Mihin me tarvitsemme verkkopalveluita

Torstai 1.3.2012 - Kauko Niemi

Ostin lipun oopperaan, Julius Caesarin tällä erää viimeiseen näytökseen eilen illalla. Valitsen näytöksen itse, valitsen paikan itse, tulostan lipun itse omalla tulostimellani ja omilla musteillani. Se että teen kaiken itse, enkä häiritse sen enempää oopperan lipunmyyntiä kuin Lippupisteen ihmisiä ja minun pitää maksaa tekemästäni työstä jollekin 2,5 euroa.

Verkkokauppa: Palvelupalkkio 1,00 e/lippu. Printtilipun toimitusmaksu 2,50 e/tilaus (alle 100 euron tilaus) ja 3,50 e/tilaus (yli 100 euron tilaus). Kirjetoimitus 8 e/tilaus.

Valitettavasti minun ajatteluni ei löydä mitään logiikkaa tälle toimintamallille. Mitään muuta kuin älä käytä nettipalvelua. Osta netistä 10 prosentin ylihintaan - tuntuuko huokuttelevalta mainoslauseelta.

Myyn www.huuto.net:ssä tavaraa. Sanoma ja Itella ovat suuressa viisaudessaan kehittäneet huutopaketin. Ostan huutopaketin suoraan sivulta senttiä tai kahta vaille kahdeksan euroa. Maksan postimaksun verkkopankissa, josta pankki veloitta palvelumaksua 0,35 euroa ja tulostan taas omalla tulostimellani ja omilla musteillani ja saan nyplättyä kasaan pakettikortin. Ja ei kun postiin, jossa pudotan paketin omaan reikään ketään häiritsemättä.

Siis paketin toimituskustannukseksi tulee 8,30 euroa. Tämähän tuntui asialliselta palvelulta kunnes tajusin, että sama paketti maksaa 7,20 euroa, kun käytän Itellan painamia pakettikortteja ja kulutan postivirkailijan työaikaa.

Valitettavasti ajatteluni ei löydä tällekään tapaukselle mitään järjellistä selitystä. Mitään muuta kuin lopeta huutopaketin käyttö. Niin kuin olen tehnytkin.

VR:n lippukaupan käyttäjäkokemus painii jo aivan omassa sarjassaan. Viimeksi se suljettiin eilen. Silti VR pitää uudistusta onnistuneena. Sanat saavat merkityksen vastaanottajan päässää.

Ilmeisesti olen liian innostunut verkkoasioinnista ja ennen kaikkea omaan väärän ajattelumallin, jonka mukaan itsepalvelu netissä tarjoaisi jotakin toiminnallisia ja ennen kaikkea taloudellisia etuja sekä olisi ekologista.

Ilmeisesti pitää tarkistaa myös jokainen e-lasku. En yhtään ihmettelisi, jos niissäkin joku nyhtäisi välistä ja tulisi minulle halvemmaksi vastaanottaa laskut kirjekuoressa metsiä ja energiaa tuhoten.

Onko nyt oikeasti niin, että oopperalipun tuotantokustannukset itsepalveluna loppuun asti tulevat niin paljon kalliimmaksi kuin meno luukulle.

Finnairia ja eläkeyhtiö Ilmarista lainatakseni voisin todeta, että vaikka nettikauppaketjun välistävedot eivät olekaan juridisesti väärin, niin ne eivät ainakaan ole hyvän kauppatavan mukaista. Ja vielä vähemmän innostaa nettiasiointiin.

Voiko asiaa selkeämmin esittää?

Torstai 25.2.2010 - Kauko Niemi

Rautatieasema täynnä laukkujen, suksipussien ja reppujen päällä lojuvia ihmisiä odottelemassa junansa lähtöä. Puikkelehdin ilmoitustaululle ja huomaan, että uskomatonta vieraani juna on kaikesta huolimatta aikataulussa.

Ennen Helsingin rautatieasemalle lähtöä tietenkin tarkistin netistä, eikä siellä kerrottu kuin 2-4 tuntia myöhässä lähtevistä junista. No ei hätää, eihän vieraani pääse rautatieaseman ohitse, vaikka joskus on sitäkin yrittänyt.

Ilmoitustaulu kertoo, että juna saapuu laiturille 12. Kiiruhdan kyseiselle laiturille. Se on se sama remontissa oleva laituri, johon vaunut karkasivat muutama viikko sitten ja pysähtyivät hotellirakennuksen rakenteisiin. Hmmm tuleekohan se nyt varmasti tälle raiteelle, joka on remontissa ja siinä seisoo kylmän näköinen veturi tuulessa ja tuiskussa.

Kävelen takaisin 100 päähän asemalliin. Kellon on kolmea minuuttia vaille määräajan ja taululla vilkkuu valot merkkinä junan saapumisesta. Eikun taas takaisin. Ei tietoakaan junasta.

Kymmenen minuuttia aikataulun jälkeen edelleen valot vilkkuvat ja laituri on 12?

Kestää hetken vielä, kun 15 minuuttia tuloajan jälkeen taululle ilmestyy uusi saapumisaika, jonka mukaan juna on 27 minuuttia myöhässä. Tällä kertaa saapuvan junan laituri on kuusi. Eikun sinne silmä tarkkana. Ja pian laiturille kuusi saapuukin juna, mutta ehtiikö se lähteä alta pois Kouvolaan, ennen kuin odottamani juna saapuu kyseiselle paikalla.

Ystävällinen neuvoja poika kertoo, ettei nuo taulut pidä lainkaan paikkaansa. Pitää kuunnella kuulutuksia. Tosin tuolloin kuulutettiin vain lähteviä junia, ei saapuvia. Entäs sitten? Mistäs löydän ihmisen, joka tulee ensimmäistä kertaa elämässään Helsinkiin.

Juoksen aina sellaista laituria kohden, josta tulee ihmisiä. Ilmeisesti sinne oli tullut joku juna. Kun kipitin laiturien itälaitaan, niin puhelin pirahti ja minulta kysyttiin, ettenkö tullutkaan vastaan? Hän oli laiturien länsilaidalla. Onneksi nuo kuljetuslaitteet eivät lentäneet – junien kulku ei näyttänyt olevan kenenkään ohjauksessa.