Mikä on oikea hinta

Sunnuntai 29.9.2019 klo 9.24 - Kauko Niemi

Tunnen olevani maailman huonoin hinnoittelija. Tämä tunne saa pontta niistä jatkuvista kokemuksista, joita tulee toreilta ja turuilta, kun yrittää päästä eroon tavaroistaan.

Otanpa esimerkiksi vaikka tuoreimman tapauksen. Sänkyprojektissani ostin liian korkeat jalat, jotka sitten jäivät upouusina käyttämättä. Uusien hinta on 138 euroa. Nettimyynnissä hintapyyntöni oli 50 euroa. Minusta se tuntui kohtuulliselta. Vähintään yhtä kohtuulliselta kuin urheilu- ja mattokauppojen jatkuvat -70 prosentin alennukset.

Ilmoituksessani kerroin todellisen hinnan ja todellisen syyn myyntiin. Saan vastatarjouksen 12 euroa. En tietenkään tuollaista hyväksy ja saan pitkät haukut viestinvaihtomme päätteeksi, kun en myynyt 12 eurolla – siis yli 90 prosentin alennuksella.

Olen myös saanut viestejä, jos tavara ei mene kaupaksi, niin voisitko toimittaa sen tänne Orimattilaan. Voit valita ja maksaa halvimman ja hitaimman toimitusvaihtoehdon.

Mainitsin tuossa urheiluliikkeet ja mattokaupat ja niiden hinnoittelun. Kaikki ne jotka myyvät joka toinen viikko tavaransa -75 prosentin alennuksella ovat minun luokituksessani selkeitä huijareita.

En osta prosentteja vaan tietyn hintaisen tuotteen. Jos maksan tuotteesta 100 euroa ja seuraavalla viikolla sen hinta onkin 35 euroa, mitä muuta se on kuin huijausta. Etenkin kun varsin hyvin tiedetään, ettei sitä myydä tappiolla edes 35 euron hintaisena.

Hinnoitellaan vaan tietoisesti yläkanttiin jotta voidaan myydä hyviä prosentteja.

Norjassahan on kuluttajalaki, joka määrää, että tuotetta on myytävä niin ja niin paljon tietyllä hinnalla ennen kuin hintaa voidaan käyttää alennusten lähtöhintana. Tämä on sitten johtanut siihen että urheilukauppa XXL:n työtekijöitä on pakotettu ostamaan tuotteita kalliilla hinnoilla, jotta saadaan korkea lähtöhinta.

Eniten minua ihmetyttää, että ihmiset edelleen ostavat alennusprosentteja, vaikka käypähinta on varsin helposti hahmotettavissa muutamalla nettihaulla. Ja vielä tarkemmin parin kolmen viikon seurannalla.

Jos ei voi luottaa yrityksen hinnoitteluun, niin voiko luottaa yritykseen muutoinkaan. Tuskin!

Syvissä vaikeuksissa oleva Stockmann valui samaan helppoon kuin kaikki muutkin. Hullut päivät tarjosi aluksi tuotteita joita arvostetussa tavaratalossa ei normaalisti myyty ja hinnoiteltuna Stockkan tasoa edullisemmaksi. Ajan mittaan koko hieno ajatus luisui brändien alennusmyynniksi. Ei mitään erilaista kun joka kulmalla on tarjolla.

Jos en osaa hinnoitella, niin vielä huonompi olen tinkimään. Kun hinta on mielestäni pielessä, niin annan olla kajoamatta siihen.

Lapsuudestani muistan, kun mentiin Kouvolassa Seppälään vaateostoksille, niin myyjän kanssa löydettiin sopiva vaate ja kun tuli maksun aika, niin isäni meni Elvi Seppälän pakeille ja siinä tinkaamisessa päätettiin lopullinen hinta. Kyllä hävetti.

Muista myös yhden lomamatkan, kun ostin jotakin ja kauppojen jälkeen myyjä vaikutti varsin vaivaantuneen vihaiselta. Jälkeen päin kysyin paikalliselta kaveriltani myyjän käytöksestä. No täällä kaupanteon rituaaleihin kuuluu aina tinki-show. Ja kun menit heti maksamaan ensimmäisen pyynnön, niin myyjä yllättyi ja vaivaantui.

Käytetyn tavaran hinnoittelussa oikeaa käypää hintaa ei tietenkään ole olemassakaan.

Kuten vaikka viime viikkoinen tapaus ranskalaismummosta. Hän tiedusteli hellaseinällään vuosia roikkuneen puisen ikonin hintaa. Tuo teos paljastui firenzeläisen renessanssitaiteilija Cimabuen kadonneeksi puupaneelimaalaukseksi ”Pilkattu Kristus”. Hellaseinän puutaulun hinnaksi arvioidaan nyt kuusi miljoonaa euroa.

Jotta järkevä  kiertotalous toimisi nykyisenlaiset saappaat puukot ja puntarit nettikauppapaikat voisivat jotenkin kehittyä ja ennen kaikkea kehittämistä kaipaa ihmisten käyttäytyminen.

Minullakin olisi tällä hetkellä useampi sata tavaraa, joista haluaisin luopua kohtuullisella hinnalla ja toki osa menee Punaisen Ristin konttiin lahjoituksena.

 

 Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa ma 30.9.2019 alkaen ma ja ke klo 08:00 sekä to ja pe klo 14:00 (paikallista, Espanjan aikaa)

 

 

Kuka perustaisi käypähinta-palvelun?

Lauantai 3.1.2015 klo 11.28 - Kauko Niemi

Millaisia prosentteja ostit - saitko mitään tavaraa kaupanpäällisiksi? Onkos tuo -70% visuaalisesti kauniimpi kuin -40%. Kumpi kannattaa ostaa? Ostavatko ihmiset vain prosentteja. Eiliset uutiset antoivat ymmärtää, että juuri alkaneissa alennusmyynneissä on tänä vuonna vilkkaampaa kuin vuosi sitten, koska haastatellun kauppiaan mukaan ihmiset ovat hintatietoisempia. Ettei vaan olisi myrskysään ansiota, että ihmiset viihtyvät enempi sisällä.

Tietääkö kukaan paitsi kassajärjestelmä, minkä hintaisia tuotteet ovat? Ystäväni kirjoitti Facebook-päivityksessään löydöstään. ”Olen haaveillut pitkästä lämpimästä untuvatakista ja odottanut alemyynteihin asti. Tänään löysin sen, täyteen hintaan, (tietenkin, en koskaan löydä mitään alennusmyynneistä), joten tiedän ainakin kaupan alkuperäisen hinnan. Kysyin vielä kassalta eikö tästä saa mitään alennusta ,mutta ei, myyjä vastasi että tämä myydään täydellä hinnalla, jonka olin toki valmis maksamaan. Kas kummaa, annoin kanta-asiakaskorttini, jolla ei saa mitään alennusta, ikinä, ja hinnasta tippui 33% pois! Myyjäkin oli ihan ihmeissään nähdessään summan kassakoneella - ja minulla entistä parempi mieli!”

Alennusprosentit pitää virallisesti laskea viimeksi olleesta normaalista myyntihinnasta. Mikäs temppu se on nostaa hintoja ennen alennusmyyntiä ja ilmoittaa sitten roimista alennuksista. Näin todennäköisesti teki kodinkoneliike, jonka alennettu tuote viime viikolla oli kolme euroa kalliimpi kuin hinta kuukausi sitten olleessa ilmoituksessa. Kukaanhan ei pysty tätä peliä valvomaan.

Ihmisten hintatietoisuus kasvaa toki selailemalla kansainvälisiä nettikauppoja ja siitähän suomalaiset kauppiaat ovat huolissaan. Eilisten kommenttien mukaan nettikaupat ajavat tilanteen siihen, että alennusmyyntejä pitää järjestää useammin. Nettikaupoissahan on usein lyhyitä, päivän tai viikonlopun tarjouksia. Juhlapyhät näyttävät olevan erityisen otollisia näille tarjouksille, kun on aikaa istua koneen ääressä.

Kuka perustaisi nyt käypähinta nettipalvelun. Hintavertailu-sivustot jättävät asian puolitiehen.

Itse olen joissakin tapauksissa toteuttanut käypähinta-periaatetta. Esimerkiksi uusin keittiön lieden ja uunin. Olin määritellyt tekniset ja toiminnalliset minimiominaisuudet. Asettanut näille käypähintarajan, vertailemalla hintatasoja eri kaupoissa ja verkkokaupoissa. Sitten kesti vuosi ja kolme kuukautta, kun vastaan tuli kolmenpäivän tarjous, jossa kummankin yksikön kohdalla käypähintani alittui melkein 200 eurolla. Samalla periaatteella hoitui uuden fillarin hankinta viimesyksynä.

Näitä tapauksia on kohdallani useampiakin. Ja jos tämän hetken myrsky kaataisi puun autoni päälle ja se menisi lunastukseen, niin minulla olisi käypähinta valmiina uudelle kulkupelille.  

Anteeksi Fennia - alennusmyynnit panevat vihaksi

Tiistai 23.10.2012 klo 13.43 - Kauko Niemi

Olenkohan ainoa ihminen maailmassa, joka pahoittaa mielensä alennusmyynneistä. Ja etenkin jos olen syystä tai toisesta mennyt halpaan ja ostanut tuotteen aiemmin kalliilla. Minua on tai on yritetty huijata, jos saman tuotteen voi nyt myydä 70 prosentin alennuksella.

Miksei tuotetta voi hinnoitella heti kättelyssä ”oikein.” Tämä on se hinta, jolla sitä kannattaa myydä. That is it!

Anteeksi sinä Fennia-vakuutuksen puhelinmyyjä, että hermostuin sinulle hetki sitten. Eihän se sinun syytäsi ollut, että Fennia laskee vakuutushintojaan ja käskevät sinun myydä vakuutuksia 35 prosentin jatkuvalla alennuksella. Eihän se mikään jatkuva-alennus ole, vaan uusi hinta. Eikä sekään ole alennus, että saa huikean jatkuvan alennuksen keskittämisestä.

Fennia olisi voinut miettiä asiaa reilut puolivuotta sitten kun olin vielä heidän asiakkaana. Alentaako hyvin maksavan asiakkaan hintaa vai revitäänkö viimeiseen asti, kun ei se asiakas kuitenkaan mitään huomaa. Se vaan kannattaa muistaa, että uuden asiakkaan hankkiminen on monin verroin kalliimpaa kuin vanhan asiakkaan pitäminen tyytyväisenä.

Prosenteilla on kiva leikkiä, hämätä, monimutkaistaa asiat, sekoittaa asiakkaan hintakäsitystä, luoda kuvaa uskomattomasta edusta. Kuitenkin vain lopullinen hinta ratkaisee.

Ruokakauppa on hauska paikka ja erinomainen paikka oppia ymmärtämään hinnoittelumekanismeja. Oikeastaan suosittelen yhden päivän mittaista ekskursiota kolmeen ruokakauppaan ja tekemään itselleen sopivan ruokakori vertailun.

Vertailu avaa silmiä monella tavalla. Jonakin päivänä saat supertarjouksena jauhelihaa 1,89 eurolla. Wow! Tosin se onkin pakkauksen hinta, jossa tänään sattuu olemaan 175 g tuota jauhettua mössöä. Se pienellä oleva kilohinta on aivan sama kun eilen ilman tarjousta.

Ruokakori-casessa voit tehdä kännykkääsi omat suosituskilohinnat eri tuotteille. Tai vain ymmärtää, että espresso-papujen käypä hinta on Suomessa 12 – 16 euroa kilo (Euroopassa 7,50 – 11,00) ja kaikki sen päälle on turhaa kiskontaa jostakin muka brändistä. Erilaista pakettikohtaista hinnoista ei ota saimaan sällikään selvää.
 

Olen erehtynyt ainakin 120 kertaa

Keskiviikko 18.1.2012 - Kauko Niemi

Ja taas tulin postista, eikä tälläkään kertaa postimaksu ollut sitä mitä kuvittelin sen olevan. Tänään selvisi myös se karu totuus, että ostamalla huuto.net-palvelusta niin sanottu huutopaketti, maksaa omasta aherruksesta useimmissa tapauksissa enemmän kuin ostamalla postin tiskiltä tavallinen pakettikuljetus.

Olen tehnyt pitkälti toistasataa kauppaa huuto.netissä. Pannut tavaroitani kierrätykseen kohtuullista korvausta vastaan. Näissä kaupoissa pelin henki on sellainen, että ostaja maksaa toimituskulut. Myyjälle olisi kohtuullinen taito pystyä kertomaan ja veloittamaan oikeat ja todelliset toimituskulut. Tähän en ole pystynyt edes 120 harjoituskerran jälkeen kuin ani harvoin.

Nyt ymmärrän miksi Postin sivuilla hintalaskurin ilmoittaessa hinnan, perässä lukee - Hinnat ovat verottomia. Hinnat sitoumuksetta.

Hintaheittoja on toki kaikkiin suuntiin. Välillä lähetykset ovat halvempia ja välillä kalliimpia. Siis ymmärrykseni ei riitä tulkitsemaan postimaksujen saloja. Mikä vaikuttaa mihinkin ja kuinka paljon.

Sen verran on uteliaisuus herännyt, että täytyy vielä joskus keskeyttää lähetys siinä vaiheessa kun virkailijan tulkinta hinnasta on selvillä ja siirtyä toiseen postiin ja katsoa onko tulkinta samanlainen.

Niin hieno ajatus kuin huuto.net, tori.fi ja kaikki muutkin käytetyn tavaran nettikauppaaminen onkin, tuntuu joka kerta karsealta, kun tuotteen postituskulut ovat enemmän kuin itse tuote.

Tai yhtä karsealta se, että hieno kuljetuksen maksaminen suoraan netissä ja pakettikortin tulostaminen ja paketin jättäminen postiin virkailijan puuttumatta asiaan, onkin monissa tapauksissa kalliimpaa kuin vanhanaikainen virkailijan häiritseminen.

Eiköhän tämäkin taas ole osoitus kilpailun puutteesta, kun ei tarvitse asiakkaita houkutella helppoudella ja selkeydellä.

Vähän niin kuin Helsinki 10 palvelutiskin numerointi vasemmalta oikealle virkailijoiden suunnasta katsottuna. Virkailijat osasivat tulla oikeille luukuille ja asiakkaat törmäilivät toisiinsa. Tässä nyt kuitenkin annettiin periksi ja vaihdettiin numerointi asiakkaille loogiseksi. Koskahan hinnoittelussa?