Miksei enää saa avata keskusteluja

Lauantai 29.7.2017 klo 11.33 - Kauko Niemi

Miksei saa avata keskusteluja vai pitäisikö ihmetellä miksei osata kuunnella, olla uteliaita, mitä toisella olisi annettavana.

Se on kuitenkin varmaa, ettei yhdenkään ihmisen ensimmäinen idea, ajatus ole valmis toteutettavaksi. Tai jos toteutetaan, niin melko varmasti jää puolitiehen. Sellainen 4-5 ideointikierrosta alkaa tuottamaan jo tulosta, kun mukana on riittävän erilaisilla kokemuksilla ja tiedoilla varustettua ihmistä.

Tänään Helsingin Sanomien haastattelussa ministeri Anne Berner kritisoi aiheellisesti – miksi ääneen ajattelu lytätään. Voin kuvitella mitä ministerin jokainen sanominen tarkoittaa. Oppositio kääntää asian, eikä haluakkaan löytää mitään kehitettävää. Media tekee klikkien keräykseen sopivia heittoja, joilla ei ole mitään yhteyttä alkuperäisen ajatuksen kanssa. Huippuvierailu kiteytyy keltaiseen mekkoon. Ja loputa kansa raivostuu somessa. (alleviivaan, ettei tässä ole mitään poliittista viestiä matkassa).

Yksikään asia ei etene tuolla kaavalla. Etenemisellä tarkoitan alkuperäisen asian, idean riittävän monipuolisien näkökulmien löytämistä, idean paranemista kierros kierroksen jälkeen. Näin päästäisiin nopeasti käytännön kokeiluvaiheeseen ja sitä kautta toimivaan toteutukseen.

Tämän päiväisen Hesarin Talouden sankarit -juttusarjassa myös Roope Uusitalo kritisoi, että keskustelemme nyt aivan liikaa faktoina esitettävillä mielipiteillä.

Nykyisin valitettavasti sama ilmiö toteutuu jo pienissäkin kuppikunnissa. Rakentava keskustelu puuttuu. Ei kuunnella toisten viestejä, eikä haluta ymmärtää kuin omaa etua, vaikka pitäisi kehittää yhteistä.

Oliskohan mahdollista elvyttää aikoinaan järjestettyjä ideariihiä, joissa pelisäännöt kielsivät arvostelemasta tai lyttäämästä esitettyjä ideoita. Piti esittää aiheeseen liittyvä uusi idea tai kasvattaa jo esitettyä ideaa.

Ylhäältä annettua

Sunnuntai 14.12.2014 klo 11.50 - Kauko Niemi

Ylhäältä annetut komennot, määräykset toteutetaan juuri ja juuri rimaa hipoen. Ei synny mitään lisäarvoa suorittavassa portaassa, kun kukaan ei ole sydämestään asian takana.

Oikeassa olemisen tarve on nykyisin niin voimakas, ettei synny rakentavaa yhteistyötä, todellista aivoriihtä, missä ideat jalostuisivat. Ja kun ihminen ei pysty ymmärtämään ja tunnustamaan omaa rajallista tietomääräänsä, syntyy vain riitoja eikä rakentavaa yhteistyötä. Näin eletään nyt Suomessa, toimitaan organisaatioissa, kuihdutaan kuppikunnissa.

En oikeastaan tunnista juurikaan yhtään tapausta, missä ylhäältä annetut käskyt ja määräykset tuottaisivat huipputuloksia. Käskyt ja määräykset ajavat puolustuslinjalle, mukaan lähtijöitä on vain sellaisissa tapauksissa, kun joku hiffaa oman etunsa täyttyvän.

Poliittinen pattitilanne ja koko maamme talous rypee nyt yhteistyökyvyttömyydessä. Nousu käynnistyy sinä päivänä kun joku innostuu jatkokehittämään toisen puolueen avointa aloitetta.

Juha Sipilän gallupluvut osoittavat, että hän edes näennäisesti kuuntelee, jopa yrittää ymmärtää vastapelureita ja jopa tekee kehittämisehdotuksia. Gallup-menestyksen takana tuskin on kovinkaan paljon keskustalaista aatemaailmaa.

Ylhäältä kaikessa viisaudessa annetut säännöt ja rajoitukset ovat ajaneet byrokratian vastaiseen taisteluun, mikä sekään ei edistä mitään, ei ainakaan yhteistyöhön.

En oikeastaan tunnista juurikaan yhtään tapausta, missä joku viisas itämään tietäjä tulee ja sanoo mitä pitää tehdä ja laskuttaa sen jälkeen 700.000 euroa. Olen työskennellyt organisaatiossa, missä tämän päivän guru Jari Sarasvuo kertoi viisauksiaan organisaationi yläkertaan, mutta alakerrassa en havainnut piirunkaan vertaa muutosta. Vain hymähtelyjä.

Kukaan ei ole niin viisas, eikä kellään ole niin paljon tietämystä, että voisi saada ryhmänsä toimimaan ylhäältä annetuilla mielipiteillä ja käskyillä. Menestyksen salaisuus on tunnustaa oma rajallisuus ja ottaa vastaa ideoita menestyksen raaka-aineeksi kaikilta tasoilta.