On hyödyllistä ja opettavaista kokea kuinka monella eri tavalla asian voi nähdä ja kokea. Kukaan ei voi välttää, eikä pelata peliä loputtomiin paljastamatta riveillään tai rivien välissä omaa ajatusmaailmaansa.

Olen oppinut tuntemaan monien ihmisten arvomaailmaan aivan uudella tavalla seuratessani heidän päivityksiään Facebookissa.

Näin tapahtuu minullekin. Yhdellekään FB kaverilleni ei ole epäselvää mitä harrastan, mikä on suhteeni luontoon ja eläimiin yleensä tai suhteeni koululääketieteeseen.